Työttömät sosionomit

Valmistuin sosionomiksi joulukuussa. Kaikilla kanssani valmistuneilla on töitä. Minuakin puskaradion kautta yhä töihin kysellään, vaikka mulla on jo työpaikka.

Päiväkodeissa tuntuu olevan suurin kysyntä, jopa pula. Itse en hankkinut vk-pätevyyttä, eli muun asiakasryhmän kanssa työskentelen. Mutta ihan olen saanut työni valita, kysyntää on.

Täällä vastavalmistunut sosionomi. Sain töitä valtiolta ja 5kk määräaikaisuuden jälkeen vakituisen viran jo ennen valmistumista. Palkka alkaa numerolla kolme. Omalla luokallani (50 opiskelijaa) yksikään ei ole työtön vaan suurin osa on päässyt jo kesken opintojen töihin. Kannattaa ehdottomasti ottaa pienetkin pätkähommat vastaan, niistä voi poikia vakituinen paikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut alan töissä vain yhdessä paikassa sosiaaliohjaajana ja senkin vain puhtaalla tuurilla kun muita hakijoita ei ollut. Sijaisuus oli 6 kk ja sen jälkeen ei työt jatkunut. Vakkarit sijaistaa toisiaan kesälomien aikana ja sisäiseen sekä ulkoiseen hakuun ovat etusijalle ne ,jotka ovat olleet aikaisemminkin ja pidempään määräaikaisina,tosin joidenkin valintailmoitusten perusteella luulen että suurinosa paikoista menee myös jonkinlaisilla suhteilla  Tällä alalla on ainakin täälläpäin aika pienet ja sisäiset piirit ,johon ulkopuolisen on vaikea päästä mukaan.

Kelaan ja työkkäriin ei ole myöskään päässyt edes haastatteluun .

Mitä sitten teen nykyisin?

Teen sosionomin papereilla lähihoitajan hommia palvelutalossa ja välillä kehitysvammapuolella .  Raskasta on ,mutta ompahan kuitenkin edes jotain töitä .

Hieman katkeraksi se tosin vetää, kun kuvittelin valmistuvani työllistävälle ja kiinnostavalle alalle, mutta tällähetkellä kelpaan näillä papareilla vaippojen vaihtajaksi,mutta minkäs teet kun elanto pitää tienata .

Miten sinä voit tehdä sosionomin papereilla hoitajan töitä, nehän on kaksi eri alaa?

Asumisyksiköihin palkataan sekä lähihoitajia että ohjaajia (sosionomeja), työnkuva on sama. Ei paskavaippojen vaihtamiseen tarvita erikseen lähärikoulutusta, sen taitaa kaikki.

Joku kyseli lääkeluvista, meillä oli vapaaehtoista koulussa suorittaa, itse suoritin. Työpaikat kyllä kouluttavat lääkeluvat kuntoon, jos työ sitä vaatii.

Itse olen -17 valmistunut, enkä päivääkään ole ollut työtön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valmistuin viime vuonna sosionomiksi ja melko pettynyt olen valintaani. Keikkatöitä löytyy hyvin mutta olen lähes koko ajan tehnyt töitä mihin olen ylikoulutettu eli lastenhoitaja tai jotain mitä lähihoitajakin voi tehdä. Minun oli todella vaikea opiskeluaikoina luoda mitään suhteita kun harkkapaikkoihinkin oli kamala tunku. Jouduin aina vain tyytymään. Asun siis pk seudulla.

Alan olla melko kyllästynyt ja lisäksi ilmapiiri alalla on huono. Narsistit jyrää joka paikassa. Aion opiskella nyt jotain ihan muuta ja katsella uusiksi vaihtoehtoja. Ihmettelen itsekin kun luulin että toki hyvin työllistyy...toki yksi vaihtoehto olisi jatkaa sosiaalityöntekijäksi mutta motivaatio alkaa olla huono. Olin itse koulussa tosi motivoitunut opiskelija ja panostin paljon. Töissä vaan mikään ei toimi eikä minuun olla tyytyväisiä.

Aika vähällä kokemuksella leimaat nyt kyllä koko alan. Tälle alalle tullaan pätkätöillä. Niitä kannattaa ottaa vastaan. Tulet tutuksi muille, opit yksikön käytännöt, saat työkokemusta. En tiedä ketään, joka on valmistuttuaan saanut heti vakituisen paikan. Itse tein pätkätöitä ensin vuosia.

Itse tein vajaa pari vuotta määräaikaisuuksia. Nykyisessä työssä aloitin sijaisena, jatkoin vakituisena.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut alan töissä vain yhdessä paikassa sosiaaliohjaajana ja senkin vain puhtaalla tuurilla kun muita hakijoita ei ollut. Sijaisuus oli 6 kk ja sen jälkeen ei työt jatkunut. Vakkarit sijaistaa toisiaan kesälomien aikana ja sisäiseen sekä ulkoiseen hakuun ovat etusijalle ne ,jotka ovat olleet aikaisemminkin ja pidempään määräaikaisina,tosin joidenkin valintailmoitusten perusteella luulen että suurinosa paikoista menee myös jonkinlaisilla suhteilla  Tällä alalla on ainakin täälläpäin aika pienet ja sisäiset piirit ,johon ulkopuolisen on vaikea päästä mukaan.

Kelaan ja työkkäriin ei ole myöskään päässyt edes haastatteluun .

Mitä sitten teen nykyisin?

Teen sosionomin papereilla lähihoitajan hommia palvelutalossa ja välillä kehitysvammapuolella .  Raskasta on ,mutta ompahan kuitenkin edes jotain töitä .

Hieman katkeraksi se tosin vetää, kun kuvittelin valmistuvani työllistävälle ja kiinnostavalle alalle, mutta tällähetkellä kelpaan näillä papareilla vaippojen vaihtajaksi,mutta minkäs teet kun elanto pitää tienata .

Saan jotenkin kuvan, että haet paikkoja pääsääntöisesti vain julkiselta puolelta. Kannattaa hakea myös yksityisiin ja järjestöihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valmistuin viime vuonna sosionomiksi ja melko pettynyt olen valintaani. Keikkatöitä löytyy hyvin mutta olen lähes koko ajan tehnyt töitä mihin olen ylikoulutettu eli lastenhoitaja tai jotain mitä lähihoitajakin voi tehdä. Minun oli todella vaikea opiskeluaikoina luoda mitään suhteita kun harkkapaikkoihinkin oli kamala tunku. Jouduin aina vain tyytymään. Asun siis pk seudulla.

Alan olla melko kyllästynyt ja lisäksi ilmapiiri alalla on huono. Narsistit jyrää joka paikassa. Aion opiskella nyt jotain ihan muuta ja katsella uusiksi vaihtoehtoja. Ihmettelen itsekin kun luulin että toki hyvin työllistyy...toki yksi vaihtoehto olisi jatkaa sosiaalityöntekijäksi mutta motivaatio alkaa olla huono. Olin itse koulussa tosi motivoitunut opiskelija ja panostin paljon. Töissä vaan mikään ei toimi eikä minuun olla tyytyväisiä.

Aika vähällä kokemuksella leimaat nyt kyllä koko alan. Tälle alalle tullaan pätkätöillä. Niitä kannattaa ottaa vastaan. Tulet tutuksi muille, opit yksikön käytännöt, saat työkokemusta. En tiedä ketään, joka on valmistuttuaan saanut heti vakituisen paikan. Itse tein pätkätöitä ensin vuosia.

On niitä töitä tarjolla mutta yleensä samaa työtä kuin lähärin. Ja koko ajan uusia tulossa alalle... Lisäksi ilmapiiri työpaikoilla on niin suuri ongelma että ei sitä työtä välttämättä ole järkevää ottaa kun narsistinen hullu pomo jyrää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valmistuin viime vuonna sosionomiksi ja melko pettynyt olen valintaani. Keikkatöitä löytyy hyvin mutta olen lähes koko ajan tehnyt töitä mihin olen ylikoulutettu eli lastenhoitaja tai jotain mitä lähihoitajakin voi tehdä. Minun oli todella vaikea opiskeluaikoina luoda mitään suhteita kun harkkapaikkoihinkin oli kamala tunku. Jouduin aina vain tyytymään. Asun siis pk seudulla.

Alan olla melko kyllästynyt ja lisäksi ilmapiiri alalla on huono. Narsistit jyrää joka paikassa. Aion opiskella nyt jotain ihan muuta ja katsella uusiksi vaihtoehtoja. Ihmettelen itsekin kun luulin että toki hyvin työllistyy...toki yksi vaihtoehto olisi jatkaa sosiaalityöntekijäksi mutta motivaatio alkaa olla huono. Olin itse koulussa tosi motivoitunut opiskelija ja panostin paljon. Töissä vaan mikään ei toimi eikä minuun olla tyytyväisiä.

Aika vähällä kokemuksella leimaat nyt kyllä koko alan. Tälle alalle tullaan pätkätöillä. Niitä kannattaa ottaa vastaan. Tulet tutuksi muille, opit yksikön käytännöt, saat työkokemusta. En tiedä ketään, joka on valmistuttuaan saanut heti vakituisen paikan. Itse tein pätkätöitä ensin vuosia.

On niitä töitä tarjolla mutta yleensä samaa työtä kuin lähärin. Ja koko ajan uusia tulossa alalle... Lisäksi ilmapiiri työpaikoilla on niin suuri ongelma että ei sitä työtä välttämättä ole järkevää ottaa kun narsistinen hullu pomo jyrää.

Kyllähän joka alalle tulee koko ajan uusia.

Enkä itse ole tehnyt valmistuttua lähärin töitä. Harjoittelut kannattaa katsoa sen mukaan, että pääsisikö suoritetun harkan jälkeen sijaistamaan. Niillä saa helpoiten kerättyä sitä työkokemusta ja opiskeluaikana.

Itse valmistuin noin vuosi sitten sosionomiksi. Piti olla ns varma ala ja koulukin mainosti alaa sellaisena että työnantajat tulevat tyyliin tappelemaan sinusta ja ei tarvitse kuin valita mihin haluaa mennä töihin, koska sosionomit ovat niin kysyttyjä ja alalla on aina töitä.

No ei ollut ainakaan minulle. Olen päässyt vain yhteen paikkaan jossa sai tehdä niitä oikein sosiaalialan töitä ja nähdä kunnolla sosiaalialaa ja työskennellä sosiaalityöntekijän parina . Tuon sijaisuuden jälkeen en ole päässyt vastaavaan paikkaan vaikka olen hakenut ja sain työnantajalta myös kiitettävän todistuksen sekä myös suositukset.

Tämänkin kokoisessa kaupungissa noita paikkoja kyllä tulee hakuun, mutta en ole päässyt edes haastatteluun ja nämä paikat menee täälläpäin valitettavasti suhteilla.

Yksityiselle olen myös hakenut ja päässyt jopa kerran haastatteluun, mutta töitä ei ole, koska minulla ei katsota olevan tarpeeksi kokemusta alani töistä.

Toiset paikat sitten mihin pääsee vaikka heti yhden puhelinsoiton jälkeen ovat näitä ohjaajan paikkoja vanhus-ja vammaispuolelle.  Niihin sosionomi pääsee ohjaajaksi tekemään samaa vuorotyötä ja samalla työnuvalla mitä lähihoitajatkin tekevät. Palkka alle 2000/kk ja työssä et tee sosionomin tutkinnolla etkä alan työkokemuksella yhtikäs mitään.

Päiväkodit työllsitää varmaankin eniten tällä hetkellä , mutta sinne ei oteta, koska ei ole käynyt koulutuksessa sitä varhaiskasvatuspuolta. 

Ehkä ongelma on siinä että sosionomeja on valmistunut sen verran, että paikkoja ei riitä kaikille ja sitten halutaan ottaa sellaiset joilla on jo paljon työkokemusta, vaikka uusi työntekijä oppisikin työtehtävät perehdytyksen kautta helpostikin. SItten kun jää jäljelle noi "ohjaajan" paikat ,niin en yhtään ihmettele että monet turhautuu ja lähtee sitten kokonaan muihin hommiin.

Tämä ei ole vain minun ongelmani, vaan monet valmistuneet kaverini ja luokkalaiseni ovat kokeneet saman asian. Osa heistä on lähtenyt opiskelemaan toista alaa ja osa jatkaa sinnikkäästi työnhakua.

Tein myös noita "ohjaajan" hommia, mutta lopetin ne, koska koen että sosionomin koulutus menee aivan hukkaan niissä töissä. En todellakaan lähtenyt lähihoitajan ammatista pois sentakia että saan AMK-tutkinnon jolla voin sitten tehdä niitä samoja lähärin töitä ja pienemmällä palkalla yksityisellä puolella.

Vierailija kirjoitti:

Itse valmistuin noin vuosi sitten sosionomiksi. Piti olla ns varma ala ja koulukin mainosti alaa sellaisena että työnantajat tulevat tyyliin tappelemaan sinusta ja ei tarvitse kuin valita mihin haluaa mennä töihin, koska sosionomit ovat niin kysyttyjä ja alalla on aina töitä.

No ei ollut ainakaan minulle. Olen päässyt vain yhteen paikkaan jossa sai tehdä niitä oikein sosiaalialan töitä ja nähdä kunnolla sosiaalialaa ja työskennellä sosiaalityöntekijän parina . Tuon sijaisuuden jälkeen en ole päässyt vastaavaan paikkaan vaikka olen hakenut ja sain työnantajalta myös kiitettävän todistuksen sekä myös suositukset.

Tämänkin kokoisessa kaupungissa noita paikkoja kyllä tulee hakuun, mutta en ole päässyt edes haastatteluun ja nämä paikat menee täälläpäin valitettavasti suhteilla.

Yksityiselle olen myös hakenut ja päässyt jopa kerran haastatteluun, mutta töitä ei ole, koska minulla ei katsota olevan tarpeeksi kokemusta alani töistä.

Toiset paikat sitten mihin pääsee vaikka heti yhden puhelinsoiton jälkeen ovat näitä ohjaajan paikkoja vanhus-ja vammaispuolelle.  Niihin sosionomi pääsee ohjaajaksi tekemään samaa vuorotyötä ja samalla työnuvalla mitä lähihoitajatkin tekevät. Palkka alle 2000/kk ja työssä et tee sosionomin tutkinnolla etkä alan työkokemuksella yhtikäs mitään.

Päiväkodit työllsitää varmaankin eniten tällä hetkellä , mutta sinne ei oteta, koska ei ole käynyt koulutuksessa sitä varhaiskasvatuspuolta. 

Ehkä ongelma on siinä että sosionomeja on valmistunut sen verran, että paikkoja ei riitä kaikille ja sitten halutaan ottaa sellaiset joilla on jo paljon työkokemusta, vaikka uusi työntekijä oppisikin työtehtävät perehdytyksen kautta helpostikin. SItten kun jää jäljelle noi "ohjaajan" paikat ,niin en yhtään ihmettele että monet turhautuu ja lähtee sitten kokonaan muihin hommiin.

Tämä ei ole vain minun ongelmani, vaan monet valmistuneet kaverini ja luokkalaiseni ovat kokeneet saman asian. Osa heistä on lähtenyt opiskelemaan toista alaa ja osa jatkaa sinnikkäästi työnhakua.

Tein myös noita "ohjaajan" hommia, mutta lopetin ne, koska koen että sosionomin koulutus menee aivan hukkaan niissä töissä. En todellakaan lähtenyt lähihoitajan ammatista pois sentakia että saan AMK-tutkinnon jolla voin sitten tehdä niitä samoja lähärin töitä ja pienemmällä palkalla yksityisellä puolella.

Outoa, miten on niin keskenään erilaisia kokemuksia.

Mietin, että mikä suuntautuminen opinnoissa on ollut teillä, joilla työllistyminen haastavaa?