Eikö tosiaan kukaan muu joudu laittamaan lasta hoitoo 1v. iässä??
Kommentit (87)
Se on tietysti kurja, jos 10-kuinen tuupataan isoon pk-ryhmään lattialle istumaan. Mutta kun vaihtoehtoja on ja hyvä pph on ihan kodin veroinen, ei se sen kummempi ole kuin jos mummo tms. hoitaa.
Minusta olisi julmaa laittaa 8-9 -kuinen vieraalle, kun siinä iässä on useimmilla jonkusortin kriisi. Mutta vuoden ikäinen on ihan eri juttu.
riittää ihan rt-asunto, niin tiedoksi, ettei pk-seudulta irtoa minkäänlaista rt-asuntoa alle 200 000 euron (useimmiten ei varmaan edes 250 000 euron).
Me asumme espoolaisessa peruslähiössä kerrostalossa (yli 100 neilötä) ja lainaa on 250 000. No toki halvemmallakin olisi saanut, mutta meillä on varaa lyhentää lainaa sekä hoitaa lapset kotona 2-3 -vuotiaiksi, koska miehellä on niin hyväpalkkainen työ ja äitini haluaa auttaa tarvittaessa (vielä ei ole tarvittu apua).
Hesari tai katsokaa edes valtakunnallisia uutilähetyksiä, jotta tajuaisitte, että pk-seudulla ei iso laina merkitse todellakaan mitään omakotitaloa merenrannalla, citymaasturia ja mönkijää, vaan perheellä voi olla 200 00 0 lainaa ihan kerrostalokolmiosta ja pikkuautosta.
Jo Espoossa on paikkoja, joissa auto on lähes pakollinen. Ja kun todellakin hinnat ovat nousseet, niin kyllä se monella on pakko laittaa lapset hoitoon aika aikaisin. Jos lukisitte sitä Hesaria, oppisitte myös sen, että kaupungin asuntoa on todella vaikea saada, hyvä kun todella kiireessille tapauksille saadaan asunto. Kaupungin asuntoihinhan ei ole edes jonoa, vaan esim. maahan tullut mamu-perhe voi saada heti asunnon ja joku työssäkäyvä perhe, joka asuun kaksioissa voi odottaa asuntoa vaikka kymmenen vuotta saamatta sitä koskaan, koska "eivät ole asunnottomia". Ja yksityisella vuokralla oleminen on tietysti aivan yhtä kallista tai kalliimpaakin kun oman maksaminen.
ei tarvitse asua landella eikä edes omistusasunnossa, vaan Espoossa asossa, jossa vastikkeet ovat kohtuullisemmat kuin vuokramenot ja johon on mahdollista saada asumistukea.
Ai niin, mutta onhan se tietysti noloa asua Espoossa ja asossa..... Eihän sitä kehtaa edes ääneen mainita. Omistusasunto se olla pitää.
helvetin onnellisessa asemassa, että minulla on varakkaat vanhemmat sekä varakas mies, mutta ei kyllä todellakaan tulisi mieleen arvostella ihmisiä, jotka joutuvat taloudellisista syistä viemään lapset hoitoon alle 3-vuotiaina.
palkkoja teidän miehillä on, kun ei ole varaa kotiin jäädä? Meillä miehen palkka on 2500e/kk ja olen ihan kevyesti pystynyt jäämään kotiäidiksi neljän lapsen kanssa. Ja ihan perus kotihoidontukea saan. Asuntolaina, sekä autolaina päällä mutta silti pystyn olemaan kotona, eikä talous kaadu.
luonnollisesti tipahtaa jokaiselle halukkaalle, eikö?
Ja aso-asuminenhan tulee loppupeleissä omistusasumista kalliimmaksi, joten ei sekään välttämättä edullisin ratkaisu ole kuin niille, jotka eivät isoa lainaa saa (esim. pienituloiset yh:t). Kuukausimenot aso-asunnossa vastaavat usein omistusasunnon.
Mutta ns. pikkulapsivaiheessa asoasuminen voi olla monelle perheelle varsin järkevä ratkaisu.
Kuka tai mikä estää hankkimasta omistusasuntoa vasta sen jälkeen, kun lapset on ensin hoidettu kotona?
Ja aso-asuminenhan tulee loppupeleissä omistusasumista kalliimmaksi, joten ei sekään välttämättä edullisin ratkaisu ole kuin niille, jotka eivät isoa lainaa saa (esim. pienituloiset yh:t). Kuukausimenot aso-asunnossa vastaavat usein omistusasunnon.
...kun kyse ei kuitenkaan ole kuin muutamasta hassusta vuodesta.
ohi parissa vuodessa.
On perheitä jossa lapsia on monta, ja perheitä joissa ne lapset on isolla ikäerolla.
Eli samassa perheessä voi olla sekä pikkulapsia että isoja koululaisia/teinejä.
Pirkanmaalla, niin hämmästelee asuntojen hintoja. Myimme Tampereella 90-luvulla rakennetun alkuperäiskuntosen rivarikolmion peruslähiöstä. Saimme 162 000 Euroa. Eli pienestä komiostakin saa maksaa maltaita... neliöt menee jo lähelle 200 000 Euroa tai ylikin. Ei se 150 000-200 000 Euron laina täälläkään tarkoita kuin minimiasuntoa perheelle.
Oletko koskaan kuullut suurperheistä tai perheistä, jossa lapset ovat isoilla ikäeroilla?
...kun kyse ei kuitenkaan ole kuin muutamasta hassusta vuodesta.
että omat ja miehen tulot ovat 70% normaalituloista ja vielä kotihoidontuki päälle, mutta millä ihmeellä hoidatte lapsenne kotona jos kerran teette kuitenkin 70% normaalista työajasta???
Tulot on 2000€/kk netto. Yksityisyrittäjänä ei ole helppoa olla kun verottaja muistaa erilailla kuin tavallista työntekijää. Jotta verot saa maksettua pitää töitä tehdä senkin edestä vaikkei se rahaa enempää toisikaan.
Toki yritän olla kotona pidempään kuin sen että kuopus täyttää vuoden mutta jos ei rahaa ole ei muita vaihtoehtoja ole. On edellisetkin lapset hoitoon menneet vuoden vanhoina eivätkä ole mitään traumoja saaneet.
Jos ei nyt puhutaankaan rahasta vaan siitä, miten te pitkään kotona olleet saatte aikanne kulumaan niin, että se tyydyttää myös aikuista?
Lasten kanssa leikkiessä, puistossa, kahvilassa, siivoamalla, ruuanlaitossa, netissä?
Ihan oikeesti, riittääkö tämä teille? Ettekö kaipaa mitään älyllistä haastetta? Enkä nyt tarkoita haasteilla sitä, miten esim. saa 3-vuotiaan kiukkukohtauksen menemään ohi...
joiden ikäero on parisen vuotta. Eihän tuollainen pikku-äippä voi mitenkään tajuta, millaista se elämä on, kun on sekä pieniä lapsia että teinejä. Kun sille teinille pitää maksaa harrastukset ja opiskelut, niin ei ihan yhden ihmisen palkka riitä, kun pitää vielä asua, syödä, vaatettaa ja liikkuakin.
No, elämä opettaa.
oletko kuullut harrastuksista?
76, perheet ovat erilaisia. Tekeekö se susta äidistä huonomman, jos hän haluaa lapset pienellä ikäerolla? Vai mitä tuo sun halveksuva "pikku-äippä" muuten tarkoittaa?
Samaa paskaa vois nyt kaataa sun niskaan sanomalla, että oisit tehnyt ne lapset putkeen ja huolehtinut sen jälkeen ehkäisystäsi, niin ei tarvis olla täällä valittamassa, miten kallista on elättää sekä teinejä, että pikkulapsia.....
vaikka olen sitä mieltä, että lapsi olisi varmasti onnellisin kotona jomman kumman vanhemman kanssa. Ei tosin ole ollut kovin onneton hoidossakaan (pph).
Syynä ei ollut taloudellinen pärjääminen (miehen tulot olivat alle 2500€/kk, mutta itselläni on sen verran pääomatuloja, että pärjättiin ihan kivasti, vaikka asuntomenot n. 1300€/kk), vaikka tietysti jouduttiin tinkimään sellaisista asioista, joihin töissä ollessa pystyy (matkustelu, uudet huonekalut jne.).
Menin töihin, koska halusin edetä uralla ennen kuin jään toisen kerran äitiyslomalle. Hyi minua! Samalla nostan äitiysloman elintasoa, kun saan selkeästi parempaa palkkaa kuin ennen esikoista.
Osa-aikaisiin töihin en mennyt, koska omalla alalla sellainen ei ole mahdollista, etenkin kun edellinen työsuhde oli loppunut eikä ollut siis vanhaa työpaikkaa, mihin palata. Mutta muutenkaan ei osa-aikaisia työpaikkoja saati sitten ilta-/viikonlopputöitä ole. Ja ei, en aio lähteä siivous tms. hommiin koska niistä käteen jäävä raha ei korvaa menetettyä yhteistä vapaa-aikaa koko perheen kesken. Myös se on minulle tärkeää, hyi mitä arvoja minulla!
Toisen lapsen aion jättää kotihoitoon miehelle alle puolivuotiaana - vielä kamalampi äiti - ja syy tähän on jälleen kerran raha, minä kun tienaan miestä paremmin.
En siis ole ehkä mikään malliäiti... silti rakastan lastani enemmän kuin mitään muuta, en tee pitkää päivää ja vietän käytännössä kaiken vapaa-aikani lapsen kanssa (ja ihan hyvillä mielin!). Mutta että rupeaisin arvostelemaan muita heidän valinnoistaan? Ei tulisi mieleenikään...
En oikein pysty ymmärtämään sitä, että jos joku on onnellinen omassa valinnassaan, eli kotona monta vuotta lasten kanssa, niin miksi pitää tuputtaa sitä muille?? Uskoisin, että te olette nimenomaan tyytyväisiä siellä kotona, ettekä halua mitään muuta, fine. Mutta jos joku muu haluaa/joutuu, niin pakkoko niiden on elää niin kuin te...
vai onko kyse siitä, että EI SAA SANOA, että on pakko mennä töihin, kun voisi elää kaikenlaisilla tuilla. Mielellään me töissäkäyvät ne teille maksetaan. Olkaa hyvät vain!
oletko kuullut harrastuksista?
No, riippuu varmaankin harrastuksesta, että saako siitä riittävästi älyllistä haastetta. Itse juoksen ja luen romaaneja ja enpä kyllä menisi väittämään, että näistä kumpikaan riittää täyttämään sen mitä tarkoitin haasteilla.
Mutta toisaalta jos oma työ on haasteetonta, niin sitten toki useampikin harrastus kuluttaa enemmän aivokapasiteettiä....
Jo 9kk ikäisenä Ja okey, itse menin mielelläni töihin, mutta väitän ettei meillä olisi pärjätty vain pienipalkkaisen mieheni tuloilla.
Meillä lapsia on 4, emme asu omistusasunnossa. tila-auto on pakollinen, koska kaupassa käyynit ei onnistu ilman autoa näin isolle perheelle. Vaikka bensakuluja ei ole paljon ja kilometrejä tulee vähän, on muut autokustannukset melko suuret.
No valintahan se on sekin, että tehtiin suurperhe, mutta mieluummin nämä 4 ihanaa lasta, kuin vain kaksi ja kotonaolo.
Niin ja rakastan työtäni lasten parissa. :)
Mutta totta oma valinta, ainakin osittain