Tiedättekö yhtään naista joka ei taantuisi kun saa lapsia? Minä en, taannuin itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Se on suomalaisessa kulttuurissa jotenkin.

Täällä on kunnia-asia laittaa lapsi itsen edelle, mennä aina lapsen ehdoilla, ja hieman uhrautua. Ja kun itsensä näkee vain lasten ja kodin hoitajana, alkaa miehenkin nähdä pelkästään lasten ja kodin toisena hoitajana, sillä seurauksella että parisuhde, romantiikka ja seksi kärsii.

Esim. Ranskassa on käsittääkseni kunnia-asia äidin pitää huolta itsestään, huolehtia että saa lepoa, omaa aikaa, parisuhdeaikaa, huolehtia ulkonäöstä ja pukeutua hyvin. Ajatellaan että parasta mitä lapselle voi tarjota on hyvinvoiva äiti ja onnellinen parisuhde.

Itse asiassa ranskalaisäidit ovat hyvin stressaantuneita tuosta että pikkulapsiarjessakin pitäisi meikata ja puunata. Tosin sielläkin on iso ero esim. suurkaupunkien ja maaseudun välillä. 

Siis järkkyjä kommentteja, ei jakseta/viitsitä huolehtia omasta ulkonäöstä. No eipä ihme että Suomi on avioerotilastoissa korkealla....

Vierailija kirjoitti:

Siis järkkyjä kommentteja, ei jakseta/viitsitä huolehtia omasta ulkonäöstä. No eipä ihme että Suomi on avioerotilastoissa korkealla....

No ne on kyllä naiset jotka tekee aloitteen valtaosaan eroista.

Sehän on ihan luonnonvalintaa että lapsen hyvinvointi on etusijalla. 

"Nyt kun on aikaa ja rahaa panostaa enemmän itseensä, ulkonäköönsä, vaatteisiinsa, niin osa ystävistä on yhä siellä "kuplassaan" ja niitä ei kiinnosta ko. asiat. Aika rasittavaa odotella että "palaavat taas ennalleen".

Miksi sinusta on rasittavaa että ystäväsi eivät halua panostaa vaatteisiin ja ulkonäköön yhtä paljon kuin sinä? Kuinka pinnallista ystävyytesi oikein on, jos toisten ulkonäkö on noin ratkaiseva asia?

Selkeästi paistaa täällä joistain vastauksista käsitys, että itsestä ja ulkonäöstä huolehtiminen on pinnallista ja turhaa, lapsista huolehtiminen aitoa ja tärkeää. Vaikka eihän ne mitenkään sulje toisiaan pois. Äiti voi huolehtia itsestään, pukeutua nätisti, liikkua, tavata ystäviä ja olla silti hyvä äiti. Väittäisin melkein että hyvinvoiva ja itseensä tyytyväinen äiti on lapselle parempi, kuin itsensä unohtanut marttyyri.

Tuo ei ole taantumista, mitä ihmettelet. Toisekseen, kenellä on energiaa laittaa naamaansa kun vauva vaatii huomiota 24/7? Kyllä tuollaisessa stressitilanteessa asiat hakeutuvat luonnostaan tärkeysjärjestykseen. Jokainen vauvan äiti nukkuu/lepää mieluummin sen 15-20 min joka muuten kuluisi meikkaamiseen ja tukan laittoon. Itse ainakin nautin siitä vapaudesta ettei tarvitse piitata omasta ulkonäöstään äitiysloman aikana. Sitten kun palaan töihin niin on jälleen "pakko" vetää päälle jotain muuta kuin trikoota ja näyttää huolitellulta.

Ja kuinkahan onnellisia ne ranskalaisäidit on, kun niiden on oltava hoikkia ja huoliteltuja tai ukko lähtee painamaan rakastajatarta. Ranskassa on varmaan Suomea yleisempää palkata lastenhoitaja?

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole taantumista vaan priorisointia.

Ei se ole priorisointia, vaan hormonitoiminnan muutosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis järkkyjä kommentteja, ei jakseta/viitsitä huolehtia omasta ulkonäöstä. No eipä ihme että Suomi on avioerotilastoissa korkealla....

No ne on kyllä naiset jotka tekee aloitteen valtaosaan eroista.

Niin ne tekee, kun huomaavat, etteivät saa miestä muokattua mieleisekseen, vaikka kuinka yrittävät.

Nainen taantuu aina, kun saa lapsia. On todella surullista huomata, miten fiksu, menestynyt, kaunis ja iloinen nainen muuttuu lapsen saatuaan tyhmemmäksi, lamaantuneeksi, tavallisen näköiseksi ja väsyneeksi kuvatukseksi. Hirveää tuhlausta. Miten saisi nuorille sanomaa siitä, että niitä lapsia ei tarvitse tehdä? Että mahdollisimman moni pelastuisi ja saisi hyvän elämän ilman lapsia? On niin surullista, kun ihmisten elämä menee hukkaan. Ihan kokonaan, loppuiäksi.

Jos tämänkin ketjun luettuaan edes yksi nuori saisi oivalluksen jäädä lapsettomaksi, se olisi suuri voitto. Toivottavasti niin käy. Sitten voimme olla onnellisia hänen puolestaan. Lasten hankkiminen on aina pelkkää miinusta loppuiäksi kaikilla elämänalueilla.

Ei se ole taantumista, että lakkaa olemasta ulkonäkökeskeinen. Minulle on tapahtunut niin, ja pidän sitä kehityksenä enkä taantumisena.

Jos, ap., todella pidät sitä taantumisena, sinun kannattaa tarkistaa arvomaailmasi.

Minusta on nimenomaan helpotus, että Suomessa saa keskittyä lapsiin, kun he ovat pieniä. Minulla ainakin oli voimakas tarve hoivata lapsiani ja pysyä heidän lähellään, kun he olivat vauvoja ja taaperoita. Olisi ollut kurjaa, jos minua olisi painostettu pois lasten luota ja näyttämään hyvältä suunnilleen heti synnytyksen jälkeen.

Toki kävin alusta saakka lenkillä ja vähitellen aloin taas käydä ystävien kanssa ulkona, samoin omaan harrastukseeni olen palannut aina kun lapset ovat olleet n. 6kk. Hoitovapaat on jaettu ja mies on ollut myös pitkään kotona, joten töihinkin olen palannut suht varhain.

Mutta siis eivät kaikki kaipaa samanlaista "itsestään huolenpitoa" kuin sinä ap uskot.

Miksi pitää olla joko-tai? Minä rötväsin vauva- ja pikkulapsiajan kotona ollessani ihan luonnontilassa, ihan niin kuin aiemminkin etätöitä tehdessäni. Silloin aiemmin puunasin aina kun lähdin asioille/viihteelle/reissuun, tai jos miehen kanssa oli treffi-ilta. Ja kun vauva tuli, edelleen lähtiessäni itsekseni/vauvan/miehen kanssa johonkin, laittauduin niin kuin ennenkin koska saan ihanan fiiliksen siitä. Matkustimme edelleen paljon, ja näille reissuille varsinkin laittauduin. Ja kotiin palatessa oli taas ihanaa rötvätä. En ymmärrä miksi tapojani olisi pitänyt väkisin muuttaa "koska vauva". Ja siis olin vauva-aikana aivan romuna univelasta, joskus täysin zombina. Mutta se 5-10min laittautumista meni samaan syssyyn pukemisen ja vauvan kanssa säätämisen kanssa, samalla tsemppaamisella.

Minä ainakin kasvoin oikeasti aikuiseksi kun sain 1.lapsen 27v.

Olen vähemmän itsekäs koska laitan lapset etusijalle elämässäni aina mutta se ei tarkoita sitä että olisin unohtanut itseni ja itsestäni huolehtimisen. Minulla on muutakin elämää kuin perhe mutta perhe on ykkönen.

Omasta mielestäni en ole joutunut lasten myötä luopumaan mistään vaan olen saanut paljon. Olen monta kokemusta rikkaampi. Rakkauttakin on nyt monin verroin. Toki tähän auttaa hyvä mies joka hyvä isä ja olemme kaikki perusterveitä ja talous on ok. Ei ole mitään syytä uhriutua tai esittää jotain marttyyriä vaan elän juuri sitä elämää mitä halusinkin ja onneksi sain. Mieheni kanssa olen ollut yhdessä nyt 27 vuotta ja parisuhde on erittäin ok kaikin puolin. Meidän parisuhde on lasten koti.

Faith kirjoitti:

Ei se ole taantumista, että lakkaa olemasta ulkonäkökeskeinen. Minulle on tapahtunut niin, ja pidän sitä kehityksenä enkä taantumisena.

Jos, ap., todella pidät sitä taantumisena, sinun kannattaa tarkistaa arvomaailmasi.

Ei tarvitse olla ulkonäkökeskeinen tai lapsivihaaja, vaikka pikkulasten äiti edes vähän pitäisi huolta myöskin omasta ulkonäöstään/kaverisuhteistaan jne. Niin ne isätkin tekevät.

Ap

En tunnista. Minulle on lasten myötä kasvanut ihan erilaiset intressit liikuntaan, terveelliseen ruokaan ja sosiaalisen hyvinvointiin. Myönnän, että olen myös tietoisesti halunnut erottautua tuosta "rupsahtanut mamma" myytistä ja se on motivoinut pitämään itsestäni ja ulkonöstäni huolta.

/30v ja 3 lasta, koen olevani upeimmillani juuri nyt.

Tässä aloituksessa ei ollut itsekkyydestä puhe vaan siitä miksi äidit lakkaavat huolehtimasta omasta ulkonäöstään (yleensä muutamaksi vuodeksi, jotkut kokonaan) kun saavat lapsia. Sisälukutaito tällä palstalla vähän huono?

Ap

Elämä on valintoja.

Mutta onko siis naisen päätehtävä näyttää hyvältä 24/7 miehen mieliksi?

Kukaan ei ole ikuisesti nuori vaikka ei tekisi yhtään lasta.

Onneksi monille naisille kasvaa terve itsetunto lasten ja/tai iän myötä niin elämä ei ole pelkkää nätiltä näyttämistä ja miehelle pyllistämistä.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on nimenomaan helpotus, että Suomessa saa keskittyä lapsiin, kun he ovat pieniä. Minulla ainakin oli voimakas tarve hoivata lapsiani ja pysyä heidän lähellään, kun he olivat vauvoja ja taaperoita. Olisi ollut kurjaa, jos minua olisi painostettu pois lasten luota ja näyttämään hyvältä suunnilleen heti synnytyksen jälkeen.

Toki kävin alusta saakka lenkillä ja vähitellen aloin taas käydä ystävien kanssa ulkona, samoin omaan harrastukseeni olen palannut aina kun lapset ovat olleet n. 6kk. Hoitovapaat on jaettu ja mies on ollut myös pitkään kotona, joten töihinkin olen palannut suht varhain.

Mutta siis eivät kaikki kaipaa samanlaista "itsestään huolenpitoa" kuin sinä ap uskot.

Olin itse n. 10 v. kuin variksenpelätin ja elin lapsilleni ja perheelleni....(sisälukutaito). Itsestä huolehtiminen jäi ja tässä olen ihmetellyt että miksi se meiltä äideiltä jää.

Ap