Lue keskustelun säännöt.
Eikö kenenkään mielestä Susanna Koski ole oikeassa? Toisenlainen tarina
16.05.2018 |
Minua ihmetyttää tämä koko keskustelu työttömän ja Susanna Kosken kohtaamisesta. Eikö kenenkään mielestä Susannalla ole tuossa pointtia? Minusta on. Kyllä pitää ihmisen ottaa vastuuta omasta elämästään. Kaikki alkaa jo siitä, mitä lähtee nuorena opiskelemaan. On syytä valita ala, jolla voi elättää itsensä ja saa mahdollisuudet kunnon työhön ja ansioihin. Jos opiskelee yliopistossa jotakin hihhulitiedettä, on turha marista kun ei ole töitä ja saa liian pientä palkkaa. Mitä tulee sairauksiin, ”allergiat, astma ja fibromyalgia” ovat juttuja mitä löytyy aika monelta ja niiden kanssa kyllä elellään ja käydään töissä. Työanatajat eivät tietenkään arvosta (=pidä) sellaisia työntekijöitä, jotka saikuttelevat jatkuvasti ja ovat vaivojensa pauloissa. Kaikkinensa jos ihmiseltä puuttuu kunnianhimo, vastuunotto omasta elämästä, että yrittäisi jatkuvasti parantaa, liikkuisi ja söisi terveellisesyi, niin ei se yhteiskunnan vika ole. Kyllä vastuu on yksilöllä.
No niin, sitten toinen näkökulma asiaan. Te siellä mietitte, että siellä joku kultalusikka suussa syntynyt menestyjä horisee, eikä tiedä oikeasta elämästä elämästä mitään. Mitä tuumaatte tästä: olen köyhän yksinhuoltajan tytär. Kotoa saanut lähinnä huonoja neuvoja. Olen suorittanut kolme eri tutkintoa, vaihtanut ammattia ja hyvin aktiivisesti hakenut mahdollisuuksia työelämässä. Nykyään olen vaativassa asiantuntijatehtävässä globaalissa pörssiyhtiössä. Olen saanut kerran potkut Yt:ssä kun koko osastomme irtisanottiin jne. Teen työtä kelloon katsomatta, yrittäjämäisellä asenteella. Olen muuten ollut yrittänäkin aikoinaan. Mutta: samaan aikaan minulla on useita kroonisia elämänlaatua laskevia sairauksia, mm melkoisen paha krooninen kipu. Saisin milloin tahansa sairauslomaa ja voisin alkaa vonkumaan eläkkeelle, johon luultavasti pääsisinkin normaalin prosessin jälkeen. En halua. Paljon on kiinni asenteesta. Minun kipuihini ei edes auta mitkään normaalit kipulääkkeet. Hoidan itseäni kaikin mahdollisin keinoin, mm tiukka ruokavalio (hiilihydraattien rajoittaminen) auttaa, olen huomannut. Liikkuminen on hankalaa, siis sellainen oikein kuntoliikunta, mutta koitan silti lenkkeillä koiran kanssa, vaikka siitäkin tulee kipuja.
Niin, mitä näistä asioista oikein pitäisi ajatella? Olenko minä ollut vain onnekas vai onko asenteella tosiaan merkitystä?
Kommentit (616)
Vierailija kirjoitti:
Oikeistolaisten unelma: saadaan köyhät toistensa kimppuun. Tämä ketju oivallisena esimerkkinä.
Ei ole pelkoa eliitillä vallankumouksista, eikä pienemmistäkään kahinoista. Alemmat luokat kyttäävät kateellisina toisiaan, puheet kovenevat sitä myöten kun pelko oman duunipaikan/terveyden/jaksamisen menettämisestä kasvaa.
Kaikkein eniten tuntuu pelkäävän alempi keskiluokka, sieltä löytyvät myös palstan sitkeimmät wt-sitä ja tätä -jankkaajat (varmin alemman keskiluokan merkki: kysyy av-palstalla onko tämä juttu wt? kysyjänä takuulla huolestunut merkonomi-kirjanpitäjä, ahdistunut sairaanhoitaja, jännittynyt kaupan kassa, pelästynyt sihteeri tai närkästynyt lentoemäntä). Kova on hätä. Ja sen kyllä ymmärtää. Juurikin alemman keskiluokan jälkeläisillä voi olla edessään huomattavastikin heikommat talous- ja muut näkymät kuin vanhemmillaan. Oikeiston vallan aikana sosiaalisen nousun mahdollisuus tyssää, se tyssätään.
Täällä on taas yksi lisää selittelemässä. Menestyjät ovat usein niitä, jotka ovat päättäneet menestyä - tekevät yleensä paljon töitä, opiskelevat jatkuvasti ja pitävät itsensä joustavina. Näitä menestyjiä yhdistää usein se, että he ovat melko vaatimattomista oloista ja ovat oppineet kovan työn ja yrittämisen merkityksen jo nuorena ellei sitä ole pilattu liialla paapomisella. Älykkyys toki auttaa, mutta ihan keskinkertaisella älylläkin pärjää, jos on oikea asenne. Hyvin rikkaista perheistä peräisin olevilla on tietysti kotikenttäetu mitä tulee suhteisiin jne. mutta sillä edulla ei pärjää pitkälle jos ei ole muuten valmis tekemään töitä. Ei esim. yritysten (pl. välillä perheyritykset) johtotehtäviin valita ihmisiä syntyperän perusteella, vaan haetaan parasta osaamista taustasta riippumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tännehän ei kirjoita koskaan muut kuin vasemmistoluuserit. Susannan kannattajilla on varmaan joku oma foorumi. Kova blondi=hyvä vihollinen kaikille "oikeille" immeisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannatan sitä, että tuki pysyy samna, nutta tosiaan tarjotaan ilmainen ja ravintorikas ruokailu jossain, jonne köyhän on mahdollista mennä.
Mutta ei niin, että tukea pienennetään.
Kannatan samaa. Tukea ei pienennetä, mutta saatu raha/ yli tuhat euroa muutetaan työksi. Aivan sen henkilön saaman summan mukaan. Lapsellisille enemmän töitä, koska aiheuttavat enemmän kuluja veronmaksajille.
Sinkkumies
Mikä vaikeus sulla on ymmärtää että tuki on eri asia kuin työsopimus? Puhutaan reilusti jommasta kummasta, mutta ei sotketa tukimuotoihin vastikkeellisuuksia, koska siinä tapauksessa se muuttuu orjatyöksi.
Ei sitä ole pakko vastaanottaa, kukaan ei pakota "orjatöihin".
Kun saa rahaa, tekee töitä. Mikä tässä on vaikeata ymmärtää?
Sinkkumies
Työtön yksinhuoltajamies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeistolaisten unelma: saadaan köyhät toistensa kimppuun. Tämä ketju oivallisena esimerkkinä.
Ei ole pelkoa eliitillä vallankumouksista, eikä pienemmistäkään kahinoista. Alemmat luokat kyttäävät kateellisina toisiaan, puheet kovenevat sitä myöten kun pelko oman duunipaikan/terveyden/jaksamisen menettämisestä kasvaa.
Kaikkein eniten tuntuu pelkäävän alempi keskiluokka, sieltä löytyvät myös palstan sitkeimmät wt-sitä ja tätä -jankkaajat (varmin alemman keskiluokan merkki: kysyy av-palstalla onko tämä juttu wt? kysyjänä takuulla huolestunut merkonomi-kirjanpitäjä, ahdistunut sairaanhoitaja, jännittynyt kaupan kassa, pelästynyt sihteeri tai närkästynyt lentoemäntä). Kova on hätä. Ja sen kyllä ymmärtää. Juurikin alemman keskiluokan jälkeläisillä voi olla edessään huomattavastikin heikommat talous- ja muut näkymät kuin vanhemmillaan. Oikeiston vallan aikana sosiaalisen nousun mahdollisuus tyssää, se tyssätään.
Täällä on taas yksi lisää selittelemässä. Menestyjät ovat usein niitä, jotka ovat päättäneet menestyä - tekevät yleensä paljon töitä, opiskelevat jatkuvasti ja pitävät itsensä joustavina. Näitä menestyjiä yhdistää usein se, että he ovat melko vaatimattomista oloista ja ovat oppineet kovan työn ja yrittämisen merkityksen jo nuorena ellei sitä ole pilattu liialla paapomisella. Älykkyys toki auttaa, mutta ihan keskinkertaisella älylläkin pärjää, jos on oikea asenne. Hyvin rikkaista perheistä peräisin olevilla on tietysti kotikenttäetu mitä tulee suhteisiin jne. mutta sillä edulla ei pärjää pitkälle jos ei ole muuten valmis tekemään töitä. Ei esim. yritysten (pl. välillä perheyritykset) johtotehtäviin valita ihmisiä syntyperän perusteella, vaan haetaan parasta osaamista taustasta riippumatta.
Ja ne jotka eivät elämässään menesty ovat vain päättäneet olla menestymättä. Näin yksinkertaista se on. Etenkin yksinkertaiselle.
Elämä on valintoja. Spurgu joka asuu sillan alla, päätti valita sillan alla asumisen spurguma. Hän olisi voinut valita myös elämän pörssiyhtiön toimitusjohtajana, muttapäätti valita toisin.
Yksinkertaista. Hyvin yksinkertaista.
Kolme eri tutkintoa? Eli olet saanut ilmaiseksi uusia mahdollisuuksia toinen toisensa perään. Ja kaiken tämän jälkeen olet samaa mieltä Susanna Kosken kanssa? Miksi sinä et valinnut oikein ensimmäisellä kerralla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Susanna Koski ei ole itse tehnyt päivääkään oikeita töitä.
Vierailija kirjoitti:
Työtön yksinhuoltajamies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen osittain samaa mieltä aloittajan kanssa. Asenteella on oma osansa.
Moni helvetissä kasvanut on saanut aikuisena kasattua itselleen hienon elämän. Molemmat jalkansa amputaatiolle menettänyt juoksee proteesien avulla maratoneja. Asenne on mieletön voimavara.
Joku jättää pelkän lihavuuden takia koko elämänsä elämättä, selkäsäryn vuoksi kaiken liikunnan, tai tarttuu pulloon työttömäksi jouduttuaan. Aina on vaihtoehtoja, mutta osa ihmisistä taipuu täysin vastoinkäymisten edessä ja menettää kaiken taistelutahtonsa. Se on niin surullista...
Jutussa esiintynyt pitkäaikaistyötön on luultavasti saanut osakseen liikaa pahaa, suhteutettuna omiin voimavaroihinsa.
Nämä ovat toki upeita kehtiystarinoita tai siis elävää elämää nämä tilanteet, missä ihminen päätyy ns. ryysyistä rikkauksiin, huonoista lähtökohdista upeaan lopputulokseen. Itsekin on ollut ilo läheltä seurata muutamia tapauksia.
Mutta. Se että asenne ratkaisisi menestyksen tai onnellisen lopputuleman, on sankaritarinoitamme riivaava iso myytti. Ihmisen elämässä on tosiasiassa niin paljon muuttujia, mihin ei voi itse vaikuttaa. On toki houkuttavaa ajatella, että että kaikille olisi kaikki mahdollista, kun vain tsemppaa.
Tietenkään pelkkä asenne ei ratkaise 'menestystä' (miten sen nyt sitten määritteleekään). Tarvitaan myös onnea. Kummasti vaan oikealla asenteella liikkeellä olevilla on sitä onnea enemmän. Onni suosii rohkeaa ja sitä joka ei lannistu vastoinkäymisistä. Tätä voi myös opetella. Aika pitkälle kyse on vain siitä, että itse päättää olla lannistumatta. Älkää vain uskoko kaikkia 'ymmärtäjiä', jotka pehmentelevät asioita. On niin helppoa valehdella itselleen ja syyttää olosuhteita.
Viiden pennin kliseitä ja latteuksia.
Lannistumistaipumuskin on luonteeseen vahvasti sidoksissa oleva ominaisuus. Toiset lamaantuvat helpommin kuin toiset. Masentuvat vaikeuksien keskellä helpommin kuin toiset. Nämä ovat aivokemiallisia, hormonaalisia ja luultavasti myös rakeenteellisia ominaisuuseroja. Todellisuus on moniulotteisuudessaan tylsempi kuin kulttuurissamme vahvasti elävä myytti menestymisestä asennekysymyksenä.
Eli siis vapaata tahtoa ei ole ja olemme vain kiinteiden 'ominaisuuksiemme' summa? Selittely jatkuu. Suomessa pärjää kohtuullisesti ihan keskinkertaisellakin asenteella, ei tarvita edes rrrautaista asennetta. Luovuttaminen vaikeuksien edessä on aina vaihtoehto. Ja selittely. Sopii vässyköille. Jos ei heti onnistu, niin uutta matoa koukkuun!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleisesti kyllä inhoan asenteita työttömiä kohtaan. Kun töitä ei ole tarpeeksi ja kaikki eivät voi ryhtyä pienyrittäjiksikään, kyllähän se fiksua ja koulutettua ja motivoitunutta ihmistä syö. Yleensä kuitenkin näillä jonkinlaista pätkätyötä edes on työhistoriassa. Ja toisaalta on sairauksia, jotka oikeasti estävät työnteon. Tottakai tähänkin voi aina jotain kärkästä kommentoida, mutta antakaa olla.
Sen sijaan juuri tällaiset tapaukset kuin tämä Ulla-Maija (vai mikä olikaan) sietävätkin saada hieman koskimaista empatiaa osakseen. Toivon, että näitä on vähemmistö.
Kaikista ei yksinkertaisesti ole vain mihinkään. Ehkä yhteiskunta voisi tarjota näille vähän helpompia töitä. Koiran ulkoilutusta ja sen sellaista.
Ärsyttäähän se sitä tietenkin, joka lähtee joka aamu sormet verillä tekemään elantoaan, että toiset vinkuvat, että kotona lojumisesta ei saa enemmän rahaa.
Sinkkumies
No jos jostakusta ei oikeasti ole mihinkään, mitä näille pitäisi tehdä? Saunan taakse?
Johan se on kerrottu. Voisivat vaikka ulkoiluttaa töissä käyvien koirat tai tehdä jotain hyödyllistä. Neljässäkin tunnissa kerkeäisi tekemään jo paljon. Tiskaamaan, imuroimaan, käyttämään koiraa ulkona. Olisi vielä kevennetty päivä. Silloin yhteiskuntakin saisi jotain vastinetta sille yli 1000 eurolle kuukaudessa.
Sinkkumies
Työstä on tapana maksaa palkkaa. Palkan lisäksi on lukuisia muita etuuksia, kuten eläke, työterveyshuolto, palkalliset lomat jne. Miksi et palkkaa itsellesi koiranulkoiluttajaa ja kodinhoitajaa? Vai pitäisi ihan ilmaiseksi saada joku tekemään sinulle palveluksia? Ilman lomia, eläkettä, silloin kuin sinulle sopii? Ja koirankaan ei tarvitse tietenkään olla hyvinkoulutettu tai pienikokoinen ja helposti hallittavissa, vaan joka piskin omistaja joka käy töissä, olisi oikeutettu käskyttämään työtöntä useiden kilometrien lenkille oman koiransa kanssa, koska työtön?
Ilmaiset kotisiivoojat kaataisivat nopeasti kotisiivousta tarjovat yritykset, siinäpä sitten olisikin järkeä.
Mähän maksan siitä jo. Niitä kutsutaan veroiksi, voin pitää verorahani ja ostaa sillä palvelua, sitten tietenkään työttömille ei makseta mitään.
Onko ok?
Sinkkumies
Jos taas rahani ohjataan työttömille, niin vaadin jotain palvelua niistä maksamistani rahoista mitkä työtön minulta saa.
Mikä tässä on vaikeata?
Sinkkumies again
No mitäs maksat veroja? Pyydä työnantajaasi irtisanomaan sinut ja tee sen jälkeen työsi ilmaiseksi, sillähän sinä veroistasi pääset. Ja samalla saat nauttia tuista. Ja esitä muuten laskelma siitä, kuinka monta euroa juuri sinun veroistasi kuukaudessa menee työttömille, huomaa ettei mukaan lasketa mitään muita tukia, joita saavat muutkin.
Ei se onnistu, kun viimeksi pyysin työtodistusta, niin pomon naama valahti valkoiseksi ja sain 450euron palkankorotuksen.
Ei kirjoittanut. Noh, mulle riitti tuo siinä tilanteessa.
Sinkkumies
Miten sinä yli-ihmisenä ajattelet, että kaikki olisi yhtä pystyviä? Ja miten niiden ADHD koulupudokkaiden kanssa pitäisi tehdä? Nyt kuitenkin tiedetään, että esim.paperittomien ainoa keino selvitä hengissä on huumekauppa ja muu rikollisuus ja joillakin näennäisesti kerjääminen. Kaikki ei pysty rikolliseen toimintaan. Suomessa on vaikea asia kadulla ja asuntolat jäisi joka tapauksessa yhteiskunnan maksettavaksi.
No meidän täytyis yhteiskuntana kasvaa, kyllä se adhd varmaan tiskata osaa?
Sinkkumies
Työtön yksinhuoltajamies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työtön yksinhuoltajamies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen osittain samaa mieltä aloittajan kanssa. Asenteella on oma osansa.
Moni helvetissä kasvanut on saanut aikuisena kasattua itselleen hienon elämän. Molemmat jalkansa amputaatiolle menettänyt juoksee proteesien avulla maratoneja. Asenne on mieletön voimavara.
Joku jättää pelkän lihavuuden takia koko elämänsä elämättä, selkäsäryn vuoksi kaiken liikunnan, tai tarttuu pulloon työttömäksi jouduttuaan. Aina on vaihtoehtoja, mutta osa ihmisistä taipuu täysin vastoinkäymisten edessä ja menettää kaiken taistelutahtonsa. Se on niin surullista...
Jutussa esiintynyt pitkäaikaistyötön on luultavasti saanut osakseen liikaa pahaa, suhteutettuna omiin voimavaroihinsa.
Nämä ovat toki upeita kehtiystarinoita tai siis elävää elämää nämä tilanteet, missä ihminen päätyy ns. ryysyistä rikkauksiin, huonoista lähtökohdista upeaan lopputulokseen. Itsekin on ollut ilo läheltä seurata muutamia tapauksia.
Mutta. Se että asenne ratkaisisi menestyksen tai onnellisen lopputuleman, on sankaritarinoitamme riivaava iso myytti. Ihmisen elämässä on tosiasiassa niin paljon muuttujia, mihin ei voi itse vaikuttaa. On toki houkuttavaa ajatella, että että kaikille olisi kaikki mahdollista, kun vain tsemppaa.
Tietenkään pelkkä asenne ei ratkaise 'menestystä' (miten sen nyt sitten määritteleekään). Tarvitaan myös onnea. Kummasti vaan oikealla asenteella liikkeellä olevilla on sitä onnea enemmän. Onni suosii rohkeaa ja sitä joka ei lannistu vastoinkäymisistä. Tätä voi myös opetella. Aika pitkälle kyse on vain siitä, että itse päättää olla lannistumatta. Älkää vain uskoko kaikkia 'ymmärtäjiä', jotka pehmentelevät asioita. On niin helppoa valehdella itselleen ja syyttää olosuhteita.
Viiden pennin kliseitä ja latteuksia.
Lannistumistaipumuskin on luonteeseen vahvasti sidoksissa oleva ominaisuus. Toiset lamaantuvat helpommin kuin toiset. Masentuvat vaikeuksien keskellä helpommin kuin toiset. Nämä ovat aivokemiallisia, hormonaalisia ja luultavasti myös rakeenteellisia ominaisuuseroja. Todellisuus on moniulotteisuudessaan tylsempi kuin kulttuurissamme vahvasti elävä myytti menestymisestä asennekysymyksenä.
Eli siis vapaata tahtoa ei ole ja olemme vain kiinteiden 'ominaisuuksiemme' summa? Selittely jatkuu. Suomessa pärjää kohtuullisesti ihan keskinkertaisellakin asenteella, ei tarvita edes rrrautaista asennetta. Luovuttaminen vaikeuksien edessä on aina vaihtoehto. Ja selittely. Sopii vässyköille. Jos ei heti onnistu, niin uutta matoa koukkuun!
Lisäyksenä tähän: Tutkimuksen mukaan lähes kaikkia vankiloissa olijoita yhdisti se seikka, että omista vaikeuksista syytettiin kaikkia muita paitsi itseä ja omia valintoja. Ei kannettu vastuuta itsestä tai muista. Syytettiin vaikeaa lapsuutta, tuen puutetta, ainoa lelu oli jumissa patterin välissä, oli 'taipumus' juoda viinaa, tempperamentti oli väkivaltainen... plää plää plää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työtön yksinhuoltajamies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työtön yksinhuoltajamies kirjoitti:
Olet siinä mielessä kultalusikka suussa syntynyt, että sinun luonteesi, temperamenttisi on ilmeisesti sellainen ettet vähästä hätkähdä. Et ole herkkä luonne, vaan vahva. Luonne ei ole asennekysymys, vaan syntymässä saatu ominaisuus, mitä ei voi muuttaa. Voitit lotossa tässä asiassa.
Toinen asia, missä olet lopulta ollut onnekas on se, että synnyit olosuhteisiin, mitkä laittivat sinut ponnistelemaan ja tsemppaamaan, kenties keskivertoa enemmän. Paineessa hioutuvat timantit.
Kolmas pointti, sinua älykkäämmältä: Asema missä olet vaatii keskivertoa enemmän älyä. Älykkyys on myös sattumankauppaa. Ei siihen voi itse vaikuttaa.
Ainoa mistä voit itseäsi taputella olalle on kuuliainen opiskelu. Toisten luomien totuuksien ulkoa opettelu. Mitäpä muuta papukaijalle siis kuuluu?
Aivan kuin luonnetta ei voisi muuttaa tai se ei voisi muuttua. Kiinalaisilla on sanonta: Teoista tulee tapoja, tavoista tulee luonne ja luonne määrää kohtalon. 'Luonteeseen' vetoaminen on selittelyä. Luonnettaan voi kehittää ja teot ovat se mikä ratkaisee. Olosuhteista olen samaa mieltä ja osin älykkyydestäkin. Mutta älykkyyttäkin voi kehittää. Opiskelu on myös usein nykyisin ihan muuta kuin ulkoa opettelua ja uusi tieto kertyy vanhan 'päälle'. Tämän kyllä tietää, jos on opiskellut vähän pidemmälle...
Selittely siis jatkuu. Ihan kiinnostavaa, millaisen henkilökohtaisen loukkauksen yrityksen keksit minulle, joka olen siis eri henkilö kuin 'papukaija'. Voin kertoa jo etukäteen, että sillä ei ole minuun mitään vaikutusta. Teen siitä vain lisää päätelmiä.
Vtun aasi. Nyt kun tämä asia, millä ei ole sinuun mitään vaikutusta on saatu alta pois, niin varsinaiseen asiaan: luonnetta, eli temperamenttia nimenomaan EI voi muuttaa, aasi. Ihminen toki voi jossain määrin näytellä muuta kuin on, mutta sen päälle ei menestystä rakenneta.
Eikä opiskelemalla paranneta älykkyyttä. Älykkyys on synynnäinen ominaisuus. Sivistystasoa ja osaamistaan voi lisätä kouluttautumalla.
Aasi. Tsk tsk, ei kovin kekseliästä älykkäänä itseään pitävältä. Jos tuntisit näitä asioita, niin tietäisit, ettei totuus ole niin mustavalkoinen kuin esität. Määritelmistä ei ole yksimielisyyttä tiedeyhteisössä. Lisäksi aina voi selitellä, ettei ole riittävän älykäs tai olosuhteet eivät olleet otolliset - eivät ne koskaan ole.
Aivoja voi kehittää, esimerkiksi muistia, motoriikkaa jne. mutta ei älykkyyttä. ÄO on se mikä se on. Älykkyysosamäärää ei tutkitusti treenaamallakaan paranneta.
Vtun lehmä.
Kirjoitit vähän inhottavasti. Pyydäppä poika anteeksi.
Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
No niin 🙂, päästiinpäs sinkkumiehestä
Kultu, teillä on aina mua niin ikävä.
Sinkkumies
(kyllä minäkin teistä välitän)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työtön yksinhuoltajamies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työtön yksinhuoltajamies kirjoitti:
Olet siinä mielessä kultalusikka suussa syntynyt, että sinun luonteesi, temperamenttisi on ilmeisesti sellainen ettet vähästä hätkähdä. Et ole herkkä luonne, vaan vahva. Luonne ei ole asennekysymys, vaan syntymässä saatu ominaisuus, mitä ei voi muuttaa. Voitit lotossa tässä asiassa.
Toinen asia, missä olet lopulta ollut onnekas on se, että synnyit olosuhteisiin, mitkä laittivat sinut ponnistelemaan ja tsemppaamaan, kenties keskivertoa enemmän. Paineessa hioutuvat timantit.
Kolmas pointti, sinua älykkäämmältä: Asema missä olet vaatii keskivertoa enemmän älyä. Älykkyys on myös sattumankauppaa. Ei siihen voi itse vaikuttaa.
Ainoa mistä voit itseäsi taputella olalle on kuuliainen opiskelu. Toisten luomien totuuksien ulkoa opettelu. Mitäpä muuta papukaijalle siis kuuluu?
Aivan kuin luonnetta ei voisi muuttaa tai se ei voisi muuttua. Kiinalaisilla on sanonta: Teoista tulee tapoja, tavoista tulee luonne ja luonne määrää kohtalon. 'Luonteeseen' vetoaminen on selittelyä. Luonnettaan voi kehittää ja teot ovat se mikä ratkaisee. Olosuhteista olen samaa mieltä ja osin älykkyydestäkin. Mutta älykkyyttäkin voi kehittää. Opiskelu on myös usein nykyisin ihan muuta kuin ulkoa opettelua ja uusi tieto kertyy vanhan 'päälle'. Tämän kyllä tietää, jos on opiskellut vähän pidemmälle...
Selittely siis jatkuu. Ihan kiinnostavaa, millaisen henkilökohtaisen loukkauksen yrityksen keksit minulle, joka olen siis eri henkilö kuin 'papukaija'. Voin kertoa jo etukäteen, että sillä ei ole minuun mitään vaikutusta. Teen siitä vain lisää päätelmiä.
Vtun aasi. Nyt kun tämä asia, millä ei ole sinuun mitään vaikutusta on saatu alta pois, niin varsinaiseen asiaan: luonnetta, eli temperamenttia nimenomaan EI voi muuttaa, aasi. Ihminen toki voi jossain määrin näytellä muuta kuin on, mutta sen päälle ei menestystä rakenneta.
Eikä opiskelemalla paranneta älykkyyttä. Älykkyys on synynnäinen ominaisuus. Sivistystasoa ja osaamistaan voi lisätä kouluttautumalla.
Aasi. Tsk tsk, ei kovin kekseliästä älykkäänä itseään pitävältä. Jos tuntisit näitä asioita, niin tietäisit, ettei totuus ole niin mustavalkoinen kuin esität. Määritelmistä ei ole yksimielisyyttä tiedeyhteisössä. Lisäksi aina voi selitellä, ettei ole riittävän älykäs tai olosuhteet eivät olleet otolliset - eivät ne koskaan ole.
Aivoja voi kehittää, esimerkiksi muistia, motoriikkaa jne. mutta ei älykkyyttä. ÄO on se mikä se on. Älykkyysosamäärää ei tutkitusti treenaamallakaan paranneta.
Vtun lehmä.
Kirjoitit vähän inhottavasti. Pyydäppä poika anteeksi.
Sinkkumies
En ottanut itseeni, tuotakaan. Sitä paitsi sukupuoli meni loukkauksen yrityksessä väärin, vaikka vähän älykkäämpi olisi huomannut nimimerkistäkin, että olen sonni. Todisteena on pari siitettyä vasikkaakin.
Työtön yksinhuoltajamies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työtön yksinhuoltajamies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työtön yksinhuoltajamies kirjoitti:
Olet siinä mielessä kultalusikka suussa syntynyt, että sinun luonteesi, temperamenttisi on ilmeisesti sellainen ettet vähästä hätkähdä. Et ole herkkä luonne, vaan vahva. Luonne ei ole asennekysymys, vaan syntymässä saatu ominaisuus, mitä ei voi muuttaa. Voitit lotossa tässä asiassa.
Toinen asia, missä olet lopulta ollut onnekas on se, että synnyit olosuhteisiin, mitkä laittivat sinut ponnistelemaan ja tsemppaamaan, kenties keskivertoa enemmän. Paineessa hioutuvat timantit.
Kolmas pointti, sinua älykkäämmältä: Asema missä olet vaatii keskivertoa enemmän älyä. Älykkyys on myös sattumankauppaa. Ei siihen voi itse vaikuttaa.
Ainoa mistä voit itseäsi taputella olalle on kuuliainen opiskelu. Toisten luomien totuuksien ulkoa opettelu. Mitäpä muuta papukaijalle siis kuuluu?
Aivan kuin luonnetta ei voisi muuttaa tai se ei voisi muuttua. Kiinalaisilla on sanonta: Teoista tulee tapoja, tavoista tulee luonne ja luonne määrää kohtalon. 'Luonteeseen' vetoaminen on selittelyä. Luonnettaan voi kehittää ja teot ovat se mikä ratkaisee. Olosuhteista olen samaa mieltä ja osin älykkyydestäkin. Mutta älykkyyttäkin voi kehittää. Opiskelu on myös usein nykyisin ihan muuta kuin ulkoa opettelua ja uusi tieto kertyy vanhan 'päälle'. Tämän kyllä tietää, jos on opiskellut vähän pidemmälle...
Selittely siis jatkuu. Ihan kiinnostavaa, millaisen henkilökohtaisen loukkauksen yrityksen keksit minulle, joka olen siis eri henkilö kuin 'papukaija'. Voin kertoa jo etukäteen, että sillä ei ole minuun mitään vaikutusta. Teen siitä vain lisää päätelmiä.
Vtun aasi. Nyt kun tämä asia, millä ei ole sinuun mitään vaikutusta on saatu alta pois, niin varsinaiseen asiaan: luonnetta, eli temperamenttia nimenomaan EI voi muuttaa, aasi. Ihminen toki voi jossain määrin näytellä muuta kuin on, mutta sen päälle ei menestystä rakenneta.
Eikä opiskelemalla paranneta älykkyyttä. Älykkyys on synynnäinen ominaisuus. Sivistystasoa ja osaamistaan voi lisätä kouluttautumalla.
Aasi. Tsk tsk, ei kovin kekseliästä älykkäänä itseään pitävältä. Jos tuntisit näitä asioita, niin tietäisit, ettei totuus ole niin mustavalkoinen kuin esität. Määritelmistä ei ole yksimielisyyttä tiedeyhteisössä. Lisäksi aina voi selitellä, ettei ole riittävän älykäs tai olosuhteet eivät olleet otolliset - eivät ne koskaan ole.
Aivoja voi kehittää, esimerkiksi muistia, motoriikkaa jne. mutta ei älykkyyttä. ÄO on se mikä se on. Älykkyysosamäärää ei tutkitusti treenaamallakaan paranneta.
Vtun lehmä.
Kirjoitit vähän inhottavasti. Pyydäppä poika anteeksi.
Sinkkumies
En ottanut itseeni, tuotakaan. Sitä paitsi sukupuoli meni loukkauksen yrityksessä väärin, vaikka vähän älykkäämpi olisi huomannut nimimerkistäkin, että olen sonni. Todisteena on pari siitettyä vasikkaakin.
Kannattaa unohtaa se viha. Kuka sinua on satuttanut?
Sinkkumies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinkkumies on trolli, joka esiintyy tällä palstalla kaikenlaisina eri hahmoina. Tunnistan kirjoitustyylin.
Pitää keskustelua yllä, mutta pian koko ketju menee absurdiksi jankkaamiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Sinkkumies on trolli, joka esiintyy tällä palstalla kaikenlaisina eri hahmoina. Tunnistan kirjoitustyylin.
Pitää keskustelua yllä, mutta pian koko ketju menee absurdiksi jankkaamiseksi.
Kyllä. Ihmetellyt pitkään ettei ylläpito puutu hänen touhuunsa.
Susanna on ihan oikeassa ja kannatan hänen politiikkaansa, mutta esiintymistapa ja puhetyyli tuolle köyhälle olivat kammottavat. Eli juuri kuin hän sanoikin, kaikilla on rajoitteita - Susannalla ne ovat sosiaalisissa taidoissa.
Kuka tahansa väsyisi tuollaiseen ruikuttajaan. Mitä helvetin uhriutumisen äärikeinoja olivat tuo rasvainen tukka, lysähtänyt laahustaminen, rollaattori ja remppasuojain? Ja sen pullean likaisen lapsen soittotunti? Millaisen näyttelijän maailma on menettänytkään!
MIKSI TUOLLAISIA HYYSÄTÄÄN YHTÄÄN OLLENKAAN?
Tässä ketjussa on hyviä kommentteja ja moneen kertaan sanottu, mitä itsekin ajattelen. Eli se, että ihmiset ovat erilaisia ja heillä on erilaiset resurssit ja kapasiteetti pärjäämiseen. Joillakin eväät ovat paljon huonommat kuin toisilla, ja heiltä vaatii moninkertaisesti enemmän työtä päästä samaan pisteeseen, kuin sellaiselta, jonka lähtökohdat ovat paremmat.
Kerron vielä oman kokemukseni aihepiiristä. Olen itse rikkinäisestä duunariperheestä, jossa oli päihde- ja mielenterveysongelmia. Itsellänikin on terveysongelmia ollut niin fyysisellä kuin psyykkiselläkin puolella, ja olen kirurginkin käsittelyyn joutunut useammin kuin kerran jo parikymppisenä. Silti olen päässyt opiskelemaan lääkikseen, ja tällä hetkellä olen töissä kesäkandina. Kuitenkin ymmärrän, että vaikka itse olen tähän vaikeuksista huolimatta pystynyt, se ei kaikille ole mahdollista. Kurssikavereistani lähes jokainen on ns. "paremmasta perheestä", ydinperhe vielä kasassa, vanhemmat hyvissä ammateissa ja tukevat lapsiaan taloudellisesti ja muutenkin. Enemmistöllä vähintään toinen vanhemmista on itse lääkäri. En tiedä kenenkään muun olevan samanlaisista lähtökohdista kuin minä, vaikka varmasti sellaisiakin jokunen löytyy. Siitä, miten yliedustettuina tietyistä taustoista tulevat esim lääkiksessä ovat, voi kyllä selkeästi päätellä, että sosioekonominen asema usein periytyy, ja että oma perhetausta vaikuttaa paljonkin elämässä menestymiseen.
Toki ihan jokainen meistä on joutunut tekemään paljon töitä tavoitteidensa saavuttamiseen, mutta toisilla vain lähtökohdat siihen rehkimiseen ovat paljon paremmat kuin toisilla.
Itse ehdottomasti kannatan hyvää sosiaaliturvaa ja sitä, että kaikista pidetään yhteiskunnan taholta huolta. Jokainen on oman onnensa seppä -mentaliteetti ei todellakaan ole koko totuus, vaikka Suomessa kaikilla teoriassa olisikin samat mahdollisuudet. Menestys ei ikinä ole täysin omaa ansiota, vaikka en kovan työn osuutta haluakaan vähätellä. Silti aina tarvitaan myös sopivasti tuuria ja oikeita olosuhteita.
Tämä sarjakuva havainnollistaa hyvin, mitä ajan takaa: http://www.upworthy.com/a-short-comic-gives-the-simplest-most-perfect-e…
Kaikki tuntuvat keskittyvän tuon naisen moniin sairauksiin, joita kuitenkin on hänellä ollut vasta muutaman vuoden ajan. Hänellä olisi siis ollut hyvää aikaa tehdä jotain osaamiselleen, ammattitaidolleen ja työllistymiselleen jo paljon ennen sairauksiaan. Mutta ilmeisesti ei tehnyt yhtään mitään parantaakseen tilannettaan. Mulle tuli mieleen, onko tämä nainen "mehän emme koskaan eroa" -kotiäiti, jonka ukko on kaikesta huolimatta lähtenyt läiskimään?
Miksi tuollaisia sitten pitää elättää? Tai tukea heidän lasten hankintaansa? Kenellekään mitään hyötyä.