Kysy mitä tahansa 15v pojalta, jonka mielestä lisääntyminen on eettisesti väärin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos asiaa ajatellaan tuolla ap:n tavalla, että kaikki kärsimyksen mahdollistaminen on ylipäätään epäeettistä, silloinhan koko maailmankaikkeus evoluutioineen on epäeettinen rakennelma. Miksi muuta olemassaolevaakaan sitten tarvittaisiin yhtään mihinkään ja jos on pienen pienikin mahdollisuus, että joku alkeishiukkanen joskus aikojen saatossa kehittyy tilanteeseen, jossa joku tuottaa kärsimystä toiselle, se alkeishiukkanenkin on epäeettinen. 

Olet mielestäni oikeilla jäljillä. Itse olen joskus leikitellyt ajatuksella, että kenties evoluution kulminaatiopiste onkin vapaaehtoinen sukupuutto. Kun jokin laji kehittyy ja viisastuu riittävän pitkälle, se ymmärtää kuinka turhaa kaikki on, ja lopettaa tämän kärsimystä aiheuttavan täysin turhan ”pelin” jota elämäksi kutsutaan.

Kuten tästäkin ketjusta voimme päätellä, niin kaikilla ei riitä kapasiteetti ymmärtämään tuota vapaaehtoista sukupuuttoa.

Pikemminkin käy niin, että älykkäimmät lopettavat lisääntymisensä, tyhmemmät jatkavat. Tästähän on jo selviä viitteitä: Islannissa keskimääräinen äo on tästä syystä laskenut, samoin Suomessa armeijan palikkatesteissä tulokset ovat huonontuneet. Tämä ei tietenkään tiedä mitään hyvää yhteiskunnallisesti. Jonkin aikaa vielä kehitys kehittyy ja pärjätään hyvin, sitten väistämättä jossain vaiheessa tyhmyrit pääsevät valtaan. Tulevaisuudessa saattaa kyllä olla edessä sukupuutto, mutta ei vapaaehtoinen, vaan ihan tyhmyydestä ja ahneudesta johtuva. 

Yksilötasollahan ei ole merkitystä muulla kuin koetun kärsimyksen / onnen määrällä. Sitten kun ihminen kuolee, niin kaikki merkitykset lakkaavat olemasta.

N40 kirjoitti:

Ihan uskomatonta aliarvioimista ja syrjimistä iän perusteella "aikuisilta" ihmisiltä! Hävetkää.

Lopeta jo. Tässä ei nyt ole iästä kysymys, vaan epäloogisuudesta ja kapeakatseisuudesta. Jos ap on niin suuri ajattelija, kuin tässä nyt hehkutetaan, kyllä hänen pitää kestää myös ajatustapaansa kohdistuva kritiikki. 

Pitäisikö mielestäsi myös eläinten kuolla sukupuuttoon? Ja jos ei niin miksi? Onhan eläimilläkin kärsimyksiä paljonkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos asiaa ajatellaan tuolla ap:n tavalla, että kaikki kärsimyksen mahdollistaminen on ylipäätään epäeettistä, silloinhan koko maailmankaikkeus evoluutioineen on epäeettinen rakennelma. Miksi muuta olemassaolevaakaan sitten tarvittaisiin yhtään mihinkään ja jos on pienen pienikin mahdollisuus, että joku alkeishiukkanen joskus aikojen saatossa kehittyy tilanteeseen, jossa joku tuottaa kärsimystä toiselle, se alkeishiukkanenkin on epäeettinen. 

Olet mielestäni oikeilla jäljillä. Itse olen joskus leikitellyt ajatuksella, että kenties evoluution kulminaatiopiste onkin vapaaehtoinen sukupuutto. Kun jokin laji kehittyy ja viisastuu riittävän pitkälle, se ymmärtää kuinka turhaa kaikki on, ja lopettaa tämän kärsimystä aiheuttavan täysin turhan ”pelin” jota elämäksi kutsutaan.

Kuten tästäkin ketjusta voimme päätellä, niin kaikilla ei riitä kapasiteetti ymmärtämään tuota vapaaehtoista sukupuuttoa.

Pikemminkin käy niin, että älykkäimmät lopettavat lisääntymisensä, tyhmemmät jatkavat. Tästähän on jo selviä viitteitä: Islannissa keskimääräinen äo on tästä syystä laskenut, samoin Suomessa armeijan palikkatesteissä tulokset ovat huonontuneet. Tämä ei tietenkään tiedä mitään hyvää yhteiskunnallisesti. Jonkin aikaa vielä kehitys kehittyy ja pärjätään hyvin, sitten väistämättä jossain vaiheessa tyhmyrit pääsevät valtaan. Tulevaisuudessa saattaa kyllä olla edessä sukupuutto, mutta ei vapaaehtoinen, vaan ihan tyhmyydestä ja ahneudesta johtuva. 

Yksilötasollahan ei ole merkitystä muulla kuin koetun kärsimyksen / onnen määrällä. Sitten kun ihminen kuolee, niin kaikki merkitykset lakkaavat olemasta.

Juurihan tätä tuolla selitin. Mikset kommentoi siihen? 

Itsekin tuossa sanot, että yksilötasolla ei ole merkitystä muulla kuin koetun kärsimyksen/ onnen määrällä? Miksi ihmeessä nämä samat yksilöt yhtäkkiä lopettaisivat ihmiskunnan suupuuttoon vain oivaltaessaan, että eihän tässä mitään suurta tehtävää ollutkaan? Mihin se yksilön kärsimys/ onni ja niiden perusteella tehdyt valinnat muka muuttuisivat? 

Oikeastiko te koette oivaltaneenne jotain suurta, kun tiedätte, että maailmankaikkeuden mittakaavalla teillä ei ole mitään merkitystä? Kauanko kesti, että tämä aukesi teille? Minusta tuo on aika itsestäänselvä asia, mutta kai se jollekulle on suurikin ahaa-elämys. 

Jälkiabortti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos asiaa ajatellaan tuolla ap:n tavalla, että kaikki kärsimyksen mahdollistaminen on ylipäätään epäeettistä, silloinhan koko maailmankaikkeus evoluutioineen on epäeettinen rakennelma. Miksi muuta olemassaolevaakaan sitten tarvittaisiin yhtään mihinkään ja jos on pienen pienikin mahdollisuus, että joku alkeishiukkanen joskus aikojen saatossa kehittyy tilanteeseen, jossa joku tuottaa kärsimystä toiselle, se alkeishiukkanenkin on epäeettinen. 

Olet mielestäni oikeilla jäljillä. Itse olen joskus leikitellyt ajatuksella, että kenties evoluution kulminaatiopiste onkin vapaaehtoinen sukupuutto. Kun jokin laji kehittyy ja viisastuu riittävän pitkälle, se ymmärtää kuinka turhaa kaikki on, ja lopettaa tämän kärsimystä aiheuttavan täysin turhan ”pelin” jota elämäksi kutsutaan.

Kuten tästäkin ketjusta voimme päätellä, niin kaikilla ei riitä kapasiteetti ymmärtämään tuota vapaaehtoista sukupuuttoa.

Pikemminkin käy niin, että älykkäimmät lopettavat lisääntymisensä, tyhmemmät jatkavat. Tästähän on jo selviä viitteitä: Islannissa keskimääräinen äo on tästä syystä laskenut, samoin Suomessa armeijan palikkatesteissä tulokset ovat huonontuneet. Tämä ei tietenkään tiedä mitään hyvää yhteiskunnallisesti. Jonkin aikaa vielä kehitys kehittyy ja pärjätään hyvin, sitten väistämättä jossain vaiheessa tyhmyrit pääsevät valtaan. Tulevaisuudessa saattaa kyllä olla edessä sukupuutto, mutta ei vapaaehtoinen, vaan ihan tyhmyydestä ja ahneudesta johtuva. 

Yksilötasollahan ei ole merkitystä muulla kuin koetun kärsimyksen / onnen määrällä. Sitten kun ihminen kuolee, niin kaikki merkitykset lakkaavat olemasta.

Juurihan tätä tuolla selitin. Mikset kommentoi siihen? 

Itsekin tuossa sanot, että yksilötasolla ei ole merkitystä muulla kuin koetun kärsimyksen/ onnen määrällä? Miksi ihmeessä nämä samat yksilöt yhtäkkiä lopettaisivat ihmiskunnan suupuuttoon vain oivaltaessaan, että eihän tässä mitään suurta tehtävää ollutkaan? Mihin se yksilön kärsimys/ onni ja niiden perusteella tehdyt valinnat muka muuttuisivat? 

Oikeastiko te koette oivaltaneenne jotain suurta, kun tiedätte, että maailmankaikkeuden mittakaavalla teillä ei ole mitään merkitystä? Kauanko kesti, että tämä aukesi teille? Minusta tuo on aika itsestäänselvä asia, mutta kai se jollekulle on suurikin ahaa-elämys. 

En ole ap enkä tiedä mitä viestiä olisit halunnut minun kommentoivan.

En usko, että suurin osa ihmisistä ymmärtää, että "eihän tässä mitään suurta tehtävää ollutkaan". Ihmiskunta ajautuu sukupuuttoon luultavasti omaa tyhmyyttään, kun tuhoaa luonnonvarat tai aiheuttaa jonkun muun perustavaa laatua olevan katastrofin.

Minulle on ollut aina selvää, ettei ihmisellä ole maailman mittakaavassa merkitystä. 

En oikein ymmärrä, mitä keuhkoat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos asiaa ajatellaan tuolla ap:n tavalla, että kaikki kärsimyksen mahdollistaminen on ylipäätään epäeettistä, silloinhan koko maailmankaikkeus evoluutioineen on epäeettinen rakennelma. Miksi muuta olemassaolevaakaan sitten tarvittaisiin yhtään mihinkään ja jos on pienen pienikin mahdollisuus, että joku alkeishiukkanen joskus aikojen saatossa kehittyy tilanteeseen, jossa joku tuottaa kärsimystä toiselle, se alkeishiukkanenkin on epäeettinen. 

Olet mielestäni oikeilla jäljillä. Itse olen joskus leikitellyt ajatuksella, että kenties evoluution kulminaatiopiste onkin vapaaehtoinen sukupuutto. Kun jokin laji kehittyy ja viisastuu riittävän pitkälle, se ymmärtää kuinka turhaa kaikki on, ja lopettaa tämän kärsimystä aiheuttavan täysin turhan ”pelin” jota elämäksi kutsutaan.

Kuten tästäkin ketjusta voimme päätellä, niin kaikilla ei riitä kapasiteetti ymmärtämään tuota vapaaehtoista sukupuuttoa.

Pikemminkin käy niin, että älykkäimmät lopettavat lisääntymisensä, tyhmemmät jatkavat. Tästähän on jo selviä viitteitä: Islannissa keskimääräinen äo on tästä syystä laskenut, samoin Suomessa armeijan palikkatesteissä tulokset ovat huonontuneet. Tämä ei tietenkään tiedä mitään hyvää yhteiskunnallisesti. Jonkin aikaa vielä kehitys kehittyy ja pärjätään hyvin, sitten väistämättä jossain vaiheessa tyhmyrit pääsevät valtaan. Tulevaisuudessa saattaa kyllä olla edessä sukupuutto, mutta ei vapaaehtoinen, vaan ihan tyhmyydestä ja ahneudesta johtuva. 

Yksilötasollahan ei ole merkitystä muulla kuin koetun kärsimyksen / onnen määrällä. Sitten kun ihminen kuolee, niin kaikki merkitykset lakkaavat olemasta.

No ei tuo sinunkaan kapasiteettisi vaikuta hurraita kestävän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos asiaa ajatellaan tuolla ap:n tavalla, että kaikki kärsimyksen mahdollistaminen on ylipäätään epäeettistä, silloinhan koko maailmankaikkeus evoluutioineen on epäeettinen rakennelma. Miksi muuta olemassaolevaakaan sitten tarvittaisiin yhtään mihinkään ja jos on pienen pienikin mahdollisuus, että joku alkeishiukkanen joskus aikojen saatossa kehittyy tilanteeseen, jossa joku tuottaa kärsimystä toiselle, se alkeishiukkanenkin on epäeettinen. 

Olet mielestäni oikeilla jäljillä. Itse olen joskus leikitellyt ajatuksella, että kenties evoluution kulminaatiopiste onkin vapaaehtoinen sukupuutto. Kun jokin laji kehittyy ja viisastuu riittävän pitkälle, se ymmärtää kuinka turhaa kaikki on, ja lopettaa tämän kärsimystä aiheuttavan täysin turhan ”pelin” jota elämäksi kutsutaan.

Kuten tästäkin ketjusta voimme päätellä, niin kaikilla ei riitä kapasiteetti ymmärtämään tuota vapaaehtoista sukupuuttoa.

Pikemminkin käy niin, että älykkäimmät lopettavat lisääntymisensä, tyhmemmät jatkavat. Tästähän on jo selviä viitteitä: Islannissa keskimääräinen äo on tästä syystä laskenut, samoin Suomessa armeijan palikkatesteissä tulokset ovat huonontuneet. Tämä ei tietenkään tiedä mitään hyvää yhteiskunnallisesti. Jonkin aikaa vielä kehitys kehittyy ja pärjätään hyvin, sitten väistämättä jossain vaiheessa tyhmyrit pääsevät valtaan. Tulevaisuudessa saattaa kyllä olla edessä sukupuutto, mutta ei vapaaehtoinen, vaan ihan tyhmyydestä ja ahneudesta johtuva. 

Yksilötasollahan ei ole merkitystä muulla kuin koetun kärsimyksen / onnen määrällä. Sitten kun ihminen kuolee, niin kaikki merkitykset lakkaavat olemasta.

Juurihan tätä tuolla selitin. Mikset kommentoi siihen? 

Itsekin tuossa sanot, että yksilötasolla ei ole merkitystä muulla kuin koetun kärsimyksen/ onnen määrällä? Miksi ihmeessä nämä samat yksilöt yhtäkkiä lopettaisivat ihmiskunnan suupuuttoon vain oivaltaessaan, että eihän tässä mitään suurta tehtävää ollutkaan? Mihin se yksilön kärsimys/ onni ja niiden perusteella tehdyt valinnat muka muuttuisivat? 

Oikeastiko te koette oivaltaneenne jotain suurta, kun tiedätte, että maailmankaikkeuden mittakaavalla teillä ei ole mitään merkitystä? Kauanko kesti, että tämä aukesi teille? Minusta tuo on aika itsestäänselvä asia, mutta kai se jollekulle on suurikin ahaa-elämys. 

En ole ap enkä tiedä mitä viestiä olisit halunnut minun kommentoivan.

En usko, että suurin osa ihmisistä ymmärtää, että "eihän tässä mitään suurta tehtävää ollutkaan". Ihmiskunta ajautuu sukupuuttoon luultavasti omaa tyhmyyttään, kun tuhoaa luonnonvarat tai aiheuttaa jonkun muun perustavaa laatua olevan katastrofin.

Minulle on ollut aina selvää, ettei ihmisellä ole maailman mittakaavassa merkitystä. 

En oikein ymmärrä, mitä keuhkoat.

Tarkoitin viestiä, jossa vastasin tuohon lainaamaasi viestiin () Minusta tuo nyt ei vain ole kovin suuri oivallus. Sinusta se tuntuu sellainen olevan, koska oletat, että sitä ei monikaan tajua. 

Oletko ajatellut asiaa niin pitkälle, että eläimilläkin on kärsimystä? Eikö siinä tapauksessa ole eettistä, että ihminen lisääntyy, tuhoaa maapallon, muut lajit ja lopulta itsensä? Vapaaehtoinen sukupuuttohan olisi pelkästään itsekästä. 

Ihmisillä tämä aihe aiheuttaa kiukkua, kieltämistä, sivuuttamista yms, koska monille se on niin kova pala edes miettiä, että ihmiselämä on maapallolle ja sen muulle elämälle paitsi varsin turha, niin suorastaan haitallinen, ainakin nykyisellään. Ei pystytä ja haluta kohdata sitä, että omat tavoitteet ja unelmat elämän suhteen ovat pitkälti petkutuksen tulosta, merkityksettömiä ja harhaa. Ja että se onkin itsekästä ja typerää tehdä lapsia, vaikka sinällään ymmärrettävä tarve ihmisiä lisääntymään ajaakin - eläimellinen ja alkukantainen tarve, jolle ihminen sitten nokkeluudessaan keksii mitä epäloogisempia perusteluja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos asiaa ajatellaan tuolla ap:n tavalla, että kaikki kärsimyksen mahdollistaminen on ylipäätään epäeettistä, silloinhan koko maailmankaikkeus evoluutioineen on epäeettinen rakennelma. Miksi muuta olemassaolevaakaan sitten tarvittaisiin yhtään mihinkään ja jos on pienen pienikin mahdollisuus, että joku alkeishiukkanen joskus aikojen saatossa kehittyy tilanteeseen, jossa joku tuottaa kärsimystä toiselle, se alkeishiukkanenkin on epäeettinen. 

Olet mielestäni oikeilla jäljillä. Itse olen joskus leikitellyt ajatuksella, että kenties evoluution kulminaatiopiste onkin vapaaehtoinen sukupuutto. Kun jokin laji kehittyy ja viisastuu riittävän pitkälle, se ymmärtää kuinka turhaa kaikki on, ja lopettaa tämän kärsimystä aiheuttavan täysin turhan ”pelin” jota elämäksi kutsutaan.

Kuten tästäkin ketjusta voimme päätellä, niin kaikilla ei riitä kapasiteetti ymmärtämään tuota vapaaehtoista sukupuuttoa.

Pikemminkin käy niin, että älykkäimmät lopettavat lisääntymisensä, tyhmemmät jatkavat. Tästähän on jo selviä viitteitä: Islannissa keskimääräinen äo on tästä syystä laskenut, samoin Suomessa armeijan palikkatesteissä tulokset ovat huonontuneet. Tämä ei tietenkään tiedä mitään hyvää yhteiskunnallisesti. Jonkin aikaa vielä kehitys kehittyy ja pärjätään hyvin, sitten väistämättä jossain vaiheessa tyhmyrit pääsevät valtaan. Tulevaisuudessa saattaa kyllä olla edessä sukupuutto, mutta ei vapaaehtoinen, vaan ihan tyhmyydestä ja ahneudesta johtuva. 

Yksilötasollahan ei ole merkitystä muulla kuin koetun kärsimyksen / onnen määrällä. Sitten kun ihminen kuolee, niin kaikki merkitykset lakkaavat olemasta.

Juurihan tätä tuolla selitin. Mikset kommentoi siihen? 

Itsekin tuossa sanot, että yksilötasolla ei ole merkitystä muulla kuin koetun kärsimyksen/ onnen määrällä? Miksi ihmeessä nämä samat yksilöt yhtäkkiä lopettaisivat ihmiskunnan suupuuttoon vain oivaltaessaan, että eihän tässä mitään suurta tehtävää ollutkaan? Mihin se yksilön kärsimys/ onni ja niiden perusteella tehdyt valinnat muka muuttuisivat? 

Oikeastiko te koette oivaltaneenne jotain suurta, kun tiedätte, että maailmankaikkeuden mittakaavalla teillä ei ole mitään merkitystä? Kauanko kesti, että tämä aukesi teille? Minusta tuo on aika itsestäänselvä asia, mutta kai se jollekulle on suurikin ahaa-elämys. 

En ole ap enkä tiedä mitä viestiä olisit halunnut minun kommentoivan.

En usko, että suurin osa ihmisistä ymmärtää, että "eihän tässä mitään suurta tehtävää ollutkaan". Ihmiskunta ajautuu sukupuuttoon luultavasti omaa tyhmyyttään, kun tuhoaa luonnonvarat tai aiheuttaa jonkun muun perustavaa laatua olevan katastrofin.

Minulle on ollut aina selvää, ettei ihmisellä ole maailman mittakaavassa merkitystä. 

En oikein ymmärrä, mitä keuhkoat.

Tarkoitin viestiä, jossa vastasin tuohon lainaamaasi viestiin () Minusta tuo nyt ei vain ole kovin suuri oivallus. Sinusta se tuntuu sellainen olevan, koska oletat, että sitä ei monikaan tajua. 

Oletko ajatellut asiaa niin pitkälle, että eläimilläkin on kärsimystä? Eikö siinä tapauksessa ole eettistä, että ihminen lisääntyy, tuhoaa maapallon, muut lajit ja lopulta itsensä? Vapaaehtoinen sukupuuttohan olisi pelkästään itsekästä. 

siis tarkoitin viestiä 160

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä tämä aihe aiheuttaa kiukkua, kieltämistä, sivuuttamista yms, koska monille se on niin kova pala edes miettiä, että ihmiselämä on maapallolle ja sen muulle elämälle paitsi varsin turha, niin suorastaan haitallinen, ainakin nykyisellään. Ei pystytä ja haluta kohdata sitä, että omat tavoitteet ja unelmat elämän suhteen ovat pitkälti petkutuksen tulosta, merkityksettömiä ja harhaa. Ja että se onkin itsekästä ja typerää tehdä lapsia, vaikka sinällään ymmärrettävä tarve ihmisiä lisääntymään ajaakin - eläimellinen ja alkukantainen tarve, jolle ihminen sitten nokkeluudessaan keksii mitä epäloogisempia perusteluja.

No itsehän sinä voit myös luoda sen merkityksen. Miksi sen pitäisi olla jokin ulkoapäin saneltu juttu? Kaikki palautuu lopulta siihen omaan etuun ja mielihyvään eikä sen pitäisi sinänsä olla mitenkään huono motiivi. Ei tämän tiedostaminen mikään iso juttu pitäisi olla. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä tämä aihe aiheuttaa kiukkua, kieltämistä, sivuuttamista yms, koska monille se on niin kova pala edes miettiä, että ihmiselämä on maapallolle ja sen muulle elämälle paitsi varsin turha, niin suorastaan haitallinen, ainakin nykyisellään. Ei pystytä ja haluta kohdata sitä, että omat tavoitteet ja unelmat elämän suhteen ovat pitkälti petkutuksen tulosta, merkityksettömiä ja harhaa. Ja että se onkin itsekästä ja typerää tehdä lapsia, vaikka sinällään ymmärrettävä tarve ihmisiä lisääntymään ajaakin - eläimellinen ja alkukantainen tarve, jolle ihminen sitten nokkeluudessaan keksii mitä epäloogisempia perusteluja.

Ei mun elämä oo mulle merkityksetöntä, sun mielipiteesi taas on mulle hyvinkin merkityksetöntä. Siispä nautin elämästä ja lisäännyn vailla syyllisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos asiaa ajatellaan tuolla ap:n tavalla, että kaikki kärsimyksen mahdollistaminen on ylipäätään epäeettistä, silloinhan koko maailmankaikkeus evoluutioineen on epäeettinen rakennelma. Miksi muuta olemassaolevaakaan sitten tarvittaisiin yhtään mihinkään ja jos on pienen pienikin mahdollisuus, että joku alkeishiukkanen joskus aikojen saatossa kehittyy tilanteeseen, jossa joku tuottaa kärsimystä toiselle, se alkeishiukkanenkin on epäeettinen. 

Olet mielestäni oikeilla jäljillä. Itse olen joskus leikitellyt ajatuksella, että kenties evoluution kulminaatiopiste onkin vapaaehtoinen sukupuutto. Kun jokin laji kehittyy ja viisastuu riittävän pitkälle, se ymmärtää kuinka turhaa kaikki on, ja lopettaa tämän kärsimystä aiheuttavan täysin turhan ”pelin” jota elämäksi kutsutaan.

Kuten tästäkin ketjusta voimme päätellä, niin kaikilla ei riitä kapasiteetti ymmärtämään tuota vapaaehtoista sukupuuttoa.

Pikemminkin käy niin, että älykkäimmät lopettavat lisääntymisensä, tyhmemmät jatkavat. Tästähän on jo selviä viitteitä: Islannissa keskimääräinen äo on tästä syystä laskenut, samoin Suomessa armeijan palikkatesteissä tulokset ovat huonontuneet. Tämä ei tietenkään tiedä mitään hyvää yhteiskunnallisesti. Jonkin aikaa vielä kehitys kehittyy ja pärjätään hyvin, sitten väistämättä jossain vaiheessa tyhmyrit pääsevät valtaan. Tulevaisuudessa saattaa kyllä olla edessä sukupuutto, mutta ei vapaaehtoinen, vaan ihan tyhmyydestä ja ahneudesta johtuva. 

Yksilötasollahan ei ole merkitystä muulla kuin koetun kärsimyksen / onnen määrällä. Sitten kun ihminen kuolee, niin kaikki merkitykset lakkaavat olemasta.

Juurihan tätä tuolla selitin. Mikset kommentoi siihen? 

Itsekin tuossa sanot, että yksilötasolla ei ole merkitystä muulla kuin koetun kärsimyksen/ onnen määrällä? Miksi ihmeessä nämä samat yksilöt yhtäkkiä lopettaisivat ihmiskunnan suupuuttoon vain oivaltaessaan, että eihän tässä mitään suurta tehtävää ollutkaan? Mihin se yksilön kärsimys/ onni ja niiden perusteella tehdyt valinnat muka muuttuisivat? 

Oikeastiko te koette oivaltaneenne jotain suurta, kun tiedätte, että maailmankaikkeuden mittakaavalla teillä ei ole mitään merkitystä? Kauanko kesti, että tämä aukesi teille? Minusta tuo on aika itsestäänselvä asia, mutta kai se jollekulle on suurikin ahaa-elämys. 

En ole ap enkä tiedä mitä viestiä olisit halunnut minun kommentoivan.

En usko, että suurin osa ihmisistä ymmärtää, että "eihän tässä mitään suurta tehtävää ollutkaan". Ihmiskunta ajautuu sukupuuttoon luultavasti omaa tyhmyyttään, kun tuhoaa luonnonvarat tai aiheuttaa jonkun muun perustavaa laatua olevan katastrofin.

Minulle on ollut aina selvää, ettei ihmisellä ole maailman mittakaavassa merkitystä. 

En oikein ymmärrä, mitä keuhkoat.

Tarkoitin viestiä, jossa vastasin tuohon lainaamaasi viestiin () Minusta tuo nyt ei vain ole kovin suuri oivallus. Sinusta se tuntuu sellainen olevan, koska oletat, että sitä ei monikaan tajua. 

Oletko ajatellut asiaa niin pitkälle, että eläimilläkin on kärsimystä? Eikö siinä tapauksessa ole eettistä, että ihminen lisääntyy, tuhoaa maapallon, muut lajit ja lopulta itsensä? Vapaaehtoinen sukupuuttohan olisi pelkästään itsekästä. 

En ole lukenut viestiäsi.

Eläimillä on kärsimystä, ja myös ihminen erittäin suuressa määrin aiheuttaa eläimille kärsimystä. Ei ole eettistä, että ihminen omaa tyhmyyttään, itsekkyyttään ja ahneuttaan samalla kun tuhoaa maapallon elinehdot, tuhoaa myös muut lajit.

Te suuret ajattelijat, kertokaa nyt vielä, miksi oikeastaan olette elossa, ettekä tappaneet itseänne? Mitä iloa teille on tästä elämästä, kun sillä ei mitään suurta merkitystä ole?

Meille muille vastaus on selkeä: me nautimme tästä elämästä ja se tuo iloa meille itsellemme. Me emme kuvittele suorittavamme mitään suurta tehtävää, vaan tässä vain otetaan, mitä vastaan tulee. Teille suurille ajattelijoille se ei tunnu riittävän, joten miten jaksatte elää? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos asiaa ajatellaan tuolla ap:n tavalla, että kaikki kärsimyksen mahdollistaminen on ylipäätään epäeettistä, silloinhan koko maailmankaikkeus evoluutioineen on epäeettinen rakennelma. Miksi muuta olemassaolevaakaan sitten tarvittaisiin yhtään mihinkään ja jos on pienen pienikin mahdollisuus, että joku alkeishiukkanen joskus aikojen saatossa kehittyy tilanteeseen, jossa joku tuottaa kärsimystä toiselle, se alkeishiukkanenkin on epäeettinen. 

Olet mielestäni oikeilla jäljillä. Itse olen joskus leikitellyt ajatuksella, että kenties evoluution kulminaatiopiste onkin vapaaehtoinen sukupuutto. Kun jokin laji kehittyy ja viisastuu riittävän pitkälle, se ymmärtää kuinka turhaa kaikki on, ja lopettaa tämän kärsimystä aiheuttavan täysin turhan ”pelin” jota elämäksi kutsutaan.

Kuten tästäkin ketjusta voimme päätellä, niin kaikilla ei riitä kapasiteetti ymmärtämään tuota vapaaehtoista sukupuuttoa.

Pikemminkin käy niin, että älykkäimmät lopettavat lisääntymisensä, tyhmemmät jatkavat. Tästähän on jo selviä viitteitä: Islannissa keskimääräinen äo on tästä syystä laskenut, samoin Suomessa armeijan palikkatesteissä tulokset ovat huonontuneet. Tämä ei tietenkään tiedä mitään hyvää yhteiskunnallisesti. Jonkin aikaa vielä kehitys kehittyy ja pärjätään hyvin, sitten väistämättä jossain vaiheessa tyhmyrit pääsevät valtaan. Tulevaisuudessa saattaa kyllä olla edessä sukupuutto, mutta ei vapaaehtoinen, vaan ihan tyhmyydestä ja ahneudesta johtuva. 

Yksilötasollahan ei ole merkitystä muulla kuin koetun kärsimyksen / onnen määrällä. Sitten kun ihminen kuolee, niin kaikki merkitykset lakkaavat olemasta.

Juurihan tätä tuolla selitin. Mikset kommentoi siihen? 

Itsekin tuossa sanot, että yksilötasolla ei ole merkitystä muulla kuin koetun kärsimyksen/ onnen määrällä? Miksi ihmeessä nämä samat yksilöt yhtäkkiä lopettaisivat ihmiskunnan suupuuttoon vain oivaltaessaan, että eihän tässä mitään suurta tehtävää ollutkaan? Mihin se yksilön kärsimys/ onni ja niiden perusteella tehdyt valinnat muka muuttuisivat? 

Oikeastiko te koette oivaltaneenne jotain suurta, kun tiedätte, että maailmankaikkeuden mittakaavalla teillä ei ole mitään merkitystä? Kauanko kesti, että tämä aukesi teille? Minusta tuo on aika itsestäänselvä asia, mutta kai se jollekulle on suurikin ahaa-elämys. 

En ole ap enkä tiedä mitä viestiä olisit halunnut minun kommentoivan.

En usko, että suurin osa ihmisistä ymmärtää, että "eihän tässä mitään suurta tehtävää ollutkaan". Ihmiskunta ajautuu sukupuuttoon luultavasti omaa tyhmyyttään, kun tuhoaa luonnonvarat tai aiheuttaa jonkun muun perustavaa laatua olevan katastrofin.

Minulle on ollut aina selvää, ettei ihmisellä ole maailman mittakaavassa merkitystä. 

En oikein ymmärrä, mitä keuhkoat.

Tarkoitin viestiä, jossa vastasin tuohon lainaamaasi viestiin () Minusta tuo nyt ei vain ole kovin suuri oivallus. Sinusta se tuntuu sellainen olevan, koska oletat, että sitä ei monikaan tajua. 

Oletko ajatellut asiaa niin pitkälle, että eläimilläkin on kärsimystä? Eikö siinä tapauksessa ole eettistä, että ihminen lisääntyy, tuhoaa maapallon, muut lajit ja lopulta itsensä? Vapaaehtoinen sukupuuttohan olisi pelkästään itsekästä. 

En ole lukenut viestiäsi.

Eläimillä on kärsimystä, ja myös ihminen erittäin suuressa määrin aiheuttaa eläimille kärsimystä. Ei ole eettistä, että ihminen omaa tyhmyyttään, itsekkyyttään ja ahneuttaan samalla kun tuhoaa maapallon elinehdot, tuhoaa myös muut lajit.

Täh? Miten eläimen kohdalla elämän jatkuminen onkin pelkästään hyvä asia, vaikka se elämä sisältää ihan yhtä lailla kärsimystä kuin ihmisenkin? Hommahan meni niin, että uuden elämän syntymistä pitää välttää, ettei aiheudu lisää kärsimystä. Eikö tämän pitäisi päteä myös eläimen elämään eikä pelkästään ihmisen? 

Tästä huomaa, että et nyt ajatellut tätä asiaa kovin pitkälle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos asiaa ajatellaan tuolla ap:n tavalla, että kaikki kärsimyksen mahdollistaminen on ylipäätään epäeettistä, silloinhan koko maailmankaikkeus evoluutioineen on epäeettinen rakennelma. Miksi muuta olemassaolevaakaan sitten tarvittaisiin yhtään mihinkään ja jos on pienen pienikin mahdollisuus, että joku alkeishiukkanen joskus aikojen saatossa kehittyy tilanteeseen, jossa joku tuottaa kärsimystä toiselle, se alkeishiukkanenkin on epäeettinen. 

Olet mielestäni oikeilla jäljillä. Itse olen joskus leikitellyt ajatuksella, että kenties evoluution kulminaatiopiste onkin vapaaehtoinen sukupuutto. Kun jokin laji kehittyy ja viisastuu riittävän pitkälle, se ymmärtää kuinka turhaa kaikki on, ja lopettaa tämän kärsimystä aiheuttavan täysin turhan ”pelin” jota elämäksi kutsutaan.

En kyllä tiedä, miten moni ylipäätään kuvittelee ihmiskunnan elämän olevan mitenkään erityisen merkittävää maailmankaikkeuden mittakaavassa. Eiköhän meitä nimenomaan motivoi se oma elämänhalu eikä joku supertärkeä asema ja tehtävä maailmankaikkeudessa. Siinä mielessä en oikein ymmärrä, miksi ihmiset yhtäkkiä tappaisivat itsensä sukupuuttoon vain, koska hoksaisivat, että mitään suurta missiota ei ollutkaan. Mihinkäs se elämänhalu siitä katoaisi? 

Vastaan nyt tähän sinun viestiisi, josta tuolla edellä kyselit.

Et ole varmaankaan ollut tekemisissä uskovaisten kanssa? Uskovaisille ihminen on luomakunnan kruunu, Jumalan luoma, ja ihmisen tarkoitus on lisääntyä ja täyttää maa. Heidän mielestään koko maailmankaikkeus on luotu vain ihmiskuntaa varten, jotta Jumala voisi palkita itseensä uskovat ja heittää loput helvetin tuleen. Uskovaiset eivät useinkaan ole huolissaan luonnon saastumisesta.

En usko, että ihmiset suoranaisesti tappavat itsensä sukupuuttoon, vaan se on seurausta tyhmästä ja lyhytnäköisestä elämäntavasta. Ja siitä, että älykkäimmät lisääntyvät todistetusti vähiten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä tämä aihe aiheuttaa kiukkua, kieltämistä, sivuuttamista yms, koska monille se on niin kova pala edes miettiä, että ihmiselämä on maapallolle ja sen muulle elämälle paitsi varsin turha, niin suorastaan haitallinen, ainakin nykyisellään. Ei pystytä ja haluta kohdata sitä, että omat tavoitteet ja unelmat elämän suhteen ovat pitkälti petkutuksen tulosta, merkityksettömiä ja harhaa. Ja että se onkin itsekästä ja typerää tehdä lapsia, vaikka sinällään ymmärrettävä tarve ihmisiä lisääntymään ajaakin - eläimellinen ja alkukantainen tarve, jolle ihminen sitten nokkeluudessaan keksii mitä epäloogisempia perusteluja.

Ei mun elämä oo mulle merkityksetöntä, sun mielipiteesi taas on mulle hyvinkin merkityksetöntä. Siispä nautin elämästä ja lisäännyn vailla syyllisyyttä.

Millä perusteilla uskot, että lapsiesi elämä tulee olemaan tarpeeksi onnellista? Onko sillä väliä, voiko heidän elämänsä olla onnellista vielä senkin jälkeen, kun sinä olet jo kuollut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos asiaa ajatellaan tuolla ap:n tavalla, että kaikki kärsimyksen mahdollistaminen on ylipäätään epäeettistä, silloinhan koko maailmankaikkeus evoluutioineen on epäeettinen rakennelma. Miksi muuta olemassaolevaakaan sitten tarvittaisiin yhtään mihinkään ja jos on pienen pienikin mahdollisuus, että joku alkeishiukkanen joskus aikojen saatossa kehittyy tilanteeseen, jossa joku tuottaa kärsimystä toiselle, se alkeishiukkanenkin on epäeettinen. 

Olet mielestäni oikeilla jäljillä. Itse olen joskus leikitellyt ajatuksella, että kenties evoluution kulminaatiopiste onkin vapaaehtoinen sukupuutto. Kun jokin laji kehittyy ja viisastuu riittävän pitkälle, se ymmärtää kuinka turhaa kaikki on, ja lopettaa tämän kärsimystä aiheuttavan täysin turhan ”pelin” jota elämäksi kutsutaan.

En kyllä tiedä, miten moni ylipäätään kuvittelee ihmiskunnan elämän olevan mitenkään erityisen merkittävää maailmankaikkeuden mittakaavassa. Eiköhän meitä nimenomaan motivoi se oma elämänhalu eikä joku supertärkeä asema ja tehtävä maailmankaikkeudessa. Siinä mielessä en oikein ymmärrä, miksi ihmiset yhtäkkiä tappaisivat itsensä sukupuuttoon vain, koska hoksaisivat, että mitään suurta missiota ei ollutkaan. Mihinkäs se elämänhalu siitä katoaisi? 

Vastaan nyt tähän sinun viestiisi, josta tuolla edellä kyselit.

Et ole varmaankaan ollut tekemisissä uskovaisten kanssa? Uskovaisille ihminen on luomakunnan kruunu, Jumalan luoma, ja ihmisen tarkoitus on lisääntyä ja täyttää maa. Heidän mielestään koko maailmankaikkeus on luotu vain ihmiskuntaa varten, jotta Jumala voisi palkita itseensä uskovat ja heittää loput helvetin tuleen. Uskovaiset eivät useinkaan ole huolissaan luonnon saastumisesta.

En usko, että ihmiset suoranaisesti tappavat itsensä sukupuuttoon, vaan se on seurausta tyhmästä ja lyhytnäköisestä elämäntavasta. Ja siitä, että älykkäimmät lisääntyvät todistetusti vähiten.

Minä luulin, että tuossa aiemmin viittasit mm tämän keskustelun osallistujiin, kun puhuit, miten harva tajuaa tämän asian ja jopa suuttuu siitä.

Onko nimenomaan ihmisen lisääntyminen mielestäsi eettisesti väärin, vai tarkoitatko kaikkea maapallolla tapahtuvaa lisääntymistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos asiaa ajatellaan tuolla ap:n tavalla, että kaikki kärsimyksen mahdollistaminen on ylipäätään epäeettistä, silloinhan koko maailmankaikkeus evoluutioineen on epäeettinen rakennelma. Miksi muuta olemassaolevaakaan sitten tarvittaisiin yhtään mihinkään ja jos on pienen pienikin mahdollisuus, että joku alkeishiukkanen joskus aikojen saatossa kehittyy tilanteeseen, jossa joku tuottaa kärsimystä toiselle, se alkeishiukkanenkin on epäeettinen. 

Olet mielestäni oikeilla jäljillä. Itse olen joskus leikitellyt ajatuksella, että kenties evoluution kulminaatiopiste onkin vapaaehtoinen sukupuutto. Kun jokin laji kehittyy ja viisastuu riittävän pitkälle, se ymmärtää kuinka turhaa kaikki on, ja lopettaa tämän kärsimystä aiheuttavan täysin turhan ”pelin” jota elämäksi kutsutaan.

Kuten tästäkin ketjusta voimme päätellä, niin kaikilla ei riitä kapasiteetti ymmärtämään tuota vapaaehtoista sukupuuttoa.

Pikemminkin käy niin, että älykkäimmät lopettavat lisääntymisensä, tyhmemmät jatkavat. Tästähän on jo selviä viitteitä: Islannissa keskimääräinen äo on tästä syystä laskenut, samoin Suomessa armeijan palikkatesteissä tulokset ovat huonontuneet. Tämä ei tietenkään tiedä mitään hyvää yhteiskunnallisesti. Jonkin aikaa vielä kehitys kehittyy ja pärjätään hyvin, sitten väistämättä jossain vaiheessa tyhmyrit pääsevät valtaan. Tulevaisuudessa saattaa kyllä olla edessä sukupuutto, mutta ei vapaaehtoinen, vaan ihan tyhmyydestä ja ahneudesta johtuva. 

Yksilötasollahan ei ole merkitystä muulla kuin koetun kärsimyksen / onnen määrällä. Sitten kun ihminen kuolee, niin kaikki merkitykset lakkaavat olemasta.

Tästä siis sain sen käsityksen, että nyt puhutaan meistä keskustelijoista, eikä jostain uskovaisista jossain.