Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Päihdeläheisen kuolema, miten selvitä itsesyytöksistä?

Vierailija
16.05.2018 |

Siskoni kuoli yllättäen vähän aikaan sitten.. Ikää oli 30v. Emme olleet enää viimeisinä vuosina kovin läheisiä. Siskoni soitti lähinnä lainatakseen rahaa, ja kun siitä huomautin, ei soittanut enää ollenkaan. Itse pidin huonosti myös yhteyttä. Jouluisin ostin lahjan, synttäreinä soitin ja ehkä muutaman kerran vuodessa muuten, jos sitäkään enää loppuvaiheessa.
Siskollani oli kaikenlaisia ongelmia, sekä psyykkisiä että fyysisiä, mitkä sitten lopulta johtivat kuolemaan. Päihteidenkäyttöä oli myös taustalla, nuorempana enemmän, viime vuosina ymmärtääkseni vähemmän, mutta enhän voinut tietää kun hän ei pitänyt yhteyttä.
Nuorempana se oli kyllä nimenomaan siitä että lujaa meni. Hän ei esim vastannut soittoihini tai soittanut takaisin.
Nyt mietin kuitenkin vuosia taaksepäin ja en voi olla miettimättä sitä, että olisin oikeasti voinut paljon enemmän auttaa häntä. Minulla esim on jonkin verran varallisuutta, mutta en suostunut hänelle enää lainaamaan rahakaan, kun en tiennyt menivätkö rahat huumeisiin vai mihin. Pyysin häntä meille syömään, hän ei melkein koskaan tullut, kun asuimme sen verran kaukana. Miksi en hakenut häntä meille syömään? Miksi en yrittänyt tavoittaa häntä useammin? Sinnikkäämmin? Miksi useimmiten arvostelin häntä (huumeidenkäytön ja yleensäkin elämäntapojen takia), vaikka ihminen hän oli siinä missä muutkin, ja olisi oikeasti kaivannut vain hyväksyntää. Sitä hän ei lapsuudenkodissammekaan koskaan saanut, ja siksi varmaan päätyikin huumeidenkäyttäjäksi.
Miten te, kenellä ollut esim alkoholistiläheinen, joka kuollut yllättäen, olette selvinneet itsesyytöksistä? Tuskaa aiheutti hänen elämänsä, mutta niin kuolemakin. Surullisia kohtaloita nämä päihteisiin menehtyneet...

Kommentit (82)

Vierailija
81/82 |
17.05.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Niin monella on samankaltaisia ajatuksia kuin minulla. En osannut edes surra kuolemaa, koska emme olleet koskaan läheisiä. Mutta vanhemman surun myötä joutui asiaa käsittelemään ja hautajaisia järjestämään. Oikeastaan odotin sitä puhelinsoittoa jo vuosikymmeniä. Helvetti alkoi jo, kun olin vielä lapsi ja varmaan siitä on jäänyt leima, jota kannan loppuelämäni. Mutta millään tapaan en syyllisyyttä tunne enkä enää vihaakaan. 

Vierailija
82/82 |
17.05.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Otan osaa kaikkien vanhempien ja sisarusten suruun, kellä elossa tai kuollut päihteidenkäyttäjä lapsena tai sisaruksena. Tunnen tiedän tuskan ja surun. Se on kamalaa katsoa vierestä kun elämä valuu hukkaan. Kun ihminen pikkuhiljaa kaivaa itselleen hautaa...Hidas kuolema se on.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän kuusi kolme