Lue keskustelun säännöt.
Päihdeläheisen kuolema, miten selvitä itsesyytöksistä?
16.05.2018 |
Siskoni kuoli yllättäen vähän aikaan sitten.. Ikää oli 30v. Emme olleet enää viimeisinä vuosina kovin läheisiä. Siskoni soitti lähinnä lainatakseen rahaa, ja kun siitä huomautin, ei soittanut enää ollenkaan. Itse pidin huonosti myös yhteyttä. Jouluisin ostin lahjan, synttäreinä soitin ja ehkä muutaman kerran vuodessa muuten, jos sitäkään enää loppuvaiheessa.
Siskollani oli kaikenlaisia ongelmia, sekä psyykkisiä että fyysisiä, mitkä sitten lopulta johtivat kuolemaan. Päihteidenkäyttöä oli myös taustalla, nuorempana enemmän, viime vuosina ymmärtääkseni vähemmän, mutta enhän voinut tietää kun hän ei pitänyt yhteyttä.
Nuorempana se oli kyllä nimenomaan siitä että lujaa meni. Hän ei esim vastannut soittoihini tai soittanut takaisin.
Nyt mietin kuitenkin vuosia taaksepäin ja en voi olla miettimättä sitä, että olisin oikeasti voinut paljon enemmän auttaa häntä. Minulla esim on jonkin verran varallisuutta, mutta en suostunut hänelle enää lainaamaan rahakaan, kun en tiennyt menivätkö rahat huumeisiin vai mihin. Pyysin häntä meille syömään, hän ei melkein koskaan tullut, kun asuimme sen verran kaukana. Miksi en hakenut häntä meille syömään? Miksi en yrittänyt tavoittaa häntä useammin? Sinnikkäämmin? Miksi useimmiten arvostelin häntä (huumeidenkäytön ja yleensäkin elämäntapojen takia), vaikka ihminen hän oli siinä missä muutkin, ja olisi oikeasti kaivannut vain hyväksyntää. Sitä hän ei lapsuudenkodissammekaan koskaan saanut, ja siksi varmaan päätyikin huumeidenkäyttäjäksi.
Miten te, kenellä ollut esim alkoholistiläheinen, joka kuollut yllättäen, olette selvinneet itsesyytöksistä? Tuskaa aiheutti hänen elämänsä, mutta niin kuolemakin. Surullisia kohtaloita nämä päihteisiin menehtyneet...
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Oma siskoni ei ollut tuolla tavalla ilkeä, että olisi nauranut päin naamaa tai muuta... Varmaan saattoi nauraa selän takana. Oikeasti oli aika reppanakin, häpesi itseään, ja sitä minkälainen hänestä oli tullut. Sairas, työtön, köyhä. Sekin oli varmaan yksi syy miksi ei pitänyt yhteyttä. Ei vaan kehdannut. Epätoivoisessa tilanteessa sitten pyysi rahaa lainaan. Ja senkin tosiaan useimmiten maksoi takaisin. Mutta kamalaa säätöä se elämä oli. Kauheasti tuntui aina olevan velkaa kaikille. Yhdelle maksettiin velat pois ja toiselta otettiin taas lisää lainaa. Muutenkin, milloin säädettiin kämppää, milloin jotain muuta. Leipäjonossakin hän kävi vuosikausia. Ei tarvinut ruoka-apua kun joskus tarjosin, koska sai leipäjonosta ruokaa. Vaatteita ja kenkiä joskus saatoin ostaa, sen jälkeen kun päätin etten enää rahaa anna. Nekin myöhemmin käytettynä, koska tajusin että voihan se myydä uudet vaatteetkin rahapulassa. Kaupoista ilmeisesti varasteli myös välillä.
T. Ap
Siskollesi kävi kuten käy ihmiselle joka jää vaille rakkautta, hyväksyntää, aitoa välittämistä ja kohtaamista. Tunnekylmissä perheissä useimmiten, joissa puuttuu herkkyys ymmärtää sitä heikompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, syyllisyyden tunteet ei tule tyhjästä. Jos sulla on syyllinen olo niin todennäköisesti siihen on syy. Pääset eteenpäin kun kohtaat ne asiat yksi kerrallaan silmästä silmään. Todennäköisesti se jokin mikä muuttuu on vain oma käsityksesi itsestäsi.
Joskus ihminen syyllistää itseään myös aiheettomasti.
Höpö höpö. Kyllä se on niin, että syyllisyys ja häpeä tulee 99% syystä. Muu on itsepetosta.
Menneelle et mahda enää mitään, keskity nykyhetkeen.
Olen muuten samaa mieltä tuosta, että ihmiset vetoaa turhan helpolla siihen, että syyllisyyden tunteet on jotenkin aiheettomia, syytän itseäni syyttä suotta... Haetaan mielenrauhaa jälkikäteen selittelemällä sen sijaan, että todettaisiin faktat. Syyllisyyden tunteissa on aina mukana aitoa syyllisyyttä, olisi absurdia väittää muuta.
Vierailija kirjoitti:
Menneelle et mahda enää mitään, keskity nykyhetkeen.
Tää on klassikko 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Youtubessa on koskettava dokkari "My Name Was Bette. The Life and Death of An Alcoholic". Alkoholiin kuolleen 61-vuotiaan naisen tyttäret ja ystävät kertovat miten kokivat tämän itsetuhoisuuden ja vähittäisen alkoholisoitumisen. (Helppoa englantia, pystyy seuraamaan.)
En voi muuta sanoa kuin sen, että vain totuus tekee vapaaksi. Kohtaa ne asiat ja kohtaa itsesi, opettele rakastamaan. Se on kova tie, mutta kannattaa. Älä listaa kaikkea materiaa mitä olet antanut tai muuten nähnyt vaivaa, se on tyhjää ja mennyttä jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, syyllisyyden tunteet ei tule tyhjästä. Jos sulla on syyllinen olo niin todennäköisesti siihen on syy. Pääset eteenpäin kun kohtaat ne asiat yksi kerrallaan silmästä silmään. Todennäköisesti se jokin mikä muuttuu on vain oma käsityksesi itsestäsi.
Hv ihan suoraan sanoen.
Itselläni isällä ei ole enää kauaa elinaikaa niin ikään päihteidenkäytön takia (maksakirroosi).
Minä myös koen syyllisyyden tunteita, vaikka jokainen varmasti käsittää, ettei lapsi voi olla vastuussa vanhempansa päihteidenkäytöstä.
Meillä myös koettu rahanpyynnöt eri valheiden avulla, jopa alle 1000€ /kk tienaavalta opiskelijalta kehtasi liki 3000€ nettoeläkettä/kk tienaava pyytää rahaa kun aina oli jokin akuutti kriisi meneillään.
Avuntarjoamisiin päihdeongelman hoitamiseen haistatettiin paskat ja haukuttiin pystyyn.
Sepä se kun vaikeaa ollut vuosia ja toivoo, että tarina saisi onnellisen lopun. Syyllisyys, kun en osannut taikoa ongelmaa pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, syyllisyyden tunteet ei tule tyhjästä. Jos sulla on syyllinen olo niin todennäköisesti siihen on syy. Pääset eteenpäin kun kohtaat ne asiat yksi kerrallaan silmästä silmään. Todennäköisesti se jokin mikä muuttuu on vain oma käsityksesi itsestäsi.
Hv ihan suoraan sanoen.
Itselläni isällä ei ole enää kauaa elinaikaa niin ikään päihteidenkäytön takia (maksakirroosi).
Minä myös koen syyllisyyden tunteita, vaikka jokainen varmasti käsittää, ettei lapsi voi olla vastuussa vanhempansa päihteidenkäytöstä.
Meillä myös koettu rahanpyynnöt eri valheiden avulla, jopa alle 1000€ /kk tienaavalta opiskelijalta kehtasi liki 3000€ nettoeläkettä/kk tienaava pyytää rahaa kun aina oli jokin akuutti kriisi meneillään.
Avuntarjoamisiin päihdeongelman hoitamiseen haistatettiin paskat ja haukuttiin pystyyn.
Sepä se kun vaikeaa ollut vuosia ja toivoo, että tarina saisi onnellisen lopun. Syyllisyys, kun en osannut taikoa ongelmaa pois.
Höpö höpö taas. Et ensinnäkään ole lukenut selvästikään ap:n kirjoituksia siskostaan. Hän ei ollut 60-vuotias kirroosipotilas. Myöhäisvaiheen alkkista ja kolmekymppistä ei ihan voi verrata keskenään... Sitäpaitsi... te olette todennäköisesti toimineet faijanne puliveivauksen mahdollistajina, joten kyllä sitä syytä löytyy sinustakin. Jos tunnet syyllisyyttä niin ihan hyvä, se on ihmisen osa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, syyllisyyden tunteet ei tule tyhjästä. Jos sulla on syyllinen olo niin todennäköisesti siihen on syy. Pääset eteenpäin kun kohtaat ne asiat yksi kerrallaan silmästä silmään. Todennäköisesti se jokin mikä muuttuu on vain oma käsityksesi itsestäsi.
Hv ihan suoraan sanoen.
Itselläni isällä ei ole enää kauaa elinaikaa niin ikään päihteidenkäytön takia (maksakirroosi).
Minä myös koen syyllisyyden tunteita, vaikka jokainen varmasti käsittää, ettei lapsi voi olla vastuussa vanhempansa päihteidenkäytöstä.
Meillä myös koettu rahanpyynnöt eri valheiden avulla, jopa alle 1000€ /kk tienaavalta opiskelijalta kehtasi liki 3000€ nettoeläkettä/kk tienaava pyytää rahaa kun aina oli jokin akuutti kriisi meneillään.
Avuntarjoamisiin päihdeongelman hoitamiseen haistatettiin paskat ja haukuttiin pystyyn.
Sepä se kun vaikeaa ollut vuosia ja toivoo, että tarina saisi onnellisen lopun. Syyllisyys, kun en osannut taikoa ongelmaa pois.
Höpö höpö taas. Et ensinnäkään ole lukenut selvästikään ap:n kirjoituksia siskostaan. Hän ei ollut 60-vuotias kirroosipotilas. Myöhäisvaiheen alkkista ja kolmekymppistä ei ihan voi verrata keskenään... Sitäpaitsi... te olette todennäköisesti toimineet faijanne puliveivauksen mahdollistajina, joten kyllä sitä syytä löytyy sinustakin. Jos tunnet syyllisyyttä niin ihan hyvä, se on ihmisen osa.
Psykopaatteja on näemmä monenlaisia.
Vierailija kirjoitti:
Ap, syyllisyyden tunteet ei tule tyhjästä. Jos sulla on syyllinen olo niin todennäköisesti siihen on syy. Pääset eteenpäin kun kohtaat ne asiat yksi kerrallaan silmästä silmään. Todennäköisesti se jokin mikä muuttuu on vain oma käsityksesi itsestäsi.
Onko sinulla päihteitä käyttäviä omaisia, jotka kuolleet nuorena?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, syyllisyyden tunteet ei tule tyhjästä. Jos sulla on syyllinen olo niin todennäköisesti siihen on syy. Pääset eteenpäin kun kohtaat ne asiat yksi kerrallaan silmästä silmään. Todennäköisesti se jokin mikä muuttuu on vain oma käsityksesi itsestäsi.
Onko sinulla päihteitä käyttäviä omaisia, jotka kuolleet nuorena?
Se on aina ulkopuolisena helppo jeesustella päihteenkäyttäjän läheiselle, mitä olisi pitänyt tehdä ja mitä ei.
Jos ei ole elänyt siinä vuosikausien löysässä hirressä, ei tiedä mitä se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, syyllisyyden tunteet ei tule tyhjästä. Jos sulla on syyllinen olo niin todennäköisesti siihen on syy. Pääset eteenpäin kun kohtaat ne asiat yksi kerrallaan silmästä silmään. Todennäköisesti se jokin mikä muuttuu on vain oma käsityksesi itsestäsi.
Onko sinulla päihteitä käyttäviä omaisia, jotka kuolleet nuorena?
Se on aina ulkopuolisena helppo jeesustella päihteenkäyttäjän läheiselle, mitä olisi pitänyt tehdä ja mitä ei.
Jos ei ole elänyt siinä vuosikausien löysässä hirressä, ei tiedä mitä se on.
Kyllä mä kuule tiedän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totuus satutta aina, mutta se tekee vpaaksi myös. Ja kokemuksesta tiedän.
Vierailija kirjoitti:
Siskosi toivoisi varmasti, että olet onnellinen. Itsesyytösten sijaan kanavoi negat. energia esimerkiksi hyvien tekojen tekemiseen.
Klassinen esimerkki siitä miten asiat kannattaa aina selitellä parhain päin, mitään kohtaamatta. Läheisen kuolema on kriisi ja asiat pitää kohdata, muuten ei voi saavuttaa rauhaa. Itsemyötätunto on hyvä taito, mutta kyllä sitä myötätuntoa kuuluu kokea myös sitä syrjäytynyttäkin kohtaan. Ja ei en todellakaan ole mikään psykopaatti, vaikka muuta väitätte.
Ihme mustavalkoisuutta taas. Varmasti usein syyllisyys on aiheesta, mutta me olemme erilaisia, toiset saaneet sellaisen kasvatuksen, ovat ehkä luonteeltaan tunnollisemmin ja herkempiä, niin että syyllistyvät kaikesta. Toiset taas eivät todellakaan koe minkäänlaista syyllisyyttä, vaikka todella pitäisi, esim psykopaatit tai muut luonnehäiriöiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskosi toivoisi varmasti, että olet onnellinen. Itsesyytösten sijaan kanavoi negat. energia esimerkiksi hyvien tekojen tekemiseen.
Klassinen esimerkki siitä miten asiat kannattaa aina selitellä parhain päin, mitään kohtaamatta. Läheisen kuolema on kriisi ja asiat pitää kohdata, muuten ei voi saavuttaa rauhaa. Itsemyötätunto on hyvä taito, mutta kyllä sitä myötätuntoa kuuluu kokea myös sitä syrjäytynyttäkin kohtaan. Ja ei en todellakaan ole mikään psykopaatti, vaikka muuta väitätte.
Joo, kuunnellaan tätä konkaria: päihdeongelmat ovat aina omaisien syy ja heidän vastuullaan, joko kun antoivat rahaa tai eivät antaneet.
Oliko sulla muuta vielä?
Vierailija kirjoitti:
Ihme mustavalkoisuutta taas. Varmasti usein syyllisyys on aiheesta, mutta me olemme erilaisia, toiset saaneet sellaisen kasvatuksen, ovat ehkä luonteeltaan tunnollisemmin ja herkempiä, niin että syyllistyvät kaikesta. Toiset taas eivät todellakaan koe minkäänlaista syyllisyyttä, vaikka todella pitäisi, esim psykopaatit tai muut luonnehäiriöiset.
Niin just. Sun kommentti on juurikin mustavalkoinen mustavalkoisine esimerkkeineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskosi toivoisi varmasti, että olet onnellinen. Itsesyytösten sijaan kanavoi negat. energia esimerkiksi hyvien tekojen tekemiseen.
Klassinen esimerkki siitä miten asiat kannattaa aina selitellä parhain päin, mitään kohtaamatta. Läheisen kuolema on kriisi ja asiat pitää kohdata, muuten ei voi saavuttaa rauhaa. Itsemyötätunto on hyvä taito, mutta kyllä sitä myötätuntoa kuuluu kokea myös sitä syrjäytynyttäkin kohtaan. Ja ei en todellakaan ole mikään psykopaatti, vaikka muuta väitätte.
Joo, kuunnellaan tätä konkaria: päihdeongelmat ovat aina omaisien syy ja heidän vastuullaan, joko kun antoivat rahaa tai eivät antaneet.
Oliko sulla muuta vielä?
Mä en sanonut niin. Sä tulkitsit kuten halusit. Sanoin, että syyllisyys ei tule tyhjästä. Sama koskee mitä tahansa muita asioita myös, joissa syyllisyyden tunteet herää. Selittely on nykypäivänä hyväksytympää kuin koskaan. Se on älyllistä epärehellisyyttä, henkistä laiskuutta, sokeutta ja umpimielisyyttä. Jos itse tunnen syyllisyyttä, siihen on aina syy. Tiedän, että mt-häisiöissä voi sairauden oireena olla ylikorostunut syyllisyydentunto, mutta normi ihmistä vaivaa enemmänkin sen PUUTE.
Joskus ihminen syyllistää itseään myös aiheettomasti.