Lue keskustelun säännöt.
Tsempatkaa pysymään kovana ja unohtamaan mies!
17.05.2018 |
Olen todella ihastunut ellen rakastunut mieheen, jonka kanssa olen viesteillyt pari vuotta. Puhumme (tai siis puhuimme) myös puhelimessa päivittäin ja olemme olleet sängyssä muutaman kerran. (Asumme eri maissa) Kaikki on ollut ihanaa ja molempien mielestä välillämme on erityinen suhde... mutta ei siitä sen enempää. Olen rakastunut. Piste.
Nyt kuitenkin on selvää, että jokin on muuttunut miehen puolelta. Viesteily on vähentynyt murto-osaan aiemmasta ja juuri koskaan ei ”ehdi” puhua. Olen yrittänyt selittää asioita itselleni ”parhain päin” koska niin kovasti toivoisin että kaikki olisi edelleen kuin ennen, mutta nyt minun on pakko myöntää itselleni eli PAUKUTTAA PÄÄHÄNI että mies ei enää tunne samoin kuin minä. Niin paljon kuin se sattuukin, se on pakko vaan hyväksyä.
Voisitteko tsempata eteenpäin? Mitä teen käytännössä? Tiedän että oikea ratkaisu on pistää välit kokonaan poikki ja olla ottamatta yhteyttä enää ikinä, mutta tunnen itseni ha tiedän etten vaan pysty... yritin mutta kuitenkin vastasin hetken päästä taas viesteihin.
Jokaisesta uudesta viestistä kehittelen toivoa ja haaveita - ja kerta toisensa jälkeen petyn ja särjen sydämestäni palan kerrallaan.
Olen ihan hukassa.
Kommentit (77)
Kiitos 28! Olet niin ihana! ❤️
Puhelimessa mies oli ihan samanlainen kuin ennenkin. Ja lähettelee ihania kuvia ym. silloin kun yleensä ottaen viesteilee... Ymmärrän tavallaan ton että ei jaksa ikuisesti jatkuvasti viesteillä. Mutta itsestä tuntuu vaan niin kamalalta kun kuitenkin viestit ja satunnaiset puhelut on kaikki mitä meillä on. Näemme vain useamman kuukauden välein (ja se on niin ❤️!!) Jos miehelle riittää näin vähä, niin olen aina vaan epätoivoisempi... itkettää taas.
28 - Tsemppiä sullekin! Miten me ollaan itsemme tähän jamaan saaneet...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi aika tavalla samassa tilanteessa oleva. Paljon tsemppiä aloittajalle
Voi itku. Ei tätä kenellekään toivoisi...
Ap
Vierailija kirjoitti:
Se on muuten ihan kamala tunne, kun odotat ja odotat ja odotat puhelimen piippaavan, eikä se vaan piippaa. Monesti laitan puhelimen äänettömälle, ettei tarvitse odotella sitä piippausta (turhaan). Se helpottaa jotenkin vähäsen.
28
Eilen sain ihania viestejä päivällä kolmen aikaan. Vastasin parin tunnin päästä muutamalla viestillä ja kuvilla.
Ei vastausta koko iltana. Heräsin jopa yöllä (en onneksi yleensä) ja piti tarkistaa... edelleen tyhjää täynnä 😞 Enpä sitten enää paljon nukkunutkaan. Koko aamun odotin ja pari tuntia sitten sain muutaman lyhyen viestin. Ei mitään ”selitystä” tai ikävöin sinua -tyylistä ollenkaan. 💔
Nyt yritän olla vastaamatta. Tulee taas vaan paska olo kun annan itsestäni ja toivon vastausta jota ei tule...
Ap
Sitäkin mietin, että kuinka kauan minun pitäisi olla reagoimatta, jotta mies edes alkaisi ihmetellä mitään. Varmaan päiviä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap olet rakastunut rakastumisen tunteeseen. Tiedän tuon tosi hyvin. Been there done that. Parasta olisi kun panisit vain suhteen ihan poikki eli ei edes mitään viestittelyjä tms. Elämässä eteenpäin. Kirpaisee, ja sattuu jonkin aikaa, mutta sitten aika parantaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos 28! Olet niin ihana! ❤️
Puhelimessa mies oli ihan samanlainen kuin ennenkin. Ja lähettelee ihania kuvia ym. silloin kun yleensä ottaen viesteilee... Ymmärrän tavallaan ton että ei jaksa ikuisesti jatkuvasti viesteillä. Mutta itsestä tuntuu vaan niin kamalalta kun kuitenkin viestit ja satunnaiset puhelut on kaikki mitä meillä on. Näemme vain useamman kuukauden välein (ja se on niin ❤️!!) Jos miehelle riittää näin vähä, niin olen aina vaan epätoivoisempi... itkettää taas.
28 - Tsemppiä sullekin! Miten me ollaan itsemme tähän jamaan saaneet...
Ap
Ehkä teillä vielä on toivoa, jos pystyt sopeutumaan siihen, että niitä viestejä tulee vähemmän. En millään usko, että mies lähettelisi kuvia itsestään jne., jos ei sinusta tykkäisi. Joku mies sanoi kerran, että se suhteeseen "panostaminen" on kauhean rankkaa. Eli ehkä tuo sinunkin miehesi nyt testaa, selviäisikö vähän vähemmällä. Näin naisena sitä on vaikea ymmärtää. Mulla oli yksi kaukosuhde, jossa nimenomaan nuo puhelut ja viestit olivat niin tärkeitä, koska nähtiin harvoin, ja se suhde lopulta loppuikin siihen, että mies vähensi ja vähensi viestien määrää, ei enää kertonut kuinka tärkeä olin jne. Kun lopetin suhteen (usko pois, meni varmaan vuosi, että pystyin siihen), hän oli aika hajalla sitten kuitenkin, vaikka monet kerrat olin yrittänyt puhua asioista.
Tässä nykyisessä suhteessa sorrun liian usein siihen, että olen ärsyyntynyt miehelle, kun en saa samanlaista huomiota kuin ennen ja päätän, että nyt en panosta minäkään, mutta sitten heikkona hetkenä menen sähköpostiini lukemaan meidän ihan alkuaikojen viestejä (tutustuttiin netissä), jotka on niiiiiiiiiin ihania, mies kirjoitti aivan ihania juttuja, oli täynnä intoa ja toivoa minun suhteeni, meillä toiveet ja ajatukset kohtasivat täysin jne. Ja sitten iskee se todellisuus, suhde ei ole enää tuollainen eikä mies osoita innostustaan juuri mitenkään. :( Se on ehkä kaikkein pahinta. :(
28
Vierailija kirjoitti:
No nyt tuli taas viesti (5h hiljaisuuden jälkeen), että ”ei ollut nähnyt” viestiäni...
Ap
XDDD Oletko kuullut sanaa aikaero? Minä ja Maitokaffi-miekkonen viestittelemme ihan milloin sattuu, syystä että miekkosella on aamu kun meillä on ilta ja päinvastoin luonnollisestikin XD. Jos haluamme viestitellä useamman tunnin putkeen, se tarkoittaa minulle unien uhraamista ja sitä olen tehnytkin XD Osittain siksi, että rytmi on sekaisin eikä uni enää tule, joten sen ajan voi käyttää hyvin viestittelyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse asiassa täällä yö on jo hyvällä mallilla kun maitokaffilla on aamu XD.
Naisen rakkaus ei anna naiselle armoa eikä sielunrauhaa.
Naisen rakkaus on maailman suurin ja pyhin asia.
N72
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap paskana... yritin olla välittämättä mutta repesin taas vastaamaan ja juteltiin puhelimessakin. Kaikki tuntui taas niin ihanalta mutta sitten alkoi todellisuus taas muistuttaa itsestään. Eipä kuulunut mitään vuorokauteen ja juuri äsken muina miehinä vastasi viestiini vuorokauden takaa. Ei edes selittelyitä tällä kertaa...
Yritän olla vastaamatta mitään enää ollenkaan. Mutta sydän vuotaa verta... Erityisen vaikeaa tästä tekee se, että meillä on jo tapaaminen sovittuna työmatkani yhteyteen muutaman kuukauden päähän. Haluan sitä niiiiiin paljon ja jos nyt lopetan yhteydenpidon, menetän tietenkin myös sen.
En kuitenkaan tiedä kestääkö tätä piinaa millään. Olen niin surullinen suurimman osan aikaa. Mutta... pelkään luopua! Rakastan niin kovin. Mutta tunnen myös itseni todella halvaksi ja epätoivoiseksi.
Ap
❤ Voi sua, ymmärrän niin.
Jaksakko miettiä rauhassa asioita ja pitää yhteyttä työmatkaan asti ja aitten kasvotusten jutella, sillon näkee helpommin valehteleeko mies, onko kaivannut yms.?
Ap, jos haluat kirjoitella aiheesta lisää, niin voit kirjoittaa mulle osoitteeseen riudun@gmail.com. Mulla ainakin riittäisi aiheesta asiaa, ja tuntuu, että asiasta jollekin jutteleminen aina auttaa vähäsen. Ehkä jos me kirjoitellaan toisillemme, ei tarvitse odottaa viestejä noilta ääliöiltä, anteeksi, miehiltä, ties vaikka meistä tulisi uudet bestikset. ;) Lupaan, etten tahallani pistä sua odottamaan vastauksiani! :)
28
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, jos haluat kirjoitella aiheesta lisää, niin voit kirjoittaa mulle osoitteeseen riudun@gmail.com. Mulla ainakin riittäisi aiheesta asiaa, ja tuntuu, että asiasta jollekin jutteleminen aina auttaa vähäsen. Ehkä jos me kirjoitellaan toisillemme, ei tarvitse odottaa viestejä noilta ääliöiltä, anteeksi, miehiltä, ties vaikka meistä tulisi uudet bestikset. ;) Lupaan, etten tahallani pistä sua odottamaan vastauksiani! :)
28
Hyvä ajatus! 😊😊 Luon s-postin ja laitan sulle viestiä!
Ap
Vierailija kirjoitti:
28 - lähetin!
Vihdoin pääsin vastaamaan!
28
Täällä yksi aika tavalla samassa tilanteessa oleva. Paljon tsemppiä aloittajalle