Te jotka olette eronneet väkivaltaisesta heti ensimmäisen teon jälkeen...

Up

Kyllähän se tuntuu. 

Parista suhteessa eronneena minulla on todella vaikea käsittää, kuinka väkivaltainen mies voisi mitenkään olla "muuten hyvä".

Hyvältä se ero tuntui. En tehnyt mitenkään hätiköityä pikaratkaisua vaan valmistelin eron huolella etukäteen. Ensimmäisestä melko vaatimattomasta väkivaltatilanteesta suhteen lähtölaskenta alkoi.

Vierailija kirjoitti:

Parista suhteessa eronneena minulla on todella vaikea käsittää, kuinka väkivaltainen mies voisi mitenkään olla "muuten hyvä".

Hyvältä se ero tuntui. En tehnyt mitenkään hätiköityä pikaratkaisua vaan valmistelin eron huolella etukäteen. Ensimmäisestä melko vaatimattomasta väkivaltatilanteesta suhteen lähtölaskenta alkoi.

Niin voisi ajatella että mies on tasan yhtä hyvä kuin hänen heikoin puoli. 

Väkivaltainen oli pettämällä. Vaikeaahan se ero on, kun päässä on ne valheelliset ajatukset, kuten: "Ehkä se oli vaan yksi kerta. Ehkä se muuttuu. Entä jos se löytää jonkun uuden ja sitten muuttuu paremmaksi. Oliko se sittenkin mun syytä..."

Henkinen väkivalta alkoi heti alussa, paheni koko ajan, katselin vuoden-puolitoista. Tuntui tosi hyvältä lopettaa siihen päivään, kun sai mut raivostumaan ihan kunnolla. Näin silloin, että turpaan tulee jos tähän jään. En jäänyt ja siitä olen ylpeä, olin vasta 18v ja hän oli yli 25v. Olen tulta ja tappuraa luonne, mun päältä ei kukaan kävele.