Lue keskustelun säännöt.
Muita, jotka eivät saa liikunnasta mitään nautintoa
25.05.2018 |
En saa lisää energiaa tai hyvää oloa liikunnasta. Liikun, koska se on hyväksi keholle, mutta en koe minkäänlaista "hyvänolon tunnetta", mitä moni sanoo kokevansa. On tietty kiva olla ulkona, ja suosin myös arkiliikuntaa (pyöräilen paljon), mutta lähinnä luonnon vuoksi.
Onko muita, jotka eivät koe mitään endorfiinihuumaa liikunnan jälkeen, vaan ennemminkin väsyvät liikunnasta?
Kommentit (24)
Et tee tarpeeksi kovaa että saisit endorfiinit liikkeelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syötkö masennuslääkkeitä? Voivat viedä tuon endorfiinihuuman pois.
Ap, sulla on väärä laji sekä muutenkin yrität suorittaa ja väkisin saada siitä irti nautintoa. Jokaisella on se oma öaji tai useampikin josta nauttii, se ei välttämättä ole sama kuin muilla. Mutta jotta edes siitä voisi nauttia, pitäisi lopettaa suorittaminen sekä pakottaminen ja antaa mielihyvän tulla omalla painollaa. Tee siis sitä mistä itse tykkäät ja nautit.
Onpa outoa.
Mulle tulee aina hyvä fiilis jo siitä, kun tekee. Esimerkiksi pyöräillessä luonnon läsnäolo tai pumpissa vaan se tekemisen tunne. Ja varsinkin niiden jälkeen, vaikka heti olisi ihan poikki, niin suihkun jälkeen olo on todella hyväntuulinen ja raikas.
En tykkää pyöräilystä, se saa lähinnä raivon valtaan, mutta esimerkiksi rullaluistelu on todella kivaa ja nautinnollista.
Sun pitää löytää joku laji, josta tykkäät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En saa. Olen 49 v ja koko elämäni liikkunut. Nuorena kävin jumpassa jopa neljästi viikossa. Olen kävellyt, jölkkäillyt, käynyt kuntosalilla..matalalla sykkeellä, korkealla sykkeellä, intervallilla... nyt poljen kuntopyörää....
en saa mitään hyvää oloa. Liikun, koska tiedän, että pitää liikkua.
No se on ihan tutkittu juttu, että osa ihmisistä ei saa mielihyvää liikunnasta vaikka tekisivät mitä. En nyt muista mistä se johtuu, voit yrittää googletella asiaa. Onneksi en itse kuulu tällaisiin vaan hikiliikunnasta tulee ihan mahtava olo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En saa. Olen 49 v ja koko elämäni liikkunut. Nuorena kävin jumpassa jopa neljästi viikossa. Olen kävellyt, jölkkäillyt, käynyt kuntosalilla..matalalla sykkeellä, korkealla sykkeellä, intervallilla... nyt poljen kuntopyörää....
en saa mitään hyvää oloa. Liikun, koska tiedän, että pitää liikkua.
Sä et ole vain löytänyt oikeaa lajia. Kokeile vaikka vaihteeksi jotain eksoottisia puolustuslajeja kuten vaikka brasilialaista capoeiraa.
Niin, olisi ehkä helpompaa harrastaa liikuntaa jos ei odottaisi siltä mitään hyvää oloa. En minäkään kyllä saa mitään viboja liikunnasta, enkä syö mitään lääkkeitä tms. Kyllä tietysti tulee itselle sanottua, että "hyvä hyvä, teit sen, ja nyt se on ohi ja tehty tältä päivältä", mutta mikään fyysinen hyväolo ei ole kummoinen. Olo on jälkikäteen joko rasittunut, hieman sekava tai normaali. Puhun siis tässä nyt lajeista, joissa oikeasti liikutaan ja hengästytään.
Jostain mihin kuuluu rentoutusta, kuten jooga saa kyllä hyvän olon siitä rentoutuspuolesta, mutta en siitä liikuntapuolesta.
Liikunnan jälkeinen "hyvä olo" on ehkä sitä samaa tasoa, kun on hampaat saanut pestyä. Ehkä vähän raikkaampi ja tuntee tehneensä velvollisuutensa itsensä ylläpidossa. Mutta jos kunnon saisi ylläpidettyä ottamalla jonkin pillerin, lopettaisin välittömästi kaiken liikuntaan viittaavan. Tiedän ainakin tuhat asiaa, jota tekisin mieluummin. Inhoan ryhmäliikuntaa, yksin liikuntaa, liikuntaa laitteiden kanssa, juoksemista jne. Yleensä siihen liittyy tylsyyden sietämisen tai sitten jonkin melun sietämisen aspekti. Eli ei mitään välitöntä palkintoa. Yritän sitten nähdä sen pidempiaikaisen palkinnon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä samanlainen. Tunnistan itseni täysin tekstistäsi. Hesarissa oli juttua joskus, kyllä meidänlaisia on muitakin.
Täällä! Pyöräilen kyllä päivittäin, pakosta, vihaan sitä. Kiroilen mielessäni koko ajan polkiessani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoin, minä myös! Liikun päivittäin, se on ihan tapana. Olen kokeillut vaikka mitä lajeja ja liikkunut paljon vuosikymmeniä. Tuntuu, että välillä se vaan rasittaa, mitä enemmän liikun, että jaksaisin paremmin, sitä raskaampaa ja inhottavampaa on. Kyse ei ole mistään kehonrakennuksesta tai kilpaurheilusta, vaan esim. body pumpeista yms. - inhottavaa! Kunto ei tunnu kasvavan, en juuri huomaa vaikutuksia, en meinaa jaksaa siinä kuin muut.
Käveleminen on kivaa, jos on seuraa ja kivat maisemat. Mutta ei se riitä pitämään sellaisessa kunnossa kuin haluan olla. Kävelen kyllä usein sen 10 000 askelta päivässä, muina päivinä harrastan muuta ja joskus kävelen vielä lisäksi. Lepopäiviäkin on, en ole himourheilija. Haen vaan parempaa / hyvää kuntoa. Sairauksia / lääkityksiä ei ole ollenkaan.
Nautin liikunnasta ja viikossa tulee tehtyä jotain 5-7 kertaa.
En ymmärrä ihmisiä joiden mielestä se olisi vastenmielistä. Kiitos näkyy kyllä pielikuvasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama mulla. Ei se liikunta nyt varsinaisesti inhottavaakaan ole, ja saatan nauttia jostain yksittäisistä lajeista (kuten rullaluistelu) ja siitä, että huomaan kuntoni kasvavan. Mitään varsinaista hyvänolontunnetta ihan puhtaasti liikunnan ilosta en kuitenkaan ole ikinä kokenut, ja myönnän olevani hieman kateellinen niille joilla moinen tulee.
Mulle liikunta on ensi alkuun vastenmielistä aina pidemmän tauon jälkeen. Aloitin säännöllisemmän lenkkeilyn useamman kuukauden tauon jälkeen tammikuussa ja oli kyllä ihan hirveetä. Kunto ihan retuperällä ja kaikkialle sattui.
Nyt olen saanut painoa pois, ja lihaksia vahvemmaksi, niin alan pikkuhiljaa päästä takaisin siihen pisteeseen, että liikkuminen alkaa tuntua hyvältä. Kun siitä tulee rutiini, niin sitä alkaa kaipaamaan eri tavalla. Tämä vain oma kokemukseni aiheesta..
Asennekysymys. Jos suhtautuu negatiivisesti ja kiroilee, eikä haluaisi oikeasti tehdä mitään, ei tietenkään siitä opikaan nauttimaan. Pään sisältä se nautinto tulee. Opettele oikea asenne liikuntaan.
Täällä sama, ollut aina !!!
Käyty kaikki lajit läpi, junnuna kilpailunkin pikajuoksua mutta sekin lopahti.
Ikää 31 v, sitten yks päivä (kuullostaa hullulta, tiedän.. ), mattoja ravistellessa tuli sellanen vitutus ja samalla energinen purkaus että hankin nyrkkeilysäkin :D
Tuolla se autotallissa on, sitä paukuttelen monta päivää viikossa, jotain psykosomaattista tämä kaiketi on mutta parasta liikuntaa koskaan!
Huomattakoon että olen käynyt nyrkkeily/potkunyrkkeilytunneilla mutta ohjatussa ympäristössä muiden edessä en saanut mitään siitä irti.
Näin vuoden sisään ei punnerrukset kunnolla menneet mutta nyt kyllä. Vahvistaa keskitorsoa, jalkoja sekä käsivarsia todella nopeasti.
Omat kaverit lähinnä nauraa tälle mutta ei kiinnosta - sellasen tietyn fyysisen agression purkaaminen saa nukkumaan yöt hyvin.
T: 32 v sinkku N
En saa. En ole koskaan saanut. En nykyään harrasta mitään liikuntaa koska se nimenomaan on tylsää enkä saa siitä mitään. Ei mun juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En saa. Olen 49 v ja koko elämäni liikkunut. Nuorena kävin jumpassa jopa neljästi viikossa. Olen kävellyt, jölkkäillyt, käynyt kuntosalilla..matalalla sykkeellä, korkealla sykkeellä, intervallilla... nyt poljen kuntopyörää....
en saa mitään hyvää oloa. Liikun, koska tiedän, että pitää liikkua.
Sä et ole vain löytänyt oikeaa lajia. Kokeile vaikka vaihteeksi jotain eksoottisia puolustuslajeja kuten vaikka brasilialaista capoeiraa.
No enpä ole tuota kokeillut. Judoa olen kokeillut, samoin ratsastusta, uintia, normi talviurheilulajeja, pilatesta, golfia, patkointi....
Nautin laskettelusta. Se on nautittavaa, mutta en siitä hyvää oloa saa. Valitettavasti näin vanhemmiten polvet ei oikein enää kestä. Toki myös ratsastus on naitittavaa, mutta rahat ei riitä täällä helsingissä.
Kyse ei ole siitä, ettenkö tykkäisi. Aikanaan uin taloyhtiön altaassa paljonkin, se oli kivaa. Mutta i siitäKÄÄN mitään endorfiineja erittynyt.
Ja siis olen kokeillut useampaa lajia joogasta pyöräilyyn, koriksesta sulkapalloon ja jumpasta uintiin. Joogasta saan ehkä jonkinlaista mielihyvää, mutta en siitäkään mitään kiksejä. AP