Eikö tosiaan kukaan muu joudu laittamaan lasta hoitoo 1v. iässä??

Olen kotiäiti, jolla on korkeakoulututkinto, vakituinen työpaikka odottamassa ja mielestäni ihan kohtuullisen hyvä palkka. Näillä eväillä uskallan hyvillä mielin heittäytyä kotiäidiksi koko kolmeksi vuodeksi. Omista kulutustottumuksista joudutaan tinkimään, mutta se kuuluu tähän elämään.

Elämä olisi mennyt totaalliseksi kitkuttamiseksi pelkällä kotihoidontuella. Palkkani on hyvä, joten sillä on niin paljon merkitystä talouteemme. Useimmat työkaverinikin ovat palanneet suoraan tai melkein suoraan äitiyslomalta. Taitaa olla todellakin tekemistä sen kanssa, että olemme kaikki koulutettuja, vakityössä ja hyväpalkkaisia. Tilastojen mukaan se todellakin menee, niin mitä pienempi palkka ja epävakaammat työsuhteet, sitä todennäköisemmin äiti jää kotiin. Eli tämä vaan todistaa sen, että valintaan vaikuttaa todellakin myös äidin työ ja tulot, eikä pelkästään halu olla kotona.

lapset ovat hoidossa siksi, että voimme käydä töissä, maksaa lainat ja matkustella, syödä hyvin jne. Minusta tässä ei ole edes mitään outoa. Its eolen yh:n tytär, asuimme aina vuokralla, äiti työtön, enkä silti ollut mitenkään erityisen onnellinen, äiti oli usein kireänä miettiessään millä maksetaan laskut.

niin kannattais jättää ne lapset tekemättä.

omat lapseni ovat menneet hoitoon 10 kk:n ja 1v1kk:n ikäisinä. Oma äitini on lähtenyt töihin kun olin 3 kk, ja olen ihan ihminen ;-) Minusta on hienoa, että jotkut onnistuvat suunnittelemaan perheensä talouden ja elämän niin, että voivat olla kotona pidempään. Kuten jollain aikaisemmalla tässä ketjussa, meillä tietyt realiteetit oli lyöty lukkoon jo ennen lasten syntymää, jolloin ei meillä kummallakaan ollut tietoa siitä, mitä on lapsiperheen elämä, lasten kasvatus jne. Eikä myöskään siitä, mitä muuta elämä mahdollisesti tuo eteen!

Vielä viittaan tuohon, että äitini meni töihin kun olin 3 kk. Minulla on ollut turvallinen lapsuus ja äitini on ollut hyvä äiti - ja erinomainen naisen malli. Itsenäinen ja itsestään huolehtiva, hyvä äiti ja perheeseen sitoutunut. Pystyisimpä itse samaan!

Tästä on ollut useampaan kertaan vuosien saatossa (2-6 vuoden sisällä) ihan uutisissakin kera tutkijoiden haastatteluiden, että äidin koulutus ja ennen kaikkea tulotaso ja vakityö vähentävät kotihoitoa. Kuului minusta ns. nollatutkimuksiin, joiden tuloksen olisi voinut kertoa ilman sitä tilastoakin...:) Eikö se ole itsestään selvää, että raha tässäkin päätöksessä puhuu sen suhteen, paljonko enemmän perheelle jää nettoa kuukaudessa, jos äiti on töissä?

Olen kotiäiti, jolla on korkeakoulututkinto, vakituinen työpaikka odottamassa ja mielestäni ihan kohtuullisen hyvä palkka. Näillä eväillä uskallan hyvillä mielin heittäytyä kotiäidiksi koko kolmeksi vuodeksi. Omista kulutustottumuksista joudutaan tinkimään, mutta se kuuluu tähän elämään.

Elämä olisi mennyt totaalliseksi kitkuttamiseksi pelkällä kotihoidontuella. Palkkani on hyvä, joten sillä on niin paljon merkitystä talouteemme. Useimmat työkaverinikin ovat palanneet suoraan tai melkein suoraan äitiyslomalta. Taitaa olla todellakin tekemistä sen kanssa, että olemme kaikki koulutettuja, vakityössä ja hyväpalkkaisia. Tilastojen mukaan se todellakin menee, niin mitä pienempi palkka ja epävakaammat työsuhteet, sitä todennäköisemmin äiti jää kotiin. Eli tämä vaan todistaa sen, että valintaan vaikuttaa todellakin myös äidin työ ja tulot, eikä pelkästään halu olla kotona.

miksi ihmeessä lasten takia pitäisi ehdointahdoin romahduttaa elintasonsa?



Tätä en ole koskaan tajunnut.

niin kannattais jättää ne lapset tekemättä.

Olisko sulla jtk faktaa tälle väitteelle, että lapset ja omaisuus poissulkee toisensa?

Meillä ainakin on 2 lasta ja on sitä omaisuuttakin eli pointtisi oli?

Kyse on valinnasta, miten perheessä jaetaan tulotaso miehen ja vaimon välillä ja pidetään huolta, että kumpikin voivat halutessaan edetä urallaan eikä kumpikaan joudu uhraamaan pitkää koulutustaan.



Tähän malliin kuuluu, että myös isä on kotona osan aikaa. Ja meillä se sitten meni niin, että isä ilmoitti, että lapsi aloittaa nyt päiväkodissa osa-aikaisena, koska hiekkalaatikolla istuskelu loppui nyt. Ja olin tähän päätökseen erittäin tyytväinen.



Toisen lapsen kanssa ajattelemme nyt jo samaa mallia. Ei istu minun ajatusmalliini, että pitkän koulutuksen hankkinut ihminen istuisi vuosikaudet kotona pienten lasten takia, kun lapsi ei KÄRSI hoidosta, jos hoitopaikka on hyvä ja päivät lyhyitä.



Tiedän, että on olemassa pitkään kotona olevia hyvissä töissä olevia vanhempia, mutta yleensä työelämämahdollisuudet, jotka kymmen vuoden säteellä korreloivat vahvasti myös perheen tulotasoon, saavat kyllä vanhemmat laittamaan lapset hoitoon. Ja minä en näe tässä mitään ongelmaa. En siis laske tulotasoa TÄLLÄ hetkellä, vaan kokinaistulotasoa nyt tehtyjen ratkaisujen myötä vuosikymmeniksi eteenpäin (mukaanlukein muuten eläkevuodet, jos nyt meidän ikäluokat eläkkeelle pääsevät).

ja eilen juuri täytin töihin äitiyslomahakemusta johon mietin töihin paluu päivää. Me emme harrasta yhtään mitään, emme matkustele vaan elämme normaalia lapsiperheen elämää. Miehellä oma yritys jossa tekee töitä 5-7pvää viikossa. Itse olen ollut kohta vuoden vuorotteluvapaalla töistä esikoisen koulun aloituksen vuoksi. Vanha omakotitalo jota pitäisi laajentaa ja remontoida jotta mahtuisimme paremmin kun nuoremmatkin aloittavat koulun kahden vuoden sisällä. Pakolliset menot 1500€/kk eli lainakulut, sähkö, vesi, lämmitys, vakuutukset. Ruokakuluja eikä lääkäri ym yllättäviä menoja ei tuohon ole laskettu. Mistäköhän te näpsäkät kotiäidit tuosta pihistäisitte jotta kotiin jääminen olisi vaihtoehto? Nyt olen vielä saanut ruhtinallisesti käteen vuorotteluvapaalla 590€ + lapsilisät.

Kivittäkää.

kummasta luulet lapsen hyötyvän ensimmäisinä elinvuosinaan enemmän: omistusasunnosta (vaikka sitten ihan siitä tavallisesta) vai oman vanhemman huolenpidosta?

Mun mielestä tuo oman vanhemman huolenpito on asumismuotoa tärkeämpi. Ei lapsi ymmärrä eikä välitä siitä, asutteko vuokralla vai omassa...... Mutta taatusti oman vanhemman seura on tärkeämpi kuin päivähoitohenkilökunnan.

Eli vanhempien valinnoista tässä edelleenkin on kyse.

Meillä kaupungissamme ainakin vuokra-asunnot ovat ihan yhtä kalliita kuin omistusasuminenkin. Jos ottaisimme viisihenkiselle perheellemme pienen kaksion, saattaisimme säästää asumiskuluissa valitsemalla vuokra-asunnon mutta silloinkin vastaavan omistusasunnon hankkiminen olisi ehkä jopa halvempaa. En tiedä, mistä kumpuaa yhä vieläkin se käsitys, että vuokralla asuminen on halvempaa.....Neliöitä siinäkin tarvitaan, jos lapsia on useampi. Väitän, että lapsi kyllä saattaa jopa kärsiä siitä, ett perhe joutuu sinnittelemään liian pienessä asunnossa, jos vanhemmat hyppivät sen vuoksi seinille....

Ihan onnellisia ihmisiä asuu vuokra-asunnoissakin, työttöminä jne. Saavat asumistukea tai muita vastaavia. Ja hoitavat lapsensa kotona.

Omistusasunto tulee paljon halvemmaksi vaihtoehdoksi kuin vuokralla asuminen. Meillä iso (?) perhe, kohta 7 henkeä eikä mielestäni ole mitään järkeä ahtautua mihinkään kerrostalon vuokrakolmioon (neliöitä on tosin vähän saatavilla!!!), kun vuokra kuitenkin on lähes sama mikä menee lainan maksuihin sekä muihin asumiskustannuksiin. Ja kuitenkin tuosta omistusasunnosta saa sitten joskus myytäessä rahaa myös itselleen, vuokrat sen sijaan ovat menneet taivaan tuuliin.

Me onneksi otimme lainan silloin kun korot olivat matalalla ja ajoissa älysimme ottaa myös kiinteän koron lainaan, joten ihan oikeasti omistusasunto on meille halvempi tapa asua kuin vuokralla asuminen!

No tietysti vuokrakämppään voisi sitten hakea asumistukea, mutta jos työssäkäymällä voimme ITSE maksaa asumiskulumme, en näe syytä kuluttaa yhteiskunnan vähäisiä varoja. Kuitenkin on olemassa sellaisiakin perheitä, jotka OIKEASTI sitä taloudellista tukea tarvii.

Ja todellakin parin viime vuoden aikana kaikki (ruoka, sähkö, bensa ja jopa vesi) on kallistunut niin paljon, että vaikka pari vuotta sitten syntyneen lapsen kohdalla olisi laskettu, että rahat riittää täyteen 3 vuoden hoitovapaaseen, voikin olla, että laskelmat ovat menneet puihin jo aikoja sitten...

Miten ette muka pärjäis? Minä odotan viidettä mulla ei tulis mieleenkään viedä alle 1v hoitoon koska hoitomaksuihin menis niin paljon rahaa ja tulee helpommaks ja samalla hinnalla hoidan omia lapsia kotona ainakin sinne 3v:ksi asti kotona. Sen jälkeen olen ajatellut että tekisin jotakin iltahommia/viikonloppuisin. Niin ja voihan sitä kotihoidontuen aikanakin tehä jotakin lisähommia niin voi itse hoitaa lapset eikä tarvi kuskata ketään hoitoon.

No tehköön kukin valintansa itse! Se on nimittäin valinnoista kiinni!

meidän nettotulot olisi 1500 euroa. Siitä asumiskuluihin ja lainoihin noin tonni, niin ei paljon seitsemänhenkistä perhettä naurattaisi.

Ihan onnellisia ihmisiä asuu vuokra-asunnoissakin, työttöminä jne. Saavat asumistukea tai muita vastaavia. Ja hoitavat lapsensa kotona.

Mutta monikaan ei ole valmis luopumaan "saavutetuista eduista" edes omien lastensa vuoksi. Kun on kerran hommattu omistusasunto, se pidetään vaikka prkl hampaat irvessä. Kun on totuttu matkustelemaan ja ostelemaan, ei siitäkään haluta luopua. Ennemmin laitetaan lapset hoitoon heti kun se vain on mahdollista ja sitten voivotellaan, ettei ole mitenkään taloudellisesti mahdollista jäädä kotiin lapsia hoitamaan, vaikka kuinka haluaisi.....

Eli katsopa peiliin ja mieti mistä oikeasti on kyse. Siitäkö ettei todellakaan ole enää varaa tinkiä luopua mistään vai siitä, ettei halua luopua saavutetusta elintasosta?

Itse olen valmis luopumaan omista turhuuksistani lasteni vuoksi. Kyllä sitä leveämpää elämää ehtii elämään vielä senkin jälkeen, kun olen palannut takaisin töihin. Nyt on lasten aika.

Kotihoitokejuissa kehutaan, miten onnellisia ollaan, vaikkaa rahaa ei ole juuri ollenkaan.

Ja sitten on päivittäin aloituksia, miten syvältä elämä on, kun rahat eiriitä ruokaan, ei laskuihin, ei voi viedä lasta huvipuistoon, ei ostaa yhtään joululahjaa jne.

Huoh.

Omat lapset aloittaneet päiväkodissa 1+ ikäisinä, koska minä en olisi kestänyt olla kotiäitinä...

Päiväkotiin hyvä suhde, päivät kohtuullisia (~6h).

Ihan onnellisia ihmisiä asuu vuokra-asunnoissakin, työttöminä jne. Saavat asumistukea tai muita vastaavia. Ja hoitavat lapsensa kotona.

Ihan oikeasti, kuinka tyhmä ja mustavalkoinen voi ihminen olla kuin tuo yksi arvovalinnoista jankuttava??



Lue lehtiä, seuraa uutisia niin tiedät että kohta on todennäköisesti lama edessä ja kaikki vaan kallistuu. Se kotihoidontuki kun ei riitä kattamaan enää edes sitä mitä sillä sai vielä talvella.



Se kun kaikilla ei ole kiinni siitä että pitää olla hieno omakotitalo ja uusi auto, vaan ihan puhutaan normaalista asunnosta lapsiperheelle ja käytetystä autosta.

Niin vahingollista hoito ei 1-vuotiaalle ole, että sen takia vaarantaisin koko perheeni tulevaisuuden.



Varsinkin kun lapsi tulee olemaan hoidossa 6-10pvää*/kk, 5-8 h kerrallaan.

yli 17-vuotiaasta ei saa lapsilisää. Sulla on varmaan ihan pieniä lapsia, jos ajattelet, että viisilapsinen perhe tosiaan pärjää alle tuhannella eurolla kuukaudessa kun siitä pitää maksaa kaikki laskut, lukiolaisten kirjat, vakuutukset, sähkölaskut sun muut ja vielä syödäkin.

kun kaikilla ei ole vain se yksi tai kaksi lasta vuoden ikäerolla.

No näin kai se menee, jos se iso, hieno ja kallis asunto on elämässä tärkeintä. Meille kelpaa tavalllinen rt-asunto sen aikaa, kun lapset ovat pieniä, omasta talosta ehtii haaveilla vielä senkin jälkeen, kun molemmat vanhemmat ovat taas työelämässä. Mutta tässä vaiheessa pienet lapset ovat meidän perheessä etusijalla.

Voitko kuule mitenkään uskoa, että joillekin on täysin mahdotonta maksaa pelkästään miehen tuloilla edes sitä aivan tavallista, pientä asuntoa? Siis oikeastiko joku on niin yksinkertainen, että kuvittelee, että jos joutuu menemään töihin, sillä työllä kustannetaan jotain ihme ylellisyysextraa?

Kyllä meidän on molempien pakko käydä töissä, että saadaan maksettua meidän hätäisesti 50m2 asuntoa. Lapsi reilun vuoden.

ja laitan. 10 kk iässä meni kolmonen hoitoon ja nelonen tulee menemään 1 veenä. meillä on pienten lisäksi 2 murkkua, ja tod ei heitä elätetä kh-tuella! vaikka mies töissä, niin silti ei varaa jäädä kotia.