Käy ihan oikeasti sääliksi rytmitajuttomia ja epämusikaalisia ihmisiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko vaikea ymmärtää, että ihmiset ovat erilaisia? Joku voi saada mielettömiä aistielämyksiä vaikka vain rannalla istumisesta ja aaltojen katselemisesta ja kuuntelemisesta. Toinen saunomisesta ja niin edespäin. En kuvittele, että omat mieltymykseni olisivat eniten tajunnanräjäyttäviä, kun vähän vaikea on mennä toisen ihmisen nahkoihin. Voin kuvitella, mutta en voi tietää.

On vaikea ymmärtää mistä se johtuu. Rytmitaju ja musikaalisuus on synnynnäisiä ominaisuuksia, toisin kuin rannalla istumisen ja aaltojen katselemisen nauttiminen. Rytmitaju ja musikaalisuus eivät ole mieltymyksiä. Niitä ei pääse pakoon eikä niitä voi menettää ellei saa aivovauriota.

Musikaalisuus on lahjakkuus, niinkuin moni muukin kyky. Visuaalisuus ja kyky eläytyä ovat myös lahjakkuuksia. Joten et voi tietää, kun et pysty kokemaan ja tuntemaan niinkuin joku toinen pystyy.

Kaikki taidot ovat lopulta harjoittellun tulosta. Lahjakkuus mitataan siinä että kuinka hienoihin suorituksiin yltää verrattuna muihin jotka ovat harjoitelleet paljon.

Vierailija kirjoitti:

Yläasteella musiikinopettaja sanoi että hänen opettamasssa oppiaineessa tyhjästä päästä on hyötyä, se toimii laulaessa kaikukoppana. Samalla tajusin että luokan parhaat laulajat olivat niitä, jotka eivät pärjänneet lukuaineissa. Opettaja vitsissä oli ehkä kokemusta mukana.

Musikaalisella lahjakkuudella kokonaisuudessaan on aika vahva korrelaatio esimerkiksi matemaattisen lahjakkuuden kanssa. Musikaalisuus on toki paljon muutakin kuin laulutaitoa. Laulutaito on kiinni kurkun hallinnasta, toisille se on helpompaa kuin toisille, mutta kukaan ei opi laulamaan opettelematta. Eikä sävelkorva kehity, ellei kuule musiikkia.

Summa summarum: musikaalisuus kehittyy varhaisten kokemuksien ja oman kiinnostuksen vuoropuheluna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskallan väittää että jokainen on tavallaan musikaalinen, jopa vauvat nauttivat musiikista.

Naurettava kommentti. Musikaalinen vauva on musikaalinen jo valmiiksi, epämusikaalinen on epämusikaalinen. Musikaalinen vauva nauttii musiikista. Epämusikaalinen voi nauttia rytmistä ja siitä, että äidistä on kivaa. Mutta tuo "jopa vauvat" oli ihan väärin sanottu. Vauva tunnistaa kappaleet, joita se on kuullut kohdussa.

Miksi oletatte että musikaalinen rakastaa musiikkia? Musikaalinen voi myös vihata musiikkia.

Vaikka naisella olisi täydelliset rinnat, niin imettäminen ei välttämättä ole hänen elämäneliksiirinsä.

Ohis. Jos ei rakasta musiikkia, ei ole musikaalinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yläasteella musiikinopettaja sanoi että hänen opettamasssa oppiaineessa tyhjästä päästä on hyötyä, se toimii laulaessa kaikukoppana. Samalla tajusin että luokan parhaat laulajat olivat niitä, jotka eivät pärjänneet lukuaineissa. Opettaja vitsissä oli ehkä kokemusta mukana.

Musikaalisella lahjakkuudella kokonaisuudessaan on aika vahva korrelaatio esimerkiksi matemaattisen lahjakkuuden kanssa. Musikaalisuus on toki paljon muutakin kuin laulutaitoa. Laulutaito on kiinni kurkun hallinnasta, toisille se on helpompaa kuin toisille, mutta kukaan ei opi laulamaan opettelematta. Eikä sävelkorva kehity, ellei kuule musiikkia.

Summa summarum: musikaalisuus kehittyy varhaisten kokemuksien ja oman kiinnostuksen vuoropuheluna.

Sehän on ihan tyypillinen stereotypia että muusikolla on talousasiat retuperällä, ei vaikuta kovin etevältä matemaattisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskallan väittää että jokainen on tavallaan musikaalinen, jopa vauvat nauttivat musiikista.

Naurettava kommentti. Musikaalinen vauva on musikaalinen jo valmiiksi, epämusikaalinen on epämusikaalinen. Musikaalinen vauva nauttii musiikista. Epämusikaalinen voi nauttia rytmistä ja siitä, että äidistä on kivaa. Mutta tuo "jopa vauvat" oli ihan väärin sanottu. Vauva tunnistaa kappaleet, joita se on kuullut kohdussa.

Miksi oletatte että musikaalinen rakastaa musiikkia? Musikaalinen voi myös vihata musiikkia.

Vaikka naisella olisi täydelliset rinnat, niin imettäminen ei välttämättä ole hänen elämäneliksiirinsä.

Ohis. Jos ei rakasta musiikkia, ei ole musikaalinen.

Olipa outo väite. Tietysti voi olla musikaalinen ja vihata musiikkia. Vastaavasti voi rakastaa musiikkia ja olla epämusikaalinen.

Ohis. Kuka aikuinen käyttää tuollaista sanaa?

Mielenkiintoinen keskustelu rytmitajuttomuudesta. Itse olen jotakuinkin rytmitajuton, mutta olen kuitenkin musikaalinen, eli tarkoittaa sitä, että en tunnista rytmejä, en kykenisi soittamaan rumpuja, mutta olen suorittanut pianossa ja kitarassa soittotutkintoja, samoin laulussa, koska olen oppinut nuotit ja soittamisen nopeasti. Nyt olen jo lähellä eläkeikää, mutta pyrkiessäni musiikkiopistoon 1970-luvulla sain pääsykokeista seuraavanlaiset pisteet: (maksimi 10)

laulu 9,5

atonaalinen testi 10

sointujen laulaminen 10

rytmikoe 0,5

Eli tuo kertonee paljon rytmiikastani. En siis kyennyt naputtelemaan rytmejä ollenkaan. Pääsin kuitenkin sisälle oppilaitokseen. Tuon lisäksi oli vielä soittokoe pääsoittimessa (kitara).

Ikinä en oppinut tanssimaan, enkä muutenkaan ole ollut tanssimisesta kiinnostunut.

Enkä edelleenkään tunnista rytmejä. Joitakin komppeja olen oppinut kun olen käyttänyt niihin tolkuttomasti aikaa. En tiedä onko heikolla matikkapäällä tekemistä rytmitajuttomuuden kanssa. Oman kokemukseni perusteella näin voisin väittää.

Tuosta puuttui vielä säveltapailu, joka myös testattiin musiikkiopiston pääsykokeessa ja siitä sain myös täydet 10 pistettä.

terv, edellisen kirjoittanut

Musiikki on monelle itseään hallitsemattomalle jonkinlainen psyykkinen pakotie, kokonaan toine kuin reaalimaailma, ajatellaan esim. oopperalaulajattaria, monet ovat hyvin lihavia, jonkilainen syömishäiriö yleine kuin balettitanssijoilla, laulajissa, muusikoissa ja säveltäjissä on paljon homoseksuaaleja, musiikki on pohjimmiltaan yksilölaji, vaikka täytyyhän yhteissoitonkin sujua. Arvostan musiikin luojia ja esittäjiä hyvin paljon, koska parhaimmat heistä kykenevät luomaan täysin uusia maailmoja meille tavallisille kuolevaisille. Jos ajatellaan rationaalisesti (esim. tuotannon tehokkuus, jne.), niin musiikki ei tuota mitään ja on ihmeellistä, kuinka musiikki voi olla niinkin merkittävässä asemassa kuin se on. Musiikin täytyy olla jotain oleellista ja olennaisesti inhimilliseen kanssakäyntiin liittyvää, arvokasta toimintaaa.

Hyvin kirjoitit. Ja tuohon "täytyyhän yhteissoitonkin sujua" lisäisin että mulla on sellainen ongelma, että en pysty soittamaan missään orkesterissa enkä säestämään ketään, en edes itseäni kitaralla, vaikka muutoin olen soittotaitoinen ja opiskellut paljon musiikkia. Orkestereissa en ole koskaan soittanut, eikä edes kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu jotenkin käsittämättömältä, että he eivät voi koskaan tietää miten paljon menettävät. Aivan kuin heiltä puuttuisi yksi kokonainen aisti.

Yksi tuttuni luulee, että kun hän hyvällä säkällä saa marssittua tasatahtiin, niin hän on tajunnut rytmin. Tai toinen tuttuni, joka ei kuule kahden lähekkäin olevan sävelen korkeuseroa eikä kuule harmonioita. Pystyy nauttimaan vain musiikista, jossa on hyvät lyriikat. Kaikki muu menee ohi.

Sydäntäni särkee. En voi jakaa heidän kanssaan musiikillisia nautintoja. Aivan kuin eläisimme eri maailmoissa ja puhuisimme eri kieltä. Minä en ymmärrä, kuinka he eivät voi ymmärtää, ja he eivät ymmärrä, mikä heiltä muka jää ymmärtämättä. Kuinka he voisivatkaan.

Sen on pakko olla joku neurologinen fiba. Voisikohan tulevaisuudessa sitä korjata?

En tiedä. Neurologista fibaa varmaan on.

Minulla on tarkka (absoluuttinen) sävelkorva, enkä pysty nauttimaan kaikesta musiikista /musiikkiesityksistä sen takia. En koskaan mene karaokebaariin. Kaikkein pahinta on sellainen hienoinen epäpuhtaus, jota kaikki eivät edes kuule. Se on sama kuin 1000 kynttä raapimassa liitutaulua. 

Nautin kuvataiteesta enemmän, koska siinä ei ole riitasointuja.

Sinä, absoluuttisen sävelkorvan omaava, soitatko kuitenkin jotain instrumenttia?

Minulla ei ole absoluuttista sävelkorvaa, mutta mainitsemasi epäpuhtaus musiikissa tekee minutkin pahoinvointiseksi. Se on vielä pahempaa kuin reippaasti nuotin vierestä vetäminen.

Minulla ei ole musikaalisuutta taitoa tai tietoa ollenkaan mutta olen arkkitehti ja esteettistä silmää ja taiteellisuutta senkin edestä. olin myös hyvä koulussa ja keskiarvo yli 8 eli en ole tyhmä vaikka ei ole sävelkorvaa. En tarvitse musikaalisten ihmisten sääliä, kuten en myöskään itse sääli niitä ketkä eivät osaa piirtää koska en ole niin ikävä ihminen..

up

Ei mitään väliä! -mitä ei ole eikä ymmärrä niin eihän sitä osaa edes kaivata.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu jotenkin käsittämättömältä, että he eivät voi koskaan tietää miten paljon menettävät. Aivan kuin heiltä puuttuisi yksi kokonainen aisti.

Yksi tuttuni luulee, että kun hän hyvällä säkällä saa marssittua tasatahtiin, niin hän on tajunnut rytmin. Tai toinen tuttuni, joka ei kuule kahden lähekkäin olevan sävelen korkeuseroa eikä kuule harmonioita. Pystyy nauttimaan vain musiikista, jossa on hyvät lyriikat. Kaikki muu menee ohi.

Sydäntäni särkee. En voi jakaa heidän kanssaan musiikillisia nautintoja. Aivan kuin eläisimme eri maailmoissa ja puhuisimme eri kieltä. Minä en ymmärrä, kuinka he eivät voi ymmärtää, ja he eivät ymmärrä, mikä heiltä muka jää ymmärtämättä. Kuinka he voisivatkaan.

Sen on pakko olla joku neurologinen fiba. Voisikohan tulevaisuudessa sitä korjata?

Ihme niuho oot? 😮

Siis minulla ei ole rytmitajua, olen epämusikaalinen ja oon hokannut ettei ole sävelkorvaakaan. Siitä huolimatta musiikki on hyvä juttu, jopa siinä määrin että parasta aikaa nyt töissä rakentelen itselleni työpaikkakitaraa jotta voi työajalla opetella soittamaan eikä edellämainitut puutteet haittaa pätkän vertaa😆

En itse kai ole varsinaisesti epämusikaalinen, mutta mulla musiikin kuuntelu ja siitä nauttiminen on jaksottaista. Välillä saan vilunväreitä ja liikutun kyynelten partaalle suosikkikappaleistani, sitten voi taas mennä kuukausia niin ettei mikään musiikki herätä mitään tunteita. Ja kai se olisi kiva jos pystyisi saamaan samanlaisia fiiliksiä siitä aina, mutta en kuitenkaan koe mitään elämälle oleellista missaavani niinä "epåmusikaalisina" kausina :D On sitä elämässä paljon muitakin asioita joista nauttia ja jopa saada samantyylisiä syvällisiä, liikuttavia tuntemuksia.

Säälisit ennemmin meitä musikaalisia kun joudumme kuuntelemaan epämusikaalisten ihmisten soittoa ja laulua jotka siis kuulostaa hirveiltä. Kidutusta on se. Miksei ihminen voi harrastaa sellaista mihin omat kyvyt riittää eikä yritä ”kehittää itseään” sellaisella alueella joka oikeasti vaatii synnynnäistä lahjakkuutta?

Ja nämä harrastajamuusikot ovat innokkaimpia esiintymään joka kissanristiäisissä pitkällä ohjelmistolla, yhtä lahjaton kuulijakunta taputtaa innoissaan karmealle esitykselle.

Miten kuurot pystyvätkään elämään itsensä kanssa kun eivät kuule musiikkia!

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu jotenkin käsittämättömältä, että he eivät voi koskaan tietää miten paljon menettävät. Aivan kuin heiltä puuttuisi yksi kokonainen aisti.

Yksi tuttuni luulee, että kun hän hyvällä säkällä saa marssittua tasatahtiin, niin hän on tajunnut rytmin. Tai toinen tuttuni, joka ei kuule kahden lähekkäin olevan sävelen korkeuseroa eikä kuule harmonioita. Pystyy nauttimaan vain musiikista, jossa on hyvät lyriikat. Kaikki muu menee ohi.

Sydäntäni särkee. En voi jakaa heidän kanssaan musiikillisia nautintoja. Aivan kuin eläisimme eri maailmoissa ja puhuisimme eri kieltä. Minä en ymmärrä, kuinka he eivät voi ymmärtää, ja he eivät ymmärrä, mikä heiltä muka jää ymmärtämättä. Kuinka he voisivatkaan.

Sen on pakko olla joku neurologinen fiba. Voisikohan tulevaisuudessa sitä korjata?

Ehkäpä "ymmärrät" musiikkia, mutta et selvästikään rakasta sitä, niin kuin et ystäviäsikään.