Miksi lasten "pitäisi antaa välillä tylsistyä"? esimerkkitapaus junasta

45 min muka pitkä matka? Jos siinä ehtii tylsistyä, niin pää on sahanpurua.

Minulla on alle kouluikäinen lapsi. Muutaman tunnin matkasta noin tunti on peliaikaa. Loppu aika kuluu syöden ja *tadaa* jutellen. Oikein tylsää jos on niin jaloitellaan vähän. Hän ei ole edes se kaikista helpoin lapsi. Mutta tuollainen matka sujuu hyvin kun minä pidän seuraa. Ne on jopa hauskoja hetkiä.

Kaikki on aina kiinni siitä, mihin lapsensa totuttaa. Ajettiin viikonlopun aikana 5h 4-vuotiaan kanssa ja hän jaksoi matkan hyvin. Mukana oli tabletti, jota sai katsoa (oli siinä hänen vieressä), mutta itse valitsi katsoa yhden jakson lastenohjelmaa ja muuten vain istui.

Meillä ei laitteet ole mitään peikkoja, joita vältellään vaan pyritään opettamaan kohtuutta. Laitteella voi pelata hetken, mutta muut jutut on tärkeämpiä. Lapsi on oppinut sen eikä yleensä vingu niiden perään.

On hölmöä kieltää kaikki ja on hölmöä sallia kaikki.

Vierailija kirjoitti:

On todella surullista, jos lapsi ei kykene istumaan kolmea varttia paikoillaan ympäristöään havainnoiden. Loistava veto äidiltä olla antamatta aivojentuhoojavehjettä, mitä tuon ikäinen ei edes todellakaan tarvitse.

Jos junamatka olisi pidempi tai jos lapsi kävisi todella rauhattomaksi, itse varmaaan varustautuisin jollain pikku pelillä (kortti- tai muistipeli etc), tai sitten kehittelisin siitä maisemasta tai matkustusteemasta jotain visaa: "mikä kulkee ~ 100 km/h ja on pitkä muodoltaan? 1. vihje, siinä on monta vaunua 2. vihje...".

Itsehän et koskaan kaiva älylaitetta, jos sulla on 45 minuuttia tyhjää aikaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletetaan että lapsi kasvatetaan niin että kaikki hänen impulssinsa saavat jonkinlaisen myönteisen vastauksen.

Sitten hänestä tulee täysi-ikäinen, ja hän törmää tosielämään jossa ei läheskään aina saa sitä mitä haluaa.

Hän kokee äärimmäisen pettymyksen tunteen, ja hänellä ei ole mitään iän myötä kehittyneitä selviytymiskeinoja tilanteeseen, joten hän ei todennäköisesti selviä kovinkaan hyvin.

Sen sijaan jos lapsi kasvatetaan niin että hän saa kylliksi kivoja asioita elämässään että hän kokee olevansa arvokas ihminen sinänsä, mutta jossain tuollaisissa melko merkityksettömissä tilanteissa hän on myös päässyt kokemaan sen miten selvitä silloin kun ei saa halumaansa? No, kyllä tällainenkin lapsi pettyy kun tulee pettymys vastaan, mutta hän myös todennäköisesti selviää siitä pettymyksestä paremmin koska hän on jo päässyt harjoittelemaan pettymyksistä selviytymistä.

Eli sen kiellon ainoa motiivi on pettymyksen tuottaminen lapselle. Mieti tuota nyt ihan rauhassa, ja sano sitten vakavalla naamalla että se on hyvää kasvatusta.

Kyllä niitä pettymyksiä tulee ihan tarpeeksi ilmankin mielivaltaista määräilyä, jonka ainoa tarkoitus on mielipahan tuottaminen lapselle. Ennenhän myös uskottiin yleisesti, että lapselle on hyväksi, jos häntä aina välillä lyödään.

Kyllä minä niin mieleni pahoitin kun istuin 1980-luvulla takapenkilllä turvavöissä 9 tunnin automatkan ilman mitään muuta virikettä kuin ikkunan takana oleva maisema ja Mikko Alatalon lastenlaulu kasetti.

Näinpä. Siihen aikaan tämä kelpo sukupolvi, jonka aivoja älylaitteet eivät olleet mädättäneet, yleensä tappeli takapenkillä.

:D täytyy myöntää että olen tyytyväinen lapsuuteen jossa ei edes ollut valintaa jostain padistä tai puhelimesta, kun niitä ei ollut. Kaikilla pitkillä matkoilla kuvitelin itseni jonnekin kauas tai pohdin tarinoita ikkunasta näkemieni paikkojen ympärille. En vieläkään näin aikuisena käytä puhelinta tai pädiä tylsyyden karkoittamiseen. Koen että olen kehittynyt hyvin ajattelijana.

Vierailija kirjoitti:

:D täytyy myöntää että olen tyytyväinen lapsuuteen jossa ei edes ollut valintaa jostain padistä tai puhelimesta, kun niitä ei ollut. Kaikilla pitkillä matkoilla kuvitelin itseni jonnekin kauas tai pohdin tarinoita ikkunasta näkemieni paikkojen ympärille. En vieläkään näin aikuisena käytä puhelinta tai pädiä tylsyyden karkoittamiseen. Koen että olen kehittynyt hyvin ajattelijana.

Nyt olisi vielä kiva kuulla, kuinka perustelet palstailusi täällä.

Ei ole varmaankaan kyse tarkoituksellisesta pettymysten tuottamisesta tai ajatuksesta että lehmien katselu junan ikkunasta jotenkin kehittää lasta. Meillä ainakin kännykkäaikaa on pakko rajoittaa, muuten lapsi on jatkuvasti puhelimella, alakouluikäiseltä ei voi vaatia että hän osaa itse rajoittaa peliaikaansa. Eihän lasta muutenkaan vaadita esim. vastaamaan ruokavaliostaan tai nukkumaanmenoajoistaan itse.

Jatkuva älylaitteiden käyttö ei kehitä lasta (eikä aikuista), eikä esim. kova pelaaminen kehitä lapsesta jotenkin maagisesti it-alan superosaajaa. Sitä varten pitää opiskella. Opiskelu vaatii taas keskittymiskykyä. Ennustan keskittymiskyvyn, liikunnallisuuden, näön ja sosiaalisten taitojen heikkenemistä tulevaisuuden sukupolville jos älylaitteiden käyttöön eivät vanhemmat puutu.

Luovuus ja mielikuvitus eivät kehity ilman tylsyyttä. Lukekaa aivotutkijoiden kirjoituksia. Muksut pädillä, kännykällä ->levottomia, tyytymättömiä lapsia. Aivot eivät kestä kokoaikaista kuormitusta. Tylsyys on hyvästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

:D täytyy myöntää että olen tyytyväinen lapsuuteen jossa ei edes ollut valintaa jostain padistä tai puhelimesta, kun niitä ei ollut. Kaikilla pitkillä matkoilla kuvitelin itseni jonnekin kauas tai pohdin tarinoita ikkunasta näkemieni paikkojen ympärille. En vieläkään näin aikuisena käytä puhelinta tai pädiä tylsyyden karkoittamiseen. Koen että olen kehittynyt hyvin ajattelijana.

Nyt olisi vielä kiva kuulla, kuinka perustelet palstailusi täällä.

Jotta voin olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Suurin osa päivästäni nimittäin menee omissa oloissani :D en minä ihan täysin eristäytynyt halua olla. Olen tietokoneella enkä siis puhelimella tmv. tällä hetkellä.

Työskentelen päiväkodissa. Monella lapsella on aika paljon keskittymisvaikeuksia, myös kyky keksiä esim. omia tarinoita, luovia leikkiratkaisuja, ym on heikkoa. Olen jo 59-vuotta, mielestäni edellä mainituissa asioissa on tapahtunut vuosien myötä selvää taantumaa. en tiedä onko syynä ylivirikkeet tai älylaitteet, mutta jotain on pielessä, eikä vastuu ole lasten se on meidän aikuisten.

Vierailija kirjoitti:

Luovuus ja mielikuvitus eivät kehity ilman tylsyyttä. Lukekaa aivotutkijoiden kirjoituksia. Muksut pädillä, kännykällä ->levottomia, tyytymättömiä lapsia. Aivot eivät kestä kokoaikaista kuormitusta. Tylsyys on hyvästä.

Mutta siinä se ristiriita juuri on, että arjessa annetaan sitä ruutuaikaa, ja sitten lomalla otetaan laitteet pois, unohdetaan rutiinit ja heitetään addiktoitunut lapsi niin sanotusti venäläiseen uimakouluun - katsele nyt niitä lehmiä junan ikkunasta.

Kun tähän vielä yhdistetään kaunis suomalainen ajatus, etteivät lapset saa näkyä eivätkä kuulua, lopputulos ei taatusti kehitä sitä paljon puhuttua luovuutta. Lähinnä v-käyrää jos jotain.

Ruutuaika on vähän kuin ruokavalio, ne suuret linjat vedetään arjessa eikä lomalla. Jos lapsella on hyvä mielikuvitus ja leikkitaidot, ei se haittaa vaikka töllöttäisi pädiä koko yhden junamatkan. Toki vanhemmuus tuntuu nykyään olevan jokin ulkopuolisille esitettävä performanssi.

Vierailija kirjoitti:

Äiti ja poika 6-7v istuivat samassa junassa kanssani. Kuulin kuinka poika kärtti äidiltään puhelinta useaan kertaan mutta äiti sanoi aina "ei tällä reissulla, katsele maisemia" Matka oli kuitenkin aika pitkä, n. 45min. Millä tavalla esimerkiksi tuo edellä mainittu käytös hyödytti ketään?

Kun katot näitä meidän teinejä, niin nehän kuolis jo puolessa tunnissa jos ei puhelimen ääreen pääsis. Kateltiin tossa pari viikkoa sitten ÄM IRK videota tubesta ja eipä ollut lissuilla puhelimia kädessä. Nykysin teinit menee mäkkäriin ja kaikilla on puhelimet kädessä eikä nauti kavereiden seurasta.

Jos kännykän pois ottaminen tarkoittaa sitä, että lapsi potkii edessä olevaa penkkiä  ja huutaa niin anna jumalauta se puhelin. Terveisin Mikkelistä-Helsinkiin bussilla , selkä mustelmilla ja korvat lukossa koska takanani ollut äiti päätti että Nico-Jessica katsoo nyt maisemia  eikä pelaa puhelimella! 

Minulla oli lapsena melko paljon tekemistä varattu lentomatkoille: kirjoja, puuvärit, paperia, pehmolelu, cd-soitin ja joskus jonkin lautapelin miniversio. Lentomatka kyllä kesti 14 h, plus kentällä odottelu ja vaihdot, eli matka-aika oli vuorokauden, enkä osannut nukkua muualla kuin sängyssä. Sitä ihmettelen edelleen, että usein kotimaan 45 min lennoilla on varattu lapselle saman verran tekemistä. Ei mitään järkeä kantaa tavaraa, antaa puhelin pois omasta käytöstä (eli siis akku kuluu, ei voi tarkistaa jatko-yhteyksiä ja niin edelleen, muuta kuin hupikäyttöä) tai keksiä tekemistä noin lyhyelle matkalle. Kärsivällisyydestä ja tylsyyden sietämisestä on aika paljon hyötyä esim. koulu- ja työmaailmassa.

Vierailija kirjoitti:

Jos haluat olla tapahtumajärjestäjä/sirkuspelle/päiväkotitäti 24/7 niin mikäs siinä. Lapselle on hyvä oppia kuluttamaan "tylsien hetkien" aikaa myös itsenäisesti. Varsinkin älylaitteiden tauoton räplääminen on asia, josta tutkitusti on haittaa lapsen kehitykselle.

Kovin pitkiä tutkimuksia ei näistä vielä ole pystytty järjestämään.

Emme voi tietää onko siitä älylaitteiden räpläämisestä enemmän hyötyä vai haittaa ihmisen koko elämän kannalta.

Tiedän kyllä, että virallinen totuus on se, että älylaitteet ovat pahasta ja tuhoavat lapset ja nuoret.

Ihan samalla tavalla kuin lukutaito ja kirjojen lukeminen joitakin vuosikymmeniä sitten teki.

Kirjoja pidettiin nykyvanhusten nuoruudessa yhtä vaarallisina ja turmiollisina kuin älylaitteita pidetään nykypäivänä.

Monen vanhuksen olen kuullut kertovan että joutuivat lukemaan salaa sillä lukemista ei heidän nuoruudessaan katsottu hyvällä.

Vierailija kirjoitti:

Tylsyyden sietäminen ja oman tekemisen keksiminen ovat oivallisia asioita, mutta eivät minusta kyllä julkisissa tai yksityisissä liikennevälineissä, joissa ärtynyt ja turhautunut lapsi häiritsee joko suurta joukkoa muuta matkustajia (jotka haluaisivat vaikka mietiskellä ihan omassa rauhassaan)  tai kuskia . Oman huvin löytäminen olisi syytä jättää tilanteisiin, joissa lapsella on oikeasti mahdollisuus keksiä muuta tekemistä kuten vaikka viikonloppuna kotiin tai kesämökille. Itse olen yleensä varautunut kirjoilla, lehdillä, sudokuilla, tietokoneella ja puhelimella pidemmille reissuille, mutta voin kyllä tarvittaessa katsella maisemiakin varsinkin vieraammilla reiteillä tai seurustella mahdollisen matkaseuran kanssa, mutta se ei vain kaikkia viihdytä samalla tavalla.

Vihatuin mielipiteeni kautta aikojen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luovuus ja mielikuvitus eivät kehity ilman tylsyyttä. Lukekaa aivotutkijoiden kirjoituksia. Muksut pädillä, kännykällä ->levottomia, tyytymättömiä lapsia. Aivot eivät kestä kokoaikaista kuormitusta. Tylsyys on hyvästä.

Mutta siinä se ristiriita juuri on, että arjessa annetaan sitä ruutuaikaa, ja sitten lomalla otetaan laitteet pois, unohdetaan rutiinit ja heitetään addiktoitunut lapsi niin sanotusti venäläiseen uimakouluun - katsele nyt niitä lehmiä junan ikkunasta.

Kun tähän vielä yhdistetään kaunis suomalainen ajatus, etteivät lapset saa näkyä eivätkä kuulua, lopputulos ei taatusti kehitä sitä paljon puhuttua luovuutta. Lähinnä v-käyrää jos jotain.

Ruutuaika on vähän kuin ruokavalio, ne suuret linjat vedetään arjessa eikä lomalla. Jos lapsella on hyvä mielikuvitus ja leikkitaidot, ei se haittaa vaikka töllöttäisi pädiä koko yhden junamatkan. Toki vanhemmuus tuntuu nykyään olevan jokin ulkopuolisille esitettävä performanssi.

Missä on sanottu että siellä arjessa ruutuaikaa olisi annettu ja lomalla otettu pois? Tai että lapsi edes oli lomalla. Aloittaja on tarkkaillut yhtä 45 minuutin tilannetta, eikä hän tiedä yhtään mitään ruutujen käytöstä muuten kyseisellä reissulla saati sitten sen ulkopuolella.

Vierailija kirjoitti:

Tylsyyden sietäminen ja oman tekemisen keksiminen ovat oivallisia asioita, mutta eivät minusta kyllä julkisissa tai yksityisissä liikennevälineissä, joissa ärtynyt ja turhautunut lapsi häiritsee joko suurta joukkoa muuta matkustajia (jotka haluaisivat vaikka mietiskellä ihan omassa rauhassaan)  tai kuskia . Oman huvin löytäminen olisi syytä jättää tilanteisiin, joissa lapsella on oikeasti mahdollisuus keksiä muuta tekemistä kuten vaikka viikonloppuna kotiin tai kesämökille. Itse olen yleensä varautunut kirjoilla, lehdillä, sudokuilla, tietokoneella ja puhelimella pidemmille reissuille, mutta voin kyllä tarvittaessa katsella maisemiakin varsinkin vieraammilla reiteillä tai seurustella mahdollisen matkaseuran kanssa, mutta se ei vain kaikkia viihdytä samalla tavalla.

No mutta eihän tylsyyden sietäminen tarkoita sitä että pitäisi tai saisi häiritä muita! Eikä se että lapselle ei anna kaikkea mitä hän keksii pyytää tarkoita että lapsi välttämättä alkaisi käyttäytyä kuin mulkero - ainakaan jos on kohdannut tilanteen sopivassa määrin ennenkin.

Olen kyllä samaa mieltä, että jos se malttamisen vaatimus on lapselle liian suuri niin tarvittaessa luuri kouraan vain, tai kaikki osapuolet kärsivät (lapsi saa negatiivista palautetta käytöksestään jolle ei sillä hetkellä voi mitään, muut matkustajat kärsivät, vanhemmalla kasvaa tatti otsaan). Malttamista opitaan sopivina annoksina. Ilmeisesti aloittajan kuvaamassa keississä niin oli, koska aloittaja ei kuvaa lapsen sietämätöntä vinkumista tai ulinaa, penkin potkimista tai muuta häiritsevää käytöstä, vaan kertoo vain lapsen kärttäneen äidiltään ruutua useamman kerran.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tylsyyden sietäminen ja oman tekemisen keksiminen ovat oivallisia asioita, mutta eivät minusta kyllä julkisissa tai yksityisissä liikennevälineissä, joissa ärtynyt ja turhautunut lapsi häiritsee joko suurta joukkoa muuta matkustajia (jotka haluaisivat vaikka mietiskellä ihan omassa rauhassaan)  tai kuskia . Oman huvin löytäminen olisi syytä jättää tilanteisiin, joissa lapsella on oikeasti mahdollisuus keksiä muuta tekemistä kuten vaikka viikonloppuna kotiin tai kesämökille. Itse olen yleensä varautunut kirjoilla, lehdillä, sudokuilla, tietokoneella ja puhelimella pidemmille reissuille, mutta voin kyllä tarvittaessa katsella maisemiakin varsinkin vieraammilla reiteillä tai seurustella mahdollisen matkaseuran kanssa, mutta se ei vain kaikkia viihdytä samalla tavalla.

No mutta eihän tylsyyden sietäminen tarkoita sitä että pitäisi tai saisi häiritä muita! Eikä se että lapselle ei anna kaikkea mitä hän keksii pyytää tarkoita että lapsi välttämättä alkaisi käyttäytyä kuin mulkero - ainakaan jos on kohdannut tilanteen sopivassa määrin ennenkin.

Olen kyllä samaa mieltä, että jos se malttamisen vaatimus on lapselle liian suuri niin tarvittaessa luuri kouraan vain, tai kaikki osapuolet kärsivät (lapsi saa negatiivista palautetta käytöksestään jolle ei sillä hetkellä voi mitään, muut matkustajat kärsivät, vanhemmalla kasvaa tatti otsaan). Malttamista opitaan sopivina annoksina. Ilmeisesti aloittajan kuvaamassa keississä niin oli, koska aloittaja ei kuvaa lapsen sietämätöntä vinkumista tai ulinaa, penkin potkimista tai muuta häiritsevää käytöstä, vaan kertoo vain lapsen kärttäneen äidiltään ruutua useamman kerran.

Lisään vielä, että en TIETENKÄÄN tarkoita että se luuri annettaisiin kouraan palkkioksi siitä että potkii toisen penkkiä ja vinkuu vaan mietitään ennakoivasti onko nyt oikea hetki, vanhemmat osaa arvioida näitä useimmiten oikein oman lapsensa kohdalla. Ja sit joskus tulee huti ja siitä tilanteesta pitää luovia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luovuus ja mielikuvitus eivät kehity ilman tylsyyttä. Lukekaa aivotutkijoiden kirjoituksia. Muksut pädillä, kännykällä ->levottomia, tyytymättömiä lapsia. Aivot eivät kestä kokoaikaista kuormitusta. Tylsyys on hyvästä.

Mutta siinä se ristiriita juuri on, että arjessa annetaan sitä ruutuaikaa, ja sitten lomalla otetaan laitteet pois, unohdetaan rutiinit ja heitetään addiktoitunut lapsi niin sanotusti venäläiseen uimakouluun - katsele nyt niitä lehmiä junan ikkunasta.

Kun tähän vielä yhdistetään kaunis suomalainen ajatus, etteivät lapset saa näkyä eivätkä kuulua, lopputulos ei taatusti kehitä sitä paljon puhuttua luovuutta. Lähinnä v-käyrää jos jotain.

Ruutuaika on vähän kuin ruokavalio, ne suuret linjat vedetään arjessa eikä lomalla. Jos lapsella on hyvä mielikuvitus ja leikkitaidot, ei se haittaa vaikka töllöttäisi pädiä koko yhden junamatkan. Toki vanhemmuus tuntuu nykyään olevan jokin ulkopuolisille esitettävä performanssi.

Missä on sanottu että siellä arjessa ruutuaikaa olisi annettu ja lomalla otettu pois? Tai että lapsi edes oli lomalla. Aloittaja on tarkkaillut yhtä 45 minuutin tilannetta, eikä hän tiedä yhtään mitään ruutujen käytöstä muuten kyseisellä reissulla saati sitten sen ulkopuolella.

No näin kärjistetysti sanottuna: jos lapsi ei ole koskaan ruutua käyttänyt, tuskin hän sitä junamatkallakaan vinkuu. Mutta aika voi matkalla käydä pitkäksi silti.