Käy ihan oikeasti sääliksi rytmitajuttomia ja epämusikaalisia ihmisiä

Vierailija kirjoitti:

Säälisit ennemmin meitä musikaalisia kun joudumme kuuntelemaan epämusikaalisten ihmisten soittoa ja laulua jotka siis kuulostaa hirveiltä. Kidutusta on se. Miksei ihminen voi harrastaa sellaista mihin omat kyvyt riittää eikä yritä ”kehittää itseään” sellaisella alueella joka oikeasti vaatii synnynnäistä lahjakkuutta?

Ja nämä harrastajamuusikot ovat innokkaimpia esiintymään joka kissanristiäisissä pitkällä ohjelmistolla, yhtä lahjaton kuulijakunta taputtaa innoissaan karmealle esitykselle.

Missä sinfoniaorkesterissa soitat?

Fiksuilla ja empaattisilla olisi oikeus ajatella sinusta, että olet vähän yksinkertainen ja tunnevammainen, mutta eivät niin tee, koska ovat fiksuja ja empaattisia ja ymmärtävät, että sinulla ja harrastajamuusikolla on paikkansa maailmassa.

Voi raukkaa. Mahtaa olla elämä rankkaa kun rakentaa itselleen jotain aivan turhia jalustoja. Minä, rytmitajuton epämusikaalinen ihminen en sinun säälilläsi tee mitään. En minä kiellä säälimästä, se on sinun asiasi. Mutta ihan tiedoksi, että se on sinänsä ihan turhaa energian hukkaamista. Säälisi tai säälimättömyytesi ei hetkauta elämääni kumpaankaan suuntaan. Elän omaa, onnellista elämääni joka tapauksessa.

Ei minulla ole taiteellista silmää muutenkaan. Mutta olen oman paikkani silti maailmassa löytänyt. Vahvuuksiani on ymmärrys ja empatia. Tajuan ihmisiä, ymmärrän erilaisuuden, tiedostan, etten omaa elämääni voi elää peilaten kenenkään muun elämää. Iloitsen, kun ihmiset ovat löytäneet omat vahvuutensa. Iloitsen, kun kohtaan aitoa hyvyyttä, pyyteetöntä auttamista, kun ihminen hyväksyy toisen sellaisena kuin tämä on. Iloitsen anteeksiantamisesta, ymmärryksestä, kun erehtynyt saa uuden tilaisuuden ja mahdollisuuden.

Mua käy sääliksi apn kaltaiset megatunteelliset hehkuttajat, joille kaikki on elämää suurempaa ja joko maailman mahtavinta tai kauheinta. Mahtaa elämä olla yhtä stressaavaa vuoristorataa kun kaikkeen pitää reagoida niin voimakkaasti.

Itse en jaksa tuollaisia ihmisiä ollenkaan, etenkin kun ne (kuten tässäkin aloituksessa) yrittävät vetää kaikki muutkin siihen "superihqua" ja "hirvittävänkamalaa" hullunmyllyyn. Rasittavaa ja tulee aina mieleen että noin isot tunteet on sitten sieltä älyn puolelta pois, kun tunne-elämä on kultaisennoutajan tasolla.

Mä olen keskivertoa musikaalisempi ja rytmitajua löytyy. Silti monilla ihmisillä on ominaisuuksia, joita kadehdin. Esimerkiksi motorinen lahjakkuus! Sitä kaipaisi vaikkapa tanssimisessa: rytmitajustani ei juuri ole hyötyä, kun kehollinen hahmotus on kutosen tasoa. :) Kaikilla meillä on omat lahjakkuutemme, ja muiden ihmisten keskinkertaisuus niillä omilla vahvoilla alueillamme näyttäytyy meille tietysti jälkeenjääneisyytenä ja kokonaisvaltaisena tyhmyytenä. Vaikka he olisivat muilla alueilla paljon meitä lahjakkaampia!

Olen arytminen, eli rytmitajuton, enkä oikein sävellajeista yms. mitään ymmärrä. Koitin opetella (kitaran)soittamista, mutta eihän siitä mitään tullut! Tanssia en osaa. En ole koskaan oppinut. Silti suorastaan rakastan musiikin kuuntelua. Vanhanaikaista rokkia, bluesia, ska-musikkkia. Tylsä iskelmämusiiki ärsyttää. Miten tunnistan hyvän rokin paskasta tusinahittituubasta? En tiedä itsekään, kuljen silkalla tunteella. Mutta musiikki ei ole minulle sen enempää äänisaastetta kuin välttämättömyyskään. Pakko ei ole elää koko elämääni nspikuulokkeet korvilla. Töissä kun on käytössä Intercom III:set, joissa on Bluetooth. Useimmiten en kytke kännykkäänsä, puhumattakaan että kuuntelisin jotain muuta kuin työympäristön ääniä.