Lue keskustelun säännöt.
Valmistuin ensimmäiseen ammattiini ja perhettä ei kiinnosta muu kuin pikkusiskon yo-juhlat:(
19.05.2018 |
Olen 28 vuotias nainen ja sain nyt vihdoin itselleni ammatin. Kärsin koko nuoruuteni masennuksesta ja paniikkikohtauksista enkä ikinä saanut kouluja käytyä. Olen ollut työharjoitteluissa ja erilaisilla pajoilla ym. No olo hieman helpotti siinä 26 vuoden iässä ja hain opiskelemaan ja nyt on urakka ohi:) olen älyttömän ylpeä itsestäni että pystyin tähän vaikken olisi ikinä uskonut. Oli todella raskas viimeinen harjoittelu ja meinasin luovuttaa kun vanhat ajatusmallit puski päähän.. välillä itkin koko loppu illan harjoittelun jälkeen ja aamuisin oksensin kun jännitti niin kovasti mennä. Mutta minä en luovuttanut vaan kävin loppuun asti ja nyt minulla on ammatti!! :)
Olen koko ajan tiennyt, että siskoni valmistuu ylioppilaaksi tänä keväänä ja alusta asti tehty perheessä selväksi, että yo-juhlat tulevat ja minun ammattikoulu ei ole iso asia. Muutkin sisarukset on menneet lukion kautta yliopistoon ja vanhemmat ei ole ikinä oikein ymmärtäneet tai tukeneet minua elämässäni koska olen tälläinen "häpeäpilkku"..
Tänään sitten soitin äidille ja onnesta itkien kerroin että valmistuin. Vastaan otto oli "Aha no.... mitkäs on jatkosuunnitelmat?"
Tuli kyllä pahamieli mutta kysyin kuitenkin voisiko minullekin pienet juhlat pitää jos pääsisivät vaikka kahvilla käymään jos tekisin kakun. Eivät ennätä ja kuulemma "ei se ammattikoulun käyminen ole meidän mielestä niin kahvittelun arvoinen "
Juu..pakko oli avautua :'(
Kommentit (322)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut koko ketjua lukea. Mutta apua, poika valmistui ammattiin alkutalvesta. Ei kyllä kysynyt juhlia ja ei huomattu kyllä pitääkään. Kävi hakemassa koululta paperit ja meni iltavuoroon töihin.
Samoin itse kun valmistuin ammattiin, olin jo töissä ja kävin vain hakemassa paperit koululta. Ei tullut mieleekään, että sitä olisi pitänyt juhlia erikoisesti.
Niin ja poika on 26v ja asuu omillaan, vaikkakin samassa kaupungissa. Soitti vain minulle, että hän saa paperit ensi viikolla ja töitä on tiedossa.
Oliko jo alla yo-tutkinto tai toinen ammatti? Se on nimittäin aika lailla arkisempaa kuin ensimmäinen kerta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnea ammatista! Voit aivan hyvin pitää juhlat. Et tarvitse siihen äitisi lupaa. Koulujen loppumispäivänä ei ehkä kannata juhlia, kun monilla on muita menoja paljon. Voit kutsua äitisi tai olla kutsumatta.
Pidetään sulle bileet av-palstalla! Jokainen lähettäkööt virtuaalisen halauksen ja onnentoivotuksen!
Onnittelut ammattiin valmistumisesta. Se on todella tärkeä saavutus. Arvostan.
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu saa aivan ihmeellisiä piirteitä. Luulenpa, että kyseessä on vanhemmilleen joko aiheesta tai aiheetta katkera aikuinen ihminen, joka ei ole osannut itsenäistyä ja hakee epätoivoisesti hyväksyntää heiltä. Jopa pikkusiskon juhlia ja saavutuksia kadehtien.
Sinä tuskin olet perheen musta lammas, kun muusta et ymmärrä kuin kateellisuudesta ja puukon vääntämisestä. Et voi ymmärtää, kun et ole kokenut, saatika haluaisit ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Perhesuhteet ovat nähtävästi aikalailla tulehtuneet. Ulkopuolinen apu, säännölliset irtiotot arjesta samalla rentoutuen sekä empatiakykyyn liittyvät harjoitteet olisivat mahdollisesti tarpeen.
Niin minäkin epäilen, että perhesuhteet ovat tulehtuneet. Se että yksi lapsista on aina syntipukki, kertoo paljon perheestä. Narsistiperheessä syntipukki on yleensä empaattisin, joten emptatiakyvyn harjoitteet littyisivät vanhempiin ja vanhempien jatkeeseen. Syntipukkiap:n kannattaisi ottaa irtiottoa häntä väheksyvästä äidistään. Paljon onnea ja hyvää elämää sinulle ap, ole ylpeä itsestäsi!
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut koko ketjua lukea. Mutta apua, poika valmistui ammattiin alkutalvesta. Ei kyllä kysynyt juhlia ja ei huomattu kyllä pitääkään. Kävi hakemassa koululta paperit ja meni iltavuoroon töihin.
Samoin itse kun valmistuin ammattiin, olin jo töissä ja kävin vain hakemassa paperit koululta. Ei tullut mieleekään, että sitä olisi pitänyt juhlia erikoisesti.
Ja tämä on jotenkin ylpeyden aihe mielestäsi? Ennemmin olisin pahoillani poikasi puolesta, jos valmistumista ei ole huomioitu mitenkään. Oma suku on täynnä lääkäreitä, juristeja ja muuten korkeasti koulutettuja ja "silti" kaikki osallistuivat innokkaina oman serkkuni valmistujaisjuhliin. Valmistui siis merkonomiksi. Mutta ehkä se fiksuuden mittari onkin siinä, että ymmäretään, kuinka ihmisillä on eri taovitteita ja myöskin rajoitteita näiden saavuttamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnea AP!! Mieti sinulla on ammattinimike ja ammattitaitoa! Ei se ole mikään pikkujuttu. Kaikkea hyvää ja mukavaa kesää :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu saa aivan ihmeellisiä piirteitä. Luulenpa, että kyseessä on vanhemmilleen joko aiheesta tai aiheetta katkera aikuinen ihminen, joka ei ole osannut itsenäistyä ja hakee epätoivoisesti hyväksyntää heiltä. Jopa pikkusiskon juhlia ja saavutuksia kadehtien.
Sinä tuskin olet perheen musta lammas, kun muusta et ymmärrä kuin kateellisuudesta ja puukon vääntämisestä. Et voi ymmärtää, kun et ole kokenut, saatika haluaisit ymmärtää.
Et voisi enempää erehtyä. Minä nimenomaan olen se kultainen lapsi, josta muutaman virheen myötä tuli syntipukki. Irti riuhtominen oli vaikeaa, mutta nyt oikeasti tajuan koko kieron kuvion ja oman arvoni ja sen miten kierosti itsekin toimin vanhempien mieliä mukaillen. Itsenäistyminen ja irti päästäminen on ainoa tie onnellisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut vanhemmat on tollasia. Lapsilla pitää olla yo-tutkinto ja yliopisto paperit ennen kuin ovat kunnollisia ihmisiä. Auta armias, jos et halua lukioon tai yliopistoon olet pohjasakkaa. Minulla oli tällainen iso-äiti. Katkaisin välit sen jälkeen kun kuulin hänen sanoneen miten minun aivotoimintani ei voi mitenkään riittää lukioon, koska vanhempani ovat käyneet vain ammattikoulun Lälällää valmistuin E:n papereilla ja nyt opiskelen lääkkiksessä. Mummi vinkui isälleni jälkikäteen miten häntä ei kutsuttu minun yo-juhliin. Syyn mummi näkee kun katsoo peiliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Moi äiti, mä valmistun vihdoin!"
"Aha."
"Ajattelin jos pidetään mullekin juhlat. Pääsettekö kahville? Teen kakun."
"Ei ehditä ja turha sitä on muutenkaan juhlia."
vs.
"Moi äiti, mä valmistun vihdoin!"
"Onnea! Hieno juttu"
"Ajattelin jos pidetään mullekin juhlat. Pääsettekö kahville? Teen kakun.
"Ei nyt ehditä, kiire juhlavalmistelujen kanssa. Mutta juhlitaan sinua täällä kotona vaikka sunnuntaina siskon juhlien jälkeen."
Itse pitäisin tätä jälkimmäistä normaalina, aika moni tuntuu olevan ensimmäisen vaihtoehdon kannalla.
Eikö tuohon voisi lisätä sen, että "upeaa, voittekin nyt molemmat siskokset juhlistaa valmistumista yhtä aikaa kun koko suku on jo valmiiksi kutsuttu paikalle"? Ei muuta kuin viestiä kaikille myös ap:n tunteville kutsutuille menemään, että juhlan aihetta onkin kaksin verroin.
Ja samaan syssyyn voitaisiin juhlia veljen kihlajaiset, isosiskon kuopuksen ristiäiset, mummin 95-vuotispäivät ja miksi ei vielä joulukin! Naapurit voi järjestää kirppispäivän ja voisi olla vaikka poniajeluakin.
Ap on ns. aikuinen, ei enää asu lapsuudenkodissa, joten miksi ihmeessä siskon yo-juhlista tehtäisiin juhlat hänellekin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu saa aivan ihmeellisiä piirteitä. Luulenpa, että kyseessä on vanhemmilleen joko aiheesta tai aiheetta katkera aikuinen ihminen, joka ei ole osannut itsenäistyä ja hakee epätoivoisesti hyväksyntää heiltä. Jopa pikkusiskon juhlia ja saavutuksia kadehtien.
Sinä tuskin olet perheen musta lammas, kun muusta et ymmärrä kuin kateellisuudesta ja puukon vääntämisestä. Et voi ymmärtää, kun et ole kokenut, saatika haluaisit ymmärtää.
Et voisi enempää erehtyä. Minä nimenomaan olen se kultainen lapsi, josta muutaman virheen myötä tuli syntipukki. Irti riuhtominen oli vaikeaa, mutta nyt oikeasti tajuan koko kieron kuvion ja oman arvoni ja sen miten kierosti itsekin toimin vanhempien mieliä mukaillen. Itsenäistyminen ja irti päästäminen on ainoa tie onnellisuuteen.
Kultalapsi on eri kuin syntipukki. Et tiedä, millaista on elää syntipukkina suurinpiirtein syntymästään asti, siksi et ymmärrä.
On kyllä harvinaisen typerä kommentointi vanhemmalta. Moni voi työllistyä ammattikoulusta paljon paremmin kuin jollain yo tutkinnolla. Ja on törkeää alkaa vertailla että kumpi on parempi. Että kihahtaa päähän nämä ihmiset joille jokin ammattinimike on tärkein. Silläkös he koittavat ratsastaa jos eivät ole saavuttaneet omassa elämässään mitään niin voi sanoa ainakin että minun lapseni se on DI tai jotain muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://narsismia.wordpress.com/2007/04/10/narsisti-vanhempana/
Narsistiäiti hallitsee marttyyraamisellaan, onhan hän "äiti" ja hänelle on sallittua mikä vaan ja aina voi vedota sekä hiljentää lapset: "olenhan teidät synnyttänyt ja kasvattanut".
Narsistiäidille on tärkeää, että lapset on "hyvinkasvatettuja", ahkeria koulussa; usein lasten tehtävä on täyttää hänen kaikki toteutumattomat haaveet.
Paljon onnea AP:lle hienosta saavutuksesta!
Kommentoin nyt osittain ihan yleisellä tasolla.
Ei sillä lapsen iällä pitäisi olla merkitystä kun kyse on hyvistä käytöstavoista ja tasapuolisesta kohtelusta.
Perheillä on erilaisia tapoja, ymmärrän sen. Jos ap:n perheellä on tapana ollut juhlia lasten saavutuksia juuri esim. kakkukahveilla tms. eikä yhden lapsen saavutus kiinnosta edes onnitteluiden vertaa en yhtään ihmettele että ap:sta tuntuu kurjalta.
Ap toki voisi tiedustella, asian selvästi ollessa hänelle tärkeä, milloin olisi sopiva ajankohta kakkukahveille ja pitäisi juhlat silloin olettaen mm. välimatkan olevan kohtuullinen.
Lapsen ei tarvitse sietää vanhemmilta mitä tahansa, pätee myös toisin päin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu saa aivan ihmeellisiä piirteitä. Luulenpa, että kyseessä on vanhemmilleen joko aiheesta tai aiheetta katkera aikuinen ihminen, joka ei ole osannut itsenäistyä ja hakee epätoivoisesti hyväksyntää heiltä. Jopa pikkusiskon juhlia ja saavutuksia kadehtien.
Sinä tuskin olet perheen musta lammas, kun muusta et ymmärrä kuin kateellisuudesta ja puukon vääntämisestä. Et voi ymmärtää, kun et ole kokenut, saatika haluaisit ymmärtää.
Et voisi enempää erehtyä. Minä nimenomaan olen se kultainen lapsi, josta muutaman virheen myötä tuli syntipukki. Irti riuhtominen oli vaikeaa, mutta nyt oikeasti tajuan koko kieron kuvion ja oman arvoni ja sen miten kierosti itsekin toimin vanhempien mieliä mukaillen. Itsenäistyminen ja irti päästäminen on ainoa tie onnellisuuteen.
Kultalapsi on eri kuin syntipukki. Et tiedä, millaista on elää syntipukkina suurinpiirtein syntymästään asti, siksi et ymmärrä.
No ihan sama, elä uskossasi. Kultalapsi kun muuttuu sekunnissa syntipukiksi, jos narsisti niin keksii. Mutta sekään ei ole olennaista, vaan että jos perheessä on oikeasti tuollainen sairas asetelma, ei ole muuta keinoa päästä onneen kuin jättää perhe henkisesti taakseen. Sitä kultalasta on aivan turhaa kadehtia, onneton hänkin on siinä kultaisessa häkissään.
Eli jos apn perhe olisi klassinen narsistiperhe, sieltä on aivan turhaa odottaa yhtään mitään hyväksyntää, vaikka väittelisi tohtoriksi. Omaa arvoaan ei kannata perustaa näiden hyväksynnälle.
Mutta toisaalta on myös mahdollista, että se muu perhe on aika tavallisia ja vain uupuneita masentuneen ihmisen oikkuihin. Ja siksi apn sinänsä hieno uutinen ei nyt saa varauksetonta hehkutusta.
Jollain tavalla tunnistan tuosta itsenikin. Olen käynyt lukion ja kirjoittanut kyllä ylioppilaaksi, yo-todistus on keskitasoa, mutta päästötodistus rimaa hipoen. Olisin aikoinaan halunnut typerän lukion väkisin takkuamisen lopettaa ja mennä ammattikouluun, mutta vanhemmat pakotti vaan lukiossa roikkumaan. Nyt olen keski-ikäinen, mitkään ammattiopinnot aikuisena eivät ole edenneet valmistumiseen saakka, ja yhtään missään koskaan niitä yo-papereita en ole vielä tarvinnut. Ammattiin valmistuminen on minusta AINA niin paljon suurempi ja arvokkaampi asia kuin joku yo-tutkinto, joka ei valmista mihinkään. Jos olisin saanut lukion lopettaa ja mennä ammattikouluun, olisi minulla edes joku ammattipätevyys, ihan sama mikä se olisi. Veljeni on kyllä diplomi-insinööri, mutta minusta ei akateemista tullut, eikä korkea koulutus tee kenestäkään parempaa ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
On kyllä harvinaisen typerä kommentointi vanhemmalta. Moni voi työllistyä ammattikoulusta paljon paremmin kuin jollain yo tutkinnolla. Ja on törkeää alkaa vertailla että kumpi on parempi. Että kihahtaa päähän nämä ihmiset joille jokin ammattinimike on tärkein. Silläkös he koittavat ratsastaa jos eivät ole saavuttaneet omassa elämässään mitään niin voi sanoa ainakin että minun lapseni se on DI tai jotain muuta.
No sen ammattitutkinnon ideakin on työllistyä. Yo on välivaihe kohti jatko-opintoja.
Minusta on ihan luonnollista, että ihminen arvottaa tutkintoja, ammatteja jne eri tavoilla. Ja tässä nimenomaisessa tapauksessahan me emme tiedä onko taustalla useita keskenjääneitä tutkintoja, esimerkiksi. Kyllähän kaikki tuollainen vaikuttaa. Jatkon kyselykin on aika normaalia. Mitäs nyt, onko työpaikkaa tiedossa, haetko jonnekin muualle vai mitä. Pelkkä tutkinto vailla jatkosuunnitelmia on kuitenkin aika lailla tyhjän kanssa. Eiköhän se ylioppilaskin ole kertonut mikä hänen jatkoajatuksensa on.
Se on tottakai ääliömäistä käytöstä, ettei kunnolla onnitella ja olla ilomielin tulossa kakkukahveille. Toivottavasti vaikka sisko ja muita sukulaisia tulisi, rohkeasti vaan pyytämään.
Vierailija kirjoitti:
Jollain tavalla tunnistan tuosta itsenikin. Olen käynyt lukion ja kirjoittanut kyllä ylioppilaaksi, yo-todistus on keskitasoa, mutta päästötodistus rimaa hipoen. Olisin aikoinaan halunnut typerän lukion väkisin takkuamisen lopettaa ja mennä ammattikouluun, mutta vanhemmat pakotti vaan lukiossa roikkumaan. Nyt olen keski-ikäinen, mitkään ammattiopinnot aikuisena eivät ole edenneet valmistumiseen saakka, ja yhtään missään koskaan niitä yo-papereita en ole vielä tarvinnut. Ammattiin valmistuminen on minusta AINA niin paljon suurempi ja arvokkaampi asia kuin joku yo-tutkinto, joka ei valmista mihinkään. Jos olisin saanut lukion lopettaa ja mennä ammattikouluun, olisi minulla edes joku ammattipätevyys, ihan sama mikä se olisi. Veljeni on kyllä diplomi-insinööri, mutta minusta ei akateemista tullut, eikä korkea koulutus tee kenestäkään parempaa ihmistä.
Sen lukionko syy on, ettet myöhemmin ole saanut tehtyä amistutkintoa? Aika paksua. Aikuiskoulutukseen vaan, jos ammattitutkinto haaveena on, äläkä syytä vanhempiasi tuollaisesta. Se on aika normaalia, että jos on lapsi lukioon mennyt, että halutaan tämän tekevän sen valmiiksi. Paitsi siksi, että keskeneräinen tutkinto on kaikista turhin asia mutta myös siksi, että vanhemmat ovat siihen jo rahallisesti panostaneet isoja määriä.
Eihän tuo mikään vaatimus olisi, vaan pyyntö/kysymys. Vaatimus on, jos esittää asiansa esim."järjestäkää mulle juhlat".