En ymmärrä, miten jotkut eivät löydä miestä.
Puhun siis heteronaisista. Itse olen parisuhteessa, mutta jatkuvasti olisi vientiä arjessa ja somessa. En ole mikään kaunotar ja kärsin monenlaisesta mielenterveysongelmasta. Ikääkin jo yli 30.
Kommentit (1094)
Vierailija kirjoitti:
Naisilla liian tiukat kriteerit.
Tää on ehkä omalla kohdallani totta. En ole mikään huippunätti, mutta miehen pitäisi olla vaikka mitä. Toinen ongelmani on, että vertaan kaikkia miehiä "täydelluseen" exääni.
Niin ei kai siinä olisi ongelmaa jos tyytyisi vähempään tai oikeastaan kehen vain johon tuntee fyysistä himoa. Itse kuitenkin haluan ihmisen, johon tunnen sielunkumppanuutta sekä henkisesti että fyysisesti ja mieluummin olen sinkku kuin että tyytyisin johonkin, vain suhteessa olemisen takia.
Itse tuossa jokin aika sitten annoin pakit miehelle, jossa ei paperilla ollut mitään vikaa. Ulkonäkö ei ollut kalsarimallin luokkaa, mutta minun silmääni miellyttävä, oli mukava ja huumorintajuinen ja omillaan toimeentuleva, työssäkäyvä mies. Tapailin häntä muutaman kerran, ja mies oli erittäin kiinnostunut jatkamaan, mutta en vaan ihastunut häneen yhtään. Olisiko vaan silti pitänyt aloittaa kyseisen miehen kanssa parisuhde?
Vierailija kirjoitti:
Ja stana että tulee taas joku vinkumaan kriteereistä!!! Jos ei ole kemiaa ja yhteensopivuutta niin sille ei voi mitään enkä silloin ala parisuhteeseen. Koska kumppanin kuuluu olla erityinen ei kuka tahansa!
Aikoinaan kun tapasin mieheni, niin heti alusta asti hänen kanssaan oli niin helppo olla. Oli kuin oltaisiin tunnettu aina. Samantapainen tunne on ollut, kun olen tavannut ensimmäistä kertaa ystäväni, osan aikuisiällä. Oli se sitten kemiaa tai sielujen sympatiaa, niin ilman sitä en pysty solmimaan läheisiä ihmissuhteita.
Vierailija kirjoitti:
Itse tuossa jokin aika sitten annoin pakit miehelle, jossa ei paperilla ollut mitään vikaa. Ulkonäkö ei ollut kalsarimallin luokkaa, mutta minun silmääni miellyttävä, oli mukava ja huumorintajuinen ja omillaan toimeentuleva, työssäkäyvä mies. Tapailin häntä muutaman kerran, ja mies oli erittäin kiinnostunut jatkamaan, mutta en vaan ihastunut häneen yhtään. Olisiko vaan silti pitänyt aloittaa kyseisen miehen kanssa parisuhde?
No pääsihän se mies sentään treffeille.
M35
Mitä ihmettä tuo "en ole mikään kaunotar" -kiertoilmaus tarkoittaa? Sitäkö että olet ruma? Ei varmaankaan. Olet siis ihan semi nätti, eikö niin? No siinä syy miksi vientiä riittää, verrattuna niihin jotka ovat oikeasti epäviehättävän näköisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omille ns. kriteereilleen ei oikein voi mitään.
Tuoltahan se tuli. AV-n taattu naisten vastuuvapaus kaikesta. Asiat vaan tapahtuu, en minä sille mitään voi.
Miten niin vastuuvapaus? Kyllä se nainen ihan itse kantaa vastuun niistä kriteereistään. Miksi nainen olisi vastuussa niitä laskemaan ja kenelle tämä vastuu kohdistuu?
No siten tietenkin, että väittää ettei voi sille mitään.
Miksi te aina valehtelette ja pakoilette totuutta ja vastuuta? Edes omista sanoista.
Eri yhteyksissä on todettu, että suurimmalle osalle miehiä on ihan sama, kenen kanssa ovat-kunhan on joku. Eivät he ymmärrä teidän puheita yhteuksistä tms. Mies tietenkin haaveilee niistä hoikista kaunottarista edelleen suhteessa ollessaankin ja osa jopa purkaa tästä aiheutuvaa katkeruutta siihen naiseen, joka kelpuutti hänet/kenen kanssa mies sitten päätti alkaa olla.
Minä etsin Jumalaa pelkäävää konservatiivista perhemiestä, joka haluaa elää Raamatun mukaan, ei käytä maksullista seksiä missään mielessä, on oikeudenmukainen, valmis elättämään perheen. Mieluumin olen yksin kuin "miehen" kanssa.
Noh, olin itse vuosia sinkku. Näin parisuhteen löydyttyä voin todeta, että sille että miehen löytymiseen meni niin kauan oli syynä oma - no, voisi sanoa että outouteni, ja toisaalta tiukat kriteerini. Mulle oli ehdottoman tärkeää löytää älykäs, sopivan empaattinen mies, jolla olisi riittävän samanlainen arvomaailma kuin itselläni. Sain toki itsekin pakkeja vaikka kuinka paljon, samoin annoin pakkeja. Näin jälkikäteen olen erittäin tyytyväinen, että en tyytynyt yhtään vähempään vain "löytääkseni jonkun", sillä kumppanini on niin huikaiseva tyyppi. Mies, jollaista en olisi uskonut olevankaan.
Toki mulla on toi sama "harha" nyt parisuhteessa ollessa että kyllähän näitä miehiä löytyisi. Kuitenkin kuten joku jo mainitsi, on eri asia, että kemiat natsaavat parisuhdetasolle asti kuin että ympärillä on kiinnostuneita miehiä.
Vierailija kirjoitti:
En minäkään löydä. Ehkä 6 miestä ollut 6 sinkkuvuoteni aikana joiden kanssa olisin halunnut yrittää vakiintua. Tapailtiin, loppuivat miehen puolelta. Sit on ollut yli 20 miestä joita treffailin kerran, pari enkä sit enää ollut kiinnostunut. Että vaikeeta on..
Tuntuu et miehiä on vaan kahdenlaisia: pelimiehiä tai nössöjä jotka jää mun jalkoihin.
:(
Kaipaan älyttömästi kumppania ja parisuhdetta mutta mahdottomuus se kai mulle on. Ikää 36, ei lapsia, kauniskin olen edelleen... työssäkäyvä, ei velkaa eikä sosiaalisia rajoitteita. Eikä mielenterveysongelmia.... paitsi kohta kai on kun seksin ja läheisyyden puute tekee hulluksi jo kohta...
Jospa kokeilisit niitä "nössöjä".
Kuulostaa aika pinnalliselta tuo.
M
Vierailija kirjoitti:
Minä etsin Jumalaa pelkäävää konservatiivista perhemiestä, joka haluaa elää Raamatun mukaan, ei käytä maksullista seksiä missään mielessä, on oikeudenmukainen, valmis elättämään perheen. Mieluumin olen yksin kuin "miehen" kanssa.
Ok. Paras sitten sekä kunnioittaa että totella sitä miestä, kun löydät hänet. Kuten raamattu käskee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä etsin Jumalaa pelkäävää konservatiivista perhemiestä, joka haluaa elää Raamatun mukaan, ei käytä maksullista seksiä missään mielessä, on oikeudenmukainen, valmis elättämään perheen. Mieluumin olen yksin kuin "miehen" kanssa.
Ok. Paras sitten sekä kunnioittaa että totella sitä miestä, kun löydät hänet. Kuten raamattu käskee.
Miehen pitää rakastaa vaimoaan kuten Kristus seurakuntaa. Se on paljon se. Sellaisen miehen kanssa ei ole mitään pelättävää. Todellakin kunnioittaisin miestäni, jos löytäisin edellä kuvatun miehen.
Miehiä on vapaana vaikka kuinka paljon. Niitä riittää kaikille halukkaille. Mutta, jos kukaan ei kelpaa, niin se on ihan eri ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Eri yhteyksissä on todettu, että suurimmalle osalle miehiä on ihan sama, kenen kanssa ovat-kunhan on joku. Eivät he ymmärrä teidän puheita yhteyksistä tms. Mies tietenkin haaveilee niistä hoikista kaunottarista edelleen suhteessa ollessaankin ja osa jopa purkaa tästä aiheutuvaa katkeruutta siihen naiseen, joka kelpuutti hänet/kenen kanssa mies sitten päätti alkaa olla.
Ymmärtävät aivan hyvin. Ovat vain realistisia, toisin kuin nuo haaveilijat.
Jotka muuten hekin sitten tulevat järkiinsä, jos ja kun kello tikittää tarpeeksi kovaa. Kun viimein joutuvat tiedostamaan, että oma kurssi laskee päivä päivältä.
Pukevat sen vaan erilaisiin valheisiin.
Vierailija kirjoitti:
Ja stana että tulee taas joku vinkumaan kriteereistä!!! Jos ei ole kemiaa ja yhteensopivuutta niin sille ei voi mitään enkä silloin ala parisuhteeseen. Koska kumppanin kuuluu olla erityinen ei kuka tahansa!
Sitten 2 vuoden päästä kun et ole enää rakastumisen huumassa, vaihdat taas uuteen kun ei ole enää "kemiaa" ja mies on ihan arkinen eikä enää "erityinen"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä etsin Jumalaa pelkäävää konservatiivista perhemiestä, joka haluaa elää Raamatun mukaan, ei käytä maksullista seksiä missään mielessä, on oikeudenmukainen, valmis elättämään perheen. Mieluumin olen yksin kuin "miehen" kanssa.
Ok. Paras sitten sekä kunnioittaa että totella sitä miestä, kun löydät hänet. Kuten raamattu käskee.
Miehen pitää rakastaa vaimoaan kuten Kristus seurakuntaa. Se on paljon se. Sellaisen miehen kanssa ei ole mitään pelättävää. Todellakin kunnioittaisin miestäni, jos löytäisin edellä kuvatun miehen.
Ja tottelisit.
Vierailija kirjoitti:
Mä aloitan aina seksillä, jos se ei suju niin sitten on turha edes katsella muita ominaisuuksia. Kauhee vaiva menee hukkaan jos eka kaivelet kaikki muut tiedot ja sitten petihommista ei tuu mitään.
Ensimmäinen en seksi kerta uuden kanssa on usein hyvin mitään sanomaton. Etenkin jos siinä pelissä on muutakin kuin seksin hakemista eli kiinnostusta tai tunteita. Tällä kriteerillä minulla ei ikinä olisi ollut suhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tuossa jokin aika sitten annoin pakit miehelle, jossa ei paperilla ollut mitään vikaa. Ulkonäkö ei ollut kalsarimallin luokkaa, mutta minun silmääni miellyttävä, oli mukava ja huumorintajuinen ja omillaan toimeentuleva, työssäkäyvä mies. Tapailin häntä muutaman kerran, ja mies oli erittäin kiinnostunut jatkamaan, mutta en vaan ihastunut häneen yhtään. Olisiko vaan silti pitänyt aloittaa kyseisen miehen kanssa parisuhde?
No pääsihän se mies sentään treffeille.
M35
Eikö ole kavereita vai miksi turhilla treffeillä pitää käydä?
Kuljen päivittäin yksin säkit täynnä kaduilla ja kukaan nainen ei tee elettäkään minulle. Tuskin sinäkään.