Tyttärellä 9 lk, on matikka 10. Ei kuulemma ikinä harjoittele
Kommentit (79)
Ysin matikka oli superhelppoa. Itsekin sain kympin joka kokeesta. Lukiossa ei sitten enää ollutkaan niin helppoa. Tai no, osa kursseista oli, mutta osa ei.
Vierailija kirjoitti:
Luokalla on pari poikaa, joilla siis myös matikka 10. Luokalla on 28 ysiluokkalaista. Suurimmalla osalla on 7-8, mutta lopuilla 6 tai alle.
Tyttö laskee läksyt suht nopeasti, kokeisiin ei lue ikinä. Luokan tyttöjen whatsup ryhmässä sitten yrittää auttaa kaveriaan, joka ei vaan ymmärrä.. ja saa kokeet ehkä juuri juuri läpi.Pikkuveljensä on myös hyvä matikassa, toisin kuin minä.
Ap
Opi jo, että se on WhatsApp. Muuten, pelkät hyvät koulunumerot eivät kerro kaikkea. Jos tyttäresi todella olisi älykäs, häntä kiinnostaisi tietää enemmän matematiikasta. Opiskelisi ehkä itsenäisesti netissä. Kukaan ei osaa täydellisesti matematiikkaa, kaikilla on varaa kehittyä. Idioottimaisinta on tyytyä johonkin ysiluokan arvosanaan ja olettaa, että on tosi hyvä matikassa eikä siihen tarvitse koskaan panostaa.
Vierailija kirjoitti:
Huono homma, ettei ole oppinut harjoittelemaan ja tekemään töitä. Järkytys voi olla edessä lukion pitkässä matikassa. Se on nimittäin ihan eri asia kuin peruskoulun laskento. Tunnen erään vastaavan tapauksen. Ihan tuli aluksi nelosiakin kun ei ymmärtänyt ruveta töihin.
Joo, voi olla. Mutta jokaisen on ymmärrettävä tämäkin asia ihan kantapään kautta oppien, kuten kaikki muutkin asiat. Ja näin sen kuuluukin mennä. Toisen puolesta ei voi oppia, ymmärtää, kokea tai kasvaa. Jokaiselle suotakoon mahdollisuus tehdä nämä asiat itse.
Venäjän kouluissa on paljon vaikeampi matikka mitä Suomessa.
On ihan puppua, ettei tytöt muka osaa matematiikkaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin oli mullakin, enkä harjoitellut yhtään. Läksyt tein välitunnilla tai lennosta taululle, jos komennettiin. Ja kyllä hyvä peruskoulumatikka ennakoi vahvaa lukiomatikkaa myös. Itse olin pitkällä matikalla ja äärimmäinen laiskuus kotitehtävissä pinnaamisesta lähtien vaikutti numeroon sen verran, että kurssit oli enimmäkseen ysejä. Kirjoitin laudaturin.
Älä viitsi puhua paskaa. Lukiossa pitkässä matikassa tarvitsee jo vahvan laskurutiinin, hyvät loogiset valmiudet eivät enää riitä.
Ehkä tuo paskanpuhuja on harvinainen nero, muuten ei mahdollista lukion pitkässä matikassa tehdä juttuja täysin vasemmalla kädellä ja silti menestyä erinomaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono homma, ettei ole oppinut harjoittelemaan ja tekemään töitä. Järkytys voi olla edessä lukion pitkässä matikassa. Se on nimittäin ihan eri asia kuin peruskoulun laskento. Tunnen erään vastaavan tapauksen. Ihan tuli aluksi nelosiakin kun ei ymmärtänyt ruveta töihin.
No ei nyt ihan. Kyllä minulla meni vielä lukiomatikkakin ihan kympeillä ja laudatureillakin aika helposti, teoreettisen fysiikan opinnoissa yliopistolla piti oikeasti muuttaa asennetta.
Voi jestas sentään näitä trolleja... Olen sijaistanut lukiossa matikassa muutamia kursseja ja voin sanoa, että tehdyt kotitehtävät korreloivat aivan täydellisesti koeosaamisen kanssa. En tavannut sijaisuuksieni aikana yhtäkään luonnonlahjakkuutta, joka olisi saanut kokeesta hyvän numeron ilman läksyjen tekemistä ja näin ollen vahvaksi muodostunutta laskurutiinia. Minun tunneillani sai aloittaa läksyjen tekoa ehkä 5 minuuttia ennen tunnin loppumista. Näin monet kolleganikin toimivat. Tunneilla perehdytään teoriaan, lasketaan yhdessä joku vaikeampi lasku ja katsotaan netistä aiheeseen liittyviä mielenkiintoisia juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Venäjän kouluissa on paljon vaikeampi matikka mitä Suomessa.
Pohjois-Koreassa varmaan rakettitiedettä.
Onko hän niitä kympin tyttöjä jotka sitten yo-kirjoituksissa ei pärjääkään ja äiti purkaa pettymystään av-palstalla, HS jne. Ei meidänkään luokalla ne 'odotetut nerot' keskinkertaista paremmin pärjänneet.
Matikka on kivaa! Joku tykkää, joku ei. Tein aina läksyt hetitunnin jälkeen välkällä, mikä ongelma.
Mummi vm. 60
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppoahan se matikka on niin kauan kun ei tarvitse muuta kuin laskea laskuja. Sitten kun pitää ruveta todistamaan asioita, niin muuttuu vaikeaksi.....
Eihän, jos aiemmin on todella ymmärtänyt, mitä on laskenut.
Todistaminen tarkoittaa sitä että johtaa esim. jonkin derivointi- tai integrointikaavan. Jonkun laskun laskeminen ei siinä paljon auta. Lukiossa ei näitä käsitellä.
Jos on hyvä matikkapää lukiossakin pärjää vielä lukematta. Itsekin kirjoitin laudaturin. Koskaan ei ollut kotiläksyjä kun tein tunneilla. Vasta yliopistossa iski vaikeudet kun ei ollut opiskelurutiinia. Eka vuosi fysiikassa ja matikassa 1-2 arvosanoja, siitä sitten nousi 4-5 numerot.
Meidän pojalla sama mutta kielissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppoahan se matikka on niin kauan kun ei tarvitse muuta kuin laskea laskuja. Sitten kun pitää ruveta todistamaan asioita, niin muuttuu vaikeaksi.....
Eihän, jos aiemmin on todella ymmärtänyt, mitä on laskenut.
Todistaminen tarkoittaa sitä että johtaa esim. jonkin derivointi- tai integrointikaavan. Jonkun laskun laskeminen ei siinä paljon auta. Lukiossa ei näitä käsitellä.
Miten niin ei käsitellä? Ja derivointi-/integraalikaavan johtamiseen tarvitaan tietoa siitä, mitä ko. käsitteet todella tarkoittavat. Fiksu opiskelija opettelee ja ymmärtää, mistä kaavat tulevat eikä opettele niitä ulkoa ymmärtämättä oikeasti yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono homma, ettei ole oppinut harjoittelemaan ja tekemään töitä. Järkytys voi olla edessä lukion pitkässä matikassa. Se on nimittäin ihan eri asia kuin peruskoulun laskento. Tunnen erään vastaavan tapauksen. Ihan tuli aluksi nelosiakin kun ei ymmärtänyt ruveta töihin.
No ei nyt ihan. Kyllä minulla meni vielä lukiomatikkakin ihan kympeillä ja laudatureillakin aika helposti, teoreettisen fysiikan opinnoissa yliopistolla piti oikeasti muuttaa asennetta.
Voi jestas sentään näitä trolleja... Olen sijaistanut lukiossa matikassa muutamia kursseja ja voin sanoa, että tehdyt kotitehtävät korreloivat aivan täydellisesti koeosaamisen kanssa. En tavannut sijaisuuksieni aikana yhtäkään luonnonlahjakkuutta, joka olisi saanut kokeesta hyvän numeron ilman läksyjen tekemistä ja näin ollen vahvaksi muodostunutta laskurutiinia. Minun tunneillani sai aloittaa läksyjen tekoa ehkä 5 minuuttia ennen tunnin loppumista. Näin monet kolleganikin toimivat. Tunneilla perehdytään teoriaan, lasketaan yhdessä joku vaikeampi lasku ja katsotaan netistä aiheeseen liittyviä mielenkiintoisia juttuja.
En todellakaan ole trolli, mutta matikka koulussa oli helppoa. Oli toki kaikki muukin. Uskonnosta en kerran edes hankkinut kirjaa, ja sain silti kurssista kympin. Biologiasta totesin, että kympin saa lukematta, kunhan seuraa viimeisen oppitunnin ennen koetta, ja kirjoittaa sitten esseet niiden ohjeiden mukaan. Matikassa ja fysiikassa sentään seurasin tunnit ja tein mukana kunnolla. Jonkin verran käytin aikaa kotonakin, mutta en hirveästi. Ylioppilaskirjoituksiin laskin jonkin verran niitä vanhoja ylioppilastehtäviä, muuten en lukenut.
Korjaan sen verran käsitystä, tyttäreni siis tekee läksyt normaalisti melko nopeasti, mutta hän ei harjoittele esim kokeisiin ollenkaan. Toisin kuin esim kielten sanoja opettelee tasaisesti. Isänsä on ostanut lahjaksi Terra Gognitan tuotantoa. Niitä on jonkun kai lukenutkin.
Ap
Matemaattisesti lahjakas, tullut isäänsä. Matematiikka tuossa vaiheessa on loogista päättelykykyä, ei sen ihmeempää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppoahan se matikka on niin kauan kun ei tarvitse muuta kuin laskea laskuja. Sitten kun pitää ruveta todistamaan asioita, niin muuttuu vaikeaksi.....
Eihän, jos aiemmin on todella ymmärtänyt, mitä on laskenut.
Todistaminen tarkoittaa sitä että johtaa esim. jonkin derivointi- tai integrointikaavan. Jonkun laskun laskeminen ei siinä paljon auta. Lukiossa ei näitä käsitellä.
Miten niin ei käsitellä? Ja derivointi-/integraalikaavan johtamiseen tarvitaan tietoa siitä, mitä ko. käsitteet todella tarkoittavat. Fiksu opiskelija opettelee ja ymmärtää, mistä kaavat tulevat eikä opettele niitä ulkoa ymmärtämättä oikeasti yhtään mitään.
Minusta integraalien ja derivaatan ymmärtäminen oli helppoa, koska fysiikan opettaja kertoi havainnollisesti mihin niitä tarvitaan jo ennen kuin ne tulivat matikassa esille. Tiedon yhdistäminen konkreettiseen käyttötarkoitukseen yleensäkin helpottaa ymmärtämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin oli mullakin, enkä harjoitellut yhtään. Läksyt tein välitunnilla tai lennosta taululle, jos komennettiin. Ja kyllä hyvä peruskoulumatikka ennakoi vahvaa lukiomatikkaa myös. Itse olin pitkällä matikalla ja äärimmäinen laiskuus kotitehtävissä pinnaamisesta lähtien vaikutti numeroon sen verran, että kurssit oli enimmäkseen ysejä. Kirjoitin laudaturin.
Älä viitsi puhua paskaa. Lukiossa pitkässä matikassa tarvitsee jo vahvan laskurutiinin, hyvät loogiset valmiudet eivät enää riitä.
Tämä. Olin itsekin peruskoulussa suht hyvä matematiikassa ja ratkaisin monet perusyhtälötkin ihan vaan loogisen päättelyn avulla ilman muistikuvia opetetusta teoriasta. Lukion pitkässä matikassa tämä ei toiminutkaan enää, koska esim. osa kaavoista ja polynomeista oli sellaisia ettei niitä voinut järkeillä vaan piti muistaa ulkoa miten joku tietty lauseke käyttäytyy tai sievenee. Kokeessa ei myöskään aika riittänyt kovin syvälliseen mietintään vaan tehtävänannosta piti äkätä nopsasti mitä laskua tässä nyt haikaillaan ja aikaa piti varata reilusti laskusuorituksiin tai ainakin silloin piti kun olin lukiossa ja kun CAS laskimet oli vielä kiellettyjä. Vaihdoin sitten kylmästi laskelmoiden lyhyeen matikkaan, että sain matematiikan kirjoitettua yhtenä aineena ja ylppärit läpi.
Olisi mielenkiintoista tietää miten matematiikan opetus on nyt muuttunut kun parhaista CAS -laskimista saa välivaiheetkin suoraan esiin niin halutessaan. Onko se painotus (vihdoinkin) siirtynyt loogiseen ajatteluun ja siihen, että tehtäväkuvauksesta pitää oikeasti tajuta mitä tässä nyt haetaan eikä enää riitä kun tunnistaa kysymyksen asettelun jostain harjoitustehtävästä ja sitten ulkomuistista kaavan mukaan laskemaan?
Ei kaikki opi ikinä edes prosenttilaskuja.