Siis miksi, MIKSI jotkut saavat koko ajan uusia töitä!!!

Vierailija kirjoitti:

Itse olen pohjakoulutukselta merkonomi (nykyään opiskelen ammattikorkeassa toiselle alalle) ja pakko sanoa, että oman kokemuksen mukaan noissä merkonomi ja yo-merkonomeissa on kyllä säätäjää joka lähtöön...

Opinnoista sai helposti kiitettäviä kun viitsi edes vilkaista tehtäviä, silti kokeissa moni veti hylättyjä tai sääliykkösiä, koska "lol kuka nolo hikari viittii lukee !!"

Ja joo, tuohon porukkaan mahtui ikäryhmältään 16 - 22 -vuotiaita.

Kaikkiaan meno oli kuin lastentarhassa, valmiiksikaan ei kaikki päässeet, koska se lukeminen nyt vaan oli liian "noloo!". Harkkapaikoista lensi myös porukkaa ulos, koska mm. ajoissa oleminen oli joidenkin kohdalla yli voimainen tehtävä.

Olen muuten tietääkseni entisestä opiskeluryhmästäni ainoa, joka jatkoi ammattikorkeaan.

Mutta niin, ymmärrän hyvin jos työnantajien luottamus merkonomeihin ei ole kovin korkealla, etenkin jos suosittelijoita / vahvaa näyttöä osaamisesta ei ole.

Suosittelijat on kaiken a ja o, melkein missä tahansa uran vaiheessa, mutta erityisesti alussa. Yritykset ei palkkaa ihmistä, joka on mahdollinen riski.

Kateus ei ainakaan auta sinua elämässäsi eteenpäin. Myös tuota rohkeutta kannattaa harjoitella. Itse olen ollut ujo ja hiljainen nysverö. Mutta olen alkanut päästä siitä eroon, otselläni tosin vaikuttaa se, että lasten kanssa kun menee kerhoissa ym, niin väistämättä tulee kanssakäymisiä ja olen vain päättänyt, että avaan sen suuni enkä istu yksin hiljaisena nurkassa.

Ehkä sinulle tekisi hyvää joku kansalaisopiston tmv teatterikurssi? Tai jotain muuta ilmaisutaidon harrastusta, niissä kasvaa kyllä rohekus ja itseluottamus. Ota itseäsi vain niskasta kiinni ja menet vaikka vaikealta tuntuisi. Ja oikeasti, kannattaa lopettaa se kadehtiminen. Aseta tavoite jonka haluat saavuttaa ja määrätietoisesti kulje sitä kohti.

Suhteet ja omatoimisuus.

Itse vain olin yhteyksissä yhteen paikkaan, joka on ihan huippupaikka eikä heillä ollut mitään työnhakua edes meneillään missään. Silti paikan sain myöhemmin. Toinen piakka oli myös tällainen todella hyvä paikka johon taatusti olisi tunkua, mutta suhteilla sinne menin ja omatoimisuudella eikä heilläkään ollut näkyvää hakua missään.

Kaverillasi on oman alansa työkokemusta. Se on ihan oleellinen asia, kun haluaa vaihtaa työpaikkaa. Hän myös todennäköisesti suhtautuu rennommin työhaastattelutilanteissa, koska hänen ei ole mikään pakko saada hakemaansa työpaikkaa (hänellähän on jo työpaikka). Ei siis jännitä niin paljon kuin jännittäisi työttömänä työnhakijana. Lisäksi kaupallisella alalla on yleensä tarkoitus myydä jotain ja vähintäänkin pitää osata myydä omaa osaamistaan rekrytilanteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Itse opiskelin heti lukion jälkeen amk insinööriksi. Tuolloin nuorena en ymmärtänyt suhteiden luomisen tärkeyttä. No elämä vei siihen suuntaan, että ”tein” lapset heti valmistumisen jälkeen. Kun nuorimmainen oli 1-vuotias olin valmis jatkamaan opintoja. Hain maisterivaiheeseen ja lähdin opiskelemaan dippainssiksi. Tuolloin oli ikää 28-vuotta, ja olin paremmin perillä työelämän raadollisuudesta. Onnistuin opiskeluiden aikana tekemään tutkimustyötä yliopistolla, sain sieltä parin vuoden pestin. Jonka aikana pääsen tutustumaan teollisuuteen ja näyttämään taitoni professorille. Eräästä kansainvälisestä yrityksestä tuli paikka auki. Professorini oli hyvä tuttu rekrytoijan kanssa ja tämä kysyi onko sinulla suosituksia. Ja tämän suosituksen avulla olen hyvässä vakivirassa. Joten muistakaa yrittää luoda suhteita jo opiskeluaikana. Omat vanhempani ovat duunareita, Joten olen joutunut ihan omalla työllä luomaan ne suhteet

Mä vaihdoin nelikymppisenä alaa. Jo tuolloin eli vuosituhannen vaihteessa amk:ssa meille korostettiin verkostoitumisen merkitystä ja opettaja sanoi, että meidän ensimmäinen it-alan verkostomme istuu juuri nyt tässä huoneessa. Eli opiskelukaverit. Nyt jo lähipiirin nuoremmassa sukupolvessa on it-alan opiskelijoita ja heille  olen korostanut verkostoitumisen tärkeyttä. Kehottanut myös osallistumaan alan tapahtumiin, messuille jne. Jos suorittavat kesälomilla jossain muussa oppilaitoksessa kursseja, tutustumaan myös niissä kurssikavereihin. Työharjoitteluissa on syytä tehdä kaikkensa, mutta myös kommunikoida muiden kanssa eikä vain nysvätä yksin omassa nurkassaan (mikä tällä alalla on hyvin helppoa, varsinkin jos työharjoittelussa koodaa). 

No minä olen saanut haluamani työpaikat, eikä ole suhteita ollut ja olen introvertti, enkä kovin spsiaalinen oudossa porukassa.

Haastatteluissa en ole jauhanut paskaa, enkä kehunut itseäni, vaan ollut objektiivinen ja analyyttinen. Pystyn kyllä sanomaan sanottavani rehellisesti ja selkeästi.

Karismaa minulla ilmeisesti on, mutta se nähdäkseni muodostuu juuri siitä, ettei ole lipevä pyrkyri. Jos jonkun paikan rekryyn uppoaa lipevä pyrkyryys, tuskin haluaisin kyseiseen työyhteisöön, sillä sen jäsenet ovat todennäköisesti sitä itseään.

Gonamies kirjoitti:

No minä olen saanut haluamani työpaikat, eikä ole suhteita ollut ja olen introvertti, enkä kovin spsiaalinen oudossa porukassa.

Haastatteluissa en ole jauhanut paskaa, enkä kehunut itseäni, vaan ollut objektiivinen ja analyyttinen. Pystyn kyllä sanomaan sanottavani rehellisesti ja selkeästi.

Karismaa minulla ilmeisesti on, mutta se nähdäkseni muodostuu juuri siitä, ettei ole lipevä pyrkyri. Jos jonkun paikan rekryyn uppoaa lipevä pyrkyryys, tuskin haluaisin kyseiseen työyhteisöön, sillä sen jäsenet ovat todennäköisesti sitä itseään.

Ootkohan mun mies? Voisi olla hänen kirjoittamansa teksti. Työttömyyttä kuitenkin takana reilu pari vuotta :( Ollaan monet kerrat puhuttu, että vois kokeilla muuttaa taktiikkaa, mutta ei. Näköjään joku tuollakin taktiikalla paikan saa, toivotaan siis tännekin onnea. Monta haastattelua nytkin viime viikkoina takana, mutta kun ei irtoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse opiskelin heti lukion jälkeen amk insinööriksi. Tuolloin nuorena en ymmärtänyt suhteiden luomisen tärkeyttä. No elämä vei siihen suuntaan, että ”tein” lapset heti valmistumisen jälkeen. Kun nuorimmainen oli 1-vuotias olin valmis jatkamaan opintoja. Hain maisterivaiheeseen ja lähdin opiskelemaan dippainssiksi. Tuolloin oli ikää 28-vuotta, ja olin paremmin perillä työelämän raadollisuudesta. Onnistuin opiskeluiden aikana tekemään tutkimustyötä yliopistolla, sain sieltä parin vuoden pestin. Jonka aikana pääsen tutustumaan teollisuuteen ja näyttämään taitoni professorille. Eräästä kansainvälisestä yrityksestä tuli paikka auki. Professorini oli hyvä tuttu rekrytoijan kanssa ja tämä kysyi onko sinulla suosituksia. Ja tämän suosituksen avulla olen hyvässä vakivirassa. Joten muistakaa yrittää luoda suhteita jo opiskeluaikana. Omat vanhempani ovat duunareita, Joten olen joutunut ihan omalla työllä luomaan ne suhteet

Mä vaihdoin nelikymppisenä alaa. Jo tuolloin eli vuosituhannen vaihteessa amk:ssa meille korostettiin verkostoitumisen merkitystä ja opettaja sanoi, että meidän ensimmäinen it-alan verkostomme istuu juuri nyt tässä huoneessa. Eli opiskelukaverit. Nyt jo lähipiirin nuoremmassa sukupolvessa on it-alan opiskelijoita ja heille  olen korostanut verkostoitumisen tärkeyttä. Kehottanut myös osallistumaan alan tapahtumiin, messuille jne. Jos suorittavat kesälomilla jossain muussa oppilaitoksessa kursseja, tutustumaan myös niissä kurssikavereihin. Työharjoitteluissa on syytä tehdä kaikkensa, mutta myös kommunikoida muiden kanssa eikä vain nysvätä yksin omassa nurkassaan (mikä tällä alalla on hyvin helppoa, varsinkin jos työharjoittelussa koodaa). 

Olen tuo jota lainasit. Ensimmäinen inssiala jota opiskelin oli biotekniikan puolella. Meillä korostettiin juurikin tuota, että tutustu opiskelutovereihin. He voivat olla tulevaisuuden rekrytoijia. Paha vain että valmistuimme laman kynnyksellä, suurin osa jotka nykyään tekevät alan hommia, ovat jatkaneet ensin opiskeluita ja vasta sitten löytäneet työpaikan. Kun itse opiskelin, ei ollut alan messuja yms rekrytointi tilaisuuksia

Työtä hakiessa parhaiten pärjäävät ektrovertit. He osaavat puhumisen ja osaavat myydä itsensä työnantajalle. Pitkätkin työttömyysjaksot osataan selittää uskottavasti. Introvertti hikoilee tässä kohdin, että mitähän vastaisi, ettei tuleva työnantaja epäile luuseriksi. Introvertille taas itsensä myyminen on täysin vierasta ja he jäävätkin usein ekstroverttien jalkoihin. Itse olen käytännön kautta huomannut, että esim. asiantuntijatyössä parhaiten pärjäävät juuri introvertit. He tulevat työpaikalle tekemään työt, eivät pidä melua itsestään ja häipyvät iltapäivällä kotiin.

Ektrovertit häiritsevät avokonttorissa jatkuvasti toisten työtä, kertovat avoimesti kaikille asiansa kiinnosti tai ei ja hyppivät kahvilla ja "vaihtamassa kuulumisia" tämän tästä. Ekstrovertit sopivatkin mielestäni parhaiten asiakaspalvelutyöhön, jossa ihmisiä kohtaa jatkuvasti joko kasvokkain tai puhelimessa. Ns. toimistotyöhön eivät oikein sovellu. Vaativat liikaa ihmiskontakteja.

Kannattaa miettiä omia vahvuuksia ja lähteä hakemaan töitä sitten sitä kautta. Lisäksi mikäli olet erittäin ujo ja sosiaaliset tilanteet tuottavat sinulle vaikeuksia, kannattaa tätä puolta yrittää treenata. Miksikään suupaltiksi myyntitykiksi ei tarvitse muuttua mutta kyllä lähes kaikki toimistotyöt vaatii sitä että esim uskaltaa puhua toiselle ihmiselle luontevasti.

Esimerkiksi työ pankissa on juuri sitä asiakaspalvelua ja nykyään myyntityötäkin (pankin palveluiden eli tilien ym myymistä asiakkaalle). Joissakin toimistotöissä asiakkaat ovat oman työpaikan sisällä toisissa tiimeissä mutta yhtä kaikki viestintä on hirveän tärkeää.

Se siivoojan homma viimeisimpänä voi myös vaikuttaa hakemuksiin. Mitäs jos jättäisit sen pois kokonaan? Ei kaikkea tarvitse CV:een laittaa, laitat mitä haluat. Jos kysytään, mitä olet tehnyt viimeiset neljä vuotta, niin voit sanoa tehneesi osa-aikatöitä silloin tällöin ja kehittäneesi itseäsi loppuajan.

Kannattaa miettiä, mitä cv:tä kartuttavaa voisi vapaa-ajallaan tehdä, jos töillä ei saa meriittejä kasaan. Uusi harrastus, uusi taito, opiskelu..?

Mä oon tällainen ihminen - en ole ikinä ollut työttömänä. Toki siivous- ja tehdashommiakin historiaan mahtuu, mutta nytkin olen finanssialalla ilman koulutusta tai aikaisempaa kokemusta. Samoin olin asiakaspalvelussa täysin tuntemattomalla alalla ja etenin nopeasti ylemmäs. Olen asunut neljässä maassa ja jokaisessa saanut töitä alle kuulaudessa.

En kuitenkaan tiedä miksi. On minulla joo maisterintutkinto, mutta sen alan töitä en tee. Ulkomailla toki tutkinnon sisältöä ei katsotakaan, työssä sitten opastetaan. Tutkinnossa on tärkeää vain se että sulla on sellainen, olet siis pystynyt vaativat opintokokonaisuuden suorittamiseen.

Luulen että olen hyvä kirjoittaja ja esiintyjä, siispä CV ja haastattelu vakuuttavat. Lisäksi asun nyt maassa jossa on huutava pula työntekijöistä - jatkuvasti soitellaan yllättyksenä ja pyytämättä että tulisitko meille.

Hae lukemaan tradenomiksi, paranee mahdollisuudet.

Itse en todellakaan ole sosiaalisesti kovin lahjakas tai jyrä, suht. ujo olen. Ja kyllä vaan saan töitä.

Menen usein mukavuusalueeni ulkopuolelle ja väkisin OPETTELEN olemaan vähemmä nysvä seinäruusu.

Arvosi työmarkkinoilla = Kuinka moni ihminen tietää kokemuspohjaisesti, että sinä olet hyvä työntekijä.

Silloin kun oltiin lapsia, "suhteilla" työnsaaminen tarkoitti jotain sukulaisen kalakaveria, joka ottaa palveluksensa kaverinsa lapsen töihin. Aikuisena se ei mene enää niin, vaan nyt "suhteilla töihin" tarkoittaa tuota yllä kuvattua tilannetta.

En voi ymmärtää miten kukaan enää nykyään voi kuvitella, että töihin mennään hakemuksen ja CV:n objektiivisen arvion kautta. Niin on viimeksi ollut joskus 1998. Mihin tahansa rekrytointi on aina riski työnantajalle, että se tyyppi onkin ihan pommi. Suhteilla eteneminen tarkoittaa sitä, että joku johon työnantaja luottaa voi mennä takuuseen, että tämä tyyppi ei ole ainakaan ihan pommi.

Työnhaku on luottamuslaji. Suhteet lisää ihmisen luotettavuutta maailmassa, jossa monenlaista hiihtäjää piisaa. Hankkikaa niitä suhteita.

Esim. Jos tuöhakemuksessa on "lisätietoja antaa" nimi, katsokaa sen ihmisen fb-profiili, katsokaa onko teillä yhteisiä tuttuja. Jos on, kysymään tutulta tunteeko se työhönottajaa ja jos, niin voiko auttaa pääsemään haastatteluun. Jos ovat hyviä tuttuja ja te olette oikeasti hyvä tyyppi ja kaveri voi mennä teistä takuuseen, niin sekin tekee varmasti mielellään palveluksen kaverilleen ja kertoo, että siellä tuntemattomien tyyppien meressä on yksi helmi mukana, jonka minä tunnen. Sitä on töiden saaminen suhteilla. Ei se ole mikään salaseura. Ihmisiähän me ollaan ja jokainen haluaa tehdä turvallisia, hyviä ratkaisuja, joista ei itse joudu ns. kuseen.

Minun mielestä työelämässä menestymiseen voi vaikuttaa eniten itse omalla tekenisellä. Näin olen omasta kokemuksesta päätellyt. Mikään muu yksittäinen tekijä (suhteet, ulospäinsuuntautuneisuus, työkokemus, ikä) ei vaikuta menestykseen yhtä paljoa, en toki väitä ettei niistä olisi apua.

Koen että ahkeruus ja puhtaasti työn määrä auttaa jo tosi paljon. Työnantajat tai asiakkaat rakastavat sitä että joku tekee pyyteettömästi duunia ja auttaa muita sekä bisnestä menestymään.

Itse olen tehdastyöläisten perheestä/suvusta. Korkeakouluista tai valmiiksi rakennetuista suhteista ei ollut tietoakaan, kun ponnistin työelämään. Kävin helpon insinöörikoulun ja laitoin jo opiskeluvaiheessa toiminimen pystyyn. Tällä paiskin töitä illat ja yöt, kun päivällä sluipailin koulun läpi. Opin töissä kokoajan paljon enemmän kuin koulussa. Töiden kautta verkostoiduin ja rakensin suhteita. Olin semiaktiivinen somettaja kansainvälisissä ympyröissä. Yksi kaunis päivä sitten iso globaali toimija soitti ja pyysi töihin henlsinkiin. Lähdin saman tien tiedostaen riskit ja hankaluudet. Olen vähän yli 30c ja nyt menee hyvin. Tavoite on olla suuren yrityksen digijohtaja seuraava. Tiedän että en pääse sinne ellen paiski 50h töitä joka viikko. Jos teen sen, teen noin 500h enemmän kuin kollegat ja se näkyy varmasti.

En halua lesoilla kirjoituksellani, vaan sanoa että menestys vaatii raatamista, raatamista ja raatamista. Vaikka se ulospäin näyttäisi että menestyjä pääsee helpolla, ei se näin yleensä ole. Jokaisen oman heikkouden eteen pitää tehdä tehdä enemmän töitä. Itselläni näitä ovat olleet esiintyminen/rohkeus, verkostot ja ns. yleissivistys.

Vierailija kirjoitti:

Mua ottaa oikeasti päähän todella paljon ja olen ihan hirveän kateellinen niille, jotka saavat koko ajan uusia työpaikkoja. Olen 24v ja vakituisessa työpaikassa SIIVOOJANA. Mitään muuta en ole saanut vaikka kuinka yritän ja haen. Tosin koulutuksellani on muutenkin vaikea saada töitä, yo-merkonomeja on pilvin pimein.

Mutta niin, eräs tuttuni on aikoinaan opiskellut merkonomiksi, ja pääsi heti koulun jälkeen erääseen vaateliikkeeseen töihin. Oli siellä monta vuotta kunnes ilmoitti että hän lähteekin pankkiin töihin. Ja nyt muutama viikko sitten kertoi että haki yhtä työpaikkaa kun alkaa vuoden jälkeen pankissa kyllästyttää ja kuulemma sitten saikin paikan jossain autoliikkeen toimistolla. Että mua ärsyttää, itse en pääse edes haastatteluun vaikka miten persoonallista hakemusta teen ja jos satun pääsemään haastatteluun niin ei tällä mun ujolla ja nyhveröllä luonteella mitään työtä saa. Siivoojankin paikan sain, koska halusivat ujon ja taka-alalle jäävän työntekijän, että kohteen muut työntekijät eivät häiriinny.

Miksi kaikki äänekkäät jyrät saavat aina kaikki paikat, minä olisin todella hyvä työntekijä: ahkera, vastuuntuntoinen, joustava ja luotettava. Saisipa itse jonkun kivan toimistotyön, onko kellään vinkkejä? :( tai mitä kannattaisi opiskella että saisi hyvän työpaikan varmasti???

Suhteet vaikuttavat myös joten jos et ole hyvännäköinen ja itsevarma jyrä niin sitten suhteiden kautta työllistyminen on vaihtoehto, koulutuksella ei niin väliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu alasta. Kaupallisella alalla / myyntialalla olevat tuttuni saavat koko ajan uusia töitä. Osa suhteilla (joku verkostosta vinkkaa siis) ja osa siksi että ovat aika kovia "paskanpuhujia" (mikä tuolla alalla on hyvä ominaisuus). Hoitoalan kaverini saavat myös koko ajan uusia työpaikkoja työvoimapulan takia. Mutta esim. humanisti/yhteiskunta-alan maisteriystäväni ja juristiystäväni eivät saa uusia työpaikkoja vaikka ovat todella taitavia ja vaikka heillä on verkostoja ja suhteita. 

Niin koska kaupallisen alan osaamista tarvitaan, toisin kuin yhteiskunnallisen tai humanistisen. Hyvin yksinkertaista.

Olen KTM enkä todellakaan mikään paskan puhuja. Olen hiljainen ja teen hommani niin hemmetin hyvin että joka ikisessä paikassa jossa olen ollut töissä on minuun oltu tyytyväisiä, vaikka pysyttelen päivät omissa oloissani keskittyen työhöni. Tiedän tämän koska minulle on useaan otteeseen sanottu niin, useiden eri ihmisten toimesta.

Tradenomeilla ja nykyään kauppatieteiden maistereillakin alkaa olla korkeat työllistymisluvut. Kaupallisella alalla supliikit paskanpuhujat työllistyvät helpoiten.

Vierailija kirjoitti:

Hae lukemaan tradenomiksi, paranee mahdollisuudet.

Itse en todellakaan ole sosiaalisesti kovin lahjakas tai jyrä, suht. ujo olen. Ja kyllä vaan saan töitä.

Menen usein mukavuusalueeni ulkopuolelle ja väkisin OPETTELEN olemaan vähemmä nysvä seinäruusu.

Missä asut? Tradenomeista on ylitarjontaa, jopa pääkaupunkiseudulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu alasta. Kaupallisella alalla / myyntialalla olevat tuttuni saavat koko ajan uusia töitä. Osa suhteilla (joku verkostosta vinkkaa siis) ja osa siksi että ovat aika kovia "paskanpuhujia" (mikä tuolla alalla on hyvä ominaisuus). Hoitoalan kaverini saavat myös koko ajan uusia työpaikkoja työvoimapulan takia. Mutta esim. humanisti/yhteiskunta-alan maisteriystäväni ja juristiystäväni eivät saa uusia työpaikkoja vaikka ovat todella taitavia ja vaikka heillä on verkostoja ja suhteita. 

Niin koska kaupallisen alan osaamista tarvitaan, toisin kuin yhteiskunnallisen tai humanistisen. Hyvin yksinkertaista.

Olen KTM enkä todellakaan mikään paskan puhuja. Olen hiljainen ja teen hommani niin hemmetin hyvin että joka ikisessä paikassa jossa olen ollut töissä on minuun oltu tyytyväisiä, vaikka pysyttelen päivät omissa oloissani keskittyen työhöni. Tiedän tämän koska minulle on useaan otteeseen sanottu niin, useiden eri ihmisten toimesta.

Tradenomeilla ja nykyään kauppatieteiden maistereillakin alkaa olla korkeat työllistymisluvut. Kaupallisella alalla supliikit paskanpuhujat työllistyvät helpoiten.

Työttömyyslukuja tarkoitin