Minulla ei ole älyllistä kapasiteettia kouluttautua hyväpalkkaiseen ammattiin ja siksi olen köyhä. Onko se oma valintani?
Niin. Jos ei ole älyä tai oppimiskykyä ja pystyy tekemään vain simppeleitä suorittavia töitä, joista ei paljon makseta ja sopimukset ovat mitä ovat.
Onko vähävaraisuus ja mahdollinen kurjuus silloin oma valinta?
Kommentit (83)
No, itse ymmärsin jo nuorena etten ole mikään neropatti mutta ulkonäköä ja kroppaa piisaa. Pokasin siis sellaisen miehen, jonka tulotason tiesin hyväksi uran edetessä. Ja näin kävi. Itse työskentelen parin tonnin bruttopalkalla mutta elintasoni on silti korkea. Avioehtoa ei ole.
Ei ne suuret tulot vaan pienet menot. Sitten toki sanotte "on köyhälläkin oikeus!" ei ole.
Ap, mikä on mielestäsi hyvä palkka? Siis millainen riittäisi sinulle?
Luulet vaan.En usko ,että ihminen ei pystyisi oppimaan ,jos niin päättää.Toisille se on helppoa toisten täytyy tehdä 10x enemmän töitä oppiakseen.
Ihan sama jos joku sanoo ettei ymmärrä matematiikkaa,opittu asenne.En viittaa mihinkään tkk:n laajan matikan kurssiin,josta saa kyllä sanoa ettei ymmärrä olematta tyhmä.
Vierailija kirjoitti:
kyllä "tyhmäkin" ihminen pärjää joissain hyväpalkkaisissakin ammateissa. Jos sulla on hyvät ihmissuhdetaidot ja ymmärrät hyvin ihmisiä niin voisit kouluttautua vaikka mielenterveyshoitajaksi tai sosionomiksi. Ei ne mitään rikkaiden hommia ole mutta keskipalkkaan pääset.
Paljon on myös työn määrästä kiinni, itse olin aina saanut pelkkää kasia koulussa kunnes aloin raatamaan ja lopputuloksena olikin kymppejä. Paskoilla aivoillakin saa paljon aikaan jos jaksaa panostaa. Hyvillä papereilla ja opiskelutekniikoilla taas pääsee kouluun sisään ja avot, jos jaksaa opiskella niin siinä on ammatti.
Et ole validi tähän keskusteluun. Ymmärrätkö, että joillekin se kasi olisi jäätävän hyvä numero koulussa? On ihmisiä, jotka eivät saa vitosta korkeimpia numeroita vaikka kuinka yrittäisivät.
Minulle tulee sinusta kuva pelkästään laiskana tyyppinä, joka sitten pakon edessä repii ne kympit, koska ne vaaditaan... Tässä puhutaan ihmisistä jotka tekisivät/ tekevät mitä vain ymmärtääkseen, oppiakseen ja päästäkseen eteen päin mutta se ei onnistu. He eivät ole vähä-älyisiä mutta ovat oppimishäiriöisiä. Matemaattiset oppimishäiriöt ovat lukihäiriön vähemmän tunnettu sisko.
Ap sukelsi sieltä mista aita on kaikista matalalin. Se on NIIN helppoa mennä tuollaisen itsesurkuttelun taakse, mutta kun en osaa, en opi, oon tyhmä...joopa joo. Ja vastaus on, joo on ihan sun valinta keksiä huonoja syitä.
Ei opiskelu välttämättä vaadi suurta älykkyyttä. Ennemminkin ahkeruutta ja yritteliäisyyttä. Nuo eivät kulje välttämättä käsi kädessä, superälykäskin ihminen voi olla todella laiska ja kunnianhimoton.
Kannattaa lähteä mukaan Kokoomusnuorten toimintaan ja Vaasan vaalipiiristä pyrkiä eduskuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Ap sukelsi sieltä mista aita on kaikista matalalin. Se on NIIN helppoa mennä tuollaisen itsesurkuttelun taakse, mutta kun en osaa, en opi, oon tyhmä...joopa joo. Ja vastaus on, joo on ihan sun valinta keksiä huonoja syitä.
Eikö muka ihmisten kyvyissä ole eroja? Omasta mielestäni on tosi isojakin eroja.
Kannattaa ryhtyä formula-/rallikuskiksi tai jääkiekkoilijaksi. Eivät vaadi erityistä älykkyyttä ja palkka on niin hyvä, että eläkkeelle pääsee 35-40-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa lähteä mukaan Kokoomusnuorten toimintaan ja Vaasan vaalipiiristä pyrkiä eduskuntaan.
😂
Mulla estää paljon masennus tekemästä asioita. Ei siis kokonaan, mutta kuitenkin merkittävästi alentaa kykyjä ja jaksamista. Ei mua mihinkään palkata, kilpailu on kovaa. En tiiä mitä tulevaisuudesta tulee. Ei minkäänlaista turvaverkkoa edes, tuntuu toivottomalta.
Ei edes se älykkyys ole niin relevanttia nykyään, vaan kaiken tekeminen KOHTUULLISESSA ajassa - tuo 'kohtuullinen' on sitten hyvinkin subjektiivinen käsite, joskin esim. työnantaja sen tietystikin useimmiten määrittelee.
Se nyt ainakin, sinua ap. yhtään tuntematta, että jos kyse tosiaan oli valinnastasi, niin niitä (todennäköisesti tutkimattomia) geenejäsi siitä tuskin voit itse kovinkaan hyvin perustellusti syyttää.
'Valinnasta' taas voidaan puhua vain silloin, jos esillä tai tarjolla on sille valitsemaan joutuvalle jossain valintatilanteessa useampia kuin yksi.
Silloin voi sanoa valinneensa, kun vaihtoehtoja on ollut.
Kaikille niitä ei tässä koulutuksellisessa mallimaassa ja kilpailuyhteiskunnassamme yksinkertaisesti ole.
On ehkä sitten vain niitä , joihin jotenkin (ehkä jopa hyvän sattuman) kautta onnistuu pääsemään ja jossa voi osoittaa olevansa kuitenkin työntekijäluonteeltaan hyvää ainesta
Sitten tehdään siellä työtä ja ollaan ja eletään sen työn kanssa niin kauan kuin sitä työpaikkaa riittää ja kun se loppuu, niin heti ollaankin sitten 'yhteiskunnan silmissä' syrjäytyneenä ja työttömänä sitten taas.
Se että on ns. koulupudokkaita ja ettei kaikille koulukiusatuille koko koulunkäyntikään enää maistu, ei välttämättä olekaan aivan yksinomaan heidän, siis tuon ns. koulupudokkaiden ryhmän jäsenten omaa syytä yksistään.
Nyky-yhteiskunnan ongelma on siinä, että se itse aiheuttaa omat ongelmansa: mitä enemmän työtehtäviä ja ihmisiä niistä rationalisoidaan ja poistetaan, sitä enemmän on syrjäytETTYJÄ entisiä työntekijöitä ja sitä huonommin yhteiskunta kokonaisuudessaan voi.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ryhtyä formula-/rallikuskiksi tai jääkiekkoilijaksi. Eivät vaadi erityistä älykkyyttä ja palkka on niin hyvä, että eläkkeelle pääsee 35-40-vuotiaana.
Mutta mitä tehdä (sen päämäärän eteen) ?
Menisinkö marjaan, että saisin säästettyä oman 'carting'-auton jolla voisin alkaa jo harjoittelemaan ?
Vierailija kirjoitti:
Vaneritehtailla tienataan enemmän kuin opettajat kouluissa
Vaneritehtaille ei noin vain mennä töihin.
Eikä muihinkaan ns. helppoihin ammatteihin, joita kaikki muka osaavat. Ne ovat niin kilpailtuja, että siellä pärjäävät vain parhaat.
Entä jos olisi älyllistä kapasiteettiä mutta on sairastunut eikä olen saanut ajoissa kunnon kuntoutusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ryhtyä formula-/rallikuskiksi tai jääkiekkoilijaksi. Eivät vaadi erityistä älykkyyttä ja palkka on niin hyvä, että eläkkeelle pääsee 35-40-vuotiaana.
Mutta mitä tehdä (sen päämäärän eteen) ?
Menisinkö marjaan, että saisin säästettyä oman 'carting'-auton jolla voisin alkaa jo harjoittelemaan ?
Eiköhän iskä kaikilla järjestäkin sellaiset asiat...
(Kaikillahan onkin sellainen formula-iskä, eiks'juu ?)
Tämään jälkeen en varmaan enää välittäisi enää vaikka vankilaaan joutuiisi. Nopeaasti vaan kun on tilanne tukalla niin ottaa nopeasti itselltään hengen pois.