Siis miksi, MIKSI jotkut saavat koko ajan uusia töitä!!!

Vierailija kirjoitti:

Itse olen pohjakoulutukselta merkonomi (nykyään opiskelen ammattikorkeassa toiselle alalle) ja pakko sanoa, että oman kokemuksen mukaan noissä merkonomi ja yo-merkonomeissa on kyllä säätäjää joka lähtöön...

Opinnoista sai helposti kiitettäviä kun viitsi edes vilkaista tehtäviä, silti kokeissa moni veti hylättyjä tai sääliykkösiä, koska "lol kuka nolo hikari viittii lukee !!"

Ja joo, tuohon porukkaan mahtui ikäryhmältään 16 - 22 -vuotiaita.

Kaikkiaan meno oli kuin lastentarhassa, valmiiksikaan ei kaikki päässeet, koska se lukeminen nyt vaan oli liian "noloo!". Harkkapaikoista lensi myös porukkaa ulos, koska mm. ajoissa oleminen oli joidenkin kohdalla yli voimainen tehtävä.

Olen muuten tietääkseni entisestä opiskeluryhmästäni ainoa, joka jatkoi ammattikorkeaan.

Mutta niin, ymmärrän hyvin jos työnantajien luottamus merkonomeihin ei ole kovin korkealla, etenkin jos suosittelijoita / vahvaa näyttöä osaamisesta ei ole.

Valmistuin merkonomiksi 2000 luvun lopussa ja silloin vielä opiskelijoilla oli työmoraalia. Nykyään siyten palkataan nuorempia joilta se puuttuu.

Vähän pistää silmään tämä monen käyttämä "nysvä", "olin ujo nysvääjä". Hienoa jos teillä ei ole enää huono itsetunto, mutta voitteko olla dissaamatta minun synnynnäistä temperamenttiani? Teiltä jos keneltä luulisi löytyvän sympatiaa, kun kokemusta on?

Ei se AP:takaan hirveästi auta. Mieti ap positiivisia puolia ja tuo ne ilmi: sulla on hyvä keskittymiskyky, et hermostu turhasta, varmaan siedät rutiineja, toisaalta osaat myös tehdä itsenäisiä päätöksiä. Jne.

Eka työpaikka oli vaikein saada introverttina. Hain kesätöihin yhden opettajan tutkimusapulaiseksi, meidän oppilaitoksessa. Olin vähällä jäädä ekstroverttien varjoon. Olin kuitenkin tehnyt hyvin opintojani, ja jostain olin jäänyt opettajan mieleen. Hän arveli että vaikka en osannut myydä itseäni, todennäköisesti hoitaisin itse työn hyvin.

Niin hoidinkin, en välittänyt että palkka oli surkea, tein työn niin hyvin kuin suinkin kykenin. Opettaja oli kehunut minua kollegoilleen, ja seuraavan kesän assistenttityöhön minua jo pyydettiin. Tein senkin hyvin orjapalkasta huolimatta, ja sain jo toisen arvovaltaisen suosittelijan.

Näin maine kasvaa hyvänä työntekijänä, ja kerää suosittelijoita, ja heidän kautta verkostoa.

Nykyään nämä entiset pomoni ovat jo kumpikin tärkeissä viroissa, ja olen todella ylpeä voidessani kutsua heitä henkilökohtaisiksi tutuikseni. Alan seminaareissa juttelen heidän kanssaan, ja olen saanut vinkkejä avoimista viroista, ja suoranaisia suosituksia.

Olen duunaritaustainen, joten kaikki suhteeni minun on ollut luotava itse, kovalla työllä. Maine on täytynyt rakentaa itse, ihan sieltä ekasta pienestä, huonosti palkatusta keikasta lähtien.

Nykyään minulla on onneksi jo kilometrin mittainen cv, ja olen itse asemassa, jossa voin tarjota suositusta tai vinkkiä. Jos näen, että joku on aidosti hyvä ja ahkera työssään, mainostan häntä mielelläni. Sehän on win-win, rekrytoijat haluavat löytää paikkaan ahkeran, mukavan, ihan tavallisen tyypin, joka tekee työnsä hyvin ja tulee ihmisten kanssa toimeen. Ei tarvitse olla nero tai edes kokenut. Työ opitaan sitä tekemällä.

Esimerkiksi nykyiseen virkaani valitsemiseen vaikutti suhteet. Sillä tavalla, että yksi valitsijoista oli ollut jossain vaiheessa isäni työnantaja, ja tunsi sitä myöten meidän perhettä. Tiesi, että olin kouluikäisestä saakka ollut ahkera, kunnollinen ja luotettava, stipendejä ja hyviä todistuksia.

Ei hän tiennyt, mitä osaan nykyisessä työssäni, mutta hän saattoi melkoisella varmuudella arvella, että mitä teenkin, tekisin sen luotettavasti ja parhaani mukaan.

Näin ne suhteet toimii: ei hänen tarvinnut siinä asemassa tehdä meille palvelusta, ei meillä ollut antaa hänelle vastapalvelusta. Mutta hänen etu oli karsia joukosta pommit, ja minun kohdalla hänellä oli omaa tietoa, etten ollut ikinä ollut pommi.

Itse taas olen ihmetellyt miksi jotkut eivat saa toita.. Yleensa se on heidan oma vikansa, odottavat etta tullaan kotoa suurinpiirtein hakemaan. Olen aina ollut toissa, aloittanut jakamalla lehtia teinina. Siita sitten kesaksi kahvilaan. Opiskelujen ohella ollut kaupan kassalla ja saanut tyoharjottelut palkallisiksi joskus, josta olen ollut erityisen ylpea jota opettajakin ylisti. Ja olen ujo kuin mika, hiljainen ja en kaunis, perus naama. Mutta olen ahkera ja luonteeltani vahvatahtoinen. Hakemuksia olen tayttanyt satoja. Ei muutaman hakemuksen jalkeen voi sanoa olevansa edes hakenut.. Siina ehka yleisin syy miksi jotkut eivat saa toita. Kaverini valittaa aina samaa, mutta kun kysyn minne on hakenut niin vastaus on etta yhteen paikkaan joka oli mollissa. Nyt olen toissa ulkomailla, koulutustani vastaavassa tyopaikassa. Eika ollut helppoa! Muuttaa ulkomaille, aloittaa kaikki alusta, kielivaikeuksia edelleen joskus, mutta porskutan. Kylla toita saa, mutta taytyy olla valmis aloittamaan pohjalta myos. Ne on onnekkaita ja luonteeltaan ulospain suuntautuneita jotka paasee heti hyvaan tyopaikkaan

Vinkki 1: lopeta kateilu,elä omaa elämää

Vinkki 2: määrätietoisuus - jos jatkuvasti tekee itsestään uhrin sukupuolen, koulutuksen tai nykytila teen takia niin aivan varmasti ei elämässä pääse mihinkään

Vinkki 3: verkostoituminen - miten kukaan voi palkata jos kukaan ei tunne?

Vinkki 4: osaaminen - merkononi tai tradenoni nykymarkkinoilla on käytännössä sama kuin ei koulutusta, koska kilpailu on kovaa.Jos kolme ensimmöisyä vinkkiä ei täyty niin tradenomi/merkonomi on yhtä tyhjän kanssa.