"Kaikilla meillä on kuule rajoitteita"

Sinun rajoitteesi: jankkaus, kapeakatseisuus, iloton suhtautuminen uuteen ja kauniiseen aamuun.

Katsekin on jäätävä. Hyinen ja tunteeton ihminen. Työtön ja sairas valitti, ettei ole varaa hankkia hajonneen tietokoneen tilalle uutta, ja mitä vastaa tämä kokkareiden kuningatar; tee itsestäsi nettiprofiili. :o

Kuppa aiheuttaa aivoissa tuonkaltaista käyttäytymistä.

Satun tietämään, että Susku on tosi ujo oikeasti. Se näyttäytyy joillekin sitten ylimielisyytenä ja tylyytenä. En ole kaveri, joten en ole varma, mutta uskon että hän kamppailee tämän asian kanssa joka päivä työssään. Eli rajoitteensa hälläkin.

Asoista olen hänen kanssaan usein eri mieltä, mutta nään hänet ihmisenä, kuten kaikki muutkin

Vierailija kirjoitti:

Sinun rajoitteesi: jankkaus, kapeakatseisuus, iloton suhtautuminen uuteen ja kauniiseen aamuun.

Äläs nyt, Susanna, viitsi. Tehty mikä tehty.

Just. Niinhän se on koko aktiivimallikin ujoudesta syntynyt.

Mania näyttää riittävän tuhdisti syömiseen, joten siitä voisi aloitella ja säästää käytettyyn läppäriin.

Eikös politiikkaan hakeudu suhteellisen paljon psykopaatteja ja narsisteja?

Mitä muuta voi odottaa ihmiseltä jolla on eläimen raato kaulassa linnanjuhlissa. Suski haluaa nylkeä kaikki itseään heikommat, puolustuskyvyttömistä eläimistä lähtien.

Siperia vielä opettaa. Susannaakin. Vaalit on tulossa ja vaaliuurnille punnitaan nämäkin aivopierut. Susanna, muista sanasi sitten kun et enää tule valituksi. Tai elämääsi rajoittavan sairauden kohdatessa. Sympatiaa sinulle ei keneltäkään heru. Siitä voit olla varma. Susannan rajoitteet löytynevät korvien välistä ja sydämen sivistyksestä.

Tottahan tuo on. Osa tekee rajoitteistaan vankilan, osa pyrkii elämään niin, että rajoitteista on mahdollisimman vähän haittaa. Jokainen asia voi olla uhka tai mahdollisuus ja tuo työtön näki elämänsä ensisijaisesti rajoitteiden kautta. Ei voi sitä eikä voi tätä, koska ei ole mahdollisuuksia ja se oman katsantokannan rajoitteisuus yhteiskunnan pitää kompensoida rahalla.

Monella työssäkäyvällä on diabetes, keuhkoahtaumatauti ja reumansukuisia sairauksia. Miksi he voivat olla töissä? Siksikö, että he ovat ymmärtäneet, että elämä on helpompaa, jos se elää rajoitteista huolimatta.

Tuo on ihan vaan paljas totuus. Juuri noin se on.

Vierailija kirjoitti:

Tottahan tuo on. Osa tekee rajoitteistaan vankilan, osa pyrkii elämään niin, että rajoitteista on mahdollisimman vähän haittaa. Jokainen asia voi olla uhka tai mahdollisuus ja tuo työtön näki elämänsä ensisijaisesti rajoitteiden kautta. Ei voi sitä eikä voi tätä, koska ei ole mahdollisuuksia ja se oman katsantokannan rajoitteisuus yhteiskunnan pitää kompensoida rahalla.

Monella työssäkäyvällä on diabetes, keuhkoahtaumatauti ja reumansukuisia sairauksia. Miksi he voivat olla töissä? Siksikö, että he ovat ymmärtäneet, että elämä on helpompaa, jos se elää rajoitteista huolimatta.

Näin, eikä ihmiset yleensä avaudu sairauksistaan, saati esitä sairasta (se remonttimaski keuhkosairaalla ja rollaattori, vaikka pääsi ihan hyvin liikkeelle). Niin että emme todellakaan tiedä mitä sairauksia kenelläkin on tai on ollut, paitsi tuon työttömän osalta on tiedossa ettei mitään eläkkeeseen oikeuttavaa ole.  

Vierailija kirjoitti:

Tottahan tuo on. Osa tekee rajoitteistaan vankilan, osa pyrkii elämään niin, että rajoitteista on mahdollisimman vähän haittaa. Jokainen asia voi olla uhka tai mahdollisuus ja tuo työtön näki elämänsä ensisijaisesti rajoitteiden kautta. Ei voi sitä eikä voi tätä, koska ei ole mahdollisuuksia ja se oman katsantokannan rajoitteisuus yhteiskunnan pitää kompensoida rahalla.

Monella työssäkäyvällä on diabetes, keuhkoahtaumatauti ja reumansukuisia sairauksia. Miksi he voivat olla töissä? Siksikö, että he ovat ymmärtäneet, että elämä on helpompaa, jos se elää rajoitteista huolimatta.

Toiset ne vaan kuolemankielistä ponnistelevat takaisin elämään ja toiset kuolee. Joku pitkäaikaistyötön masentuu, toinen sinnittelee vielä työelämään. Jotkut masentuneet tappavat itsensä kun toiset hoitavat itsensä kuntoon.

Miksi näin? Siksikö, koska elämä on helpompaa jos sitä elää rajoitteista huolimatta?

Vierailija kirjoitti:

Kuppa aiheuttaa aivoissa tuonkaltaista käyttäytymistä.

Kaikki nämä kokkareet vaikuttavat vallassa ollessaan kuppaavan mielihyvin yhteiskunnalta omaksi edukseen. Sen verran kepeästi menevät palkankorotukset eduskunnassa läpi yms. 😣

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottahan tuo on. Osa tekee rajoitteistaan vankilan, osa pyrkii elämään niin, että rajoitteista on mahdollisimman vähän haittaa. Jokainen asia voi olla uhka tai mahdollisuus ja tuo työtön näki elämänsä ensisijaisesti rajoitteiden kautta. Ei voi sitä eikä voi tätä, koska ei ole mahdollisuuksia ja se oman katsantokannan rajoitteisuus yhteiskunnan pitää kompensoida rahalla.

Monella työssäkäyvällä on diabetes, keuhkoahtaumatauti ja reumansukuisia sairauksia. Miksi he voivat olla töissä? Siksikö, että he ovat ymmärtäneet, että elämä on helpompaa, jos se elää rajoitteista huolimatta.

Toiset ne vaan kuolemankielistä ponnistelevat takaisin elämään ja toiset kuolee. Joku pitkäaikaistyötön masentuu, toinen sinnittelee vielä työelämään. Jotkut masentuneet tappavat itsensä kun toiset hoitavat itsensä kuntoon.

Miksi näin? Siksikö, koska elämä on helpompaa jos sitä elää rajoitteista huolimatta?

Kyllä, juuri niin. Joku syöpäsairas elää elämänsä loppuun asti, toinen lopettaa elämisen saatuaan diagnoosin. Lopulta molemmat kuolevat, mutta toinen käytti elämänsä kokonaan, toinen jätti osan elämättä.

Elämä on helpompaa, jos ei mene rajoitteiden taakse piiloon. Jos tuon työttömän antama malli olisi se toimivin, voisimme samantien unohtaa kaikki esteettömyysjankutukset ja todeta, että ei pyörätuolilla pidäkään teatteriin päästä. Liikuntarajoitteisen sopii pysyä kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottahan tuo on. Osa tekee rajoitteistaan vankilan, osa pyrkii elämään niin, että rajoitteista on mahdollisimman vähän haittaa. Jokainen asia voi olla uhka tai mahdollisuus ja tuo työtön näki elämänsä ensisijaisesti rajoitteiden kautta. Ei voi sitä eikä voi tätä, koska ei ole mahdollisuuksia ja se oman katsantokannan rajoitteisuus yhteiskunnan pitää kompensoida rahalla.

Monella työssäkäyvällä on diabetes, keuhkoahtaumatauti ja reumansukuisia sairauksia. Miksi he voivat olla töissä? Siksikö, että he ovat ymmärtäneet, että elämä on helpompaa, jos se elää rajoitteista huolimatta.

Toiset ne vaan kuolemankielistä ponnistelevat takaisin elämään ja toiset kuolee. Joku pitkäaikaistyötön masentuu, toinen sinnittelee vielä työelämään. Jotkut masentuneet tappavat itsensä kun toiset hoitavat itsensä kuntoon.

Miksi näin? Siksikö, koska elämä on helpompaa jos sitä elää rajoitteista huolimatta?

Kyllä, juuri niin. Joku syöpäsairas elää elämänsä loppuun asti, toinen lopettaa elämisen saatuaan diagnoosin. Lopulta molemmat kuolevat, mutta toinen käytti elämänsä kokonaan, toinen jätti osan elämättä.

Elämä on helpompaa, jos ei mene rajoitteiden taakse piiloon. Jos tuon työttömän antama malli olisi se toimivin, voisimme samantien unohtaa kaikki esteettömyysjankutukset ja todeta, että ei pyörätuolilla pidäkään teatteriin päästä. Liikuntarajoitteisen sopii pysyä kotona.

Se ei ole tuolla tavalla joko tai ei. Tuo on elämässä kohtalaisen helpolla päässeen ihmisen ajatus, että esimerkiksi masennus "valitaan". Hyvää elämää voi elää rajoitteista huolimatta, mutta ei se ole samanlaista kuin elämä ilman rajoitteita. Kyllä vaikeuksista saa olla aidoisti pahoillaan, vaikkei koko ajan pelkästään niitä itkisikään.

Monen kohdalla se vain pitää paikkansa, että niiden rajoitteiden taakse piiloudutaan ja sitten ollaan, että emmää voi tehä sitä mun oman alan työtä ku on nää sairaudet jne. Tuollakaan ei tuntunut päässä olevan mitään sellaista vikaa, etteikö työ, jossa ei ole fyysisyyttä sopisi. Tuli jotenkin mieleen yksi edesmennyt tuttavani, ei "pystynyt" enää tekemään oman alansa töitä, joten ei tehnyt enää mitään. Vuosikausia jankkasi samaa ja vinkui miten vituttaa olla tällainen rampa alle keski-ikäisenä kun on aina tottunut tekemään töitä. Sitten iski hirveä paniikki, kun työkkäristä otettiin yhteyttä, että pitäisi alkaa miettimään mahdollista uudelleenkoulutusta alalle, joka hänelle sopisi, koska oli tosiaan alle neljänkymppinen ihminen kyseessä " ku eikö ne tajuu, etten pysty tekee mitään töitä enää koskaan".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottahan tuo on. Osa tekee rajoitteistaan vankilan, osa pyrkii elämään niin, että rajoitteista on mahdollisimman vähän haittaa. Jokainen asia voi olla uhka tai mahdollisuus ja tuo työtön näki elämänsä ensisijaisesti rajoitteiden kautta. Ei voi sitä eikä voi tätä, koska ei ole mahdollisuuksia ja se oman katsantokannan rajoitteisuus yhteiskunnan pitää kompensoida rahalla.

Monella työssäkäyvällä on diabetes, keuhkoahtaumatauti ja reumansukuisia sairauksia. Miksi he voivat olla töissä? Siksikö, että he ovat ymmärtäneet, että elämä on helpompaa, jos se elää rajoitteista huolimatta.

Toiset ne vaan kuolemankielistä ponnistelevat takaisin elämään ja toiset kuolee. Joku pitkäaikaistyötön masentuu, toinen sinnittelee vielä työelämään. Jotkut masentuneet tappavat itsensä kun toiset hoitavat itsensä kuntoon.

Miksi näin? Siksikö, koska elämä on helpompaa jos sitä elää rajoitteista huolimatta?

Kyllä, juuri niin. Joku syöpäsairas elää elämänsä loppuun asti, toinen lopettaa elämisen saatuaan diagnoosin. Lopulta molemmat kuolevat, mutta toinen käytti elämänsä kokonaan, toinen jätti osan elämättä.

Elämä on helpompaa, jos ei mene rajoitteiden taakse piiloon. Jos tuon työttömän antama malli olisi se toimivin, voisimme samantien unohtaa kaikki esteettömyysjankutukset ja todeta, että ei pyörätuolilla pidäkään teatteriin päästä. Liikuntarajoitteisen sopii pysyä kotona.

Se ei ole tuolla tavalla joko tai ei. Tuo on elämässä kohtalaisen helpolla päässeen ihmisen ajatus, että esimerkiksi masennus "valitaan". Hyvää elämää voi elää rajoitteista huolimatta, mutta ei se ole samanlaista kuin elämä ilman rajoitteita. Kyllä vaikeuksista saa olla aidoisti pahoillaan, vaikkei koko ajan pelkästään niitä itkisikään.

Tai sitten tuo on sellaisen ihmisen ajatus, joka on ennättänyt jo kokemaan kaikenlaista, mutta ei suhtaudu rajoitteisiin niin, että niistä pitää yhteiskunnan maksaa. Ihan itse saa päättää, miten suhtautuu vaikka kakkostyypin diabetekseen, syökö valkoista leipää ja hilloa vai sittenkin pinaattikeittoa tai rahkaa ja marjoja.

Minun siskoni on viisikymppisenä juuri tuossa jamassa kuin tuo Tikkanen. Aina ollut jokin este ettei voi tehdä sitä eikä voi tehdä tätä. Hän tosin jätti jo koulun peruskouluun.

Itse olen akateemisesti koulutettu yrittäjä ja aina olen vain mennyt, kaikista vaikeuksista ja sairauksista huolimatta.

Oma asenne on tärkein.