Lue keskustelun säännöt.
Päihdeläheisen kuolema, miten selvitä itsesyytöksistä?
16.05.2018 |
Siskoni kuoli yllättäen vähän aikaan sitten.. Ikää oli 30v. Emme olleet enää viimeisinä vuosina kovin läheisiä. Siskoni soitti lähinnä lainatakseen rahaa, ja kun siitä huomautin, ei soittanut enää ollenkaan. Itse pidin huonosti myös yhteyttä. Jouluisin ostin lahjan, synttäreinä soitin ja ehkä muutaman kerran vuodessa muuten, jos sitäkään enää loppuvaiheessa.
Siskollani oli kaikenlaisia ongelmia, sekä psyykkisiä että fyysisiä, mitkä sitten lopulta johtivat kuolemaan. Päihteidenkäyttöä oli myös taustalla, nuorempana enemmän, viime vuosina ymmärtääkseni vähemmän, mutta enhän voinut tietää kun hän ei pitänyt yhteyttä.
Nuorempana se oli kyllä nimenomaan siitä että lujaa meni. Hän ei esim vastannut soittoihini tai soittanut takaisin.
Nyt mietin kuitenkin vuosia taaksepäin ja en voi olla miettimättä sitä, että olisin oikeasti voinut paljon enemmän auttaa häntä. Minulla esim on jonkin verran varallisuutta, mutta en suostunut hänelle enää lainaamaan rahakaan, kun en tiennyt menivätkö rahat huumeisiin vai mihin. Pyysin häntä meille syömään, hän ei melkein koskaan tullut, kun asuimme sen verran kaukana. Miksi en hakenut häntä meille syömään? Miksi en yrittänyt tavoittaa häntä useammin? Sinnikkäämmin? Miksi useimmiten arvostelin häntä (huumeidenkäytön ja yleensäkin elämäntapojen takia), vaikka ihminen hän oli siinä missä muutkin, ja olisi oikeasti kaivannut vain hyväksyntää. Sitä hän ei lapsuudenkodissammekaan koskaan saanut, ja siksi varmaan päätyikin huumeidenkäyttäjäksi.
Miten te, kenellä ollut esim alkoholistiläheinen, joka kuollut yllättäen, olette selvinneet itsesyytöksistä? Tuskaa aiheutti hänen elämänsä, mutta niin kuolemakin. Surullisia kohtaloita nämä päihteisiin menehtyneet...
Kommentit (82)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huumeet on kyl niin perseestä.
Kyllä...
Vierailija kirjoitti:
Aivan turhaa syytellä. Auttaa voi ja apua tarjota, jos avuntarvitsija tarvii vilpittömästi. Se että huumeiden ta alkon käyttäjälle antaa rahaa niin ei auta ketään. Muuten hän ei siis halumnut olla tekemisissä, kun ei ottanut yhteyttä muussa asiassa. Ei halunnut olla siis tekemisissä kanssasi.
Niin, ei halunnut enää muuten olla yhteydessä paitsi silloin kun tarvi rahaa tai esim autoa kuljettamaan jotain tavaroita. En sit tiedä mistä johtui. Olihan meillä tosi erilaiset elämät. Hän on esim sanonut, että kaverit on hänelle paljon tärkeämpiä ja läheisempiä kuin perheenjäsenet. Kyllä arvostelin häntä myös ja yritin ”puhua järkeä” kun kämppä meni alta ym. Mutta eihän siitä ollut mitään apua. Vihasin sitä kun hän valehteli ja käytti aina vaan huumeita. Joskus nuorempana olen muun muassa lainannut hänelle vuokrarahat, jotka hän sitten käytti huumeisiin ja vuokrat jäivät maksamatta. Toki opin tästä, enkä enää toiste tehnyt samaa virhettä. Vaikka kyllä hän usein maksoikin velkojaan takaisin, mutta se oli sellainen kierre. Pian kyseli taas uutta lainaa...
Mutta silti säälittää hänen elämänsä, usein kärsi siitä kovasti kun luottotiedot menneet, työtä ei saa, terveyskin osittain mennyt jne.. Yritti kuitenkin jotenkin pysyä pinnalla. Oli juuri hakenut opiskelupaikkaa, ja suunnitteli taas uuden elämän aloittamista ennen kuin kuoli.
Sä teit sen minkä voit. Hän pilasi itse oman elämänsä.
En tiedä, koska lähipiirissäni ei koskaan ole ollut eikä tule olemaan yhtäkään päihdeongelmaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuinen ihminen tekee omat valintansa, asioilla on seurauksensa. Ei tuo kuolema ole ollut sinulle mahdollista estää. Miten voisi aikuista ihmistä varjella ja vahtia koko ajan? Hän on kyllä tiennyt että päihteiden käyttäjät eivät elä välttämättä kovin vanhoiksi.
Kaiken a ja o on ollut, ettei siskosi saanut kotona hyväksyntää. Se ajaa helposti ihmisen päihteiden käyttöön ja pahimmillaan kuolemaan. Jos sinulla on muita sisaruksia, voisit auttaa heitä tulevaisuuden suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raskas on taival riippuvaisen omaisena, vuosien jatkuva huoli tekemisistä, suru ja itse syytökset menehtymisen jälkeen, kysyen itseltään mitä ois voinut tehdä toisin...ajatukset jotka ei johda mihinkään,tietää ne turhaksi,muttei kuitenkaan anna rauhaa, vähenee vuosien myötä.. 8vuotta on menetyksestä ja ei päivääkään etten lastani muistelisi,joka kantilta olen asiaa pohtinut
Ilmoitin että kun haluaa eroon päihteistä niin ottaa yhteyttä ja minä auta kaikin keinoin. Yhteydenottoa ei koskaan tullut. Oma syynsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sä teit sen minkä voit. Hän pilasi itse oman elämänsä.
Tuskinpa hän itse valitsi ”Alanpa nyt narkkariksi!”... Huumeidenkäyttäjät usein pohjimmiltaan tosi herkkiä, pakenevat pahaa maailmaa huumeisiin... Epätoivoisia tekoja tekevät, jotka satuttavat läheisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä teit sen minkä voit. Hän pilasi itse oman elämänsä.
Tuskinpa hän itse valitsi ”Alanpa nyt narkkariksi!”... Huumeidenkäyttäjät usein pohjimmiltaan tosi herkkiä, pakenevat pahaa maailmaa huumeisiin... Epätoivoisia tekoja tekevät, jotka satuttavat läheisiä.
Eikä holisti lapsena,että minusta tulee isona juoppo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi, ymmärrän sinua. Olen myös menettänyt sisarukseni päihteiden vuoksi. Monet vuodet piti kantaa huolta ja nähdä toisen vajoaminen. Hoitojaksoja ja kuntoutusta ja aina samaan jamaan. Fiksu ja älykäs, koulutettu ihminen pilasi elämänsä. Minun toinenkin sisarus on kiinni riippuvuuksissaan ja elämä menee alaspäin. Pidän jonkin verran yhteyttä, hän ei koskaam, paitsi kun tarvitsee rahaa. Olen vetänyt rajat, muuten kärsisin itsekin liikaa. Vaika kuitenkin kärsin ajoittain. Tiedän järjellä, etten millään olisi voinut tai voisi vaikuttaa hänen elämäänsä. Olen sisaruksista ainoa, jolla ns.menee hyvin. En oikein ymmärrä miksi. Koti oli oikeasti hyvä ja sisarukseni saivat rakkautta ja lämpöä, välit vanhempiin olivat hyvät, ei syy löydy aina kodista. Voimia ap:lle. Helpottaa ajan kanssa ja muista keskittyä omaan elämääsi, et ole syyllinen millään lailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siskosi toivoisi varmasti, että olet onnellinen. Itsesyytösten sijaan kanavoi negat. energia esimerkiksi hyvien tekojen tekemiseen.
Sanon tämän itse päihteidenkäyttäjän pikkusiskona: siskosi valitsi päihteet, vieläpä ihan itse. Hän ei halunnut apua, väärinkäytti sitä jos esim. sinä ap autoit. Ei ole mitään, mitä olisit voinut tehdä toisella tavalla; Suomessa ei pakkohoideta kuin kriittisimmät tapaukset, eli tuskin olisit saanut häntä hoitoonkaan. On oma valinta käyttää vuokrarahat huumeisiin. Läheisten pettäminen, valehtelu ym. on kaikki arkipäivää narkkarille: ihmisestä on jäljellä enää tyhjä kuori sekä mieli, joka haluaa vain lisää huumeita. Jossei itse hae hoitoon, elämänpolku voi olla aikalailla ns. taputeltu.
Oman veljeni tarina on sellainen, että hän alkoi jo nuorena käyttämään alkoholia, haistelemaan liimoja ym. En tiedä tarkalleen mitä kaikkea veti/vetää, mutta vuosi vuodelta tuo touhu vaan paheni. Vanhempani ajoivat satoja kilometrejä etsiäkseen häntä, viedäkseen ruokaa, antaakseen apua. Veli vaan naureskeli päin naamaa hyväuskoisille idiooteille. Mutta siitäkin huolimatta isäni maksoi pois hänen huumevelkansa kerta toisensa perään. Tätä jatkui useita vuosia, kunnes isäni kuoli.
Vähän sen jälkeen kun isä kuoli, veli vieraili äidin poissaollessa näiden talolla. Varasti isän autotallista kaiken, millä oli vähänkään arvoa. Heittäytyi mahdollisimman hankalaksi perunkirjaa tehdessä, venytti ja vanutti touhua kuukausitolkulla. Asianajajamme käski pitämään pään kylmänä; oikeusprosessi nielisi vain rahaa, eikä veljeäni saataisi mistään kuitenkaan vastuuseen. Kun lopulta rahat saatiin jaettua, veljeni käveli pankista ulos kymmenien tuhansien eurojen kanssa...arvaako joku, mihin rahat menivät?
Vuotta myöhemmin hän päätyi asumaan palvelukotiin. Liikuntakyky on nyt neljäkymppisenä mennyttä; puhe on epäselvää ja terveys ei salli enää oikeastaan mitään. Ne vähäiset ajatukset liikkuvat vain kamassa. Minä en osaa sääliä häntä enää.
Ap, syyllisyyden tunteet ei tule tyhjästä. Jos sulla on syyllinen olo niin todennäköisesti siihen on syy. Pääset eteenpäin kun kohtaat ne asiat yksi kerrallaan silmästä silmään. Todennäköisesti se jokin mikä muuttuu on vain oma käsityksesi itsestäsi.
Oma siskoni ei ollut tuolla tavalla ilkeä, että olisi nauranut päin naamaa tai muuta... Varmaan saattoi nauraa selän takana. Oikeasti oli aika reppanakin, häpesi itseään, ja sitä minkälainen hänestä oli tullut. Sairas, työtön, köyhä. Sekin oli varmaan yksi syy miksi ei pitänyt yhteyttä. Ei vaan kehdannut. Epätoivoisessa tilanteessa sitten pyysi rahaa lainaan. Ja senkin tosiaan useimmiten maksoi takaisin. Mutta kamalaa säätöä se elämä oli. Kauheasti tuntui aina olevan velkaa kaikille. Yhdelle maksettiin velat pois ja toiselta otettiin taas lisää lainaa. Muutenkin, milloin säädettiin kämppää, milloin jotain muuta. Leipäjonossakin hän kävi vuosikausia. Ei tarvinut ruoka-apua kun joskus tarjosin, koska sai leipäjonosta ruokaa. Vaatteita ja kenkiä joskus saatoin ostaa, sen jälkeen kun päätin etten enää rahaa anna. Nekin myöhemmin käytettynä, koska tajusin että voihan se myydä uudet vaatteetkin rahapulassa. Kaupoista ilmeisesti varasteli myös välillä.
T. Ap
Aivan turhaa syytellä. Auttaa voi ja apua tarjota, jos avuntarvitsija tarvii vilpittömästi. Se että huumeiden ta alkon käyttäjälle antaa rahaa niin ei auta ketään. Muuten hän ei siis halumnut olla tekemisissä, kun ei ottanut yhteyttä muussa asiassa. Ei halunnut olla siis tekemisissä kanssasi.