Lue keskustelun säännöt.
Tyttärellä 9 lk, on matikka 10. Ei kuulemma ikinä harjoittele
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono homma, ettei ole oppinut harjoittelemaan ja tekemään töitä. Järkytys voi olla edessä lukion pitkässä matikassa. Se on nimittäin ihan eri asia kuin peruskoulun laskento. Tunnen erään vastaavan tapauksen. Ihan tuli aluksi nelosiakin kun ei ymmärtänyt ruveta töihin.
No ei nyt ihan. Kyllä minulla meni vielä lukiomatikkakin ihan kympeillä ja laudatureillakin aika helposti, teoreettisen fysiikan opinnoissa yliopistolla piti oikeasti muuttaa asennetta.
Voi jestas sentään näitä trolleja... Olen sijaistanut lukiossa matikassa muutamia kursseja ja voin sanoa, että tehdyt kotitehtävät korreloivat aivan täydellisesti koeosaamisen kanssa. En tavannut sijaisuuksieni aikana yhtäkään luonnonlahjakkuutta, joka olisi saanut kokeesta hyvän numeron ilman läksyjen tekemistä ja näin ollen vahvaksi muodostunutta laskurutiinia. Minun tunneillani sai aloittaa läksyjen tekoa ehkä 5 minuuttia ennen tunnin loppumista. Näin monet kolleganikin toimivat. Tunneilla perehdytään teoriaan, lasketaan yhdessä joku vaikeampi lasku ja katsotaan netistä aiheeseen liittyviä mielenkiintoisia juttuja.
En todellakaan ole trolli, mutta matikka koulussa oli helppoa. Oli toki kaikki muukin. Uskonnosta en kerran edes hankkinut kirjaa, ja sain silti kurssista kympin. Biologiasta totesin, että kympin saa lukematta, kunhan seuraa viimeisen oppitunnin ennen koetta, ja kirjoittaa sitten esseet niiden ohjeiden mukaan. Matikassa ja fysiikassa sentään seurasin tunnit ja tein mukana kunnolla. Jonkin verran käytin aikaa kotonakin, mutta en hirveästi. Ylioppilaskirjoituksiin laskin jonkin verran niitä vanhoja ylioppilastehtäviä, muuten en lukenut.
Sulla on sitten ollut _todella_ lepsuja opettajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa jännä, miten av:lle on kerääntynyt näin paljon neroja! Kummallista, kun ei muissa keskusteluissa heitä paljoa näy.
Siis ei tee läksyjä vai? Ei minunkaan tyttö mihinkään kokeisiin harjoittele koskaan (en itsekään harjoitellut matikkaa, sitä joko ymmärtää tai ei, ajattelisin) ja kymppi ollut pitkään, nyt 9-luokalla.
Mut kyllä nyt läksyt pitäis tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono homma, ettei ole oppinut harjoittelemaan ja tekemään töitä. Järkytys voi olla edessä lukion pitkässä matikassa. Se on nimittäin ihan eri asia kuin peruskoulun laskento. Tunnen erään vastaavan tapauksen. Ihan tuli aluksi nelosiakin kun ei ymmärtänyt ruveta töihin.
No ei nyt ihan. Kyllä minulla meni vielä lukiomatikkakin ihan kympeillä ja laudatureillakin aika helposti, teoreettisen fysiikan opinnoissa yliopistolla piti oikeasti muuttaa asennetta.
Voi jestas sentään näitä trolleja... Olen sijaistanut lukiossa matikassa muutamia kursseja ja voin sanoa, että tehdyt kotitehtävät korreloivat aivan täydellisesti koeosaamisen kanssa. En tavannut sijaisuuksieni aikana yhtäkään luonnonlahjakkuutta, joka olisi saanut kokeesta hyvän numeron ilman läksyjen tekemistä ja näin ollen vahvaksi muodostunutta laskurutiinia. Minun tunneillani sai aloittaa läksyjen tekoa ehkä 5 minuuttia ennen tunnin loppumista. Näin monet kolleganikin toimivat. Tunneilla perehdytään teoriaan, lasketaan yhdessä joku vaikeampi lasku ja katsotaan netistä aiheeseen liittyviä mielenkiintoisia juttuja.
En todellakaan ole trolli, mutta matikka koulussa oli helppoa. Oli toki kaikki muukin. Uskonnosta en kerran edes hankkinut kirjaa, ja sain silti kurssista kympin. Biologiasta totesin, että kympin saa lukematta, kunhan seuraa viimeisen oppitunnin ennen koetta, ja kirjoittaa sitten esseet niiden ohjeiden mukaan. Matikassa ja fysiikassa sentään seurasin tunnit ja tein mukana kunnolla. Jonkin verran käytin aikaa kotonakin, mutta en hirveästi. Ylioppilaskirjoituksiin laskin jonkin verran niitä vanhoja ylioppilastehtäviä, muuten en lukenut.
Sulla on sitten ollut _todella_ lepsuja opettajia.
Tai sitten vaan joidenkin aivot toimii erilailla. Minä muistan kaiken kuulemani ja ymmärtämäni. Ymmärrän asiat helposti. Ei paljoa tarvinnut lukea lukiossa. En toki kirjoittanut kaikesta L, osasta tuli E. T. 33
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono homma, ettei ole oppinut harjoittelemaan ja tekemään töitä. Järkytys voi olla edessä lukion pitkässä matikassa. Se on nimittäin ihan eri asia kuin peruskoulun laskento. Tunnen erään vastaavan tapauksen. Ihan tuli aluksi nelosiakin kun ei ymmärtänyt ruveta töihin.
No ei nyt ihan. Kyllä minulla meni vielä lukiomatikkakin ihan kympeillä ja laudatureillakin aika helposti, teoreettisen fysiikan opinnoissa yliopistolla piti oikeasti muuttaa asennetta.
Voi jestas sentään näitä trolleja... Olen sijaistanut lukiossa matikassa muutamia kursseja ja voin sanoa, että tehdyt kotitehtävät korreloivat aivan täydellisesti koeosaamisen kanssa. En tavannut sijaisuuksieni aikana yhtäkään luonnonlahjakkuutta, joka olisi saanut kokeesta hyvän numeron ilman läksyjen tekemistä ja näin ollen vahvaksi muodostunutta laskurutiinia. Minun tunneillani sai aloittaa läksyjen tekoa ehkä 5 minuuttia ennen tunnin loppumista. Näin monet kolleganikin toimivat. Tunneilla perehdytään teoriaan, lasketaan yhdessä joku vaikeampi lasku ja katsotaan netistä aiheeseen liittyviä mielenkiintoisia juttuja.
En todellakaan ole trolli, mutta matikka koulussa oli helppoa. Oli toki kaikki muukin. Uskonnosta en kerran edes hankkinut kirjaa, ja sain silti kurssista kympin. Biologiasta totesin, että kympin saa lukematta, kunhan seuraa viimeisen oppitunnin ennen koetta, ja kirjoittaa sitten esseet niiden ohjeiden mukaan. Matikassa ja fysiikassa sentään seurasin tunnit ja tein mukana kunnolla. Jonkin verran käytin aikaa kotonakin, mutta en hirveästi. Ylioppilaskirjoituksiin laskin jonkin verran niitä vanhoja ylioppilastehtäviä, muuten en lukenut.
Sulla on sitten ollut _todella_ lepsuja opettajia.
Olen kuuden laudaturin ylioppilas, joten minulle osui tosi lepsut sensoritkin. Vielä ydinfysiikan ja kvanttifysiikan opinnoissakin tuli parhaita arvosanoja, joten lepsuus taitaa kulkea läpi koko koulutusjärjestelmämme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Korjaan sen verran käsitystä, tyttäreni siis tekee läksyt normaalisti melko nopeasti, mutta hän ei harjoittele esim kokeisiin ollenkaan. Toisin kuin esim kielten sanoja opettelee tasaisesti. Isänsä on ostanut lahjaksi Terra Gognitan tuotantoa. Niitä on jonkun kai lukenutkin.
Ap
Matematiikassa asiat opitaan, kun tehdään kotitehtävät. Jos ne on silloin ymmärtänyt, ei ole mitään tarvetta lukea tai harjoitella erikseen kokeeseen. Minulla ensimmäinen matematiikan koe, johon valmistauduin yli 15 minuuttia, oli pitkän matematiikan ylioppilaskirjoitukset. Niihin kertaamiseen käytin kokonaisen päivän.
Vierailija kirjoitti:
Siis ei tee läksyjä vai? Ei minunkaan tyttö mihinkään kokeisiin harjoittele koskaan (en itsekään harjoitellut matikkaa, sitä joko ymmärtää tai ei, ajattelisin) ja kymppi ollut pitkään, nyt 9-luokalla.
Mut kyllä nyt läksyt pitäis tehdä.
Vastaisinkin tuossa aiemmin jo, että läksyt tekee, tottakai. Mutta ei harjoittele tai lue kokeisiin muuten, kuten muissa aineissa.
Ja tosiaan, uskonto on huonoin numeronsa, 8.😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono homma, ettei ole oppinut harjoittelemaan ja tekemään töitä. Järkytys voi olla edessä lukion pitkässä matikassa. Se on nimittäin ihan eri asia kuin peruskoulun laskento. Tunnen erään vastaavan tapauksen. Ihan tuli aluksi nelosiakin kun ei ymmärtänyt ruveta töihin.
No ei nyt ihan. Kyllä minulla meni vielä lukiomatikkakin ihan kympeillä ja laudatureillakin aika helposti, teoreettisen fysiikan opinnoissa yliopistolla piti oikeasti muuttaa asennetta.
Voi jestas sentään näitä trolleja... Olen sijaistanut lukiossa matikassa muutamia kursseja ja voin sanoa, että tehdyt kotitehtävät korreloivat aivan täydellisesti koeosaamisen kanssa. En tavannut sijaisuuksieni aikana yhtäkään luonnonlahjakkuutta, joka olisi saanut kokeesta hyvän numeron ilman läksyjen tekemistä ja näin ollen vahvaksi muodostunutta laskurutiinia. Minun tunneillani sai aloittaa läksyjen tekoa ehkä 5 minuuttia ennen tunnin loppumista. Näin monet kolleganikin toimivat. Tunneilla perehdytään teoriaan, lasketaan yhdessä joku vaikeampi lasku ja katsotaan netistä aiheeseen liittyviä mielenkiintoisia juttuja.
En todellakaan ole trolli, mutta matikka koulussa oli helppoa. Oli toki kaikki muukin. Uskonnosta en kerran edes hankkinut kirjaa, ja sain silti kurssista kympin. Biologiasta totesin, että kympin saa lukematta, kunhan seuraa viimeisen oppitunnin ennen koetta, ja kirjoittaa sitten esseet niiden ohjeiden mukaan. Matikassa ja fysiikassa sentään seurasin tunnit ja tein mukana kunnolla. Jonkin verran käytin aikaa kotonakin, mutta en hirveästi. Ylioppilaskirjoituksiin laskin jonkin verran niitä vanhoja ylioppilastehtäviä, muuten en lukenut.
Sulla on sitten ollut _todella_ lepsuja opettajia.
Tai sitten vaan joidenkin aivot toimii erilailla. Minä muistan kaiken kuulemani ja ymmärtämäni. Ymmärrän asiat helposti. Ei paljoa tarvinnut lukea lukiossa. En toki kirjoittanut kaikesta L, osasta tuli E. T. 33
Niinpä. Kukaan ei varmasti kyseenalaistaisi, jos Usain Bolt sanoisi, että koululiikunta oli tosi löysää. Mutta kun puhutaan matikasta, kaikki muka ovat samalla viivalla. Eivät tietenkään ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ei tee läksyjä vai? Ei minunkaan tyttö mihinkään kokeisiin harjoittele koskaan (en itsekään harjoitellut matikkaa, sitä joko ymmärtää tai ei, ajattelisin) ja kymppi ollut pitkään, nyt 9-luokalla.
Mut kyllä nyt läksyt pitäis tehdä.
Vastaisinkin tuossa aiemmin jo, että läksyt tekee, tottakai. Mutta ei harjoittele tai lue kokeisiin muuten, kuten muissa aineissa.
Ja tosiaan, uskonto on huonoin numeronsa, 8.😅
Matikassa nyt ei mitään ’lukemista’ olekaan. Jos on työnsä tehnyt ja osaa, niin kyllä se riittää.
Ja peruskoulumatikka on todella helppoa niille, jotka matematiikkaa ymmärtävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin oli mullakin, enkä harjoitellut yhtään. Läksyt tein välitunnilla tai lennosta taululle, jos komennettiin. Ja kyllä hyvä peruskoulumatikka ennakoi vahvaa lukiomatikkaa myös. Itse olin pitkällä matikalla ja äärimmäinen laiskuus kotitehtävissä pinnaamisesta lähtien vaikutti numeroon sen verran, että kurssit oli enimmäkseen ysejä. Kirjoitin laudaturin.
Älä viitsi puhua paskaa. Lukiossa pitkässä matikassa tarvitsee jo vahvan laskurutiinin, hyvät loogiset valmiudet eivät enää riitä.
Ehkä tuo paskanpuhuja on harvinainen nero, muuten ei mahdollista lukion pitkässä matikassa tehdä juttuja täysin vasemmalla kädellä ja silti menestyä erinomaisesti.
No, en ole paskanpuhuja vaan lukio oli oikeasti kaikilta osin tosi helppoa. Läksyjä en lukenut suunnilleen koskaan, viimeisenä iltana luin kokeeseen. Olin tunnilla aktiivinen, opin asiat siellä helposti ja ylipäätään olen nopea. Esimerkiksi matikassa kuuntelin opetuksen ja laskin varmaan tuplat moniin muihin nähden tuntitehtäviä, joten se riitti "harjoitukseksi". Kysymyshän on vain matikassakin siitä, että tajuaa asian ja harjoittelee sitä riittävästi. Kirjoitin huippupaperit. Ylppäreihin luin 6 h/pv arkena lukuohjelman mukaan, illat ja viikonloput hengailin kavereiden kanssa. Lukiossa lukeminen ei kiinnostanut, koska vapaa-ajalla oli muuta touhua ja viikonloput ryypättiin. Kaverini olivat paljolti samanlaisia. Laiskoja koulussa ja kaikki todella hyviä, minä taisin silti olla paras meistä.
Ongelma tuli tosiaan yliopistossa jossain vaiheessa. Alussa luin ns. helppoja aineita, joissa voi sluibia helpolla hyviä arvosanoja. Sitten aloin lukea matikkaa ja fysiikkaa, alussa tuli aikamoinen kylmä suihku, kun luontaisilla taipumuksilla ei enää pärjännytkään. Kävi vähän kuin tuolle toiselle kirjoittajalle, että alussa tuli niitä ykkösiä ja kakkosia, kunnes opin tekemään töitä...
Mulla oli koko kouluajan matematiikka 10 ja kirjoitinkin siitä täyden laudaturin. Tein läksyt yleensä tunnilla enkä harjoitellut muuten edes kokeisiin. Helppo homma. Kielet muuten sujui yhtä hyvin ja helposti, että tuntui vähän turhalta se puhe, että matematiikka on tytöille vaikeaa ja jos on kielipäätä, ei osaa matematiikkaa jne. Muut aineet vaati enemmän töitä enkä oikein aina viitsinyt. Keskiarvo oli silti n. 9.5, vaikka tykkäsin lukioaikana enemmän bileistä ja pojista. Hyvä pää :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
52 jatkaa, nyt vasta luin edellisen viestin. Mulla muuten jatkui sama menestys helposti yliopistossa, opiskelin kieliä. Sain lähes aina pelkkiä parhaita arvosanoja ja valmistuin vauhdilla. Jotkut asiat vaan uppoaa päähän. Matematiikan ylioppilaskokeissa muuten lähdin ensimmäisenä kokeesta ja sain täydet pinnat. En mä kehua halua, en ole tainnut kertoa kellekään näitä juttuja, mut nyt teki mieli muistella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppoahan se matikka on niin kauan kun ei tarvitse muuta kuin laskea laskuja. Sitten kun pitää ruveta todistamaan asioita, niin muuttuu vaikeaksi.....
Eihän, jos aiemmin on todella ymmärtänyt, mitä on laskenut.
Todistaminen tarkoittaa sitä että johtaa esim. jonkin derivointi- tai integrointikaavan. Jonkun laskun laskeminen ei siinä paljon auta. Lukiossa ei näitä käsitellä.
Miten niin ei käsitellä? Ja derivointi-/integraalikaavan johtamiseen tarvitaan tietoa siitä, mitä ko. käsitteet todella tarkoittavat. Fiksu opiskelija opettelee ja ymmärtää, mistä kaavat tulevat eikä opettele niitä ulkoa ymmärtämättä oikeasti yhtään mitään.
Jos todella pystyt johtamaan oma-aloitteisesti esim. tuollaiset kaavat niin onneksi olkoon!
Todistuksethan ovat pelkkää alfaa ja deltaa sivutolkulla helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
52 jatkaa, nyt vasta luin edellisen viestin. Mulla muuten jatkui sama menestys helposti yliopistossa, opiskelin kieliä. Sain lähes aina pelkkiä parhaita arvosanoja ja valmistuin vauhdilla. Jotkut asiat vaan uppoaa päähän. Matematiikan ylioppilaskokeissa muuten lähdin ensimmäisenä kokeesta ja sain täydet pinnat. En mä kehua halua, en ole tainnut kertoa kellekään näitä juttuja, mut nyt teki mieli muistella.
Pitkä matikka?
Ajattelin vain että aika harvinaista, jos kirjoittaa täydet pisteet pitkästä matikasta, toki mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppoahan se matikka on niin kauan kun ei tarvitse muuta kuin laskea laskuja. Sitten kun pitää ruveta todistamaan asioita, niin muuttuu vaikeaksi.....
Eihän, jos aiemmin on todella ymmärtänyt, mitä on laskenut.
Todistaminen tarkoittaa sitä että johtaa esim. jonkin derivointi- tai integrointikaavan. Jonkun laskun laskeminen ei siinä paljon auta. Lukiossa ei näitä käsitellä.
Miten niin ei käsitellä? Ja derivointi-/integraalikaavan johtamiseen tarvitaan tietoa siitä, mitä ko. käsitteet todella tarkoittavat. Fiksu opiskelija opettelee ja ymmärtää, mistä kaavat tulevat eikä opettele niitä ulkoa ymmärtämättä oikeasti yhtään mitään.
Jos todella pystyt johtamaan oma-aloitteisesti esim. tuollaiset kaavat niin onneksi olkoon!
Todistuksethan ovat pelkkää alfaa ja deltaa sivutolkulla helposti.
Minä en ollut tuo, joka puhui kaavojen todistamisesta. Minä ymmärrän ne graafisen integroinnin ja derivoinnin kautta. Sitä kautta tulee itsestäänselväksi, miksi potenssit muuttuvat ja mihin suuntaan jne. Eli kun ymmärtää ja näkee integraalin pinta-alana ja derivaatan kulmakertoimen kautta, se itse laskeminen on paljon helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
52 jatkaa, nyt vasta luin edellisen viestin. Mulla muuten jatkui sama menestys helposti yliopistossa, opiskelin kieliä. Sain lähes aina pelkkiä parhaita arvosanoja ja valmistuin vauhdilla. Jotkut asiat vaan uppoaa päähän. Matematiikan ylioppilaskokeissa muuten lähdin ensimmäisenä kokeesta ja sain täydet pinnat. En mä kehua halua, en ole tainnut kertoa kellekään näitä juttuja, mut nyt teki mieli muistella.
Pitkä matikka?
Ajattelin vain että aika harvinaista, jos kirjoittaa täydet pisteet pitkästä matikasta, toki mahdollista.
No ei se nyt niin harvinaista ole, minäkin tunnen monta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
52 jatkaa, nyt vasta luin edellisen viestin. Mulla muuten jatkui sama menestys helposti yliopistossa, opiskelin kieliä. Sain lähes aina pelkkiä parhaita arvosanoja ja valmistuin vauhdilla. Jotkut asiat vaan uppoaa päähän. Matematiikan ylioppilaskokeissa muuten lähdin ensimmäisenä kokeesta ja sain täydet pinnat. En mä kehua halua, en ole tainnut kertoa kellekään näitä juttuja, mut nyt teki mieli muistella.
Pitkä matikka?
Ajattelin vain että aika harvinaista, jos kirjoittaa täydet pisteet pitkästä matikasta, toki mahdollista.
No ei se nyt niin harvinaista ole, minäkin tunnen monta.
No mikähän mahtaa olla prosenttiosuus pitkän matikan kirjoittajista? Veikkaan että aika pieni kyllä kuitenkin.
Eihän muissakaan aineissa ole hirveän yleistä että kirjoittaa täydet pisteet? Vai onko nykyisin yleisempää? Omana aikana 80-luvulla ei mielestäni ollut kovin yleistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
52 jatkaa, nyt vasta luin edellisen viestin. Mulla muuten jatkui sama menestys helposti yliopistossa, opiskelin kieliä. Sain lähes aina pelkkiä parhaita arvosanoja ja valmistuin vauhdilla. Jotkut asiat vaan uppoaa päähän. Matematiikan ylioppilaskokeissa muuten lähdin ensimmäisenä kokeesta ja sain täydet pinnat. En mä kehua halua, en ole tainnut kertoa kellekään näitä juttuja, mut nyt teki mieli muistella.
Pitkä matikka?
Ajattelin vain että aika harvinaista, jos kirjoittaa täydet pisteet pitkästä matikasta, toki mahdollista.
No ei se nyt niin harvinaista ole, minäkin tunnen monta.
No mikähän mahtaa olla prosenttiosuus pitkän matikan kirjoittajista? Veikkaan että aika pieni kyllä kuitenkin.
Eihän muissakaan aineissa ole hirveän yleistä että kirjoittaa täydet pisteet? Vai onko nykyisin yleisempää? Omana aikana 80-luvulla ei mielestäni ollut kovin yleistä.
Varmaankin hyvin pieni prosenttiosuus, mutta moni niistä, jotka ovat hyvät pisteet saaneet, ovat myöhemmin tietyistä syistä ajautuneet samoihin piireihin kanssani. Minä en tunne yhtään uinnin olympiavoittajaa, mutta minun on helppo uskoa, että jotkut tuntevat niitä monta.
Kumma ettei niitä nobeleita tule ikinä Suomeen ("talousnobelia" ei lasketa) ei kun täälläkin tuntuu olevan superlahjakkuuksia vaikka kuinka paljon?
Minulla ihan sama, Komppaan täysin. Ärsyttää kun ihmiset pitää valehteluna jos tästä tulee joskus puhetta. -33