Lue keskustelun säännöt.
Minulla ei ole älyllistä kapasiteettia kouluttautua hyväpalkkaiseen ammattiin ja siksi olen köyhä. Onko se oma valintani?
19.05.2018 |
Niin. Jos ei ole älyä tai oppimiskykyä ja pystyy tekemään vain simppeleitä suorittavia töitä, joista ei paljon makseta ja sopimukset ovat mitä ovat.
Onko vähävaraisuus ja mahdollinen kurjuus silloin oma valinta?
Kommentit (83)
Mitäpä sitten jos kaikki kykenisi niihin hyväpalkkaisiin töihin ja tietenkin myös haluaisi niitä tehdä? Mistäs ne hyväpalkkaiset työpaikat silloin oikein pieraistaisiin kaikille? Ja ensiksi tietysti pitäisi taikoa kaikille se opiskelupaikka.
Kyllästyttää tuo mantra. että se on oma valinta ja jokaisella on mahdollisuus tehdä huippuduunia. Osittain toki tuo on totta, mutta joka tapauksessa myös ne ei_niin_hyvin palkatut duunarityöt täytyy edelleen jonkun tehdä. Ja jos se tekijä en ole minä, niin silloin se olet sinä. Kaikille kun ei edes riitä yliopistoissa opiskelupaikkaa, joten kaikki ei edes voi olla akateemisesti koulutettuja. Ihan sama kuin työttömyyden kanssa, kaikille ei vain enää riitä töitä. Ei edes niille akateemisille. Tai juu töitä kyllä riittäisi, mutta palkkaa töistä ei enää haluta maksaa. Jokainen voisi edes hetken miettiä, haluaisiko itse olla se joka on työtön/tehdä töitä 9euroa/pv? Ja jos ei halua, niin miksi jonkun toisenkaan pitäisi haluta? Silti täällä on ihan tietoisesti pyritty tähän tilanteeseen, että osa suomalaisista joutuu olemaan työttömänä. Typerimmät pitää tätä hyvänä suuntana/ politiikkana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Esim. rakennusalallahan kaikki on tosi fiksuja - eiku... Avuttomuus ja osaan tyytyminen on oma valintasi.
Lopultakin pätevä selitys lukemattomille hometaloille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Jos ei ole älyä tai oppimiskykyä ja pystyy tekemään vain simppeleitä suorittavia töitä, joista ei paljon makseta ja sopimukset ovat mitä ovat.
Onko vähävaraisuus ja mahdollinen kurjuus silloin oma valinta?
Pitkälle pääsee sinnikyydellä ja ahkeruudella, jos jättää läksyt tekemättä ja kokeisiin lukematta jo peruskoulusta lähtien, niin kenen syy se on?
Ei kai tässä nyt syyllisiä tarvitse etsiä? Ihmisillä on erinlaisia ominaisuuksia ja jollain ihmisillä ei vain ole kykyjä oikein missään, vaikka näkisi vaivaakin. Se on traagista eikä se ole kenenkään vika. Ennen tällainen ihminen olisi voinut työskennellä vaikkapa jossain tehdasduunissa tai muussa yksinkertaisessa hommassa, nykyään nuo on vaihtoehtoja yhä harvemmalle.
Sinulla ei taida olla mitään käsitystä siitä millaisia hommia teollisuudessa on? Ei niitä tehdä ilnan koulutusta ja monet 3-vuoro hommat ovat lisineen varsin hyväpalkkaisia hommia.
Eikös tuossa tarkoiteta juuri sitä, että tehdastöitä on vähemmän ja ne mitä on jäljellä, eivät olekaan niitä yksinkertaisia?
Sanoisin että ongelma on joko asenteessa tai sitten olet masentunut. Luuletko että vain älykkäät ovat töissä? Kaikilla on jokin vahvuus ja monet duunarihommat sujuu kyllä ilman matemaattisia taitoja. Pari vinkkiä. Jos et muista ohjeita, kirjoita ne ylös. Jos et osaa laskea pesuaineiden suhteita, merkkaa kohta ämpäriin mihin tulee mitäkin tai käytä vaikka mittatikkua. Jos englantia osaamattomat ihmiset oppii käyttämään tuotantolaitteiden ohjausjärjestelmiä opettelemalla ulkoa nappien painamisjärjestyksen, opit kyllä sinäkin tekemään muistilappuja.
Nyt pääasiassa tarvitset tukea arkeen.
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa, vihdoin joku on tehnyt tällaisen keskustelun! Minulla ei ole oikein mitään osaamista: lukihäiriö, huono kielissä ja matikassa. Olen ihan ok kirjoittamaan, mutta eilen pamahti äikästä A (todella harmi, koska kursseista olen saanut sentään 6-8). En tiedä pääsenkö lukioa edes läpi. (syksyllä odottaa englanti ja matikka...). Lukioon meneminen oli *virhe* ja menin sinne siksi, että näyttäisin kiusaajilleni pystyväni johonkin. Paskat. Itsehän he putruttavat eteenpäin kohta jossain yliopistossa. Kauheat paineet, koska kaikki sukulaisetkin odottaa milloin valmistun. Mitään yo-juhlia ei todennäköisesti tule.
Olen kokeillut ravintola-alan hommia, mutta en ollut hyvä siinä: minulla on lyhyt muisti ja jouduin 5s välein katsomaan ohjetta ja olin hidas. Kaikkien uunien käyttämisen oppiminen oli hankalaa. Eli en ole näppärä. Ainoa homma missä olen pärjännyt on kauppojen hyllyttäminen, mutta tuskin kukaan semmoiseen palkkaa pelkästään.
En ole myöskään taiteellinen, joten en voi kouluttautua sellaisella alallekaan. Kuvis ja musiikki on aina ollu 7. Mitään rytmitajua tai lauluääntä ei ole ja olen piirtänyt huvikseni ala-asteesta asti enkä ole siltikään kehittynyt.
Yleensä kun joku ei ole hyvä koulussa tms, niin onhan hän sentään sosiaalisesti hyvä! Mutta ei. Minulla ei ole mitään sosiaalisia taitoja. Itsetunto kivitettiin peruskoulussa ja käyttäydyn etenkin miesten seurassa awkwardisti. Mistään seurustelukumppanista on turha edes haaveilla. Lapsia haluaisin, mutta tämmöisen ihmisen ei kannata lisääntyä. :D Kavereita minulla on yksi, onneksi sentään...
Tähän kaupan päälle minua on hyväksikäytetty lapsena, elin alkoholistiperheessä, jossa siskoni lyttäsi minua minkä kerkesi. Minulla on kaikesta tästä tullut ahdistushäiriö ja masennus, mutta en ole hankkinut apua. Mitä se hyödyttäisi?
Jos en osaa mitään niin tuskin elämä tästä kirkastuu. Tuntuu ettei tulevaisuutta ole, tai no ehkä siivoojana. En kyllä sitäkään hommaa osaisi tehdä. Mitä vittua mä teen? Miksi tästä tuli tällainen vuodatus? Ihan sama jos joku tunnistaa.
Ymmärrät kai että sun ongelma ei ole taitojen tai älykkyyden puute vaan huono itsetunto ja mielenterveysongelmat johtuen kiusaamisesta, hyväksikäytöstä, perheoloista? Ne on täysin eri asioita. Etsi apua tai puhu jollekin aikuiselle keneen luotat. Kun olet saanut näitä asioita työstettyä, voit alkaa miettiä mitä itse haluat eikä mitä voit tehdä näyttääksesi muille. Sinussa ei ole mitään sellaista mikä tekisi sinusta toivottaman tapauksen, olet vielä nuori ja voit tehdä vaikka mitä elämälläsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka paljon työtä lukion käyminen ja ylioppilaaksi pääsy vaatii, jos on käynyt erityiskoulun pienryhmässä mukautetun opetussuunnitelman mukaan?
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa, vihdoin joku on tehnyt tällaisen keskustelun! Minulla ei ole oikein mitään osaamista: lukihäiriö, huono kielissä ja matikassa. Olen ihan ok kirjoittamaan, mutta eilen pamahti äikästä A (todella harmi, koska kursseista olen saanut sentään 6-8). En tiedä pääsenkö lukioa edes läpi. (syksyllä odottaa englanti ja matikka...). Lukioon meneminen oli *virhe* ja menin sinne siksi, että näyttäisin kiusaajilleni pystyväni johonkin. Paskat. Itsehän he putruttavat eteenpäin kohta jossain yliopistossa. Kauheat paineet, koska kaikki sukulaisetkin odottaa milloin valmistun. Mitään yo-juhlia ei todennäköisesti tule.
Olen kokeillut ravintola-alan hommia, mutta en ollut hyvä siinä: minulla on lyhyt muisti ja jouduin 5s välein katsomaan ohjetta ja olin hidas. Kaikkien uunien käyttämisen oppiminen oli hankalaa. Eli en ole näppärä. Ainoa homma missä olen pärjännyt on kauppojen hyllyttäminen, mutta tuskin kukaan semmoiseen palkkaa pelkästään.
En ole myöskään taiteellinen, joten en voi kouluttautua sellaisella alallekaan. Kuvis ja musiikki on aina ollu 7. Mitään rytmitajua tai lauluääntä ei ole ja olen piirtänyt huvikseni ala-asteesta asti enkä ole siltikään kehittynyt.
Yleensä kun joku ei ole hyvä koulussa tms, niin onhan hän sentään sosiaalisesti hyvä! Mutta ei. Minulla ei ole mitään sosiaalisia taitoja. Itsetunto kivitettiin peruskoulussa ja käyttäydyn etenkin miesten seurassa awkwardisti. Mistään seurustelukumppanista on turha edes haaveilla. Lapsia haluaisin, mutta tämmöisen ihmisen ei kannata lisääntyä. :D Kavereita minulla on yksi, onneksi sentään...
Tähän kaupan päälle minua on hyväksikäytetty lapsena, elin alkoholistiperheessä, jossa siskoni lyttäsi minua minkä kerkesi. Minulla on kaikesta tästä tullut ahdistushäiriö ja masennus, mutta en ole hankkinut apua. Mitä se hyödyttäisi?
Jos en osaa mitään niin tuskin elämä tästä kirkastuu. Tuntuu ettei tulevaisuutta ole, tai no ehkä siivoojana. En kyllä sitäkään hommaa osaisi tehdä. Mitä vittua mä teen? Miksi tästä tuli tällainen vuodatus? Ihan sama jos joku tunnistaa.
Jos olet lukiossa, keskustelu ei koske sinua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon työtä lukion käyminen ja ylioppilaaksi pääsy vaatii, jos on käynyt erityiskoulun pienryhmässä mukautetun opetussuunnitelman mukaan?[/quote
Tuossa tilanteessa lukion käyminen ei ole mahdollista. Joka muuta väittää, valehtelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa, vihdoin joku on tehnyt tällaisen keskustelun! Minulla ei ole oikein mitään osaamista: lukihäiriö, huono kielissä ja matikassa. Olen ihan ok kirjoittamaan, mutta eilen pamahti äikästä A (todella harmi, koska kursseista olen saanut sentään 6-8). En tiedä pääsenkö lukioa edes läpi. (syksyllä odottaa englanti ja matikka...). Lukioon meneminen oli *virhe* ja menin sinne siksi, että näyttäisin kiusaajilleni pystyväni johonkin. Paskat. Itsehän he putruttavat eteenpäin kohta jossain yliopistossa. Kauheat paineet, koska kaikki sukulaisetkin odottaa milloin valmistun. Mitään yo-juhlia ei todennäköisesti tule.
Olen kokeillut ravintola-alan hommia, mutta en ollut hyvä siinä: minulla on lyhyt muisti ja jouduin 5s välein katsomaan ohjetta ja olin hidas. Kaikkien uunien käyttämisen oppiminen oli hankalaa. Eli en ole näppärä. Ainoa homma missä olen pärjännyt on kauppojen hyllyttäminen, mutta tuskin kukaan semmoiseen palkkaa pelkästään.
En ole myöskään taiteellinen, joten en voi kouluttautua sellaisella alallekaan. Kuvis ja musiikki on aina ollu 7. Mitään rytmitajua tai lauluääntä ei ole ja olen piirtänyt huvikseni ala-asteesta asti enkä ole siltikään kehittynyt.
Yleensä kun joku ei ole hyvä koulussa tms, niin onhan hän sentään sosiaalisesti hyvä! Mutta ei. Minulla ei ole mitään sosiaalisia taitoja. Itsetunto kivitettiin peruskoulussa ja käyttäydyn etenkin miesten seurassa awkwardisti. Mistään seurustelukumppanista on turha edes haaveilla. Lapsia haluaisin, mutta tämmöisen ihmisen ei kannata lisääntyä. :D Kavereita minulla on yksi, onneksi sentään...
Tähän kaupan päälle minua on hyväksikäytetty lapsena, elin alkoholistiperheessä, jossa siskoni lyttäsi minua minkä kerkesi. Minulla on kaikesta tästä tullut ahdistushäiriö ja masennus, mutta en ole hankkinut apua. Mitä se hyödyttäisi?
Jos en osaa mitään niin tuskin elämä tästä kirkastuu. Tuntuu ettei tulevaisuutta ole, tai no ehkä siivoojana. En kyllä sitäkään hommaa osaisi tehdä. Mitä vittua mä teen? Miksi tästä tuli tällainen vuodatus? Ihan sama jos joku tunnistaa.Jos olet lukiossa, keskustelu ei koske sinua!
Miksi ei? Tässä kapasiteettikeskustelussa voi olla kyse voimavaroistakin, jotka eivät vaan riitä eikä mistään asenteesta eli TAHDOSTA. Jos menee lukioon, se ei ole automaattisesti merkki yhtään mistään eikä rajaa ketään pois, sillä se olisi aivan liian karkea linjan veto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kouluttautunut suht hyväpalkkaiseen ammattiin mutta en saa töitä, vaikka miten yritän. Onko tämä työttämyys ja siitä seurannut köyhyys minun valintani?
Omalla lapsella on ongelmia oppimisessa, keskittymisessä yms. Mukautettu opetus lähes kaikissa aineissa. Paljon olen pohtinut hänen selviämistään aikuisuudessa. Niin kauan kuin itse olen toimintakykyinen, pystyn hänet "työllistämään" ja hänestä huolehtimaan, mutta entä sen jälkeen? Kun muut lapset oppivat asian parin kerran näyttämisellä, tämän kanssa toistoja tarvitaan kymmeniä. Ja kun oppii, unohtaa hyvin pian, jos vähän aikaa on taito käyttämättä. Tutkimusten mukaan ei ole kuitenkaan kehitysvammainen.
Elämän voi järjestää niin, että pienelläkin rahamäärällä tulee toimeen. Ja on yhteiskunnan tuet. Mutta onko se älämisen arvoista elämää? Jatkuva huoli, jatkuva tunne siitä, ettei pärjää. Häpeä omasta osaamattomuudesta. Masennus siitä, että on ulkopuolinen.
Tosiasia on, että tällaiset ihmiset tarvitsisivat jonkun auttamaan ja tukemaan arjen selviytymisessä. Tarvittaisiin suojatyöpaikkoja, joissa vaatimustaso olisi riittävän alhainen, mutta työ olisi kuitenkin mielekästä. Vähän samaan tapaan kuin kehitysvammaisilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa, vihdoin joku on tehnyt tällaisen keskustelun! Minulla ei ole oikein mitään osaamista: lukihäiriö, huono kielissä ja matikassa. Olen ihan ok kirjoittamaan, mutta eilen pamahti äikästä A (todella harmi, koska kursseista olen saanut sentään 6-8). En tiedä pääsenkö lukioa edes läpi. (syksyllä odottaa englanti ja matikka...). Lukioon meneminen oli *virhe* ja menin sinne siksi, että näyttäisin kiusaajilleni pystyväni johonkin. Paskat. Itsehän he putruttavat eteenpäin kohta jossain yliopistossa. Kauheat paineet, koska kaikki sukulaisetkin odottaa milloin valmistun. Mitään yo-juhlia ei todennäköisesti tule.
Olen kokeillut ravintola-alan hommia, mutta en ollut hyvä siinä: minulla on lyhyt muisti ja jouduin 5s välein katsomaan ohjetta ja olin hidas. Kaikkien uunien käyttämisen oppiminen oli hankalaa. Eli en ole näppärä. Ainoa homma missä olen pärjännyt on kauppojen hyllyttäminen, mutta tuskin kukaan semmoiseen palkkaa pelkästään.
En ole myöskään taiteellinen, joten en voi kouluttautua sellaisella alallekaan. Kuvis ja musiikki on aina ollu 7. Mitään rytmitajua tai lauluääntä ei ole ja olen piirtänyt huvikseni ala-asteesta asti enkä ole siltikään kehittynyt.
Yleensä kun joku ei ole hyvä koulussa tms, niin onhan hän sentään sosiaalisesti hyvä! Mutta ei. Minulla ei ole mitään sosiaalisia taitoja. Itsetunto kivitettiin peruskoulussa ja käyttäydyn etenkin miesten seurassa awkwardisti. Mistään seurustelukumppanista on turha edes haaveilla. Lapsia haluaisin, mutta tämmöisen ihmisen ei kannata lisääntyä. :D Kavereita minulla on yksi, onneksi sentään...
Tähän kaupan päälle minua on hyväksikäytetty lapsena, elin alkoholistiperheessä, jossa siskoni lyttäsi minua minkä kerkesi. Minulla on kaikesta tästä tullut ahdistushäiriö ja masennus, mutta en ole hankkinut apua. Mitä se hyödyttäisi?
Jos en osaa mitään niin tuskin elämä tästä kirkastuu. Tuntuu ettei tulevaisuutta ole, tai no ehkä siivoojana. En kyllä sitäkään hommaa osaisi tehdä. Mitä vittua mä teen? Miksi tästä tuli tällainen vuodatus? Ihan sama jos joku tunnistaa.Jos olet lukiossa, keskustelu ei koske sinua!
Miksi ei? Tässä kapasiteettikeskustelussa voi olla kyse voimavaroistakin, jotka eivät vaan riitä eikä mistään asenteesta eli TAHDOSTA. Jos menee lukioon, se ei ole automaattisesti merkki yhtään mistään eikä rajaa ketään pois, sillä se olisi aivan liian karkea linjan veto.
Jos PÄÄSEE lukioon, se on automaattisesti merkki siitä, että henkilön älyllinen kapasiteetti on riittävä opiskeluun ja ammatin hankkimiseen. Jos sitten on sairautta (henkistä tai fyysistä), se on eri asia kuin oppimisvaikeudet.
Oma valinta. Ei tarvitse olla älykäs tai kympin oppilas pärjätäkseen elämässä. Pitää olla sinnikäs ja määrätietoinen ja se on päätös, jonka jokainen pystyy tekemään.
Mä jäin yläasteella luokalle ja sitten kahlasin lukion juuri ja juuri läpi naama irvessä. Olin laiska, saamaton ja uhriutuva. Luulin että olen vain tyhmä eikä sille mahda mitään.
Yhtäkkiä tajusin etten halua olla luuseri vaan itsenäinen ja aikaansaava. Päätin hakea lääkikseen ja tein siitä itselleni kahden vuoden projektin. Ensimmäinen vuosi meni tarvittavia lukion oppimääriä päntätessä. Siinä tuli pariin kertaan mietittyä että miks en tajunnut opiskella niitä kerralla lukiossa ollessani. Sinnikkyys sitten palkittiin. Pääsin juuri ja juuri sisään, mutta se riitti. Nyt erikoistun sisätauteihin.
Olen varma, että moni uhriutuja, itseään tyhmänä pitävä on vain saamaton ja laiska. Ei kaikki, mutta moni. Toisen ja kolmannenkin mahdollisuuden saa Suomessa aika helposti kun vain tarttuu toimeen. Ei toiset synny älyn ja oppimiskyvyn kanssa ja toiset jää ilman. Toiset vain kehittävät näitä taitoja myöhemmin ja jotkut eivät koskaan. Peli ei ole vielä menetetty
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa, vihdoin joku on tehnyt tällaisen keskustelun! Minulla ei ole oikein mitään osaamista: lukihäiriö, huono kielissä ja matikassa. Olen ihan ok kirjoittamaan, mutta eilen pamahti äikästä A (todella harmi, koska kursseista olen saanut sentään 6-8). En tiedä pääsenkö lukioa edes läpi. (syksyllä odottaa englanti ja matikka...). Lukioon meneminen oli *virhe* ja menin sinne siksi, että näyttäisin kiusaajilleni pystyväni johonkin. Paskat. Itsehän he putruttavat eteenpäin kohta jossain yliopistossa. Kauheat paineet, koska kaikki sukulaisetkin odottaa milloin valmistun. Mitään yo-juhlia ei todennäköisesti tule.
Olen kokeillut ravintola-alan hommia, mutta en ollut hyvä siinä: minulla on lyhyt muisti ja jouduin 5s välein katsomaan ohjetta ja olin hidas. Kaikkien uunien käyttämisen oppiminen oli hankalaa. Eli en ole näppärä. Ainoa homma missä olen pärjännyt on kauppojen hyllyttäminen, mutta tuskin kukaan semmoiseen palkkaa pelkästään.
En ole myöskään taiteellinen, joten en voi kouluttautua sellaisella alallekaan. Kuvis ja musiikki on aina ollu 7. Mitään rytmitajua tai lauluääntä ei ole ja olen piirtänyt huvikseni ala-asteesta asti enkä ole siltikään kehittynyt.
Yleensä kun joku ei ole hyvä koulussa tms, niin onhan hän sentään sosiaalisesti hyvä! Mutta ei. Minulla ei ole mitään sosiaalisia taitoja. Itsetunto kivitettiin peruskoulussa ja käyttäydyn etenkin miesten seurassa awkwardisti. Mistään seurustelukumppanista on turha edes haaveilla. Lapsia haluaisin, mutta tämmöisen ihmisen ei kannata lisääntyä. :D Kavereita minulla on yksi, onneksi sentään...
Tähän kaupan päälle minua on hyväksikäytetty lapsena, elin alkoholistiperheessä, jossa siskoni lyttäsi minua minkä kerkesi. Minulla on kaikesta tästä tullut ahdistushäiriö ja masennus, mutta en ole hankkinut apua. Mitä se hyödyttäisi?
Jos en osaa mitään niin tuskin elämä tästä kirkastuu. Tuntuu ettei tulevaisuutta ole, tai no ehkä siivoojana. En kyllä sitäkään hommaa osaisi tehdä. Mitä vittua mä teen? Miksi tästä tuli tällainen vuodatus? Ihan sama jos joku tunnistaa.Jos olet lukiossa, keskustelu ei koske sinua!
Miksi ei? Tässä kapasiteettikeskustelussa voi olla kyse voimavaroistakin, jotka eivät vaan riitä eikä mistään asenteesta eli TAHDOSTA. Jos menee lukioon, se ei ole automaattisesti merkki yhtään mistään eikä rajaa ketään pois, sillä se olisi aivan liian karkea linjan veto.
Jos PÄÄSEE lukioon, se on automaattisesti merkki siitä, että henkilön älyllinen kapasiteetti on riittävä opiskeluun ja ammatin hankkimiseen. Jos sitten on sairautta (henkistä tai fyysistä), se on eri asia kuin oppimisvaikeudet.
Ei välttämättä. On voinut käydä myös steinerkoulun. Omat mahdollisuudet on sisältyy jo alusta pitäen.
Minulla on kaksi teiniä. Molemmat on tutkittu, tehty psykologisia testejä ym. Toinen on älykäs, huomattavasti keskitasoa älykkäämpi, mutta kärsii adhd:stä ja masennuksesta, eikä suoriudu edes arkipäivän askareista. Toinen on varustettu suht normaalilla älyllä, mutta kehitys on viivästynyt jonkun verran. Jälkimmäinen on kuitenkin yritteliäs, tekee töitä ja on sinnikäs ja pitkäjänteinen. Hän on ainoana lukiossa ja menestyy nykyään hyvin, toisin kuin eka esimerkki. Hän on paraikaa osastolla, eikä pysty käymään koulua.
Kumpi olisit itse mielummin?
No siis jos puhutaan avauksen yleisemmästä pointista niin en usko, että kaikilla on lähtökohtaisesti samat mahikset kouluttautua ja rikastua. Sen takia kannatan hyvinvointivaltiota ja tuloerojen tasaamista.
Mutta jos ap haluaa konkreettisia neuvoja rikastumiseksi, niin ekana tulee mieleen että tekee paljon niitä hanttihommia, ja nimenomaan siellä, missä on milloinkin työvoimapulaa. Norjan kalatehdas, Lapin sesonkityöt ja kaikki työt, missä voi tehdä yötä ja sunnuntaivuoroa tulee mieleen. Ei tietenkään onnistu jos on lapsia, mutta ap:lla ei ollut. Sitten vaan osa rahoista turvallisiin sijoituksiin (esim. passiivirahastot).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa, vihdoin joku on tehnyt tällaisen keskustelun! Minulla ei ole oikein mitään osaamista: lukihäiriö, huono kielissä ja matikassa. Olen ihan ok kirjoittamaan, mutta eilen pamahti äikästä A (todella harmi, koska kursseista olen saanut sentään 6-8). En tiedä pääsenkö lukioa edes läpi. (syksyllä odottaa englanti ja matikka...). Lukioon meneminen oli *virhe* ja menin sinne siksi, että näyttäisin kiusaajilleni pystyväni johonkin. Paskat. Itsehän he putruttavat eteenpäin kohta jossain yliopistossa. Kauheat paineet, koska kaikki sukulaisetkin odottaa milloin valmistun. Mitään yo-juhlia ei todennäköisesti tule.
Olen kokeillut ravintola-alan hommia, mutta en ollut hyvä siinä: minulla on lyhyt muisti ja jouduin 5s välein katsomaan ohjetta ja olin hidas. Kaikkien uunien käyttämisen oppiminen oli hankalaa. Eli en ole näppärä. Ainoa homma missä olen pärjännyt on kauppojen hyllyttäminen, mutta tuskin kukaan semmoiseen palkkaa pelkästään.
En ole myöskään taiteellinen, joten en voi kouluttautua sellaisella alallekaan. Kuvis ja musiikki on aina ollu 7. Mitään rytmitajua tai lauluääntä ei ole ja olen piirtänyt huvikseni ala-asteesta asti enkä ole siltikään kehittynyt.
Yleensä kun joku ei ole hyvä koulussa tms, niin onhan hän sentään sosiaalisesti hyvä! Mutta ei. Minulla ei ole mitään sosiaalisia taitoja. Itsetunto kivitettiin peruskoulussa ja käyttäydyn etenkin miesten seurassa awkwardisti. Mistään seurustelukumppanista on turha edes haaveilla. Lapsia haluaisin, mutta tämmöisen ihmisen ei kannata lisääntyä. :D Kavereita minulla on yksi, onneksi sentään...
Tähän kaupan päälle minua on hyväksikäytetty lapsena, elin alkoholistiperheessä, jossa siskoni lyttäsi minua minkä kerkesi. Minulla on kaikesta tästä tullut ahdistushäiriö ja masennus, mutta en ole hankkinut apua. Mitä se hyödyttäisi?
Jos en osaa mitään niin tuskin elämä tästä kirkastuu. Tuntuu ettei tulevaisuutta ole, tai no ehkä siivoojana. En kyllä sitäkään hommaa osaisi tehdä. Mitä vittua mä teen? Miksi tästä tuli tällainen vuodatus? Ihan sama jos joku tunnistaa.Jos olet lukiossa, keskustelu ei koske sinua!
Miksi ei? Tässä kapasiteettikeskustelussa voi olla kyse voimavaroistakin, jotka eivät vaan riitä eikä mistään asenteesta eli TAHDOSTA. Jos menee lukioon, se ei ole automaattisesti merkki yhtään mistään eikä rajaa ketään pois, sillä se olisi aivan liian karkea linjan veto.
Jos PÄÄSEE lukioon, se on automaattisesti merkki siitä, että henkilön älyllinen kapasiteetti on riittävä opiskeluun ja ammatin hankkimiseen. Jos sitten on sairautta (henkistä tai fyysistä), se on eri asia kuin oppimisvaikeudet.
Lukiosta pitää myös päästä ulos, eivätkä kaikki sinne päässeet valmistu koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaksi teiniä. Molemmat on tutkittu, tehty psykologisia testejä ym. Toinen on älykäs, huomattavasti keskitasoa älykkäämpi, mutta kärsii adhd:stä ja masennuksesta, eikä suoriudu edes arkipäivän askareista. Toinen on varustettu suht normaalilla älyllä, mutta kehitys on viivästynyt jonkun verran. Jälkimmäinen on kuitenkin yritteliäs, tekee töitä ja on sinnikäs ja pitkäjänteinen. Hän on ainoana lukiossa ja menestyy nykyään hyvin, toisin kuin eka esimerkki. Hän on paraikaa osastolla, eikä pysty käymään koulua.
Kumpi olisit itse mielummin?
Onko adhd lääkitys käytössä?
Luonnonvalinta. Sorry. Älä lisäänny.
Sairaala-apulainen on nykyään laitoshuoltaja (+hoiva-avustaja). Minulla työnkuva oli nimikkeen vaihdosta huolimatta edelleen sama kuin sairaala-apulaisella vuosina 2003-2013, jolloin maksoin ko. ammatilla asuntolainan - ja puolison sairastuessa myös elätin perhettäni ennen yliopisto-opintojani. Se työpaikka on edelleen minun nimissäni, mukava, itsenäinen, ainakin etelässä idioottivarmasti työllistävä duuni. Viimeisenä kesänä niissä töissä perehdytin kaksi alan opiskelijaa; toinen oli insinööri ja toinen teoreettista filosofiaa pääaineenaan lukenut.