Kysy mitä tahansa 15v pojalta, jonka mielestä lisääntyminen on eettisesti väärin

Haluaisitko silti tuikata pikku pippelisi 40 v milfiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä pohjautuu lisääntymiseen ja monimuotoisuuteen. Jos ette sopeudu maailmaan niin kannattaa tehdä muille palvelus ja poistua tästä maialmasta omankäden oikeuden avulla ja jättää muut normaalit elämää rakastavat lisääntymishaluiset ihmiset rauhaan.  Tässä maailmassa ei itsensä korostamisella pitkälle pötkitä.

Ei ole lainkaan normaalin ihmisen puhetta kehottaa toisia itsemurhaan.

Tässä tapauksessa se "kehotus" on vain tämän henkilön omasta ajatuksenjuoksusta seuraava johtopäätös. Jos ihminen kertoo, että hänen elämänsä on kärsimystä eikä siinä ole mitään hyvää, mutta myöskään ei saada olettaa, että tällä ihmisellä on mielenterveysongelma, eihän itsemurhakehotuksessa pitäisi olla mitään pahaa. SEhän olisi vain tälle ihmiselle hyväksi.

Jos tällä ihmisellä on elämässään jotain hyvää, minkä takia kannattaa ehdottomasti elää, noin sanominenhan on pelkästään ilkeää. Tai jos on selvästi mielenterveysongelmasta, tuohan voi olla se viimeinen niitti. Mutta nyt ei ollut kyse kuulemma kummastakaan näistä, joten itsemurhaehdotus on pelkästään loogista eikä millään tavalla tarkoitus olla ilkeää. 

Tuo itsemurha”argumentti” on käsitelty jo useita kertoja tässä ketjussa. Toistetaan nyt vielä. Ei ole lainkaan sama asia todeta, että objektiivisesti ajateltuna olisi parempi ollut jäädä kokonaan syntymättä, kuin että olisi parempi tehdä itsemurha. Kun on syntynyt, ”vahinko” on jo tapahtunut ja elämänhalu itsesuojeluvaistoineen ohjaa väkisinkin ajattelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen on ollut se vanhempien kasvatuksessa tekemä virhe joka saa kuvittelemaan, että 15-vuotias lapsi voisi muodostaa kestävästi perusteltuja eettisiä näkemyksiä.

Hyvin harva aikuinenkaan sellaiseen kykenee

En tiedä mikä kyseinen "virhe" on, enkä ole asian virheellisyydestä aivan samaa mieltä. Sinulle, ja kaikille muille ylimielisesti vastanneille: toivoisin, että voisitte todellakin pysyä siinä asiallisessa argumentoinnissa. Jos olen vain lapsi ja typerys, argumenttini ovat varmaan helppoja kumota?

ap.

Argumenttisi on tosiaan helppoa kumota. Perustelujesi heikkoudet tulivat esiin viestissä 15 ja perustelusi tulivat kumotuksi yhdellä lauseella viestissä 19 (joka ei ollut minun kirjoittamani).

Olen hieman eriä mieltä argumenttini kumotuksi tulemisesta.

Epäilemättä olet.

Haluaisin huomauttaa, että te, jotka koette elämänne olevan suurimmaksi osaksi onnellisuutta, kaikki ei todellakaan koe niin.

En ole puhunut yhtään mitään siitä mitä koen. Tapasi väistää vaikea kohta perusteluissa vaihtamalla puheenaihe kanssakeskustelijan henkilökohtaisuuksiin (jos hän ei niitä itse tuo esille) on heikkoa argumentointia. Koeta pysyä asiassa.

Kun lisäännyt, lapsesi tulee sataprosenttisen varmasti kärsimään elämänsä aikana.

Varmasti. Jokainen tulee. Mutta jos kärsimyksen tuottaminen on aina kategorisesti väärin, niin älä koskaan mene hammaslääkäriin.

On myös mahdollista, että hän tulee kärsimään elämässään paljon.

Mahdollistahan on vaikka mikä. Juuri siitä elämässä on kysymys. Mahdollisuuksista.

Kun taas et lisäänny, lapsesi ei yksinkertaisesti kykene kärsimään.

ap.

Ei sellainen jota ei ole olemassakaan kykene yhtään mihinkään. Olemattomuus on kuitenkin hankala eettisten valintojen peruste. Lause "jos sinulla ei ole lasta, lapsesi ei kärsi" on oksymoron,  looginen mahdottomuus, koska kärsimys sinällään on ominaisuus, joka voidaan liittää vain olemassa oleviin ja tietoisiin olentoihin.

Ylipäätään etiikkaa voi olla vain suhteessa olemassa oleviin asioihin. Sinun etiikkasi edellyttää mm. uskomista henkiolentoihin, ts. johonkin entiteettiin joka säästyy joltakin säästyessään olemassaololta. tällainen ajattelu on loogisesti täysin kestämätöntä (mutta toki aika yleistä, varsinkin angstisten teinien keskuudessa jotka eivät "etiikkaansa" ihastellessaan tule juuri sen perusteita miettineeksi).

Erittäin hyvä ja haastava kommentti. Olemme asiasta vain eri mieltä. Ei elämän loputtomat mahdollisuudet ole mielestäni syy lisääntyä, sillä mahdollisuudet voivat olla myös todella ikävät. Mitä tulee tuohon oksymoroniin, niin David Benataria lainatakseni: mielestäni on hyvä, että planeetalla x ei ole elämää eikä sitä kautta kärsimystä. Se on vain yleinen hyvä.

ap.

Tai onnettomuus, eikö se ole vain katsantokanta, haluaako nähdä kasan kiviä hyvänä vai huonona asiana.

Lopettakaa nyt jo tuo iästä jauhaminen. Jotenkin vaikuttaa että nämä "voi, miten ap on fiksu noin nuoreksi" -viestit ovat ap:n itse kirjoittamia. Ikä ei vaikuta tähän keskusteluun mitenkään, paitsi siten, että selittää hieman tätä todella yksioikoista ajatustapaa. Ap:n ajatusmaailma ei ole mitenkään edistyksellinen, vaikka tässä nyt jostain syystä ihkutetaan, miten nuori taas on tiedostavampi kuin vanhemmat. Ei vaan ole, kun ajattelee asiaa yhtään pidemmälle. Sori vaan ap ja hänen faninsa. Ei ole mikään uusi oivallus, että koko maailmankaikkeus on lopulta ihan turha.  

Vierailija kirjoitti:

Haluaisitko silti tuikata pikku pippelisi 40 v milfiin?

Oi kyllä. Se tuntuisi höpöltä prinssinakissani! Aah!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä pohjautuu lisääntymiseen ja monimuotoisuuteen. Jos ette sopeudu maailmaan niin kannattaa tehdä muille palvelus ja poistua tästä maialmasta omankäden oikeuden avulla ja jättää muut normaalit elämää rakastavat lisääntymishaluiset ihmiset rauhaan.  Tässä maailmassa ei itsensä korostamisella pitkälle pötkitä.

Ei ole lainkaan normaalin ihmisen puhetta kehottaa toisia itsemurhaan.

Tässä tapauksessa se "kehotus" on vain tämän henkilön omasta ajatuksenjuoksusta seuraava johtopäätös. Jos ihminen kertoo, että hänen elämänsä on kärsimystä eikä siinä ole mitään hyvää, mutta myöskään ei saada olettaa, että tällä ihmisellä on mielenterveysongelma, eihän itsemurhakehotuksessa pitäisi olla mitään pahaa. SEhän olisi vain tälle ihmiselle hyväksi.

Jos tällä ihmisellä on elämässään jotain hyvää, minkä takia kannattaa ehdottomasti elää, noin sanominenhan on pelkästään ilkeää. Tai jos on selvästi mielenterveysongelmasta, tuohan voi olla se viimeinen niitti. Mutta nyt ei ollut kyse kuulemma kummastakaan näistä, joten itsemurhaehdotus on pelkästään loogista eikä millään tavalla tarkoitus olla ilkeää. 

Tuo itsemurha”argumentti” on käsitelty jo useita kertoja tässä ketjussa. Toistetaan nyt vielä. Ei ole lainkaan sama asia todeta, että objektiivisesti ajateltuna olisi parempi ollut jäädä kokonaan syntymättä, kuin että olisi parempi tehdä itsemurha. Kun on syntynyt, ”vahinko” on jo tapahtunut ja elämänhalu itsesuojeluvaistoineen ohjaa väkisinkin ajattelua.

Entä sitten? Silti, jos elämä on pelkkää kärsimystä, niin millä logiikalla itsemurha olisi huono vaihtoehto? Paitsi jos on selkeästi mielenterveysongelmainen yksilö. 

Miksi se elämänhalu tulee pohdinnassa esiin vasta siinä vaiheessa, kun on oikeasti synnytty? Jos asiaa pohditaan teoriatasolla, se syntyvän ihmisen elämänhalu on yhtä itsestäänselvä ominaisuus kuin se kärsimyskin. Miksi elämänhalu ei kumoa millään tavalla sitä kärsimystä teoreettisen ajattelun tasolla, vaikka tosielämässä se on aina olemassa yhtä varmasti tai jopa varmemmin kuin se kärsimys? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos asiaa ajatellaan tuolla ap:n tavalla, että kaikki kärsimyksen mahdollistaminen on ylipäätään epäeettistä, silloinhan koko maailmankaikkeus evoluutioineen on epäeettinen rakennelma. Miksi muuta olemassaolevaakaan sitten tarvittaisiin yhtään mihinkään ja jos on pienen pienikin mahdollisuus, että joku alkeishiukkanen joskus aikojen saatossa kehittyy tilanteeseen, jossa joku tuottaa kärsimystä toiselle, se alkeishiukkanenkin on epäeettinen. 

Olet mielestäni oikeilla jäljillä. Itse olen joskus leikitellyt ajatuksella, että kenties evoluution kulminaatiopiste onkin vapaaehtoinen sukupuutto. Kun jokin laji kehittyy ja viisastuu riittävän pitkälle, se ymmärtää kuinka turhaa kaikki on, ja lopettaa tämän kärsimystä aiheuttavan täysin turhan ”pelin” jota elämäksi kutsutaan.

En kyllä tiedä, miten moni ylipäätään kuvittelee ihmiskunnan elämän olevan mitenkään erityisen merkittävää maailmankaikkeuden mittakaavassa. Eiköhän meitä nimenomaan motivoi se oma elämänhalu eikä joku supertärkeä asema ja tehtävä maailmankaikkeudessa. Siinä mielessä en oikein ymmärrä, miksi ihmiset yhtäkkiä tappaisivat itsensä sukupuuttoon vain, koska hoksaisivat, että mitään suurta missiota ei ollutkaan. Mihinkäs se elämänhalu siitä katoaisi? 

Lajimme ajattelee vielä varsin naiivisti ja kuvittelee esimerkiksi jollakin ”suvun jatkumisella” olevan jonkinlaista merkitystä. Kenties riittävän pitkälle kehittynyt laji ei tällaista itsepetosta enää harrastaisi. Toki tämä valinta ei varmasti tapahtuisi yhtäkkiä, vaan asteittain ”hiipumalla”. Merkkejähän tästä voi jo katsoa olevan olemassakin, sillä syntyvyys näyttäisi jo nykyisin alenevan mitä kehittyneemmästä yhteiskunnasta on kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos asiaa ajatellaan tuolla ap:n tavalla, että kaikki kärsimyksen mahdollistaminen on ylipäätään epäeettistä, silloinhan koko maailmankaikkeus evoluutioineen on epäeettinen rakennelma. Miksi muuta olemassaolevaakaan sitten tarvittaisiin yhtään mihinkään ja jos on pienen pienikin mahdollisuus, että joku alkeishiukkanen joskus aikojen saatossa kehittyy tilanteeseen, jossa joku tuottaa kärsimystä toiselle, se alkeishiukkanenkin on epäeettinen. 

Olet mielestäni oikeilla jäljillä. Itse olen joskus leikitellyt ajatuksella, että kenties evoluution kulminaatiopiste onkin vapaaehtoinen sukupuutto. Kun jokin laji kehittyy ja viisastuu riittävän pitkälle, se ymmärtää kuinka turhaa kaikki on, ja lopettaa tämän kärsimystä aiheuttavan täysin turhan ”pelin” jota elämäksi kutsutaan.

En kyllä tiedä, miten moni ylipäätään kuvittelee ihmiskunnan elämän olevan mitenkään erityisen merkittävää maailmankaikkeuden mittakaavassa. Eiköhän meitä nimenomaan motivoi se oma elämänhalu eikä joku supertärkeä asema ja tehtävä maailmankaikkeudessa. Siinä mielessä en oikein ymmärrä, miksi ihmiset yhtäkkiä tappaisivat itsensä sukupuuttoon vain, koska hoksaisivat, että mitään suurta missiota ei ollutkaan. Mihinkäs se elämänhalu siitä katoaisi? 

Lajimme ajattelee vielä varsin naiivisti ja kuvittelee esimerkiksi jollakin ”suvun jatkumisella” olevan jonkinlaista merkitystä. Kenties riittävän pitkälle kehittynyt laji ei tällaista itsepetosta enää harrastaisi. Toki tämä valinta ei varmasti tapahtuisi yhtäkkiä, vaan asteittain ”hiipumalla”. Merkkejähän tästä voi jo katsoa olevan olemassakin, sillä syntyvyys näyttäisi jo nykyisin alenevan mitä kehittyneemmästä yhteiskunnasta on kyse.

Eli sinusta pelkällä mielihyvällä ei ole mitään tekemistä asian kanssa? Ei ole mielestäsi mahdollista, että suurin osa ihmisistä elää ihan vain nauttiakseen siitä mahdollisuudesta, vaan kaikki kokevat suorittavansa jotain suurempaa missiota? 

Minusta on ihan itsestäänselvää, että tämä suvun jatkumisen merkitys liittyy ainoastaan yhteiskuntaan eikä sen ole millään tavalla tarkoitus palvella mitään suurempaa tarkoitusta. Ainakin vähemmän uskonnollisessa ajatustavassa. 

Itse näen, että se syntyvyyden aleneminen on pikemminkin reagoimista ympäristön tilaan, eikä oivaltamista, että "hei, eihän minun ole pakko lisääntyä". Kai jokainen nyt ymmärtää, että maailmankaikkeus ei hetkahda mihinkään suuntaan, mikäli lapset jätetään tekemättä. Yhteiskuntatasolla sitten eri juttu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä pohjautuu lisääntymiseen ja monimuotoisuuteen. Jos ette sopeudu maailmaan niin kannattaa tehdä muille palvelus ja poistua tästä maialmasta omankäden oikeuden avulla ja jättää muut normaalit elämää rakastavat lisääntymishaluiset ihmiset rauhaan.  Tässä maailmassa ei itsensä korostamisella pitkälle pötkitä.

Ei ole lainkaan normaalin ihmisen puhetta kehottaa toisia itsemurhaan.

Tässä tapauksessa se "kehotus" on vain tämän henkilön omasta ajatuksenjuoksusta seuraava johtopäätös. Jos ihminen kertoo, että hänen elämänsä on kärsimystä eikä siinä ole mitään hyvää, mutta myöskään ei saada olettaa, että tällä ihmisellä on mielenterveysongelma, eihän itsemurhakehotuksessa pitäisi olla mitään pahaa. SEhän olisi vain tälle ihmiselle hyväksi.

Jos tällä ihmisellä on elämässään jotain hyvää, minkä takia kannattaa ehdottomasti elää, noin sanominenhan on pelkästään ilkeää. Tai jos on selvästi mielenterveysongelmasta, tuohan voi olla se viimeinen niitti. Mutta nyt ei ollut kyse kuulemma kummastakaan näistä, joten itsemurhaehdotus on pelkästään loogista eikä millään tavalla tarkoitus olla ilkeää. 

Tuo itsemurha”argumentti” on käsitelty jo useita kertoja tässä ketjussa. Toistetaan nyt vielä. Ei ole lainkaan sama asia todeta, että objektiivisesti ajateltuna olisi parempi ollut jäädä kokonaan syntymättä, kuin että olisi parempi tehdä itsemurha. Kun on syntynyt, ”vahinko” on jo tapahtunut ja elämänhalu itsesuojeluvaistoineen ohjaa väkisinkin ajattelua.

Entä sitten? Silti, jos elämä on pelkkää kärsimystä, niin millä logiikalla itsemurha olisi huono vaihtoehto? Paitsi jos on selkeästi mielenterveysongelmainen yksilö. 

Miksi se elämänhalu tulee pohdinnassa esiin vasta siinä vaiheessa, kun on oikeasti synnytty? Jos asiaa pohditaan teoriatasolla, se syntyvän ihmisen elämänhalu on yhtä itsestäänselvä ominaisuus kuin se kärsimyskin. Miksi elämänhalu ei kumoa millään tavalla sitä kärsimystä teoreettisen ajattelun tasolla, vaikka tosielämässä se on aina olemassa yhtä varmasti tai jopa varmemmin kuin se kärsimys? 

Kukaan ei ole yhdessäkään viestissä argumentoinut, että elämä olisi pelkkää kärsimystä. Itsemurha on huono vaihtoehto, koska itsesuojeluvaisto ja elämänhalu ovat niin voimakkaita viettejä. Lisäksi sillä aiheutettaisiin kärsimystä muille, joka ei taas ole useimpien mielestä tavoiteltava asia.

Onpas virkistävää nähdä, että joku muukin ajattelee kuten minä. En ole edes yrittänyt puhua maailmankatsomuksestani muille kuin omalle miehelleni, koska en oleta että kovin moni jakaa ajatukseni. Tässäkin ketjussa näkee kovin hyökkääviä kommentteja aloittajaa kohtaan. Hienoa ap että pysyt noin hyvin asialinjalla siitä huolimatta!

En ole myöskään omille vanhemmilleni kertonut, että ajattelen heidän tehneen väärin kun halusivat tuoda minut tähän maailmaan. Eli siis kiihkoilijat teille: on ihan mahdollista että omakin lapsenne ajattelee näin mutta ette saa sitä välttämättä koskaan tietää.

En pidä itseäni muita älykkäämpänä eikä ole tarkoitus korostaa itseäni, ymmärrän ettei suurin osa jaa samaa maailmankatsomusta kanssani. Haluan kuitenkin sanoa, että ap kuulostat todella ajattelevalta ihmiseltä ja vieläpä noin nuorena. Älä anna ilkeiden ihmisten kommenttien lannistaa, kyllä meitä samoin ajatteleviakin löytyy.

N26

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä pohjautuu lisääntymiseen ja monimuotoisuuteen. Jos ette sopeudu maailmaan niin kannattaa tehdä muille palvelus ja poistua tästä maialmasta omankäden oikeuden avulla ja jättää muut normaalit elämää rakastavat lisääntymishaluiset ihmiset rauhaan.  Tässä maailmassa ei itsensä korostamisella pitkälle pötkitä.

Ei ole lainkaan normaalin ihmisen puhetta kehottaa toisia itsemurhaan.

Tässä tapauksessa se "kehotus" on vain tämän henkilön omasta ajatuksenjuoksusta seuraava johtopäätös. Jos ihminen kertoo, että hänen elämänsä on kärsimystä eikä siinä ole mitään hyvää, mutta myöskään ei saada olettaa, että tällä ihmisellä on mielenterveysongelma, eihän itsemurhakehotuksessa pitäisi olla mitään pahaa. SEhän olisi vain tälle ihmiselle hyväksi.

Jos tällä ihmisellä on elämässään jotain hyvää, minkä takia kannattaa ehdottomasti elää, noin sanominenhan on pelkästään ilkeää. Tai jos on selvästi mielenterveysongelmasta, tuohan voi olla se viimeinen niitti. Mutta nyt ei ollut kyse kuulemma kummastakaan näistä, joten itsemurhaehdotus on pelkästään loogista eikä millään tavalla tarkoitus olla ilkeää. 

Tuo itsemurha”argumentti” on käsitelty jo useita kertoja tässä ketjussa. Toistetaan nyt vielä. Ei ole lainkaan sama asia todeta, että objektiivisesti ajateltuna olisi parempi ollut jäädä kokonaan syntymättä, kuin että olisi parempi tehdä itsemurha. Kun on syntynyt, ”vahinko” on jo tapahtunut ja elämänhalu itsesuojeluvaistoineen ohjaa väkisinkin ajattelua.

Entä sitten? Silti, jos elämä on pelkkää kärsimystä, niin millä logiikalla itsemurha olisi huono vaihtoehto? Paitsi jos on selkeästi mielenterveysongelmainen yksilö. 

Miksi se elämänhalu tulee pohdinnassa esiin vasta siinä vaiheessa, kun on oikeasti synnytty? Jos asiaa pohditaan teoriatasolla, se syntyvän ihmisen elämänhalu on yhtä itsestäänselvä ominaisuus kuin se kärsimyskin. Miksi elämänhalu ei kumoa millään tavalla sitä kärsimystä teoreettisen ajattelun tasolla, vaikka tosielämässä se on aina olemassa yhtä varmasti tai jopa varmemmin kuin se kärsimys? 

Kukaan ei ole yhdessäkään viestissä argumentoinut, että elämä olisi pelkkää kärsimystä. Itsemurha on huono vaihtoehto, koska itsesuojeluvaisto ja elämänhalu ovat niin voimakkaita viettejä. Lisäksi sillä aiheutettaisiin kärsimystä muille, joka ei taas ole useimpien mielestä tavoiteltava asia.

No juu, ei pelkkää kärsimystä, mutta ap:n mukaan enimmäkseen kärsimystä, jolloin hyvät puolet menettävät merkityksensä. 

Mitä sillä elämänhalulla on väliä? Kerranhan se kuolemakin vain kirpaisee. Eihän se elämänhalu kuitenkaan mene niiden kärsimysten edelle. Tai niin tässä on nyt väitetty. Jos elämänhalu on vain joku irrallinen irrationaalinen vietti vailla todellista hyvää vaikutusta elämään, miksi sen pitäisi vaikuttaa yhtään mihinkään, jos kuitenkin olisi parempi olla ilman sitä elämää, joka on enimmäkseen kärsimystä. Jos taas se elämänhalu sisältääkin aidosti jotain positiivista, sehän kumoaa sen kärsimyksen, joten jäädään plussan puolelle. 

Vierailija kirjoitti:

Onpas virkistävää nähdä, että joku muukin ajattelee kuten minä. En ole edes yrittänyt puhua maailmankatsomuksestani muille kuin omalle miehelleni, koska en oleta että kovin moni jakaa ajatukseni. Tässäkin ketjussa näkee kovin hyökkääviä kommentteja aloittajaa kohtaan. Hienoa ap että pysyt noin hyvin asialinjalla siitä huolimatta!

En ole myöskään omille vanhemmilleni kertonut, että ajattelen heidän tehneen väärin kun halusivat tuoda minut tähän maailmaan. Eli siis kiihkoilijat teille: on ihan mahdollista että omakin lapsenne ajattelee näin mutta ette saa sitä välttämättä koskaan tietää.

En pidä itseäni muita älykkäämpänä eikä ole tarkoitus korostaa itseäni, ymmärrän ettei suurin osa jaa samaa maailmankatsomusta kanssani. Haluan kuitenkin sanoa, että ap kuulostat todella ajattelevalta ihmiseltä ja vieläpä noin nuorena. Älä anna ilkeiden ihmisten kommenttien lannistaa, kyllä meitä samoin ajatteleviakin löytyy.

N26

Yhtä suuri ajattelija kuin vajan taakse unohdettu sahapukki.

Vierailija kirjoitti:

Onpas virkistävää nähdä, että joku muukin ajattelee kuten minä. En ole edes yrittänyt puhua maailmankatsomuksestani muille kuin omalle miehelleni, koska en oleta että kovin moni jakaa ajatukseni. Tässäkin ketjussa näkee kovin hyökkääviä kommentteja aloittajaa kohtaan. Hienoa ap että pysyt noin hyvin asialinjalla siitä huolimatta!

En ole myöskään omille vanhemmilleni kertonut, että ajattelen heidän tehneen väärin kun halusivat tuoda minut tähän maailmaan. Eli siis kiihkoilijat teille: on ihan mahdollista että omakin lapsenne ajattelee näin mutta ette saa sitä välttämättä koskaan tietää.

En pidä itseäni muita älykkäämpänä eikä ole tarkoitus korostaa itseäni, ymmärrän ettei suurin osa jaa samaa maailmankatsomusta kanssani. Haluan kuitenkin sanoa, että ap kuulostat todella ajattelevalta ihmiseltä ja vieläpä noin nuorena. Älä anna ilkeiden ihmisten kommenttien lannistaa, kyllä meitä samoin ajatteleviakin löytyy.

N26

Onko elämässäsi ollut paljonkin kärsimystä? Etkö nauti elämästäsi yhtään? 

Ja taas tuli tämä kommentti "kuulostat todella ajattelevalta ihmiseltä ja vieläpä noin nuorena". Tekeekö se tosiaan viestistä fiksun ja epäloogisista argumenteista loogisia, jos ihminen on nuori? Eikö nuoren ihmisen argumentteja saa kyseenalaistaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas virkistävää nähdä, että joku muukin ajattelee kuten minä. En ole edes yrittänyt puhua maailmankatsomuksestani muille kuin omalle miehelleni, koska en oleta että kovin moni jakaa ajatukseni. Tässäkin ketjussa näkee kovin hyökkääviä kommentteja aloittajaa kohtaan. Hienoa ap että pysyt noin hyvin asialinjalla siitä huolimatta!

En ole myöskään omille vanhemmilleni kertonut, että ajattelen heidän tehneen väärin kun halusivat tuoda minut tähän maailmaan. Eli siis kiihkoilijat teille: on ihan mahdollista että omakin lapsenne ajattelee näin mutta ette saa sitä välttämättä koskaan tietää.

En pidä itseäni muita älykkäämpänä eikä ole tarkoitus korostaa itseäni, ymmärrän ettei suurin osa jaa samaa maailmankatsomusta kanssani. Haluan kuitenkin sanoa, että ap kuulostat todella ajattelevalta ihmiseltä ja vieläpä noin nuorena. Älä anna ilkeiden ihmisten kommenttien lannistaa, kyllä meitä samoin ajatteleviakin löytyy.

N26

Onko elämässäsi ollut paljonkin kärsimystä? Etkö nauti elämästäsi yhtään? 

Ja taas tuli tämä kommentti "kuulostat todella ajattelevalta ihmiseltä ja vieläpä noin nuorena". Tekeekö se tosiaan viestistä fiksun ja epäloogisista argumenteista loogisia, jos ihminen on nuori? Eikö nuoren ihmisen argumentteja saa kyseenalaistaa? 

Niinpä, minä sanoisin pikemminkin että noin nuoreksi ap jauhaa käsittämättömän paljon tuollaista mukahenkevää paskaa.

Koko eettisyyskeskustelu menettää pohjansa, jos oletetaan, että kaikenlainen elämä ja olemassaolo on epäeettistä. Näin ollen ei ole olemassa mitään eettistä, joten ei kannata miettiä minkään asian eettisyyttä. Mutta jos ajatellaan asiaa vähemmän mustavalkoisesti, voidaan ihan hyvin keskustella eettisyydestä. Se pohdinta ei vain kestä sitä väitettä, että elämän tuottaminen itsessään on epäeettistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menepäs ulos keväiseen luontoon moittimaan lintuja ja oravia parittelusta tai kasveja pölyttämisestä. Luomakunta nyt vain on sellainen, että kaikilla on lisääntymisvietti tai -vaisto. Muuten kaikki lajit kuolisivat pystyyn. Jos minä päätän olla hankkimatta lapsia, niin silloin oma sukuni sammuu, ja muut  sen kun kukoistavat. Miksi minä täällä hyppään ja häärään, jos en oman jälkikasvuni hyväksi? Ainoa kuolemattomuus, josta voin olla varma, on siinä kun omista sukusoluistani syntyy uutta elämää.

Eikös sen pitäisi olla sun mielestä hyvä asia jos ihmiset ovat aiheutuneet sukupuuttoja eläinlajeille? Poistuu eläinten kärsimyksiä. Vaiko eläimet ei kärsi kun toiset lajit syövät niitä, niillekin tulee sairauskohtauksia, onnettomuuksia ym?

Eläinten lisääntymisellä on erittäin suuri ero ihmisen lisääntymisen kanssa. Eläimet todella lisääntyvät pelkän lisääntymisvietin vuoksi, mutta ihmiselle on myös evoluutio kehittäny tämän hienon asian nimeltä aivot. Ihminen kykenee aivoilla järkevään ajatteluun.

Ei ole mitään syytä, miksi ihmiskunnan jatkuvuus tulisi taata. Ihmiskunta aiheuttaa valtavaa tuhoa eläimille ja luonnolle, miljardien ihmisten kärsiessä siinä ohella. Ihmiskunnan olemassaolo tulee pakostakin joskus päätökseensä, kuten sukusi, joten en näe syytä yrittää pitkittää sitä niin pitkään kuin mahdollista.

ap.

Ja sinäkö sen päätät?

Leiki vaan Jumalaa jos se on kivaa.

Läheskään kaikki ihmiset eivät tuhoa maapalloa.

Vain nämä tietyt jotka eivät ymmärrä eivätkä osaa ajatella nenäänsä pidemmälle.

Niin just. Ihmisten ansioista monet eläinlajit on onnistuttu pelastamaan sukupuutolta. Typerät ihmiset vaan näkee kielteiset asiat mutta kuvittelee olevansa fiksuja.

Ihmiskunta on pystynyt pelastamaan vain pienen osan eläinlajeista, jotka ovat kuolleet sukupuuttoon. Ja niiden lajien sukupuuttoon kuoleminen on pitkältä muuten ollut ihmiskunnan syytä.

ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menepäs ulos keväiseen luontoon moittimaan lintuja ja oravia parittelusta tai kasveja pölyttämisestä. Luomakunta nyt vain on sellainen, että kaikilla on lisääntymisvietti tai -vaisto. Muuten kaikki lajit kuolisivat pystyyn. Jos minä päätän olla hankkimatta lapsia, niin silloin oma sukuni sammuu, ja muut  sen kun kukoistavat. Miksi minä täällä hyppään ja häärään, jos en oman jälkikasvuni hyväksi? Ainoa kuolemattomuus, josta voin olla varma, on siinä kun omista sukusoluistani syntyy uutta elämää.

Eikös sen pitäisi olla sun mielestä hyvä asia jos ihmiset ovat aiheutuneet sukupuuttoja eläinlajeille? Poistuu eläinten kärsimyksiä. Vaiko eläimet ei kärsi kun toiset lajit syövät niitä, niillekin tulee sairauskohtauksia, onnettomuuksia ym?

Eläinten lisääntymisellä on erittäin suuri ero ihmisen lisääntymisen kanssa. Eläimet todella lisääntyvät pelkän lisääntymisvietin vuoksi, mutta ihmiselle on myös evoluutio kehittäny tämän hienon asian nimeltä aivot. Ihminen kykenee aivoilla järkevään ajatteluun.

Ei ole mitään syytä, miksi ihmiskunnan jatkuvuus tulisi taata. Ihmiskunta aiheuttaa valtavaa tuhoa eläimille ja luonnolle, miljardien ihmisten kärsiessä siinä ohella. Ihmiskunnan olemassaolo tulee pakostakin joskus päätökseensä, kuten sukusi, joten en näe syytä yrittää pitkittää sitä niin pitkään kuin mahdollista.

ap.

Ja sinäkö sen päätät?

Leiki vaan Jumalaa jos se on kivaa.

Läheskään kaikki ihmiset eivät tuhoa maapalloa.

Vain nämä tietyt jotka eivät ymmärrä eivätkä osaa ajatella nenäänsä pidemmälle.

Niin just. Ihmisten ansioista monet eläinlajit on onnistuttu pelastamaan sukupuutolta. Typerät ihmiset vaan näkee kielteiset asiat mutta kuvittelee olevansa fiksuja.

Ihmiskunta on pystynyt pelastamaan vain pienen osan eläinlajeista, jotka ovat kuolleet sukupuuttoon. Ja niiden lajien sukupuuttoon kuoleminen on pitkältä muuten ollut ihmiskunnan syytä.

ap.

Siitähän sun pitäisi kiittää ihmiskuntaa. Nämä eläimet ovat säästyneet kärsimykseltä.

Miksi muiden lajien sukupuutto on huono asia, mutta ihmiskunnan sukupuutto on yhdentekevää? Mitä väliä silläkään loppujen lopuksi on, vaikka ihminen tuhoaisi maapallon, kun elämän jatkuminen maapallolla sinänsä on epäeettistä? 

Vierailija kirjoitti:

Miksi muiden lajien sukupuutto on huono asia, mutta ihmiskunnan sukupuutto on yhdentekevää? Mitä väliä silläkään loppujen lopuksi on, vaikka ihminen tuhoaisi maapallon, kun elämän jatkuminen maapallolla sinänsä on epäeettistä? 

Ap muistuttaa sepustuksineen Pekka-Eric Auvista.

Ihan uskomatonta aliarvioimista ja syrjimistä iän perusteella "aikuisilta" ihmisiltä! Hävetkää.