Lue keskustelun säännöt.
Eikö kenenkään mielestä Susanna Koski ole oikeassa? Toisenlainen tarina
16.05.2018 |
Minua ihmetyttää tämä koko keskustelu työttömän ja Susanna Kosken kohtaamisesta. Eikö kenenkään mielestä Susannalla ole tuossa pointtia? Minusta on. Kyllä pitää ihmisen ottaa vastuuta omasta elämästään. Kaikki alkaa jo siitä, mitä lähtee nuorena opiskelemaan. On syytä valita ala, jolla voi elättää itsensä ja saa mahdollisuudet kunnon työhön ja ansioihin. Jos opiskelee yliopistossa jotakin hihhulitiedettä, on turha marista kun ei ole töitä ja saa liian pientä palkkaa. Mitä tulee sairauksiin, ”allergiat, astma ja fibromyalgia” ovat juttuja mitä löytyy aika monelta ja niiden kanssa kyllä elellään ja käydään töissä. Työanatajat eivät tietenkään arvosta (=pidä) sellaisia työntekijöitä, jotka saikuttelevat jatkuvasti ja ovat vaivojensa pauloissa. Kaikkinensa jos ihmiseltä puuttuu kunnianhimo, vastuunotto omasta elämästä, että yrittäisi jatkuvasti parantaa, liikkuisi ja söisi terveellisesyi, niin ei se yhteiskunnan vika ole. Kyllä vastuu on yksilöllä.
No niin, sitten toinen näkökulma asiaan. Te siellä mietitte, että siellä joku kultalusikka suussa syntynyt menestyjä horisee, eikä tiedä oikeasta elämästä elämästä mitään. Mitä tuumaatte tästä: olen köyhän yksinhuoltajan tytär. Kotoa saanut lähinnä huonoja neuvoja. Olen suorittanut kolme eri tutkintoa, vaihtanut ammattia ja hyvin aktiivisesti hakenut mahdollisuuksia työelämässä. Nykyään olen vaativassa asiantuntijatehtävässä globaalissa pörssiyhtiössä. Olen saanut kerran potkut Yt:ssä kun koko osastomme irtisanottiin jne. Teen työtä kelloon katsomatta, yrittäjämäisellä asenteella. Olen muuten ollut yrittänäkin aikoinaan. Mutta: samaan aikaan minulla on useita kroonisia elämänlaatua laskevia sairauksia, mm melkoisen paha krooninen kipu. Saisin milloin tahansa sairauslomaa ja voisin alkaa vonkumaan eläkkeelle, johon luultavasti pääsisinkin normaalin prosessin jälkeen. En halua. Paljon on kiinni asenteesta. Minun kipuihini ei edes auta mitkään normaalit kipulääkkeet. Hoidan itseäni kaikin mahdollisin keinoin, mm tiukka ruokavalio (hiilihydraattien rajoittaminen) auttaa, olen huomannut. Liikkuminen on hankalaa, siis sellainen oikein kuntoliikunta, mutta koitan silti lenkkeillä koiran kanssa, vaikka siitäkin tulee kipuja.
Niin, mitä näistä asioista oikein pitäisi ajatella? Olenko minä ollut vain onnekas vai onko asenteella tosiaan merkitystä?
Kommentit (616)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työtön yksinhuoltajamies kirjoitti:
Tämä keskustelu on hauska! Kiitos erityisesti Sinkkumiehelle.
Olen lukenut koko ketjun läpi ja keskustelijat näyttävät jakautuvan kahtia, tekijöihin ja selittelijöihin. En itse ymmärrä selittelijöitä - ongelmat ovat aina jonkun muun syytä, en voi tehdä sitä tai tätä koska yhteiskunta ei tue, ei ole terveyttä (kukahan olisi täysin terve?), ei ole rahaa, ei ole tietokonetta (niitä tosiaan saa käytettynä halvalla, jopa ilmaiseksi, itsellänikin on kolme ylimääräistä ja aion lahjoittaa ne lähipiirissä). Työnantajia syytetään - voit itse perustaa firman ja myydä osaamistasi siten että se menee kaupaksi. Ei ole sopivaa koulutusta - sen voi hankkia. Ei ole työkokemusta - voi mennä palkattomaan harjoitteluun. jne. jne. Vätysten selittelyä. Luulen että on vain paljon kivempaa keksiä leppoisan oleilun lomassa tekosyitä kuin ruveta huolehtimaan itse omasta elämästään koska me nettoveronmaksajat annamme vastikkeetonta rahaa liian helpolla. Demokratiassa 51 voi määrätä 49:lle lisää veroja.
Mä olen ratkaisukeskeinen "tekijä". Jos mulla on jokin ongelma, mietin, millaisia vaihtoehtoja mulla on ratkaista ongelma. Valitsen niistä joko parhaimman tai, jos kaikki vaihtoehdot ovat huonoja, vähiten huonon. Ja teen sen, mitä mun on ongelmani ratkaisemiseksi tehtävä. Sen jälkeen mulla ei ole enää sitä ongelmaa, mutta elämä on opettanut, että uusia tulee ja niiden kanssa jälleen mietitään ratkaisukeinot.
Mulla on kuitenkin pari kaveria, jotka ovat "selittelijöitä". Olen huomannut, että tämän toimintamallin takana on varsin usein huono itsetunto ja/tai epäonnistumisen pelko. Kun selitetään itselle ja muille, miksi jokin ratkaisu ei ole mahdollinen, ei tarvitse yrittääkään. Yrittämisessä kun aina ottaa myös riskin epäonnistumisesta. Kun ei edes yritä, ei voi epäonnistuakaan.
Onko sitten "tekijä" vai "selittelijä" riippuu niin luonteesta kuin aiemmista kokemuksista. Jos jo lapsesta lähtien on kuulunut niihin, joiden epäonnistumisille on naurettu ja irvailtu sekä taitoja vähätelty, ei todennäköisesti aikuisenakaan halua ottaa riskejä. Jos taas on kuulunut niihin lapsiin, joita on epäonnistumisten yhteydessä kehuttu yrittämisestä, kannustettu ja rohkaistu, todennäköisesti aikuisena uskaltaa ottaa riskejäkin . Heille epäonnistumiset kuuluvat yrittämiseen eivätkä ne laske itseluottamusta. Sitten vaan yritetään uudelleen joko samalla tavalla tai jollain toisella tavalla.
Kälyni ovat selittelijöitä. Heitä on aina kehuttu kohtuuttomasti ja ylennetty tekemisiään. Ei siis todellakaan lannistettu. Sitten aikuisena tullut seinä vastaan, kun näkemykset omista kyvyistä ei vastaa todellisuutta lainkaan. Toinen haki kesätöihin (tietenkään eivät kouluaikana edes töissä olleet) ja sai pakit. Hermostui tästä niin että muutti vuodeksi takaisin kotiin.
Totta, ei pidä mennä myöskään toiseen ääripäähän eli kehua, jos kehumiseen ei ole aihetta. Silloin lapselle syntyy vääristynyt kuva omista taidoistaan, mahdollisuuksistaan ja myös itsestään.
Niillä, jotka on saaneet lapsena rakkautta vain ja ainoastan onnistumisen ja suorittamisen kautta, on epäonnistumisen kanssa kaikki pelissä. Se ei tarkoita vain sitä että epäonnistut, vaan sitä että rakkaus otetaan pois. Moni ei epäonnistumisen pelossa uskalla edes yrittää, se sattuu vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka tuollaisen uskaltaisi palkata? Työnantaja näkee hänessä vain sairauslomariskin.
No aika moni, joka jotain osaa, voi tehdä itsekin jotain hyödyllistä edes osa-aikaisesti. Tiedän kymmeniä ihmisiä, jotka työllistävät itse itsensä.
On ihmisiä jotka tilanteen muuttuessa osaavat ajatella eteenpäin ja nähdä millä voi itsensä työllistää. On ihmisiä jotka lamaantuu ongelman edessä eivätkä näe eteenpäin.
On ihmisiä jotka ovat musikaalisia ja saavat juurikaan opettelematta soittimen soimaan kauniisti ja laulavat kuin enkelit. On ihmisiä jotka eivät opi soittamaan vaikka kuinka opettelisivat ja laulaminenkin kuulostaa harakan raakkumiselta.
On ihmisiä jotka ovat matemaattisesti lahjakkaita ja niitä joille kaavat ja lukemat eivät avaudu millään.
On myös paljon ihmisiä jotka ovat näiden välimaastossa. Pointti tässä se, että olemme kaikki erilaisia eikä kukaan koskaan voi toisen tilannetta tietää. Se että joku onnistuu jossain ei takaa sitä että toinenkin onnistuu samassa. Jos onnistuisi, tuskin olisi ollut lamaa ja suurta määrää konkursseja ja tuskin olisi köyhiäkään.
Kulje vuosi veljesi mokkasiineissä, niin tiedät mitä hän ajattelee.
Työtön yksinhuoltajamies kirjoitti:
Olet siinä mielessä kultalusikka suussa syntynyt, että sinun luonteesi, temperamenttisi on ilmeisesti sellainen ettet vähästä hätkähdä. Et ole herkkä luonne, vaan vahva. Luonne ei ole asennekysymys, vaan syntymässä saatu ominaisuus, mitä ei voi muuttaa. Voitit lotossa tässä asiassa.
Toinen asia, missä olet lopulta ollut onnekas on se, että synnyit olosuhteisiin, mitkä laittivat sinut ponnistelemaan ja tsemppaamaan, kenties keskivertoa enemmän. Paineessa hioutuvat timantit.
Kolmas pointti, sinua älykkäämmältä: Asema missä olet vaatii keskivertoa enemmän älyä. Älykkyys on myös sattumankauppaa. Ei siihen voi itse vaikuttaa.
Ainoa mistä voit itseäsi taputella olalle on kuuliainen opiskelu. Toisten luomien totuuksien ulkoa opettelu. Mitäpä muuta papukaijalle siis kuuluu?
Aivan kuin luonnetta ei voisi muuttaa tai se ei voisi muuttua. Kiinalaisilla on sanonta: Teoista tulee tapoja, tavoista tulee luonne ja luonne määrää kohtalon. 'Luonteeseen' vetoaminen on selittelyä. Luonnettaan voi kehittää ja teot ovat se mikä ratkaisee. Olosuhteista olen samaa mieltä ja osin älykkyydestäkin. Mutta älykkyyttäkin voi kehittää. Opiskelu on myös usein nykyisin ihan muuta kuin ulkoa opettelua ja uusi tieto kertyy vanhan 'päälle'. Tämän kyllä tietää, jos on opiskellut vähän pidemmälle...
Selittely siis jatkuu. Ihan kiinnostavaa, millaisen henkilökohtaisen loukkauksen yrityksen keksit minulle, joka olen siis eri henkilö kuin 'papukaija'. Voin kertoa jo etukäteen, että sillä ei ole minuun mitään vaikutusta. Teen siitä vain lisää päätelmiä.
Vtun aasi. Nyt kun tämä asia, millä ei ole sinuun mitään vaikutusta on saatu alta pois, niin varsinaiseen asiaan: luonnetta, eli temperamenttia nimenomaan EI voi muuttaa, aasi. Ihminen toki voi jossain määrin näytellä muuta kuin on, mutta sen päälle ei menestystä rakenneta.
Eikä opiskelemalla paranneta älykkyyttä. Älykkyys on synynnäinen ominaisuus. Sivistystasoa ja osaamistaan voi lisätä kouluttautumalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka tuollaisen uskaltaisi palkata? Työnantaja näkee hänessä vain sairauslomariskin.
No aika moni, joka jotain osaa, voi tehdä itsekin jotain hyödyllistä edes osa-aikaisesti. Tiedän kymmeniä ihmisiä, jotka työllistävät itse itsensä.
On ihmisiä jotka tilanteen muuttuessa osaavat ajatella eteenpäin ja nähdä millä voi itsensä työllistää. On ihmisiä jotka lamaantuu ongelman edessä eivätkä näe eteenpäin.
On ihmisiä jotka ovat musikaalisia ja saavat juurikaan opettelematta soittimen soimaan kauniisti ja laulavat kuin enkelit. On ihmisiä jotka eivät opi soittamaan vaikka kuinka opettelisivat ja laulaminenkin kuulostaa harakan raakkumiselta.
On ihmisiä jotka ovat matemaattisesti lahjakkaita ja niitä joille kaavat ja lukemat eivät avaudu millään.
On myös paljon ihmisiä jotka ovat näiden välimaastossa. Pointti tässä se, että olemme kaikki erilaisia eikä kukaan koskaan voi toisen tilannetta tietää. Se että joku onnistuu jossain ei takaa sitä että toinenkin onnistuu samassa. Jos onnistuisi, tuskin olisi ollut lamaa ja suurta määrää konkursseja ja tuskin olisi köyhiäkään.
Kulje vuosi veljesi mokkasiineissä, niin tiedät mitä hän ajattelee.
Nuuhki vuosi siskos pikkuhousuja niin tierät notta missä hän kulukoo.
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää se työtön joka vinkuu kun ei ole tietokonettakaan muka.
Satun tietämään että ihan käypäsen tietokoneen saa 0-50 eurolla, joten siihen on varaa kellä tahansa.
Mä voin vaikka heti lahjoittaa kyseiselle ruikuttajalle koneen jos hän maksaa postikulut. Siitä sitten vaan töitä hakemaan ja ottamaan sosiaaliset kontaktit haltuun ( kun tämä oli muka ongelma).
Todellinen ongelma on ihmisen saamattomuus.
Ihan uteliaisuudesta kysymys: onko tällainen kone nopea ja kaikin puolin muutenkin toimiva läppäri? Miksi se maksaa noin vähän? En tarvitse konetta, mutta uteliaisuus vain heräsi.
Tosin kannattaa silti muistaa, että 50 euroakin on iso raha. "Siihen on varaa kellä tahansa" ei oikein tunnu lauseena sisäistävän sitä, että viiskymppiä ei ole pikkuraha monelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älyä voi kehittää, eri älyn osa-alueita voi kehittää, aivoja voi "jumpata". Esim. matemaattisia kykyjään (enkä nyt tarkoita laskentoa) voi kehittää opiskelemalla matematiikkaa (siis oikeaa vähän korkeampaa matematiikkaa eikä mitään laskentoa), matemaattinen äly siis kehittyy. Samaten avaruudellista hahmottamista tai vaikka musikaalisuuttaan voi kehittää. Jo yksinkertaiset kuviopäättelyt tai päässälasku kehittyvät treenaamalla. Oppimiskykyään ja päättelykykyään voi kehittää, toki ymmärryskyky usein on mitä on, ymmärryskyky on toki eri asia kuin älykkyys tarkkaan ottaen. Kyky ymmärtää vaikka differentiaaliyhtälöitä voi esim. olla jollekin ylivoimaista ja sitä ei sitten treenaamalla välttämättä ylitetä jos ei esim. kykene vaikka ymmärtämään differentiaalin käsitettä, mikä on aivan mahdollista kyllä. Muistiakin voi kyllä treenata, mutta sekin on kyllä niin että joillakin muisti on vain parempi kuin joillain, samaten joillakin ymmärryskyky on parempi kuin joillain ja toki jotkut ovat älykkäämpiä kuin jotkut. Silti älyä voi treenata jossain määrin, ei se ole pelkästään täysin perimän määräämä ominaisuus jolle ei sitten mitään voi kun se on mitä on.
No niin, nyt vedin pullon jallua, heti on olo toisenlainen. Koski on ihan oikeassa. Ja se toinen nainen myös.
Sinkkumies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää se työtön joka vinkuu kun ei ole tietokonettakaan muka.
Satun tietämään että ihan käypäsen tietokoneen saa 0-50 eurolla, joten siihen on varaa kellä tahansa.
Mä voin vaikka heti lahjoittaa kyseiselle ruikuttajalle koneen jos hän maksaa postikulut. Siitä sitten vaan töitä hakemaan ja ottamaan sosiaaliset kontaktit haltuun ( kun tämä oli muka ongelma).
Todellinen ongelma on ihmisen saamattomuus.Ihan uteliaisuudesta kysymys: onko tällainen kone nopea ja kaikin puolin muutenkin toimiva läppäri? Miksi se maksaa noin vähän? En tarvitse konetta, mutta uteliaisuus vain heräsi.
Tosin kannattaa silti muistaa, että 50 euroakin on iso raha. "Siihen on varaa kellä tahansa" ei oikein tunnu lauseena sisäistävän sitä, että viiskymppiä ei ole pikkuraha monelle.
Ohis...koska se on jäänyt käyttäjälleen tarpeettomaksi, vaikka toimiikin vielä ihan passelisti tavallisimmissa toimisto-ohjelmissa, netin käytössä jne. Mä vaihdan uuteen koneeseen aina, kun vanha ei jaksa enää pyörittää tehokkaasti uusimpia versioita ohjelmista, joita tarvitsen. Tällä hetkellä vanha läppärini on makuuhuoneessa ja katson sillä iltaisin leffoja tai surffailen netissä. Eipä tarvitse kantaa läppäriä kerroksesta toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Työtön yksinhuoltajamies kirjoitti:
Olet siinä mielessä kultalusikka suussa syntynyt, että sinun luonteesi, temperamenttisi on ilmeisesti sellainen ettet vähästä hätkähdä. Et ole herkkä luonne, vaan vahva. Luonne ei ole asennekysymys, vaan syntymässä saatu ominaisuus, mitä ei voi muuttaa. Voitit lotossa tässä asiassa.
Toinen asia, missä olet lopulta ollut onnekas on se, että synnyit olosuhteisiin, mitkä laittivat sinut ponnistelemaan ja tsemppaamaan, kenties keskivertoa enemmän. Paineessa hioutuvat timantit.
Kolmas pointti, sinua älykkäämmältä: Asema missä olet vaatii keskivertoa enemmän älyä. Älykkyys on myös sattumankauppaa. Ei siihen voi itse vaikuttaa.
Ainoa mistä voit itseäsi taputella olalle on kuuliainen opiskelu. Toisten luomien totuuksien ulkoa opettelu. Mitäpä muuta papukaijalle siis kuuluu?
Aivan kuin luonnetta ei voisi muuttaa tai se ei voisi muuttua. Kiinalaisilla on sanonta: Teoista tulee tapoja, tavoista tulee luonne ja luonne määrää kohtalon. 'Luonteeseen' vetoaminen on selittelyä. Luonnettaan voi kehittää ja teot ovat se mikä ratkaisee. Olosuhteista olen samaa mieltä ja osin älykkyydestäkin. Mutta älykkyyttäkin voi kehittää. Opiskelu on myös usein nykyisin ihan muuta kuin ulkoa opettelua ja uusi tieto kertyy vanhan 'päälle'. Tämän kyllä tietää, jos on opiskellut vähän pidemmälle...
Selittely siis jatkuu. Ihan kiinnostavaa, millaisen henkilökohtaisen loukkauksen yrityksen keksit minulle, joka olen siis eri henkilö kuin 'papukaija'. Voin kertoa jo etukäteen, että sillä ei ole minuun mitään vaikutusta. Teen siitä vain lisää päätelmiä.
Vtun aasi. Nyt kun tämä asia, millä ei ole sinuun mitään vaikutusta on saatu alta pois, niin varsinaiseen asiaan: luonnetta, eli temperamenttia nimenomaan EI voi muuttaa, aasi. Ihminen toki voi jossain määrin näytellä muuta kuin on, mutta sen päälle ei menestystä rakenneta.
Eikä opiskelemalla paranneta älykkyyttä. Älykkyys on synynnäinen ominaisuus. Sivistystasoa ja osaamistaan voi lisätä kouluttautumalla.
Aasi. Tsk tsk, ei kovin kekseliästä älykkäänä itseään pitävältä. Jos tuntisit näitä asioita, niin tietäisit, ettei totuus ole niin mustavalkoinen kuin esität. Määritelmistä ei ole yksimielisyyttä tiedeyhteisössä. Lisäksi aina voi selitellä, ettei ole riittävän älykäs tai olosuhteet eivät olleet otolliset - eivät ne koskaan ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on haastattelu katsottu. Koski on kyllä huomattavasti enemmän kartalla kuin tuo toinen rouva.
Vierailija kirjoitti:
Olen osittain samaa mieltä aloittajan kanssa. Asenteella on oma osansa.
Moni helvetissä kasvanut on saanut aikuisena kasattua itselleen hienon elämän. Molemmat jalkansa amputaatiolle menettänyt juoksee proteesien avulla maratoneja. Asenne on mieletön voimavara.
Joku jättää pelkän lihavuuden takia koko elämänsä elämättä, selkäsäryn vuoksi kaiken liikunnan, tai tarttuu pulloon työttömäksi jouduttuaan. Aina on vaihtoehtoja, mutta osa ihmisistä taipuu täysin vastoinkäymisten edessä ja menettää kaiken taistelutahtonsa. Se on niin surullista...
Jutussa esiintynyt pitkäaikaistyötön on luultavasti saanut osakseen liikaa pahaa, suhteutettuna omiin voimavaroihinsa.
Nämä ovat toki upeita kehtiystarinoita tai siis elävää elämää nämä tilanteet, missä ihminen päätyy ns. ryysyistä rikkauksiin, huonoista lähtökohdista upeaan lopputulokseen. Itsekin on ollut ilo läheltä seurata muutamia tapauksia.
Mutta. Se että asenne ratkaisisi menestyksen tai onnellisen lopputuleman, on sankaritarinoitamme riivaava iso myytti. Ihmisen elämässä on tosiasiassa niin paljon muuttujia, mihin ei voi itse vaikuttaa. On toki houkuttavaa ajatella, että että kaikille olisi kaikki mahdollista, kun vain tsemppaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tein eilen aloituksen Susannan puolustuspuheesta. Keskustelu poistettiin saman tien. Ihmettelen, että tämä keskustelu saa nyt olla täällä. Lienee valvoja vaihtunut välillä
Mitä puollustettavaa Susannan puheissa voisi olla?
Se, että tämäkin nainen voisi toimia esim. puhelinmyyjänä. Puhelinmyyjän paikkoja on vapaana vaikka kuinka paljon. Mikään ei kelpaa kun kaikki saadaan muutenkin ilmaiseksi tekemättä mitään. Macbookit ja astianpesukoneetkin maksatetaan sossulla kuten Koski tiesi sanoa ohjelmassa.
Näitä julkisuudessa toimeentulotuesta valittajia kun seuraa niin ei voi kuin ihmetellä millä perusteella he perustelevat omaa työttömyyttään. Eräskin nainen kertoi iltapäivälehdessä, että hänellä on korkea kolesteroli ja muita vaivoja.
Mä oon puhelinmyyjä. Ollut jo 10 vuotta. Minulla on myös rajoituksia, esim reuma ja hankalahko endometrioosi. Leikkauspöydällä olen ollut tuon endometrioosin vuoksi 7 kertaa viimeisen viiden vuoden aikana, viimeksi lähti kohtu, sitä ennen munasarjat. Olen tämän myötä myös sairastanut masennuksen joka osin johtuu sairauksien aiheuttamista kivuista, osin lapsettomuudesta. Teen jaksamisen mukaan viikossa noin 18-25 tuntia töitä ja tienaan nettona noin 1000 euroa kuussa. Mitään tulonsiirtoja en saa koska aviomies on keskituloinen. Työnantaja aina kiroilee kun tekijöitä ei meinaa olla vaikka meillä maksetaan ihan työehtosopimuksen mukaista tuntipalkkakin plus provikat päälle.
Oikeistolaisten unelma: saadaan köyhät toistensa kimppuun. Tämä ketju oivallisena esimerkkinä.
Ei ole pelkoa eliitillä vallankumouksista, eikä pienemmistäkään kahinoista. Alemmat luokat kyttäävät kateellisina toisiaan, puheet kovenevat sitä myöten kun pelko oman duunipaikan/terveyden/jaksamisen menettämisestä kasvaa.
Kaikkein eniten tuntuu pelkäävän alempi keskiluokka, sieltä löytyvät myös palstan sitkeimmät wt-sitä ja tätä -jankkaajat (varmin alemman keskiluokan merkki: kysyy av-palstalla onko tämä juttu wt? kysyjänä takuulla huolestunut merkonomi-kirjanpitäjä, ahdistunut sairaanhoitaja, jännittynyt kaupan kassa, pelästynyt sihteeri tai närkästynyt lentoemäntä). Kova on hätä. Ja sen kyllä ymmärtää. Juurikin alemman keskiluokan jälkeläisillä voi olla edessään huomattavastikin heikommat talous- ja muut näkymät kuin vanhemmillaan. Oikeiston vallan aikana sosiaalisen nousun mahdollisuus tyssää, se tyssätään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen osittain samaa mieltä aloittajan kanssa. Asenteella on oma osansa.
Moni helvetissä kasvanut on saanut aikuisena kasattua itselleen hienon elämän. Molemmat jalkansa amputaatiolle menettänyt juoksee proteesien avulla maratoneja. Asenne on mieletön voimavara.
Joku jättää pelkän lihavuuden takia koko elämänsä elämättä, selkäsäryn vuoksi kaiken liikunnan, tai tarttuu pulloon työttömäksi jouduttuaan. Aina on vaihtoehtoja, mutta osa ihmisistä taipuu täysin vastoinkäymisten edessä ja menettää kaiken taistelutahtonsa. Se on niin surullista...
Jutussa esiintynyt pitkäaikaistyötön on luultavasti saanut osakseen liikaa pahaa, suhteutettuna omiin voimavaroihinsa.
Nämä ovat toki upeita kehtiystarinoita tai siis elävää elämää nämä tilanteet, missä ihminen päätyy ns. ryysyistä rikkauksiin, huonoista lähtökohdista upeaan lopputulokseen. Itsekin on ollut ilo läheltä seurata muutamia tapauksia.
Mutta. Se että asenne ratkaisisi menestyksen tai onnellisen lopputuleman, on sankaritarinoitamme riivaava iso myytti. Ihmisen elämässä on tosiasiassa niin paljon muuttujia, mihin ei voi itse vaikuttaa. On toki houkuttavaa ajatella, että että kaikille olisi kaikki mahdollista, kun vain tsemppaa.
Tietenkään pelkkä asenne ei ratkaise 'menestystä' (miten sen nyt sitten määritteleekään). Tarvitaan myös onnea. Kummasti vaan oikealla asenteella liikkeellä olevilla on sitä onnea enemmän. Onni suosii rohkeaa ja sitä joka ei lannistu vastoinkäymisistä. Tätä voi myös opetella. Aika pitkälle kyse on vain siitä, että itse päättää olla lannistumatta. Älkää vain uskoko kaikkia 'ymmärtäjiä', jotka pehmentelevät asioita. On niin helppoa valehdella itselleen ja syyttää olosuhteita.
Työtön yksinhuoltajamies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työtön yksinhuoltajamies kirjoitti:
Olet siinä mielessä kultalusikka suussa syntynyt, että sinun luonteesi, temperamenttisi on ilmeisesti sellainen ettet vähästä hätkähdä. Et ole herkkä luonne, vaan vahva. Luonne ei ole asennekysymys, vaan syntymässä saatu ominaisuus, mitä ei voi muuttaa. Voitit lotossa tässä asiassa.
Toinen asia, missä olet lopulta ollut onnekas on se, että synnyit olosuhteisiin, mitkä laittivat sinut ponnistelemaan ja tsemppaamaan, kenties keskivertoa enemmän. Paineessa hioutuvat timantit.
Kolmas pointti, sinua älykkäämmältä: Asema missä olet vaatii keskivertoa enemmän älyä. Älykkyys on myös sattumankauppaa. Ei siihen voi itse vaikuttaa.
Ainoa mistä voit itseäsi taputella olalle on kuuliainen opiskelu. Toisten luomien totuuksien ulkoa opettelu. Mitäpä muuta papukaijalle siis kuuluu?
Aivan kuin luonnetta ei voisi muuttaa tai se ei voisi muuttua. Kiinalaisilla on sanonta: Teoista tulee tapoja, tavoista tulee luonne ja luonne määrää kohtalon. 'Luonteeseen' vetoaminen on selittelyä. Luonnettaan voi kehittää ja teot ovat se mikä ratkaisee. Olosuhteista olen samaa mieltä ja osin älykkyydestäkin. Mutta älykkyyttäkin voi kehittää. Opiskelu on myös usein nykyisin ihan muuta kuin ulkoa opettelua ja uusi tieto kertyy vanhan 'päälle'. Tämän kyllä tietää, jos on opiskellut vähän pidemmälle...
Selittely siis jatkuu. Ihan kiinnostavaa, millaisen henkilökohtaisen loukkauksen yrityksen keksit minulle, joka olen siis eri henkilö kuin 'papukaija'. Voin kertoa jo etukäteen, että sillä ei ole minuun mitään vaikutusta. Teen siitä vain lisää päätelmiä.
Vtun aasi. Nyt kun tämä asia, millä ei ole sinuun mitään vaikutusta on saatu alta pois, niin varsinaiseen asiaan: luonnetta, eli temperamenttia nimenomaan EI voi muuttaa, aasi. Ihminen toki voi jossain määrin näytellä muuta kuin on, mutta sen päälle ei menestystä rakenneta.
Eikä opiskelemalla paranneta älykkyyttä. Älykkyys on synynnäinen ominaisuus. Sivistystasoa ja osaamistaan voi lisätä kouluttautumalla.
Aasi. Tsk tsk, ei kovin kekseliästä älykkäänä itseään pitävältä. Jos tuntisit näitä asioita, niin tietäisit, ettei totuus ole niin mustavalkoinen kuin esität. Määritelmistä ei ole yksimielisyyttä tiedeyhteisössä. Lisäksi aina voi selitellä, ettei ole riittävän älykäs tai olosuhteet eivät olleet otolliset - eivät ne koskaan ole.
Aivoja voi kehittää, esimerkiksi muistia, motoriikkaa jne. mutta ei älykkyyttä. ÄO on se mikä se on. Älykkyysosamäärää ei tutkitusti treenaamallakaan paranneta.
Vtun lehmä.
Asenne ratkaisee. Aina.
Asenne on sitä, mitä ihmisen täytyy oppia. Luovuttaminen on eräänlaista heikkoutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen osittain samaa mieltä aloittajan kanssa. Asenteella on oma osansa.
Moni helvetissä kasvanut on saanut aikuisena kasattua itselleen hienon elämän. Molemmat jalkansa amputaatiolle menettänyt juoksee proteesien avulla maratoneja. Asenne on mieletön voimavara.
Joku jättää pelkän lihavuuden takia koko elämänsä elämättä, selkäsäryn vuoksi kaiken liikunnan, tai tarttuu pulloon työttömäksi jouduttuaan. Aina on vaihtoehtoja, mutta osa ihmisistä taipuu täysin vastoinkäymisten edessä ja menettää kaiken taistelutahtonsa. Se on niin surullista...
Jutussa esiintynyt pitkäaikaistyötön on luultavasti saanut osakseen liikaa pahaa, suhteutettuna omiin voimavaroihinsa.
Nämä ovat toki upeita kehtiystarinoita tai siis elävää elämää nämä tilanteet, missä ihminen päätyy ns. ryysyistä rikkauksiin, huonoista lähtökohdista upeaan lopputulokseen. Itsekin on ollut ilo läheltä seurata muutamia tapauksia.
Mutta. Se että asenne ratkaisisi menestyksen tai onnellisen lopputuleman, on sankaritarinoitamme riivaava iso myytti. Ihmisen elämässä on tosiasiassa niin paljon muuttujia, mihin ei voi itse vaikuttaa. On toki houkuttavaa ajatella, että että kaikille olisi kaikki mahdollista, kun vain tsemppaa.
Mutta kannattaisi silti edes yrittää.
t: eri
Tiedän tapauksen, joka oli jonkinlaisilla saikuilla/sairaseläkkeellä pitkiä aikoja. Alkoholia kului reilusti ja hän pystyi silti tekemään asioita, mihin en itse työkykyisenäkään pystynyt. Kyllä se vitutti lähteä itse duuniin kun toinen napsauttaa viihdelaitteet päälle, korkkaa päivän ekan bissen ja valittaa miten paska valtio on kun ei maksa enempää tukia ja ei pysty enempää säästämään.
Työtön yksinhuoltajamies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen osittain samaa mieltä aloittajan kanssa. Asenteella on oma osansa.
Moni helvetissä kasvanut on saanut aikuisena kasattua itselleen hienon elämän. Molemmat jalkansa amputaatiolle menettänyt juoksee proteesien avulla maratoneja. Asenne on mieletön voimavara.
Joku jättää pelkän lihavuuden takia koko elämänsä elämättä, selkäsäryn vuoksi kaiken liikunnan, tai tarttuu pulloon työttömäksi jouduttuaan. Aina on vaihtoehtoja, mutta osa ihmisistä taipuu täysin vastoinkäymisten edessä ja menettää kaiken taistelutahtonsa. Se on niin surullista...
Jutussa esiintynyt pitkäaikaistyötön on luultavasti saanut osakseen liikaa pahaa, suhteutettuna omiin voimavaroihinsa.
Nämä ovat toki upeita kehtiystarinoita tai siis elävää elämää nämä tilanteet, missä ihminen päätyy ns. ryysyistä rikkauksiin, huonoista lähtökohdista upeaan lopputulokseen. Itsekin on ollut ilo läheltä seurata muutamia tapauksia.
Mutta. Se että asenne ratkaisisi menestyksen tai onnellisen lopputuleman, on sankaritarinoitamme riivaava iso myytti. Ihmisen elämässä on tosiasiassa niin paljon muuttujia, mihin ei voi itse vaikuttaa. On toki houkuttavaa ajatella, että että kaikille olisi kaikki mahdollista, kun vain tsemppaa.
Tietenkään pelkkä asenne ei ratkaise 'menestystä' (miten sen nyt sitten määritteleekään). Tarvitaan myös onnea. Kummasti vaan oikealla asenteella liikkeellä olevilla on sitä onnea enemmän. Onni suosii rohkeaa ja sitä joka ei lannistu vastoinkäymisistä. Tätä voi myös opetella. Aika pitkälle kyse on vain siitä, että itse päättää olla lannistumatta. Älkää vain uskoko kaikkia 'ymmärtäjiä', jotka pehmentelevät asioita. On niin helppoa valehdella itselleen ja syyttää olosuhteita.
Viiden pennin kliseitä ja latteuksia.
Lannistumistaipumuskin on luonteeseen vahvasti sidoksissa oleva ominaisuus. Toiset lamaantuvat helpommin kuin toiset. Masentuvat vaikeuksien keskellä helpommin kuin toiset. Nämä ovat aivokemiallisia, hormonaalisia ja luultavasti myös rakeenteellisia ominaisuuseroja. Todellisuus on moniulotteisuudessaan tylsempi kuin kulttuurissamme vahvasti elävä myytti menestymisestä asennekysymyksenä.
Olen osittain samaa mieltä aloittajan kanssa. Asenteella on oma osansa.
Moni helvetissä kasvanut on saanut aikuisena kasattua itselleen hienon elämän. Molemmat jalkansa amputaatiolle menettänyt juoksee proteesien avulla maratoneja. Asenne on mieletön voimavara.
Joku jättää pelkän lihavuuden takia koko elämänsä elämättä, selkäsäryn vuoksi kaiken liikunnan, tai tarttuu pulloon työttömäksi jouduttuaan. Aina on vaihtoehtoja, mutta osa ihmisistä taipuu täysin vastoinkäymisten edessä ja menettää kaiken taistelutahtonsa. Se on niin surullista...
Jutussa esiintynyt pitkäaikaistyötön on luultavasti saanut osakseen liikaa pahaa, suhteutettuna omiin voimavaroihinsa.