Miksi lasten "pitäisi antaa välillä tylsistyä"? esimerkkitapaus junasta

Vierailija kirjoitti:

Isommissa sukujuhlissahan sen aina näkee missä osataan kasvattaa lapsia ja missä ei. Osalle ei tuota mitään vaikeuksia istua kirkon penkeissä ja tai juhlapaikan pöydissä tarvittavaa aikaa ja osan on pakko päästä juoksentelemaan minne sattuu, huutamaan ja muuta. 

Ja ennenkuin sanotte, että me ollaan kaikki yksiöitä niin jännästi ne hyvin käyttäytyvät lapset sattuu samaan perheeseen ja huonostikäyttyvät toiseen. 

Kirkon penkki tai juhlapöytä ovat täysin eri asioita kuin junamatka.

Edellisissä ei ole kohteliasta pelata kännykkäpelejä vaan keskittyä siihen mitä tilaisuudessa tapahtuu.

Junamatkalla on kohteliasta olla hiljaksiin . Matkan aikana tekemiset ovat rajoitettuja enkä edelleenkään ymmärrä miksi juuri silloin pitäisi pidättyä kännykän katselusta.

Kunnon perustelua ei ole kuulunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isommissa sukujuhlissahan sen aina näkee missä osataan kasvattaa lapsia ja missä ei. Osalle ei tuota mitään vaikeuksia istua kirkon penkeissä ja tai juhlapaikan pöydissä tarvittavaa aikaa ja osan on pakko päästä juoksentelemaan minne sattuu, huutamaan ja muuta. 

Ja ennenkuin sanotte, että me ollaan kaikki yksiöitä niin jännästi ne hyvin käyttäytyvät lapset sattuu samaan perheeseen ja huonostikäyttyvät toiseen. 

Kirkon penkki tai juhlapöytä ovat täysin eri asioita kuin junamatka.

Edellisissä ei ole kohteliasta pelata kännykkäpelejä vaan keskittyä siihen mitä tilaisuudessa tapahtuu.

Junamatkalla on kohteliasta olla hiljaksiin . Matkan aikana tekemiset ovat rajoitettuja enkä edelleenkään ymmärrä miksi juuri silloin pitäisi pidättyä kännykän katselusta.

Kunnon perustelua ei ole kuulunut.

Minä taas olen sitä mieltä, että junassa voi rauhallisesti keskustella matkakumppaninsa kanssa, vaikka tämä olisi lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isommissa sukujuhlissahan sen aina näkee missä osataan kasvattaa lapsia ja missä ei. Osalle ei tuota mitään vaikeuksia istua kirkon penkeissä ja tai juhlapaikan pöydissä tarvittavaa aikaa ja osan on pakko päästä juoksentelemaan minne sattuu, huutamaan ja muuta. 

Ja ennenkuin sanotte, että me ollaan kaikki yksiöitä niin jännästi ne hyvin käyttäytyvät lapset sattuu samaan perheeseen ja huonostikäyttyvät toiseen. 

Kirkon penkki tai juhlapöytä ovat täysin eri asioita kuin junamatka.

Edellisissä ei ole kohteliasta pelata kännykkäpelejä vaan keskittyä siihen mitä tilaisuudessa tapahtuu.

Junamatkalla on kohteliasta olla hiljaksiin . Matkan aikana tekemiset ovat rajoitettuja enkä edelleenkään ymmärrä miksi juuri silloin pitäisi pidättyä kännykän katselusta.

Kunnon perustelua ei ole kuulunut.

Se sun olisi pitänyt kysyä siltä äidiltä, eihän muut tietää mihin hänen päätöksensä perustuu. Tässä on aika monta arvausta ja näkökulmaa esitetty mutta ei kelpaa.

Varmaan äiti olisikin voinut antaa sen luurin. Ei nyt kuitenkaan antanut. Onko sulla jotain kunnon perustelua miksi olisi pitänyt?

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti, mitä näillä ruudun tuijottajilla on kertoa jälkipolville lapsuudestaan ja nuoruudestaan "Ai mitä me silloin tehtiin, no, me tuota... tuijotettiin älypuhelimen näyttöä"

Ei taida sulla olla kokemusta pelaamisesta? Saahan minkä tahansa toiminnan kuulostamaan yhtä tarkoituksettomalta, mistä puheenollen suhtauduttiinhan kirjoihinkin aikoinaan samaan tyyliin. Sitäpaitsi, videopelit ovat vieläpä interaktiivinen media. Osaako 2080-luvun nuoriso niitä tarinoita arvostaa on ihan eri juttu, mutta sinänsä tajuan miten eSport-turnauksessa tryhardaajan voittamisen memeilemällä voi saada kuulostamaan hienolta sekä vieläpä moraaliselta voitolta.

Ja kun videopelit ovat sekä taiteen muoto että median ala, niin jonkinnäköinen tuntemus kuuluu nykyään jo yleissivistykseenkin - mietittäköön nyt vaikkapa GTA SA:n tarinankerrontaa sekä teemoja esim. köyhyyden, afroamerikkalaisten kulttuurin ja sorron ja keskimäärin heikon yhteiskunnallisen aseman, sekä poliisien korruption osalta.

Myönnettäköön että kännykkäpeleistä jotka ovat pelkkää ajantappoa, jotka pääosin ovatkin keskustelun pointti, tällaista merkitystä on liki mahdotonta löytää, ja suosittelenkin myös itse nuorten kännykän käytön rajoittamista - itse en lapsilleni aio edes antaa puhelinta ennen alakoulua (ja tottakai itsekin otan niiksi vuosiksi käyttööni Nokian simpukan - täysin moraalitonta asettaa lapselle rajoja joita itse ei noudata).

Kännykkäpelejä vertaisin ehkä pelikortteihin lähinnä. Molemmat ovat sinänsä mukavaa ja enimmäkseen harmitonta ajantappoa, joilla ei tosin kulttuuriarvoakaan ole.

Ja onhan myös kokemusten heterogeenisyys tärkeää. En toivoisi lapseni viettävän kaikkea aikaansa kirjojen parissa tai taidemuseoissa koska sosiaalisuus on tärkeää. En myöskään haluaisi heidän viettävän kaikkia iltoja ulkona täysin unohtaen kulttuuria. Samoin videopelit ovat terve osa elämää, kunhan ne eivät ole koko elämä.

Mutta siis, teille jotka tätä luette ja joilla ei videopelikokemusta ole, kaivakaa esiin vaikka Witcher 3 tai joku muu nimenomaan tarinankerronnasta tunnettu RPG.

Etenkin tässä ketjussa näyttää tulevan ylä- ja alapeukkuja lähinnä ihan omien mielipiteiden perusteella - ollaanko aikuisia kaikki, jooko? Yläpeukkuja ei hyville mielipiteille, vaan hyvin kirjoitetuille ja argumentoiduille viesteille, ja alapeukut samoin huonoille viesteille eikä huonoille mielipiteille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti näiden äityleiden mielestä on hyvä opettaa lapselle, että vahvemmassa asemassa olevan vanhempi voi ihan huvikseen mielivaltaisesti keksiä rajoituksia, joita on sitten noudatettava. Tällä reissulla ei räpältä puhelinta. Mamma kyllä voi omaansa räpeltää, koska on aikuinen. Tällä reissulla ei istuta käytäväpaikalla, tällä reissulla ei pueta punaista paitaa päälle, tällä reissulla ei leikitä sitä vaan tätä.

Nämä vanhemmat jostain käsittämättömästä syystä kuvittelevat, että lasten tekemisiä pitää määräillä ihan pelkästä määräilemisen ilosta, ilman minkäänlaista perustetta tai tarkoitusta. Tai ehkä he nauttivat siitä vallasta, kun kerrankin elämässään pääsevät päsmäröimään toisen heistä täysin riippuvaisen ihmisen elämää omaksi huvikseen.

Toki on myös joitakin vajaaälyisiä, jotka käyttävät käsitettä "ruutuaika" ja uskovat kaiken vuoden 1986 jälkeen keksityn olevan lapsille vahingollista, mutta luulisi sellaisten idioottien olevan hyvin pieni vähemmistö.

Sinun kannattaa käsitellä oma murrosiän kapinasi ennen kuin ryhdyt omia lapsia puuhaamaan.

Tässäpä hieno esimerkki. Saatat olla oikeassakin, siihen en ota kantaa, mutta kun et yhtään perustele mielipidettäsi vaan mieluummin haukut toisia, niin alapeukku tulee.

Moni vanhempi oikeasti salaa tykkää siitä, että pääsee osoittamaan lapsilleen olevansa suhteessa heihin valta-asemassa. Tästä kätketystä vanhemmuuden osa-alueesta ollaan vain hyshys, koska se on niin yleistä ja puhutaan vanhemman mielivaltaisesta käytöksestä "kasvatuksena". 😣

Vierailija kirjoitti:

Moni vanhempi oikeasti salaa tykkää siitä, että pääsee osoittamaan lapsilleen olevansa suhteessa heihin valta-asemassa. Tästä kätketystä vanhemmuuden osa-alueesta ollaan vain hyshys, koska se on niin yleistä ja puhutaan vanhemman mielivaltaisesta käytöksestä "kasvatuksena". 😣

Samaa mieltä, ihan ylipäänsä arvostus kuten luottamuskin on ansaittava, ja auktoriteettina tähän parhaat keinot ovat johdonmukaisuus, loogisuus, oikeudenmukaisuus ynnä muut vastaavat. Rajoja on asetettava mutta mielivallasta ei kasva muuta kuin turhaa vihaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isommissa sukujuhlissahan sen aina näkee missä osataan kasvattaa lapsia ja missä ei. Osalle ei tuota mitään vaikeuksia istua kirkon penkeissä ja tai juhlapaikan pöydissä tarvittavaa aikaa ja osan on pakko päästä juoksentelemaan minne sattuu, huutamaan ja muuta. 

Ja ennenkuin sanotte, että me ollaan kaikki yksiöitä niin jännästi ne hyvin käyttäytyvät lapset sattuu samaan perheeseen ja huonostikäyttyvät toiseen. 

Kirkon penkki tai juhlapöytä ovat täysin eri asioita kuin junamatka.

Edellisissä ei ole kohteliasta pelata kännykkäpelejä vaan keskittyä siihen mitä tilaisuudessa tapahtuu.

Junamatkalla on kohteliasta olla hiljaksiin . Matkan aikana tekemiset ovat rajoitettuja enkä edelleenkään ymmärrä miksi juuri silloin pitäisi pidättyä kännykän katselusta.

Kunnon perustelua ei ole kuulunut.

Minä taas olen sitä mieltä, että junassa voi rauhallisesti keskustella matkakumppaninsa kanssa, vaikka tämä olisi lapsi.

Tottakai mutta pitääkö juuri siellä pakottaa jutteluun tai maisemien katseluun kasvattamisen nimissä?

Miksi junamatka ei saisi olla miellyttävä kokemus, miksi juuri siellä missä se saattaa häiritä muita ihmisiä, pitää " kasvattaa" lasta ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isommissa sukujuhlissahan sen aina näkee missä osataan kasvattaa lapsia ja missä ei. Osalle ei tuota mitään vaikeuksia istua kirkon penkeissä ja tai juhlapaikan pöydissä tarvittavaa aikaa ja osan on pakko päästä juoksentelemaan minne sattuu, huutamaan ja muuta. 

Ja ennenkuin sanotte, että me ollaan kaikki yksiöitä niin jännästi ne hyvin käyttäytyvät lapset sattuu samaan perheeseen ja huonostikäyttyvät toiseen. 

Kirkon penkki tai juhlapöytä ovat täysin eri asioita kuin junamatka.

Edellisissä ei ole kohteliasta pelata kännykkäpelejä vaan keskittyä siihen mitä tilaisuudessa tapahtuu.

Junamatkalla on kohteliasta olla hiljaksiin . Matkan aikana tekemiset ovat rajoitettuja enkä edelleenkään ymmärrä miksi juuri silloin pitäisi pidättyä kännykän katselusta.

Kunnon perustelua ei ole kuulunut.

Se sun olisi pitänyt kysyä siltä äidiltä, eihän muut tietää mihin hänen päätöksensä perustuu. Tässä on aika monta arvausta ja näkökulmaa esitetty mutta ei kelpaa.

Varmaan äiti olisikin voinut antaa sen luurin. Ei nyt kuitenkaan antanut. Onko sulla jotain kunnon perustelua miksi olisi pitänyt?

Koska junassa matkustaa muitakin ihmisiä, ei se ole oikea paikka ottaa yhtäkkiä jotain sattumanvaraista kasvatustuokiota.

Pitää ottaa muut ihmiset huomioon ettei heidän tarvitse kuunnella vinkumista.

Kasvatus on hyvä tehdä esim kotona

Olen täysin samaa mieltä. Älylaiteaikana muutenkin kaikki normaali leikki on vähentynyt.lapsi koukuttuu erittäin helposti esim. Tietokonepeleihin ja se ei ole todellakaan hyvä asia. Omilla lapsenlapsillani on peliaikaa puhelimessa arkisin 2 h ja viikonloppuisin 3 h. Näin he oppivat itse säännöstelemään nettikäyttäytymistään ja säästämään nettiaikaansa.

2 pojan mummo kirjoitti:

Olen täysin samaa mieltä. Älylaiteaikana muutenkin kaikki normaali leikki on vähentynyt.lapsi koukuttuu erittäin helposti esim. Tietokonepeleihin ja se ei ole todellakaan hyvä asia. Omilla lapsenlapsillani on peliaikaa puhelimessa arkisin 2 h ja viikonloppuisin 3 h. Näin he oppivat itse säännöstelemään nettikäyttäytymistään ja säästämään nettiaikaansa.

2 tuntia päivässä on aika paljon mutta hyvä että on rajat.

Eihän lapset vaatimalla vaadi saada katsoa puhelinta junassa jos aika on kulutettu siltä päivältä ja rajoista on johdonmukaisesti pidetty kiinni.

Mutta jos homma on täysin kiinni äidin fiiliksistä ja jaksamisista ja on siis milloin mitenkin , niin ei junamatka ole paras aika äidin saada kasvatuskohtausta..

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti näiden äityleiden mielestä on hyvä opettaa lapselle, että vahvemmassa asemassa olevan vanhempi voi ihan huvikseen mielivaltaisesti keksiä rajoituksia, joita on sitten noudatettava. Tällä reissulla ei räpältä puhelinta. Mamma kyllä voi omaansa räpeltää, koska on aikuinen. Tällä reissulla ei istuta käytäväpaikalla, tällä reissulla ei pueta punaista paitaa päälle, tällä reissulla ei leikitä sitä vaan tätä.

Nämä vanhemmat jostain käsittämättömästä syystä kuvittelevat, että lasten tekemisiä pitää määräillä ihan pelkästä määräilemisen ilosta, ilman minkäänlaista perustetta tai tarkoitusta. Tai ehkä he nauttivat siitä vallasta, kun kerrankin elämässään pääsevät päsmäröimään toisen heistä täysin riippuvaisen ihmisen elämää omaksi huvikseen.

Toki on myös joitakin vajaaälyisiä, jotka käyttävät käsitettä "ruutuaika" ja uskovat kaiken vuoden 1986 jälkeen keksityn olevan lapsille vahingollista, mutta luulisi sellaisten idioottien olevan hyvin pieni vähemmistö.

"Mamma kyllä voi omaansa räpeltää, koska on aikuinen".

Mammahan voi myös "mielivaltaisesti" kieltää alaikäistä tupakoimatta, mutta mamma voi polttaa, koska on aikuinen.

Sori, mut nyt oli huono.

Vierailija kirjoitti:

Itse oon huomannut, että näillä tylsyyden sietäjillä menee aikuisena elämässä aika paljon huonommin. Sen sijaan virikkeitä vaativat ovat paljon produktiivisempia ja he pärjäävät elämässä

Missä sä asut? Porvoossako?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On todella surullista, jos lapsi ei kykene istumaan kolmea varttia paikoillaan ympäristöään havainnoiden. Loistava veto äidiltä olla antamatta aivojentuhoojavehjettä, mitä tuon ikäinen ei edes todellakaan tarvitse.

Jos junamatka olisi pidempi tai jos lapsi kävisi todella rauhattomaksi, itse varmaaan varustautuisin jollain pikku pelillä (kortti- tai muistipeli etc), tai sitten kehittelisin siitä maisemasta tai matkustusteemasta jotain visaa: "mikä kulkee ~ 100 km/h ja on pitkä muodoltaan? 1. vihje, siinä on monta vaunua 2. vihje...".

Itsehän et koskaan kaiva älylaitetta, jos sulla on 45 minuuttia tyhjää aikaa?

45minuutis kerkee vaikka käydä kävelyllä.

Ei kaikki jaksa koko ajan puhelinta räplätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletetaan että lapsi kasvatetaan niin että kaikki hänen impulssinsa saavat jonkinlaisen myönteisen vastauksen.

Sitten hänestä tulee täysi-ikäinen, ja hän törmää tosielämään jossa ei läheskään aina saa sitä mitä haluaa.

Hän kokee äärimmäisen pettymyksen tunteen, ja hänellä ei ole mitään iän myötä kehittyneitä selviytymiskeinoja tilanteeseen, joten hän ei todennäköisesti selviä kovinkaan hyvin.

Sen sijaan jos lapsi kasvatetaan niin että hän saa kylliksi kivoja asioita elämässään että hän kokee olevansa arvokas ihminen sinänsä, mutta jossain tuollaisissa melko merkityksettömissä tilanteissa hän on myös päässyt kokemaan sen miten selvitä silloin kun ei saa halumaansa? No, kyllä tällainenkin lapsi pettyy kun tulee pettymys vastaan, mutta hän myös todennäköisesti selviää siitä pettymyksestä paremmin koska hän on jo päässyt harjoittelemaan pettymyksistä selviytymistä.

Eli sen kiellon ainoa motiivi on pettymyksen tuottaminen lapselle. Mieti tuota nyt ihan rauhassa, ja sano sitten vakavalla naamalla että se on hyvää kasvatusta.

Kyllä niitä pettymyksiä tulee ihan tarpeeksi ilmankin mielivaltaista määräilyä, jonka ainoa tarkoitus on mielipahan tuottaminen lapselle. Ennenhän myös uskottiin yleisesti, että lapselle on hyväksi, jos häntä aina välillä lyödään.

Kyllä minä niin mieleni pahoitin kun istuin 1980-luvulla takapenkilllä turvavöissä 9 tunnin automatkan ilman mitään muuta virikettä kuin ikkunan takana oleva maisema ja Mikko Alatalon lastenlaulu kasetti.

Näinpä. Siihen aikaan tämä kelpo sukupolvi, jonka aivoja älylaitteet eivät olleet mädättäneet, yleensä tappeli takapenkillä.

Ei vaan me saatiin mun veljen kans valita yhet sarjakuvat automatkalle, mitkä me sit vaihettiin ku kumpiki oli lukenut omansa.

Sitte juteltiin, leikittiin ja kateltiin maisemia ja kuunneltiin smurffi-levyjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isommissa sukujuhlissahan sen aina näkee missä osataan kasvattaa lapsia ja missä ei. Osalle ei tuota mitään vaikeuksia istua kirkon penkeissä ja tai juhlapaikan pöydissä tarvittavaa aikaa ja osan on pakko päästä juoksentelemaan minne sattuu, huutamaan ja muuta. 

Ja ennenkuin sanotte, että me ollaan kaikki yksiöitä niin jännästi ne hyvin käyttäytyvät lapset sattuu samaan perheeseen ja huonostikäyttyvät toiseen. 

Kirkon penkki tai juhlapöytä ovat täysin eri asioita kuin junamatka.

Edellisissä ei ole kohteliasta pelata kännykkäpelejä vaan keskittyä siihen mitä tilaisuudessa tapahtuu.

Junamatkalla on kohteliasta olla hiljaksiin . Matkan aikana tekemiset ovat rajoitettuja enkä edelleenkään ymmärrä miksi juuri silloin pitäisi pidättyä kännykän katselusta.

Kunnon perustelua ei ole kuulunut.

Se sun olisi pitänyt kysyä siltä äidiltä, eihän muut tietää mihin hänen päätöksensä perustuu. Tässä on aika monta arvausta ja näkökulmaa esitetty mutta ei kelpaa.

Varmaan äiti olisikin voinut antaa sen luurin. Ei nyt kuitenkaan antanut. Onko sulla jotain kunnon perustelua miksi olisi pitänyt?

Koska junassa matkustaa muitakin ihmisiä, ei se ole oikea paikka ottaa yhtäkkiä jotain sattumanvaraista kasvatustuokiota.

Pitää ottaa muut ihmiset huomioon ettei heidän tarvitse kuunnella vinkumista.

Kasvatus on hyvä tehdä esim kotona

Minulle ei syntynyt aloittajan viestistä lainkaan käsitys että lapsi olisi saanut kilarit ja alkanut terrorisoimaan koko junavaunullista vinkumalla ja riekkumalla. "Kärttäminen" on toki monitulkintainen termi, mutta ajattelin sen tarkoittavan pyytämistä, ehkä jopa anelevalla äänellä, ja aloittajan "kuulin kuinka" synnyttää myös mielikuvan ettei kyseessä ole ollut purkaus joka koko junavaunullinen on saanut niskaansa. Jos ei kanssamatkustajat kestä sitä että lapsi esittää vanhemmalle pyynnön useita kertoja 45 minuutin matkalla (huutamatta, rynkyttämättä penkkejä jne.) niin kannattaa valita taksi? Aloittajan viestistä ei välity että lapsen käytös olisi ollut julkisissa tiloissa sopimatonta tai häiritsevää, hän vain ihmetteli miksei vanhempi tehnyt niin kuin lapsi pyysi. Jos olisi tehnyt, joku toinen kyseisestä junavaunusta olisi tullut tänne ihmettelemään että miksi niille lapsille pitää joka inahdukseen antaa se ruutu, eikö voisi joskus vaikka olla itse läsnä ja jutella lapselle.

Aika moni vanhempi pitää kuitenkin jonkinlaista ruutuaikaa. Ei katso sekuntikellolla vaan intuitiolla. Ehkä se ulkopuolisesta kuulostaa mielivallalle sitten mutta ainakin me on lasten kanssa sovittu että kännykkää käytetään vaan luvan perästä ja me reippaasti rajoitetaan sitä.

Plus että jos sulla on just kouluun lähtevä lapsi eikä kaikik valmiudet oo vielä ihan kohillaan niin ehkä se on ihan hyvä opetella hieman sietämään 45 minuutin istumahetkiä ilman viihdykkeitä. Sitähän se koulukin on. Harva jaksaa koko ajan seurata mitä luokassa tapahtuu mutta paikallaan pitää kyetä olemaan. Ja todellakin esim. tuo juna on paras paikka siihen vai pitäskö vanhemman teennäisesti istuttaa lasta kotona keittiön pöydän ääressä??!

Mistä hitosta te jotkut luulette tietävänne, mitä keskusteluja nuo esimerkin äiti ja lapsi ovat mahdollisesti käyneet ENNEN junamatkaa? "Mielivaltaan" vertaaminen kertoo enemmän siitä puhuvan mielenterveysongelmista kuin esimerkistä.

Itse olen saatellut muutaman "esikasvatetun" lapsen maailmalle ja nimenomaan joutunut valmistamaan heitä erilaisiin pettymyksiin (kuitenkin valmiina ottamaan kopin, jos tulee epäonnistuminen), sillä maailma on jatkuvasti julmempi ja arvaamattomampi - erityisesti heille, joille siihen asti oli tehty kaikki valmiiksi. 

Ei minusta niin kovasti pidetty niinä "koulutushetkinä", mutta nyt, kun ovat jo aikuisia ja suht' omillaan, ovat itse sanoneet, että moni veemäinen asia on auennut vasta myöhemmin. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isommissa sukujuhlissahan sen aina näkee missä osataan kasvattaa lapsia ja missä ei. Osalle ei tuota mitään vaikeuksia istua kirkon penkeissä ja tai juhlapaikan pöydissä tarvittavaa aikaa ja osan on pakko päästä juoksentelemaan minne sattuu, huutamaan ja muuta. 

Ja ennenkuin sanotte, että me ollaan kaikki yksiöitä niin jännästi ne hyvin käyttäytyvät lapset sattuu samaan perheeseen ja huonostikäyttyvät toiseen. 

Kirkon penkki tai juhlapöytä ovat täysin eri asioita kuin junamatka.

Edellisissä ei ole kohteliasta pelata kännykkäpelejä vaan keskittyä siihen mitä tilaisuudessa tapahtuu.

Junamatkalla on kohteliasta olla hiljaksiin . Matkan aikana tekemiset ovat rajoitettuja enkä edelleenkään ymmärrä miksi juuri silloin pitäisi pidättyä kännykän katselusta.

Kunnon perustelua ei ole kuulunut.

Se sun olisi pitänyt kysyä siltä äidiltä, eihän muut tietää mihin hänen päätöksensä perustuu. Tässä on aika monta arvausta ja näkökulmaa esitetty mutta ei kelpaa.

Varmaan äiti olisikin voinut antaa sen luurin. Ei nyt kuitenkaan antanut. Onko sulla jotain kunnon perustelua miksi olisi pitänyt?

Koska junassa matkustaa muitakin ihmisiä, ei se ole oikea paikka ottaa yhtäkkiä jotain sattumanvaraista kasvatustuokiota.

Pitää ottaa muut ihmiset huomioon ettei heidän tarvitse kuunnella vinkumista.

Kasvatus on hyvä tehdä esim kotona

Minulle ei syntynyt aloittajan viestistä lainkaan käsitys että lapsi olisi saanut kilarit ja alkanut terrorisoimaan koko junavaunullista vinkumalla ja riekkumalla. "Kärttäminen" on toki monitulkintainen termi, mutta ajattelin sen tarkoittavan pyytämistä, ehkä jopa anelevalla äänellä, ja aloittajan "kuulin kuinka" synnyttää myös mielikuvan ettei kyseessä ole ollut purkaus joka koko junavaunullinen on saanut niskaansa. Jos ei kanssamatkustajat kestä sitä että lapsi esittää vanhemmalle pyynnön useita kertoja 45 minuutin matkalla (huutamatta, rynkyttämättä penkkejä jne.) niin kannattaa valita taksi? Aloittajan viestistä ei välity että lapsen käytös olisi ollut julkisissa tiloissa sopimatonta tai häiritsevää, hän vain ihmetteli miksei vanhempi tehnyt niin kuin lapsi pyysi. Jos olisi tehnyt, joku toinen kyseisestä junavaunusta olisi tullut tänne ihmettelemään että miksi niille lapsille pitää joka inahdukseen antaa se ruutu, eikö voisi joskus vaikka olla itse läsnä ja jutella lapselle.

Sitä läsnäoloa ei niin kovin paljon näe. Hiekkalaatikolla seurustellaan muiden äitien kanssa tai ollaan kännykällä.

Silloinkin kun lapsella ei ole leikkikaveria..

Suoritetaan ulkoilu , ei oikeasti vietetä lapsen kanssa aikaa.

Jos äiti junamatkalla todella keskittyy lapsen kanssa olemiseen ja vaikka siihen jutteluun ja maisemien katseluun ja rajat ovat johdonmukaiset luuri ajan rajoittamisessa , ei lapsi kärtä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni vanhempi oikeasti salaa tykkää siitä, että pääsee osoittamaan lapsilleen olevansa suhteessa heihin valta-asemassa. Tästä kätketystä vanhemmuuden osa-alueesta ollaan vain hyshys, koska se on niin yleistä ja puhutaan vanhemman mielivaltaisesta käytöksestä "kasvatuksena". 😣

Samaa mieltä, ihan ylipäänsä arvostus kuten luottamuskin on ansaittava, ja auktoriteettina tähän parhaat keinot ovat johdonmukaisuus, loogisuus, oikeudenmukaisuus ynnä muut vastaavat. Rajoja on asetettava mutta mielivallasta ei kasva muuta kuin turhaa vihaa.

Olen ihan samaa mieltä mielivallasta. Käytännössä kuitenkin aikuinen joutuu jatkuvasti tekemään valintoja arvioiden kokonaistilannetta, jolloin sellaiset "junassa saa aina käyttää puhelinta" tai "junassa ei koskaan saa käyttää puhelinta" -säännöt tekevät elämästä tosi jähmeää eikä ehkä tosiaankaan oikeudenmukaista ja kohtuullista. Lapsen vireystila, tarpeet, ympäröivä tilanne muuttuvat koko ajan, silloin myös lapseen kohdistuvat odotukset ja lapsen vapaudet muuttuvat. Väsynyttä lasta voidaan auttaa pukemisessa vaikka normaalisti häneltä odotettaisiin jo omatoimisuutta, reissussa ruuhkassa vaaditaan käsi kädessä kävelemistä vaikka kotikadulla ei, sohvalla saa ehkä hyppiä kun on hyvä flow mutta siinä vaiheessa kun menee päättömäksi iltariekkumiseksi ja vanhempi näkee että kohta kallot kolisee, hän voi sanoa että nyt muihin hommiin.

Kerrotko vielä mikä aloittajan tapauksessa olisi ollut se johdonmukainen, looginen ja oikeudenmukainen tapa toimia? Minulle tulee mieleen vain että aikuisen tehtävä olisi ollut perustella päätöksensä lapselle. Mutta jos lapsi on sellaisessa mielentilassa ettei ota perusteluja vastaan, joskus oikea vastaus on vain "ei nyt", ja asiaan voidaan palata myöhemmin jos se jää kaihertamaan mieltä.