Lue keskustelun säännöt.
Tiedättekö yhtään naista joka ei taantuisi kun saa lapsia? Minä en, taannuin itsekin.
18.05.2018 |
N. 20 vuotta sitten tulin äidiksi, enkä edes itse huomannut että siinä vähän kaverit jäivät kun elämänarvot heittivät häränpyllyä, omasta ulkonäöstä huolehtiminen repsahti....No, uusiin vaatteisiin ei toki ollut varaa, käytin nekin vähät sitten vauvan tarpeisiin. Ei niin viitsinyt meikata/laittaa hiuksia.
N. 10 vuotta siinä vierähti kunnes aloin pikkuhiljaa kömpimään "kuplasta" pois. Olin parikymppinen kun sain esikoisen ja nyt nelikymppinen. Nyt kun on aikaa ja rahaa panostaa enemmän itseensä, ulkonäköönsä, vaatteisiinsa, niin osa ystävistä on yhä siellä "kuplassaan" ja niitä ei kiinnosta ko. asiat. Aika rasittavaa odotella että "palaavat taas ennalleen".
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
En tunnista. Minulle on lasten myötä kasvanut ihan erilaiset intressit liikuntaan, terveelliseen ruokaan ja sosiaalisen hyvinvointiin. Myönnän, että olen myös tietoisesti halunnut erottautua tuosta "rupsahtanut mamma" myytistä ja se on motivoinut pitämään itsestäni ja ulkonöstäni huolta.
/30v ja 3 lasta, koen olevani upeimmillani juuri nyt.
Hienoa sinä! :)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomi on vapaa maa ja kukaan ei tarvitse ap sinun lupaasi elää omaa elämäänsä niinkuin haluaa.
Sääli ap että itse koet eläneesi jotenkin väärin kun lapsesi olivat pieniä.
Normaaliin elämään kuuluu eri vaiheet missä eri asiat on tärkeitä. Ei kukaan ole samanlainen kehdosta hautaan oli lapsia tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis järkkyjä kommentteja, ei jakseta/viitsitä huolehtia omasta ulkonäöstä. No eipä ihme että Suomi on avioerotilastoissa korkealla....
No ne on kyllä naiset jotka tekee aloitteen valtaosaan eroista.
Niin, kun miehet hyppäävät vieraissa/eivät halua enää sitä rupumammaa.
No sinä olit variksenpelätti 10 vuotta ja se kai oli oma valinta. Tuskin kukaan sinua pakotti.
Se nyt vaan oli sellainen vaihe elämässäsi. Olisitko ollut onnellisempi meikissä joka päivä?
Itse en koskaan kadu mitään tai vatvo menneessä sillä elämä on siihen liian lyhyt. Elämä on!
Ihmisten prioriteetit voivat muuttua ja se voi liittyä ihan ikäänkin. Itse olen huomannut että näin 40 vuotta lähestyessä en yksinkertaisesti ajattele ulkonäköäni hirveän olennaisena ulottuvuutena, tai juuri ollenkaan. Miksi pitäisi olla konventionaalisten normien mukaisesti kaunis/viehättävä...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tunnista. Minulle on lasten myötä kasvanut ihan erilaiset intressit liikuntaan, terveelliseen ruokaan ja sosiaalisen hyvinvointiin. Myönnän, että olen myös tietoisesti halunnut erottautua tuosta "rupsahtanut mamma" myytistä ja se on motivoinut pitämään itsestäni ja ulkonöstäni huolta.
/30v ja 3 lasta, koen olevani upeimmillani juuri nyt.
Jäin miettimään, että mikä voisi olla syynä näiden intressien kasvamiseen. Yksi ajatus oli, että me ihan oikeasti mieheni kanssa mietimme lasten vaikutusta meidän elämään ja kävimme kaikki mahdolliset kauhuskenaariot läpi ennen raskauksia. Meillä oli siis toimintasuunnitelmat ongelmien varalta jo hyvissä ajoin valmiina. Tiesin esimerkiksi, että pelkkä kotona oleminen tekisi minusta hullun ja siksi järjestimme asiat niin, että minun on ollut mahdollista opiskella ja tehdä lyhyitä työrupeamia lapsista huolimatta.
Jos katson lähipiiriäni, niin aika monessa perheessä on "trendinä" ratkoa ongelmia ja riitatilanteita sitä mukaan kun niitä tulee. Riidat ovat siis parisuhteissa keskittyneet lähinnä siihen parisuhteen ja perhe-elämän roolitukseen. On ollut tunnetta siitä, että ympäristö pakottaa tiettyyn muottiin vastoin omaa tahtoa. Oma rooli äitinä tai isänä on tullut yllätyksenä ja tietynlainen katkeruuskin on usein läsnä, kun varsinkin äideilla on tunne siitä, että ovat perhesirkuksen tirehtöörejä, jotka tamburiinilla lyövät tahtia, jotta elämä pysyy jonkinlaisessa kasassa ja rytmissä.
Pitääkö ihmisen ja varsinkin naisen toimia samassa moodissa 15v:sta siihen asti kunnes kuolema korjaa?
Eikö voi elää kunkin elämän vaiheen mukaan ja niin kuin hyvältä tuntuu ja ei todellakaan samalla lailla kuin naapurin pirjo? Saako olla oma itsensä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitkässä parisuhteessa onkin se etu että ei todellakaan tarvitse esittää mitään roolia. Voi olla välillä vaikka mikä kotipeikko ja välillä taas viimeisen päälle laitettuna vaikka juhliin.
En todellakaan ole samanlainen millään tasolla kuin 22v. kun aloimme seurustella. Ja mieheni ei ole samanlainen nyt 5kymppisenä kuin 25v. Ja ei kumpikaan haikaile nuoruutta. Nyt on hyvä ja silloin oli hyvä ja siinä välissä oli hyvä. On rakkautta ja kunnioitusta ja arvostusta toista kohtaan ja aito halu olla yhdessä.
Lapset on ihan parasta elämässä. Olemme molemmat perhekeskeisiä ihmisiä. Mutta silti on kivaa kun parin vuoden päästä esikoinen 17v. muuttaa omilleen ja olemme taas kaksin. Uusi elämän vaihe alkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset taantuu ja äitiytyy.
Miehet sensijaan elävät tätä päivää ja ovat poikamaisia.
Eikä miesten seksuaalinen halukkuus ole kadonnut minnekään.Juuri näin.
Ap
Ei, vaan naiset aikuistuu ja onneksi suurin osa miehistäkin. Jotkut miehet jäävät poikamaisiksi ja sitten tuli ero.
Esimerkiksi minulla on ollut hyvinkin aktiivinen seksielämä pian lasteni syntymien jälkeen ja on vieläkin vaikka olen jo mummo.
Se ei aina näy päällepäin kenellä peitto heiluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa että itseensä törsaaminen ja turha kulutus on taantumisen vastakohta.
Tätä en tässä nyt hakenut, vaan lähinnä sitä kuinka me äidit lakataan huolehtimaan itsestämme siinä vaiheessa kun saadaan lapsia. Niin tein minäkin, mutta itse en sitä huomannut ennen kuin nyt kauempaa katsoen ja kavereita kun katselen. Ennen niin hehkeät naiset ovat kuin jyrän alle jääneitä monta vuotta...ja joo, olin itsekin.
Ap
Minusta se kertoo ennemmin siitä että elämänarvot menevät uusiksi. Nukunko 3h ja herään meikkaamaan kun lähdemme puistoon, vai Nukunko sen 4h? Siitä voi sitten itse valita.
Vierailija kirjoitti:
Tässä aloituksessa ei ollut itsekkyydestä puhe vaan siitä miksi äidit lakkaavat huolehtimasta omasta ulkonäöstään (yleensä muutamaksi vuodeksi, jotkut kokonaan) kun saavat lapsia. Sisälukutaito tällä palstalla vähän huono?
Ap
Minä en kyllä ikinä ole nähnyt äitiä joka ei olisi esim kammannut tukkaa ennenkuin lähtee ulos 🤔 missä näitä tälläisiä äitejä näkee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä tunnista. Tulin äidiksi 36 v ja elämään on mahtunut kyllä muutakin. Mutta minäpä olenkin varmaan ehtinyt elää sitä kuplan ulkopuolista elämää riittävän kauan ennen lapsensaantia ;) Ja niitä kun on vain yksi niin on jäänyt myös aikaa myös itselle, harrastuksille jne perheajan lomassa. Kuplassa elävien kanssa en koe kyllä olevan paljon mitään yhteistä muuta kuin osallistua lasten yms. synttäreille silloin tällöin.
Vierailija kirjoitti:
Faith kirjoitti:
Ei se ole taantumista, että lakkaa olemasta ulkonäkökeskeinen. Minulle on tapahtunut niin, ja pidän sitä kehityksenä enkä taantumisena.
Jos, ap., todella pidät sitä taantumisena, sinun kannattaa tarkistaa arvomaailmasi.
Ei tarvitse olla ulkonäkökeskeinen tai lapsivihaaja, vaikka pikkulasten äiti edes vähän pitäisi huolta myöskin omasta ulkonäöstään/kaverisuhteistaan jne. Niin ne isätkin tekevät.
Ap
No eivät kyllä isätkin tee. Nyt ap ulos sieltä kuplastasi huomaamaan, miten muut ihmiset todellisuudessa elävät. On ihan normaalia, että lasten saannin ja keski-ikäistymisen myötä ihminen lakkaa koko ajan tuijottamasta peiliin ja se on ihan tervettä.
Tässä on just parasta se, että oma itsetunto on niin kohdillaan ettei tarvitse yhtään murehtia, mitä joku muu elämästäni ajattelee - ulkonäöstäni puhumattakaan!
No, kun sinä spesifisti puhuit "äitien taantumisesta" ja myös ystävyyssuhteiden hoitamattomuudesta kun ilmeisesti tarkoititkin vain jonkinasteista lievää ulkonäöstä huolehtimista, niin en ole varma onko ongelma lukijoiden päässä.