Lue keskustelun säännöt.
Käy ihan oikeasti sääliksi rytmitajuttomia ja epämusikaalisia ihmisiä
17.05.2018 |
Tuntuu jotenkin käsittämättömältä, että he eivät voi koskaan tietää miten paljon menettävät. Aivan kuin heiltä puuttuisi yksi kokonainen aisti.
Yksi tuttuni luulee, että kun hän hyvällä säkällä saa marssittua tasatahtiin, niin hän on tajunnut rytmin. Tai toinen tuttuni, joka ei kuule kahden lähekkäin olevan sävelen korkeuseroa eikä kuule harmonioita. Pystyy nauttimaan vain musiikista, jossa on hyvät lyriikat. Kaikki muu menee ohi.
Sydäntäni särkee. En voi jakaa heidän kanssaan musiikillisia nautintoja. Aivan kuin eläisimme eri maailmoissa ja puhuisimme eri kieltä. Minä en ymmärrä, kuinka he eivät voi ymmärtää, ja he eivät ymmärrä, mikä heiltä muka jää ymmärtämättä. Kuinka he voisivatkaan.
Sen on pakko olla joku neurologinen fiba. Voisikohan tulevaisuudessa sitä korjata?
Kommentit (85)
Epämusikaalisille ja rytmitajuttomille ihmisille musiikki on yleensä suht merkityksetöntä, lähinnä radiosta kuuluvaa taustamelua. Eikä sellaista osaa kaivata, mitä ei ole koskaan ollutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät ihmiset viitsi edes sanoa, mitä mieltä ovat epämusikaalisista.
Mnjaa.
Minulla on ihan normaali sävelkorva ja rytmitaju. Osaan laulaa hyvin, kuulen ja ymmärrän rytmin, erilaisten soittimien äänet, äänten korkeudet yms. mutta minulleppa musiikki ei vain ole niin iso juttu. En kuuntele sitä vapaaehtoisesti oikeastaan ollenkaan, en liikutu siitä eikä se ole minulle päätäräjäyttävä kokemus vaikka kuulen sen ihan kuin muutkin. On totta, että suurin osa ihmisistä nauttii musiikista, siinä määrin että sitä voisi kutsua jo omaksi kielekseen, mutta ei ihminen ole viallinen jos se ei ole niin iso juttu kuin toisille.
Etpä sinäkään varmaan voi ikinä kokea niitä onnentunteita mitä minä saan omista intohimoni kohteista, surku.
Musiikin, tanssin tai vaikka kuvataiteen pitäminen kovanakin ilmaisun muotona kertoo ihmisen käyvän vähän vajaalla. Sen verran köykäistä käsien heiluttelu tai tuhertelu on verrattuna puhumiseen tai kirjoittamiseen. Esimerkiksi sana tulkinta on kutakuinkin synonyymi epämääräisyydelle, joka jää kuulijan vastuulle. Sopii uskoville, lapsille ja muille rajoittuneille.
Voi että. Aktiivitanssijana ja hyvän rytmitajun omaavana olen tulla hulluksi kun lavoilla käy näitä oman elämänsä johntravoltoja jotka ovat käyneet tanssikurssit ja osaavat tipitarkkaan askeleet....rytmistä ja tulkinnasta ei mitään ymmärrystä...Vaikka itse ei heidän kanssaan tanssisi tukkivat tehokkaasti tien muilta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä säälin kirjoitusvirheitä tekeviä ihmisiä, jotka eivät osaa ilmaista itseään.
Tunnen heitä kohtaan vilpitötä myötätuntoa ja mietin, millainen heidän elämänsä olisi, jos heillä olisi kirjoitustaito.
Pahoitteluni, ap.
Vierailija kirjoitti:
On mahdotonta selittää musiikkia sellaiselle, jolle kaikki musiikki on "ihan kivaa".
On mahdotonta selittää sitä tunnetta kun ihokarvat nousee pystyyn jostain kappaleesta, jos toinen ei jaksa pysähtyä kuuntelemaan edes yhtä kappaletta.
Minulle musiikki ei merkinnyt oikein mitään ennen kuin aloin harjoitella ekaa soitintani. Rehellisesti, jos kaikki musiikki olisi hävinnyt maailmasta vuodeksi, ei se olisi vaikuttanut elämääni.
Soittamisen opettelun ohessa musiikin maailma jotenkin avautui ja siitä tuli todella tärkeää ajan saatossa. Selvisi että minulla on jopa luonnostaan rytmi- ja säveltajua perintönä.
Nämä seikat eivät silti vaikuttaneet aiemmin, kun en ollut vahvistanut niitä itse soittamalla. Meidän perheessä oli olleet muut taidot olleet tärkeämpiä. Toki vanhempien aloitteesta tuo soittoharrastus tuli, mutta olin harjoittanut muita asioita ennen teini-ikää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
48 jatkaa...
Olen sittemmin huomannut, että muillekin musikanteille musiikki on usein tärkeämpää kuin niille, jotka eivät soita mitään.
Tosi karkea ylistys. Toki moni rakastaa musiikkia ylikaiken, vaikka ei soita mitään. Mutta usein musiikkineutraalit eivät soita.
Itselläni ei ole rytmitajua. En erota nuotteja toisistaan, en muista kappaleiden rytmiä ja miten ne menevät. En osaa soittaa, en laulaa. Kuuntelen musiikkia kuitenkin noin kahdeksan tuntia päivässä. Lähes kaikenlaista, niin taidemusiikkia kuin elektronista, poppia ja gangstarappia. Jos olen yksin kotona, saatan tanssia. Menee varmaan epätahtiin ja näyttää typerältä, mutta nautin. Joskus laulan hiukan epävireisesti mukana, mutta nautin. Mutta rakastan musiikkia. Välillä löytyy kappaleita jotka vievät minut avaruuteen tai toiseen ulottuvuuteen ja kuuntelen niitä yhä uudelleen ja uudelleen ja uudelleen.
Joten, vaikka ei olisi lahjoja tai osaamista, voi asioista nauttia. Uimisestakin voi nauttia, vaikka osaisi vain pärskiä mm vieressä. Lentämisestä voi nauttia, vaikka istuisi vain matkustamossa ilman tietoakaan koneen ohjauksesta. Tämän vuoksi tämä on joko provo tai ap on erittäin yksinkertainen, jopa tyhmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen totaalisen epämusikaalinen ja musiikki on mulle "ihan sama". Sen sijaan koen visuaaliset elämykset samalla tavalla kuin sinä koet musiikin. Värien ja muotojen harmonia, rytmit ja kontrastit ovat "musiikkia" minulle. Sotkuisessa kämpässä asuminen on minulle sama kuin kuuntelisin epävireistä musiikkia koko ajan. Tosin tähänkin on pakko lasten takia tottua...
Mulla on tuttu joka kuuntelee vain lempiartistiaan ( George michael) ja näin on ollut jo ainakin 25 vuotta. Kaikki muu hänen mukaansa kuullostaa mölyltä hänen korviinsa eikö hän erota niistä sanoja tai säveltä.
Huokailee aina äänekkäästi esim automatkoilla ja tyrkyttää mukana tuomassa cd:tä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä mä edes tiedän, onko mulla musiikkikorvaa ja rytmitajua?
Minä säälin fyysisesti heikkoja ihmisiä. Sitä itseluottamuksen tunnetta on mahdoton, jollekin pienonpimputtajalle selottää, että tilanteen niin vaatiessa repisin hänet paloiksi paljain käsin. No se oli vain graavimpi esimerkki, mutta on oikeasti ihan turvallista kulkea kadulla illalla kun kukaan ei yritä onneaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskallan väittää että jokainen on tavallaan musikaalinen, jopa vauvat nauttivat musiikista.
Minä en nauti musiikista enkä ole koskaan nauttinut. Mielestäni turhempaan ei voi aikaansa kuluttaa kuin tunkea korviinsa melusaastetta =D En ymmärrä että jotkut viitsivät. Jos olen yksin kotona en todellakaan laita musiikkia radiosta mölisemään. Koulussa opettelin soittamaan nuoteista kun oli pakko.
Vierailija kirjoitti:
En mä kyllä koe menettäneeni mitään, vaikka en ymmärrä nuoteista tai sävelkorkeuksista yhtään mitään. Musiikkia kuuntelen melkeimpä vain autossa, joskus on keittiön radio päällä taustaäänenä.
Kyllä mä joistan kappaleista liikutun ja joku pätkä on ihan hauska rinkutus, ja se riittää mulle.
Elän ihan normaalia perheellisen, työssäkäyvän ihmisen elämää. Saan nautintoni muista asioista, jonka fiksu ihminen ymmärtäisi, koska kaikki ovat erilaisia.
Että kiitos, voit keskittää säälimiseen kuluvan energiasi johonkin älykkäämpään toimintaan.
Itse olen alkanut autossakin kuunnella yle puhetta. Mihin musiikkia ,muka tarvii? Täysin turhake.
Älä öykkäröi harmoonillasi! Asia on siinä nauttiiko musiikista vai ei. Jos ei nauti, jää valtavasta ilmaisesta ilosta paitsi, mutta ei se elämää kaada.
Vierailija kirjoitti:
Minä säälin fyysisesti heikkoja ihmisiä. Sitä itseluottamuksen tunnetta on mahdoton, jollekin pienonpimputtajalle selottää, että tilanteen niin vaatiessa repisin hänet paloiksi paljain käsin. No se oli vain graavimpi esimerkki, mutta on oikeasti ihan turvallista kulkea kadulla illalla kun kukaan ei yritä onneaan.
Ihmiset jotka vääntävät pianon pienoksi, on tutkitusti fyysinen ja henkinen vamma. Inhoan niitä.
Yläasteella musiikinopettaja sanoi että hänen opettamasssa oppiaineessa tyhjästä päästä on hyötyä, se toimii laulaessa kaikukoppana. Samalla tajusin että luokan parhaat laulajat olivat niitä, jotka eivät pärjänneet lukuaineissa. Opettaja vitsissä oli ehkä kokemusta mukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskallan väittää että jokainen on tavallaan musikaalinen, jopa vauvat nauttivat musiikista.
Naurettava kommentti. Musikaalinen vauva on musikaalinen jo valmiiksi, epämusikaalinen on epämusikaalinen. Musikaalinen vauva nauttii musiikista. Epämusikaalinen voi nauttia rytmistä ja siitä, että äidistä on kivaa. Mutta tuo "jopa vauvat" oli ihan väärin sanottu. Vauva tunnistaa kappaleet, joita se on kuullut kohdussa.
Miksi oletatte että musikaalinen rakastaa musiikkia? Musikaalinen voi myös vihata musiikkia.
Vaikka naisella olisi täydelliset rinnat, niin imettäminen ei välttämättä ole hänen elämäneliksiirinsä.
Jos kärsii amusiasta, eli ei voi esimerkiksi erottaa rytmejä tai sävelkorkeuksia niin silloin ei voi nauttia musiikista ja se on vain melusaastetta. Mutta toisaalta, eipä välttämättä edes osaa kaivata sellaista mitä ei koskaan ole ollutkaan.
Ja sama pätee muihinkin aisteihin ja tuntemuksiin. Esimerkiksi osa ihmisistä on supermaistajia, suurin osa taviksia ja osa maistaa heikommin.