Lue keskustelun säännöt.
Päihdeläheisen kuolema, miten selvitä itsesyytöksistä?
16.05.2018 |
Siskoni kuoli yllättäen vähän aikaan sitten.. Ikää oli 30v. Emme olleet enää viimeisinä vuosina kovin läheisiä. Siskoni soitti lähinnä lainatakseen rahaa, ja kun siitä huomautin, ei soittanut enää ollenkaan. Itse pidin huonosti myös yhteyttä. Jouluisin ostin lahjan, synttäreinä soitin ja ehkä muutaman kerran vuodessa muuten, jos sitäkään enää loppuvaiheessa.
Siskollani oli kaikenlaisia ongelmia, sekä psyykkisiä että fyysisiä, mitkä sitten lopulta johtivat kuolemaan. Päihteidenkäyttöä oli myös taustalla, nuorempana enemmän, viime vuosina ymmärtääkseni vähemmän, mutta enhän voinut tietää kun hän ei pitänyt yhteyttä.
Nuorempana se oli kyllä nimenomaan siitä että lujaa meni. Hän ei esim vastannut soittoihini tai soittanut takaisin.
Nyt mietin kuitenkin vuosia taaksepäin ja en voi olla miettimättä sitä, että olisin oikeasti voinut paljon enemmän auttaa häntä. Minulla esim on jonkin verran varallisuutta, mutta en suostunut hänelle enää lainaamaan rahakaan, kun en tiennyt menivätkö rahat huumeisiin vai mihin. Pyysin häntä meille syömään, hän ei melkein koskaan tullut, kun asuimme sen verran kaukana. Miksi en hakenut häntä meille syömään? Miksi en yrittänyt tavoittaa häntä useammin? Sinnikkäämmin? Miksi useimmiten arvostelin häntä (huumeidenkäytön ja yleensäkin elämäntapojen takia), vaikka ihminen hän oli siinä missä muutkin, ja olisi oikeasti kaivannut vain hyväksyntää. Sitä hän ei lapsuudenkodissammekaan koskaan saanut, ja siksi varmaan päätyikin huumeidenkäyttäjäksi.
Miten te, kenellä ollut esim alkoholistiläheinen, joka kuollut yllättäen, olette selvinneet itsesyytöksistä? Tuskaa aiheutti hänen elämänsä, mutta niin kuolemakin. Surullisia kohtaloita nämä päihteisiin menehtyneet...
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Hän on tiennyt mihin elämänsä johtaa ja silti halunnut elää näin. Toisen ihmisen valinta on jotain mihin vaan ei kukaan voi vaikuttaa, vaikka kuinka yrittäisi. Jokainen päätös on itsestään lähtöisin.
Juu, juu... not!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskosi toivoisi varmasti, että olet onnellinen. Itsesyytösten sijaan kanavoi negat. energia esimerkiksi hyvien tekojen tekemiseen.
Klassinen esimerkki siitä miten asiat kannattaa aina selitellä parhain päin, mitään kohtaamatta. Läheisen kuolema on kriisi ja asiat pitää kohdata, muuten ei voi saavuttaa rauhaa. Itsemyötätunto on hyvä taito, mutta kyllä sitä myötätuntoa kuuluu kokea myös sitä syrjäytynyttäkin kohtaan. Ja ei en todellakaan ole mikään psykopaatti, vaikka muuta väitätte.
Joo, kuunnellaan tätä konkaria: päihdeongelmat ovat aina omaisien syy ja heidän vastuullaan, joko kun antoivat rahaa tai eivät antaneet.
Oliko sulla muuta vielä?
Mä en sanonut niin. Sä tulkitsit kuten halusit. Sanoin, että syyllisyys ei tule tyhjästä. Sama koskee mitä tahansa muita asioita myös, joissa syyllisyyden tunteet herää. Selittely on nykypäivänä hyväksytympää kuin koskaan. Se on älyllistä epärehellisyyttä, henkistä laiskuutta, sokeutta ja umpimielisyyttä. Jos itse tunnen syyllisyyttä, siihen on aina syy. Tiedän, että mt-häisiöissä voi sairauden oireena olla ylikorostunut syyllisyydentunto, mutta normi ihmistä vaivaa enemmänkin sen PUUTE.
Eli missä kohtaa ap teki niin väärin, että hänen syyllisyyden tunteensa tulevat aiheesta?
Tai mites jos ne tunteet tulevat vaan siitä, ettei osannut auttaa päihdeongelmaista, joka ei halunnut ottaa apua vastaan? Siinä ei paljoa ole tehtävissä, jos toinen kieltää ongelman eikä suostu avuntarjouksiin.
Tuo oli aika hyvin sanottu. Syyllisyys siitä ettei osannut auttaa. Näinhän se varmasti on. Kunpa joku olisi kertonut miten häntä voisi auttaa. Aina sanotaan, että hänen pitäisi itse haluta apua, ja kyllä hän sitä aikojen kuluessa halusikin. Useat kerrat juteltiin uudesta elämästä, mietittiin raha-asioita, miten voi maksaa velkansa pois, mistä voisi saada töitä ja niin pois päin. Hän asui vuokralla miehen vanhempien omistamassa asunnossa, ja jätti sen aivan pomminsa taakseen sitten kun muutti pois.
Mutta viimeisinä vuosina minua ei enää haitannut etäisyys. En enää osannut tehdä mitään, ja jossain vaiheessa kärsin itsekin tilanteesta vähän turhan paljon, jopa niin paljon että kävin läpi vaikean masennuksen. Tosin en voi syyttää tästä yksin siskoani missään tapauksessa, mutta hänen kansaan oli erityisen vaikeaa samoihin aikoihin.
Hän ei halunnut kuitenkaan koskaan tarpeeksi muuttaa elämäntyyliään. Hän ei koskaan tuntenut kuuluvansa yhteiskuntaan. Hän sanoi, että hän tuntee itsensä kotoisaksi narkkareiden kanssa. Silloinkin kun oli itse pitkään kuivilla. Huono itsetunto varmaan.Ap
Olethan sinä auttanut. Tukenut ja rohkaissut miettimällä hänen kanssaan vaihtoehtoja ja viestittänyt että uskot häneen. Sitten olet sairastunut itse eikä sinulla ole ollut siinä tilanteessa voimavaroja hänen tukemiseensa, mikä on ihan ymmärrettävää.
Ihminen on aina vastuussa myös lähimmistään omien tekojensa kautta. Ei siihen auta huutelu, että ihan itse oli ja laadi laadi ja laadi laadi taas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskosi toivoisi varmasti, että olet onnellinen. Itsesyytösten sijaan kanavoi negat. energia esimerkiksi hyvien tekojen tekemiseen.
Klassinen esimerkki siitä miten asiat kannattaa aina selitellä parhain päin, mitään kohtaamatta. Läheisen kuolema on kriisi ja asiat pitää kohdata, muuten ei voi saavuttaa rauhaa. Itsemyötätunto on hyvä taito, mutta kyllä sitä myötätuntoa kuuluu kokea myös sitä syrjäytynyttäkin kohtaan. Ja ei en todellakaan ole mikään psykopaatti, vaikka muuta väitätte.
Joo, kuunnellaan tätä konkaria: päihdeongelmat ovat aina omaisien syy ja heidän vastuullaan, joko kun antoivat rahaa tai eivät antaneet.
Oliko sulla muuta vielä?
Mä en sanonut niin. Sä tulkitsit kuten halusit. Sanoin, että syyllisyys ei tule tyhjästä. Sama koskee mitä tahansa muita asioita myös, joissa syyllisyyden tunteet herää. Selittely on nykypäivänä hyväksytympää kuin koskaan. Se on älyllistä epärehellisyyttä, henkistä laiskuutta, sokeutta ja umpimielisyyttä. Jos itse tunnen syyllisyyttä, siihen on aina syy. Tiedän, että mt-häisiöissä voi sairauden oireena olla ylikorostunut syyllisyydentunto, mutta normi ihmistä vaivaa enemmänkin sen PUUTE.
Eli missä kohtaa ap teki niin väärin, että hänen syyllisyyden tunteensa tulevat aiheesta?
Tai mites jos ne tunteet tulevat vaan siitä, ettei osannut auttaa päihdeongelmaista, joka ei halunnut ottaa apua vastaan? Siinä ei paljoa ole tehtävissä, jos toinen kieltää ongelman eikä suostu avuntarjouksiin.
Tuo oli aika hyvin sanottu. Syyllisyys siitä ettei osannut auttaa. Näinhän se varmasti on. Kunpa joku olisi kertonut miten häntä voisi auttaa. Aina sanotaan, että hänen pitäisi itse haluta apua, ja kyllä hän sitä aikojen kuluessa halusikin. Useat kerrat juteltiin uudesta elämästä, mietittiin raha-asioita, miten voi maksaa velkansa pois, mistä voisi saada töitä ja niin pois päin. Hän asui vuokralla miehen vanhempien omistamassa asunnossa, ja jätti sen aivan pomminsa taakseen sitten kun muutti pois.
Mutta viimeisinä vuosina minua ei enää haitannut etäisyys. En enää osannut tehdä mitään, ja jossain vaiheessa kärsin itsekin tilanteesta vähän turhan paljon, jopa niin paljon että kävin läpi vaikean masennuksen. Tosin en voi syyttää tästä yksin siskoani missään tapauksessa, mutta hänen kansaan oli erityisen vaikeaa samoihin aikoihin.
Hän ei halunnut kuitenkaan koskaan tarpeeksi muuttaa elämäntyyliään. Hän ei koskaan tuntenut kuuluvansa yhteiskuntaan. Hän sanoi, että hän tuntee itsensä kotoisaksi narkkareiden kanssa. Silloinkin kun oli itse pitkään kuivilla. Huono itsetunto varmaan.Ap
Olethan sinä auttanut. Tukenut ja rohkaissut miettimällä hänen kanssaan vaihtoehtoja ja viestittänyt että uskot häneen. Sitten olet sairastunut itse eikä sinulla ole ollut siinä tilanteessa voimavaroja hänen tukemiseensa, mikä on ihan ymmärrettävää.
Eka järkevä kommentti jopa mun mielestä tähän ketjuun.
Jep, mutta sitten kun on muitakin autettavia... On vanha mummu, miehen sairas veli ym. Niin sitä sitten ehkä valitsee sellaiset autettavat, jotka arvostavat apuasi ja myöskin itse haluavat tulla autetuiksi.
Jos ihminen vähät välittää toisen avusta, oli se nyt mitä tahansa, niin eipä sitä silloin väkisin mitään voi tehdä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuliko siskon kuolema yllätyksenä? Nuoren ihmisen kuolema taitaa tulla aina, luulee että aikaa olisi enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Jep, mutta sitten kun on muitakin autettavia... On vanha mummu, miehen sairas veli ym. Niin sitä sitten ehkä valitsee sellaiset autettavat, jotka arvostavat apuasi ja myöskin itse haluavat tulla autetuiksi.
Jos ihminen vähät välittää toisen avusta, oli se nyt mitä tahansa, niin eipä sitä silloin väkisin mitään voi tehdä...
Ehkä meillä on eri käsitys siitä mitä on auttaminen. Paljon puhetta auttamisesta ilman käryä siitä, mitä se on...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep, mutta sitten kun on muitakin autettavia... On vanha mummu, miehen sairas veli ym. Niin sitä sitten ehkä valitsee sellaiset autettavat, jotka arvostavat apuasi ja myöskin itse haluavat tulla autetuiksi.
Jos ihminen vähät välittää toisen avusta, oli se nyt mitä tahansa, niin eipä sitä silloin väkisin mitään voi tehdä...Ehkä meillä on eri käsitys siitä mitä on auttaminen. Paljon puhetta auttamisesta ilman käryä siitä, mitä se on...
No millä tavalla päihdeongelmaista joka ei halua apua pitäisi auttaa?
Osanottoni, ap ♡ tuo oli monta vuotta pahin pelkoni, kun siskoni oli masentunut ja yritti monta kertaa itsemurhaa. Hän selvisi kuitenkin, mukana ei ollut huumeita.
Mä ajattelen näin: suurin osa meistä on toiminut epätäydellisesti läheisten tarpeiden suhteen joskus. Useimpien tilanteessa tuo ei kuitenkaan johda lopulliseen tragediaan, koska useimmilla ihmisillä on riittävästi voimavaroja selvitä ilman täydellistä, äidinrakkauteen verrattavaa tukea. Jotkut sitten eivät ja näin käy. Mutta et sä ole toiminut sen huonommin kuin useimmat ihmiset, heidän läheisensä ovat vaan olleet resilientimpiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on aina vastuussa myös lähimmistään omien tekojensa kautta. Ei siihen auta huutelu, että ihan itse oli ja laadi laadi ja laadi laadi taas.
Se on vaan sellainen homma, että siinä yrittäessään auttaa päihderiippuvaista myös tämä läheinen monesti sairastuu itsekin. Kun jatkuvasti elät löysässä hirressä, missä toinen tuhoaa itseään päivteillä, yrittää käyttää sinua rahallisedti hyväksi puenenkin mahdollisuuden sattuessa, haukkuu paskaksi kun et anna rahaa tai yrität puhua päihderiippuvuushoidon mahdollisuudesta.
Tuo tilanne kun jatkuu vuosia, niin monessa tapauksessa sen läheisen on lopulta pakko pelastaa itsensä ja ottaa etäisyyttä. Toisena vaihtoehtona olusi todennäköisimmin psyykkiset ongelmat ja lopulta oman elämän raunioituminen.
Kiva jos sinä valitset tuon jälkimmäisen (saaden todnäk palkaksi vain pilkalliset naurut päihderiippuvaiselta), mutta älä arvostele niitä jotka päättävät pelastaa edes itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep, mutta sitten kun on muitakin autettavia... On vanha mummu, miehen sairas veli ym. Niin sitä sitten ehkä valitsee sellaiset autettavat, jotka arvostavat apuasi ja myöskin itse haluavat tulla autetuiksi.
Jos ihminen vähät välittää toisen avusta, oli se nyt mitä tahansa, niin eipä sitä silloin väkisin mitään voi tehdä...Ehkä meillä on eri käsitys siitä mitä on auttaminen. Paljon puhetta auttamisesta ilman käryä siitä, mitä se on...
No millä tavalla päihdeongelmaista joka ei halua apua pitäisi auttaa?
Tämän minäkin haluaisin mielenkiinnolla kuulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee niin mieleen se jakso Arman pohjantähden alla, kun tutustuttiin päihdeongelmiin.
Jaksossa nämä päihdeongelmaisten läheiset leimattiin täysiksi paskoiksi, kun ovat jättäneet päihdeongelmaiset yksin ongelmansa kanssa. Jätettiin vain kätevästi huomioitamatta se läheisten näkemys asiasta, mitä se tilanne on heille ollut.
^ Usein läheisen tuska on valtava, mutta sitä ei päihdeongelmainen käsitä eikä välitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on aina vastuussa myös lähimmistään omien tekojensa kautta. Ei siihen auta huutelu, että ihan itse oli ja laadi laadi ja laadi laadi taas.
Muistetaanpa siis näinollen vaatia myös se päihdeongelmainen laadilaadi vastuuseen läheistensä elämän pilaamisesta.
Päihdeongelmaisen hyysääminen ei ole päihdeongelmaisen vaan päihteidenkäytön tukemista. Jossain kohtaa on myös ihmisen pelastettava itsensä, se päihdelaadi ei sitä kenellekään tee.
Ei maallikko voikaan yleensä auttaa päihdeongelmasta kärsivää, eihän heitä osata psykiatriassakaan auttaa.
Päihdeongelmaiset ovat siitä hankalassa tilanteessa, että heidän persoonallisuutensa on tavallaan aineen vallassa koko ajan ja heihin vaikuttaminen on todella vaikeaa, erityisesti normaaliarjen resursseilla.
Olisit varmasti auttanut hänet kiinni elämään, jos sinulla olisi ollut tieto siitä, mikä ja miten auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on aina vastuussa myös lähimmistään omien tekojensa kautta. Ei siihen auta huutelu, että ihan itse oli ja laadi laadi ja laadi laadi taas.
Muistetaanpa siis näinollen vaatia myös se päihdeongelmainen laadilaadi vastuuseen läheistensä elämän pilaamisesta.
Päihdeongelmaisen hyysääminen ei ole päihdeongelmaisen vaan päihteidenkäytön tukemista. Jossain kohtaa on myös ihmisen pelastettava itsensä, se päihdelaadi ei sitä kenellekään tee.
Tosi lapsellista syytellä, etsiä syyllisiä. Typerää ja keskenkasvuista, valitettavan tyypillistä. Ihankun halveksunta, inho, suoranainen viha auttaisi ketään. Se on valinta sekin rypeä tollaisessa liemessä, itse en voisi sietää itseäni jos suhtautuisin noin alentavasti. Miksi tuhlaisin vähäistä elämää katkeruudessa, vihassa ja ylimielisyydessä rypien?
Ap on ainoa ketjuun kirjoittanut ihminen, koska oikeasti pohtii jotain, muista paistaa kilsojen päähän se mikä ei ole sydäntä lähellä eli se päihdeongelmainen. Mä olen kirjoottanut tähän ketjuun suoria sanoja, koska inhoan monia asioita, mitkä kohdistuu päihteidenkäyttäjiin ja näihin helppoihin vastauksiin ja selittelyihin, mitkä usein on pelkkää sydämettömyyttä tai kovasydämisyyttä.
Joo ei mitään. Hyysätkää, hoivatkaa. Syytäkää rahanne ja elämänne ja olkaa muutenkin vähän ylevämpiä. Nostakaa itsenne hyväsydämisyyden jalustalle ja paapokaa niin saatte hyvän mielen. Itsellenne, päihdeongelmaiselle teette siinä vain karhunpalveluksen mutta mitä väliä kunhan kruununne kiiltää. Ainoa keino on pistää kaikki luukut kiinni ja seinät vastaan, kysykää vaikka ammattilaiselta. Mutta ettehän te voi siellä satumaailmassanne.
Mun veli kuollut kans päihteisiin melko nuorena.. Sydän petti. Suonensisäisiä ei koskaan vetänyt, mutta varmaan kaikkea muuta. Ja muutenkin elämäntavat olivat tosi huonot. Surkea kohtalo totta tosiaan, mutta en edes itkenyt kun kuulin asiasta. Olin osannut odottaa sitä jo monta vuotta. Vielä kun hän oli n. 25v ajattelin että hänellä on vielä toivoa päästä elämään kiinni, ja yritinkin auttaa häntä monella tavalla. Mutta sitten kun vuosia meni, ja hän valitsi kerta toisensa jälkeen ne huumeporukat, sen sekavan elämän, välillä oltiin asunnottomana, välillä joku uhkaili pahoinpitelevänsä velkojen takia, ihme haahuilua päivät pitkät, siinä vaiheessa kun hän oli ollut jo vuosia sairaseläkkeellä, niin ei hän teki jo hidasta kuolemaa. Ei se lopullinen kuolema ollut mikään mikään yllätys. Tiesin kokoajan että se olisi edessä.
Niin vainajalla ei ollut vastuuta siitä että veti huumeina kaiken, myös ap:n rahat? Vaan oli ap:n vika ettei vetänyt tätä vastahankaista ihmistä omakätisesti ketjuihin ja vierottanut kotona? Niin muuten, mistä päästyään nisti juoksee ensimmäisen diilerin luo.
Ei meillä päihteenkäyttäjien läheisillä ole keinoja kun ihmisellä itsellä ei ole mitään sairauden tuntoa.