Tyttärellä 9 lk, on matikka 10. Ei kuulemma ikinä harjoittele

Itse lukiossa pitkässä matikassa ja oon tehnyt parit läksyt parin vuoden aikana. Kasia, ysiä on tullut :D

Vierailija kirjoitti:

Kumma ettei niitä nobeleita tule ikinä Suomeen ("talousnobelia" ei lasketa) ei kun täälläkin tuntuu olevan superlahjakkuuksia vaikka kuinka paljon?

:) no ei sitä Nobelia tule pelkästään sillä, että lukiomatikka tai joku yliopiston maisteri/tohtoritutkinto on helppoa. Kyllä siihen tarvitaan paljon muutakin. Naurettava ajatus, että lukiomatikka voisi olla jollain tavalla rinnastettavissa Nobel-palkinnon saantiin. Ei ole.

Tämän keskusteluketjun perusteella Suomessa on matematiikan huippuosaajia todella paljon. Mikähän kumma on siinä, etteivät suomalaiset koululaiset kuitenkaan menesty kansainvälisissä matematiikkakilpailuissa vaan jäävät niissä yleensä hännille toisin kuin esimerkiksi iranilaiset?

Vierailija kirjoitti:

Huono homma, ettei ole oppinut harjoittelemaan ja tekemään töitä. Järkytys voi olla edessä lukion pitkässä matikassa. Se on nimittäin ihan eri asia kuin peruskoulun laskento. Tunnen erään vastaavan tapauksen. Ihan tuli aluksi nelosiakin kun ei ymmärtänyt ruveta töihin.

Tätä toitotettiin minullekin peruskoulussa kun en tehnyt läksyjä. Nyt lukiossa kuitenkin samalla linjalla jatkettuani kymmenen pitkän matikan kurssin jälkeen matikan kurssien keskiarvo 9.5, enkä todellakaan tee vieläkään kotona mitään.

Vierailija kirjoitti:

Tämän keskusteluketjun perusteella Suomessa on matematiikan huippuosaajia todella paljon. Mikähän kumma on siinä, etteivät suomalaiset koululaiset kuitenkaan menesty kansainvälisissä matematiikkakilpailuissa vaan jäävät niissä yleensä hännille toisin kuin esimerkiksi iranilaiset?

Siis tässä on ollut pari aikuista, joille lukiomatikka on ollut helppoa. Se voi kertoa esimerkiksi siitä, että suomalainen lukiomatikka on helppoa, helpompaa kuin Iranissa, eikä siitä, että me olisimme neroja.

Oikeasti suomalainen lukiomatikka ei ole mitään erityisen vaativaa. Jossain Venäjällä ja Saksassa vaaditaan paljon enemmän. Joten ei tarvitse olla nero saadakseen Suomen laajasta matikasta kymppejä ilman suurempaa työtä.

Matikka on tosiaan siitä mukava kouluaine että sen oppii tunnilla ja läksyt ehtii tehdä tunnin lopussa tai seuraavan alussa. Minullakin oli aina kymppi matikasta ja lähes aina myös fysiikasta ja kemiasta, vaikka olin laiskaakin laiskempi koululainen.

Vierailija kirjoitti:

Eikö tytölle tule matematiikasta kotitehtäviä lainkaan? Kannattaisi kyllä ruveta tekemään ne. Viimeistään lukiossa tulee hankaluuksia, jos ei laske kotitehtäviä. Muuta harjoittelua ei tarvitse, jos matematiikka on helppoa.

En tiedä miten nykyään toimitaan, mutta kun olin yläasteella, oli matikan tunnilla lopussa hetki jolloin sai aloitella kotitehtäviä. Yleensä sain kaikki tehtyä ennen kuin tunti päättyi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huono homma, ettei ole oppinut harjoittelemaan ja tekemään töitä. Järkytys voi olla edessä lukion pitkässä matikassa. Se on nimittäin ihan eri asia kuin peruskoulun laskento. Tunnen erään vastaavan tapauksen. Ihan tuli aluksi nelosiakin kun ei ymmärtänyt ruveta töihin.

Tätä toitotettiin minullekin peruskoulussa kun en tehnyt läksyjä. Nyt lukiossa kuitenkin samalla linjalla jatkettuani kymmenen pitkän matikan kurssin jälkeen matikan kurssien keskiarvo 9.5, enkä todellakaan tee vieläkään kotona mitään.

Trollit ne jaksaa ja peukuttavat omia viestejään.

Meillä lukion pitkän matematiikan primus myönsi minulle kerran kun kysyin suoraan, että miten tuo on sinulle niin helppoa, että ei se mitään helppoa ole vaan hän käyttää todella paljon aikaa asioiden opetteluun ja laskurutiinin kehittämiseen. Sama eräällä kympin tytöllä, läksyt oli aina viimeisen päälle tehtynä eli vaikka näennäisen helposti pärjäsi niin joko teki kotona lisää taustatyötä läksyjen lisäksi tai sitten oli kotona joku matematiikasta ymmärtävä preppaamassa.

Ehkä näillä AV:nkin "einsteineilla" on ollut kotona matemaattisella alalla työskentelevä vanhempi, joka on osannut auttaa pahimpien yleisten karikoiden ohi...tämä vaan sitten unohtunut asianosaisilta ja pidetään itseä jonain huippunerona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

52 jatkaa, nyt vasta luin edellisen viestin. Mulla muuten jatkui sama menestys helposti yliopistossa, opiskelin kieliä. Sain lähes aina pelkkiä parhaita arvosanoja ja valmistuin vauhdilla. Jotkut asiat vaan uppoaa päähän. Matematiikan ylioppilaskokeissa muuten lähdin ensimmäisenä kokeesta ja sain täydet pinnat. En mä kehua halua, en ole tainnut kertoa kellekään näitä juttuja, mut nyt teki mieli muistella.

Pitkä matikka?

Ajattelin vain että aika harvinaista, jos kirjoittaa täydet pisteet pitkästä matikasta, toki mahdollista.

No ei se nyt niin harvinaista ole, minäkin tunnen monta.

No mikähän mahtaa olla prosenttiosuus pitkän matikan kirjoittajista? Veikkaan että aika pieni kyllä kuitenkin.

Eihän muissakaan aineissa ole hirveän yleistä että kirjoittaa täydet pisteet? Vai onko nykyisin yleisempää? Omana aikana 80-luvulla ei mielestäni ollut kovin yleistä.

Varmaankin hyvin pieni prosenttiosuus, mutta moni niistä, jotka ovat hyvät pisteet saaneet, ovat myöhemmin tietyistä syistä ajautuneet samoihin piireihin kanssani. Minä en tunne yhtään uinnin olympiavoittajaa, mutta minun on helppo uskoa, että jotkut tuntevat niitä monta.

Minä tunnen kaksi täydet pisteet matikasta kirjoittanutta. Toinen naamalta, toisen paremminkin. Ainakin tämä tutumpi on tosi laiska, ei koskaan ole tehnyt mitään ylimääräistä. Olin itsekin laiska ja lusmuileva "ällän ylioppilas", mutta tämä tyyppi hakkasi minut 6-0. Ehkä vielä minuakin laiskempi ja vielä parempi. Veteli melkein täysiä pisteitä aineesta kuin aineesta ylioppilaskirjoituksissa. Hän oli loistava niin matemaattisissa aineissa kuin kielissä. Ehkä vielä asteen vahvempi matemaattisissa aineissa, jos on pakko valita, mutta kirjoitti kyllä kielistäkin sen about 290/299. Yliopistossa pinnasi luennot ja harkat, luki yhden illan tenttiin vetäen jostain matikan syventävästä kurssista vitosen. Hän on nero. Pidin itseäni fiksuna siihen asti, kun tutustuin häneen. On ehkä jo liiankin älykäs ja oppivainen, ei pysty hyödyntämään sitä elämässään. Käy toki töissä, mutta tekee tavallista, koulutusta vastaavaa työtä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huono homma, ettei ole oppinut harjoittelemaan ja tekemään töitä. Järkytys voi olla edessä lukion pitkässä matikassa. Se on nimittäin ihan eri asia kuin peruskoulun laskento. Tunnen erään vastaavan tapauksen. Ihan tuli aluksi nelosiakin kun ei ymmärtänyt ruveta töihin.

Tätä toitotettiin minullekin peruskoulussa kun en tehnyt läksyjä. Nyt lukiossa kuitenkin samalla linjalla jatkettuani kymmenen pitkän matikan kurssin jälkeen matikan kurssien keskiarvo 9.5, enkä todellakaan tee vieläkään kotona mitään.

Trollit ne jaksaa ja peukuttavat omia viestejään.

Meillä lukion pitkän matematiikan primus myönsi minulle kerran kun kysyin suoraan, että miten tuo on sinulle niin helppoa, että ei se mitään helppoa ole vaan hän käyttää todella paljon aikaa asioiden opetteluun ja laskurutiinin kehittämiseen. Sama eräällä kympin tytöllä, läksyt oli aina viimeisen päälle tehtynä eli vaikka näennäisen helposti pärjäsi niin joko teki kotona lisää taustatyötä läksyjen lisäksi tai sitten oli kotona joku matematiikasta ymmärtävä preppaamassa.

Ehkä näillä AV:nkin "einsteineilla" on ollut kotona matemaattisella alalla työskentelevä vanhempi, joka on osannut auttaa pahimpien yleisten karikoiden ohi...tämä vaan sitten unohtunut asianosaisilta ja pidetään itseä jonain huippunerona.

Sinä et pysty uskomaan, että jollekin matematiikka on helpompaa kuin sinulle? Koskeeko sama kaikkia muita? Mozartilla oikesti isä sävelsi kappaleet, Edelfeldt maalasi valokuvan päälle jne.

Matemaattista lahjakkuutta on, eikä se lukiomatematiikka niin vaikeaa ole. Yliopistossa mennään oikeasti paljon paljon vaativampiin asioihin, ja niistäkin me olemme selvinneet.

Se on hassua, kun ihmiset ei ymmärrä, että lahjakkuusprofiileissa on isoja eroja. On helppoa uskotella itselleen, että se paremmin pärjäävä on vaan ahkerampi tai ei ainakaan ole laiska. Se on aika musertavaa ajatella, että itse lukee hurjasti keskinkertaisiin suorituksiin, kun toinen saa huippuja tekemättä mitään. Tämä on vain totuus. Monet huiput on tosi laiskoja. Johtuu siitä, että he saavat helpolla hyviä tuloksia ja ovat vaan fiksumpia kuin useimmat muut. Jos omaa lukioluokkaa mietin, niin meillä oli todella hyvä ryhmä. Kirjoitimme tosi hyviä papereita. Noin puolet huipuista oli ahkeria, puolet keskittyi lähinnä vapaa-ajan tehokkaaseen viettoon.

Toinen tarina on se, että kuinka pitkälle opittu laiskuus kantaa elämässä... Mutta tässähän puhuttiinkin peruskoulu- ja lukio-osaamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Niin, ettekö voi ohjata sitä kotona haastavampiin tehtäviin jos koulu ei siihen kykene? Vai siis mikä tämän aloituksen tarkoitus oli?

Onhan se aika turhauttavaa, kun hitaimman mukaan edetään. Yläkoulussa on varmasti niitä, jotka periaatteessa voisivat tehdä jo vanhoja ylioppilaskokeita, ja sitten on niitä jotka eivät selviä murtoluvuista, eli ovat n 4.lk tasolla. Yritäpä siinä sitten opettaa Opsin mukaan samat sisällöt kaikille. En yritä.

Osan täytyy saada harjoitella vielä perusasioita, kun osa tylsistyy, alisuoriutuu ja alkaa häiriköimään.

Jos Terra Gognitan kirjoja luetaan, eiköhän ap: n lapsi ole saanut kotoa ihan hyvin haastetta.

Ope

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huono homma, ettei ole oppinut harjoittelemaan ja tekemään töitä. Järkytys voi olla edessä lukion pitkässä matikassa. Se on nimittäin ihan eri asia kuin peruskoulun laskento. Tunnen erään vastaavan tapauksen. Ihan tuli aluksi nelosiakin kun ei ymmärtänyt ruveta töihin.

Tätä toitotettiin minullekin peruskoulussa kun en tehnyt läksyjä. Nyt lukiossa kuitenkin samalla linjalla jatkettuani kymmenen pitkän matikan kurssin jälkeen matikan kurssien keskiarvo 9.5, enkä todellakaan tee vieläkään kotona mitään.

Trollit ne jaksaa ja peukuttavat omia viestejään.

Meillä lukion pitkän matematiikan primus myönsi minulle kerran kun kysyin suoraan, että miten tuo on sinulle niin helppoa, että ei se mitään helppoa ole vaan hän käyttää todella paljon aikaa asioiden opetteluun ja laskurutiinin kehittämiseen. Sama eräällä kympin tytöllä, läksyt oli aina viimeisen päälle tehtynä eli vaikka näennäisen helposti pärjäsi niin joko teki kotona lisää taustatyötä läksyjen lisäksi tai sitten oli kotona joku matematiikasta ymmärtävä preppaamassa.

Ehkä näillä AV:nkin "einsteineilla" on ollut kotona matemaattisella alalla työskentelevä vanhempi, joka on osannut auttaa pahimpien yleisten karikoiden ohi...tämä vaan sitten unohtunut asianosaisilta ja pidetään itseä jonain huippunerona.

Sinä et pysty uskomaan, että jollekin matematiikka on helpompaa kuin sinulle? Koskeeko sama kaikkia muita? Mozartilla oikesti isä sävelsi kappaleet, Edelfeldt maalasi valokuvan päälle jne.

Matemaattista lahjakkuutta on, eikä se lukiomatematiikka niin vaikeaa ole. Yliopistossa mennään oikeasti paljon paljon vaativampiin asioihin, ja niistäkin me olemme selvinneet.

Älä jaksa. Toki on eroja lahjakkuuksissa, mutta lahjakkuus ilman kovaa harjoittelua ei kanna kovin pitkälle...ei ainakaan lukion pitkän matematiikan läpi täysillä pisteillä.

Mitä tulee Mozartiin niin hänen kaltaisiaan huippuyksilöitä tulee ehkä yksi vuosisataan...huvittaa ajatella, että yhtäkkiä vastaavia neroja on ilmestynyt AV:lle tähän keskusteluun ainakin kolme kappaletta (oikeasti sama trolli joka juttelee kahden alter egonsa kanssa).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, ettekö voi ohjata sitä kotona haastavampiin tehtäviin jos koulu ei siihen kykene? Vai siis mikä tämän aloituksen tarkoitus oli?

Onhan se aika turhauttavaa, kun hitaimman mukaan edetään. Yläkoulussa on varmasti niitä, jotka periaatteessa voisivat tehdä jo vanhoja ylioppilaskokeita, ja sitten on niitä jotka eivät selviä murtoluvuista, eli ovat n 4.lk tasolla. Yritäpä siinä sitten opettaa Opsin mukaan samat sisällöt kaikille. En yritä.

Osan täytyy saada harjoitella vielä perusasioita, kun osa tylsistyy, alisuoriutuu ja alkaa häiriköimään.

Jos Terra Gognitan kirjoja luetaan, eiköhän ap: n lapsi ole saanut kotoa ihan hyvin haastetta.

Ope

Itse testasin aikanaan kasilla lyhyen matikan kirjoituksia ja olisin saanut silloin b:n. Sen parempaa en olisi voinut saada, koska loput kysymykset oli sellaisista asioista, joita minulla ei vielä ollut opetettu. Sen jälkeen kyllä olen miettinyt, miten ei joku pääse lyhyestä matikasta läpi. Senhän heittää läpi jo yläkouluikäinenkin, jos on hyvä laskija.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huono homma, ettei ole oppinut harjoittelemaan ja tekemään töitä. Järkytys voi olla edessä lukion pitkässä matikassa. Se on nimittäin ihan eri asia kuin peruskoulun laskento. Tunnen erään vastaavan tapauksen. Ihan tuli aluksi nelosiakin kun ei ymmärtänyt ruveta töihin.

Tätä toitotettiin minullekin peruskoulussa kun en tehnyt läksyjä. Nyt lukiossa kuitenkin samalla linjalla jatkettuani kymmenen pitkän matikan kurssin jälkeen matikan kurssien keskiarvo 9.5, enkä todellakaan tee vieläkään kotona mitään.

Trollit ne jaksaa ja peukuttavat omia viestejään.

Meillä lukion pitkän matematiikan primus myönsi minulle kerran kun kysyin suoraan, että miten tuo on sinulle niin helppoa, että ei se mitään helppoa ole vaan hän käyttää todella paljon aikaa asioiden opetteluun ja laskurutiinin kehittämiseen. Sama eräällä kympin tytöllä, läksyt oli aina viimeisen päälle tehtynä eli vaikka näennäisen helposti pärjäsi niin joko teki kotona lisää taustatyötä läksyjen lisäksi tai sitten oli kotona joku matematiikasta ymmärtävä preppaamassa.

Ehkä näillä AV:nkin "einsteineilla" on ollut kotona matemaattisella alalla työskentelevä vanhempi, joka on osannut auttaa pahimpien yleisten karikoiden ohi...tämä vaan sitten unohtunut asianosaisilta ja pidetään itseä jonain huippunerona.

Sinä et pysty uskomaan, että jollekin matematiikka on helpompaa kuin sinulle? Koskeeko sama kaikkia muita? Mozartilla oikesti isä sävelsi kappaleet, Edelfeldt maalasi valokuvan päälle jne.

Matemaattista lahjakkuutta on, eikä se lukiomatematiikka niin vaikeaa ole. Yliopistossa mennään oikeasti paljon paljon vaativampiin asioihin, ja niistäkin me olemme selvinneet.

Älä jaksa. Toki on eroja lahjakkuuksissa, mutta lahjakkuus ilman kovaa harjoittelua ei kanna kovin pitkälle...ei ainakaan lukion pitkän matematiikan läpi täysillä pisteillä.

Mitä tulee Mozartiin niin hänen kaltaisiaan huippuyksilöitä tulee ehkä yksi vuosisataan...huvittaa ajatella, että yhtäkkiä vastaavia neroja on ilmestynyt AV:lle tähän keskusteluun ainakin kolme kappaletta (oikeasti sama trolli joka juttelee kahden alter egonsa kanssa).

Joo, minä ymmärrän. Sinusta lukion laaja matikka on ollut saavutus kun olet siitä läpi päässyt, ja sinua loukkaa, että se on ollut monille helppoa. Mutta ei se silti oikeasti mitään vaativaa matematiikkaa ole. Teoreettisen fysiikan opinnoissa päästään parissa vuodessa erittäin paljon vaativamman matikan pariin, kun pitää ratkoa integraaleja sovitteilla jne. Se vaatii kaikilta oikeasti aikaa ja vaivaa. Silloin huomaa, että lukiomatikka oikeasti on vielä sillä peruslaskutoimitustasolla.

Ei fiksun ja matemaattisesti lahjakkaan tarvitse välttämättä peruskoulun matikkaa harjoitella kotona, jos tunneilla seuraa ja ymmärtää. Lukiossa tai viimeistään yliopistossa, jos sinne lähtee, on eri juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huono homma, ettei ole oppinut harjoittelemaan ja tekemään töitä. Järkytys voi olla edessä lukion pitkässä matikassa. Se on nimittäin ihan eri asia kuin peruskoulun laskento. Tunnen erään vastaavan tapauksen. Ihan tuli aluksi nelosiakin kun ei ymmärtänyt ruveta töihin.

No ei nyt ihan. Kyllä minulla meni vielä lukiomatikkakin ihan kympeillä ja laudatureillakin aika helposti, teoreettisen fysiikan opinnoissa yliopistolla piti oikeasti muuttaa asennetta.

Voi jestas sentään näitä trolleja... Olen sijaistanut lukiossa matikassa muutamia kursseja ja voin sanoa, että tehdyt kotitehtävät korreloivat aivan täydellisesti koeosaamisen kanssa. En tavannut sijaisuuksieni aikana yhtäkään luonnonlahjakkuutta, joka olisi saanut kokeesta hyvän numeron ilman läksyjen tekemistä ja näin ollen vahvaksi muodostunutta laskurutiinia. Minun tunneillani sai aloittaa läksyjen tekoa ehkä 5 minuuttia ennen tunnin loppumista. Näin monet kolleganikin toimivat. Tunneilla perehdytään teoriaan, lasketaan yhdessä joku vaikeampi lasku ja katsotaan netistä aiheeseen liittyviä mielenkiintoisia juttuja.

En todellakaan ole trolli, mutta matikka koulussa oli helppoa. Oli toki kaikki muukin. Uskonnosta en kerran edes hankkinut kirjaa, ja sain silti kurssista kympin. Biologiasta totesin, että kympin saa lukematta, kunhan seuraa viimeisen oppitunnin ennen koetta, ja kirjoittaa sitten esseet niiden ohjeiden mukaan. Matikassa ja fysiikassa sentään seurasin tunnit ja tein mukana kunnolla. Jonkin verran käytin aikaa kotonakin, mutta en hirveästi. Ylioppilaskirjoituksiin laskin jonkin verran niitä vanhoja ylioppilastehtäviä, muuten en lukenut.

Mun pitkän matikan opettajani sanoi aina, että ne jotka väittävät kirjoittaneensa pitkästä matikasta L:n ilman työtä, valehtelevat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huono homma, ettei ole oppinut harjoittelemaan ja tekemään töitä. Järkytys voi olla edessä lukion pitkässä matikassa. Se on nimittäin ihan eri asia kuin peruskoulun laskento. Tunnen erään vastaavan tapauksen. Ihan tuli aluksi nelosiakin kun ei ymmärtänyt ruveta töihin.

No ei nyt ihan. Kyllä minulla meni vielä lukiomatikkakin ihan kympeillä ja laudatureillakin aika helposti, teoreettisen fysiikan opinnoissa yliopistolla piti oikeasti muuttaa asennetta.

Voi jestas sentään näitä trolleja... Olen sijaistanut lukiossa matikassa muutamia kursseja ja voin sanoa, että tehdyt kotitehtävät korreloivat aivan täydellisesti koeosaamisen kanssa. En tavannut sijaisuuksieni aikana yhtäkään luonnonlahjakkuutta, joka olisi saanut kokeesta hyvän numeron ilman läksyjen tekemistä ja näin ollen vahvaksi muodostunutta laskurutiinia. Minun tunneillani sai aloittaa läksyjen tekoa ehkä 5 minuuttia ennen tunnin loppumista. Näin monet kolleganikin toimivat. Tunneilla perehdytään teoriaan, lasketaan yhdessä joku vaikeampi lasku ja katsotaan netistä aiheeseen liittyviä mielenkiintoisia juttuja.

En todellakaan ole trolli, mutta matikka koulussa oli helppoa. Oli toki kaikki muukin. Uskonnosta en kerran edes hankkinut kirjaa, ja sain silti kurssista kympin. Biologiasta totesin, että kympin saa lukematta, kunhan seuraa viimeisen oppitunnin ennen koetta, ja kirjoittaa sitten esseet niiden ohjeiden mukaan. Matikassa ja fysiikassa sentään seurasin tunnit ja tein mukana kunnolla. Jonkin verran käytin aikaa kotonakin, mutta en hirveästi. Ylioppilaskirjoituksiin laskin jonkin verran niitä vanhoja ylioppilastehtäviä, muuten en lukenut.

Mun pitkän matikan opettajani sanoi aina, että ne jotka väittävät kirjoittaneensa pitkästä matikasta L:n ilman työtä, valehtelevat.

Matematiikan opettajista osa on matemaattisesti lahjakkaita, mutta suht iso osa niitä, jotka eivät pärjänneet erityisen hyvin, ja joille matikka vaati työn tekoa. Matematiikan opettajaksi opiskelemaan pääsee nimittäin erittäin helposti, kunhan on laaja matikka edes kohtuullisesti kahlattu läpi. Siksi lukion laajan matikan opekin saattaa suhtautua asiaan noin. Tottahan se ei tietenkään ole.

Tai tietysti, mitä lasketaan työksi. Jossain vaiheessa pitää olla hereillä. Helpoimmalla pääsee, kun on oppitunnilla oikeasti mukana.

Vierailija kirjoitti:

Mun pitkän matikan opettajani sanoi aina, että ne jotka väittävät kirjoittaneensa pitkästä matikasta L:n ilman työtä, valehtelevat.

Hassua. Osuin tähän keskusteluun ihan muuta etsiessäni. Selvisi, että taidan olla trolli ja valehtelija. Lukiossa pelasin tunneilla kaverin kanssa ristinollaa usein selin taululle. Toki katsoin mikä on tunnin aihe. Läksyjä vilkaisin tunnin päättyessä, että onko niissä mitään sen näköistä että voisi olla vaikeuksia tehdä jos kysytään. Ei ollut, joten en tehnyt läksyjä. Kokeisiin en kirjaa aukaissut enää edellisenä iltana, vaan valmistauduin vain menemällä ajoissa nukkumaan. Toisen luokan keväällä vilkaisin ylioppilaskoetta, ja olisin osannut ottaa täydet pisteet joka tehtävästä. Yhtään uutta asiaa ei tullut viimeisenä vuotena. Ennen YO koetta muistan ottaneeni kirjan käteen ja hetken miettineeni lukisinko. Avasin kirjaa ja totesin, että miksi ihmeessä. Kokeesta kirjoitin sitten täydet pisteet.

Toki pidin huolen, että osasin kaiken mitä oli käyty läpi, mutta hyvin riitti ristinollapelikaverin kanssa vaihtaa pari sanaa välitunnille kävellessä, että mikä oli ollut tunnin asian idea. Pelikaverikin kirjoitti melkein täydet pisteet. Muisti minulla on surkea, enkä pysty oikein mitään ulkoa opiskelemaan. Sopi minusta hyvin matematiikkaan, missä ei ollut mitään ulkoa opiskeltavaa.

Joku kommentoi, että tuntemansa "nero" oli ihan tavallisessa työssä eikä oikein hyödynnä älyään. Ihan tutun kuuloista. Ei ole tarvetta päteä. Oma tekeminen ei tunnu erikoiselta saavutukselta, sillä se on ollut helppoa eikä sen eteen ole ponnistellut. Ei tunne tarvetta leveillä eikä tuoda itseään esiin ja sulautuu massaan. Sosiaaliset kuviot, parisuhde, lapset antavat ihan riittävästi haastetta. Muilta löytyy muita taitoja, mitä voi kadehtia, jos sellaista kaipaa.

Sinunkin, joka trolleista puhut, olisi hyvä katsoa itseesi. Sulle varmaan on jotkin asiat helpompia kuin matematiikasta hyvin kirjoittaneille. Arvosta ja nauti niistä sen sijaan, että etsit asioita missä olisit muita huonompi.