Lue keskustelun säännöt.
Minulla ei ole älyllistä kapasiteettia kouluttautua hyväpalkkaiseen ammattiin ja siksi olen köyhä. Onko se oma valintani?
19.05.2018 |
Niin. Jos ei ole älyä tai oppimiskykyä ja pystyy tekemään vain simppeleitä suorittavia töitä, joista ei paljon makseta ja sopimukset ovat mitä ovat.
Onko vähävaraisuus ja mahdollinen kurjuus silloin oma valinta?
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa, vihdoin joku on tehnyt tällaisen keskustelun! Minulla ei ole oikein mitään osaamista: lukihäiriö, huono kielissä ja matikassa. Olen ihan ok kirjoittamaan, mutta eilen pamahti äikästä A (todella harmi, koska kursseista olen saanut sentään 6-8). En tiedä pääsenkö lukioa edes läpi. (syksyllä odottaa englanti ja matikka...). Lukioon meneminen oli *virhe* ja menin sinne siksi, että näyttäisin kiusaajilleni pystyväni johonkin. Paskat. Itsehän he putruttavat eteenpäin kohta jossain yliopistossa. Kauheat paineet, koska kaikki sukulaisetkin odottaa milloin valmistun. Mitään yo-juhlia ei todennäköisesti tule.
Olen kokeillut ravintola-alan hommia, mutta en ollut hyvä siinä: minulla on lyhyt muisti ja jouduin 5s välein katsomaan ohjetta ja olin hidas. Kaikkien uunien käyttämisen oppiminen oli hankalaa. Eli en ole näppärä. Ainoa homma missä olen pärjännyt on kauppojen hyllyttäminen, mutta tuskin kukaan semmoiseen palkkaa pelkästään.
En ole myöskään taiteellinen, joten en voi kouluttautua sellaisella alallekaan. Kuvis ja musiikki on aina ollu 7. Mitään rytmitajua tai lauluääntä ei ole ja olen piirtänyt huvikseni ala-asteesta asti enkä ole siltikään kehittynyt.
Yleensä kun joku ei ole hyvä koulussa tms, niin onhan hän sentään sosiaalisesti hyvä! Mutta ei. Minulla ei ole mitään sosiaalisia taitoja. Itsetunto kivitettiin peruskoulussa ja käyttäydyn etenkin miesten seurassa awkwardisti. Mistään seurustelukumppanista on turha edes haaveilla. Lapsia haluaisin, mutta tämmöisen ihmisen ei kannata lisääntyä. :D Kavereita minulla on yksi, onneksi sentään...
Tähän kaupan päälle minua on hyväksikäytetty lapsena, elin alkoholistiperheessä, jossa siskoni lyttäsi minua minkä kerkesi. Minulla on kaikesta tästä tullut ahdistushäiriö ja masennus, mutta en ole hankkinut apua. Mitä se hyödyttäisi?
Jos en osaa mitään niin tuskin elämä tästä kirkastuu. Tuntuu ettei tulevaisuutta ole, tai no ehkä siivoojana. En kyllä sitäkään hommaa osaisi tehdä. Mitä vittua mä teen? Miksi tästä tuli tällainen vuodatus? Ihan sama jos joku tunnistaa.Jos olet lukiossa, keskustelu ei koske sinua!
Miksi ei? Tässä kapasiteettikeskustelussa voi olla kyse voimavaroistakin, jotka eivät vaan riitä eikä mistään asenteesta eli TAHDOSTA. Jos menee lukioon, se ei ole automaattisesti merkki yhtään mistään eikä rajaa ketään pois, sillä se olisi aivan liian karkea linjan veto.
Jos PÄÄSEE lukioon, se on automaattisesti merkki siitä, että henkilön älyllinen kapasiteetti on riittävä opiskeluun ja ammatin hankkimiseen. Jos sitten on sairautta (henkistä tai fyysistä), se on eri asia kuin oppimisvaikeudet.
Lukiosta pitää myös päästä ulos, eivätkä kaikki sinne päässeet valmistu koskaan.
Se ei enää ole kiinni älystä, vaan ahkeruudesta tai terveydestä. Moni lahjakas lapsi on peruskoulussa oppinut, ettei tarvitse tehdä koulun eteen mitään, ja sitten tulee yllätyksenä, ettei lukio olekaan lepäämö. Toki osa vielä lukionkin suorittaa aika kevyin ponnistuksin.
Pitäisi kuitenkin erottaa älyllisen kapasiteetin puute, laiskuus ja sairaudet toisistaan. Laiska voi ottaa itseään niskasta kiinni ja ryhdistäytyä, "tyhmä" voi kovalla työllä päästä johonkin asti, mutta entä se masentunut, joka ei jaksa aamulla edes ylös nousta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama juttu täällä. Olen yrittänyt kouluihin ja töihin mutta jo hakuvaiheissa karsitaan pois. Suhteita ei ole ja joskus pomon tyttö sai hakemani paikan. Tämä käy jo työstä kun yrittää päästä mihinkään. Taustalla myös alkoholinhuuruinen lapsuus josta jäänyt turvattomuuden tunne sekä en osaa olla ihmisten kanssa luontevasti koska ei mulle lapsena kukaan jutellut, kurkin vain kun muut juttelivat. Eikä meillä kotona ollut virikkeitä, vanhoja apu lehtiä ja sulkapallomailat vain. Lomista en tiedä mitään, että kyllä joo ollaan samoilla viivoilla kermaperseiden kanssa.
Haista paska!
- Ohis