Miksi lasten "pitäisi antaa välillä tylsistyä"? esimerkkitapaus junasta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti ja poika 6-7v istuivat samassa junassa kanssani. Kuulin kuinka poika kärtti äidiltään puhelinta useaan kertaan mutta äiti sanoi aina "ei tällä reissulla, katsele maisemia" Matka oli kuitenkin aika pitkä, n. 45min. Millä tavalla esimerkiksi tuo edellä mainittu käytös hyödytti ketään?

Oppi tarvetyydytyksen siirtoa. Taito, joka puuttuu lähes kaikilta maksuhäiriöisiltä.

Itse asiassa juuri tuollaisen rajoittamisen seurauksena ihmiselle voi vanhempana tulla kova halu osoittaa, että nyt hän pystyy tekemään mitä haluaa. Ei tuo pelkkä kieltely opeta mitään tervettä itsesäätelyä.

Oletan, etteivät äiti ja lapsi elä koko elämäänsä junassa. Ap ilmeisesti arvelee saaneensa kattavan ja yleistettävän otoksen perheen arjesta yhdellä lyhyellä junamatkalla.

Ei kun ei sillä muulla ajalla ole väliä mitä puuhaavat, kunhan 45 minuutin junamatkalla lapsi saa puhelimen! Muu on mielivaltaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari kertaa olen melkein ajanut älylaitezombin yli, kun eivät ympärilleen katso koskaan. Yks kaks vain loikkaavat auton eteen. Ja sama pyörällä kulkijatkin: napit korvilla ja se pahuksen älyvekotin liimattuna kädessä.

Lapset eivät leiki enää, istuvat rivissä älylaitteen kanssa.

Ei ihme että on kaiken maailman keskittymisvaikeuksia, oppimisvaikeuksia jne. kun ei aivot pääse kehittymään, kun niitä ei tarvitse käyttää enää ollenkaan.

Älylaitteet tekevät tyhmäksi.

Mikähän musta sitten teki "tyhmän" oppimishäiriöisen, jolla oli/on muitakin vaikeuksia, kun ei ollut älylaitteita, tietsikalla/pleikkarilla en saanut pelata, telkkaria en saanut katsella, ja muutenkin todella kova kuri? (toisinkuin mun nuoremmat sisarukset, heillä ei mitään ongelmia)

Add on geenivirheestä johtuva periytyvä neuropsykologinen häiriö.

Mut on testattu, ei ole ADD:tä tai ADHD:ta

Kyllä, lapsen pitää oppia kestämään pettymyksiä eikä saamaan aina sitä mitä haluaa. Kyse on enemmänkin siitä, että onko pakko kasvattaa sitä lasta ihan missä tahansa ja milloin tahansa. Minusta vanhemman pitää ottaa huomioon muut ihmiset myös siinä kasvatustilanteessa. Eli ihan joka paikassa ei ole pakko opettaa lasta kestämään pettymyksiä. Esim. junassa voi olla ihan ok lykätä sille lapselle kännykkä käteen ja pitää se hiljaisena, jotta muilla matkustajilla on myös kiva matkustaa. Ei se katsokaas ole aina niin kiva kuunnella niitä teidän lapsia, ei vaikka teillä olis hyvä tarkoitus. Kyllä ne lapset niitä pettymyksiä kohtaa muutenkin, vaikka ne saakin joskus sitä kännyä katsella tai pelata. Normaali lapsi oppii kyllä vaikka ei joka jumalan päivä ja jokaisessa mahdollisessa tilanteessa kasvateta niin maan perusteellisesti. Tavallaan myös se relaaminen on kasvattamista.

Eli joo, tää mamma antaa lapselle kännyn käteen esim. junassa enemmin kuin antaa sen lapsen häiritä muita matkustajia. Tilanteen mukaan mennään. Ja lapsen jaksamisen tms. Jousto ei tapa eikä pilaa lasta. Kunhan sitä ei tee liian usein. Maalaisjärkeä käyttäen.

:D

:D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari kertaa olen melkein ajanut älylaitezombin yli, kun eivät ympärilleen katso koskaan. Yks kaks vain loikkaavat auton eteen. Ja sama pyörällä kulkijatkin: napit korvilla ja se pahuksen älyvekotin liimattuna kädessä.

Lapset eivät leiki enää, istuvat rivissä älylaitteen kanssa.

Ei ihme että on kaiken maailman keskittymisvaikeuksia, oppimisvaikeuksia jne. kun ei aivot pääse kehittymään, kun niitä ei tarvitse käyttää enää ollenkaan.

Älylaitteet tekevät tyhmäksi.

Mikähän musta sitten teki "tyhmän" oppimishäiriöisen, jolla oli/on muitakin vaikeuksia, kun ei ollut älylaitteita, tietsikalla/pleikkarilla en saanut pelata, telkkaria en saanut katsella, ja muutenkin todella kova kuri? (toisinkuin mun nuoremmat sisarukset, heillä ei mitään ongelmia)

Add on geenivirheestä johtuva periytyvä neuropsykologinen häiriö.

Mut on testattu, ei ole ADD:tä tai ADHD:ta

Yksi vaihtoehto on se että on juonut osan raskausajasta mutta onpa hyvin siinä tapauksessa kätkenyt...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari kertaa olen melkein ajanut älylaitezombin yli, kun eivät ympärilleen katso koskaan. Yks kaks vain loikkaavat auton eteen. Ja sama pyörällä kulkijatkin: napit korvilla ja se pahuksen älyvekotin liimattuna kädessä.

Lapset eivät leiki enää, istuvat rivissä älylaitteen kanssa.

Ei ihme että on kaiken maailman keskittymisvaikeuksia, oppimisvaikeuksia jne. kun ei aivot pääse kehittymään, kun niitä ei tarvitse käyttää enää ollenkaan.

Älylaitteet tekevät tyhmäksi.

Mikähän musta sitten teki "tyhmän" oppimishäiriöisen, jolla oli/on muitakin vaikeuksia, kun ei ollut älylaitteita, tietsikalla/pleikkarilla en saanut pelata, telkkaria en saanut katsella, ja muutenkin todella kova kuri? (toisinkuin mun nuoremmat sisarukset, heillä ei mitään ongelmia)

Add on geenivirheestä johtuva periytyvä neuropsykologinen häiriö.

Mut on testattu, ei ole ADD:tä tai ADHD:ta

Yksi vaihtoehto on se että on juonut osan raskausajasta mutta onpa hyvin siinä tapauksessa kätkenyt...

Meillä käytiin 7 vuotiaan pojan kanssa toissapäivänä leirintäalueella kehittävä keskustelu aiheesta miksi reissussa ollessa ei kannata lukea koko aikaa. Poika oivalsi itsekkin että hän jää paljosta paitsi jos linnoittautuu matkailuauton viereen kirja kädessä eikä lähde muiden kanssa uimaan, leikkipaikalle tai kalastamaan.

Tabletit jätetään aina autoreissun ajaksi kotiin, minä aikuisena saatan tarkistaa jonkin paikan tietoja kännykästä matkan aikana (mies ajaa silloin, tietenkin) mutta muuten älylaitteet ovat lepotilassa reissujen aikana.

Jokin 45 minuutin junamatka on ihan riittävän lyhyt aika opetella olemaan "tyhjänpanttina", mielestäni älylaitteiden jatkuva rassaaminen ei ole kenellekkään hyväksi, maailmassa on paljon nähtävää ja koettavaa ja jos katse on lukkiutunut käsissä olevaan laitteeseen (tai vaikka kirjaan) niin hukkaan menee kotoa poistuminen.

natsiäiti kirjoitti:

Meillä käytiin 7 vuotiaan pojan kanssa toissapäivänä leirintäalueella kehittävä keskustelu aiheesta miksi reissussa ollessa ei kannata lukea koko aikaa. Poika oivalsi itsekkin että hän jää paljosta paitsi jos linnoittautuu matkailuauton viereen kirja kädessä eikä lähde muiden kanssa uimaan, leikkipaikalle tai kalastamaan.

Tabletit jätetään aina autoreissun ajaksi kotiin, minä aikuisena saatan tarkistaa jonkin paikan tietoja kännykästä matkan aikana (mies ajaa silloin, tietenkin) mutta muuten älylaitteet ovat lepotilassa reissujen aikana.

Jokin 45 minuutin junamatka on ihan riittävän lyhyt aika opetella olemaan "tyhjänpanttina", mielestäni älylaitteiden jatkuva rassaaminen ei ole kenellekkään hyväksi, maailmassa on paljon nähtävää ja koettavaa ja jos katse on lukkiutunut käsissä olevaan laitteeseen (tai vaikka kirjaan) niin hukkaan menee kotoa poistuminen.

Entä jos lapsi ei pidä uimisesta, leikkimisestä ja kalastamisesta yhtä paljon kuin sinä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi junassa ei saisi tuijottaa ruutua? Eihän siellä muutakaan tekemistä ole. Mitä jos lapsi olisi lukenut kirjaa, tuskin kukaan sitä kieltäisi, vaikka yhtä lailla siihenkin uppoutuu niin ettei huomioi ympäristöä.

Eri asia sitten sellaiset tilanteet joissa pitää huomioida ympäristöä ja muita ihmisiä.

Itsekin ihmettelen tätä nykymeininkiä, jossa ruudulta juttujen lukeminen vie tuhoon, mutta fyysisten lehtien/kirjojen lukeminen on suotavaa

Sivistäpä itseäsi ja googlaa, kuinka eri tavalla aivot toimivat ja kehittyvät lukiessa kirjaa vs. katsellessa videoita. Mielikuvitus, keskittymiskyky yms. ovat aikas eri tasolla.

ÄLKÄÄ antako lasten katsoa YouTubea (edes lasten versiota!) valvomatta koko ajan, mitä katsovat! Siellä pyörii niin hämäriä pikkulapsille suunnattuja pelottelujuttuja, seksuaalista hyväksikäyttöä, väkivaltaa, virheellistä opetusta (esim. kuvassa neljä koiraa ja opetetaan että määrä on viisi)... Taustalla soi iloinen musiikki, mutta sisältö mädättää järjen ja tunteet.

Kun lapselle on on muutakin tekemistä kuin puhelin, kaikki hyvin.

Naurettavaa, ettei vanhemmat saa lasta puhelimesta eroon.

Siinä on vika ihan muualla kuin lapsessa!

Tämä on totuus, sori vaan kaikki puheinäidit- ja isät.

Vika pitää aina etsiä, syyllinen ainakin.

Kyllä munkin lapseni puhelimella olisi koko ajan ja ihan aina, mutta saan hänet siitä irti mielenkiintoisempien asioiden vuoksi: luonto, historia, luonnonhistoria, hevoset, kasvit...

Ne ovat asioita, jotka minua kiinnostavat.

Jos teillei ole vastaavia, minkäs sille teen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi junassa ei saisi tuijottaa ruutua? Eihän siellä muutakaan tekemistä ole. Mitä jos lapsi olisi lukenut kirjaa, tuskin kukaan sitä kieltäisi, vaikka yhtä lailla siihenkin uppoutuu niin ettei huomioi ympäristöä.

Eri asia sitten sellaiset tilanteet joissa pitää huomioida ympäristöä ja muita ihmisiä.

Itsekin ihmettelen tätä nykymeininkiä, jossa ruudulta juttujen lukeminen vie tuhoon, mutta fyysisten lehtien/kirjojen lukeminen on suotavaa

Sivistäpä itseäsi ja googlaa, kuinka eri tavalla aivot toimivat ja kehittyvät lukiessa kirjaa vs. katsellessa videoita. Mielikuvitus, keskittymiskyky yms. ovat aikas eri tasolla.

Sivistä sinä itseäsi ja lue uudelleen viesti, johon vastasit. Siinä ei puhuta videoiden katselusta, vaan lukemisesta. Lu-ke-mi-ses-ta. Tarvitsetko saman sanan videolla, että ymmärrät eron?