Miksi työelämä tekee ihmisistä ilkeitä toisiaan kohtaan?
Tänäänkin jouduin kuuntelemaan, kun työkaverit vuoroperään haukkuvat toisiaan minulle ja suuta soittavat keskenään.
Itsekin saanut osansa tuosta tappelusta mm. perättömiä syytöksiä. Siis tätäkö tää työelämä on? Riitelyä, tappelua ja käydään pomolle haukkumassa toisia kuin ala-asteella oppilaat opettajalle. Työssä ei sinänsä mitään vikaa, itse asiassa tosi mukavaa mutta nämä ikävät lieveilmiöt pilaa tän.
Kommentit (50)
Joko työ tai elämä. Yhdistettynä ne pilaa ihmisen.
Syitä on monia; työntekijöitä ei kohdella tasapuolisesti, tiedotus on puutteellista, esimiehillä on suosikkeja, työ on huonosti johdettua, työtä on liikaa, se on jakautunut henkilöiden kesken epätasaisesti, palkkaus on epäoikeudenmukaista, työtä on liian vähän, yhteisiä palverejaei ole, toimintatavoista ei sovita yhdessä, ihmiset ovat väsyneitä, asioita ei ratkaista avoimesti keskustelemalla, vaan seläntakana suhisten. Listaa voi jatkaa.
Hyvä esimies puuttuu epäasiallisuuksia ja johtaa tasapuolisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työelämä teki minusta ilkeän, koska kilttinä tulee poljetuksi. Kovat vain pärjää.
Siksi teen töitä kotona, yksityisyrittäjänä. Pää ei kestänyt pahantahtoisia ja alemmalla tietoisuuden tasolla eläviä ilkeitä ihmisiä.
Valitettavasti sopeutuvana oliona aloin saada itsekin näitä piirteitä - vaikka haluan kohdella kaikkia ihmisiä kunnioittavasti ja myötätuntoisesti, joten parempi oli olla olematta alkeellisten ihmisten seurassa ja olla oman itsensä herra.
Mitä työtä teet? Olen miettinyt sanaa mutta idea puuttuu.
Hyvin tyypillistä naisvaltaisilla aloilla. Olen nyt toista kertaa naisvaltaisella alalla töissä ja voi hyvä jumala, en voi uskoa mikä hiekkalaatikkomeininki töissä on! On kuppikuntaa, juorukerhoa, kiukuttelurinkejä, "mä en tee ton kans töitä ku mä en tunne sitä"-vänkäämistä. Pitäisi olla työajan ulkopuolella ihan bestis, ennen kuin prinsessat suostuu tekemään töitä sun kanssa. Tätä muuten yllättäen myös korostetaan meidän firman kulttuurissa, että kaikkien pitää tuntea toisensa myös siviilissä niin hyvin, että ollaan ystäviä. Ristus, en minä ole tullut ystäväpiiriin, tulin tekemään töitä! Jos siinä sivussa ystävystyy jonkun tai joidenkin kanssa, niin sehän on vain mahtava plussa.
Ei miesten kanssa ole ikinä ollut tällaista. Miesten kanssa tehdään työt sovitulla tavalla sovittuun deadlineen mennessä, ihan sama tiedetäänkö toisistamme muuta kuin etunimi ja mitä sä tässä firmassa teet työksesi.
Miesvaltaisilla aloilla kiusataan ja puhutaan paskaa minkä kerkiää.
Miten tässä voi tietää että työelämä on tehnyt ihmisen ilkeäksi. Kun ei voi tietää, olisiko se kasvanut yhtä ilkeäksi tai ilkeämmäksi työttömänäkin. Se että kaksi asias ilmenee samaan aikaan, ei vielä tarkoita syy-seuraus-suhdetta.
Ainakin sillä voi lohduttautua. Ehkä olisin pitkäaikaistyöttömänä vielä ilkeämpi. Työttömien kannattaa ajatella tieyenkin toisin päin.
Vierailija kirjoitti:
Miesvaltaisilla aloilla kiusataan ja puhutaan paskaa minkä kerkiää.
Ja naisvaltaisilla😊
Meidän tiimissä (taloushallinto) on yksi t o d e l l a äksy riivinrauta, ettei ole toista. Kokemuksia vain naisvaltaisista paikoista ja ovat sellaisia eräänlaisia "aikuisten päiväkoteja". Kyllästyttää. Tätä työtä jaksaisi eläkeikään, mutta ne tietyt työkaverit tekee päivistä vaikeita savustamis yrityksineen, että ihan ahdistaa.
Nimin. alan vaihto mielessä
Se on vähän kuin tämä yhteiskuntakin. Vähitellen työnsä kunnolla hoitavat huomaavat, että niitä paskiaisia ei mitenkään rangaista ja oma motivaatio pyrkiä sovittelemaan vähenee.