Lue keskustelun säännöt.
Susanna Koski vastaa työttömän haasteeseen
14.05.2018 |
Areenassa pätkä, miten hommassa lopulta kävi. Täytyy sanoa, ettei hirveästi yllättänyt.
Kommentit (1461)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta: onko täällä kukaan sitä mieltä että tuolla työttömällä olisi myös itse mahdollisuuksia tehdä muutoksia elämäänsä tai että hänen omat valintansa olisivat taustavaikuttajina? Onko kaikkien mielestä ainoa ratkaisu syytää tälle perheelle lisää rahaa? Todella vähän on ollut mitään keskustelua tästä näkökulmasta.
Rouvalla on ainakin 30-40 kiloa ylipainoa, joten varaa on syödä. Ja turha tulla ulisemaan etteikö köyhä voi syödä terveellisesti, kyllä voi. Etenkin työtön köyhä jolla käytännössä kaikki aika maailmassa käydä kaupassa ja tehdä ruokaa. Itsekään en päässyt lihomaan eläessäni opintotuella 5 vuotta.
Miten kummassa saamme aiheeseen kuin aiheeseen vedettyä tämän lihavuuskortin. Jos maailmanlaajuisesti asiaa katsoo, ylipainoisuus on yleisempää alemmissa sosiaaliluokissa, joten voinee heittää kysymyksen, onko köyhyys ylipainon aiheuttamaa, vai altistaako köyhyys ylipainolle. IMO hedelmällisempää vaikuttaa myös kansanterveyteen on pitää huoli, että myös heikoimpamme voivat hyvin.
Viittaus muuten opintotukeen verrokkina pitkäaikaistyöttömyyteen ja edessä häämöttävään mahdolliseen työkyvyttömyyseläkkeeseen ero on aivan valtava: sinulla opiskelijana, ja mahdollisesti terveenä ja hyvinvoivana opiskelijana, mahdollisuudet ovat aivan toista luokkaa kuin yli viisikymmentävuotiaalla monisairaalla, jonka ainoa potentiaalinen tulevaisuudennäkymä on työkyvyttömyyseläke, sinulla taas mahdollisesti kokoaikainen palkkatyö (ei sillä: myös nykyopiskelijat ajetaan ahtaalle ja tulevaisuudennäkymät ovat heikentyneet, eivätkä opiskelijat aina ole terveitä. Siitä huolimatta on typerää olla hahmottamatta tukiensaajan elämäntilannetta kokonaisuudessaan).
Itse kysymykseesi: mahdollisuuksia on kenellä tahansa ja vaikka ja mihin, mutta silti se ei tee minua sokeaksi sille tosiasialle, että tällä perheellä on hyvin monta mutkaa matkassa, jos puhutaan hyvinvoinnista esimerkiksi työllistymisen muodossa. Ei ole mitenkään realistista, että tässä tilanteessa Tikkanen itse pääsisi monisairaana enää työelämään kuin korkeintaan kuntouttavana työtoimintamuotona, ja soisin, että hän saisi pääsyn eläkkeelle voidakseen keskittyä täysin toipumiseen. Tyttärelleen povaan kuitenkin hyvää tulevaisuutta, eikä Tikkanen ole lainkaan väärässä tukiessaan tyttärensä harrastusta.
Koska rahaa nyt joka tapauksessa "syydetään", toivoisin, että se raha kohdennettaisiin järkevästi. Se, että kaikista pienituloisimmilta leikataan leikkaamisen perästä puhumattakaan sosiaalipalveluista ja niiden resursseista, ei todellakaan ole järkevää. Se leikkaus pienituloisen kukkarossa nimittäin ei todennäköisesti ole säästöä veronmaksajan lompakolle, vaan pikemminkin päinvastoin: huonovointisuus maksaa ihan yhtä lailla selvää rahaa.
🤝👏👏👏!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Köyhät ovat lihavia koska roskaruoka on halpaa. roskaruoalla tarkoitan tässä kaloripitoista mutta vähän ravintoaineita sisältävää ruokaa. Esim. pähkinät, marjat ja tuore kala ovat älyttömissä hinnoissa. Halvemmalla selviää, kun ostaa perunoita ja ranskanpullaa. Pitsakin on havempaa pakasteesta otettuna kuin että teet kotona oikean pitsan, missä oikeaa juustoa ja kinkkua. Makaroni maksaa murto-osan siitä, mitä juurekset. Jopa kaalikin maksaa lähes 2€ kilo!
Itse olen innokas ruoanlaittaja ja vähän "hurahtanut" terveelliseen kasvispainotteiseen luonnolliseen ruokaan ja ruokalasku on sen mukainen vaikka en osta mitään hifistely-juttuja vaan esim. juureksia, vihanneksia, pähkinöitä, kermaa ja rasvaista jugurttia yms. Halvemmaksi tulisi, jos vetelisin eineslihapullia, makaronia ja pakastepitsaa.
Paradoksaalista kyllä, ruokalaskuni on puolta isompi kuin työttömän kaverini ja itse olen hoikka ja hyväkuntoinen kun taas työtön kaverini on kuin "munkkipossu", vaikka lenkkeilemme yhdessä ja hän kuntoilee mua enemmän.
On myös otettava huomioon se, että vaikka köyhällä olisikin sinänsä aikaa ruoanvalmistukseen, hänellä voi, ja todennäköisesti onkin, pienemmät henkiset resurssit ruokavalionsa laatimiseen kuin vakatuloisella. Eikä syy ole tyhmyydessä, vaan siinä, että kuka tahansa uupuu, kun elämä on alituista penninvenyttämistä, pitäytymistä mahdollisimman edullisissa raaka-aineissa, eikä näköpiirissä pahimmillaan ole muutosta. Kuka tahansa voi elää jonkin tietyn ajanjakson aivan naurettavan edullisesti ja terveellisesti ja jopa innostua siitä, mutta pahimmillaan köyhä elää tällaista arkea joka päivä, joka kuukausi, ja joka vuosi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhyys perityy ja se on fakta. Mutta heitän kysymyksen, nämäkin vuonna 1987 on saanut sosiaalietuuksia, eli opetetaanko vaan myös lapsille, että aina saa jostain rahaa. Onkohan niin, että juuri tämä tukeminen tekee näistä lapsista samanlaisia. Eli jos raha aina jostain tulee, niin se tulee jatkuvasti. Eli töitä ei loppujen lopuksi tarvitse tehdä, pärjää kuitenkin. Miksi käydä kouluja, koska silloin voi joutua töihin? Se tukeminen ei aina tarkoita rahaa, parhaiten tuet lapsia opetamalle heille, että koulukäynti on tärkeä. Sillä jos sen hoidat, sinulla on suuri mahdollisuus tehdä töitä missä haluat. Tässäkin tapauksessa, halutaan antaa lapselle harrastuksen (joka on hienoa), mutta mitä se lapsi oikeastaan oppi? Vaikka äiti ei käy töissä, niin minulla on hieno sello ja käyn soittotunneilla. Eli missä on motivaattori kouluttautua ja käydä töissä...
Minun mielestä pitää tukea työttömiä ja sairaita, mutta onko se aina riihikuivaa rahaa? Olisiko terapia jotain? Voiko joku työtön tulla sanomaan, mikä olisi se motivaattori joka puuttuu?
Siis sellonsoitossa, tai yleisesti ottaen minkään harrastuksen tukemisessa, nyt ei ole kyse vain siitä, että köyhä ipana saa jotakin tekemättä mitään. Harrastuksen tukeminen auttaa häntä ensinnäkin laajentamaan näkökulmaansa sieltä omasta, köyhästä ja suppeasta todellisuudesta, virkistää, ylläpitää sosiaalisia suhteita (ja on tärkeää, että sosiaalisia suhteita solmitaan laajasti eri sosiaaliluokkien välillä) ja yksinkertaisesti avaa mahdollisuuksia ponnistaa sieltä köyhyydestä. Lisäksi kulttuurin harrastaminen on vallan omialtainen harrastus ruokkimaan parhaimmillaan halua kouluttautua, vahvistaa nuoren itsetuntoa...
Se, että lapsen harrastukset estyisivät ja rajoittuisivat merkittävästi vanhempansa taloudellisen tilanteen vuoksi, tarkoittaa vain sitä, että hänen elinpiirinsä on niin suppea, että sieltä on sekä konkreettisesti vaikeata ponnistaa ylös, että myös nähdä siihen mahdollisuuksia ja näköaloja. Se, että ajattelet köyhyyden ajavan amerikantyyliseen sisukkuuteen ponnistaa itsensä omin voimin rikkauksiin, on toki mahdollista, mutta epätodennäköistä: paljon todennäköisempää on se, että lapsi ei edes opi näkemään mahdollisuuksia varsinkaan, jos hänen koko elämänsä on yhtä selviytymistä, ja hän jää paitsi kaikesta siitä, mitä on tarjolla ikätovereilleen.
Niin, että riihikuiva rahaa on ainut joka auttaa? En kieltänyt lapsen harrastusta, vaan asetin kysymyksen? Sitä rahaa on annettu nyt vuosia ja tuettu monta perhettä, silti köyhyys periytyy. Miksi? Olisiko joku muu kannustin? Lapsi saa harrastuksensa, ilman muuta, mutta olisiko siihen joku kannustin, esimerkiksi soitot vanhainkodissa jne.... Sitä haen, annetaan, mutta vaaditaan jotain pientä. Ei vaan niin, että nyt lapseni haluaa harrastaa, antakaa rahaa koska sitä on ennenkin saatu.
Kotona opitaan mallit, ja se on todettu, että köyhyys periytyy vaikka annetaan sosiaaliavustusta. Tällä en tarkoita sitä, että sitä ei annetaisi, mutta voiko lisäksi olla joku muu juttu?
Ehkä köyhien perheiden lapsille voisi olla joku tuutori/mentori-järjestelmä, joku tukihenkilö joka voisi auttaa lasta haaveilemaan, tunnistamaan omia vahvuuksia ja tekemään tulevaisuuden suunnitelmia. Ongelma on varmaan juuri siinä, että toimeentulotuella elävät vanhemmat useinkaan eivät kykene tukemaan lapsiaan tekemään hyviä valintoja elämässä, erityisesti jos oma tilanne on katkeroittanut. Köyhyydessä ei ole mitään sellaista geneettistä joka periytyy, ainoastaan asenteet ja arvot voivat periytyä, ja vanhemmat voivat joko tukea tai torpata lapsen itsetunnon kehittymisen.
Kun perustin firman niin mummoni oli kauhuissaan että kuinka uskallan ja että olen hyvin rohkea ja että hän ei uskaltaisi moista tehdä, kun on ollut elintarviketyöläisenä koko ikänsä.
Kun kaverini jolla on iso omaisuus hoidettavana lopetti duunit ja perusti yrityksen kaikki kannustivat häntä hänen lähipiiristään, koska heilla oli ollut monenlaisia yrityksiä ennekin.
Minun yritykseni perustui omaan osaamiseeni ja vähällä budjetilla aloittamiseen jossa seuraavan työn oli seurattava heti edellista ja luppopäivät tuottivat pahasti stressiä.
Kaverini alkoi tuottamaan kiinassa suunnittelemiaan tuotteitaan myyntiin eikä alun kassavirralla ollut huolta.
Minun firmani ei koskaan kasvanut, kun jouduin tuottamaan pienellä kapasiteetilla kädestä suuhun, kaverini kasvatti firmaa ja paranteli kiinassa sopimuksiaan sekä markkinoi tuotetaan useihin maihin, aikansa kunnes möi sen eteenpäin.
Niin? Kiitos elämäntarinasta joka ei mitenkään liittynyt aiheeseen.
Ole hyvä ymmäryksesi kasvaa vielä joskus ymmärtämään miten se liittyy, oppi ja ikä kaikki. Kiitos kommentistasi. BTW yleensä ei vastata viestiin, kun sitä ei ymmärretä, kuten teit.
PS ei ole elämäni tarina vaan osa sitä
Pls älä kerro loppuun.
Pointtisi oli?
Onko noin huono elämä, että pitää trollata muita. Miksi nämä muille naureskelijat luulevat olevansa jotain muiden yläpuolella olevia, vaikka todellisuudessa heidän oma surkea elämänsä johtaa tällaiseen väkinäiseen nettitrollaamiseen, kun kapasiteetti ei riitä normaaliin kanssakäymiseen ihmisten kesken. On varmasti todella yksinäistä olla sinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhyys perityy ja se on fakta. Mutta heitän kysymyksen, nämäkin vuonna 1987 on saanut sosiaalietuuksia, eli opetetaanko vaan myös lapsille, että aina saa jostain rahaa. Onkohan niin, että juuri tämä tukeminen tekee näistä lapsista samanlaisia. Eli jos raha aina jostain tulee, niin se tulee jatkuvasti. Eli töitä ei loppujen lopuksi tarvitse tehdä, pärjää kuitenkin. Miksi käydä kouluja, koska silloin voi joutua töihin? Se tukeminen ei aina tarkoita rahaa, parhaiten tuet lapsia opetamalle heille, että koulukäynti on tärkeä. Sillä jos sen hoidat, sinulla on suuri mahdollisuus tehdä töitä missä haluat. Tässäkin tapauksessa, halutaan antaa lapselle harrastuksen (joka on hienoa), mutta mitä se lapsi oikeastaan oppi? Vaikka äiti ei käy töissä, niin minulla on hieno sello ja käyn soittotunneilla. Eli missä on motivaattori kouluttautua ja käydä töissä...
Minun mielestä pitää tukea työttömiä ja sairaita, mutta onko se aina riihikuivaa rahaa? Olisiko terapia jotain? Voiko joku työtön tulla sanomaan, mikä olisi se motivaattori joka puuttuu?
Siis sellonsoitossa, tai yleisesti ottaen minkään harrastuksen tukemisessa, nyt ei ole kyse vain siitä, että köyhä ipana saa jotakin tekemättä mitään. Harrastuksen tukeminen auttaa häntä ensinnäkin laajentamaan näkökulmaansa sieltä omasta, köyhästä ja suppeasta todellisuudesta, virkistää, ylläpitää sosiaalisia suhteita (ja on tärkeää, että sosiaalisia suhteita solmitaan laajasti eri sosiaaliluokkien välillä) ja yksinkertaisesti avaa mahdollisuuksia ponnistaa sieltä köyhyydestä. Lisäksi kulttuurin harrastaminen on vallan omialtainen harrastus ruokkimaan parhaimmillaan halua kouluttautua, vahvistaa nuoren itsetuntoa...
Se, että lapsen harrastukset estyisivät ja rajoittuisivat merkittävästi vanhempansa taloudellisen tilanteen vuoksi, tarkoittaa vain sitä, että hänen elinpiirinsä on niin suppea, että sieltä on sekä konkreettisesti vaikeata ponnistaa ylös, että myös nähdä siihen mahdollisuuksia ja näköaloja. Se, että ajattelet köyhyyden ajavan amerikantyyliseen sisukkuuteen ponnistaa itsensä omin voimin rikkauksiin, on toki mahdollista, mutta epätodennäköistä: paljon todennäköisempää on se, että lapsi ei edes opi näkemään mahdollisuuksia varsinkaan, jos hänen koko elämänsä on yhtä selviytymistä, ja hän jää paitsi kaikesta siitä, mitä on tarjolla ikätovereilleen.
Niin, että riihikuiva rahaa on ainut joka auttaa? En kieltänyt lapsen harrastusta, vaan asetin kysymyksen? Sitä rahaa on annettu nyt vuosia ja tuettu monta perhettä, silti köyhyys periytyy. Miksi? Olisiko joku muu kannustin? Lapsi saa harrastuksensa, ilman muuta, mutta olisiko siihen joku kannustin, esimerkiksi soitot vanhainkodissa jne.... Sitä haen, annetaan, mutta vaaditaan jotain pientä. Ei vaan niin, että nyt lapseni haluaa harrastaa, antakaa rahaa koska sitä on ennenkin saatu.
Kotona opitaan mallit, ja se on todettu, että köyhyys periytyy vaikka annetaan sosiaaliavustusta. Tällä en tarkoita sitä, että sitä ei annetaisi, mutta voiko lisäksi olla joku muu juttu?
Riihikuiva raha ei todellakaan ole ainut joka auttaa, enkä ole missään niin väittänytkään. Seuraankin huolestuneena sitä tosiasiaa, että etenkin pienituloisten ja alempien sosiaaliluokkien asema huononee, eikä pelkästään tukileikkausten vuoksi, vaan myös siksi, että myös sosiaali- ja terveysmenoista leikataan. Tulemme maksamaan kasvavasta pahoinvoinnista vielä kovan hinnan. Ja vielä täsmennyksenä: köyhyyden ennaltaehkäisy vaatii toki rahallisia resursseja riittävien sosiaalitukien muodossa, että myös oikein kohdennettuja ja mitoitettua sosiaalipalveluja.
Tarkoitatko nyt tällä köyhän lapsen sellonsoitolla vanhuksille sitä, että perheen tulisi saada tukensa, ja lapsen harrastuksensa, vastikkeellisena? Että köyhän lapsella ei ole oikeutta harrastaa vapaamuotoisesti kuten muutkin lapset?
Kyllä katson, että lapsi voi tehdä jotain rahan edestä. En minäkään anna lapselleni kaikki ilmaiseksi, on sääntöjä, pitää viedä roskat, kattaa pöydän tai laittaa pyykit kuivumaan. Eli me neuvotellaan yhdessä, kuinka iso summa on kysymyksessä ja yhdessä päätetään kuinka hän hoitaa oman osuutensa. Miksi ei köyhän lapselta saa vaatia, minä en ole rikas, vaan tulen toimeen. Mutta opetan juuri lapsille, että joskus joutuu odottamaan, ja jos haluaa jotain ylimääräistä niin hän voi osallistua siihen. Mikä siinä on väärin?
Annatko sinä aina kaiken lapsille jota ne pyytää?
Ahaa - lahtarit haluavat jo köyhän lapsetkin povilleen etteensä! Mielenkiintoista!
Jos haluat ymmärtää sen niin, niin ihan vapaasti. Eli kaiken pitää saada ilmaiseksi, vaatteet, harrastukset, ruoka ja katto pään päälle. Ikinä ei tartte tehdä mitään sen eteen? En tarkoita, että lapsi ei saisi harrastaa, mutta pitääkö kaiken saada ilmaiseksi? Eli köyhälle lapselle pitää kaikki antaa ilman velvoiteita, tietenkin alakoulu ikäisen ei voi laittaa töihin, mutta kyllä nyt yläasteella jo tiedetään rahan arvon ja silloin voi jo tehdä jotain, että parantaa omaa mahdollisuutta.
apsi on syytön perheensä köyhyyteen. Vaikea varmasti ymmärtää -tiedän. Kirjoitit juuri, että harrastusmahdollisuus pitää olla. Lapsen asia ei kuitenkaan ole siitä maksaa - missään muodossa - vain sen takia että on oikeitettu yhteiskunnan avusteiseen harrastukseen. Tällaista sanottaisiin nöyryyttämiseksi. Jopa lastenkotilapsilla pyritään siihen, ettei hän erotu muista harrastajista ja tule kiusatuksi. Vaikka kaltaisesi sekopäät haluaisivat heidät pesemään autojaan ja alushousujaan palkkioksi verorahoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä työtöntä saa haukkua eikö se muka ole rikollista toimintaa? Pitäisikö ilmoittaa poliisille? Käytäisiin läpi näiden haukkujien muukin netissä kirjoittelu. Luulen että voisi selvitä paljon muitakin rikoksia näiden kontolta.
Julkinen haukkuminen ja valheiden levittäminen on kunnianloukkaus. Se on asianomistajarikos, jonka uhrilla on oikeus saada korvauksia henkisestä kärsimyksestä. Varokaa siis sanojanne tai muuten edessä voi olla oikeudenkäynti ja kallis lasku.
Niin, täällä on ihan nimellä tehtyjä haukkumaketjuja Susannasta. Samat säännöt koskevat varmaan myös hänen hukkumistaan? Vai miksi vain tämän työttömän haukkuminen on "rikollista"?
Susannaa kritisoidaan hänen ymmärryksen puutteesta raadollisuudestaan köyhiä kohtaa, mutta haukutaan hyvin vähän.
Tikkasesta blaastataan kaikkea rumaa uudestaan ja uuudestaan hänen feikkaamisesta lihavuudesta tyttärestä ja sellonsoitoston tukemisesta sairuksistaan....jne häntä haukutaan pelkästään yrittämättä ymmärtää. Eivät ole mitenkään verrattavissa nämä asiat. Susanna ei ole se uhri, vaikka kokoomus yrittää asian näin esittää, vaan susanna on sanomisineen syy ihmisten mielen pahoittamiseen tämän asian tiimoilta.
Kumpaakaan ei saa haukkua mutta ongelman on aiheuttanut juuri nämä Tikkasen pahalle ololle naurajat ja hänelle ilkkujat.
Ai? Minun mielestä häntä on haukuttu psykopaatiksi, sosiopaatiksi, haukuttu ulkonäköä, taustaa, pohjanmaalaisuutta, koulutustasoa, kutsuttu alatyylisillä haukkumasanoilla, toivottu hänelle vakavia sairauksia, väitetty koulukiusaajaksi, epäilty hänen päässeen asemaansa ns. reittä pitkin. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Susanna Koskesta on puhuttu todella paljon rumemmin kuin Tikkasesta. Että näkee taas että mikä porukka Suomessa onkaan niitä empaattisia.
Ei ainakaan tässä keskustelussa. Mitä mieltä olet kuka tämän somekohun kritiikin on ansainnut?
Niin miten olikaan kuka on sanomisillaan vastuussa tästä kritiikistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhyys perityy ja se on fakta. Mutta heitän kysymyksen, nämäkin vuonna 1987 on saanut sosiaalietuuksia, eli opetetaanko vaan myös lapsille, että aina saa jostain rahaa. Onkohan niin, että juuri tämä tukeminen tekee näistä lapsista samanlaisia. Eli jos raha aina jostain tulee, niin se tulee jatkuvasti. Eli töitä ei loppujen lopuksi tarvitse tehdä, pärjää kuitenkin. Miksi käydä kouluja, koska silloin voi joutua töihin? Se tukeminen ei aina tarkoita rahaa, parhaiten tuet lapsia opetamalle heille, että koulukäynti on tärkeä. Sillä jos sen hoidat, sinulla on suuri mahdollisuus tehdä töitä missä haluat. Tässäkin tapauksessa, halutaan antaa lapselle harrastuksen (joka on hienoa), mutta mitä se lapsi oikeastaan oppi? Vaikka äiti ei käy töissä, niin minulla on hieno sello ja käyn soittotunneilla. Eli missä on motivaattori kouluttautua ja käydä töissä...
Minun mielestä pitää tukea työttömiä ja sairaita, mutta onko se aina riihikuivaa rahaa? Olisiko terapia jotain? Voiko joku työtön tulla sanomaan, mikä olisi se motivaattori joka puuttuu?
Siis sellonsoitossa, tai yleisesti ottaen minkään harrastuksen tukemisessa, nyt ei ole kyse vain siitä, että köyhä ipana saa jotakin tekemättä mitään. Harrastuksen tukeminen auttaa häntä ensinnäkin laajentamaan näkökulmaansa sieltä omasta, köyhästä ja suppeasta todellisuudesta, virkistää, ylläpitää sosiaalisia suhteita (ja on tärkeää, että sosiaalisia suhteita solmitaan laajasti eri sosiaaliluokkien välillä) ja yksinkertaisesti avaa mahdollisuuksia ponnistaa sieltä köyhyydestä. Lisäksi kulttuurin harrastaminen on vallan omialtainen harrastus ruokkimaan parhaimmillaan halua kouluttautua, vahvistaa nuoren itsetuntoa...
Se, että lapsen harrastukset estyisivät ja rajoittuisivat merkittävästi vanhempansa taloudellisen tilanteen vuoksi, tarkoittaa vain sitä, että hänen elinpiirinsä on niin suppea, että sieltä on sekä konkreettisesti vaikeata ponnistaa ylös, että myös nähdä siihen mahdollisuuksia ja näköaloja. Se, että ajattelet köyhyyden ajavan amerikantyyliseen sisukkuuteen ponnistaa itsensä omin voimin rikkauksiin, on toki mahdollista, mutta epätodennäköistä: paljon todennäköisempää on se, että lapsi ei edes opi näkemään mahdollisuuksia varsinkaan, jos hänen koko elämänsä on yhtä selviytymistä, ja hän jää paitsi kaikesta siitä, mitä on tarjolla ikätovereilleen.
Niin, että riihikuiva rahaa on ainut joka auttaa? En kieltänyt lapsen harrastusta, vaan asetin kysymyksen? Sitä rahaa on annettu nyt vuosia ja tuettu monta perhettä, silti köyhyys periytyy. Miksi? Olisiko joku muu kannustin? Lapsi saa harrastuksensa, ilman muuta, mutta olisiko siihen joku kannustin, esimerkiksi soitot vanhainkodissa jne.... Sitä haen, annetaan, mutta vaaditaan jotain pientä. Ei vaan niin, että nyt lapseni haluaa harrastaa, antakaa rahaa koska sitä on ennenkin saatu.
Kotona opitaan mallit, ja se on todettu, että köyhyys periytyy vaikka annetaan sosiaaliavustusta. Tällä en tarkoita sitä, että sitä ei annetaisi, mutta voiko lisäksi olla joku muu juttu?
Riihikuiva raha ei todellakaan ole ainut joka auttaa, enkä ole missään niin väittänytkään. Seuraankin huolestuneena sitä tosiasiaa, että etenkin pienituloisten ja alempien sosiaaliluokkien asema huononee, eikä pelkästään tukileikkausten vuoksi, vaan myös siksi, että myös sosiaali- ja terveysmenoista leikataan. Tulemme maksamaan kasvavasta pahoinvoinnista vielä kovan hinnan. Ja vielä täsmennyksenä: köyhyyden ennaltaehkäisy vaatii toki rahallisia resursseja riittävien sosiaalitukien muodossa, että myös oikein kohdennettuja ja mitoitettua sosiaalipalveluja.
Tarkoitatko nyt tällä köyhän lapsen sellonsoitolla vanhuksille sitä, että perheen tulisi saada tukensa, ja lapsen harrastuksensa, vastikkeellisena? Että köyhän lapsella ei ole oikeutta harrastaa vapaamuotoisesti kuten muutkin lapset?
Kyllä katson, että lapsi voi tehdä jotain rahan edestä. En minäkään anna lapselleni kaikki ilmaiseksi, on sääntöjä, pitää viedä roskat, kattaa pöydän tai laittaa pyykit kuivumaan. Eli me neuvotellaan yhdessä, kuinka iso summa on kysymyksessä ja yhdessä päätetään kuinka hän hoitaa oman osuutensa. Miksi ei köyhän lapselta saa vaatia, minä en ole rikas, vaan tulen toimeen. Mutta opetan juuri lapsille, että joskus joutuu odottamaan, ja jos haluaa jotain ylimääräistä niin hän voi osallistua siihen. Mikä siinä on väärin?
Annatko sinä aina kaiken lapsille jota ne pyytää?
Ahaa - lahtarit haluavat jo köyhän lapsetkin povilleen etteensä! Mielenkiintoista!
Jos haluat ymmärtää sen niin, niin ihan vapaasti. Eli kaiken pitää saada ilmaiseksi, vaatteet, harrastukset, ruoka ja katto pään päälle. Ikinä ei tartte tehdä mitään sen eteen? En tarkoita, että lapsi ei saisi harrastaa, mutta pitääkö kaiken saada ilmaiseksi? Eli köyhälle lapselle pitää kaikki antaa ilman velvoiteita, tietenkin alakoulu ikäisen ei voi laittaa töihin, mutta kyllä nyt yläasteella jo tiedetään rahan arvon ja silloin voi jo tehdä jotain, että parantaa omaa mahdollisuutta.
Aivan varmasti voi, mutta Tikkaset voivat aivan varmasti keskustella tästä perheensä keskuudessa aivan, niin kuin sinäkin keskustelet oman lapsesi kanssa siitä, millä hän ansaitsee taskurahansa. Se, että Tikkasen tytär saa "ansaita" harrastuksensa tekemällä vastikkeellista työtä sellonsoittonsa eteen, on hyvin elitistinen harrastus, eikä todellakaan edistä lasten hyvinvointia tekemällä köyhien lasten harrastamisesta tällä tavalla ehdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhyys perityy ja se on fakta. Mutta heitän kysymyksen, nämäkin vuonna 1987 on saanut sosiaalietuuksia, eli opetetaanko vaan myös lapsille, että aina saa jostain rahaa. Onkohan niin, että juuri tämä tukeminen tekee näistä lapsista samanlaisia. Eli jos raha aina jostain tulee, niin se tulee jatkuvasti. Eli töitä ei loppujen lopuksi tarvitse tehdä, pärjää kuitenkin. Miksi käydä kouluja, koska silloin voi joutua töihin? Se tukeminen ei aina tarkoita rahaa, parhaiten tuet lapsia opetamalle heille, että koulukäynti on tärkeä. Sillä jos sen hoidat, sinulla on suuri mahdollisuus tehdä töitä missä haluat. Tässäkin tapauksessa, halutaan antaa lapselle harrastuksen (joka on hienoa), mutta mitä se lapsi oikeastaan oppi? Vaikka äiti ei käy töissä, niin minulla on hieno sello ja käyn soittotunneilla. Eli missä on motivaattori kouluttautua ja käydä töissä...
Minun mielestä pitää tukea työttömiä ja sairaita, mutta onko se aina riihikuivaa rahaa? Olisiko terapia jotain? Voiko joku työtön tulla sanomaan, mikä olisi se motivaattori joka puuttuu?
Siis sellonsoitossa, tai yleisesti ottaen minkään harrastuksen tukemisessa, nyt ei ole kyse vain siitä, että köyhä ipana saa jotakin tekemättä mitään. Harrastuksen tukeminen auttaa häntä ensinnäkin laajentamaan näkökulmaansa sieltä omasta, köyhästä ja suppeasta todellisuudesta, virkistää, ylläpitää sosiaalisia suhteita (ja on tärkeää, että sosiaalisia suhteita solmitaan laajasti eri sosiaaliluokkien välillä) ja yksinkertaisesti avaa mahdollisuuksia ponnistaa sieltä köyhyydestä. Lisäksi kulttuurin harrastaminen on vallan omialtainen harrastus ruokkimaan parhaimmillaan halua kouluttautua, vahvistaa nuoren itsetuntoa...
Se, että lapsen harrastukset estyisivät ja rajoittuisivat merkittävästi vanhempansa taloudellisen tilanteen vuoksi, tarkoittaa vain sitä, että hänen elinpiirinsä on niin suppea, että sieltä on sekä konkreettisesti vaikeata ponnistaa ylös, että myös nähdä siihen mahdollisuuksia ja näköaloja. Se, että ajattelet köyhyyden ajavan amerikantyyliseen sisukkuuteen ponnistaa itsensä omin voimin rikkauksiin, on toki mahdollista, mutta epätodennäköistä: paljon todennäköisempää on se, että lapsi ei edes opi näkemään mahdollisuuksia varsinkaan, jos hänen koko elämänsä on yhtä selviytymistä, ja hän jää paitsi kaikesta siitä, mitä on tarjolla ikätovereilleen.
Niin, että riihikuiva rahaa on ainut joka auttaa? En kieltänyt lapsen harrastusta, vaan asetin kysymyksen? Sitä rahaa on annettu nyt vuosia ja tuettu monta perhettä, silti köyhyys periytyy. Miksi? Olisiko joku muu kannustin? Lapsi saa harrastuksensa, ilman muuta, mutta olisiko siihen joku kannustin, esimerkiksi soitot vanhainkodissa jne.... Sitä haen, annetaan, mutta vaaditaan jotain pientä. Ei vaan niin, että nyt lapseni haluaa harrastaa, antakaa rahaa koska sitä on ennenkin saatu.
Kotona opitaan mallit, ja se on todettu, että köyhyys periytyy vaikka annetaan sosiaaliavustusta. Tällä en tarkoita sitä, että sitä ei annetaisi, mutta voiko lisäksi olla joku muu juttu?
Riihikuiva raha ei todellakaan ole ainut joka auttaa, enkä ole missään niin väittänytkään. Seuraankin huolestuneena sitä tosiasiaa, että etenkin pienituloisten ja alempien sosiaaliluokkien asema huononee, eikä pelkästään tukileikkausten vuoksi, vaan myös siksi, että myös sosiaali- ja terveysmenoista leikataan. Tulemme maksamaan kasvavasta pahoinvoinnista vielä kovan hinnan. Ja vielä täsmennyksenä: köyhyyden ennaltaehkäisy vaatii toki rahallisia resursseja riittävien sosiaalitukien muodossa, että myös oikein kohdennettuja ja mitoitettua sosiaalipalveluja.
Tarkoitatko nyt tällä köyhän lapsen sellonsoitolla vanhuksille sitä, että perheen tulisi saada tukensa, ja lapsen harrastuksensa, vastikkeellisena? Että köyhän lapsella ei ole oikeutta harrastaa vapaamuotoisesti kuten muutkin lapset?
Kyllä katson, että lapsi voi tehdä jotain rahan edestä. En minäkään anna lapselleni kaikki ilmaiseksi, on sääntöjä, pitää viedä roskat, kattaa pöydän tai laittaa pyykit kuivumaan. Eli me neuvotellaan yhdessä, kuinka iso summa on kysymyksessä ja yhdessä päätetään kuinka hän hoitaa oman osuutensa. Miksi ei köyhän lapselta saa vaatia, minä en ole rikas, vaan tulen toimeen. Mutta opetan juuri lapsille, että joskus joutuu odottamaan, ja jos haluaa jotain ylimääräistä niin hän voi osallistua siihen. Mikä siinä on väärin?
Annatko sinä aina kaiken lapsille jota ne pyytää?
Todennäköisesti Tikkasen lapsi joutuu luopumaan aika monesta asiasta, josta sinun lapsesi ei joudu luopumaan edes opetuksen antamisen vuoksi. Eli ei mitään huolta: Tikkasen lapsi todennäköisesti on ymmärtänyt aika monen asian suhteen, että hänellä ei kerta kaikkiaan ole niihin mahdollisuutta perheensä tulojen vuoksi. Ja sanottakoon vielä että minusta on aika iso yhteiskunnallinen, ja myös tasa-arvokysymys, jos köyhän lapsen tulee jopa harrastaa vastikkeellisesti. Eiköhän sellonsoiton rahoitus kuulu ennen kaikkea hänen vanhemmilleen, ja vanhempi on ratkaissut asian säästämällä muusta kulutuksesta.
Kuule, et tiedä mistä minun lapseni joutuu luopumaan, hänkin on joutunut luopumaan rakkaasta ratsatuksesta ihan vaan sen takia, kun hinnat nousivat, niin ei enää ollut varaa. Sen sijan olemme hänelle ja hänen kanssa yhdessä tehty päätös säästämisestä, millä ensi syksyllä olisi taas mahdollisuutta jatkaa. Tämä tarkoittaa sen, että lapseni säästää myös kaikki rahat jota hän saa, jotta voimme yhdessä järjestää hänen harrastuksensa ensi vuonna. Uusi suunitelma tehdään taas syksyllä. Meitä on paljon vanhempia joka oikeasti tulee toimeen tuolla rahalla jota Tikkanen saa ja me opetetaan lapsille rahan arvon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sossurottahan se täällä taas provoamassa, miten mikään ei saa olla vastikkeellista.
Itse aloitin 15 vuotiaan kesätyöt, eikä siitä ollut muuta kun hyötyä. Vastuullinen vanhempi opettaa muunlaisen rahankäyttömallin kun sen että humputellaan rahat ja sitten huudetaan lisää, on tärkeä oppia että itsekin pitää tehdä jotakin.
Toivottavasti edes koulussa oppisi rahankäyttöä, ettei elämä perustu siihen onko varaa johonkin ärrä-kahviin tai sellonsoittoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhyys perityy ja se on fakta. Mutta heitän kysymyksen, nämäkin vuonna 1987 on saanut sosiaalietuuksia, eli opetetaanko vaan myös lapsille, että aina saa jostain rahaa. Onkohan niin, että juuri tämä tukeminen tekee näistä lapsista samanlaisia. Eli jos raha aina jostain tulee, niin se tulee jatkuvasti. Eli töitä ei loppujen lopuksi tarvitse tehdä, pärjää kuitenkin. Miksi käydä kouluja, koska silloin voi joutua töihin? Se tukeminen ei aina tarkoita rahaa, parhaiten tuet lapsia opetamalle heille, että koulukäynti on tärkeä. Sillä jos sen hoidat, sinulla on suuri mahdollisuus tehdä töitä missä haluat. Tässäkin tapauksessa, halutaan antaa lapselle harrastuksen (joka on hienoa), mutta mitä se lapsi oikeastaan oppi? Vaikka äiti ei käy töissä, niin minulla on hieno sello ja käyn soittotunneilla. Eli missä on motivaattori kouluttautua ja käydä töissä...
Minun mielestä pitää tukea työttömiä ja sairaita, mutta onko se aina riihikuivaa rahaa? Olisiko terapia jotain? Voiko joku työtön tulla sanomaan, mikä olisi se motivaattori joka puuttuu?
Siis sellonsoitossa, tai yleisesti ottaen minkään harrastuksen tukemisessa, nyt ei ole kyse vain siitä, että köyhä ipana saa jotakin tekemättä mitään. Harrastuksen tukeminen auttaa häntä ensinnäkin laajentamaan näkökulmaansa sieltä omasta, köyhästä ja suppeasta todellisuudesta, virkistää, ylläpitää sosiaalisia suhteita (ja on tärkeää, että sosiaalisia suhteita solmitaan laajasti eri sosiaaliluokkien välillä) ja yksinkertaisesti avaa mahdollisuuksia ponnistaa sieltä köyhyydestä. Lisäksi kulttuurin harrastaminen on vallan omialtainen harrastus ruokkimaan parhaimmillaan halua kouluttautua, vahvistaa nuoren itsetuntoa...
Se, että lapsen harrastukset estyisivät ja rajoittuisivat merkittävästi vanhempansa taloudellisen tilanteen vuoksi, tarkoittaa vain sitä, että hänen elinpiirinsä on niin suppea, että sieltä on sekä konkreettisesti vaikeata ponnistaa ylös, että myös nähdä siihen mahdollisuuksia ja näköaloja. Se, että ajattelet köyhyyden ajavan amerikantyyliseen sisukkuuteen ponnistaa itsensä omin voimin rikkauksiin, on toki mahdollista, mutta epätodennäköistä: paljon todennäköisempää on se, että lapsi ei edes opi näkemään mahdollisuuksia varsinkaan, jos hänen koko elämänsä on yhtä selviytymistä, ja hän jää paitsi kaikesta siitä, mitä on tarjolla ikätovereilleen.
Niin, että riihikuiva rahaa on ainut joka auttaa? En kieltänyt lapsen harrastusta, vaan asetin kysymyksen? Sitä rahaa on annettu nyt vuosia ja tuettu monta perhettä, silti köyhyys periytyy. Miksi? Olisiko joku muu kannustin? Lapsi saa harrastuksensa, ilman muuta, mutta olisiko siihen joku kannustin, esimerkiksi soitot vanhainkodissa jne.... Sitä haen, annetaan, mutta vaaditaan jotain pientä. Ei vaan niin, että nyt lapseni haluaa harrastaa, antakaa rahaa koska sitä on ennenkin saatu.
Kotona opitaan mallit, ja se on todettu, että köyhyys periytyy vaikka annetaan sosiaaliavustusta. Tällä en tarkoita sitä, että sitä ei annetaisi, mutta voiko lisäksi olla joku muu juttu?
Sinäkin saat varmasti rahaa joka kuukausi. Se on tietysti enemmän kuin köyhät saavat. Silti kulutat ja tarviset sitä koko ajan. Se ei kuitenkaan kuulu kenellekään, koska sitä on riittävästi.
Miksi sitten köyhän raha-asiat kuuluisivat sinun päätäntävaltaasi? Kuka elää sillä että saa rahaa kerran elämässään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhyys perityy ja se on fakta. Mutta heitän kysymyksen, nämäkin vuonna 1987 on saanut sosiaalietuuksia, eli opetetaanko vaan myös lapsille, että aina saa jostain rahaa. Onkohan niin, että juuri tämä tukeminen tekee näistä lapsista samanlaisia. Eli jos raha aina jostain tulee, niin se tulee jatkuvasti. Eli töitä ei loppujen lopuksi tarvitse tehdä, pärjää kuitenkin. Miksi käydä kouluja, koska silloin voi joutua töihin? Se tukeminen ei aina tarkoita rahaa, parhaiten tuet lapsia opetamalle heille, että koulukäynti on tärkeä. Sillä jos sen hoidat, sinulla on suuri mahdollisuus tehdä töitä missä haluat. Tässäkin tapauksessa, halutaan antaa lapselle harrastuksen (joka on hienoa), mutta mitä se lapsi oikeastaan oppi? Vaikka äiti ei käy töissä, niin minulla on hieno sello ja käyn soittotunneilla. Eli missä on motivaattori kouluttautua ja käydä töissä...
Minun mielestä pitää tukea työttömiä ja sairaita, mutta onko se aina riihikuivaa rahaa? Olisiko terapia jotain? Voiko joku työtön tulla sanomaan, mikä olisi se motivaattori joka puuttuu?
Siis sellonsoitossa, tai yleisesti ottaen minkään harrastuksen tukemisessa, nyt ei ole kyse vain siitä, että köyhä ipana saa jotakin tekemättä mitään. Harrastuksen tukeminen auttaa häntä ensinnäkin laajentamaan näkökulmaansa sieltä omasta, köyhästä ja suppeasta todellisuudesta, virkistää, ylläpitää sosiaalisia suhteita (ja on tärkeää, että sosiaalisia suhteita solmitaan laajasti eri sosiaaliluokkien välillä) ja yksinkertaisesti avaa mahdollisuuksia ponnistaa sieltä köyhyydestä. Lisäksi kulttuurin harrastaminen on vallan omialtainen harrastus ruokkimaan parhaimmillaan halua kouluttautua, vahvistaa nuoren itsetuntoa...
Se, että lapsen harrastukset estyisivät ja rajoittuisivat merkittävästi vanhempansa taloudellisen tilanteen vuoksi, tarkoittaa vain sitä, että hänen elinpiirinsä on niin suppea, että sieltä on sekä konkreettisesti vaikeata ponnistaa ylös, että myös nähdä siihen mahdollisuuksia ja näköaloja. Se, että ajattelet köyhyyden ajavan amerikantyyliseen sisukkuuteen ponnistaa itsensä omin voimin rikkauksiin, on toki mahdollista, mutta epätodennäköistä: paljon todennäköisempää on se, että lapsi ei edes opi näkemään mahdollisuuksia varsinkaan, jos hänen koko elämänsä on yhtä selviytymistä, ja hän jää paitsi kaikesta siitä, mitä on tarjolla ikätovereilleen.
Niin, että riihikuiva rahaa on ainut joka auttaa? En kieltänyt lapsen harrastusta, vaan asetin kysymyksen? Sitä rahaa on annettu nyt vuosia ja tuettu monta perhettä, silti köyhyys periytyy. Miksi? Olisiko joku muu kannustin? Lapsi saa harrastuksensa, ilman muuta, mutta olisiko siihen joku kannustin, esimerkiksi soitot vanhainkodissa jne.... Sitä haen, annetaan, mutta vaaditaan jotain pientä. Ei vaan niin, että nyt lapseni haluaa harrastaa, antakaa rahaa koska sitä on ennenkin saatu.
Kotona opitaan mallit, ja se on todettu, että köyhyys periytyy vaikka annetaan sosiaaliavustusta. Tällä en tarkoita sitä, että sitä ei annetaisi, mutta voiko lisäksi olla joku muu juttu?
Riihikuiva raha ei todellakaan ole ainut joka auttaa, enkä ole missään niin väittänytkään. Seuraankin huolestuneena sitä tosiasiaa, että etenkin pienituloisten ja alempien sosiaaliluokkien asema huononee, eikä pelkästään tukileikkausten vuoksi, vaan myös siksi, että myös sosiaali- ja terveysmenoista leikataan. Tulemme maksamaan kasvavasta pahoinvoinnista vielä kovan hinnan. Ja vielä täsmennyksenä: köyhyyden ennaltaehkäisy vaatii toki rahallisia resursseja riittävien sosiaalitukien muodossa, että myös oikein kohdennettuja ja mitoitettua sosiaalipalveluja.
Tarkoitatko nyt tällä köyhän lapsen sellonsoitolla vanhuksille sitä, että perheen tulisi saada tukensa, ja lapsen harrastuksensa, vastikkeellisena? Että köyhän lapsella ei ole oikeutta harrastaa vapaamuotoisesti kuten muutkin lapset?
Kyllä katson, että lapsi voi tehdä jotain rahan edestä. En minäkään anna lapselleni kaikki ilmaiseksi, on sääntöjä, pitää viedä roskat, kattaa pöydän tai laittaa pyykit kuivumaan. Eli me neuvotellaan yhdessä, kuinka iso summa on kysymyksessä ja yhdessä päätetään kuinka hän hoitaa oman osuutensa. Miksi ei köyhän lapselta saa vaatia, minä en ole rikas, vaan tulen toimeen. Mutta opetan juuri lapsille, että joskus joutuu odottamaan, ja jos haluaa jotain ylimääräistä niin hän voi osallistua siihen. Mikä siinä on väärin?
Annatko sinä aina kaiken lapsille jota ne pyytää?
Ahaa - lahtarit haluavat jo köyhän lapsetkin povilleen etteensä! Mielenkiintoista!
Jos haluat ymmärtää sen niin, niin ihan vapaasti. Eli kaiken pitää saada ilmaiseksi, vaatteet, harrastukset, ruoka ja katto pään päälle. Ikinä ei tartte tehdä mitään sen eteen? En tarkoita, että lapsi ei saisi harrastaa, mutta pitääkö kaiken saada ilmaiseksi? Eli köyhälle lapselle pitää kaikki antaa ilman velvoiteita, tietenkin alakoulu ikäisen ei voi laittaa töihin, mutta kyllä nyt yläasteella jo tiedetään rahan arvon ja silloin voi jo tehdä jotain, että parantaa omaa mahdollisuutta.
Aivan varmasti voi, mutta Tikkaset voivat aivan varmasti keskustella tästä perheensä keskuudessa aivan, niin kuin sinäkin keskustelet oman lapsesi kanssa siitä, millä hän ansaitsee taskurahansa. Se, että Tikkasen tytär saa "ansaita" harrastuksensa tekemällä vastikkeellista työtä sellonsoittonsa eteen, on hyvin elitistinen harrastus, eikä todellakaan edistä lasten hyvinvointia tekemällä köyhien lasten harrastamisesta tällä tavalla ehdollista.
Lue alempi viesti....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhyys perityy ja se on fakta. Mutta heitän kysymyksen, nämäkin vuonna 1987 on saanut sosiaalietuuksia, eli opetetaanko vaan myös lapsille, että aina saa jostain rahaa. Onkohan niin, että juuri tämä tukeminen tekee näistä lapsista samanlaisia. Eli jos raha aina jostain tulee, niin se tulee jatkuvasti. Eli töitä ei loppujen lopuksi tarvitse tehdä, pärjää kuitenkin. Miksi käydä kouluja, koska silloin voi joutua töihin? Se tukeminen ei aina tarkoita rahaa, parhaiten tuet lapsia opetamalle heille, että koulukäynti on tärkeä. Sillä jos sen hoidat, sinulla on suuri mahdollisuus tehdä töitä missä haluat. Tässäkin tapauksessa, halutaan antaa lapselle harrastuksen (joka on hienoa), mutta mitä se lapsi oikeastaan oppi? Vaikka äiti ei käy töissä, niin minulla on hieno sello ja käyn soittotunneilla. Eli missä on motivaattori kouluttautua ja käydä töissä...
Minun mielestä pitää tukea työttömiä ja sairaita, mutta onko se aina riihikuivaa rahaa? Olisiko terapia jotain? Voiko joku työtön tulla sanomaan, mikä olisi se motivaattori joka puuttuu?
Siis sellonsoitossa, tai yleisesti ottaen minkään harrastuksen tukemisessa, nyt ei ole kyse vain siitä, että köyhä ipana saa jotakin tekemättä mitään. Harrastuksen tukeminen auttaa häntä ensinnäkin laajentamaan näkökulmaansa sieltä omasta, köyhästä ja suppeasta todellisuudesta, virkistää, ylläpitää sosiaalisia suhteita (ja on tärkeää, että sosiaalisia suhteita solmitaan laajasti eri sosiaaliluokkien välillä) ja yksinkertaisesti avaa mahdollisuuksia ponnistaa sieltä köyhyydestä. Lisäksi kulttuurin harrastaminen on vallan omialtainen harrastus ruokkimaan parhaimmillaan halua kouluttautua, vahvistaa nuoren itsetuntoa...
Se, että lapsen harrastukset estyisivät ja rajoittuisivat merkittävästi vanhempansa taloudellisen tilanteen vuoksi, tarkoittaa vain sitä, että hänen elinpiirinsä on niin suppea, että sieltä on sekä konkreettisesti vaikeata ponnistaa ylös, että myös nähdä siihen mahdollisuuksia ja näköaloja. Se, että ajattelet köyhyyden ajavan amerikantyyliseen sisukkuuteen ponnistaa itsensä omin voimin rikkauksiin, on toki mahdollista, mutta epätodennäköistä: paljon todennäköisempää on se, että lapsi ei edes opi näkemään mahdollisuuksia varsinkaan, jos hänen koko elämänsä on yhtä selviytymistä, ja hän jää paitsi kaikesta siitä, mitä on tarjolla ikätovereilleen.
Niin, että riihikuiva rahaa on ainut joka auttaa? En kieltänyt lapsen harrastusta, vaan asetin kysymyksen? Sitä rahaa on annettu nyt vuosia ja tuettu monta perhettä, silti köyhyys periytyy. Miksi? Olisiko joku muu kannustin? Lapsi saa harrastuksensa, ilman muuta, mutta olisiko siihen joku kannustin, esimerkiksi soitot vanhainkodissa jne.... Sitä haen, annetaan, mutta vaaditaan jotain pientä. Ei vaan niin, että nyt lapseni haluaa harrastaa, antakaa rahaa koska sitä on ennenkin saatu.
Kotona opitaan mallit, ja se on todettu, että köyhyys periytyy vaikka annetaan sosiaaliavustusta. Tällä en tarkoita sitä, että sitä ei annetaisi, mutta voiko lisäksi olla joku muu juttu?
Riihikuiva raha ei todellakaan ole ainut joka auttaa, enkä ole missään niin väittänytkään. Seuraankin huolestuneena sitä tosiasiaa, että etenkin pienituloisten ja alempien sosiaaliluokkien asema huononee, eikä pelkästään tukileikkausten vuoksi, vaan myös siksi, että myös sosiaali- ja terveysmenoista leikataan. Tulemme maksamaan kasvavasta pahoinvoinnista vielä kovan hinnan. Ja vielä täsmennyksenä: köyhyyden ennaltaehkäisy vaatii toki rahallisia resursseja riittävien sosiaalitukien muodossa, että myös oikein kohdennettuja ja mitoitettua sosiaalipalveluja.
Tarkoitatko nyt tällä köyhän lapsen sellonsoitolla vanhuksille sitä, että perheen tulisi saada tukensa, ja lapsen harrastuksensa, vastikkeellisena? Että köyhän lapsella ei ole oikeutta harrastaa vapaamuotoisesti kuten muutkin lapset?
Kyllä katson, että lapsi voi tehdä jotain rahan edestä. En minäkään anna lapselleni kaikki ilmaiseksi, on sääntöjä, pitää viedä roskat, kattaa pöydän tai laittaa pyykit kuivumaan. Eli me neuvotellaan yhdessä, kuinka iso summa on kysymyksessä ja yhdessä päätetään kuinka hän hoitaa oman osuutensa. Miksi ei köyhän lapselta saa vaatia, minä en ole rikas, vaan tulen toimeen. Mutta opetan juuri lapsille, että joskus joutuu odottamaan, ja jos haluaa jotain ylimääräistä niin hän voi osallistua siihen. Mikä siinä on väärin?
Annatko sinä aina kaiken lapsille jota ne pyytää?
Todennäköisesti Tikkasen lapsi joutuu luopumaan aika monesta asiasta, josta sinun lapsesi ei joudu luopumaan edes opetuksen antamisen vuoksi. Eli ei mitään huolta: Tikkasen lapsi todennäköisesti on ymmärtänyt aika monen asian suhteen, että hänellä ei kerta kaikkiaan ole niihin mahdollisuutta perheensä tulojen vuoksi. Ja sanottakoon vielä että minusta on aika iso yhteiskunnallinen, ja myös tasa-arvokysymys, jos köyhän lapsen tulee jopa harrastaa vastikkeellisesti. Eiköhän sellonsoiton rahoitus kuulu ennen kaikkea hänen vanhemmilleen, ja vanhempi on ratkaissut asian säästämällä muusta kulutuksesta.
Kuule, et tiedä mistä minun lapseni joutuu luopumaan, hänkin on joutunut luopumaan rakkaasta ratsatuksesta ihan vaan sen takia, kun hinnat nousivat, niin ei enää ollut varaa. Sen sijan olemme hänelle ja hänen kanssa yhdessä tehty päätös säästämisestä, millä ensi syksyllä olisi taas mahdollisuutta jatkaa. Tämä tarkoittaa sen, että lapseni säästää myös kaikki rahat jota hän saa, jotta voimme yhdessä järjestää hänen harrastuksensa ensi vuonna. Uusi suunitelma tehdään taas syksyllä. Meitä on paljon vanhempia joka oikeasti tulee toimeen tuolla rahalla jota Tikkanen saa ja me opetetaan lapsille rahan arvon. [/quote
Höpöhöpö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhyys perityy ja se on fakta. Mutta heitän kysymyksen, nämäkin vuonna 1987 on saanut sosiaalietuuksia, eli opetetaanko vaan myös lapsille, että aina saa jostain rahaa. Onkohan niin, että juuri tämä tukeminen tekee näistä lapsista samanlaisia. Eli jos raha aina jostain tulee, niin se tulee jatkuvasti. Eli töitä ei loppujen lopuksi tarvitse tehdä, pärjää kuitenkin. Miksi käydä kouluja, koska silloin voi joutua töihin? Se tukeminen ei aina tarkoita rahaa, parhaiten tuet lapsia opetamalle heille, että koulukäynti on tärkeä. Sillä jos sen hoidat, sinulla on suuri mahdollisuus tehdä töitä missä haluat. Tässäkin tapauksessa, halutaan antaa lapselle harrastuksen (joka on hienoa), mutta mitä se lapsi oikeastaan oppi? Vaikka äiti ei käy töissä, niin minulla on hieno sello ja käyn soittotunneilla. Eli missä on motivaattori kouluttautua ja käydä töissä...
Minun mielestä pitää tukea työttömiä ja sairaita, mutta onko se aina riihikuivaa rahaa? Olisiko terapia jotain? Voiko joku työtön tulla sanomaan, mikä olisi se motivaattori joka puuttuu?
Siis sellonsoitossa, tai yleisesti ottaen minkään harrastuksen tukemisessa, nyt ei ole kyse vain siitä, että köyhä ipana saa jotakin tekemättä mitään. Harrastuksen tukeminen auttaa häntä ensinnäkin laajentamaan näkökulmaansa sieltä omasta, köyhästä ja suppeasta todellisuudesta, virkistää, ylläpitää sosiaalisia suhteita (ja on tärkeää, että sosiaalisia suhteita solmitaan laajasti eri sosiaaliluokkien välillä) ja yksinkertaisesti avaa mahdollisuuksia ponnistaa sieltä köyhyydestä. Lisäksi kulttuurin harrastaminen on vallan omialtainen harrastus ruokkimaan parhaimmillaan halua kouluttautua, vahvistaa nuoren itsetuntoa...
Se, että lapsen harrastukset estyisivät ja rajoittuisivat merkittävästi vanhempansa taloudellisen tilanteen vuoksi, tarkoittaa vain sitä, että hänen elinpiirinsä on niin suppea, että sieltä on sekä konkreettisesti vaikeata ponnistaa ylös, että myös nähdä siihen mahdollisuuksia ja näköaloja. Se, että ajattelet köyhyyden ajavan amerikantyyliseen sisukkuuteen ponnistaa itsensä omin voimin rikkauksiin, on toki mahdollista, mutta epätodennäköistä: paljon todennäköisempää on se, että lapsi ei edes opi näkemään mahdollisuuksia varsinkaan, jos hänen koko elämänsä on yhtä selviytymistä, ja hän jää paitsi kaikesta siitä, mitä on tarjolla ikätovereilleen.
Niin, että riihikuiva rahaa on ainut joka auttaa? En kieltänyt lapsen harrastusta, vaan asetin kysymyksen? Sitä rahaa on annettu nyt vuosia ja tuettu monta perhettä, silti köyhyys periytyy. Miksi? Olisiko joku muu kannustin? Lapsi saa harrastuksensa, ilman muuta, mutta olisiko siihen joku kannustin, esimerkiksi soitot vanhainkodissa jne.... Sitä haen, annetaan, mutta vaaditaan jotain pientä. Ei vaan niin, että nyt lapseni haluaa harrastaa, antakaa rahaa koska sitä on ennenkin saatu.
Kotona opitaan mallit, ja se on todettu, että köyhyys periytyy vaikka annetaan sosiaaliavustusta. Tällä en tarkoita sitä, että sitä ei annetaisi, mutta voiko lisäksi olla joku muu juttu?
Riihikuiva raha ei todellakaan ole ainut joka auttaa, enkä ole missään niin väittänytkään. Seuraankin huolestuneena sitä tosiasiaa, että etenkin pienituloisten ja alempien sosiaaliluokkien asema huononee, eikä pelkästään tukileikkausten vuoksi, vaan myös siksi, että myös sosiaali- ja terveysmenoista leikataan. Tulemme maksamaan kasvavasta pahoinvoinnista vielä kovan hinnan. Ja vielä täsmennyksenä: köyhyyden ennaltaehkäisy vaatii toki rahallisia resursseja riittävien sosiaalitukien muodossa, että myös oikein kohdennettuja ja mitoitettua sosiaalipalveluja.
Tarkoitatko nyt tällä köyhän lapsen sellonsoitolla vanhuksille sitä, että perheen tulisi saada tukensa, ja lapsen harrastuksensa, vastikkeellisena? Että köyhän lapsella ei ole oikeutta harrastaa vapaamuotoisesti kuten muutkin lapset?
Kyllä katson, että lapsi voi tehdä jotain rahan edestä. En minäkään anna lapselleni kaikki ilmaiseksi, on sääntöjä, pitää viedä roskat, kattaa pöydän tai laittaa pyykit kuivumaan. Eli me neuvotellaan yhdessä, kuinka iso summa on kysymyksessä ja yhdessä päätetään kuinka hän hoitaa oman osuutensa. Miksi ei köyhän lapselta saa vaatia, minä en ole rikas, vaan tulen toimeen. Mutta opetan juuri lapsille, että joskus joutuu odottamaan, ja jos haluaa jotain ylimääräistä niin hän voi osallistua siihen. Mikä siinä on väärin?
Annatko sinä aina kaiken lapsille jota ne pyytää?
Todennäköisesti Tikkasen lapsi joutuu luopumaan aika monesta asiasta, josta sinun lapsesi ei joudu luopumaan edes opetuksen antamisen vuoksi. Eli ei mitään huolta: Tikkasen lapsi todennäköisesti on ymmärtänyt aika monen asian suhteen, että hänellä ei kerta kaikkiaan ole niihin mahdollisuutta perheensä tulojen vuoksi. Ja sanottakoon vielä että minusta on aika iso yhteiskunnallinen, ja myös tasa-arvokysymys, jos köyhän lapsen tulee jopa harrastaa vastikkeellisesti. Eiköhän sellonsoiton rahoitus kuulu ennen kaikkea hänen vanhemmilleen, ja vanhempi on ratkaissut asian säästämällä muusta kulutuksesta.
Siitähän tässä oli kysymyksessä, eli Tikkanen halusi lisää rahaa jotta hän voi rahoittaa sellon soiton. Eli hän ei itse ollutkaan valmis tekemään uhrauksia.
Tiesithän, muuten, että toimeentulotukeen kuuluu myös mahdollisuus virkistäytymiseen ja harrasteisiin, eikä ainoastaan peruselämiseen? Eli jo alustavasti on katsottu, että myös köyhällä on oltava oikeus harrastaa ja virkistyä.
Vierailija kirjoitti:
Sossurottahan se täällä taas provoamassa, miten mikään ei saa olla vastikkeellista.
Itse aloitin 15 vuotiaan kesätyöt, eikä siitä ollut muuta kun hyötyä. Vastuullinen vanhempi opettaa muunlaisen rahankäyttömallin kun sen että humputellaan rahat ja sitten huudetaan lisää, on tärkeä oppia että itsekin pitää tehdä jotakin.
Toivottavasti edes koulussa oppisi rahankäyttöä, ettei elämä perustu siihen onko varaa johonkin ärrä-kahviin tai sellonsoittoon.
Hyvä että sait töitä, se on pelkästään nykyajan lainsäädännön takia hemmetin hankalaa. Ja monen muun syyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhyys perityy ja se on fakta. Mutta heitän kysymyksen, nämäkin vuonna 1987 on saanut sosiaalietuuksia, eli opetetaanko vaan myös lapsille, että aina saa jostain rahaa. Onkohan niin, että juuri tämä tukeminen tekee näistä lapsista samanlaisia. Eli jos raha aina jostain tulee, niin se tulee jatkuvasti. Eli töitä ei loppujen lopuksi tarvitse tehdä, pärjää kuitenkin. Miksi käydä kouluja, koska silloin voi joutua töihin? Se tukeminen ei aina tarkoita rahaa, parhaiten tuet lapsia opetamalle heille, että koulukäynti on tärkeä. Sillä jos sen hoidat, sinulla on suuri mahdollisuus tehdä töitä missä haluat. Tässäkin tapauksessa, halutaan antaa lapselle harrastuksen (joka on hienoa), mutta mitä se lapsi oikeastaan oppi? Vaikka äiti ei käy töissä, niin minulla on hieno sello ja käyn soittotunneilla. Eli missä on motivaattori kouluttautua ja käydä töissä...
Minun mielestä pitää tukea työttömiä ja sairaita, mutta onko se aina riihikuivaa rahaa? Olisiko terapia jotain? Voiko joku työtön tulla sanomaan, mikä olisi se motivaattori joka puuttuu?
Siis sellonsoitossa, tai yleisesti ottaen minkään harrastuksen tukemisessa, nyt ei ole kyse vain siitä, että köyhä ipana saa jotakin tekemättä mitään. Harrastuksen tukeminen auttaa häntä ensinnäkin laajentamaan näkökulmaansa sieltä omasta, köyhästä ja suppeasta todellisuudesta, virkistää, ylläpitää sosiaalisia suhteita (ja on tärkeää, että sosiaalisia suhteita solmitaan laajasti eri sosiaaliluokkien välillä) ja yksinkertaisesti avaa mahdollisuuksia ponnistaa sieltä köyhyydestä. Lisäksi kulttuurin harrastaminen on vallan omialtainen harrastus ruokkimaan parhaimmillaan halua kouluttautua, vahvistaa nuoren itsetuntoa...
Se, että lapsen harrastukset estyisivät ja rajoittuisivat merkittävästi vanhempansa taloudellisen tilanteen vuoksi, tarkoittaa vain sitä, että hänen elinpiirinsä on niin suppea, että sieltä on sekä konkreettisesti vaikeata ponnistaa ylös, että myös nähdä siihen mahdollisuuksia ja näköaloja. Se, että ajattelet köyhyyden ajavan amerikantyyliseen sisukkuuteen ponnistaa itsensä omin voimin rikkauksiin, on toki mahdollista, mutta epätodennäköistä: paljon todennäköisempää on se, että lapsi ei edes opi näkemään mahdollisuuksia varsinkaan, jos hänen koko elämänsä on yhtä selviytymistä, ja hän jää paitsi kaikesta siitä, mitä on tarjolla ikätovereilleen.
Niin, että riihikuiva rahaa on ainut joka auttaa? En kieltänyt lapsen harrastusta, vaan asetin kysymyksen? Sitä rahaa on annettu nyt vuosia ja tuettu monta perhettä, silti köyhyys periytyy. Miksi? Olisiko joku muu kannustin? Lapsi saa harrastuksensa, ilman muuta, mutta olisiko siihen joku kannustin, esimerkiksi soitot vanhainkodissa jne.... Sitä haen, annetaan, mutta vaaditaan jotain pientä. Ei vaan niin, että nyt lapseni haluaa harrastaa, antakaa rahaa koska sitä on ennenkin saatu.
Kotona opitaan mallit, ja se on todettu, että köyhyys periytyy vaikka annetaan sosiaaliavustusta. Tällä en tarkoita sitä, että sitä ei annetaisi, mutta voiko lisäksi olla joku muu juttu?
Riihikuiva raha ei todellakaan ole ainut joka auttaa, enkä ole missään niin väittänytkään. Seuraankin huolestuneena sitä tosiasiaa, että etenkin pienituloisten ja alempien sosiaaliluokkien asema huononee, eikä pelkästään tukileikkausten vuoksi, vaan myös siksi, että myös sosiaali- ja terveysmenoista leikataan. Tulemme maksamaan kasvavasta pahoinvoinnista vielä kovan hinnan. Ja vielä täsmennyksenä: köyhyyden ennaltaehkäisy vaatii toki rahallisia resursseja riittävien sosiaalitukien muodossa, että myös oikein kohdennettuja ja mitoitettua sosiaalipalveluja.
Tarkoitatko nyt tällä köyhän lapsen sellonsoitolla vanhuksille sitä, että perheen tulisi saada tukensa, ja lapsen harrastuksensa, vastikkeellisena? Että köyhän lapsella ei ole oikeutta harrastaa vapaamuotoisesti kuten muutkin lapset?
Kyllä katson, että lapsi voi tehdä jotain rahan edestä. En minäkään anna lapselleni kaikki ilmaiseksi, on sääntöjä, pitää viedä roskat, kattaa pöydän tai laittaa pyykit kuivumaan. Eli me neuvotellaan yhdessä, kuinka iso summa on kysymyksessä ja yhdessä päätetään kuinka hän hoitaa oman osuutensa. Miksi ei köyhän lapselta saa vaatia, minä en ole rikas, vaan tulen toimeen. Mutta opetan juuri lapsille, että joskus joutuu odottamaan, ja jos haluaa jotain ylimääräistä niin hän voi osallistua siihen. Mikä siinä on väärin?
Annatko sinä aina kaiken lapsille jota ne pyytää?
Todennäköisesti Tikkasen lapsi joutuu luopumaan aika monesta asiasta, josta sinun lapsesi ei joudu luopumaan edes opetuksen antamisen vuoksi. Eli ei mitään huolta: Tikkasen lapsi todennäköisesti on ymmärtänyt aika monen asian suhteen, että hänellä ei kerta kaikkiaan ole niihin mahdollisuutta perheensä tulojen vuoksi. Ja sanottakoon vielä että minusta on aika iso yhteiskunnallinen, ja myös tasa-arvokysymys, jos köyhän lapsen tulee jopa harrastaa vastikkeellisesti. Eiköhän sellonsoiton rahoitus kuulu ennen kaikkea hänen vanhemmilleen, ja vanhempi on ratkaissut asian säästämällä muusta kulutuksesta.
Kuule, et tiedä mistä minun lapseni joutuu luopumaan, hänkin on joutunut luopumaan rakkaasta ratsatuksesta ihan vaan sen takia, kun hinnat nousivat, niin ei enää ollut varaa. Sen sijan olemme hänelle ja hänen kanssa yhdessä tehty päätös säästämisestä, millä ensi syksyllä olisi taas mahdollisuutta jatkaa. Tämä tarkoittaa sen, että lapseni säästää myös kaikki rahat jota hän saa, jotta voimme yhdessä järjestää hänen harrastuksensa ensi vuonna. Uusi suunitelma tehdään taas syksyllä. Meitä on paljon vanhempia joka oikeasti tulee toimeen tuolla rahalla jota Tikkanen saa ja me opetetaan lapsille rahan arvon.
Sinun lapsellasi on terve malli. Suunnitellaan, valitaan, odotetaankin hieman että on oikeasti varaa. Jos lapsellesi kävisi huono tuuri ja jäisi vaikka työttömäksi, lapsesi osaisi sopeuttaa menot tuloihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhyys perityy ja se on fakta. Mutta heitän kysymyksen, nämäkin vuonna 1987 on saanut sosiaalietuuksia, eli opetetaanko vaan myös lapsille, että aina saa jostain rahaa. Onkohan niin, että juuri tämä tukeminen tekee näistä lapsista samanlaisia. Eli jos raha aina jostain tulee, niin se tulee jatkuvasti. Eli töitä ei loppujen lopuksi tarvitse tehdä, pärjää kuitenkin. Miksi käydä kouluja, koska silloin voi joutua töihin? Se tukeminen ei aina tarkoita rahaa, parhaiten tuet lapsia opetamalle heille, että koulukäynti on tärkeä. Sillä jos sen hoidat, sinulla on suuri mahdollisuus tehdä töitä missä haluat. Tässäkin tapauksessa, halutaan antaa lapselle harrastuksen (joka on hienoa), mutta mitä se lapsi oikeastaan oppi? Vaikka äiti ei käy töissä, niin minulla on hieno sello ja käyn soittotunneilla. Eli missä on motivaattori kouluttautua ja käydä töissä...
Minun mielestä pitää tukea työttömiä ja sairaita, mutta onko se aina riihikuivaa rahaa? Olisiko terapia jotain? Voiko joku työtön tulla sanomaan, mikä olisi se motivaattori joka puuttuu?
Siis sellonsoitossa, tai yleisesti ottaen minkään harrastuksen tukemisessa, nyt ei ole kyse vain siitä, että köyhä ipana saa jotakin tekemättä mitään. Harrastuksen tukeminen auttaa häntä ensinnäkin laajentamaan näkökulmaansa sieltä omasta, köyhästä ja suppeasta todellisuudesta, virkistää, ylläpitää sosiaalisia suhteita (ja on tärkeää, että sosiaalisia suhteita solmitaan laajasti eri sosiaaliluokkien välillä) ja yksinkertaisesti avaa mahdollisuuksia ponnistaa sieltä köyhyydestä. Lisäksi kulttuurin harrastaminen on vallan omialtainen harrastus ruokkimaan parhaimmillaan halua kouluttautua, vahvistaa nuoren itsetuntoa...
Se, että lapsen harrastukset estyisivät ja rajoittuisivat merkittävästi vanhempansa taloudellisen tilanteen vuoksi, tarkoittaa vain sitä, että hänen elinpiirinsä on niin suppea, että sieltä on sekä konkreettisesti vaikeata ponnistaa ylös, että myös nähdä siihen mahdollisuuksia ja näköaloja. Se, että ajattelet köyhyyden ajavan amerikantyyliseen sisukkuuteen ponnistaa itsensä omin voimin rikkauksiin, on toki mahdollista, mutta epätodennäköistä: paljon todennäköisempää on se, että lapsi ei edes opi näkemään mahdollisuuksia varsinkaan, jos hänen koko elämänsä on yhtä selviytymistä, ja hän jää paitsi kaikesta siitä, mitä on tarjolla ikätovereilleen.
Niin, että riihikuiva rahaa on ainut joka auttaa? En kieltänyt lapsen harrastusta, vaan asetin kysymyksen? Sitä rahaa on annettu nyt vuosia ja tuettu monta perhettä, silti köyhyys periytyy. Miksi? Olisiko joku muu kannustin? Lapsi saa harrastuksensa, ilman muuta, mutta olisiko siihen joku kannustin, esimerkiksi soitot vanhainkodissa jne.... Sitä haen, annetaan, mutta vaaditaan jotain pientä. Ei vaan niin, että nyt lapseni haluaa harrastaa, antakaa rahaa koska sitä on ennenkin saatu.
Kotona opitaan mallit, ja se on todettu, että köyhyys periytyy vaikka annetaan sosiaaliavustusta. Tällä en tarkoita sitä, että sitä ei annetaisi, mutta voiko lisäksi olla joku muu juttu?
Sinäkin saat varmasti rahaa joka kuukausi. Se on tietysti enemmän kuin köyhät saavat. Silti kulutat ja tarviset sitä koko ajan. Se ei kuitenkaan kuulu kenellekään, koska sitä on riittävästi.
Miksi sitten köyhän raha-asiat kuuluisivat sinun päätäntävaltaasi? Kuka elää sillä että saa rahaa kerran elämässään?
Saan täsmälleen saman summan kun Tikkanen, tosin se on palkka. En saa etuuksia, muuta kuin lapsilisä ja elatustuki. Eli täsmälleen saman summan saan, ero on vaan siinä, olen töissä hän kotona. Minä saan rahat riittämään, hän ei saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhyys perityy ja se on fakta. Mutta heitän kysymyksen, nämäkin vuonna 1987 on saanut sosiaalietuuksia, eli opetetaanko vaan myös lapsille, että aina saa jostain rahaa. Onkohan niin, että juuri tämä tukeminen tekee näistä lapsista samanlaisia. Eli jos raha aina jostain tulee, niin se tulee jatkuvasti. Eli töitä ei loppujen lopuksi tarvitse tehdä, pärjää kuitenkin. Miksi käydä kouluja, koska silloin voi joutua töihin? Se tukeminen ei aina tarkoita rahaa, parhaiten tuet lapsia opetamalle heille, että koulukäynti on tärkeä. Sillä jos sen hoidat, sinulla on suuri mahdollisuus tehdä töitä missä haluat. Tässäkin tapauksessa, halutaan antaa lapselle harrastuksen (joka on hienoa), mutta mitä se lapsi oikeastaan oppi? Vaikka äiti ei käy töissä, niin minulla on hieno sello ja käyn soittotunneilla. Eli missä on motivaattori kouluttautua ja käydä töissä...
Minun mielestä pitää tukea työttömiä ja sairaita, mutta onko se aina riihikuivaa rahaa? Olisiko terapia jotain? Voiko joku työtön tulla sanomaan, mikä olisi se motivaattori joka puuttuu?
Siis sellonsoitossa, tai yleisesti ottaen minkään harrastuksen tukemisessa, nyt ei ole kyse vain siitä, että köyhä ipana saa jotakin tekemättä mitään. Harrastuksen tukeminen auttaa häntä ensinnäkin laajentamaan näkökulmaansa sieltä omasta, köyhästä ja suppeasta todellisuudesta, virkistää, ylläpitää sosiaalisia suhteita (ja on tärkeää, että sosiaalisia suhteita solmitaan laajasti eri sosiaaliluokkien välillä) ja yksinkertaisesti avaa mahdollisuuksia ponnistaa sieltä köyhyydestä. Lisäksi kulttuurin harrastaminen on vallan omialtainen harrastus ruokkimaan parhaimmillaan halua kouluttautua, vahvistaa nuoren itsetuntoa...
Se, että lapsen harrastukset estyisivät ja rajoittuisivat merkittävästi vanhempansa taloudellisen tilanteen vuoksi, tarkoittaa vain sitä, että hänen elinpiirinsä on niin suppea, että sieltä on sekä konkreettisesti vaikeata ponnistaa ylös, että myös nähdä siihen mahdollisuuksia ja näköaloja. Se, että ajattelet köyhyyden ajavan amerikantyyliseen sisukkuuteen ponnistaa itsensä omin voimin rikkauksiin, on toki mahdollista, mutta epätodennäköistä: paljon todennäköisempää on se, että lapsi ei edes opi näkemään mahdollisuuksia varsinkaan, jos hänen koko elämänsä on yhtä selviytymistä, ja hän jää paitsi kaikesta siitä, mitä on tarjolla ikätovereilleen.
Niin, että riihikuiva rahaa on ainut joka auttaa? En kieltänyt lapsen harrastusta, vaan asetin kysymyksen? Sitä rahaa on annettu nyt vuosia ja tuettu monta perhettä, silti köyhyys periytyy. Miksi? Olisiko joku muu kannustin? Lapsi saa harrastuksensa, ilman muuta, mutta olisiko siihen joku kannustin, esimerkiksi soitot vanhainkodissa jne.... Sitä haen, annetaan, mutta vaaditaan jotain pientä. Ei vaan niin, että nyt lapseni haluaa harrastaa, antakaa rahaa koska sitä on ennenkin saatu.
Kotona opitaan mallit, ja se on todettu, että köyhyys periytyy vaikka annetaan sosiaaliavustusta. Tällä en tarkoita sitä, että sitä ei annetaisi, mutta voiko lisäksi olla joku muu juttu?
Riihikuiva raha ei todellakaan ole ainut joka auttaa, enkä ole missään niin väittänytkään. Seuraankin huolestuneena sitä tosiasiaa, että etenkin pienituloisten ja alempien sosiaaliluokkien asema huononee, eikä pelkästään tukileikkausten vuoksi, vaan myös siksi, että myös sosiaali- ja terveysmenoista leikataan. Tulemme maksamaan kasvavasta pahoinvoinnista vielä kovan hinnan. Ja vielä täsmennyksenä: köyhyyden ennaltaehkäisy vaatii toki rahallisia resursseja riittävien sosiaalitukien muodossa, että myös oikein kohdennettuja ja mitoitettua sosiaalipalveluja.
Tarkoitatko nyt tällä köyhän lapsen sellonsoitolla vanhuksille sitä, että perheen tulisi saada tukensa, ja lapsen harrastuksensa, vastikkeellisena? Että köyhän lapsella ei ole oikeutta harrastaa vapaamuotoisesti kuten muutkin lapset?
Kyllä katson, että lapsi voi tehdä jotain rahan edestä. En minäkään anna lapselleni kaikki ilmaiseksi, on sääntöjä, pitää viedä roskat, kattaa pöydän tai laittaa pyykit kuivumaan. Eli me neuvotellaan yhdessä, kuinka iso summa on kysymyksessä ja yhdessä päätetään kuinka hän hoitaa oman osuutensa. Miksi ei köyhän lapselta saa vaatia, minä en ole rikas, vaan tulen toimeen. Mutta opetan juuri lapsille, että joskus joutuu odottamaan, ja jos haluaa jotain ylimääräistä niin hän voi osallistua siihen. Mikä siinä on väärin?
Annatko sinä aina kaiken lapsille jota ne pyytää?
Todennäköisesti Tikkasen lapsi joutuu luopumaan aika monesta asiasta, josta sinun lapsesi ei joudu luopumaan edes opetuksen antamisen vuoksi. Eli ei mitään huolta: Tikkasen lapsi todennäköisesti on ymmärtänyt aika monen asian suhteen, että hänellä ei kerta kaikkiaan ole niihin mahdollisuutta perheensä tulojen vuoksi. Ja sanottakoon vielä että minusta on aika iso yhteiskunnallinen, ja myös tasa-arvokysymys, jos köyhän lapsen tulee jopa harrastaa vastikkeellisesti. Eiköhän sellonsoiton rahoitus kuulu ennen kaikkea hänen vanhemmilleen, ja vanhempi on ratkaissut asian säästämällä muusta kulutuksesta.
Kuule, et tiedä mistä minun lapseni joutuu luopumaan, hänkin on joutunut luopumaan rakkaasta ratsatuksesta ihan vaan sen takia, kun hinnat nousivat, niin ei enää ollut varaa. Sen sijan olemme hänelle ja hänen kanssa yhdessä tehty päätös säästämisestä, millä ensi syksyllä olisi taas mahdollisuutta jatkaa. Tämä tarkoittaa sen, että lapseni säästää myös kaikki rahat jota hän saa, jotta voimme yhdessä järjestää hänen harrastuksensa ensi vuonna. Uusi suunitelma tehdään taas syksyllä. Meitä on paljon vanhempia joka oikeasti tulee toimeen tuolla rahalla jota Tikkanen saa ja me opetetaan lapsille rahan arvon.
Terveisiä sinne Eliittilandiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhyys perityy ja se on fakta. Mutta heitän kysymyksen, nämäkin vuonna 1987 on saanut sosiaalietuuksia, eli opetetaanko vaan myös lapsille, että aina saa jostain rahaa. Onkohan niin, että juuri tämä tukeminen tekee näistä lapsista samanlaisia. Eli jos raha aina jostain tulee, niin se tulee jatkuvasti. Eli töitä ei loppujen lopuksi tarvitse tehdä, pärjää kuitenkin. Miksi käydä kouluja, koska silloin voi joutua töihin? Se tukeminen ei aina tarkoita rahaa, parhaiten tuet lapsia opetamalle heille, että koulukäynti on tärkeä. Sillä jos sen hoidat, sinulla on suuri mahdollisuus tehdä töitä missä haluat. Tässäkin tapauksessa, halutaan antaa lapselle harrastuksen (joka on hienoa), mutta mitä se lapsi oikeastaan oppi? Vaikka äiti ei käy töissä, niin minulla on hieno sello ja käyn soittotunneilla. Eli missä on motivaattori kouluttautua ja käydä töissä...
Minun mielestä pitää tukea työttömiä ja sairaita, mutta onko se aina riihikuivaa rahaa? Olisiko terapia jotain? Voiko joku työtön tulla sanomaan, mikä olisi se motivaattori joka puuttuu?
Siis sellonsoitossa, tai yleisesti ottaen minkään harrastuksen tukemisessa, nyt ei ole kyse vain siitä, että köyhä ipana saa jotakin tekemättä mitään. Harrastuksen tukeminen auttaa häntä ensinnäkin laajentamaan näkökulmaansa sieltä omasta, köyhästä ja suppeasta todellisuudesta, virkistää, ylläpitää sosiaalisia suhteita (ja on tärkeää, että sosiaalisia suhteita solmitaan laajasti eri sosiaaliluokkien välillä) ja yksinkertaisesti avaa mahdollisuuksia ponnistaa sieltä köyhyydestä. Lisäksi kulttuurin harrastaminen on vallan omialtainen harrastus ruokkimaan parhaimmillaan halua kouluttautua, vahvistaa nuoren itsetuntoa...
Se, että lapsen harrastukset estyisivät ja rajoittuisivat merkittävästi vanhempansa taloudellisen tilanteen vuoksi, tarkoittaa vain sitä, että hänen elinpiirinsä on niin suppea, että sieltä on sekä konkreettisesti vaikeata ponnistaa ylös, että myös nähdä siihen mahdollisuuksia ja näköaloja. Se, että ajattelet köyhyyden ajavan amerikantyyliseen sisukkuuteen ponnistaa itsensä omin voimin rikkauksiin, on toki mahdollista, mutta epätodennäköistä: paljon todennäköisempää on se, että lapsi ei edes opi näkemään mahdollisuuksia varsinkaan, jos hänen koko elämänsä on yhtä selviytymistä, ja hän jää paitsi kaikesta siitä, mitä on tarjolla ikätovereilleen.
Niin, että riihikuiva rahaa on ainut joka auttaa? En kieltänyt lapsen harrastusta, vaan asetin kysymyksen? Sitä rahaa on annettu nyt vuosia ja tuettu monta perhettä, silti köyhyys periytyy. Miksi? Olisiko joku muu kannustin? Lapsi saa harrastuksensa, ilman muuta, mutta olisiko siihen joku kannustin, esimerkiksi soitot vanhainkodissa jne.... Sitä haen, annetaan, mutta vaaditaan jotain pientä. Ei vaan niin, että nyt lapseni haluaa harrastaa, antakaa rahaa koska sitä on ennenkin saatu.
Kotona opitaan mallit, ja se on todettu, että köyhyys periytyy vaikka annetaan sosiaaliavustusta. Tällä en tarkoita sitä, että sitä ei annetaisi, mutta voiko lisäksi olla joku muu juttu?
Riihikuiva raha ei todellakaan ole ainut joka auttaa, enkä ole missään niin väittänytkään. Seuraankin huolestuneena sitä tosiasiaa, että etenkin pienituloisten ja alempien sosiaaliluokkien asema huononee, eikä pelkästään tukileikkausten vuoksi, vaan myös siksi, että myös sosiaali- ja terveysmenoista leikataan. Tulemme maksamaan kasvavasta pahoinvoinnista vielä kovan hinnan. Ja vielä täsmennyksenä: köyhyyden ennaltaehkäisy vaatii toki rahallisia resursseja riittävien sosiaalitukien muodossa, että myös oikein kohdennettuja ja mitoitettua sosiaalipalveluja.
Tarkoitatko nyt tällä köyhän lapsen sellonsoitolla vanhuksille sitä, että perheen tulisi saada tukensa, ja lapsen harrastuksensa, vastikkeellisena? Että köyhän lapsella ei ole oikeutta harrastaa vapaamuotoisesti kuten muutkin lapset?
Kyllä katson, että lapsi voi tehdä jotain rahan edestä. En minäkään anna lapselleni kaikki ilmaiseksi, on sääntöjä, pitää viedä roskat, kattaa pöydän tai laittaa pyykit kuivumaan. Eli me neuvotellaan yhdessä, kuinka iso summa on kysymyksessä ja yhdessä päätetään kuinka hän hoitaa oman osuutensa. Miksi ei köyhän lapselta saa vaatia, minä en ole rikas, vaan tulen toimeen. Mutta opetan juuri lapsille, että joskus joutuu odottamaan, ja jos haluaa jotain ylimääräistä niin hän voi osallistua siihen. Mikä siinä on väärin?
Annatko sinä aina kaiken lapsille jota ne pyytää?
Todennäköisesti Tikkasen lapsi joutuu luopumaan aika monesta asiasta, josta sinun lapsesi ei joudu luopumaan edes opetuksen antamisen vuoksi. Eli ei mitään huolta: Tikkasen lapsi todennäköisesti on ymmärtänyt aika monen asian suhteen, että hänellä ei kerta kaikkiaan ole niihin mahdollisuutta perheensä tulojen vuoksi. Ja sanottakoon vielä että minusta on aika iso yhteiskunnallinen, ja myös tasa-arvokysymys, jos köyhän lapsen tulee jopa harrastaa vastikkeellisesti. Eiköhän sellonsoiton rahoitus kuulu ennen kaikkea hänen vanhemmilleen, ja vanhempi on ratkaissut asian säästämällä muusta kulutuksesta.
Kuule, et tiedä mistä minun lapseni joutuu luopumaan, hänkin on joutunut luopumaan rakkaasta ratsatuksesta ihan vaan sen takia, kun hinnat nousivat, niin ei enää ollut varaa. Sen sijan olemme hänelle ja hänen kanssa yhdessä tehty päätös säästämisestä, millä ensi syksyllä olisi taas mahdollisuutta jatkaa. Tämä tarkoittaa sen, että lapseni säästää myös kaikki rahat jota hän saa, jotta voimme yhdessä järjestää hänen harrastuksensa ensi vuonna. Uusi suunitelma tehdään taas syksyllä. Meitä on paljon vanhempia joka oikeasti tulee toimeen tuolla rahalla jota Tikkanen saa ja me opetetaan lapsille rahan arvon. [/quote
Höpöhöpö.
Kertoo, enemmän sinusta kuin minusta tuo kommentti....
Hanki töitä, kouluttaudu, ryhdy yrittäjäksi! Vaativia imperatiiveja. Totta on, että ihmisen oma tahto tehdä omasta elämästä hyvää, on perusta kaikelle. Kuitenkin tuo itseva syyllistäminen ei auta kerään. Jos Suonessa olisi oikeasti vähän koulutusta vaativaa työtä sekä osa-aikatyötä, olisi se helpotus mm. vajaatyökykyisille, mutta valitettavasti näitä työpaikkoje ei enää ole, koska ne eivät ole tuottavia ja ne on korvattu itsepalvelulla ja netillä. Ns.lapiotöitä tai postimerkkien liimausta ja kirjeen vientiä postiin ei tarvita. On siis utopistista kuvitella kaikkien saavan asiantuntemusta vaativia töitä. Tämän vuoksi on vain hyväksyttävä tietty osuus kansasta, joka on ns.liikaväestöä ja käytettävä perustuloa tms. Koska syntyvyys joka tapauksessa pienenee, liikaväestöä tuodaan lisää ulkomailta! Se on virhe.
Vierailija kirjoitti:
Sossurottahan se täällä taas provoamassa, miten mikään ei saa olla vastikkeellista.
Itse aloitin 15 vuotiaan kesätyöt, eikä siitä ollut muuta kun hyötyä. Vastuullinen vanhempi opettaa muunlaisen rahankäyttömallin kun sen että humputellaan rahat ja sitten huudetaan lisää, on tärkeä oppia että itsekin pitää tehdä jotakin.
Toivottavasti edes koulussa oppisi rahankäyttöä, ettei elämä perustu siihen onko varaa johonkin ärrä-kahviin tai sellonsoittoon.
N.a.u.r.e.t.t.a.v.a kommentti jossa ei ole päätä eikä häntää. Ainastaan mieleen tulee että taasko tämä nettiriippuvainen sossurottaa huutava on harhoissaan täällä.
Tikkasen lapsen elämä määräytyy ihan muiden asioiden kuin ärrä kahvien tai sossurotta huuteluiden mukaan, ihan aikuisten oikeasti. Lisäksi hänen lapsensa on se joka soittaa selloa, joka on vitsikkäässä mielessäsi kovinkin tuomittavaa. Nauretaan yhsessä humputtelullesi, johon sinun rahasi riittävät, koska selvinpäin et ole missään viestissäsi ollut, vielä en kehoita sinua katkaisemaan putkeasi
Pääset nettiriippuvaisuudestasi eroon hakemalla apua siihen. Rohkeasti vain ei se voi olla vaikeaa jos kerran on aloittanut työnteonkin jo 13 vuotiaana.
Siitähän tässä oli kysymyksessä, eli Tikkanen halusi lisää rahaa jotta hän voi rahoittaa sellon soiton. Eli hän ei itse ollutkaan valmis tekemään uhrauksia.