Eikö kenenkään mielestä Susanna Koski ole oikeassa? Toisenlainen tarina
Minua ihmetyttää tämä koko keskustelu työttömän ja Susanna Kosken kohtaamisesta. Eikö kenenkään mielestä Susannalla ole tuossa pointtia? Minusta on. Kyllä pitää ihmisen ottaa vastuuta omasta elämästään. Kaikki alkaa jo siitä, mitä lähtee nuorena opiskelemaan. On syytä valita ala, jolla voi elättää itsensä ja saa mahdollisuudet kunnon työhön ja ansioihin. Jos opiskelee yliopistossa jotakin hihhulitiedettä, on turha marista kun ei ole töitä ja saa liian pientä palkkaa. Mitä tulee sairauksiin, ”allergiat, astma ja fibromyalgia” ovat juttuja mitä löytyy aika monelta ja niiden kanssa kyllä elellään ja käydään töissä. Työanatajat eivät tietenkään arvosta (=pidä) sellaisia työntekijöitä, jotka saikuttelevat jatkuvasti ja ovat vaivojensa pauloissa. Kaikkinensa jos ihmiseltä puuttuu kunnianhimo, vastuunotto omasta elämästä, että yrittäisi jatkuvasti parantaa, liikkuisi ja söisi terveellisesyi, niin ei se yhteiskunnan vika ole. Kyllä vastuu on yksilöllä.
No niin, sitten toinen näkökulma asiaan. Te siellä mietitte, että siellä joku kultalusikka suussa syntynyt menestyjä horisee, eikä tiedä oikeasta elämästä elämästä mitään. Mitä tuumaatte tästä: olen köyhän yksinhuoltajan tytär. Kotoa saanut lähinnä huonoja neuvoja. Olen suorittanut kolme eri tutkintoa, vaihtanut ammattia ja hyvin aktiivisesti hakenut mahdollisuuksia työelämässä. Nykyään olen vaativassa asiantuntijatehtävässä globaalissa pörssiyhtiössä. Olen saanut kerran potkut Yt:ssä kun koko osastomme irtisanottiin jne. Teen työtä kelloon katsomatta, yrittäjämäisellä asenteella. Olen muuten ollut yrittänäkin aikoinaan. Mutta: samaan aikaan minulla on useita kroonisia elämänlaatua laskevia sairauksia, mm melkoisen paha krooninen kipu. Saisin milloin tahansa sairauslomaa ja voisin alkaa vonkumaan eläkkeelle, johon luultavasti pääsisinkin normaalin prosessin jälkeen. En halua. Paljon on kiinni asenteesta. Minun kipuihini ei edes auta mitkään normaalit kipulääkkeet. Hoidan itseäni kaikin mahdollisin keinoin, mm tiukka ruokavalio (hiilihydraattien rajoittaminen) auttaa, olen huomannut. Liikkuminen on hankalaa, siis sellainen oikein kuntoliikunta, mutta koitan silti lenkkeillä koiran kanssa, vaikka siitäkin tulee kipuja.
Niin, mitä näistä asioista oikein pitäisi ajatella? Olenko minä ollut vain onnekas vai onko asenteella tosiaan merkitystä?
Kommentit (616)
Ap, olen täysin samaa mieltä kanssasi.
Olet oikeassa omalla kohdallasi. Kenenkään muun elämän asiantuntija et sitten olekaan.
No ei todellakaan ole, kenenkään ajattelevan ihmisen mielestä!
En pidä Kosken persoonasta, korjaan julkisuuskuvasta, mutta kyllä sinänsä olen osin samaa mieltä myös. Etenkin luettuani joitain tuon työttömänkin kommentteja, jotka ovat uhriutumista siitä, että enemmän pitäisi saada vastikkeetonta rahaa.
Moni huonoista lähtökohdista ja perussairauksia sairastava on täysipainoisesti tai edes osin työelämässä. Yksittäisen ihmisen tilannetta on vaikea arvuutella kokonaisuutena, enkä minä halua luopua perusturvasta, mutta koen kuten Koski, että sen tulisi olla trampoliini, ei ikuinen tulonlähde.
Se työtön elämäntapavalittaja oli ihan itse valinnut kohtalonsa.
Tyypillinen typerys: heijastaa kaiken omaan elämäänsä. "Kun minulla on näin, niin kaikilla muillakin on".
Mitä lasket "hihhulitieteiksi" joilla ei saa duunia? Ihan mielenkiinnosta kysyn.
En sano, ettei olisi mitään pointtia, mutta minua järkyttää toiseen ihmiseen suhtautuminen ja suoranainen halveksunta. Saman pointin kun olisi saanut tuotua esiin asiallisellakin tavalla. Vaikka esimerkiksi tarttumalla siihen haasteeseen eikä vain ylimielisesti selitellä "kun minunhan ei tarvitse edes ruokakaupassa käydä".
Kaikilla meillä on rajoitteita = oikein
Työttömyys seurausta kyvyttömyydestä tuottaa lisäarvoa = lienee myös oikein
Vielä kun sanoo että vesi on märkää niin se on kolme putkeen oikein!
Tällä työttömällä oli fibromyalgia mutta ei "allergioita ja astmaa" vaan diabetes ja keuhkoahtaumatauti. Ai niin, mutta kaikillahan meillä on rajoitteita...
Vierailija kirjoitti:
Tällä työttömällä oli fibromyalgia mutta ei "allergioita ja astmaa" vaan diabetes ja keuhkoahtaumatauti. Ai niin, mutta kaikillahan meillä on rajoitteita...
Tämä ”työtön” on elämäntapavalittaja.
Olisi kiitollinen että me maksamme hänen elämänsä.
Jos on 40kg ylipainoa, ei voi olla kovin köyhä. Oikeasti köyhät ovat laihoja, koska heillä ei ole varaa syödä tarpeeksi. Ja turha nillittää, että köyhällä ei ole varaa syödä terveellisesti, kyllä on. Ja epäterveellistäkin voi syödä vähemmän ja säästää rahaa.
Älykkyys ja yhteiskunnallinen asema eivät näköjään ole missään suhteessa toisiinsa.
Kuka tuollaisen uskaltaisi palkata? Työnantaja näkee hänessä vain sairauslomariskin.
On helpompaa olla hyvällä asenteella kun on se työpaikka olemassa. Jos olet jo vuosia ollut sivuraiteella ja köyhä ja tullaan sanomaan että asennemuutos on vain se mitä tarvitaan.
Kysyn vaan kuka työnantaja palkkaa henkilön joka tulee työhaastatteluun rollaattorilla? Haluaisin niin nähdä. Sairauspoissaolokulut on työnantajille iso menoerä henkilöstökuluissa, kukaan ei tarkoituksella halua niitä vielä kasvattaa. Eikä vuosien poissaolo työelämästä auta asiaa.
Kommentoin tätä tämän hetkistä tilannetta ko. työttömän monisairaan kohdalla. Tilanne tuskin työmarkkinoilla paranee enää hänen ikäisellään ja taustallaan vaikka asenne yks kaks muuttuisikin. Eiköhän juuri pitkään sivussa olo ole sen vähäisenkin asenteen muuttanut nykyisenlaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Mitä lasket "hihhulitieteiksi" joilla ei saa duunia? Ihan mielenkiinnosta kysyn.
No sellainen koulutus, joka tuottaa ihmisiä, joille ei ole yhteiskunnassa tarvetta on vähän kyseenalainen. Toki tieteen laaja kenttä on sinänsä jo arvokasta, mutta pitäisi edes olla niitä tutkijan paikkoja sitten valmistuneille.
Tämä on persoonallisuushäiriöinen ja säälittävä ketju jonka poistoa pyydän. Kuinka kehtaatte pilkata (yhä!) sairasta ihmistä. Menkää nyt jo hoitoon!
Vierailija kirjoitti:
Tällä työttömällä oli fibromyalgia mutta ei "allergioita ja astmaa" vaan diabetes ja keuhkoahtaumatauti. Ai niin, mutta kaikillahan meillä on rajoitteita...
Wau, että oikein diabetes ja keuhkoahtaumatauti! Hyvänen aika hänhän on täysi invalidi! Tajuatteko te itsekään miten typeriltä kuulostatte näiden kommenttienne kanssa? Aloittaja ja Koski ovat täysin oikeassa. 20 vuotta ja mitään ei saatu aikaan. Se kertoo aikamoisesta saamattomuudesta ja sitä ei kyllä mitenkään noilla sairauksilla voi selitellä.
Vierailija kirjoitti:
Kuka tuollaisen uskaltaisi palkata? Työnantaja näkee hänessä vain sairauslomariskin.
No aika moni, joka jotain osaa, voi tehdä itsekin jotain hyödyllistä edes osa-aikaisesti. Tiedän kymmeniä ihmisiä, jotka työllistävät itse itsensä.
Siinäpä komppaat Susannaa, sisimmältäs samanlainen.