Lue keskustelun säännöt.
Tsempatkaa pysymään kovana ja unohtamaan mies!
17.05.2018 |
Olen todella ihastunut ellen rakastunut mieheen, jonka kanssa olen viesteillyt pari vuotta. Puhumme (tai siis puhuimme) myös puhelimessa päivittäin ja olemme olleet sängyssä muutaman kerran. (Asumme eri maissa) Kaikki on ollut ihanaa ja molempien mielestä välillämme on erityinen suhde... mutta ei siitä sen enempää. Olen rakastunut. Piste.
Nyt kuitenkin on selvää, että jokin on muuttunut miehen puolelta. Viesteily on vähentynyt murto-osaan aiemmasta ja juuri koskaan ei ”ehdi” puhua. Olen yrittänyt selittää asioita itselleni ”parhain päin” koska niin kovasti toivoisin että kaikki olisi edelleen kuin ennen, mutta nyt minun on pakko myöntää itselleni eli PAUKUTTAA PÄÄHÄNI että mies ei enää tunne samoin kuin minä. Niin paljon kuin se sattuukin, se on pakko vaan hyväksyä.
Voisitteko tsempata eteenpäin? Mitä teen käytännössä? Tiedän että oikea ratkaisu on pistää välit kokonaan poikki ja olla ottamatta yhteyttä enää ikinä, mutta tunnen itseni ha tiedän etten vaan pysty... yritin mutta kuitenkin vastasin hetken päästä taas viesteihin.
Jokaisesta uudesta viestistä kehittelen toivoa ja haaveita - ja kerta toisensa jälkeen petyn ja särjen sydämestäni palan kerrallaan.
Olen ihan hukassa.
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
No tuota - tarjoan vanhaa klisettä, joka toimii itselleni. Tosiasioiden hyväksyminen ja aika parantavat. Sitä ei enää kiinnosta ilmeisesti, hänen kohdaltaan juttu on siinä - eipä sulla juuri vaihtoehtoja ole. Koita ajatella niitä vähemmän hohdokkaita puolia hänessä, kyllä se siitä. Älä kuitenkaan kovin ankarasti tempoile - sidot vaan tiukemmin ittesi siihen seittiin. Sitäkin kokeilin kerran, ja äh...
Kiitos! Mitä tarkoitat temppuilla? Mietin juuri sitä että kuinka ”dramaattisesti” tästä pitäisi irtautua ja käytännössä miten. Tiedän että sanomasi on totta, mutta se rakastunut osa minussa haluaa vaan takertua pienimpäänkin toiveen rippuun... vaikka järki sanoo aivan selvästi toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mitä tarkoitat tempoilulla?
Ap
Hyvä ap! Jatka samaan malliin. Olisiko mitään mukavaa, mitä voisit tehdä, mihin menisi aikaa. Vaikka pitkä pyörälenkki, jonne et ota puhelinta mukaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä maalainen mies?
Keski-Euroopasta
Turkki siis.
Ei tuo nyt ole välttämättä edes tyhmyyttä. Rakkaus vaan on sellaista, toisinaan yksipuolista. Kyllä se mies sieltä taas tulee käymään, ja sanot, että pesä on nyt kiinni siihen asti, kunnes sormus on edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ap. Tiedän mitä käyt läpi. Olen hölmönä ollut tuossa tilanteessa kaksi kertaa. Sun olosi tulee tuosta vaan pahenemaan sitä mukaa, kun viimeisetkin itsekunnioituksen rippeet karisevat roikkuessasi väkisin miehestä, joka ei anna sinulle mitään. Pistä juttu poikki nyt. Se kirpaisee todella paljon, mutta lupaan sinulle, että ajan kanssa sinulla on paljon parempi mieli!
Lähetä miehelle viesti, että et halua pitää enää yhteyttä. Ei tarvitse edes selittää mitenkään. Sitten poistat numeron, vanhat viestiketjut ja muut someyhteydet. Ja vaikka tekee mieli käydä stalkkaamassa miehen Instaa tai Facea, ole luja ja älä tee sitä. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta yritä edes.
Voi ap! Sympatiseeraan ihan täysillä. Itsekin olen aika lailla samassa tilanteessa, tosin mies ei asu eri maassa. Olemme tapailleet satunnaisesti puoli vuotta, itse olen vähintäänkin todella ihastunut, jopa ehkä rakastunut. Nyt mies on vähetänyt viestittelyä, eikä viesteissä ole enää samaa sävyä kuin ennen. Yritän selitellä tätä itselleni sillä, että miehellä on kiire, jotain murheita tms., mutta tosiasia on, että hän ei vaan taida enää olla niin kiinnostunut. Välillä antaa vähän siimaa, johon tartun kuin viimeiseen oljenkorteen, leijun pilvilinnoissa, unelmoin ties mistä, ja sitten taas putoan. Minäkin olen vimmatusti miettinyt miten voisin vaan unohtaa miehen, mutta en ole keksinyt. :( Tsemppiä! <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää taisi olla keksitty tarina.
AP tässä. Ei ole keksitty, näin hölmö todella olen :-( Pahinta on se, että tiedän hyvin olevani kynnysmatto ja alentavani itseni ”ruinaamaan” huomiota. Sydänsuru ja itseinho yhtä aikaa kestettävänä. Olen todella tyhmä ja riippuvainen näköjään.
Ap
Tämäkin olisi voinut olla minun kirjoittamani. Sydäntä särkee jo ihan sun puolestasi ap, kun tiedän tasan tarkaan miten hirveä tunne tuo on!
28
28 - kiitos vastauksistasi! <3
Tämä paha olo tuntuu rinnassa ja vatsassa ihan fyysisesti samalla kun kyyneleet pyrkivät väkisin esiin. Aina kun odotan ja odotan ja petyn.
Sitten taas kun tulee joku ihana viesti tai puhelu, joka loppuu ”soitellaan vielä uudestaan tänään” (tätä ei sitten kuitenkaan tapahdu...) niin olen niin pilvilinnoissa ja onnea ja euforiaa täynnä, että luulen sen tunteen olevan se mikä minut saa kynnysmatoksi alentumaan... tavallaan kuin huume.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloita uusi harrastus ja pidä itsesi kiireisenä!
Shoppaile yms.
Saatat uuden harrastuksen parissa tavata miehenkin 😉
Vierailija kirjoitti:
28 - kiitos vastauksistasi! <3
Tämä paha olo tuntuu rinnassa ja vatsassa ihan fyysisesti samalla kun kyyneleet pyrkivät väkisin esiin. Aina kun odotan ja odotan ja petyn.
Sitten taas kun tulee joku ihana viesti tai puhelu, joka loppuu ”soitellaan vielä uudestaan tänään” (tätä ei sitten kuitenkaan tapahdu...) niin olen niin pilvilinnoissa ja onnea ja euforiaa täynnä, että luulen sen tunteen olevan se mikä minut saa kynnysmatoksi alentumaan... tavallaan kuin huume.
Ap
Voi sinua! Mä olen juuri nämä viime päivät ollut samassa myllerryksessä. Koko ajan tekisi mieli itkeä, ja taas toisaalta, haluaisi ajatella ihan muita asioita, mutta kun ei vaan voi. Tuo huumevertaus on todella osuva, ja sen takia tästä onkin niin vaikea pyristellä irti. Se onnentunne, mikä tulee ihanasta viestistä tai puhelusta (tai minun tapauksessani tietysti myös treffeistä), on vaan niin koukuttava, että ilmeisesti sen takia sietää lopun aikaa sitten ties mitä p*skaa ja pääasiassa onkin vain ja ainoastaan paha mieli. Kaiken lisäksi vatsa ihan sekaisin ja ruokahalu tiessään.
28
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloita uusi harrastus ja pidä itsesi kiireisenä!
Shoppaile yms.
Saatat uuden harrastuksen parissa tavata miehenkin 😉
Mä olen yrittänyt tuota uusien miesten tapaamistakin, ainakin ajatustasolla, koska en varsinaisesti seurustele tämän ihastukseni kanssa, mutta ongelma on siinä, että muut miehet ei vaan yhtään kiinnosta. :(
28
Vierailija kirjoitti:
Voi ap! Sympatiseeraan ihan täysillä. Itsekin olen aika lailla samassa tilanteessa, tosin mies ei asu eri maassa. Olemme tapailleet satunnaisesti puoli vuotta, itse olen vähintäänkin todella ihastunut, jopa ehkä rakastunut. Nyt mies on vähetänyt viestittelyä, eikä viesteissä ole enää samaa sävyä kuin ennen. Yritän selitellä tätä itselleni sillä, että miehellä on kiire, jotain murheita tms., mutta tosiasia on, että hän ei vaan taida enää olla niin kiinnostunut. Välillä antaa vähän siimaa, johon tartun kuin viimeiseen oljenkorteen, leijun pilvilinnoissa, unelmoin ties mistä, ja sitten taas putoan. Minäkin olen vimmatusti miettinyt miten voisin vaan unohtaa miehen, mutta en ole keksinyt. :( Tsemppiä! <3
Mulla on samanlainen tilanne! Oon jopa harkinnut, että josko vaihdan maisemaa niin unohtaminen ehkä helpompaa, kun mahdollisuutta tavata ei edes olisi. On tää vaan niin vaikeaa. Muita miehiähän en edes tapaa missään. Hankalaahan olisi edes käydä missään, missä voisi tavata miehiä, kun on sosiaalisten tilanteiden pelkoa. En todellakaan tiedä, mitä pitäis elämällä tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap tässä. Nyt tuli mieheltä selfieitä (hän on niin komea!) sekä selitys että oli kiireinen aamu ja nyt on eräässä tapaamisessa loppupäivän. En vastaa mitään. Vai miten pitäisi toimia?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Nyt tuli mieheltä selfieitä (hän on niin komea!) sekä selitys että oli kiireinen aamu ja nyt on eräässä tapaamisessa loppupäivän. En vastaa mitään. Vai miten pitäisi toimia?
Ap
Luultavasti vastaat kuitenkin ennemmin tai myöhemmin. Tiedän kokemuksesta... Ja teit niin tai näin, ei mies siitä osaa tulkita mitään.
28
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Nyt tuli mieheltä selfieitä (hän on niin komea!) sekä selitys että oli kiireinen aamu ja nyt on eräässä tapaamisessa loppupäivän. En vastaa mitään. Vai miten pitäisi toimia?
Ap
Älä vastaa! Kyllä mies tuntuu haluavan yhteyttä kanssasi, joten odota että soittaa. Vastaa vasta kun soittaa.
Olet vain huijannut itseäsi Saksalaisen Auervaaran kohdatessasi. Viestinnän vähäisyys kertoo siitä, että mies on alkanut kyllästymään sinuun ja halusi vain hieman ulkomaalaista aina silloin tällöin. Hänellä on todennäköisesti joka maassa vastaava joiden luona hän käy säännöllisesti ja nyt Suomestakin on ilmeisesti löytynyt sinua parempi(a). Itsepähän tähän kuseen itsesi annoit mennä, joten hyväksy tappiosi, käy sukupuolitautitesteissä ja katkeroidu.
Vierailija kirjoitti:
Olen todella ihastunut ellen rakastunut mieheen, jonka kanssa olen viesteillyt pari vuotta. Puhumme (tai siis puhuimme) myös puhelimessa päivittäin ja olemme olleet sängyssä muutaman kerran. (Asumme eri maissa) Kaikki on ollut ihanaa ja molempien mielestä välillämme on erityinen suhde... mutta ei siitä sen enempää. Olen rakastunut. Piste.
Nyt kuitenkin on selvää, että jokin on muuttunut miehen puolelta. Viesteily on vähentynyt murto-osaan aiemmasta ja juuri koskaan ei ”ehdi” puhua. Olen yrittänyt selittää asioita itselleni ”parhain päin” koska niin kovasti toivoisin että kaikki olisi edelleen kuin ennen, mutta nyt minun on pakko myöntää itselleni eli PAUKUTTAA PÄÄHÄNI että mies ei enää tunne samoin kuin minä. Niin paljon kuin se sattuukin, se on pakko vaan hyväksyä.
Voisitteko tsempata eteenpäin? Mitä teen käytännössä? Tiedän että oikea ratkaisu on pistää välit kokonaan poikki ja olla ottamatta yhteyttä enää ikinä, mutta tunnen itseni ha tiedän etten vaan pysty... yritin mutta kuitenkin vastasin hetken päästä taas viesteihin.
Jokaisesta uudesta viestistä kehittelen toivoa ja haaveita - ja kerta toisensa jälkeen petyn ja särjen sydämestäni palan kerrallaan.
Olen ihan hukassa.
Ehkä et sitten vain ole vielä hakannut päätäsi seinään tarpeeksi? Suosittelen tottakai lopettamaan yhteydenpidon, mutta ihminen joka on rakastunut rakastumiseen, siihen tunteeseen että jossain on joku joka tykkää takaisin, ei hyödy ulkopuolisten sanomisista mitään. Oppi menee perille sitten iän mukana.
Sen verran suosittelen, että jatkoa ajatellen, älä ala ollenkaan välimatkasuhteisiin. Eli et edes jatkossa mene mihinkään sellaiseen paikkaan, jossa tällaisen kaukosuhteen mahdollisuus olisi. On olemassa nimittäin tietty ihmistyyppi, jolle kaukosuhteet "sopivat", eli ihminen pitää siitä että saa kaivata toista lähelleen, ja "riutua" ikäväsääs, se vastaa johonkin hänen tarpeeseensa. Jos haluat kehittyä tästä pois, niin älä enää vilkaisekaan mitään ulkomaan treffipalstoja, vaan keskity kotoisiin kumppaneihin.
No tuota - tarjoan vanhaa klisettä, joka toimii itselleni. Tosiasioiden hyväksyminen ja aika parantavat. Sitä ei enää kiinnosta ilmeisesti, hänen kohdaltaan juttu on siinä - eipä sulla juuri vaihtoehtoja ole. Koita ajatella niitä vähemmän hohdokkaita puolia hänessä, kyllä se siitä. Älä kuitenkaan kovin ankarasti tempoile - sidot vaan tiukemmin ittesi siihen seittiin. Sitäkin kokeilin kerran, ja äh...