Lue keskustelun säännöt.
Minulla ei ole älyllistä kapasiteettia kouluttautua hyväpalkkaiseen ammattiin ja siksi olen köyhä. Onko se oma valintani?
19.05.2018 |
Niin. Jos ei ole älyä tai oppimiskykyä ja pystyy tekemään vain simppeleitä suorittavia töitä, joista ei paljon makseta ja sopimukset ovat mitä ovat.
Onko vähävaraisuus ja mahdollinen kurjuus silloin oma valinta?
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
kyllä "tyhmäkin" ihminen pärjää joissain hyväpalkkaisissakin ammateissa. Jos sulla on hyvät ihmissuhdetaidot ja ymmärrät hyvin ihmisiä niin voisit kouluttautua vaikka mielenterveyshoitajaksi tai sosionomiksi. Ei ne mitään rikkaiden hommia ole mutta keskipalkkaan pääset.
Paljon on myös työn määrästä kiinni, itse olin aina saanut pelkkää kasia koulussa kunnes aloin raatamaan ja lopputuloksena olikin kymppejä. Paskoilla aivoillakin saa paljon aikaan jos jaksaa panostaa. Hyvillä papereilla ja opiskelutekniikoilla taas pääsee kouluun sisään ja avot, jos jaksaa opiskella niin siinä on ammatti.
Jos olet saanut koulussa pitkän rivin kaseja niin ei sinulla ole mitkään paskat aivot, olet vain keskiverto. On oikeasti paljon ihmisiä jotka eivät millään yllä edes sinne kasiin saakka, vaikka miten lukisivat. Nykyään on yhteiskunnassa tämä "kaikki on oman onnensa seppiä" -ajattelu, joka tuntuu paljolti perustuvan siihen oletukseen, että kaikilla on joku tietty (suht normaali) älykkyyden taso ja jos olet vain ahkera tämän päälle, niin voit saada hyvän ammatin.
Ennen vanhaan suuri osa työväestöstä teki suhteellisen yksinkertaisia suorittavan tason töitä, mutta nämä ovat nykyään vähenemään päin. Mitä ihmettä me teemme niille ihmisille joilla ei vilpittömästi ole edellytyksiä korkeakoulutetuiksi tai joksikin erikoisosaajiksi? Tästä asiasta pitäisi käydä enemmän yhteiskunnallista keskustelua ellei haluta sitten tyytyä siihen, että suuri osa väestöstä syrjäytyy heti koulusta päästyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin. Jos ei ole älyä tai oppimiskykyä ja pystyy tekemään vain simppeleitä suorittavia töitä, joista ei paljon makseta ja sopimukset ovat mitä ovat.
Onko vähävaraisuus ja mahdollinen kurjuus silloin oma valinta?
Pitkälle pääsee sinnikyydellä ja ahkeruudella, jos jättää läksyt tekemättä ja kokeisiin lukematta jo peruskoulusta lähtien, niin kenen syy se on?
Vierailija kirjoitti:
Niin. Jos ei ole älyä tai oppimiskykyä ja pystyy tekemään vain simppeleitä suorittavia töitä, joista ei paljon makseta ja sopimukset ovat mitä ovat.
Onko vähävaraisuus ja mahdollinen kurjuus silloin oma valinta?
Jos sinulla on pysyvä työpaikka josta maksetaan alallesi normaalia palkkaa, silloin tarvitset tuossa vain pitkäjännitteisyyttä.
Opettele ensin hallitsemaan työsi hyvin. Sitten mietit, miten hommasi voisi tehdä paremmin. Mietit koko yrityksen toimintaa, mitä osaamista ja taitoja eri ihmiset siellä tarvitsevat, ja miten niitä tehtäviä voisi tehdä paremmin ja tehokkaammin. Aika pian olet kokenut ammattilainen, ja joko etenet töissäsi vastuullisempiin hommiin, tai voit vaihtaa parempaan työpaikkaan.
Rikastumaan voit silloin päästä säästäväisyydellä ja pitkäjännitteisellä sijoittamisella. Muutama kymppi / satanen kuussa fiksusti osakkeisiin sijoitettuna tuottaa pidemmän päälle aika hyvin. Hajauttaminen on oleellisin asia, ei kaikkia panoksia samaan kohteeseen, vaan vähitellen erityyppisiin kohteisiin.
Omalla alallasi firman perustaminen aikanaan on hyvä vaihtoehto, mutta vain silloin, kun oikeasti osaat hommasi ja olet hankkinut perustaidot yrityksen pyörittämisestä.
Sitäpaitsi, raha on yliarvostettu asia.
Norjaan kalatehtaalle töihin. Ei tarvi laskutaitoa eikä mitään muutakaan akateemista, kunhan teet hommasi. Palkka on hyvä. Kieltä voi opiskella siinä sivussa ja etsiä sitten koulutuspaikan tai muutaa työtä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Jos ei ole älyä tai oppimiskykyä ja pystyy tekemään vain simppeleitä suorittavia töitä, joista ei paljon makseta ja sopimukset ovat mitä ovat.
Onko vähävaraisuus ja mahdollinen kurjuus silloin oma valinta?
Pitkälle pääsee sinnikyydellä ja ahkeruudella, jos jättää läksyt tekemättä ja kokeisiin lukematta jo peruskoulusta lähtien, niin kenen syy se on?
Ei kai tässä nyt syyllisiä tarvitse etsiä? Ihmisillä on erinlaisia ominaisuuksia ja jollain ihmisillä ei vain ole kykyjä oikein missään, vaikka näkisi vaivaakin. Se on traagista eikä se ole kenenkään vika. Ennen tällainen ihminen olisi voinut työskennellä vaikkapa jossain tehdasduunissa tai muussa yksinkertaisessa hommassa, nykyään nuo on vaihtoehtoja yhä harvemmalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ryhtyä formula-/rallikuskiksi tai jääkiekkoilijaksi. Eivät vaadi erityistä älykkyyttä ja palkka on niin hyvä, että eläkkeelle pääsee 35-40-vuotiaana.
Mutta mitä tehdä (sen päämäärän eteen) ?
Menisinkö marjaan, että saisin säästettyä oman 'carting'-auton jolla voisin alkaa jo harjoittelemaan ?
Nyt on niin hyvät ilmat, että pullonkeruukin lyö leiville. Yksi eläkkeellä oleva tuttu on näin saanut parissa vuodessa kasaan jo 800 euroa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ryhtyä formula-/rallikuskiksi tai jääkiekkoilijaksi. Eivät vaadi erityistä älykkyyttä ja palkka on niin hyvä, että eläkkeelle pääsee 35-40-vuotiaana.
Mutta mitä tehdä (sen päämäärän eteen) ?
Menisinkö marjaan, että saisin säästettyä oman 'carting'-auton jolla voisin alkaa jo harjoittelemaan ?
Nyt on niin hyvät ilmat, että pullonkeruukin lyö leiville. Yksi eläkkeellä oleva tuttu on näin saanut parissa vuodessa kasaan jo 800 euroa!
Kahden vuoden työstä 800 euron korvaus tuskin nyt on mitään leiville lyömistä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paljon on myös työn määrästä kiinni, itse olin aina saanut pelkkää kasia koulussa kunnes aloin raatamaan ja lopputuloksena olikin kymppejä. Paskoilla aivoillakin saa paljon aikaan jos jaksaa panostaa. Hyvillä papereilla ja opiskelutekniikoilla taas pääsee kouluun sisään ja avot, jos jaksaa opiskella niin siinä on ammatti.
No mitä vittua. Tyhmä saa nelosia ja viitosia ja pinnistämällä kuutosia ja seiskoja, ehkä kasin jossain yhdessä aineessa, johon on "lahjoja". Kasi yrittämättä on 120 äo:n luokkaa.
Vierailija kirjoitti:
Syyttävä sormi osoittaa heikkolahjaiseen geeniperimään ja (esi)vanhempiisi. Tee meille kaikille palvelus, älä lisäänny.
Ei olisi rahaakaan lisääntyä, älä huoli.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ole koskaan ollut kovin älykäs, mutta pääsin kuitenkin tradenomikoulutukseen, sinne pääsee oikeasti lähes kaikki. Palkka on n. 2900 e kk ja sillä pärjää tosi hyvin, kun viihdyn vaan kotona ja menot on pienet, asuntolainakin 5 vuoden päästä maksettu. En viihdy kovin hyvin nykyisessä työssä, mutta nykyinen palkkataso on kuitenkin sellainen etten saisi sitä kovin helposti muualta. Aika paljon kyse on tuuristakin millaisen työpaikan onnistuu saamaan. Monet ihmiset joita pidän fiksuina ja älykkäinä ja jotka ovat käyneet yliopiston, saattavat ansaita vähemmän kuin minä.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole koskaan ollut kovin älykäs, mutta pääsin kuitenkin tradenomikoulutukseen, sinne pääsee oikeasti lähes kaikki. Palkka on n. 2900 e kk ja sillä pärjää tosi hyvin, kun viihdyn vaan kotona ja menot on pienet, asuntolainakin 5 vuoden päästä maksettu. En viihdy kovin hyvin nykyisessä työssä, mutta nykyinen palkkataso on kuitenkin sellainen etten saisi sitä kovin helposti muualta. Aika paljon kyse on tuuristakin millaisen työpaikan onnistuu saamaan. Monet ihmiset joita pidän fiksuina ja älykkäinä ja jotka ovat käyneet yliopiston, saattavat ansaita vähemmän kuin minä.
Luitko aiempia vastauksia lainkaan? Tradenomiksikaan ei pääse jollei omaa yhtään matemaattista lahjakkuutta. Näistä kaikista vastauksista paistaa se asia läpi, ettei useammallakaan ihmisellä ole ymmärrystä siitä, mitä on olla oppimisrajoitteinen jonkin asian suhteen. Ihminen voi arjessa selvitä hyvin mutta kaikki kokeet jotka useimmiten on tehty vielä pieneen kompamuotoon, jättävät ihmisiä rannalle. Se on sääli.
Itse uskon, että tämä yhteiskunta toimisi paremmin, kun opiskelussa/ opetuksessa kaivettaisiin esiin yksilön tarpeet ja kyvyt, ilman kompia. Tavallinen työelämä ei ole mitään matemaattista kompatehtävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko puhunut asiasta työkkärissä, niin että pääsisit johonkin harjoitteluun ja tutustumaan eri aloihin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Jos ei ole älyä tai oppimiskykyä ja pystyy tekemään vain simppeleitä suorittavia töitä, joista ei paljon makseta ja sopimukset ovat mitä ovat.
Onko vähävaraisuus ja mahdollinen kurjuus silloin oma valinta?
Pitkälle pääsee sinnikyydellä ja ahkeruudella, jos jättää läksyt tekemättä ja kokeisiin lukematta jo peruskoulusta lähtien, niin kenen syy se on?
Ei kai tässä nyt syyllisiä tarvitse etsiä? Ihmisillä on erinlaisia ominaisuuksia ja jollain ihmisillä ei vain ole kykyjä oikein missään, vaikka näkisi vaivaakin. Se on traagista eikä se ole kenenkään vika. Ennen tällainen ihminen olisi voinut työskennellä vaikkapa jossain tehdasduunissa tai muussa yksinkertaisessa hommassa, nykyään nuo on vaihtoehtoja yhä harvemmalle.
Sinulla ei taida olla mitään käsitystä siitä millaisia hommia teollisuudessa on? Ei niitä tehdä ilnan koulutusta ja monet 3-vuoro hommat ovat lisineen varsin hyväpalkkaisia hommia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa, vihdoin joku on tehnyt tällaisen keskustelun! Minulla ei ole oikein mitään osaamista: lukihäiriö, huono kielissä ja matikassa. Olen ihan ok kirjoittamaan, mutta eilen pamahti äikästä A (todella harmi, koska kursseista olen saanut sentään 6-8). En tiedä pääsenkö lukioa edes läpi. (syksyllä odottaa englanti ja matikka...). Lukioon meneminen oli *virhe* ja menin sinne siksi, että näyttäisin kiusaajilleni pystyväni johonkin. Paskat. Itsehän he putruttavat eteenpäin kohta jossain yliopistossa. Kauheat paineet, koska kaikki sukulaisetkin odottaa milloin valmistun. Mitään yo-juhlia ei todennäköisesti tule.
Olen kokeillut ravintola-alan hommia, mutta en ollut hyvä siinä: minulla on lyhyt muisti ja jouduin 5s välein katsomaan ohjetta ja olin hidas. Kaikkien uunien käyttämisen oppiminen oli hankalaa. Eli en ole näppärä. Ainoa homma missä olen pärjännyt on kauppojen hyllyttäminen, mutta tuskin kukaan semmoiseen palkkaa pelkästään.
En ole myöskään taiteellinen, joten en voi kouluttautua sellaisella alallekaan. Kuvis ja musiikki on aina ollu 7. Mitään rytmitajua tai lauluääntä ei ole ja olen piirtänyt huvikseni ala-asteesta asti enkä ole siltikään kehittynyt.
Yleensä kun joku ei ole hyvä koulussa tms, niin onhan hän sentään sosiaalisesti hyvä! Mutta ei. Minulla ei ole mitään sosiaalisia taitoja. Itsetunto kivitettiin peruskoulussa ja käyttäydyn etenkin miesten seurassa awkwardisti. Mistään seurustelukumppanista on turha edes haaveilla. Lapsia haluaisin, mutta tämmöisen ihmisen ei kannata lisääntyä. :D Kavereita minulla on yksi, onneksi sentään...
Tähän kaupan päälle minua on hyväksikäytetty lapsena, elin alkoholistiperheessä, jossa siskoni lyttäsi minua minkä kerkesi. Minulla on kaikesta tästä tullut ahdistushäiriö ja masennus, mutta en ole hankkinut apua. Mitä se hyödyttäisi?
Jos en osaa mitään niin tuskin elämä tästä kirkastuu. Tuntuu ettei tulevaisuutta ole, tai no ehkä siivoojana. En kyllä sitäkään hommaa osaisi tehdä. Mitä vittua mä teen? Miksi tästä tuli tällainen vuodatus? Ihan sama jos joku tunnistaa.
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa, vihdoin joku on tehnyt tällaisen keskustelun! Minulla ei ole oikein mitään osaamista: lukihäiriö, huono kielissä ja matikassa. Olen ihan ok kirjoittamaan, mutta eilen pamahti äikästä A (todella harmi, koska kursseista olen saanut sentään 6-8). En tiedä pääsenkö lukioa edes läpi. (syksyllä odottaa englanti ja matikka...). Lukioon meneminen oli *virhe* ja menin sinne siksi, että näyttäisin kiusaajilleni pystyväni johonkin. Paskat. Itsehän he putruttavat eteenpäin kohta jossain yliopistossa. Kauheat paineet, koska kaikki sukulaisetkin odottaa milloin valmistun. Mitään yo-juhlia ei todennäköisesti tule.
Olen kokeillut ravintola-alan hommia, mutta en ollut hyvä siinä: minulla on lyhyt muisti ja jouduin 5s välein katsomaan ohjetta ja olin hidas. Kaikkien uunien käyttämisen oppiminen oli hankalaa. Eli en ole näppärä. Ainoa homma missä olen pärjännyt on kauppojen hyllyttäminen, mutta tuskin kukaan semmoiseen palkkaa pelkästään.
En ole myöskään taiteellinen, joten en voi kouluttautua sellaisella alallekaan. Kuvis ja musiikki on aina ollu 7. Mitään rytmitajua tai lauluääntä ei ole ja olen piirtänyt huvikseni ala-asteesta asti enkä ole siltikään kehittynyt.
Yleensä kun joku ei ole hyvä koulussa tms, niin onhan hän sentään sosiaalisesti hyvä! Mutta ei. Minulla ei ole mitään sosiaalisia taitoja. Itsetunto kivitettiin peruskoulussa ja käyttäydyn etenkin miesten seurassa awkwardisti. Mistään seurustelukumppanista on turha edes haaveilla. Lapsia haluaisin, mutta tämmöisen ihmisen ei kannata lisääntyä. :D Kavereita minulla on yksi, onneksi sentään...
Tähän kaupan päälle minua on hyväksikäytetty lapsena, elin alkoholistiperheessä, jossa siskoni lyttäsi minua minkä kerkesi. Minulla on kaikesta tästä tullut ahdistushäiriö ja masennus, mutta en ole hankkinut apua. Mitä se hyödyttäisi?
Jos en osaa mitään niin tuskin elämä tästä kirkastuu. Tuntuu ettei tulevaisuutta ole, tai no ehkä siivoojana. En kyllä sitäkään hommaa osaisi tehdä. Mitä vittua mä teen? Miksi tästä tuli tällainen vuodatus? Ihan sama jos joku tunnistaa.
Osaat ajatella, kirjoittaa ja ilmaista itseäsi, ja sinulla on todellisuudentaju kunnossa. Niillä jo pääsee elämässä pitkälle.
Älä turhaan vertaile itseäsi kavereihisi, siitä ei ole mitään positiivista saavutettavaa. Yliopistossa ei kyllä onnellisuus välttämättä lisäänny. Jos lukee vuosikausia tutkintoa, ja huomaa että saavutuksena on paperit joilla ei töitä saa, ei sekään ole terveydelle hyväksi.
Joskus aikuisena kannattaa koettaa jutella siskon kanssa lapsuudenkokemuksista, se on kummallekin hyödyksi sitten, kun niistä on päässyt sen verran yli, ettei mene syyttelyksi ja puolustautumiseksi.
Hyvin sinulle käy.
Uskallan ehdottaa niille jotka tosissaan miettivät omaa alaa, että lähtekää eläinten kasvatus puolelle. Usein täällä ehdotellaan karvaisen visan avaamista, mutta jos koko seksuaalisuus ahdistaa niin elukoiden kanssa saa kyllä niitettyä elantoa. Tietenkin omat tilat, aika ja jaksaminen pitää olla kunnossa, mutta noin muuten sanoisin tämän olevan harkinnan arvoinen ala. Ihmiset on yksinäisiä ja perheisiin tullaan aina kaipaamaan jonkinlaista otusta, joten työttömyyttä ei näillä näkymin ole nähtävissä.
Tähän voi myös kouluttautua oppisopimuksella (pien)eläintenhoitaja linjalla, samalla kun tekee omassa yrityksessä töitä.
Ei tietenkään ole oma valinta. Ihmiset eivät vaan ole tasa-arvoisia älyn, rahan, ulkonäön, rakkauden, terveyden jne. suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa, vihdoin joku on tehnyt tällaisen keskustelun! Minulla ei ole oikein mitään osaamista: lukihäiriö, huono kielissä ja matikassa. Olen ihan ok kirjoittamaan, mutta eilen pamahti äikästä A (todella harmi, koska kursseista olen saanut sentään 6-8). En tiedä pääsenkö lukioa edes läpi. (syksyllä odottaa englanti ja matikka...). Lukioon meneminen oli *virhe* ja menin sinne siksi, että näyttäisin kiusaajilleni pystyväni johonkin. Paskat. Itsehän he putruttavat eteenpäin kohta jossain yliopistossa. Kauheat paineet, koska kaikki sukulaisetkin odottaa milloin valmistun. Mitään yo-juhlia ei todennäköisesti tule.
Olen kokeillut ravintola-alan hommia, mutta en ollut hyvä siinä: minulla on lyhyt muisti ja jouduin 5s välein katsomaan ohjetta ja olin hidas. Kaikkien uunien käyttämisen oppiminen oli hankalaa. Eli en ole näppärä. Ainoa homma missä olen pärjännyt on kauppojen hyllyttäminen, mutta tuskin kukaan semmoiseen palkkaa pelkästään.
En ole myöskään taiteellinen, joten en voi kouluttautua sellaisella alallekaan. Kuvis ja musiikki on aina ollu 7. Mitään rytmitajua tai lauluääntä ei ole ja olen piirtänyt huvikseni ala-asteesta asti enkä ole siltikään kehittynyt.
Yleensä kun joku ei ole hyvä koulussa tms, niin onhan hän sentään sosiaalisesti hyvä! Mutta ei. Minulla ei ole mitään sosiaalisia taitoja. Itsetunto kivitettiin peruskoulussa ja käyttäydyn etenkin miesten seurassa awkwardisti. Mistään seurustelukumppanista on turha edes haaveilla. Lapsia haluaisin, mutta tämmöisen ihmisen ei kannata lisääntyä. :D Kavereita minulla on yksi, onneksi sentään...
Tähän kaupan päälle minua on hyväksikäytetty lapsena, elin alkoholistiperheessä, jossa siskoni lyttäsi minua minkä kerkesi. Minulla on kaikesta tästä tullut ahdistushäiriö ja masennus, mutta en ole hankkinut apua. Mitä se hyödyttäisi?
Jos en osaa mitään niin tuskin elämä tästä kirkastuu. Tuntuu ettei tulevaisuutta ole, tai no ehkä siivoojana. En kyllä sitäkään hommaa osaisi tehdä. Mitä vittua mä teen? Miksi tästä tuli tällainen vuodatus? Ihan sama jos joku tunnistaa.
Olen vähän samanlaisessa tilanteessa. Mitään oppimisvaikeuksia minulla ei ole, vaikka kaikkea on epäilty. Olen tullut siihen lopputulokseen, että olen vain tyhmä. Itsekin menin lukioon näyttääkseni kiusaajille, ja olihan minulle vakuutettu koko ikäni että olen fiksu, kunhan vain yrittäisin enemmän. Ja v*tut, yritin eikä siitä tullut mitään. En pysty kirjoittamaan laajoja esseitä, ja minulta puuttuu ns. suurien kokonaisuuksien hahmottaminen. Teen jatkuvasti huolimattomuusvirheitä, unohtelen asioita, en ymmärrä ohjeita enkä hahmota omia kykyjäni. Pidän sosiaalisuudesta, mutta möläyttelen tyhmiä asioita enkä ymmärrä sosiaalisia kuvioita. Kaiken tämän lisäksi olen ruma. :/
Minullakin ne kiusaajat porskuttavat yliopistossa, tekevät uraa ja rikastuvat samalla kun itse makaan sohvalla surkuttelemassa kohtaloani.
Ennen oli paljon työpaikkoja niille jotka ei kirjaviisauteen kyenneet. Erilaisia avustavia töitä jotka on lopetettu tai jotka koneet hoitaa nykyään. Esim toimistoapulainen, sairaala-apulainen, auton apumies, hanslankari, aputyömies. He tekivät duunia yleensä jonkun kokeneemman valvonnassa jolloin ei tarvinnut itsenäisesti ottaa vastuuta työstä. Nykyisin katsotaan ettei tähän ole varaa, ja käytetään automaatiota tai on yhdistetty vaatimattomia töitä vaativampiin. Esim kadunlakaisijan töitä tekevät saattavat hoitaa myös puutarha- tai kunnostustöitä. Lähihoitajan täytyy osata lääkeannostelua.
Koska näitä yksinkertaisempia töitä ei enää ole tarjolla, yhteiskunnan on pakko elättää niitä jotka eivät vaativampiin töihin kykene.
En ole ap mutta vastaan silti. Hyvä palkka on sellainen jolla saa katon pään päälle, mahdollisen perheen turvattua, ruuan pöytään, terveyden hoidettua ja harrastettuakin jotakin. Siis aivan normaalit ihmisen perustarpeet. Jo asuminen ja ruoka vievät järkyttävän osan ihmisten tuloista.Harvat ihmiset oikeasti luxusta metsästää. Suomessa kaikki maksaa, liikaa.
Aivan kohta ns duunarityöt ovat mennyttä, robot ja teknologia valtaavat ihmisten tekemät työt. On vain hyvinvointi ja asiantuntijapalveluja. Ne eivät pyöritä globaalia taloutta kuten on totuttu. Maailma on täysin uuden kynnyksellä ja miten siitä ihmiset selviää, olisi mielenkiintoista kuulla.