Lue keskustelun säännöt.
Eikö kenenkään mielestä Susanna Koski ole oikeassa? Toisenlainen tarina
16.05.2018 |
Minua ihmetyttää tämä koko keskustelu työttömän ja Susanna Kosken kohtaamisesta. Eikö kenenkään mielestä Susannalla ole tuossa pointtia? Minusta on. Kyllä pitää ihmisen ottaa vastuuta omasta elämästään. Kaikki alkaa jo siitä, mitä lähtee nuorena opiskelemaan. On syytä valita ala, jolla voi elättää itsensä ja saa mahdollisuudet kunnon työhön ja ansioihin. Jos opiskelee yliopistossa jotakin hihhulitiedettä, on turha marista kun ei ole töitä ja saa liian pientä palkkaa. Mitä tulee sairauksiin, ”allergiat, astma ja fibromyalgia” ovat juttuja mitä löytyy aika monelta ja niiden kanssa kyllä elellään ja käydään töissä. Työanatajat eivät tietenkään arvosta (=pidä) sellaisia työntekijöitä, jotka saikuttelevat jatkuvasti ja ovat vaivojensa pauloissa. Kaikkinensa jos ihmiseltä puuttuu kunnianhimo, vastuunotto omasta elämästä, että yrittäisi jatkuvasti parantaa, liikkuisi ja söisi terveellisesyi, niin ei se yhteiskunnan vika ole. Kyllä vastuu on yksilöllä.
No niin, sitten toinen näkökulma asiaan. Te siellä mietitte, että siellä joku kultalusikka suussa syntynyt menestyjä horisee, eikä tiedä oikeasta elämästä elämästä mitään. Mitä tuumaatte tästä: olen köyhän yksinhuoltajan tytär. Kotoa saanut lähinnä huonoja neuvoja. Olen suorittanut kolme eri tutkintoa, vaihtanut ammattia ja hyvin aktiivisesti hakenut mahdollisuuksia työelämässä. Nykyään olen vaativassa asiantuntijatehtävässä globaalissa pörssiyhtiössä. Olen saanut kerran potkut Yt:ssä kun koko osastomme irtisanottiin jne. Teen työtä kelloon katsomatta, yrittäjämäisellä asenteella. Olen muuten ollut yrittänäkin aikoinaan. Mutta: samaan aikaan minulla on useita kroonisia elämänlaatua laskevia sairauksia, mm melkoisen paha krooninen kipu. Saisin milloin tahansa sairauslomaa ja voisin alkaa vonkumaan eläkkeelle, johon luultavasti pääsisinkin normaalin prosessin jälkeen. En halua. Paljon on kiinni asenteesta. Minun kipuihini ei edes auta mitkään normaalit kipulääkkeet. Hoidan itseäni kaikin mahdollisin keinoin, mm tiukka ruokavalio (hiilihydraattien rajoittaminen) auttaa, olen huomannut. Liikkuminen on hankalaa, siis sellainen oikein kuntoliikunta, mutta koitan silti lenkkeillä koiran kanssa, vaikka siitäkin tulee kipuja.
Niin, mitä näistä asioista oikein pitäisi ajatella? Olenko minä ollut vain onnekas vai onko asenteella tosiaan merkitystä?
Kommentit (616)
Vierailija kirjoitti:
Kannatan sitä, että tuki pysyy samna, nutta tosiaan tarjotaan ilmainen ja ravintorikas ruokailu jossain, jonne köyhän on mahdollista mennä.
Mutta ei niin, että tukea pienennetään.
Kannatan samaa. Tukea ei pienennetä, mutta saatu raha/ yli tuhat euroa muutetaan työksi. Aivan sen henkilön saaman summan mukaan. Lapsellisille enemmän töitä, koska aiheuttavat enemmän kuluja veronmaksajille.
Sinkkumies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ärsyttää se työtön joka vinkuu kun ei ole tietokonettakaan muka.
Satun tietämään että ihan käypäsen tietokoneen saa 0-50 eurolla, joten siihen on varaa kellä tahansa.
Mä voin vaikka heti lahjoittaa kyseiselle ruikuttajalle koneen jos hän maksaa postikulut. Siitä sitten vaan töitä hakemaan ja ottamaan sosiaaliset kontaktit haltuun ( kun tämä oli muka ongelma).
Todellinen ongelma on ihmisen saamattomuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katselin sen ohjelmapätkän enkä kyllä nähnyt mitään moittimista Susanna Kosken esiintymisessä. Asiallisesti hän on oikeassa. Jotkut näköjään kuvittelee että valtion asiat hoituu empatialla.
Tämän ”köyhän” henkilön asioissa on kyllä korjaamista paljonkin mutta rahalla ne ei korjaannu. Asenne mättää."Asiallisesti hän on oikeassa." Tämähän riippuu tulkinnasta. Onhan se totta, että kaikilla on rajoitteita. Mutta rajoitteita on erilaisia. Jos mun rajoitteeni ovat, että olen likinäköinen ja vaikkapa 150 senttiä pitkä, niin se on rajoite, enkä pääse sen paremmin lentäjäkouluun kuin lentoemännäksikään, ja on varmasti paljon muitakin ammatteja, jotka rajautuvat pois. Mutta onhan tämä on aivan eri luokan rajoite kuin vaikkapa krooninen sairaus, joka estää esim. nostamasta yhtään mitään tai rajoittaa työajan kolmeen tuntiin päivässä.
Tai se, että työtön on ihminen, joka ei kykene tuottamaan tarpeeksi lisäarvoa. Totta, kapitalismissa halutaan tuottaa voittoa. Mutta miksi työtön ei tuota tarpeeksi lisäarvoa? Esim. biologian opiskelupaikkoja lisättiin 2000-luvun alussa valtaisasti. Bioteknologia ei tuottanutkaan pikavoittoja, joten alan rahoituksesta leikattiin -> hirveä työttömyys. Joten nämä töihinpääsemättömät biologit eivät toki pysty tuottamaan yrityksille riittävästi lisäarvoa, mutta aika jännää syyttää tästä yksilöä eikä taustalla tehtyjä rakenteellisia ongelmia ja poliittisia ratkaisuita. Eikö ollut yhteiskunnan ratkaisu lisätä koulutuspaikkoja?
Tikkanen on valmistunut edellisellä vuosituhannella...
Ja jos on ollut työtön koko ajan, miksi väkertää kolme lasta, viimeisin 2005. Eikö silloin jo tiedä, 42-vuotiaana, ettei tähän lapseen ole varaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on 40kg ylipainoa, ei voi olla kovin köyhä. Oikeasti köyhät ovat laihoja, koska heillä ei ole varaa syödä tarpeeksi. Ja turha nillittää, että köyhällä ei ole varaa syödä terveellisesti, kyllä on. Ja epäterveellistäkin voi syödä vähemmän ja säästää rahaa.
Eli afrikan meingillö haluat mennä. Yksi lautanen puuroa päivässä niin pysyy meilläkin köyhät laihoina.
Sanoinko niin?
Pointtini on, että vähentämällä syömistä tuokin säästäisi rahaa ja terveyskin varmasti kohenisi.
Ehkä sitä rahan maksamista voitaisiin vähentää ja tarjota sitä terveellistä ruokaa esim. joissain keskuksissa?
Sinkkumies
Olisi oikein mukava mennä valmiiseen pöytään. Lapset tulee eri aikoihin koulusta ja osa menee harrastuksiin. Mihin aikaan ne ruokailut olisi? Tulisiko ruokailu tähän kylille, vai 20km päähän kirkolle?
T. Teoreetikko
Kumpi sulle sopii paremmin?
Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää se työtön joka vinkuu kun ei ole tietokonettakaan muka.
Satun tietämään että ihan käypäsen tietokoneen saa 0-50 eurolla, joten siihen on varaa kellä tahansa.
Mä voin vaikka heti lahjoittaa kyseiselle ruikuttajalle koneen jos hän maksaa postikulut. Siitä sitten vaan töitä hakemaan ja ottamaan sosiaaliset kontaktit haltuun ( kun tämä oli muka ongelma).
Todellinen ongelma on ihmisen saamattomuus.
Paljonko ne postikulut on? Joku särkymätön postikuljetus vai?Oma läppäri sippasi, joudun käyttämään lapsen puhelinta ja sen on aika hankalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on 40kg ylipainoa, ei voi olla kovin köyhä. Oikeasti köyhät ovat laihoja, koska heillä ei ole varaa syödä tarpeeksi. Ja turha nillittää, että köyhällä ei ole varaa syödä terveellisesti, kyllä on. Ja epäterveellistäkin voi syödä vähemmän ja säästää rahaa.
Eli afrikan meingillö haluat mennä. Yksi lautanen puuroa päivässä niin pysyy meilläkin köyhät laihoina.
Sanoinko niin?
Pointtini on, että vähentämällä syömistä tuokin säästäisi rahaa ja terveyskin varmasti kohenisi.
Ehkä sitä rahan maksamista voitaisiin vähentää ja tarjota sitä terveellistä ruokaa esim. joissain keskuksissa?
Sinkkumies
Olisi oikein mukava mennä valmiiseen pöytään. Lapset tulee eri aikoihin koulusta ja osa menee harrastuksiin. Mihin aikaan ne ruokailut olisi? Tulisiko ruokailu tähän kylille, vai 20km päähän kirkolle?
T. TeoreetikkoKumpi sulle sopii paremmin?
Sinkkumies
Ihan vaikka kotiin asti, jos saa valita. Voi lapset sitten syödä eri aikoihin. Voin joskus lahjoittaa vaikka kesäkurpitsaa, kun sitä tulee niin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää tämä koko keskustelu työttömän ja Susanna Kosken kohtaamisesta. Eikö kenenkään mielestä Susannalla ole tuossa pointtia? Minusta on. Kyllä pitää ihmisen ottaa vastuuta omasta elämästään. Kaikki alkaa jo siitä, mitä lähtee nuorena opiskelemaan. On syytä valita ala, jolla voi elättää itsensä ja saa mahdollisuudet kunnon työhön ja ansioihin. Jos opiskelee yliopistossa jotakin hihhulitiedettä, on turha marista kun ei ole töitä ja saa liian pientä palkkaa. Mitä tulee sairauksiin, ”allergiat, astma ja fibromyalgia” ovat juttuja mitä löytyy aika monelta ja niiden kanssa kyllä elellään ja käydään töissä. Työanatajat eivät tietenkään arvosta (=pidä) sellaisia työntekijöitä, jotka saikuttelevat jatkuvasti ja ovat vaivojensa pauloissa. Kaikkinensa jos ihmiseltä puuttuu kunnianhimo, vastuunotto omasta elämästä, että yrittäisi jatkuvasti parantaa, liikkuisi ja söisi terveellisesyi, niin ei se yhteiskunnan vika ole. Kyllä vastuu on yksilöllä.
No niin, sitten toinen näkökulma asiaan. Te siellä mietitte, että siellä joku kultalusikka suussa syntynyt menestyjä horisee, eikä tiedä oikeasta elämästä elämästä mitään. Mitä tuumaatte tästä: olen köyhän yksinhuoltajan tytär. Kotoa saanut lähinnä huonoja neuvoja. Olen suorittanut kolme eri tutkintoa, vaihtanut ammattia ja hyvin aktiivisesti hakenut mahdollisuuksia työelämässä. Nykyään olen vaativassa asiantuntijatehtävässä globaalissa pörssiyhtiössä. Olen saanut kerran potkut Yt:ssä kun koko osastomme irtisanottiin jne. Teen työtä kelloon katsomatta, yrittäjämäisellä asenteella. Olen muuten ollut yrittänäkin aikoinaan. Mutta: samaan aikaan minulla on useita kroonisia elämänlaatua laskevia sairauksia, mm melkoisen paha krooninen kipu. Saisin milloin tahansa sairauslomaa ja voisin alkaa vonkumaan eläkkeelle, johon luultavasti pääsisinkin normaalin prosessin jälkeen. En halua. Paljon on kiinni asenteesta. Minun kipuihini ei edes auta mitkään normaalit kipulääkkeet. Hoidan itseäni kaikin mahdollisin keinoin, mm tiukka ruokavalio (hiilihydraattien rajoittaminen) auttaa, olen huomannut. Liikkuminen on hankalaa, siis sellainen oikein kuntoliikunta, mutta koitan silti lenkkeillä koiran kanssa, vaikka siitäkin tulee kipuja.
Niin, mitä näistä asioista oikein pitäisi ajatella? Olenko minä ollut vain onnekas vai onko asenteella tosiaan merkitystä?
Kaikilla meillä on kroonista kipua, ja olen kyllä lukenut, ettei sitä oikeasti olekaan muualla kuin korvien välissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä työttömällä oli fibromyalgia mutta ei "allergioita ja astmaa" vaan diabetes ja keuhkoahtaumatauti. Ai niin, mutta kaikillahan meillä on rajoitteita...
Diabetes ei rajoita työelämään osallistumista käytännössä mitenkään. Fibro voi toki olla kivulias, mutta harvinaista että se täysin invalidisoisi eikä oireita pystyisi helpottamaan. Keuhkoahtaumataudista en tiedä mitään, joten sitä en kommentoi.
Läheiseni on jäänyt työkyvyttömyyseläkkeelle diabeteksen takia. Googlaapa liittännäisoireet, niin ehkä fiksuunnut hieman lisää.
Luulen että Koski ja hänen kannattajansa ymmärtävät oikein hyvin, että sairaudet voivat estää työssäkäynnin. Pitää nimittäin olla täysi idiootti ettei sitä tajua. Kyse onkin luultavasti äärimmäisestä ryhmäitsekkyydestä, halutaan viedä sairailta tuet, jotta oma verotus alenisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannatan sitä, että tuki pysyy samna, nutta tosiaan tarjotaan ilmainen ja ravintorikas ruokailu jossain, jonne köyhän on mahdollista mennä.
Mutta ei niin, että tukea pienennetään.
Kannatan samaa. Tukea ei pienennetä, mutta saatu raha/ yli tuhat euroa muutetaan työksi. Aivan sen henkilön saaman summan mukaan. Lapsellisille enemmän töitä, koska aiheuttavat enemmän kuluja veronmaksajille.
Sinkkumies
Mikä vaikeus sulla on ymmärtää että tuki on eri asia kuin työsopimus? Puhutaan reilusti jommasta kummasta, mutta ei sotketa tukimuotoihin vastikkeellisuuksia, koska siinä tapauksessa se muuttuu orjatyöksi.
Vierailija kirjoitti:
Näkemiin. Pilasit asiallisen keskustelun mahdollisuuden, sinkkumies. Kukaan ei jaksa lukea sinun suoltamiasi juttuja loputtomiin. Sulla olisi ihan oivallisiakin pointteja välillä, mutta tuo tapasi kukkoilla kaikessa vesittää viestit.
AP
Sinkkumies osaa sentään argumentoida toisin kuin suurin osa muista. Hieman kärjekästä, mutta entäs sitten.
Työttömyys ei muuten tarkoita samaa kuin varattomuus tai yhteiskunnan tuilla eläminen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä varmaan on - ainakin Susanna Kosken itsensä.
Opiskelen tällä hetkellä "hihhuliahaa", mutta haluaisin vaihtaa alaa järkevämpään, mutta pääsykokeista luovutaan ja suurin osa aloituspaikoista on ensikertalaisille. Yrittäisin korjata huonon valinnan ja kantaa vastuuta omasta tulevaisuudesta, mutta tulevaisuuden mahdollisuudet on suljettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama rajoite voi olla toiselle erilainen kuin toiselle.
Jos otetaan sellainen sairaus, joka lievenee tai pysyy aisoisssa hyvällä hoidolla ja sillä, että siihen on varaa satsata rahaa, että se on paremmin hallittavissa.
Voit mennä kalliisiin hoitohin, matkustella vaikka ulkomaille lämpimään hoitamaan itseään jne.
Myös jos muut perusasiat ovat kunnossa ja niistä ei tarvitse normaalia enempää huolehtia niin ihmiselle jää energiaa paljon enemmän, sairaudesta huolimatta.
Mutta sama sairaus köyhänä kun rahat riittää vain välttämättömään perushoitoon ja ulkomaille ei ole edes haaveilemista. Jne.
Jos myös muut asiat ovat stressaavia ja elät koko ajan epävarmuudessa toimeentulon suhteen, niin se vaikuttaa myös jaksamiseen ja usein stressi pahentaa joitakin sairauksia.
Stressittömässä elämäntilanteessa jotkut sairaudet "voivat" paremmin kuin hyvin stressaavassa.
Ikä ja mennyt työelämä myös vaikuttaa, jos on kaksi ihmistä, toinen kolmekymppinen ja ollut kevyessä työssä ja toinen yli viisikymppinen ja ollut raskaassa työssä.
Eli rajoitteet ovat samat, mutta ihmisten olosuhteet ovat eri ja se myös pitää ottaa huomioon.
Tämä keskustelu on hauska! Kiitos erityisesti Sinkkumiehelle.
Olen lukenut koko ketjun läpi ja keskustelijat näyttävät jakautuvan kahtia, tekijöihin ja selittelijöihin. En itse ymmärrä selittelijöitä - ongelmat ovat aina jonkun muun syytä, en voi tehdä sitä tai tätä koska yhteiskunta ei tue, ei ole terveyttä (kukahan olisi täysin terve?), ei ole rahaa, ei ole tietokonetta (niitä tosiaan saa käytettynä halvalla, jopa ilmaiseksi, itsellänikin on kolme ylimääräistä ja aion lahjoittaa ne lähipiirissä). Työnantajia syytetään - voit itse perustaa firman ja myydä osaamistasi siten että se menee kaupaksi. Ei ole sopivaa koulutusta - sen voi hankkia. Ei ole työkokemusta - voi mennä palkattomaan harjoitteluun. jne. jne. Vätysten selittelyä. Luulen että on vain paljon kivempaa keksiä leppoisan oleilun lomassa tekosyitä kuin ruveta huolehtimaan itse omasta elämästään koska me nettoveronmaksajat annamme vastikkeetonta rahaa liian helpolla. Demokratiassa 51 voi määrätä 49:lle lisää veroja.
Vierailija kirjoitti:
Sama rajoite voi olla toiselle erilainen kuin toiselle.
Jos otetaan sellainen sairaus, joka lievenee tai pysyy aisoisssa hyvällä hoidolla ja sillä, että siihen on varaa satsata rahaa, että se on paremmin hallittavissa.
Voit mennä kalliisiin hoitohin, matkustella vaikka ulkomaille lämpimään hoitamaan itseään jne.
Myös jos muut perusasiat ovat kunnossa ja niistä ei tarvitse normaalia enempää huolehtia niin ihmiselle jää energiaa paljon enemmän, sairaudesta huolimatta.
Mutta sama sairaus köyhänä kun rahat riittää vain välttämättömään perushoitoon ja ulkomaille ei ole edes haaveilemista. Jne.
Jos myös muut asiat ovat stressaavia ja elät koko ajan epävarmuudessa toimeentulon suhteen, niin se vaikuttaa myös jaksamiseen ja usein stressi pahentaa joitakin sairauksia.
Stressittömässä elämäntilanteessa jotkut sairaudet "voivat" paremmin kuin hyvin stressaavassa.
Ikä ja mennyt työelämä myös vaikuttaa, jos on kaksi ihmistä, toinen kolmekymppinen ja ollut kevyessä työssä ja toinen yli viisikymppinen ja ollut raskaassa työssä.
Eli rajoitteet ovat samat, mutta ihmisten olosuhteet ovat eri ja se myös pitää ottaa huomioon.
Olisi jättänyt kolmannen lapsen tekemättä. Laihduttaisi.
On hyvin vaikeaa ymmärtää näitä "minun verorahoilla" -tyyppejä.
Työtön yksinhuoltajamies kirjoitti:
Tämä keskustelu on hauska! Kiitos erityisesti Sinkkumiehelle.
Olen lukenut koko ketjun läpi ja keskustelijat näyttävät jakautuvan kahtia, tekijöihin ja selittelijöihin. En itse ymmärrä selittelijöitä - ongelmat ovat aina jonkun muun syytä, en voi tehdä sitä tai tätä koska yhteiskunta ei tue, ei ole terveyttä (kukahan olisi täysin terve?), ei ole rahaa, ei ole tietokonetta (niitä tosiaan saa käytettynä halvalla, jopa ilmaiseksi, itsellänikin on kolme ylimääräistä ja aion lahjoittaa ne lähipiirissä). Työnantajia syytetään - voit itse perustaa firman ja myydä osaamistasi siten että se menee kaupaksi. Ei ole sopivaa koulutusta - sen voi hankkia. Ei ole työkokemusta - voi mennä palkattomaan harjoitteluun. jne. jne. Vätysten selittelyä. Luulen että on vain paljon kivempaa keksiä leppoisan oleilun lomassa tekosyitä kuin ruveta huolehtimaan itse omasta elämästään koska me nettoveronmaksajat annamme vastikkeetonta rahaa liian helpolla. Demokratiassa 51 voi määrätä 49:lle lisää veroja.
Tuli itse asiassa mieleen kolmaskin asiaan kuuluva ryhmä. Ne, jotka tietävät tasan tarkkaan miten systeemi toimii ja loogisesti käyttävät sitä hyväkseen. Miksi mennä töihin kun saa fyrkkaa suunnilleen saman verran mitään tekemättä? Ei siis selitellä mitään, vaan toimitaan kylmän viileästi ja taloudellisesti. Me tyhmät maksajat kustannamme homman.
Vierailija kirjoitti:
Tyypillinen typerys: heijastaa kaiken omaan elämäänsä. "Kun minulla on näin, niin kaikilla muillakin on".
Tällaisia kus#ipäitä meillä on johtajinakin. Leikkasivat vielä työttömän päivärahoja.
Aktiivimalli on heikompien sortamista ja päähän potkimista. Leikkuri.
Ja mitä tekivät oman perseensä edustajat, no korottivat omia palkkioitaan ja sitä ennen varastivat köyhiltä ruokarahat.
"arvojohtajia"
Anteeks hei, mitkä arvot?
"Asiallisesti hän on oikeassa." Tämähän riippuu tulkinnasta. Onhan se totta, että kaikilla on rajoitteita. Mutta rajoitteita on erilaisia. Jos mun rajoitteeni ovat, että olen likinäköinen ja vaikkapa 150 senttiä pitkä, niin se on rajoite, enkä pääse sen paremmin lentäjäkouluun kuin lentoemännäksikään, ja on varmasti paljon muitakin ammatteja, jotka rajautuvat pois. Mutta onhan tämä on aivan eri luokan rajoite kuin vaikkapa krooninen sairaus, joka estää esim. nostamasta yhtään mitään tai rajoittaa työajan kolmeen tuntiin päivässä.
Tai se, että työtön on ihminen, joka ei kykene tuottamaan tarpeeksi lisäarvoa. Totta, kapitalismissa halutaan tuottaa voittoa. Mutta miksi työtön ei tuota tarpeeksi lisäarvoa? Esim. biologian opiskelupaikkoja lisättiin 2000-luvun alussa valtaisasti. Bioteknologia ei tuottanutkaan pikavoittoja, joten alan rahoituksesta leikattiin -> hirveä työttömyys. Joten nämä töihinpääsemättömät biologit eivät toki pysty tuottamaan yrityksille riittävästi lisäarvoa, mutta aika jännää syyttää tästä yksilöä eikä taustalla tehtyjä rakenteellisia ongelmia ja poliittisia ratkaisuita. Eikö ollut yhteiskunnan ratkaisu lisätä koulutuspaikkoja?