Kysy mitä tahansa 15v pojalta, jonka mielestä lisääntyminen on eettisesti väärin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en nyt oikein pysy perässä, puhutaanko tässä nyt etiikasta yhteiskunnan tasolla vai ympäristön ja maailmankaikkeuden mittakaavassa. Jos puhutaan koko maailmankaikkeuden tasolla ja esim ympäristönäkökulmasta, miksi alkuperäinen argumentti oli ihmisen kärsimys eikä vain se, että koko ihmiskunta on täysin turha. Ei kai kukaan ole väittänytkään, että maailmankaikkeus tarvitsee ihmisiä. 

Molemmilta kannoilta. Tärkein argumentti mielestäni on syntyvien kokema kärsimys. Toinen tärkeä argumentti on syntyvän aiheuttama kärsimys muille, eli muille ihmisille, eläimille ja luonnolle ylipäätään. Ja kyllä täällä itseasiassa on jotkut väittänyt, että ihmiskunnan jatkuvuus on tärkeä asia.

ap.

En vieläkään tajua tuota kärsimysargumenttia. Jos elämässä kärsimys on tuolla aiemmin mainittu vakio 1, eihän sitä lisäisi eikä vähentäisi millään tavalla, jos sinä ottaisit hengen itseltäsi tällä sekunnilla. Ne sinun läheisesi kärsivät elämässään sinun logiikallasi joka tapauksessa sen määrän 1, vaikka tekisit mitä. Jos taas ymmärrät, että se kärsimyksen määrä ei ole vakio, vaan vaihtelee aika reippaasti, et voi millään määritellä, että kärsimys on suurempi kuin hyöty. 

Hyvä että sinulla on tuossa iässä jo omia ajatuksia. Kun ikää tulee lisää, huomaat ettei asiat ole aina niin mustavalkoisia ja mielipiteesi monestakin jutusta voi muuttua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kuvittelet tietäväsi että kaikkien elämä on kärsimystä? Elämässä on paljon nautittavia asioita. Se että kritisoit toisten lisääntymistä ei oo kovin fiksua. Ihan ok että et itse hanki lapsia, mutta toisten valintojen arvostelu epäeettiseksi vain omien tunteiden pohjalta on typerää.

En ole misään vaiheessa sanonut että kaikkien elämä on kärsimystä.

ap.

Silti olet sitä mieltä että KAIKKIEN olisi hyvä olla syntymättä/lisääntymättä.

Vierailija kirjoitti:

Pian 15-vuotias tyttö kirjoitti:

Mistä sait käsityksen, että se on väärin? Miksi ajattelet niin?

Kaikessa yksinkertaisuudessaan lisääntyminen on väärin siitä syntyvälle lapselle koituvan kärsimyksen, sekä lapsen muille aiheuttaman kärsimyksen johdosta.

ap.

Kuulostat itse heikolta, hauraalta ja kevytnahkaiselta ihmiseltä. Kasva aikuiseksi, ole mies ja ota se dildo pois peräaukostasi.

Jos asiaa ajatellaan tuolla ap:n tavalla, että kaikki kärsimyksen mahdollistaminen on ylipäätään epäeettistä, silloinhan koko maailmankaikkeus evoluutioineen on epäeettinen rakennelma. Miksi muuta olemassaolevaakaan sitten tarvittaisiin yhtään mihinkään ja jos on pienen pienikin mahdollisuus, että joku alkeishiukkanen joskus aikojen saatossa kehittyy tilanteeseen, jossa joku tuottaa kärsimystä toiselle, se alkeishiukkanenkin on epäeettinen. 

Elämä pohjautuu lisääntymiseen ja monimuotoisuuteen. Jos ette sopeudu maailmaan niin kannattaa tehdä muille palvelus ja poistua tästä maialmasta omankäden oikeuden avulla ja jättää muut normaalit elämää rakastavat lisääntymishaluiset ihmiset rauhaan.  Tässä maailmassa ei itsensä korostamisella pitkälle pötkitä.

Vierailija kirjoitti:

Pian 15-vuotias tyttö kirjoitti:

Mistä sait käsityksen, että se on väärin? Miksi ajattelet niin?

Kaikessa yksinkertaisuudessaan lisääntyminen on väärin siitä syntyvälle lapselle koituvan kärsimyksen, sekä lapsen muille aiheuttaman kärsimyksen johdosta.

ap.

Miksi kuvittelet kaikkien lasten kärsivän tai aiheuttavan kärsimystä muille?

Ja jotkut haluais antaa jo 15-vuotialle äänioikeuden. Kenetkähän tyhjäpää-ihqu-somettajan ne saisi äänestettyä niinkuttamaan eduskuntaa?  Äärettömän kauhistuttava ajatus.

Aloittaja ei ole 15-vuotias poika, vaan 36-vuotias ikuisesti lapsen tasolle jämähtänyt viherhippi.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kuvittelet tietäväsi että kaikkien elämä on kärsimystä? Elämässä on paljon nautittavia asioita. Se että kritisoit toisten lisääntymistä ei oo kovin fiksua. Ihan ok että et itse hanki lapsia, mutta toisten valintojen arvostelu epäeettiseksi vain omien tunteiden pohjalta on typerää.

Kaikkien elämä ei ole kärsimystä, mutta kaikkien elämässä on kärsimystä. Jossakin vaiheessa läheiset kärsivät ja kuolevat, jonka jälkeen (tai sitä ennen) sama tapahtuu myös itselle. Se on näkökulmasta kiinni, pitääkö elämään kuuluvaa kärsimystä hyväksyttävänä hintana elämään kuuluvasta onnesta ja hyvistä ajoista. Eräs näkemys on myös se, että niin kaikki tuo onni kuin kärsimyskin on täysin turhaa ja vältettävissä.

Vierailija kirjoitti:

Ja jotkut haluais antaa jo 15-vuotialle äänioikeuden. Kenetkähän tyhjäpää-ihqu-somettajan ne saisi äänestettyä niinkuttamaan eduskuntaa?  Äärettömän kauhistuttava ajatus.

Taidat itse olla korkeintaan 13v?

Vierailija kirjoitti:

Elämä pohjautuu lisääntymiseen ja monimuotoisuuteen. Jos ette sopeudu maailmaan niin kannattaa tehdä muille palvelus ja poistua tästä maialmasta omankäden oikeuden avulla ja jättää muut normaalit elämää rakastavat lisääntymishaluiset ihmiset rauhaan.  Tässä maailmassa ei itsensä korostamisella pitkälle pötkitä.

Ei ole lainkaan normaalin ihmisen puhetta kehottaa toisia itsemurhaan.

Vierailija kirjoitti:

Eli jos kukaan ei lisääntyisi, eikä näin ollen ketään olisi olemassa ei olisi kärsimystäkään. Ergo lisääntymisen olemassaolo johtaa kärsimykseen maailmassa.

Nerokas keino poistaa maailmasta kaikki kärsimys yhden sukupolven aikana!

Vai?

Vlad III poisti aikoinaan köyhien kerjäläisten kärsimykset ja samalla ratkaisi kerjäläisongelman tapattamalla kaikki kerjäläiset.

Ratkaisu maailman kaikkiin ongelmiin on olemassa. Googlaa exit bag.

Vierailija kirjoitti:

Jos asiaa ajatellaan tuolla ap:n tavalla, että kaikki kärsimyksen mahdollistaminen on ylipäätään epäeettistä, silloinhan koko maailmankaikkeus evoluutioineen on epäeettinen rakennelma. Miksi muuta olemassaolevaakaan sitten tarvittaisiin yhtään mihinkään ja jos on pienen pienikin mahdollisuus, että joku alkeishiukkanen joskus aikojen saatossa kehittyy tilanteeseen, jossa joku tuottaa kärsimystä toiselle, se alkeishiukkanenkin on epäeettinen. 

Olet mielestäni oikeilla jäljillä. Itse olen joskus leikitellyt ajatuksella, että kenties evoluution kulminaatiopiste onkin vapaaehtoinen sukupuutto. Kun jokin laji kehittyy ja viisastuu riittävän pitkälle, se ymmärtää kuinka turhaa kaikki on, ja lopettaa tämän kärsimystä aiheuttavan täysin turhan ”pelin” jota elämäksi kutsutaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä pohjautuu lisääntymiseen ja monimuotoisuuteen. Jos ette sopeudu maailmaan niin kannattaa tehdä muille palvelus ja poistua tästä maialmasta omankäden oikeuden avulla ja jättää muut normaalit elämää rakastavat lisääntymishaluiset ihmiset rauhaan.  Tässä maailmassa ei itsensä korostamisella pitkälle pötkitä.

Ei ole lainkaan normaalin ihmisen puhetta kehottaa toisia itsemurhaan.

Tässä tapauksessa se "kehotus" on vain tämän henkilön omasta ajatuksenjuoksusta seuraava johtopäätös. Jos ihminen kertoo, että hänen elämänsä on kärsimystä eikä siinä ole mitään hyvää, mutta myöskään ei saada olettaa, että tällä ihmisellä on mielenterveysongelma, eihän itsemurhakehotuksessa pitäisi olla mitään pahaa. SEhän olisi vain tälle ihmiselle hyväksi.

Jos tällä ihmisellä on elämässään jotain hyvää, minkä takia kannattaa ehdottomasti elää, noin sanominenhan on pelkästään ilkeää. Tai jos on selvästi mielenterveysongelmasta, tuohan voi olla se viimeinen niitti. Mutta nyt ei ollut kyse kuulemma kummastakaan näistä, joten itsemurhaehdotus on pelkästään loogista eikä millään tavalla tarkoitus olla ilkeää. 

Mummona voisin ajatella, että eettisesti on väärin olla lisääntymättä.

Vanhempasi ja heitä edeltäneet sukupolvet ovat halunneet lisääntyä, he varmasti kokevat iloa sinusta tai ajatuksesta, että heidän sukunsa jatkuu sinussa ja jälkeläisissäsi. Onko siis eettisesti oikein, että itsekäästi katkaiset sukupolvien ketjun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos asiaa ajatellaan tuolla ap:n tavalla, että kaikki kärsimyksen mahdollistaminen on ylipäätään epäeettistä, silloinhan koko maailmankaikkeus evoluutioineen on epäeettinen rakennelma. Miksi muuta olemassaolevaakaan sitten tarvittaisiin yhtään mihinkään ja jos on pienen pienikin mahdollisuus, että joku alkeishiukkanen joskus aikojen saatossa kehittyy tilanteeseen, jossa joku tuottaa kärsimystä toiselle, se alkeishiukkanenkin on epäeettinen. 

Olet mielestäni oikeilla jäljillä. Itse olen joskus leikitellyt ajatuksella, että kenties evoluution kulminaatiopiste onkin vapaaehtoinen sukupuutto. Kun jokin laji kehittyy ja viisastuu riittävän pitkälle, se ymmärtää kuinka turhaa kaikki on, ja lopettaa tämän kärsimystä aiheuttavan täysin turhan ”pelin” jota elämäksi kutsutaan.

En kyllä tiedä, miten moni ylipäätään kuvittelee ihmiskunnan elämän olevan mitenkään erityisen merkittävää maailmankaikkeuden mittakaavassa. Eiköhän meitä nimenomaan motivoi se oma elämänhalu eikä joku supertärkeä asema ja tehtävä maailmankaikkeudessa. Siinä mielessä en oikein ymmärrä, miksi ihmiset yhtäkkiä tappaisivat itsensä sukupuuttoon vain, koska hoksaisivat, että mitään suurta missiota ei ollutkaan. Mihinkäs se elämänhalu siitä katoaisi? 

Tuli mieleen yksi kotimainen elokuva, jossa kaksi miestä, isä ja poika juttelivat.

Meni suurinpiirtein näin:

Poika:"Minun mielestäni.."

Tässä vaiheessa isä taisi keskeyttää pojan kysyen:"paljonkos sinulla olikaan sitä ikää?

Poika:"24 vuotta. Kyllähän sinä sen tiedät."

Isä:"Ja puhut omista mielipiteistä"

Ei se kärsimys mihinkään lopu. Eläimet jää tänne kärsimään ja evoluutio luo uudenlaisen "ihmisen" kärsimään.

Elämän tarkoitus on elämä.