Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Työttömät sosionomit
25.05.2018 |
Ihan mielenkiinnosta haluaisin kuulla omakohtaisia kokemuksia teiltä, joilta löytyy sosionomin tutkinto, mutta töitä ei vain hakemisesta huolimatta löydy.
Mihin opinnoissasi suuntauduit?
Miltä alueelta olet etsinyt töitä?
Kommentit (109)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valmistuin viime vuonna sosionomiksi ja melko pettynyt olen valintaani. Keikkatöitä löytyy hyvin mutta olen lähes koko ajan tehnyt töitä mihin olen ylikoulutettu eli lastenhoitaja tai jotain mitä lähihoitajakin voi tehdä. Minun oli todella vaikea opiskeluaikoina luoda mitään suhteita kun harkkapaikkoihinkin oli kamala tunku. Jouduin aina vain tyytymään. Asun siis pk seudulla.
Alan olla melko kyllästynyt ja lisäksi ilmapiiri alalla on huono. Narsistit jyrää joka paikassa. Aion opiskella nyt jotain ihan muuta ja katsella uusiksi vaihtoehtoja. Ihmettelen itsekin kun luulin että toki hyvin työllistyy...toki yksi vaihtoehto olisi jatkaa sosiaalityöntekijäksi mutta motivaatio alkaa olla huono. Olin itse koulussa tosi motivoitunut opiskelija ja panostin paljon. Töissä vaan mikään ei toimi eikä minuun olla tyytyväisiä.
Miksi sinuun ei olla oltu töissä tyytyväisiä?
En osaa sanoa. Minuun ei luoteta ollenkaan ja olen kyllästynyt olemaan joku ikuinen harjoittelija. Luulen että persoonani ärsyttää monia.
Minkälaisissa tehtävissä olet ollut?
Asumisyksiköissä,päiväkodissa ja päihdetyössä. Mielenterveyspuolella myös vähän. Mikään työ missä ollaan tiiminä ei sovi minulle kun joudun heti silmätikuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valmistuin viime vuonna sosionomiksi ja melko pettynyt olen valintaani. Keikkatöitä löytyy hyvin mutta olen lähes koko ajan tehnyt töitä mihin olen ylikoulutettu eli lastenhoitaja tai jotain mitä lähihoitajakin voi tehdä. Minun oli todella vaikea opiskeluaikoina luoda mitään suhteita kun harkkapaikkoihinkin oli kamala tunku. Jouduin aina vain tyytymään. Asun siis pk seudulla.
Alan olla melko kyllästynyt ja lisäksi ilmapiiri alalla on huono. Narsistit jyrää joka paikassa. Aion opiskella nyt jotain ihan muuta ja katsella uusiksi vaihtoehtoja. Ihmettelen itsekin kun luulin että toki hyvin työllistyy...toki yksi vaihtoehto olisi jatkaa sosiaalityöntekijäksi mutta motivaatio alkaa olla huono. Olin itse koulussa tosi motivoitunut opiskelija ja panostin paljon. Töissä vaan mikään ei toimi eikä minuun olla tyytyväisiä.
Miksi sinuun ei olla oltu töissä tyytyväisiä?
En osaa sanoa. Minuun ei luoteta ollenkaan ja olen kyllästynyt olemaan joku ikuinen harjoittelija. Luulen että persoonani ärsyttää monia.
Minkälaisissa tehtävissä olet ollut?
Asumisyksiköissä,päiväkodissa ja päihdetyössä. Mielenterveyspuolella myös vähän. Mikään työ missä ollaan tiiminä ei sovi minulle kun joudun heti silmätikuksi.
Ikävä kuulla. Kannattaa pyrkiä johonkin asiantuntijatyöhön esimerkiksi lisä-/täydennyskoulutuksen avulla. Myös sosiaalityön opinnoista olisi takuulla hyötyä. Työllistyminen on pomminvarmaa jo paljon ennen kuin maisterin paperit ovat kädessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen työtön Sosionomi.
Valmistumiseni jälkeen olen hakenut aktiivisesti töitä , mutta en ole päässyt mihinkään. Ainoastaan kaksi työhaastattelua oli ja yhteen minulle jo luvattiinkin että saan paikan, mutta sitten soittivat ja ilmoittivat että se on annettukin toiselle jolla oli työkokemusta. Toisesta paikasta ei koskaan kuulunut mitään, vaikka luvattiin ilmoitella ja en saanut sinne mitään yhteyttä kun yritin tiedustella asiasta.
Jotkut paikat on sellasia että niissä vaaditaan tyyliin 2-vuoden työkokemusta tai sitten pitäisi osata sujuvasti Englantia ja Ruotsia , osata jo käyttää jotakin järjestelmää, pedagogista tai jotain lisäkoulutusta ym. Tuollaisiin paikkoihin on siis miltei mahdoton päästä , kun ei ole vaadittavia työkokemuksia ym.
Jotkut paikat on taas sellaisia että niistä ei kuulu koskaan mitään vaikka on hakenut. Useasti on myös ollut niin että joku paikka on sellainen mihin on täysin hakukelpoinen ja sitten hakuajan jälkeen kyseinen paikka tulee viikon päästä uudestaan hakuun ja saat sitten 2 kk kuluttua imoituksen että sinua ei valittu.
Voisin oikeastaan sanoa että koen työllistymisen todella hankalaksi . Olen ollut jo 8 kk ilman alan töitä ja yhä vaikeammaksi tulee päästä mihinkään, koska työkokemusta alasta ei ole.
Olen myös soitellut erilaisiin paikkoihin ja muutin myös isommalle paikkakunnalle ,mutta mihinkään en ole päässyt.
Päivkotiin en pääse, koska en ole käynyt varhaiskasvatus- ja lastensuojelu suuntausta. Minä suuntauduin nuoriso-ja aikuissosiaali työhön. Tosin kaverini on sosionomina päiväkodissa, mutta kertoi että on onnistunut saamaan vain pätkätyötä . Toinen ystäväni teki valmistumisen jälkeen Sosionomin töitä kehitysvammaisten asuntolassa, mutta sijaisuuden loputtua ei ole onnistunut löytämään itselleen alan töitä.
Olen nyt itsekin suunnitellut että alan tekemään sitten jotakin muuta hommaa , kun kerta näyttää siltä että Sosinomiksi en pääse.
En sitten vain ymmärrä miksi en ole päässyt mihinkään. Minulla on hyvä todistus ja Cv+hakemukset on täysin kunnossa . Mitä enemmän aikaa menee eikä pääse alansa töihin, sitä mahdottomampaa se tulee olemaan, koska harva tuskin palkkaa sellaista, joka ei ole pitkään valmistumisen jälkeen ollut alan töissä päivääkään.
Noita paikkoja kyllä on tällä paikkakunnalla ja niitä tulee aika useasti hakuun, mutta mihinkään ei pääse.
Ei muutakuin keikkaa päiväkoteihin, niistä poikii sijaisuuksia pitkäksikin aikaa. Epäpätevänä voit toimia vaikka kuinka kauan, vakipaikkaa ei voi saada mutta vuosien ketjutuksia hyvinkin. Tsemppiä!
Ylipäätään keikkatöitä kannattaa kysellä, niillä on helppo aloittaa ja kerätä työkokemusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosionomi on kyllä niin turha koulutus. Ei ihme että ovat kortistossa.
Mm. lastenkotien ohjaajat ovat mielestäsi täysin turhia? Samoin päihdekuntoutuksen työntekijät?
Tehtävät eivät ole turhia, koulutus on.
Olen joutunut ohjaamaan sosionomiopiskelijoita työharjoitteluissa. Ihmeellistä leväperäistä touhua niin opiskelijoilta kuin ohjaavilta opettajiltakin. Mitään ei vaadita, tavoitteena viiden viikon harjoittelussa on tyyliin muistaa lasten nimet.
Ja näitä " työharjoitteluja" tuntuu riittävän. Ne kun karsisi, saisivat paperit kouraan vuodessa.Lto
Sosionomit ovat kilpailijoitasi työmarkkinoilla, joten katkeruushan sieltä paistaa.
Itse olet muutaman vuoden koulutuksen käynyt, et sen kummempi, mutta väheksyt monialaista sosiaalialan koulutusta, joka kestää saman verran. Köyhää ammattikateutta. Asenteesi on haitaksi lapsille ja perheille päivähoidossa.
Itseasiassa eivät ole. Olen ollut esiopetuksessa 10 vuotta, ei siellä sosionomeja näkynyt.
Väittäisin, ettet voi olla esiopetuksessa, koska et osaa kirjoittaa " itse asiassa", mutta sen verran on nyt tullut lastentarhan"opejen" kirjallisia tuotoksia nähtyä, että tuntuu, että koulutukseen pääsee sisälle, kun jaksaa kävellä kynnyksen yli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosionomi on kyllä niin turha koulutus. Ei ihme että ovat kortistossa.
Mm. lastenkotien ohjaajat ovat mielestäsi täysin turhia? Samoin päihdekuntoutuksen työntekijät?
Tehtävät eivät ole turhia, koulutus on.
Olen joutunut ohjaamaan sosionomiopiskelijoita työharjoitteluissa. Ihmeellistä leväperäistä touhua niin opiskelijoilta kuin ohjaavilta opettajiltakin. Mitään ei vaadita, tavoitteena viiden viikon harjoittelussa on tyyliin muistaa lasten nimet.
Ja näitä " työharjoitteluja" tuntuu riittävän. Ne kun karsisi, saisivat paperit kouraan vuodessa.Lto
Sosionomit ovat kilpailijoitasi työmarkkinoilla, joten katkeruushan sieltä paistaa.
Itse olet muutaman vuoden koulutuksen käynyt, et sen kummempi, mutta väheksyt monialaista sosiaalialan koulutusta, joka kestää saman verran. Köyhää ammattikateutta. Asenteesi on haitaksi lapsille ja perheille päivähoidossa.
Itseasiassa eivät ole. Olen ollut esiopetuksessa 10 vuotta, ei siellä sosionomeja näkynyt.
Entisillä sosiaalikasvattajilla ja nykyisillä sosionomeilla on esiopetuspätevyys, halusit tai et. Älä yritä täällä mainostaa lto-koulutustasi väärillä väittämillä.
Kun itse opiskelin eri alaa, oli naapurissa lastentarhanopettajaopisto. Sieltähän suurin osa lto:sta on tänäkin päivänä kotoisin. Opistosta.
Minä vuonna sosionomit ovat saaneet esiopetuspätevyyden?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen työtön Sosionomi.
Valmistumiseni jälkeen olen hakenut aktiivisesti töitä , mutta en ole päässyt mihinkään. Ainoastaan kaksi työhaastattelua oli ja yhteen minulle jo luvattiinkin että saan paikan, mutta sitten soittivat ja ilmoittivat että se on annettukin toiselle jolla oli työkokemusta. Toisesta paikasta ei koskaan kuulunut mitään, vaikka luvattiin ilmoitella ja en saanut sinne mitään yhteyttä kun yritin tiedustella asiasta.
Jotkut paikat on sellasia että niissä vaaditaan tyyliin 2-vuoden työkokemusta tai sitten pitäisi osata sujuvasti Englantia ja Ruotsia , osata jo käyttää jotakin järjestelmää, pedagogista tai jotain lisäkoulutusta ym. Tuollaisiin paikkoihin on siis miltei mahdoton päästä , kun ei ole vaadittavia työkokemuksia ym.
Jotkut paikat on taas sellaisia että niistä ei kuulu koskaan mitään vaikka on hakenut. Useasti on myös ollut niin että joku paikka on sellainen mihin on täysin hakukelpoinen ja sitten hakuajan jälkeen kyseinen paikka tulee viikon päästä uudestaan hakuun ja saat sitten 2 kk kuluttua imoituksen että sinua ei valittu.
Voisin oikeastaan sanoa että koen työllistymisen todella hankalaksi . Olen ollut jo 8 kk ilman alan töitä ja yhä vaikeammaksi tulee päästä mihinkään, koska työkokemusta alasta ei ole.
Olen myös soitellut erilaisiin paikkoihin ja muutin myös isommalle paikkakunnalle ,mutta mihinkään en ole päässyt.
Päivkotiin en pääse, koska en ole käynyt varhaiskasvatus- ja lastensuojelu suuntausta. Minä suuntauduin nuoriso-ja aikuissosiaali työhön. Tosin kaverini on sosionomina päiväkodissa, mutta kertoi että on onnistunut saamaan vain pätkätyötä . Toinen ystäväni teki valmistumisen jälkeen Sosionomin töitä kehitysvammaisten asuntolassa, mutta sijaisuuden loputtua ei ole onnistunut löytämään itselleen alan töitä.
Olen nyt itsekin suunnitellut että alan tekemään sitten jotakin muuta hommaa , kun kerta näyttää siltä että Sosinomiksi en pääse.
En sitten vain ymmärrä miksi en ole päässyt mihinkään. Minulla on hyvä todistus ja Cv+hakemukset on täysin kunnossa . Mitä enemmän aikaa menee eikä pääse alansa töihin, sitä mahdottomampaa se tulee olemaan, koska harva tuskin palkkaa sellaista, joka ei ole pitkään valmistumisen jälkeen ollut alan töissä päivääkään.
Noita paikkoja kyllä on tällä paikkakunnalla ja niitä tulee aika useasti hakuun, mutta mihinkään ei pääse.
Oletko yrittänyt hakea keikkasijaisuuksia yms? Niitä olisi hyvä yrittää saada jo opiskeluaikana, jotta alkaa saamaan kokemusta.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen työtön Sosionomi.
Valmistumiseni jälkeen olen hakenut aktiivisesti töitä , mutta en ole päässyt mihinkään. Ainoastaan kaksi työhaastattelua oli ja yhteen minulle jo luvattiinkin että saan paikan, mutta sitten soittivat ja ilmoittivat että se on annettukin toiselle jolla oli työkokemusta. Toisesta paikasta ei koskaan kuulunut mitään, vaikka luvattiin ilmoitella ja en saanut sinne mitään yhteyttä kun yritin tiedustella asiasta.
Jotkut paikat on sellasia että niissä vaaditaan tyyliin 2-vuoden työkokemusta tai sitten pitäisi osata sujuvasti Englantia ja Ruotsia , osata jo käyttää jotakin järjestelmää, pedagogista tai jotain lisäkoulutusta ym. Tuollaisiin paikkoihin on siis miltei mahdoton päästä , kun ei ole vaadittavia työkokemuksia ym.
Jotkut paikat on taas sellaisia että niistä ei kuulu koskaan mitään vaikka on hakenut. Useasti on myös ollut niin että joku paikka on sellainen mihin on täysin hakukelpoinen ja sitten hakuajan jälkeen kyseinen paikka tulee viikon päästä uudestaan hakuun ja saat sitten 2 kk kuluttua imoituksen että sinua ei valittu.
Voisin oikeastaan sanoa että koen työllistymisen todella hankalaksi . Olen ollut jo 8 kk ilman alan töitä ja yhä vaikeammaksi tulee päästä mihinkään, koska työkokemusta alasta ei ole.
Olen myös soitellut erilaisiin paikkoihin ja muutin myös isommalle paikkakunnalle ,mutta mihinkään en ole päässyt.
Päivkotiin en pääse, koska en ole käynyt varhaiskasvatus- ja lastensuojelu suuntausta. Minä suuntauduin nuoriso-ja aikuissosiaali työhön. Tosin kaverini on sosionomina päiväkodissa, mutta kertoi että on onnistunut saamaan vain pätkätyötä . Toinen ystäväni teki valmistumisen jälkeen Sosionomin töitä kehitysvammaisten asuntolassa, mutta sijaisuuden loputtua ei ole onnistunut löytämään itselleen alan töitä.
Olen nyt itsekin suunnitellut että alan tekemään sitten jotakin muuta hommaa , kun kerta näyttää siltä että Sosinomiksi en pääse.
En sitten vain ymmärrä miksi en ole päässyt mihinkään. Minulla on hyvä todistus ja Cv+hakemukset on täysin kunnossa . Mitä enemmän aikaa menee eikä pääse alansa töihin, sitä mahdottomampaa se tulee olemaan, koska harva tuskin palkkaa sellaista, joka ei ole pitkään valmistumisen jälkeen ollut alan töissä päivääkään.
Noita paikkoja kyllä on tällä paikkakunnalla ja niitä tulee aika useasti hakuun, mutta mihinkään ei pääse.
Missäpäin Suomea tämä tilanne on? Kun tuntuu niin uskomattomalta.
Niihin halutuimpiin paikkoihin on toki vaikea päästä, mutta esimerkiksi määräaikaisuudet ovat auenneet helpommin. Hakijamäärät ovat vaihdelleet eri paikoissa todella huimasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työtilanne on täysin kiinni siitä missäpäin Suomea asut ja minkälainen perhetilanne sinulla on. Pääkaupunkiseudulla on paljon töitä ja valinnanvaraa sosionomina mikäli pystyt tekemään vuorotöitä. Lähes kaikissa sosiaalialan paikoissa on nykyään ilta- ja viikonlopputyövelvoite. Samoin töitä on vaikka kuinka paljon myös päivätyönä, jos olet innokas menemään päiväkotiin varhaiskasvatuksen opettajaksi. Muut päivätyöt ( järjestöt, työvoimahallinto, Kela, projektit, koordinointityö..) ovat kovin haluttuja ja hakijoita voi olla satoja. Muualla Suomessa pienillä paikkakunnilla ei välttämättä ole edes niitä työpaikkoja päiväkodeissa saati muualla. Jos on ollut työelämässä ainoastaan pääkaupunkiseudulla niin käsitys työmarkkinoista on hyvin eri kuin ihmisellä, joka on asunut saman ajan esim. Lappeenrannassa. Tilannetta voi eri kaupunkien osalta vertailla vaikka katsomalla avoimia työpaikkoja www.mol.fi. Itse olen muuttanut Helsinkiin toisaalta ja nähnyt nämä erot. Pääkaupunkiseudun runsas työtarjonta ei kuitenkaan lohduta pienten koululaisten yksinhuoltajaa, kun se työ pitäisi löytyä toimistotyöajalla. Niitä paikkoja on vähän varsinkin, kun varhaiskasvatustyö ei ole ikinä ole ollut ominta alaa. Sitäkin kuitenkin kestää, jos vaihtoehtona on täystyöttömyys. Ymmärrän toki heitä, jotka ei välttämättä kestä, jos on suuntautunut vaikka gerontologiaan.
Valmistuin sosionomiksi n.6v sitten ja töitä on aina löytynyt. Ensimmäiseen alan työpaikan saamiseen meni pari kuukautta valmistumisen jälkeen. Tämän alan kirous on se, että vakituista työtä on vaikeaa löytää. Määräaikaisuuksia ja keikkatöitä sen sijaan löytyy kun jaksaa vaan hakea ahkerasti. Itsekin sain vakituisen viran vasta useamman vuoden jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse sain vakituisen paikan heti valmistumisen jälkeen ja siirryin jo muutaman kuukauden päästä tuosta vaativampaan tehtävään määräaikaiseksi sosiaaliohjaajaksi. Ajattelin, että suurempi palkka ja edessä häämöttävä sosiaalityöntekijän sijaispätevyys olisivat olleet juttuni, mutta huomasin, ettei ensinnäkään toimistoaika tyydyttänyt minua vaan lisäsi stressiä (minusta on kiva kun on arkivapaita, saan olla hetken yksin, pestä pyykkiä sillä välin kun lapset koulussa ja katsoa lempisarjojani jne) ja huomasin, että halusin takaisin entisen asiakasryhmäni pariin käytännönläheisempään työhön.
Aina se isompi palkka ja ”arvostettavampi” virka ei tuo onnea. Kannattaa kuunnella itseään, kun työpaikkaa valitsee.
Sain tosiaan vasta äskettäin kuulla, että olen saanut nyt vakituisen paikan minua kiinnostavan asiakasryhmäni parista. Entinen yksikkö, jossa minulla olisi ollut vakipaikka muutti useiden kilometrien päähän, joten olisin joutunut kaiken lisäksi ajamaan töihin pian päättyvän määräaikaisuuden jälkeen jne ja nyt sain työpaikan muutaman minuutin päästä, ihan mahtavaa ja olen niin kiitollinen.
Varsinkin nyt tällaisena aikana, kun kaupallinen- ja ravintola-ala kärsivät rajoituksista, on YT-neuvotteluita ja konkursseja, niin voin sanoa olevani erittäin tyytyväinen omaan uravalintaani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varsinkin nyt tällaisena aikana, kun kaupallinen- ja ravintola-ala kärsivät rajoituksista, on YT-neuvotteluita ja konkursseja, niin voin sanoa olevani erittäin tyytyväinen omaan uravalintaani.
Sama. Sain vakituisen työni vähän aikaa sitten.
Tämä työ ei missään nimessä sovi kaikille, mutta työllisyyteen olen itsekin tällä hetkellä hyvin tyytyväinen.
Jos poikkeustila laittaa kaikki lähihoitajat eturivin töihin ja sosionomit heidän sijaiseksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ollut päivääkään työttömänä. T: sosionomi, joka tehnyt 10 alalla töitä.
Sosionomin tutkinnolla voi työskennellä päiväkodissa vaikka se vaikuttaa jotain kovasti harmittavan.
Saako sosionomit nykyään lääkekoulutusta? Tai pitäisikö lääkekoulutus lisätä pakolliseksi opinto-ohjelmaan? Käsittääkseni hyvin tärkeä taito myös sosiaalipuolella
Vierailija kirjoitti:
Saako sosionomit nykyään lääkekoulutusta? Tai pitäisikö lääkekoulutus lisätä pakolliseksi opinto-ohjelmaan? Käsittääkseni hyvin tärkeä taito myös sosiaalipuolella
Valmistuin 2019. Valinnaisena tuon kait olisi saanut suorittaa, mutta pakollinen ei ollut.
En suorittanut, enkä ole sitä työelämässä myöskään tarvinnut.
Alue: Aihe vapaa
Minkälaisissa tehtävissä olet ollut?