Mitä tekisit, jos lapsesi kertoisi olevansa transsukupuolinen?

Asia olisi minulle ihan ok, kunhan ei olisi muunsukupuolinen, joka haluaa uudeksi nimeksi pandan, kiven tai muun kummallisuuden.

Tyttäreni ilmoitti pari vuotta sitten olevansa poika.

Eikä siihen sen kummemmin suhtauduttu.

Annetaan olla hänen mitä hän haluaa olla vapaasti.

Rakas on aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei niihin suhtauduta kritiikittömästi. Lapsi joutuu keskustelemaan psykologin kanssa vuosia ennen kuin hormonihoitoa edes harkittaisiin ja silloinkin kyseeseen tulisivat ensin murrosikää viivyttävä hoito, joka siis ei ole peruuttamaton. Leikkauksia ei tehdä alaikäisille. Jokainen nainen voi miettiä kuinka helppoa olisi elää nyt vaikka parimetrisenä miestyypillisen matalaäänisenä naisena, jolla on kengän koko 48 tietäen, että olisit voinut saada feminisoivaa hoitoa nuorena ja olla ihan erilainen. Tai miltä tuntuisi olla 155-senttinen mies naisellisen leveällä lantion luustolla tietäen, että olisi voinut saada hormonihoitoa nuorena, muttei saanut, koska "se on vaan vaihe". Ikävää olisi antaa hoitoa ap:n kaltaiselle ihmiselle, joka olisi katunut, mutta aivan yhtä ikävä tilanne on niille, jotka eivät saaneet hoitoa vaikka olisivat tarvinneet. Yhtä peruuttamattomia nekin muutokset ovat.

Se askarruttaa että miksi nämä tuovat niin kauheita ongelmia transsukupuolisille, onhan rumiakin naisia kuitenkin maailma täynnä. Eli värkit pois ja hormonihoitoon, hiukset pitkiksi ja olet nainen, josset nyt kovin kaunis sellainen. Eikö rumat naiset ole transsukupuolisten mielestä tarpeeksi naisia, sekö se ongelma on? Tuntuu että sukupuolenvaihdos itsessään ei ole monelle transsukupuoliselle tarpeeksi hyvä jossei näytä sen jälkeen supermallilta. Viiksihaituvat kasvaa, hartiat leviää ja läskipoimut roikkuu myös monella biologisesti syntyneellä naisella.

Kuka haluaa olla ruma, jos voi olla kaunis? Biologisesti naisetko eivät halua näyttää supermalleilta? Voi tsiisus.

Ei tarpeeksi, koska eivät näköjään tee asialle mitään.

Sanoisin, että saat olla vaikka taisteluhelikopteri, jos kustannat itse bensat.

En mieti tällaisia asioita etukäteen. Jos niin tapahtuu, sitten mennään tilanteen mukaan. Kuvitelma ei kuitenkaan vastaa totuutta.

Sanoisin kyllä oikeasti että sukupuoli on se minkälaisin värkein on synnytty. Muuten voit olla sellainen kuin olet, mutta jos on penis, on poika, ja pimppa niin tyttö. Mutta on ok pojankin olla vähän tyttömäinen ja että ei ole niin pakollista että pojan täytyy käyttää sinistä/vihreää ja tytön punaista. Se on ihan ok ilman että tarkoittaa, että pitäis mennä leikkaukseen, vaikka tykkää esim poika pinistä tai kissoista tai kukista.

Mun mielestä koko trans -juttu on viety yli äyräiden.

Ihmiset kuvittelee olevansa sitä ja tätä. Tehdään muutos kovilla yhteiskunnan rahoilla ja sitten "mies" synnyttää lapsen.

Ihminen on just sitä miksi se syntyi. Lekureiden mielestä ne on vaan hulluja, joku on vinksahtanu päässä, ja nyt yhteiskuntamme ei hoida, vaan tukee.

up

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä koko trans -juttu on viety yli äyräiden.

Ihmiset kuvittelee olevansa sitä ja tätä. Tehdään muutos kovilla yhteiskunnan rahoilla ja sitten "mies" synnyttää lapsen.

Ihminen on just sitä miksi se syntyi. Lekureiden mielestä ne on vaan hulluja, joku on vinksahtanu päässä, ja nyt yhteiskuntamme ei hoida, vaan tukee.

Millainen "tämä transjuttu" sitten olisi sellaisena, ettei sitä olisi vedetty "yli äyräiden?

Lekurit on ainakin kirjoittaneet psyykkisesti terveen paperit kaikille, jotka hoitoja saavat.

Ei siihen hirveän kovaa rahaa tarvita ja moni meneekin yksityiselle ohittaakseen jonot.

Leikkausten ja hoitojen tarve toki vähenisi jonkun verran, jos yhteiskunta hyväksyisi miehennäköiset naiset ja naisennäköiset miehet, joskaan ei ihan täysin. Ottaisitko sinä avosylin vastaan saunaan peniksellisen miehen näköisen henkilön? Alkaisiko lesbo suhteeseen peniksellisen naisen, jolla ei ole aikomustakaan korjata ulkonäköään hormonein ja kirurgian avulla? Aika hiljaista on.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin kyllä oikeasti että sukupuoli on se minkälaisin värkein on synnytty. Muuten voit olla sellainen kuin olet, mutta jos on penis, on poika, ja pimppa niin tyttö. Mutta on ok pojankin olla vähän tyttömäinen ja että ei ole niin pakollista että pojan täytyy käyttää sinistä/vihreää ja tytön punaista. Se on ihan ok ilman että tarkoittaa, että pitäis mennä leikkaukseen, vaikka tykkää esim poika pinistä tai kissoista tai kukista.

Onneksi teitä yksinkertaisia ihmisiä on, siksi moni fiksu haluaa olla kaverini, näyttääkseen, etteivät ole yhtä idiootteja.

Olisin valmis keskustelemaan asiasta ja auttamaan kaikin mahdollisimman paljon.

Olisin yllättynyt, koska tilastollisesti olisi epätodennäköistä, että molemmat lapseni olisivat transsukupuolisia. Mutta kuuntelisin ja tukisin toki kuten tein tuon 12 vuotta vanhemman isosiskon kohdallakin.

Toki se, että olisin sitten synnyttänyt kaksi poikaa, mutta lopulta olisinkin kahden tytön äiti, niin olisihan se tavallaan jopa hupaisaa. Toisaalta esikoiseni on opettanut minulle kuinka supuoli merkitsee yhtä aikaa kovin paljon ja sittenkin niin vähän, että väliäkös tuolla. Kunhan ovat onnellisia ja rakastettuja.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin kyllä oikeasti että sukupuoli on se minkälaisin värkein on synnytty. Muuten voit olla sellainen kuin olet, mutta jos on penis, on poika, ja pimppa niin tyttö. Mutta on ok pojankin olla vähän tyttömäinen ja että ei ole niin pakollista että pojan täytyy käyttää sinistä/vihreää ja tytön punaista. Se on ihan ok ilman että tarkoittaa, että pitäis mennä leikkaukseen, vaikka tykkää esim poika pinistä tai kissoista tai kukista.

Miltäs tuntuisi kuulla 20 vuoden ystävyyden jälkeen, että ystävä olikin syntynyt aikoinaan eri sukupuoleen? Itse harkitsen tässä kertomista...

Riippuis lapsen iästä. Jos poika olis hiekkalaatikolla kertonut haluavansa olla tyttö, oltais juteltu aiheesta ja todennäköisesti olisin kehottanut malttamaan vielä mielensä ja rauhassa katselemaan ympärilleen. Nuo tyttö/poika -jutut on jo määräytyneet siinä vaiheessa kun sille kasvoi pippeli.

Jos se nyt tulis tämän kertomaan... Toivottaisin onnea elämään. Jos tuntuu että on paha olla sellaisena kuin on, pitää sitten pyrkiä muuttamaan elämäänsä tai itseään sellaiseksi että voi olla tyytyväinen. Tukea tarvitsisi todennäköisesti paljon, on kouluttautumassa alalle missä vielä tänäkin päivänä testosteroni ja huonot homovitsit jyllää, mutta sitähän varten me vanhemmat täällä ollaan että autetaan noita mukuloita elämässä eteenpäin silloin kun ne oikeasti sitä apua tarvii.

Tämähän on ihan yllättävän asiallinen ketju.

Itse tulin kaapista 24-vuotiaana ja vanhemmiltani olisin toivonut enemmän sitä, että olisivat kuunnelleet mua. Isä rupesi vähän välttelemään ja vieläkin pelkää "leikkauksia" ja odottaa mun katuvan kaikkien näiden vuosien jälkeen. Äiti puhutteli pitkään väärällä nimellä ja laukoi kaikenlaista liittyen siihen, miten olen oikeasti syntymäsukupuoleni edustaja. Nykyisin häntä näyttää järkyttävän mussa tapahtuneet muutokset. Hän oletti kai mun pysyvän aina tosi androgyyninä. Hormonihoito oikeasti muuttaa ihmistä lopulta todella paljon. Se voi olla lähipiirille shokki, ja siihen on hyvä valmistautua. Isäpuoli purki muhun välillä työstressiään ja muuta kiukkuaan ruotimalla ulkonäköäni ja miten en voi ikinä "mennä läpi". Ei hyvä.

Mä olisin hyvin nuorten kanssa todella varovainen. Suomessahan ei murrosikää tietääkseni pysäytetä hormoniblokkereilla. Transpolilla mulle sanottiin näin, enkä ole missään törmännyt yhteenkään suomalaiseen tapaukseen, jossa murrosikä olisi pysäytetty.

Antaisin nuoren elää oikeaksi kokemassaan lokerossa, mutta en painostaisi mihinkään suuntaan, vaikka toki puolustaisin häntä kuin leijonaemo. Tietty myös käyttäisin nimeä, jota hän haluaa käyttää, jos se on järkevä.

Nämä on oikeasti vakavia asioita. Jos voisin olla tyytyväinen ilman hoitoja yms., en olisi lähtenyt koko prosessiin. Kyse oli mun hengestäni siinä vaiheessa. En mä nyt tiedä, olenko "oikeasti" nainen vai mies, mutta pääasia on, että olen vielä täällä.

Olen seuraillut Youtubessa muutamia hoidot lopettaneita ja syntymäsukupuolensa uudestaan "hyväksyneitä" ihmisiä. Asiat on joskus todella monimutkaisia. Näitä tapauksia tuntuu yhdistävän se, että hoidot on aloitettu nuorena (alle 20v) ja asiaan on liittynyt jonkinlaista sosiaalista painetta.

Sitten kun 99% nuorisosta on multiseksuaalisia polyamorfisia transqueerejä, on normaaliudesta tullut taas vallankumouksellista ja se alkaa olla taas ”in”. Toinen kysymys on, mitä valtiosta on silloin jäljellä :)

Vierailija kirjoitti:

Sitten kun 99% nuorisosta on multiseksuaalisia polyamorfisia transqueerejä, on normaaliudesta tullut taas vallankumouksellista ja se alkaa olla taas ”in”. Toinen kysymys on, mitä valtiosta on silloin jäljellä :)

Oikea, rehellinen transsukupuolisuus miehestä naiseksi tai päinvastoin on eri asia kuin tämä nykyajan transqueerhöttöys. Se on kuin teeskentelisi olevansa vakavasti sairas. Transsukupuolisuus on vakava asia, eikä sitä pitäisi rinnastaa tähän sateenkaarimaanisten sekoiluun.

Ymmärrän kyllä sen, jos ihan rehellisesti ei vaan tunne kuuluvansa kumpaankaan sukupuoleen ja mielestäni andogyynisyydessä on jotain kaunista. Se on silti eri asia kuin varsinainen transsukupuolisuus. Asioita ei pitäisi sekoittaa keskenään.

Ensin kuuntelisin ja kyselisin; haluaisin päästä kärryille siitä, miten lapsi itse kokee asian. Sen jälkeen olisin tukena kaikin käytettävissäni olevin keinoin. Tietysti etsisin myös itse lisätietoa asiasta ymmärrykseni lisäämiseksi.

Keskusteltaisi paljonkin asiasta ja ollaan keskusteltukin. Meidän teineillä on jotenkin ihanteellisen rento käsitys tämän päivän ihmisestä.

Olisin tukena ja turvana tietenkin, jos jompikumpi näin ilmoittaisi. Hoidot ja leikkaukset yms eivät ole mikään pikkujuttu, joten ole huoleti. Ei sinne saakka kukaan mene hetken mielijohteesta, ei edes pääsis.

Kyllähän näitä asioita on ihan hyvä ite kunkin miettiä, että osaa arvostaa kaikkea elävää ympärillämme.

Vierailija kirjoitti:

Tiesithän ap, että juuri kaltaistesi henkilöiden takia on olemassa tutkimukset. Juuri teidän takianne transsukupuolisuus ei ainakaan Suomessa ole ilmoitusasia eikä hoitoja saa sormia napsauttamalla. Juuri teidän tajuamme meitä aitoja transsukupuolisia vähäteltiin lapsena ja kerrottiin todellisen identiteettimme olevan vain vaihe ja kun vaihe ei täysi-ikäisenäkään mennyt ohi pääsimme sentään tutkimuksiin, jossa piti vielä vuosien ajan vääntää psykiatrille ja psykologille kuinka on kokenut itsensä pojaksi koko ikänsä eikä kyse ole vain siitä, ettei sopeudu naisen rooliin. Joten mitä ihmettä vingut, kaltaisiasi suojellaan hartaasti meidän aitojen transsukupuolisten kustannuksella kyllä, sitähän peräänkuulutit.

Olipa vastenmielinen ja katkera tilitys. Totta kai täytyy selvittää onko ihminen todella transsukupuolinen vai ei, ennen kuin tehdään mitään peruuttamatonta tai vaikeasti korjattavaa.Lääketieteessä tutkiminen ja arviointi on aina tarpeen. Tätä prosessia voisi varmasti parantaa, mutta on äärimmäisen noloa hyökätä sellaista ihmistä vastaan, joka on kokenut epävarmuutta sukupuolestaan ja kehodysforiaa olematta kuitenkaan trans.