Lue keskustelun säännöt.
Käy ihan oikeasti sääliksi rytmitajuttomia ja epämusikaalisia ihmisiä
17.05.2018 |
Tuntuu jotenkin käsittämättömältä, että he eivät voi koskaan tietää miten paljon menettävät. Aivan kuin heiltä puuttuisi yksi kokonainen aisti.
Yksi tuttuni luulee, että kun hän hyvällä säkällä saa marssittua tasatahtiin, niin hän on tajunnut rytmin. Tai toinen tuttuni, joka ei kuule kahden lähekkäin olevan sävelen korkeuseroa eikä kuule harmonioita. Pystyy nauttimaan vain musiikista, jossa on hyvät lyriikat. Kaikki muu menee ohi.
Sydäntäni särkee. En voi jakaa heidän kanssaan musiikillisia nautintoja. Aivan kuin eläisimme eri maailmoissa ja puhuisimme eri kieltä. Minä en ymmärrä, kuinka he eivät voi ymmärtää, ja he eivät ymmärrä, mikä heiltä muka jää ymmärtämättä. Kuinka he voisivatkaan.
Sen on pakko olla joku neurologinen fiba. Voisikohan tulevaisuudessa sitä korjata?
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
Aivan, ja mua säälittää ihmiset jotka eivät osaa piirtää ympyrää vapaalla kädellä, jotka eivät näe yhtä laajaa sävyskaalaa väreistä kuin minä tai herran jestas ovat värisokeita tai hämäsokeita. Siis miten kukaan voi elää niin? Ihan hirveän köyhää elämää.
Öhö-öhö.
Kyllä minä säälin värisokeitakin samalla lailla. Tosin siihen on nykyään saatavilla apu erikoislaseista, jotka saa värit näkymään värisokeallekin. Kuurollekin voidaan saada lääketieteen keinoin kuulo takaisin. Sokea voi oppia "näkemään" kuuloaistillaan.
Mutta mikä auttaisi rytmitajutonta ja epämusikaalista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epämusikaalinen ja rytmitajuton ei kärsi sellaisesta, mitä vailla on koko ikänsä ollut. Me musikaaliset ja rytmitajuiset sen sijaan menetetään paljon, kun ei voi siipan kanssa mennä esimerkiksi konserttiin, koska siippa alkaa kuorsata.
Uskallan väittää että jokainen on tavallaan musikaalinen, jopa vauvat nauttivat musiikista.
Minuakin harmittaa, että olen musiikillisesti lahjaton eli ei ole minkäänlaisia laulun- tai soitonlahjoja suotu. Musiikin kuuleminen kuitenkin herättää voimakkaita tunteita ja erilaiset musiikin elementit koen eri lailla. Siksi tuo niin kovasti harmittaa, joskus toivoisin vain pystyväni ilmaisemaan myös itse sen mitä kuulen esim. laulamalla...
Onneksi tanssi on ollut itselleni ratkaisu tähän ongelmaan ja liikkeellä pystyn ilmaisemaan sen mihin ääntä ei annettu. :)
Ei se nautinto ole sen kummempi kuin jollekkin se meren katselu. Joku toinen pystyy saamaan älytöntä nautintoa siitä yhtälailla kuin sinä musiikista.
Ihmiset tykkää eri asioita. Ei makuasioista voi kiistellä. Ei niistä ole koskaan voinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan, ja mua säälittää ihmiset jotka eivät osaa piirtää ympyrää vapaalla kädellä, jotka eivät näe yhtä laajaa sävyskaalaa väreistä kuin minä tai herran jestas ovat värisokeita tai hämäsokeita. Siis miten kukaan voi elää niin? Ihan hirveän köyhää elämää.
Öhö-öhö.
Kyllä minä säälin värisokeitakin samalla lailla. Tosin siihen on nykyään saatavilla apu erikoislaseista, jotka saa värit näkymään värisokeallekin. Kuurollekin voidaan saada lääketieteen keinoin kuulo takaisin. Sokea voi oppia "näkemään" kuuloaistillaan.
Mutta mikä auttaisi rytmitajutonta ja epämusikaalista?
Niin no korvaukset on aika....hmmmm epähienostuneita. Värisokea ei näe tuhatta eri sävyä puuttuvista väreistään laseillakaan eikä kuuro saa kuulolaitteella täydellistä sävelkorvaa.
Katsos kun se ei ole varsinainen puutos, jos on epämusikaalinen, vaikket sinä sitä musikaalisena ymmärräkään. En mäkään ymmärrä miksei kaikille uppoa musta huumori, mikseivät he ymmärrä kuvallista taidetta tai miksi joku katsoo how i met your motheria. Mutta vaikka ne ovat vastaavanlaisia epäkohtia ihmisessä kuin mun epämusikaalisuuteni, eivät he kärsi niistä kuten en minäkään siitä, etten osaa soittaa tai suuremmin laulaakaan. Tehköön joku sellainen sitä joka on hyvä siinä, mä teen sitten visuaalisesti hengästyttäviä tiloja (ei siis psyykkisia tiloja, ihan arkkitehtuurista ja taiteesta on kyse ;)). Vaikket sä ilmeisesti siitä mitään ymmärräkään. En silti pidä sua oikeasti vajaana, toki se on sääli ettet voi kokea niitä puolia maailmasta niin voimakkaasti kuin mä, mutta että pitäis korjata jotenkin invasiivisesti...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko vaikea ymmärtää, että ihmiset ovat erilaisia? Joku voi saada mielettömiä aistielämyksiä vaikka vain rannalla istumisesta ja aaltojen katselemisesta ja kuuntelemisesta. Toinen saunomisesta ja niin edespäin. En kuvittele, että omat mieltymykseni olisivat eniten tajunnanräjäyttäviä, kun vähän vaikea on mennä toisen ihmisen nahkoihin. Voin kuvitella, mutta en voi tietää.
On vaikea ymmärtää mistä se johtuu. Rytmitaju ja musikaalisuus on synnynnäisiä ominaisuuksia, toisin kuin rannalla istumisen ja aaltojen katselemisen nauttiminen. Rytmitaju ja musikaalisuus eivät ole mieltymyksiä. Niitä ei pääse pakoon eikä niitä voi menettää ellei saa aivovauriota.
Musikaalisuus on lahjakkuus, niinkuin moni muukin kyky. Visuaalisuus ja kyky eläytyä ovat myös lahjakkuuksia. Joten et voi tietää, kun et pysty kokemaan ja tuntemaan niinkuin joku toinen pystyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu jotenkin käsittämättömältä, että he eivät voi koskaan tietää miten paljon menettävät. Aivan kuin heiltä puuttuisi yksi kokonainen aisti.
Yksi tuttuni luulee, että kun hän hyvällä säkällä saa marssittua tasatahtiin, niin hän on tajunnut rytmin. Tai toinen tuttuni, joka ei kuule kahden lähekkäin olevan sävelen korkeuseroa eikä kuule harmonioita. Pystyy nauttimaan vain musiikista, jossa on hyvät lyriikat. Kaikki muu menee ohi.
Sydäntäni särkee. En voi jakaa heidän kanssaan musiikillisia nautintoja. Aivan kuin eläisimme eri maailmoissa ja puhuisimme eri kieltä. Minä en ymmärrä, kuinka he eivät voi ymmärtää, ja he eivät ymmärrä, mikä heiltä muka jää ymmärtämättä. Kuinka he voisivatkaan.
Sen on pakko olla joku neurologinen fiba. Voisikohan tulevaisuudessa sitä korjata?
Ei tarvi sääliä. Olet hassu.
Musiikki ei merkitse esim. minulle mitään. Kaikki yritykset kauniilla äänellä laulamiseen ovat vain huvittavia. En kuuntele enkä nauti.
Mä vihaan musiikkia. Täysin turhaa melua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua säälittää kaikki matemaattisesti lahjattomat. Ollaan ihan öö aapisen reunalla, kun pitäisi laskea mitä tuote maksaa 30% alennuksen jälkeen. Yksinkertaiseenkin laskutoimitukseen tarvitaan laskinta.
Hävettää myöntää mutta minä olen tuollainen, oppimisvaikeuksia matematiikassa :( Joka paikassa saa kuulla kuinka paska ihminen on jos ei osaa matematiikkaa, joojoo tiedetään jo ennestään, että ollaan luusereita.
Ei käy sääliksi vaan alkaa keikoilla vituttaa. Se on ihan ylivoimaista osata heiluttaa käsiään samaan suuntaan kuin muu rivi! Varsinkin, kun artisti näyttää mallia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en ymmärrä ihmisiä, jotka soittavat samaa kappaletta tunnista ja päivästä toiseen. Kaipaan vaihtelua elämääni, joten esim. hevi on hyvää tiskaus/siivousmusiikkia, elektroninen tanssimusiikki ( ei sitä radiorenkutusta joltain tunnetulta artistilta ) on hyvää kävelymusiikkia ja klassinen musiikki sopii illanviettoon kirjan ääressä. Vain muutaman esimerkin mainitakseni. Rakastan kaikenlaista tanssimista, mutta laulutaitoja minulle ei suotu. Radiota en enää pysty kuuntelemaan juurikin näiden jatkuvasti toistuvien soittolistojen takia.
Vierailija kirjoitti:
Uskallan väittää että jokainen on tavallaan musikaalinen, jopa vauvat nauttivat musiikista.
Naurettava kommentti. Musikaalinen vauva on musikaalinen jo valmiiksi, epämusikaalinen on epämusikaalinen. Musikaalinen vauva nauttii musiikista. Epämusikaalinen voi nauttia rytmistä ja siitä, että äidistä on kivaa. Mutta tuo "jopa vauvat" oli ihan väärin sanottu. Vauva tunnistaa kappaleet, joita se on kuullut kohdussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä kyllä koe menettäneeni mitään, vaikka en ymmärrä nuoteista tai sävelkorkeuksista yhtään mitään. Musiikkia kuuntelen melkeimpä vain autossa, joskus on keittiön radio päällä taustaäänenä.
Kyllä mä joistan kappaleista liikutun ja joku pätkä on ihan hauska rinkutus, ja se riittää mulle.
Elän ihan normaalia perheellisen, työssäkäyvän ihmisen elämää. Saan nautintoni muista asioista, jonka fiksu ihminen ymmärtäisi, koska kaikki ovat erilaisia.
Että kiitos, voit keskittää säälimiseen kuluvan energiasi johonkin älykkäämpään toimintaan.
jos et muka ymmärrä sävelkorkeuksista "yhtään mitään", miten voit tietää mikä on musiikkia ja mikä vain eri korkuisia ääniä sarjassa?
Otatko kaiken lukemasi aina kirjaimellisesti?
Mua säälittää ihmiset, joilta puuttuu visuaalinen silmä. Missaavat kaikki värit, muodot ja kuvat. Ja ne joilta puuttuu makuaisti. Lappaavat vain ruokaa suuhunsa, aistimatta sen vivahteita. Ja sitten säälittää myös...
Suotta säälit: musiikki on minulle vain kasa epämääräistä äänisaastetta, jota haluan paeta hiljaisuuteen. En ymmärrä musiikkia, enkä pidä ylimääräisistä äänistä. Näin minun kohdallani.
Mua säälittää ihmiset, jotka eivät tunne eläimiä ja kasveja eivätkä edes huomaa vaikka nenän edestä lentää kaunis haukka. Näkevät luonnon vain välttämättömänä pahana tai haittana ihmiselle.
Voi, voi, kyllä minun niin käy sääliksi kaikki typerien aloitusten laatijat. Nyyh sentään!
Mua säälittää ihmiset, jotka ”säätivät” muita, jotta pääsevät sillä verukkeella nostamaan itsensä jalustalle.
Ehkäpä nämä epämusikaaliset säälivätkin sinua, koska olet itse epä(jotain muuta).
Meinaatko, että harmonian tunnistaminen ja sanoiksi pukeminen ei ole opittua? Tai että rytmin tunnistamista ei opetella?