Mitä tekisit, jos lapsesi kertoisi olevansa transsukupuolinen?

Vastaisin "aijaa" ja kysyisin mitä lapsi sillä tarkoittaa. Kuuntelisin ja pohtisin yhdessä lapsen kanssa että mitä hänelle tarkoittaa se että kokee olevansa sukupuolta Z ja mistä hän tuntuu että se olo tulee, mistä hän pitää kehossaan ja jos ei pidä jostain niin osaako avata asiaa. En toteaisi että et ole (tyttö/poika) tai että kappas niinpä oletkin, vaan että jaa tällainen ajatus.

Se on ihan oleellinen pointti että kokeeko ihminen sisimmässään olevansa mies/nainen/muu vai kokeeko hän ettei sovi annettuun naisen/miehen lokeroon ja ajattelee siksi olevansa jotain muuta.

Meillä 6-vuotias on välillä ilmoittanut ettei ole biologista sukupuoltaan. Ja välillä että on. Oletan että tuo eri sukupuolta oleminen liittyy ehkä jotenkin siihen että kaikki kaverit on sitä sukupuolta, ja on joku ryhmään kuulumisen tarve. Tai sitten ei. Aika näyttää. Asia ei onneksi näytä vaivaavan lasta.

Tappaisin itseni siihen paikkaan ja aloittaisin uuden elämän munkkiluostarissa miettien mikä meni vikaa. Luultavasti syyttäisin tapahtuneesta luojaa.

Kertoisin lapselle että äitipä onkin sisältään PUU ja transuja ei voi syntyä Puu tyypeistä.

Ai mikä lapsi?

Sanoisin että näkemiin.

En usko, että tarvitsisi sinänsä kertoa. 

Kyllä tuollaiset näkee jo pikkulapsesta. Yksi pojistani on homo ja minä tiesin jo lähes vauvaiästä. Niin erilainen oli. 

Sitten, kun sen haluaisi ikään kuin virallisesti ilmoittaa, niin keskustellaan asiasta. Jos siis itse haluaa. 

Tiesithän ap, että juuri kaltaistesi henkilöiden takia on olemassa tutkimukset. Juuri teidän takianne transsukupuolisuus ei ainakaan Suomessa ole ilmoitusasia eikä hoitoja saa sormia napsauttamalla. Juuri teidän tajuamme meitä aitoja transsukupuolisia vähäteltiin lapsena ja kerrottiin todellisen identiteettimme olevan vain vaihe ja kun vaihe ei täysi-ikäisenäkään mennyt ohi pääsimme sentään tutkimuksiin, jossa piti vielä vuosien ajan vääntää psykiatrille ja psykologille kuinka on kokenut itsensä pojaksi koko ikänsä eikä kyse ole vain siitä, ettei sopeudu naisen rooliin. Joten mitä ihmettä vingut, kaltaisiasi suojellaan hartaasti meidän aitojen transsukupuolisten kustannuksella kyllä, sitähän peräänkuulutit.

*takianne

Vierailija kirjoitti:

En usko, että tarvitsisi sinänsä kertoa. 

Kyllä tuollaiset näkee jo pikkulapsesta. Yksi pojistani on homo ja minä tiesin jo lähes vauvaiästä. Niin erilainen oli. 

Sitten, kun sen haluaisi ikään kuin virallisesti ilmoittaa, niin keskustellaan asiasta. Jos siis itse haluaa. 

Suurimmasta osasta tosin homous ei näy. Toki osasta näkee.

En ole perhehtynyt aiheeseen niin hyvin, että osaisin suoraan sanoa. Omat kokemukset on osin samansuuntaisia. Lapsena olin poikatyttö, keksin itselleni jopa "poikanimen" ja pukeudin myös selkeästi poikien vaatteisiin. Teininä menin sitten toiseen ääripäähän, olin yltiönaisellinen. Jotenkin kai kompensoin sitä, että tunsin olevani niin "epänainen". Nykyään olen ihan tyytyväinen omassa sukupuolessani ja myös nämä "gender"-asiat ei enää tunnu vaikeilta. Ulkoisesti näytän hyvin naiselta, mutta sisälläni tiedän, että olen jotenkin ajattelultani joissain asioissa hyvin epänaisellinen.

Uskon siis, että pystyn tarjoamaan lapsilleni mallin siitä, että nainen/mies voi olla monella tapaa. Mutta sitten jos lapsella olisi se kokemus, että hän on toista sukupuolta kuin mitä "sex", niin sitten kuuntelisin häntä.... hankkisin tietoa asioista. Ja saa nähdä mihin se johtaisi.

Mulle kävi näin viime syksynä. En usko hetkeäkään että se olisi oikeasti näin, olisin huomannut sen jo aikoja sitten. Lapsen luokalta puolet on nykyään transuja ja puolet vähintään homoja/lesboja.

Ei niihin suhtauduta kritiikittömästi. Lapsi joutuu keskustelemaan psykologin kanssa vuosia ennen kuin hormonihoitoa edes harkittaisiin ja silloinkin kyseeseen tulisivat ensin murrosikää viivyttävä hoito, joka siis ei ole peruuttamaton. Leikkauksia ei tehdä alaikäisille. Jokainen nainen voi miettiä kuinka helppoa olisi elää nyt vaikka parimetrisenä miestyypillisen matalaäänisenä naisena, jolla on kengän koko 48 tietäen, että olisit voinut saada feminisoivaa hoitoa nuorena ja olla ihan erilainen. Tai miltä tuntuisi olla 155-senttinen mies naisellisen leveällä lantion luustolla tietäen, että olisi voinut saada hormonihoitoa nuorena, muttei saanut, koska "se on vaan vaihe". Ikävää olisi antaa hoitoa ap:n kaltaiselle ihmiselle, joka olisi katunut, mutta aivan yhtä ikävä tilanne on niille, jotka eivät saaneet hoitoa vaikka olisivat tarvinneet. Yhtä peruuttamattomia nekin muutokset ovat.

Vierailija kirjoitti:

Mulle kävi näin viime syksynä. En usko hetkeäkään että se olisi oikeasti näin, olisin huomannut sen jo aikoja sitten. Lapsen luokalta puolet on nykyään transuja ja puolet vähintään homoja/lesboja.

Eli joku 2-3? Transsukupuolisuus ei muuten ole enää trendikästä, paitsi ainoastaan, jos ei aio mennä ollenkaan hoitoihin. Muunsukupuolisuus on nyt in ja se, ettei kuulu binääriin. Homoudella ja lesboudella nyt ei ole mitään väliä eikä se edes hätkäytä ketään.

Vierailija kirjoitti:

Mulle kävi näin viime syksynä. En usko hetkeäkään että se olisi oikeasti näin, olisin huomannut sen jo aikoja sitten. Lapsen luokalta puolet on nykyään transuja ja puolet vähintään homoja/lesboja.

Luokallani ja rinnakkaisluokalla 90-luvulla oli useampi trans ja homo ja lesbo, mutta yksikään ei tuonut asiaa esiin silloin.

Keskustelisimme asiasta ja varmistaisin, ettei kyse ole liian tiukoista sukupuoliroolikäsityksistä tms. Pohtisimme mitä teemme vai teemmekö mitään. Lapsi on harvoin erikoisuudentavoittelija tässä mielessä, teinin kohdalla se ei olisi poissuljettua. Mutta ihan ystävällisesti keskustelisimme asiasta, jos hän haluaisi asiasta puhua.

Vierailija kirjoitti:

Ei niihin suhtauduta kritiikittömästi. Lapsi joutuu keskustelemaan psykologin kanssa vuosia ennen kuin hormonihoitoa edes harkittaisiin ja silloinkin kyseeseen tulisivat ensin murrosikää viivyttävä hoito, joka siis ei ole peruuttamaton. Leikkauksia ei tehdä alaikäisille. Jokainen nainen voi miettiä kuinka helppoa olisi elää nyt vaikka parimetrisenä miestyypillisen matalaäänisenä naisena, jolla on kengän koko 48 tietäen, että olisit voinut saada feminisoivaa hoitoa nuorena ja olla ihan erilainen. Tai miltä tuntuisi olla 155-senttinen mies naisellisen leveällä lantion luustolla tietäen, että olisi voinut saada hormonihoitoa nuorena, muttei saanut, koska "se on vaan vaihe". Ikävää olisi antaa hoitoa ap:n kaltaiselle ihmiselle, joka olisi katunut, mutta aivan yhtä ikävä tilanne on niille, jotka eivät saaneet hoitoa vaikka olisivat tarvinneet. Yhtä peruuttamattomia nekin muutokset ovat.

Se askarruttaa että miksi nämä tuovat niin kauheita ongelmia transsukupuolisille, onhan rumiakin naisia kuitenkin maailma täynnä. Eli värkit pois ja hormonihoitoon, hiukset pitkiksi ja olet nainen, josset nyt kovin kaunis sellainen. Eikö rumat naiset ole transsukupuolisten mielestä tarpeeksi naisia, sekö se ongelma on? Tuntuu että sukupuolenvaihdos itsessään ei ole monelle transsukupuoliselle tarpeeksi hyvä jossei näytä sen jälkeen supermallilta. Viiksihaituvat kasvaa, hartiat leviää ja läskipoimut roikkuu myös monella biologisesti syntyneellä naisella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei niihin suhtauduta kritiikittömästi. Lapsi joutuu keskustelemaan psykologin kanssa vuosia ennen kuin hormonihoitoa edes harkittaisiin ja silloinkin kyseeseen tulisivat ensin murrosikää viivyttävä hoito, joka siis ei ole peruuttamaton. Leikkauksia ei tehdä alaikäisille. Jokainen nainen voi miettiä kuinka helppoa olisi elää nyt vaikka parimetrisenä miestyypillisen matalaäänisenä naisena, jolla on kengän koko 48 tietäen, että olisit voinut saada feminisoivaa hoitoa nuorena ja olla ihan erilainen. Tai miltä tuntuisi olla 155-senttinen mies naisellisen leveällä lantion luustolla tietäen, että olisi voinut saada hormonihoitoa nuorena, muttei saanut, koska "se on vaan vaihe". Ikävää olisi antaa hoitoa ap:n kaltaiselle ihmiselle, joka olisi katunut, mutta aivan yhtä ikävä tilanne on niille, jotka eivät saaneet hoitoa vaikka olisivat tarvinneet. Yhtä peruuttamattomia nekin muutokset ovat.

Se askarruttaa että miksi nämä tuovat niin kauheita ongelmia transsukupuolisille, onhan rumiakin naisia kuitenkin maailma täynnä. Eli värkit pois ja hormonihoitoon, hiukset pitkiksi ja olet nainen, josset nyt kovin kaunis sellainen. Eikö rumat naiset ole transsukupuolisten mielestä tarpeeksi naisia, sekö se ongelma on? Tuntuu että sukupuolenvaihdos itsessään ei ole monelle transsukupuoliselle tarpeeksi hyvä jossei näytä sen jälkeen supermallilta. Viiksihaituvat kasvaa, hartiat leviää ja läskipoimut roikkuu myös monella biologisesti syntyneellä naisella.

Laitoin tuon vaan esimerkiksi, että joku saattaisi ymmärtää, että kyllähän se harmittaa, kun kroppa on täysin erilainen kuin muilla. Moni teinityttö meikkaa ja on epävarma ulkonäöstään, siihen päälle vielä se, että kasvatat parran ja aataminomenan, ei olis helppoa. Transtytölle arkipäivää. Jos kerran ulkonäöllä ja koolla ei ole väliä, silloin kai ei ole väliä hoidot annettaisiin väärälle henkilölle, jos kerran korjaus toiseenkin suuntaan onnistuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei niihin suhtauduta kritiikittömästi. Lapsi joutuu keskustelemaan psykologin kanssa vuosia ennen kuin hormonihoitoa edes harkittaisiin ja silloinkin kyseeseen tulisivat ensin murrosikää viivyttävä hoito, joka siis ei ole peruuttamaton. Leikkauksia ei tehdä alaikäisille. Jokainen nainen voi miettiä kuinka helppoa olisi elää nyt vaikka parimetrisenä miestyypillisen matalaäänisenä naisena, jolla on kengän koko 48 tietäen, että olisit voinut saada feminisoivaa hoitoa nuorena ja olla ihan erilainen. Tai miltä tuntuisi olla 155-senttinen mies naisellisen leveällä lantion luustolla tietäen, että olisi voinut saada hormonihoitoa nuorena, muttei saanut, koska "se on vaan vaihe". Ikävää olisi antaa hoitoa ap:n kaltaiselle ihmiselle, joka olisi katunut, mutta aivan yhtä ikävä tilanne on niille, jotka eivät saaneet hoitoa vaikka olisivat tarvinneet. Yhtä peruuttamattomia nekin muutokset ovat.

Se askarruttaa että miksi nämä tuovat niin kauheita ongelmia transsukupuolisille, onhan rumiakin naisia kuitenkin maailma täynnä. Eli värkit pois ja hormonihoitoon, hiukset pitkiksi ja olet nainen, josset nyt kovin kaunis sellainen. Eikö rumat naiset ole transsukupuolisten mielestä tarpeeksi naisia, sekö se ongelma on? Tuntuu että sukupuolenvaihdos itsessään ei ole monelle transsukupuoliselle tarpeeksi hyvä jossei näytä sen jälkeen supermallilta. Viiksihaituvat kasvaa, hartiat leviää ja läskipoimut roikkuu myös monella biologisesti syntyneellä naisella.

Kuka haluaa olla ruma, jos voi olla kaunis? Biologisesti naisetko eivät halua näyttää supermalleilta? Voi tsiisus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei niihin suhtauduta kritiikittömästi. Lapsi joutuu keskustelemaan psykologin kanssa vuosia ennen kuin hormonihoitoa edes harkittaisiin ja silloinkin kyseeseen tulisivat ensin murrosikää viivyttävä hoito, joka siis ei ole peruuttamaton. Leikkauksia ei tehdä alaikäisille. Jokainen nainen voi miettiä kuinka helppoa olisi elää nyt vaikka parimetrisenä miestyypillisen matalaäänisenä naisena, jolla on kengän koko 48 tietäen, että olisit voinut saada feminisoivaa hoitoa nuorena ja olla ihan erilainen. Tai miltä tuntuisi olla 155-senttinen mies naisellisen leveällä lantion luustolla tietäen, että olisi voinut saada hormonihoitoa nuorena, muttei saanut, koska "se on vaan vaihe". Ikävää olisi antaa hoitoa ap:n kaltaiselle ihmiselle, joka olisi katunut, mutta aivan yhtä ikävä tilanne on niille, jotka eivät saaneet hoitoa vaikka olisivat tarvinneet. Yhtä peruuttamattomia nekin muutokset ovat.

Se askarruttaa että miksi nämä tuovat niin kauheita ongelmia transsukupuolisille, onhan rumiakin naisia kuitenkin maailma täynnä. Eli värkit pois ja hormonihoitoon, hiukset pitkiksi ja olet nainen, josset nyt kovin kaunis sellainen. Eikö rumat naiset ole transsukupuolisten mielestä tarpeeksi naisia, sekö se ongelma on? Tuntuu että sukupuolenvaihdos itsessään ei ole monelle transsukupuoliselle tarpeeksi hyvä jossei näytä sen jälkeen supermallilta. Viiksihaituvat kasvaa, hartiat leviää ja läskipoimut roikkuu myös monella biologisesti syntyneellä naisella.

On eri asia olla ruma kuin "entiseksi mieheksi" tunnistettu, joka saattaa joutua sen vuoksi jopa pahoinpidellyksi jatkuvan transuttelun lisäksi. Nuorena transitioituneet ovat muuten pääsääntöisesti kauniita, siitä vaan ei puhuta, kun moni mies haluaa elää siinä illuusiossa, ettei voisi missään nimessä ihastua t-taustaiseen naiseen, kun se näkyy päälle.

Emme tekisi siitä jokapäiväistä puheenaihetta. Emmekä jäisi sitä ihmettelemään.