Susanna Koski vastaa työttömän haasteeseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tikkanen joutuu tekemään tukihakemuksen aina kuukausittain uudestaan. Viranomaisten byrokratia on yksi asia, mikä uuvuttaa. Tikkasen mukaan se käy yksistään jo työstä."

Siis huomaa kyllä ettei henkilö ole juuri elämässään töitä tehnyt kun yhden tt-hakemuksen täyttö per kuukausi käy hänen mukaan työstä.

"Rahaa ei ole ylimääräiseen. Ainut, mistä voi nipistää on ruoka."

Ja silti on roimasti ylipainoinen??

"Ylellisyyttä on se, että raaskin R-kioskilta ostaa kahvin."

Miksi ihmeessä ostaa ärrältä kahvia lähes samalla hinnalla millä saa kahvipaketin kaupasta?

Tuota minäkin ihmettelen. Onko tosiaan luksusta se että joku muu on keittänyt sen saman kahvin, minkä kotonakin voisi tehdä? Samaa juhlamokkaa se on, jatkuvasti on tarjouksessa joten vaikea uskoa että tämä olisi liian kallista ellei ihan litratolkulla juo kahvia päivässä. Melkein samalla hinnalla voi mennä oikeaan kahvilaan ja tilata kunnon kahvin.

Vähän kuulkaapas veikkaan että Tikkanen ei ole köyhä siksi, että hän ostaa joskus Ärrältä aivan huiman kalliin kahvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä työtöntä saa haukkua eikö se muka ole rikollista toimintaa? Pitäisikö ilmoittaa poliisille? Käytäisiin läpi näiden haukkujien muukin netissä kirjoittelu. Luulen että voisi selvitä paljon muitakin rikoksia näiden kontolta.

Julkinen haukkuminen ja valheiden levittäminen on kunnianloukkaus. Se on asianomistajarikos, jonka uhrilla on oikeus saada korvauksia henkisestä kärsimyksestä. Varokaa siis sanojanne tai muuten edessä voi olla oikeudenkäynti ja kallis lasku.

Niin, täällä on ihan nimellä tehtyjä haukkumaketjuja Susannasta. Samat säännöt koskevat varmaan myös hänen hukkumistaan? Vai miksi vain tämän työttömän haukkuminen on "rikollista"?

Susannaa kritisoidaan hänen ymmärryksen puutteesta raadollisuudestaan köyhiä kohtaa, mutta haukutaan hyvin vähän.

Tikkasesta blaastataan kaikkea rumaa uudestaan ja uuudestaan hänen feikkaamisesta lihavuudesta tyttärestä ja sellonsoitoston tukemisesta sairuksistaan....jne häntä haukutaan pelkästään yrittämättä ymmärtää. Eivät ole mitenkään verrattavissa nämä asiat. Susanna ei ole se uhri, vaikka kokoomus yrittää asian näin esittää, vaan susanna on sanomisineen syy ihmisten mielen pahoittamiseen tämän asian tiimoilta.

Kumpaakaan ei saa haukkua mutta ongelman on aiheuttanut juuri nämä Tikkasen pahalle ololle naurajat ja hänelle ilkkujat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä työtöntä saa haukkua eikö se muka ole rikollista toimintaa? Pitäisikö ilmoittaa poliisille? Käytäisiin läpi näiden haukkujien muukin netissä kirjoittelu. Luulen että voisi selvitä paljon muitakin rikoksia näiden kontolta.

Julkinen haukkuminen ja valheiden levittäminen on kunnianloukkaus. Se on asianomistajarikos, jonka uhrilla on oikeus saada korvauksia henkisestä kärsimyksestä. Varokaa siis sanojanne tai muuten edessä voi olla oikeudenkäynti ja kallis lasku.

Niin, täällä on ihan nimellä tehtyjä haukkumaketjuja Susannasta. Samat säännöt koskevat varmaan myös hänen hukkumistaan? Vai miksi vain tämän työttömän haukkuminen on "rikollista"?

Susannaa kritisoidaan hänen ymmärryksen puutteesta raadollisuudestaan köyhiä kohtaa, mutta haukutaan hyvin vähän.

Tikkasesta blaastataan kaikkea rumaa uudestaan ja uuudestaan hänen feikkaamisesta lihavuudesta tyttärestä ja sellonsoitoston tukemisesta sairuksistaan....jne häntä haukutaan pelkästään yrittämättä ymmärtää. Eivät ole mitenkään verrattavissa nämä asiat. Susanna ei ole se uhri, vaikka kokoomus yrittää asian näin esittää, vaan susanna on sanomisineen syy ihmisten mielen pahoittamiseen tämän asian tiimoilta.

Kumpaakaan ei saa haukkua mutta ongelman on aiheuttanut juuri nämä Tikkasen pahalle ololle naurajat ja hänelle ilkkujat.

Älä muuten unohda vielä sitä pahinta syntiä: kun se Tikkanen on ostanut Ärrältä kahvia.

Vierailija kirjoitti:

Ihan mielenkiinnosta: onko täällä kukaan sitä mieltä että tuolla työttömällä olisi myös itse mahdollisuuksia tehdä muutoksia elämäänsä tai että hänen omat valintansa olisivat taustavaikuttajina? Onko kaikkien mielestä ainoa ratkaisu syytää tälle perheelle lisää rahaa? Todella vähän on ollut mitään keskustelua tästä näkökulmasta. 

Rouvalla on ainakin 30-40 kiloa ylipainoa, joten varaa on syödä. Ja turha tulla ulisemaan etteikö köyhä voi syödä terveellisesti, kyllä voi. Etenkin työtön köyhä jolla käytännössä kaikki aika maailmassa käydä kaupassa ja tehdä ruokaa. Itsekään en päässyt lihomaan eläessäni opintotuella 5 vuotta.

Itse uskon että ihmisillä on oikeus ja velvollisuus tehdä päätöksiä oman elämänsä suhteen niin, että heidän elämänlaatunsa paranee, loukkaamatta muita ihmisiä ja heidän oikeuksiaan. Tämän rouvan kohdalla on kuitenkin vaikea nähdä mitään kovin realistisia vaihtoehtoja. Alan valinta on alunperin ollut huono ja 20 vuotta työelämän ulkopuolella tekee työpaikan saamisesta vapailta markkinoilta todella vaikeaa. Joku palkkatuettu osa-aikatyö tai harjoittelu voisi olla vaihtoehtoja, mutta hänen omien sanojensa mukaan ei niihin kykene. Työkyvyttömyydessä on vaan se juttu, että se ei ole subjektiivinen kokemus siitä ettei pysty tekemään tiettyä työtä vaan kyvyttömyys tehdä mitään työtä. Ehkä tämän naisen kohdalla peli on menetetty, mutta se ei johdu sairauksista vaan menneisyyden huonoista valinnoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhyys perityy ja se on fakta. Mutta heitän kysymyksen, nämäkin vuonna 1987 on saanut sosiaalietuuksia, eli opetetaanko vaan myös lapsille, että aina saa jostain rahaa. Onkohan niin, että juuri tämä tukeminen tekee näistä lapsista samanlaisia. Eli jos raha aina jostain tulee, niin se tulee jatkuvasti. Eli töitä ei loppujen lopuksi tarvitse tehdä, pärjää kuitenkin. Miksi käydä kouluja, koska silloin voi joutua töihin? Se tukeminen ei aina tarkoita rahaa, parhaiten tuet lapsia opetamalle heille, että koulukäynti on tärkeä. Sillä jos sen hoidat, sinulla on suuri mahdollisuus tehdä töitä missä haluat. Tässäkin tapauksessa, halutaan antaa lapselle harrastuksen (joka on hienoa), mutta mitä se lapsi oikeastaan oppi? Vaikka äiti ei käy töissä, niin minulla on hieno sello ja käyn soittotunneilla. Eli missä on motivaattori kouluttautua ja käydä töissä...

Minun mielestä pitää tukea työttömiä ja sairaita, mutta onko se aina riihikuivaa rahaa? Olisiko terapia jotain? Voiko joku työtön tulla sanomaan, mikä olisi se motivaattori joka puuttuu?

Siis sellonsoitossa, tai yleisesti ottaen minkään harrastuksen tukemisessa, nyt ei ole kyse vain siitä, että köyhä ipana saa jotakin tekemättä mitään. Harrastuksen tukeminen auttaa häntä ensinnäkin laajentamaan näkökulmaansa sieltä omasta, köyhästä ja suppeasta todellisuudesta, virkistää, ylläpitää sosiaalisia suhteita (ja on tärkeää, että sosiaalisia suhteita solmitaan laajasti eri sosiaaliluokkien välillä) ja yksinkertaisesti avaa mahdollisuuksia ponnistaa sieltä köyhyydestä. Lisäksi kulttuurin harrastaminen on vallan omialtainen harrastus ruokkimaan parhaimmillaan halua kouluttautua, vahvistaa nuoren itsetuntoa... 

Se, että lapsen harrastukset estyisivät ja rajoittuisivat merkittävästi vanhempansa taloudellisen tilanteen vuoksi, tarkoittaa vain sitä, että hänen elinpiirinsä on niin suppea, että sieltä on sekä konkreettisesti vaikeata ponnistaa ylös, että myös nähdä siihen mahdollisuuksia ja näköaloja. Se, että ajattelet köyhyyden ajavan amerikantyyliseen sisukkuuteen ponnistaa itsensä omin voimin rikkauksiin, on toki mahdollista, mutta epätodennäköistä: paljon todennäköisempää on se, että lapsi ei edes opi näkemään mahdollisuuksia varsinkaan, jos hänen koko elämänsä on yhtä selviytymistä, ja hän jää paitsi kaikesta siitä, mitä on tarjolla ikätovereilleen.

Niin, että riihikuiva rahaa on ainut joka auttaa? En kieltänyt lapsen harrastusta, vaan asetin kysymyksen? Sitä rahaa on annettu nyt vuosia ja tuettu monta perhettä, silti köyhyys periytyy. Miksi? Olisiko joku muu kannustin? Lapsi saa harrastuksensa, ilman muuta, mutta olisiko siihen joku kannustin, esimerkiksi soitot vanhainkodissa jne.... Sitä haen, annetaan, mutta vaaditaan jotain pientä. Ei vaan niin, että nyt lapseni haluaa harrastaa, antakaa rahaa koska sitä on ennenkin saatu.

Kotona opitaan mallit, ja se on todettu, että köyhyys periytyy vaikka annetaan sosiaaliavustusta. Tällä en tarkoita sitä, että sitä ei annetaisi, mutta voiko lisäksi olla joku muu juttu?

Ehkä köyhien perheiden lapsille voisi olla joku tuutori/mentori-järjestelmä, joku tukihenkilö joka voisi auttaa lasta haaveilemaan, tunnistamaan omia vahvuuksia ja tekemään tulevaisuuden suunnitelmia. Ongelma on varmaan juuri siinä, että toimeentulotuella elävät vanhemmat useinkaan eivät kykene tukemaan lapsiaan tekemään hyviä valintoja elämässä, erityisesti jos oma tilanne on katkeroittanut. Köyhyydessä ei ole mitään sellaista geneettistä joka periytyy, ainoastaan asenteet ja arvot voivat periytyä, ja vanhemmat voivat joko tukea tai torpata lapsen itsetunnon kehittymisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan mielenkiinnosta: onko täällä kukaan sitä mieltä että tuolla työttömällä olisi myös itse mahdollisuuksia tehdä muutoksia elämäänsä tai että hänen omat valintansa olisivat taustavaikuttajina? Onko kaikkien mielestä ainoa ratkaisu syytää tälle perheelle lisää rahaa? Todella vähän on ollut mitään keskustelua tästä näkökulmasta. 

Rouvalla on ainakin 30-40 kiloa ylipainoa, joten varaa on syödä. Ja turha tulla ulisemaan etteikö köyhä voi syödä terveellisesti, kyllä voi. Etenkin työtön köyhä jolla käytännössä kaikki aika maailmassa käydä kaupassa ja tehdä ruokaa. Itsekään en päässyt lihomaan eläessäni opintotuella 5 vuotta.

Itse uskon että ihmisillä on oikeus ja velvollisuus tehdä päätöksiä oman elämänsä suhteen niin, että heidän elämänlaatunsa paranee, loukkaamatta muita ihmisiä ja heidän oikeuksiaan. Tämän rouvan kohdalla on kuitenkin vaikea nähdä mitään kovin realistisia vaihtoehtoja. Alan valinta on alunperin ollut huono ja 20 vuotta työelämän ulkopuolella tekee työpaikan saamisesta vapailta markkinoilta todella vaikeaa. Joku palkkatuettu osa-aikatyö tai harjoittelu voisi olla vaihtoehtoja, mutta hänen omien sanojensa mukaan ei niihin kykene. Työkyvyttömyydessä on vaan se juttu, että se ei ole subjektiivinen kokemus siitä ettei pysty tekemään tiettyä työtä vaan kyvyttömyys tehdä mitään työtä. Ehkä tämän naisen kohdalla peli on menetetty, mutta se ei johdu sairauksista vaan menneisyyden huonoista valinnoista.

"Menneisyyden huonot valinnat" ovat mielestäni todella huonoja sanavalintoja kuvaamaan sitä, kuinka moni ihminen menetti 90-luvun laman aikana ihan kirjaimellisesti kaiken työtä, yritystä ja kotiaan myöten. Ei kyse ollut "huonoista valinnoista", vaan siitä, ettei kukaan osannut ennakoida tapahtuvaa, saati sitä, että aikanaan hyvin ja ehkä lähes varmasti työllistävä ammatti syöksisi tulevaisuudessa kohti pitkäaikaistyöttömyyttä. Tänä päivänä ammattinimikkeen tuoma varmuus on kaiken lisäksi entistä epävarmempaa. Ja esimerkkinä voinee ottaa vaikkapa sen, että 90-luvulla jopa niinkin "varma" ammattikunta kuin sairaanhoitajat joutuivat lähtemään ulkomaille töiden perässä.

Ei Tikkanen ole ihminen, joka teki menneisyydessä huonoja valintoja. Hän yksinkertaisesti jäi 90-luvun laman alle, niin kuin kovin moni muukin, eikä hän saanut enää ponnistettua itseään ylös. 90-luvun laman onkin sanottu Suomessa pitkittyneen, ja juurikin leikkaus- ja säästöpolitiikan vuoksi, joka kuritti ankarimmin niitä pienituloisimpia. Eli toisin sanoen emme tainneet oppia 90-luvun lamasta yhtään mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhyys perityy ja se on fakta. Mutta heitän kysymyksen, nämäkin vuonna 1987 on saanut sosiaalietuuksia, eli opetetaanko vaan myös lapsille, että aina saa jostain rahaa. Onkohan niin, että juuri tämä tukeminen tekee näistä lapsista samanlaisia. Eli jos raha aina jostain tulee, niin se tulee jatkuvasti. Eli töitä ei loppujen lopuksi tarvitse tehdä, pärjää kuitenkin. Miksi käydä kouluja, koska silloin voi joutua töihin? Se tukeminen ei aina tarkoita rahaa, parhaiten tuet lapsia opetamalle heille, että koulukäynti on tärkeä. Sillä jos sen hoidat, sinulla on suuri mahdollisuus tehdä töitä missä haluat. Tässäkin tapauksessa, halutaan antaa lapselle harrastuksen (joka on hienoa), mutta mitä se lapsi oikeastaan oppi? Vaikka äiti ei käy töissä, niin minulla on hieno sello ja käyn soittotunneilla. Eli missä on motivaattori kouluttautua ja käydä töissä...

Minun mielestä pitää tukea työttömiä ja sairaita, mutta onko se aina riihikuivaa rahaa? Olisiko terapia jotain? Voiko joku työtön tulla sanomaan, mikä olisi se motivaattori joka puuttuu?

Siis sellonsoitossa, tai yleisesti ottaen minkään harrastuksen tukemisessa, nyt ei ole kyse vain siitä, että köyhä ipana saa jotakin tekemättä mitään. Harrastuksen tukeminen auttaa häntä ensinnäkin laajentamaan näkökulmaansa sieltä omasta, köyhästä ja suppeasta todellisuudesta, virkistää, ylläpitää sosiaalisia suhteita (ja on tärkeää, että sosiaalisia suhteita solmitaan laajasti eri sosiaaliluokkien välillä) ja yksinkertaisesti avaa mahdollisuuksia ponnistaa sieltä köyhyydestä. Lisäksi kulttuurin harrastaminen on vallan omialtainen harrastus ruokkimaan parhaimmillaan halua kouluttautua, vahvistaa nuoren itsetuntoa... 

Se, että lapsen harrastukset estyisivät ja rajoittuisivat merkittävästi vanhempansa taloudellisen tilanteen vuoksi, tarkoittaa vain sitä, että hänen elinpiirinsä on niin suppea, että sieltä on sekä konkreettisesti vaikeata ponnistaa ylös, että myös nähdä siihen mahdollisuuksia ja näköaloja. Se, että ajattelet köyhyyden ajavan amerikantyyliseen sisukkuuteen ponnistaa itsensä omin voimin rikkauksiin, on toki mahdollista, mutta epätodennäköistä: paljon todennäköisempää on se, että lapsi ei edes opi näkemään mahdollisuuksia varsinkaan, jos hänen koko elämänsä on yhtä selviytymistä, ja hän jää paitsi kaikesta siitä, mitä on tarjolla ikätovereilleen.

Niin, että riihikuiva rahaa on ainut joka auttaa? En kieltänyt lapsen harrastusta, vaan asetin kysymyksen? Sitä rahaa on annettu nyt vuosia ja tuettu monta perhettä, silti köyhyys periytyy. Miksi? Olisiko joku muu kannustin? Lapsi saa harrastuksensa, ilman muuta, mutta olisiko siihen joku kannustin, esimerkiksi soitot vanhainkodissa jne.... Sitä haen, annetaan, mutta vaaditaan jotain pientä. Ei vaan niin, että nyt lapseni haluaa harrastaa, antakaa rahaa koska sitä on ennenkin saatu.

Kotona opitaan mallit, ja se on todettu, että köyhyys periytyy vaikka annetaan sosiaaliavustusta. Tällä en tarkoita sitä, että sitä ei annetaisi, mutta voiko lisäksi olla joku muu juttu?

Riihikuiva raha ei todellakaan ole ainut joka auttaa, enkä ole missään niin väittänytkään. Seuraankin huolestuneena sitä tosiasiaa, että etenkin pienituloisten ja alempien sosiaaliluokkien asema huononee, eikä pelkästään tukileikkausten vuoksi, vaan myös siksi, että myös sosiaali- ja terveysmenoista leikataan. Tulemme maksamaan kasvavasta pahoinvoinnista vielä kovan hinnan. Ja vielä täsmennyksenä: köyhyyden ennaltaehkäisy vaatii toki rahallisia resursseja riittävien sosiaalitukien muodossa, että myös oikein kohdennettuja ja mitoitettua sosiaalipalveluja.

Tarkoitatko nyt tällä köyhän lapsen sellonsoitolla vanhuksille sitä, että perheen tulisi saada tukensa, ja lapsen harrastuksensa, vastikkeellisena? Että köyhän lapsella ei ole oikeutta harrastaa vapaamuotoisesti kuten muutkin lapset? 

Kyllä katson, että lapsi voi tehdä jotain rahan edestä. En minäkään anna lapselleni kaikki ilmaiseksi, on sääntöjä, pitää viedä roskat, kattaa pöydän tai laittaa pyykit kuivumaan. Eli me neuvotellaan yhdessä, kuinka iso summa on kysymyksessä ja yhdessä päätetään kuinka hän hoitaa oman osuutensa. Miksi ei köyhän lapselta saa vaatia, minä en ole rikas, vaan tulen toimeen. Mutta opetan juuri lapsille, että joskus joutuu odottamaan, ja jos haluaa jotain ylimääräistä niin hän voi osallistua siihen. Mikä siinä on väärin?

Annatko sinä aina kaiken lapsille jota ne pyytää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tikkanen joutuu tekemään tukihakemuksen aina kuukausittain uudestaan. Viranomaisten byrokratia on yksi asia, mikä uuvuttaa. Tikkasen mukaan se käy yksistään jo työstä."

Siis huomaa kyllä ettei henkilö ole juuri elämässään töitä tehnyt kun yhden tt-hakemuksen täyttö per kuukausi käy hänen mukaan työstä.

"Rahaa ei ole ylimääräiseen. Ainut, mistä voi nipistää on ruoka."

Ja silti on roimasti ylipainoinen??

"Ylellisyyttä on se, että raaskin R-kioskilta ostaa kahvin."

Miksi ihmeessä ostaa ärrältä kahvia lähes samalla hinnalla millä saa kahvipaketin kaupasta?

Tuota minäkin ihmettelen. Onko tosiaan luksusta se että joku muu on keittänyt sen saman kahvin, minkä kotonakin voisi tehdä? Samaa juhlamokkaa se on, jatkuvasti on tarjouksessa joten vaikea uskoa että tämä olisi liian kallista ellei ihan litratolkulla juo kahvia päivässä. Melkein samalla hinnalla voi mennä oikeaan kahvilaan ja tilata kunnon kahvin.

Vähän kuulkaapas veikkaan että Tikkanen ei ole köyhä siksi, että hän ostaa joskus Ärrältä aivan huiman kalliin kahvin.

EI tietenkään. Tulot määrittävät köyhyyden, eivätkä menot. Ihmettelin vain että mitä luksusta on tunteja seisoneessa ärrän kahvissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhyys perityy ja se on fakta. Mutta heitän kysymyksen, nämäkin vuonna 1987 on saanut sosiaalietuuksia, eli opetetaanko vaan myös lapsille, että aina saa jostain rahaa. Onkohan niin, että juuri tämä tukeminen tekee näistä lapsista samanlaisia. Eli jos raha aina jostain tulee, niin se tulee jatkuvasti. Eli töitä ei loppujen lopuksi tarvitse tehdä, pärjää kuitenkin. Miksi käydä kouluja, koska silloin voi joutua töihin? Se tukeminen ei aina tarkoita rahaa, parhaiten tuet lapsia opetamalle heille, että koulukäynti on tärkeä. Sillä jos sen hoidat, sinulla on suuri mahdollisuus tehdä töitä missä haluat. Tässäkin tapauksessa, halutaan antaa lapselle harrastuksen (joka on hienoa), mutta mitä se lapsi oikeastaan oppi? Vaikka äiti ei käy töissä, niin minulla on hieno sello ja käyn soittotunneilla. Eli missä on motivaattori kouluttautua ja käydä töissä...

Minun mielestä pitää tukea työttömiä ja sairaita, mutta onko se aina riihikuivaa rahaa? Olisiko terapia jotain? Voiko joku työtön tulla sanomaan, mikä olisi se motivaattori joka puuttuu?

Siis sellonsoitossa, tai yleisesti ottaen minkään harrastuksen tukemisessa, nyt ei ole kyse vain siitä, että köyhä ipana saa jotakin tekemättä mitään. Harrastuksen tukeminen auttaa häntä ensinnäkin laajentamaan näkökulmaansa sieltä omasta, köyhästä ja suppeasta todellisuudesta, virkistää, ylläpitää sosiaalisia suhteita (ja on tärkeää, että sosiaalisia suhteita solmitaan laajasti eri sosiaaliluokkien välillä) ja yksinkertaisesti avaa mahdollisuuksia ponnistaa sieltä köyhyydestä. Lisäksi kulttuurin harrastaminen on vallan omialtainen harrastus ruokkimaan parhaimmillaan halua kouluttautua, vahvistaa nuoren itsetuntoa... 

Se, että lapsen harrastukset estyisivät ja rajoittuisivat merkittävästi vanhempansa taloudellisen tilanteen vuoksi, tarkoittaa vain sitä, että hänen elinpiirinsä on niin suppea, että sieltä on sekä konkreettisesti vaikeata ponnistaa ylös, että myös nähdä siihen mahdollisuuksia ja näköaloja. Se, että ajattelet köyhyyden ajavan amerikantyyliseen sisukkuuteen ponnistaa itsensä omin voimin rikkauksiin, on toki mahdollista, mutta epätodennäköistä: paljon todennäköisempää on se, että lapsi ei edes opi näkemään mahdollisuuksia varsinkaan, jos hänen koko elämänsä on yhtä selviytymistä, ja hän jää paitsi kaikesta siitä, mitä on tarjolla ikätovereilleen.

Niin, että riihikuiva rahaa on ainut joka auttaa? En kieltänyt lapsen harrastusta, vaan asetin kysymyksen? Sitä rahaa on annettu nyt vuosia ja tuettu monta perhettä, silti köyhyys periytyy. Miksi? Olisiko joku muu kannustin? Lapsi saa harrastuksensa, ilman muuta, mutta olisiko siihen joku kannustin, esimerkiksi soitot vanhainkodissa jne.... Sitä haen, annetaan, mutta vaaditaan jotain pientä. Ei vaan niin, että nyt lapseni haluaa harrastaa, antakaa rahaa koska sitä on ennenkin saatu.

Kotona opitaan mallit, ja se on todettu, että köyhyys periytyy vaikka annetaan sosiaaliavustusta. Tällä en tarkoita sitä, että sitä ei annetaisi, mutta voiko lisäksi olla joku muu juttu?

Riihikuiva raha ei todellakaan ole ainut joka auttaa, enkä ole missään niin väittänytkään. Seuraankin huolestuneena sitä tosiasiaa, että etenkin pienituloisten ja alempien sosiaaliluokkien asema huononee, eikä pelkästään tukileikkausten vuoksi, vaan myös siksi, että myös sosiaali- ja terveysmenoista leikataan. Tulemme maksamaan kasvavasta pahoinvoinnista vielä kovan hinnan. Ja vielä täsmennyksenä: köyhyyden ennaltaehkäisy vaatii toki rahallisia resursseja riittävien sosiaalitukien muodossa, että myös oikein kohdennettuja ja mitoitettua sosiaalipalveluja.

Tarkoitatko nyt tällä köyhän lapsen sellonsoitolla vanhuksille sitä, että perheen tulisi saada tukensa, ja lapsen harrastuksensa, vastikkeellisena? Että köyhän lapsella ei ole oikeutta harrastaa vapaamuotoisesti kuten muutkin lapset? 

Kyllä katson, että lapsi voi tehdä jotain rahan edestä. En minäkään anna lapselleni kaikki ilmaiseksi, on sääntöjä, pitää viedä roskat, kattaa pöydän tai laittaa pyykit kuivumaan. Eli me neuvotellaan yhdessä, kuinka iso summa on kysymyksessä ja yhdessä päätetään kuinka hän hoitaa oman osuutensa. Miksi ei köyhän lapselta saa vaatia, minä en ole rikas, vaan tulen toimeen. Mutta opetan juuri lapsille, että joskus joutuu odottamaan, ja jos haluaa jotain ylimääräistä niin hän voi osallistua siihen. Mikä siinä on väärin?

Annatko sinä aina kaiken lapsille jota ne pyytää?

On eri asia käskyttää omaa kersaansa, kuin tuomita toisen (syytön) lapsi vastikkeelliseen työhön. Rodunjalostaja liikkeellä, häpeä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä työtöntä saa haukkua eikö se muka ole rikollista toimintaa? Pitäisikö ilmoittaa poliisille? Käytäisiin läpi näiden haukkujien muukin netissä kirjoittelu. Luulen että voisi selvitä paljon muitakin rikoksia näiden kontolta.

Julkinen haukkuminen ja valheiden levittäminen on kunnianloukkaus. Se on asianomistajarikos, jonka uhrilla on oikeus saada korvauksia henkisestä kärsimyksestä. Varokaa siis sanojanne tai muuten edessä voi olla oikeudenkäynti ja kallis lasku.

Niin, täällä on ihan nimellä tehtyjä haukkumaketjuja Susannasta. Samat säännöt koskevat varmaan myös hänen hukkumistaan? Vai miksi vain tämän työttömän haukkuminen on "rikollista"?

Susannaa kritisoidaan hänen ymmärryksen puutteesta raadollisuudestaan köyhiä kohtaa, mutta haukutaan hyvin vähän.

Tikkasesta blaastataan kaikkea rumaa uudestaan ja uuudestaan hänen feikkaamisesta lihavuudesta tyttärestä ja sellonsoitoston tukemisesta sairuksistaan....jne häntä haukutaan pelkästään yrittämättä ymmärtää. Eivät ole mitenkään verrattavissa nämä asiat. Susanna ei ole se uhri, vaikka kokoomus yrittää asian näin esittää, vaan susanna on sanomisineen syy ihmisten mielen pahoittamiseen tämän asian tiimoilta.

Kumpaakaan ei saa haukkua mutta ongelman on aiheuttanut juuri nämä Tikkasen pahalle ololle naurajat ja hänelle ilkkujat.

Ai? Minun mielestä häntä on haukuttu psykopaatiksi, sosiopaatiksi, haukuttu ulkonäköä, taustaa, pohjanmaalaisuutta, koulutustasoa, kutsuttu alatyylisillä haukkumasanoilla, toivottu hänelle vakavia sairauksia, väitetty koulukiusaajaksi, epäilty hänen päässeen asemaansa ns. reittä pitkin. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Susanna Koskesta on puhuttu todella paljon rumemmin kuin Tikkasesta. Että näkee taas että mikä porukka Suomessa onkaan niitä empaattisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhyys perityy ja se on fakta. Mutta heitän kysymyksen, nämäkin vuonna 1987 on saanut sosiaalietuuksia, eli opetetaanko vaan myös lapsille, että aina saa jostain rahaa. Onkohan niin, että juuri tämä tukeminen tekee näistä lapsista samanlaisia. Eli jos raha aina jostain tulee, niin se tulee jatkuvasti. Eli töitä ei loppujen lopuksi tarvitse tehdä, pärjää kuitenkin. Miksi käydä kouluja, koska silloin voi joutua töihin? Se tukeminen ei aina tarkoita rahaa, parhaiten tuet lapsia opetamalle heille, että koulukäynti on tärkeä. Sillä jos sen hoidat, sinulla on suuri mahdollisuus tehdä töitä missä haluat. Tässäkin tapauksessa, halutaan antaa lapselle harrastuksen (joka on hienoa), mutta mitä se lapsi oikeastaan oppi? Vaikka äiti ei käy töissä, niin minulla on hieno sello ja käyn soittotunneilla. Eli missä on motivaattori kouluttautua ja käydä töissä...

Minun mielestä pitää tukea työttömiä ja sairaita, mutta onko se aina riihikuivaa rahaa? Olisiko terapia jotain? Voiko joku työtön tulla sanomaan, mikä olisi se motivaattori joka puuttuu?

Siis sellonsoitossa, tai yleisesti ottaen minkään harrastuksen tukemisessa, nyt ei ole kyse vain siitä, että köyhä ipana saa jotakin tekemättä mitään. Harrastuksen tukeminen auttaa häntä ensinnäkin laajentamaan näkökulmaansa sieltä omasta, köyhästä ja suppeasta todellisuudesta, virkistää, ylläpitää sosiaalisia suhteita (ja on tärkeää, että sosiaalisia suhteita solmitaan laajasti eri sosiaaliluokkien välillä) ja yksinkertaisesti avaa mahdollisuuksia ponnistaa sieltä köyhyydestä. Lisäksi kulttuurin harrastaminen on vallan omialtainen harrastus ruokkimaan parhaimmillaan halua kouluttautua, vahvistaa nuoren itsetuntoa... 

Se, että lapsen harrastukset estyisivät ja rajoittuisivat merkittävästi vanhempansa taloudellisen tilanteen vuoksi, tarkoittaa vain sitä, että hänen elinpiirinsä on niin suppea, että sieltä on sekä konkreettisesti vaikeata ponnistaa ylös, että myös nähdä siihen mahdollisuuksia ja näköaloja. Se, että ajattelet köyhyyden ajavan amerikantyyliseen sisukkuuteen ponnistaa itsensä omin voimin rikkauksiin, on toki mahdollista, mutta epätodennäköistä: paljon todennäköisempää on se, että lapsi ei edes opi näkemään mahdollisuuksia varsinkaan, jos hänen koko elämänsä on yhtä selviytymistä, ja hän jää paitsi kaikesta siitä, mitä on tarjolla ikätovereilleen.

Niin, että riihikuiva rahaa on ainut joka auttaa? En kieltänyt lapsen harrastusta, vaan asetin kysymyksen? Sitä rahaa on annettu nyt vuosia ja tuettu monta perhettä, silti köyhyys periytyy. Miksi? Olisiko joku muu kannustin? Lapsi saa harrastuksensa, ilman muuta, mutta olisiko siihen joku kannustin, esimerkiksi soitot vanhainkodissa jne.... Sitä haen, annetaan, mutta vaaditaan jotain pientä. Ei vaan niin, että nyt lapseni haluaa harrastaa, antakaa rahaa koska sitä on ennenkin saatu.

Kotona opitaan mallit, ja se on todettu, että köyhyys periytyy vaikka annetaan sosiaaliavustusta. Tällä en tarkoita sitä, että sitä ei annetaisi, mutta voiko lisäksi olla joku muu juttu?

Riihikuiva raha ei todellakaan ole ainut joka auttaa, enkä ole missään niin väittänytkään. Seuraankin huolestuneena sitä tosiasiaa, että etenkin pienituloisten ja alempien sosiaaliluokkien asema huononee, eikä pelkästään tukileikkausten vuoksi, vaan myös siksi, että myös sosiaali- ja terveysmenoista leikataan. Tulemme maksamaan kasvavasta pahoinvoinnista vielä kovan hinnan. Ja vielä täsmennyksenä: köyhyyden ennaltaehkäisy vaatii toki rahallisia resursseja riittävien sosiaalitukien muodossa, että myös oikein kohdennettuja ja mitoitettua sosiaalipalveluja.

Tarkoitatko nyt tällä köyhän lapsen sellonsoitolla vanhuksille sitä, että perheen tulisi saada tukensa, ja lapsen harrastuksensa, vastikkeellisena? Että köyhän lapsella ei ole oikeutta harrastaa vapaamuotoisesti kuten muutkin lapset? 

Kyllä katson, että lapsi voi tehdä jotain rahan edestä. En minäkään anna lapselleni kaikki ilmaiseksi, on sääntöjä, pitää viedä roskat, kattaa pöydän tai laittaa pyykit kuivumaan. Eli me neuvotellaan yhdessä, kuinka iso summa on kysymyksessä ja yhdessä päätetään kuinka hän hoitaa oman osuutensa. Miksi ei köyhän lapselta saa vaatia, minä en ole rikas, vaan tulen toimeen. Mutta opetan juuri lapsille, että joskus joutuu odottamaan, ja jos haluaa jotain ylimääräistä niin hän voi osallistua siihen. Mikä siinä on väärin?

Annatko sinä aina kaiken lapsille jota ne pyytää?

Ahaa - lahtarit haluavat jo köyhän lapsetkin povilleen etteensä! Mielenkiintoista!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhyys perityy ja se on fakta. Mutta heitän kysymyksen, nämäkin vuonna 1987 on saanut sosiaalietuuksia, eli opetetaanko vaan myös lapsille, että aina saa jostain rahaa. Onkohan niin, että juuri tämä tukeminen tekee näistä lapsista samanlaisia. Eli jos raha aina jostain tulee, niin se tulee jatkuvasti. Eli töitä ei loppujen lopuksi tarvitse tehdä, pärjää kuitenkin. Miksi käydä kouluja, koska silloin voi joutua töihin? Se tukeminen ei aina tarkoita rahaa, parhaiten tuet lapsia opetamalle heille, että koulukäynti on tärkeä. Sillä jos sen hoidat, sinulla on suuri mahdollisuus tehdä töitä missä haluat. Tässäkin tapauksessa, halutaan antaa lapselle harrastuksen (joka on hienoa), mutta mitä se lapsi oikeastaan oppi? Vaikka äiti ei käy töissä, niin minulla on hieno sello ja käyn soittotunneilla. Eli missä on motivaattori kouluttautua ja käydä töissä...

Minun mielestä pitää tukea työttömiä ja sairaita, mutta onko se aina riihikuivaa rahaa? Olisiko terapia jotain? Voiko joku työtön tulla sanomaan, mikä olisi se motivaattori joka puuttuu?

Siis sellonsoitossa, tai yleisesti ottaen minkään harrastuksen tukemisessa, nyt ei ole kyse vain siitä, että köyhä ipana saa jotakin tekemättä mitään. Harrastuksen tukeminen auttaa häntä ensinnäkin laajentamaan näkökulmaansa sieltä omasta, köyhästä ja suppeasta todellisuudesta, virkistää, ylläpitää sosiaalisia suhteita (ja on tärkeää, että sosiaalisia suhteita solmitaan laajasti eri sosiaaliluokkien välillä) ja yksinkertaisesti avaa mahdollisuuksia ponnistaa sieltä köyhyydestä. Lisäksi kulttuurin harrastaminen on vallan omialtainen harrastus ruokkimaan parhaimmillaan halua kouluttautua, vahvistaa nuoren itsetuntoa... 

Se, että lapsen harrastukset estyisivät ja rajoittuisivat merkittävästi vanhempansa taloudellisen tilanteen vuoksi, tarkoittaa vain sitä, että hänen elinpiirinsä on niin suppea, että sieltä on sekä konkreettisesti vaikeata ponnistaa ylös, että myös nähdä siihen mahdollisuuksia ja näköaloja. Se, että ajattelet köyhyyden ajavan amerikantyyliseen sisukkuuteen ponnistaa itsensä omin voimin rikkauksiin, on toki mahdollista, mutta epätodennäköistä: paljon todennäköisempää on se, että lapsi ei edes opi näkemään mahdollisuuksia varsinkaan, jos hänen koko elämänsä on yhtä selviytymistä, ja hän jää paitsi kaikesta siitä, mitä on tarjolla ikätovereilleen.

Niin, että riihikuiva rahaa on ainut joka auttaa? En kieltänyt lapsen harrastusta, vaan asetin kysymyksen? Sitä rahaa on annettu nyt vuosia ja tuettu monta perhettä, silti köyhyys periytyy. Miksi? Olisiko joku muu kannustin? Lapsi saa harrastuksensa, ilman muuta, mutta olisiko siihen joku kannustin, esimerkiksi soitot vanhainkodissa jne.... Sitä haen, annetaan, mutta vaaditaan jotain pientä. Ei vaan niin, että nyt lapseni haluaa harrastaa, antakaa rahaa koska sitä on ennenkin saatu.

Kotona opitaan mallit, ja se on todettu, että köyhyys periytyy vaikka annetaan sosiaaliavustusta. Tällä en tarkoita sitä, että sitä ei annetaisi, mutta voiko lisäksi olla joku muu juttu?

Ehkä köyhien perheiden lapsille voisi olla joku tuutori/mentori-järjestelmä, joku tukihenkilö joka voisi auttaa lasta haaveilemaan, tunnistamaan omia vahvuuksia ja tekemään tulevaisuuden suunnitelmia. Ongelma on varmaan juuri siinä, että toimeentulotuella elävät vanhemmat useinkaan eivät kykene tukemaan lapsiaan tekemään hyviä valintoja elämässä, erityisesti jos oma tilanne on katkeroittanut. Köyhyydessä ei ole mitään sellaista geneettistä joka periytyy, ainoastaan asenteet ja arvot voivat periytyä, ja vanhemmat voivat joko tukea tai torpata lapsen itsetunnon kehittymisen.

Kun perustin firman niin mummoni oli kauhuissaan että kuinka uskallan ja että olen hyvin rohkea ja että hän ei uskaltaisi moista tehdä, kun on ollut elintarviketyöläisenä koko ikänsä. 

Kun kaverini jolla on iso omaisuus hoidettavana lopetti duunit ja perusti yrityksen kaikki kannustivat häntä hänen lähipiiristään, koska heilla oli ollut monenlaisia yrityksiä ennekin.

Minun yritykseni perustui omaan osaamiseeni ja vähällä budjetilla aloittamiseen jossa seuraavan työn oli seurattava heti edellista ja luppopäivät tuottivat pahasti stressiä.

Kaverini alkoi tuottamaan kiinassa suunnittelemiaan tuotteitaan myyntiin eikä alun kassavirralla ollut huolta. 

Minun firmani ei koskaan kasvanut, kun jouduin tuottamaan pienellä kapasiteetilla kädestä suuhun, kaverini kasvatti firmaa ja paranteli kiinassa sopimuksiaan sekä markkinoi tuotetaan useihin maihin, aikansa kunnes möi sen eteenpäin.

Köyhät ovat lihavia koska roskaruoka on halpaa. roskaruoalla tarkoitan tässä kaloripitoista mutta vähän ravintoaineita sisältävää ruokaa. Esim. pähkinät, marjat ja tuore kala ovat älyttömissä hinnoissa. Halvemmalla selviää, kun ostaa perunoita ja ranskanpullaa. Pitsakin on havempaa pakasteesta otettuna kuin että teet kotona oikean pitsan, missä oikeaa juustoa ja kinkkua. Makaroni maksaa murto-osan siitä, mitä juurekset. Jopa kaalikin maksaa lähes 2€ kilo!

Itse olen innokas ruoanlaittaja ja vähän "hurahtanut" terveelliseen kasvispainotteiseen luonnolliseen ruokaan ja ruokalasku on sen mukainen vaikka en osta mitään hifistely-juttuja vaan esim. juureksia, vihanneksia, pähkinöitä, kermaa ja rasvaista jugurttia yms. Halvemmaksi tulisi, jos vetelisin eineslihapullia, makaronia ja pakastepitsaa.

Paradoksaalista kyllä, ruokalaskuni on puolta isompi kuin työttömän kaverini ja itse olen hoikka ja hyväkuntoinen kun taas työtön kaverini on kuin "munkkipossu", vaikka lenkkeilemme yhdessä ja hän kuntoilee mua enemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä työtöntä saa haukkua eikö se muka ole rikollista toimintaa? Pitäisikö ilmoittaa poliisille? Käytäisiin läpi näiden haukkujien muukin netissä kirjoittelu. Luulen että voisi selvitä paljon muitakin rikoksia näiden kontolta.

Julkinen haukkuminen ja valheiden levittäminen on kunnianloukkaus. Se on asianomistajarikos, jonka uhrilla on oikeus saada korvauksia henkisestä kärsimyksestä. Varokaa siis sanojanne tai muuten edessä voi olla oikeudenkäynti ja kallis lasku.

Niin, täällä on ihan nimellä tehtyjä haukkumaketjuja Susannasta. Samat säännöt koskevat varmaan myös hänen hukkumistaan? Vai miksi vain tämän työttömän haukkuminen on "rikollista"?

Susannaa kritisoidaan hänen ymmärryksen puutteesta raadollisuudestaan köyhiä kohtaa, mutta haukutaan hyvin vähän.

Tikkasesta blaastataan kaikkea rumaa uudestaan ja uuudestaan hänen feikkaamisesta lihavuudesta tyttärestä ja sellonsoitoston tukemisesta sairuksistaan....jne häntä haukutaan pelkästään yrittämättä ymmärtää. Eivät ole mitenkään verrattavissa nämä asiat. Susanna ei ole se uhri, vaikka kokoomus yrittää asian näin esittää, vaan susanna on sanomisineen syy ihmisten mielen pahoittamiseen tämän asian tiimoilta.

Kumpaakaan ei saa haukkua mutta ongelman on aiheuttanut juuri nämä Tikkasen pahalle ololle naurajat ja hänelle ilkkujat.

Ai? Minun mielestä häntä on haukuttu psykopaatiksi, sosiopaatiksi, haukuttu ulkonäköä, taustaa, pohjanmaalaisuutta, koulutustasoa, kutsuttu alatyylisillä haukkumasanoilla, toivottu hänelle vakavia sairauksia, väitetty koulukiusaajaksi, epäilty hänen päässeen asemaansa ns. reittä pitkin. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Susanna Koskesta on puhuttu todella paljon rumemmin kuin Tikkasesta. Että näkee taas että mikä porukka Suomessa onkaan niitä empaattisia.

Ei ainakaan tässä keskustelussa. Mitä mieltä olet kuka tämän somekohun kritiikin on ansainnut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhyys perityy ja se on fakta. Mutta heitän kysymyksen, nämäkin vuonna 1987 on saanut sosiaalietuuksia, eli opetetaanko vaan myös lapsille, että aina saa jostain rahaa. Onkohan niin, että juuri tämä tukeminen tekee näistä lapsista samanlaisia. Eli jos raha aina jostain tulee, niin se tulee jatkuvasti. Eli töitä ei loppujen lopuksi tarvitse tehdä, pärjää kuitenkin. Miksi käydä kouluja, koska silloin voi joutua töihin? Se tukeminen ei aina tarkoita rahaa, parhaiten tuet lapsia opetamalle heille, että koulukäynti on tärkeä. Sillä jos sen hoidat, sinulla on suuri mahdollisuus tehdä töitä missä haluat. Tässäkin tapauksessa, halutaan antaa lapselle harrastuksen (joka on hienoa), mutta mitä se lapsi oikeastaan oppi? Vaikka äiti ei käy töissä, niin minulla on hieno sello ja käyn soittotunneilla. Eli missä on motivaattori kouluttautua ja käydä töissä...

Minun mielestä pitää tukea työttömiä ja sairaita, mutta onko se aina riihikuivaa rahaa? Olisiko terapia jotain? Voiko joku työtön tulla sanomaan, mikä olisi se motivaattori joka puuttuu?

Siis sellonsoitossa, tai yleisesti ottaen minkään harrastuksen tukemisessa, nyt ei ole kyse vain siitä, että köyhä ipana saa jotakin tekemättä mitään. Harrastuksen tukeminen auttaa häntä ensinnäkin laajentamaan näkökulmaansa sieltä omasta, köyhästä ja suppeasta todellisuudesta, virkistää, ylläpitää sosiaalisia suhteita (ja on tärkeää, että sosiaalisia suhteita solmitaan laajasti eri sosiaaliluokkien välillä) ja yksinkertaisesti avaa mahdollisuuksia ponnistaa sieltä köyhyydestä. Lisäksi kulttuurin harrastaminen on vallan omialtainen harrastus ruokkimaan parhaimmillaan halua kouluttautua, vahvistaa nuoren itsetuntoa... 

Se, että lapsen harrastukset estyisivät ja rajoittuisivat merkittävästi vanhempansa taloudellisen tilanteen vuoksi, tarkoittaa vain sitä, että hänen elinpiirinsä on niin suppea, että sieltä on sekä konkreettisesti vaikeata ponnistaa ylös, että myös nähdä siihen mahdollisuuksia ja näköaloja. Se, että ajattelet köyhyyden ajavan amerikantyyliseen sisukkuuteen ponnistaa itsensä omin voimin rikkauksiin, on toki mahdollista, mutta epätodennäköistä: paljon todennäköisempää on se, että lapsi ei edes opi näkemään mahdollisuuksia varsinkaan, jos hänen koko elämänsä on yhtä selviytymistä, ja hän jää paitsi kaikesta siitä, mitä on tarjolla ikätovereilleen.

Niin, että riihikuiva rahaa on ainut joka auttaa? En kieltänyt lapsen harrastusta, vaan asetin kysymyksen? Sitä rahaa on annettu nyt vuosia ja tuettu monta perhettä, silti köyhyys periytyy. Miksi? Olisiko joku muu kannustin? Lapsi saa harrastuksensa, ilman muuta, mutta olisiko siihen joku kannustin, esimerkiksi soitot vanhainkodissa jne.... Sitä haen, annetaan, mutta vaaditaan jotain pientä. Ei vaan niin, että nyt lapseni haluaa harrastaa, antakaa rahaa koska sitä on ennenkin saatu.

Kotona opitaan mallit, ja se on todettu, että köyhyys periytyy vaikka annetaan sosiaaliavustusta. Tällä en tarkoita sitä, että sitä ei annetaisi, mutta voiko lisäksi olla joku muu juttu?

Ehkä köyhien perheiden lapsille voisi olla joku tuutori/mentori-järjestelmä, joku tukihenkilö joka voisi auttaa lasta haaveilemaan, tunnistamaan omia vahvuuksia ja tekemään tulevaisuuden suunnitelmia. Ongelma on varmaan juuri siinä, että toimeentulotuella elävät vanhemmat useinkaan eivät kykene tukemaan lapsiaan tekemään hyviä valintoja elämässä, erityisesti jos oma tilanne on katkeroittanut. Köyhyydessä ei ole mitään sellaista geneettistä joka periytyy, ainoastaan asenteet ja arvot voivat periytyä, ja vanhemmat voivat joko tukea tai torpata lapsen itsetunnon kehittymisen.

Kun perustin firman niin mummoni oli kauhuissaan että kuinka uskallan ja että olen hyvin rohkea ja että hän ei uskaltaisi moista tehdä, kun on ollut elintarviketyöläisenä koko ikänsä. 

Kun kaverini jolla on iso omaisuus hoidettavana lopetti duunit ja perusti yrityksen kaikki kannustivat häntä hänen lähipiiristään, koska heilla oli ollut monenlaisia yrityksiä ennekin.

Minun yritykseni perustui omaan osaamiseeni ja vähällä budjetilla aloittamiseen jossa seuraavan työn oli seurattava heti edellista ja luppopäivät tuottivat pahasti stressiä.

Kaverini alkoi tuottamaan kiinassa suunnittelemiaan tuotteitaan myyntiin eikä alun kassavirralla ollut huolta. 

Minun firmani ei koskaan kasvanut, kun jouduin tuottamaan pienellä kapasiteetilla kädestä suuhun, kaverini kasvatti firmaa ja paranteli kiinassa sopimuksiaan sekä markkinoi tuotetaan useihin maihin, aikansa kunnes möi sen eteenpäin.

Niin? Kiitos elämäntarinasta joka ei mitenkään liittynyt aiheeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhyys perityy ja se on fakta. Mutta heitän kysymyksen, nämäkin vuonna 1987 on saanut sosiaalietuuksia, eli opetetaanko vaan myös lapsille, että aina saa jostain rahaa. Onkohan niin, että juuri tämä tukeminen tekee näistä lapsista samanlaisia. Eli jos raha aina jostain tulee, niin se tulee jatkuvasti. Eli töitä ei loppujen lopuksi tarvitse tehdä, pärjää kuitenkin. Miksi käydä kouluja, koska silloin voi joutua töihin? Se tukeminen ei aina tarkoita rahaa, parhaiten tuet lapsia opetamalle heille, että koulukäynti on tärkeä. Sillä jos sen hoidat, sinulla on suuri mahdollisuus tehdä töitä missä haluat. Tässäkin tapauksessa, halutaan antaa lapselle harrastuksen (joka on hienoa), mutta mitä se lapsi oikeastaan oppi? Vaikka äiti ei käy töissä, niin minulla on hieno sello ja käyn soittotunneilla. Eli missä on motivaattori kouluttautua ja käydä töissä...

Minun mielestä pitää tukea työttömiä ja sairaita, mutta onko se aina riihikuivaa rahaa? Olisiko terapia jotain? Voiko joku työtön tulla sanomaan, mikä olisi se motivaattori joka puuttuu?

Siis sellonsoitossa, tai yleisesti ottaen minkään harrastuksen tukemisessa, nyt ei ole kyse vain siitä, että köyhä ipana saa jotakin tekemättä mitään. Harrastuksen tukeminen auttaa häntä ensinnäkin laajentamaan näkökulmaansa sieltä omasta, köyhästä ja suppeasta todellisuudesta, virkistää, ylläpitää sosiaalisia suhteita (ja on tärkeää, että sosiaalisia suhteita solmitaan laajasti eri sosiaaliluokkien välillä) ja yksinkertaisesti avaa mahdollisuuksia ponnistaa sieltä köyhyydestä. Lisäksi kulttuurin harrastaminen on vallan omialtainen harrastus ruokkimaan parhaimmillaan halua kouluttautua, vahvistaa nuoren itsetuntoa... 

Se, että lapsen harrastukset estyisivät ja rajoittuisivat merkittävästi vanhempansa taloudellisen tilanteen vuoksi, tarkoittaa vain sitä, että hänen elinpiirinsä on niin suppea, että sieltä on sekä konkreettisesti vaikeata ponnistaa ylös, että myös nähdä siihen mahdollisuuksia ja näköaloja. Se, että ajattelet köyhyyden ajavan amerikantyyliseen sisukkuuteen ponnistaa itsensä omin voimin rikkauksiin, on toki mahdollista, mutta epätodennäköistä: paljon todennäköisempää on se, että lapsi ei edes opi näkemään mahdollisuuksia varsinkaan, jos hänen koko elämänsä on yhtä selviytymistä, ja hän jää paitsi kaikesta siitä, mitä on tarjolla ikätovereilleen.

Niin, että riihikuiva rahaa on ainut joka auttaa? En kieltänyt lapsen harrastusta, vaan asetin kysymyksen? Sitä rahaa on annettu nyt vuosia ja tuettu monta perhettä, silti köyhyys periytyy. Miksi? Olisiko joku muu kannustin? Lapsi saa harrastuksensa, ilman muuta, mutta olisiko siihen joku kannustin, esimerkiksi soitot vanhainkodissa jne.... Sitä haen, annetaan, mutta vaaditaan jotain pientä. Ei vaan niin, että nyt lapseni haluaa harrastaa, antakaa rahaa koska sitä on ennenkin saatu.

Kotona opitaan mallit, ja se on todettu, että köyhyys periytyy vaikka annetaan sosiaaliavustusta. Tällä en tarkoita sitä, että sitä ei annetaisi, mutta voiko lisäksi olla joku muu juttu?

Riihikuiva raha ei todellakaan ole ainut joka auttaa, enkä ole missään niin väittänytkään. Seuraankin huolestuneena sitä tosiasiaa, että etenkin pienituloisten ja alempien sosiaaliluokkien asema huononee, eikä pelkästään tukileikkausten vuoksi, vaan myös siksi, että myös sosiaali- ja terveysmenoista leikataan. Tulemme maksamaan kasvavasta pahoinvoinnista vielä kovan hinnan. Ja vielä täsmennyksenä: köyhyyden ennaltaehkäisy vaatii toki rahallisia resursseja riittävien sosiaalitukien muodossa, että myös oikein kohdennettuja ja mitoitettua sosiaalipalveluja.

Tarkoitatko nyt tällä köyhän lapsen sellonsoitolla vanhuksille sitä, että perheen tulisi saada tukensa, ja lapsen harrastuksensa, vastikkeellisena? Että köyhän lapsella ei ole oikeutta harrastaa vapaamuotoisesti kuten muutkin lapset? 

Kyllä katson, että lapsi voi tehdä jotain rahan edestä. En minäkään anna lapselleni kaikki ilmaiseksi, on sääntöjä, pitää viedä roskat, kattaa pöydän tai laittaa pyykit kuivumaan. Eli me neuvotellaan yhdessä, kuinka iso summa on kysymyksessä ja yhdessä päätetään kuinka hän hoitaa oman osuutensa. Miksi ei köyhän lapselta saa vaatia, minä en ole rikas, vaan tulen toimeen. Mutta opetan juuri lapsille, että joskus joutuu odottamaan, ja jos haluaa jotain ylimääräistä niin hän voi osallistua siihen. Mikä siinä on väärin?

Annatko sinä aina kaiken lapsille jota ne pyytää?

Todennäköisesti Tikkasen lapsi joutuu luopumaan aika monesta asiasta, josta sinun lapsesi ei joudu luopumaan edes opetuksen antamisen vuoksi. Eli ei mitään huolta: Tikkasen lapsi todennäköisesti on ymmärtänyt aika monen asian suhteen, että hänellä ei kerta kaikkiaan ole niihin mahdollisuutta perheensä tulojen vuoksi. Ja sanottakoon vielä että minusta on aika iso yhteiskunnallinen, ja myös tasa-arvokysymys, jos köyhän lapsen tulee jopa harrastaa vastikkeellisesti. Eiköhän sellonsoiton rahoitus kuulu ennen kaikkea hänen vanhemmilleen, ja vanhempi on ratkaissut asian säästämällä muusta kulutuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhyys perityy ja se on fakta. Mutta heitän kysymyksen, nämäkin vuonna 1987 on saanut sosiaalietuuksia, eli opetetaanko vaan myös lapsille, että aina saa jostain rahaa. Onkohan niin, että juuri tämä tukeminen tekee näistä lapsista samanlaisia. Eli jos raha aina jostain tulee, niin se tulee jatkuvasti. Eli töitä ei loppujen lopuksi tarvitse tehdä, pärjää kuitenkin. Miksi käydä kouluja, koska silloin voi joutua töihin? Se tukeminen ei aina tarkoita rahaa, parhaiten tuet lapsia opetamalle heille, että koulukäynti on tärkeä. Sillä jos sen hoidat, sinulla on suuri mahdollisuus tehdä töitä missä haluat. Tässäkin tapauksessa, halutaan antaa lapselle harrastuksen (joka on hienoa), mutta mitä se lapsi oikeastaan oppi? Vaikka äiti ei käy töissä, niin minulla on hieno sello ja käyn soittotunneilla. Eli missä on motivaattori kouluttautua ja käydä töissä...

Minun mielestä pitää tukea työttömiä ja sairaita, mutta onko se aina riihikuivaa rahaa? Olisiko terapia jotain? Voiko joku työtön tulla sanomaan, mikä olisi se motivaattori joka puuttuu?

Siis sellonsoitossa, tai yleisesti ottaen minkään harrastuksen tukemisessa, nyt ei ole kyse vain siitä, että köyhä ipana saa jotakin tekemättä mitään. Harrastuksen tukeminen auttaa häntä ensinnäkin laajentamaan näkökulmaansa sieltä omasta, köyhästä ja suppeasta todellisuudesta, virkistää, ylläpitää sosiaalisia suhteita (ja on tärkeää, että sosiaalisia suhteita solmitaan laajasti eri sosiaaliluokkien välillä) ja yksinkertaisesti avaa mahdollisuuksia ponnistaa sieltä köyhyydestä. Lisäksi kulttuurin harrastaminen on vallan omialtainen harrastus ruokkimaan parhaimmillaan halua kouluttautua, vahvistaa nuoren itsetuntoa... 

Se, että lapsen harrastukset estyisivät ja rajoittuisivat merkittävästi vanhempansa taloudellisen tilanteen vuoksi, tarkoittaa vain sitä, että hänen elinpiirinsä on niin suppea, että sieltä on sekä konkreettisesti vaikeata ponnistaa ylös, että myös nähdä siihen mahdollisuuksia ja näköaloja. Se, että ajattelet köyhyyden ajavan amerikantyyliseen sisukkuuteen ponnistaa itsensä omin voimin rikkauksiin, on toki mahdollista, mutta epätodennäköistä: paljon todennäköisempää on se, että lapsi ei edes opi näkemään mahdollisuuksia varsinkaan, jos hänen koko elämänsä on yhtä selviytymistä, ja hän jää paitsi kaikesta siitä, mitä on tarjolla ikätovereilleen.

Niin, että riihikuiva rahaa on ainut joka auttaa? En kieltänyt lapsen harrastusta, vaan asetin kysymyksen? Sitä rahaa on annettu nyt vuosia ja tuettu monta perhettä, silti köyhyys periytyy. Miksi? Olisiko joku muu kannustin? Lapsi saa harrastuksensa, ilman muuta, mutta olisiko siihen joku kannustin, esimerkiksi soitot vanhainkodissa jne.... Sitä haen, annetaan, mutta vaaditaan jotain pientä. Ei vaan niin, että nyt lapseni haluaa harrastaa, antakaa rahaa koska sitä on ennenkin saatu.

Kotona opitaan mallit, ja se on todettu, että köyhyys periytyy vaikka annetaan sosiaaliavustusta. Tällä en tarkoita sitä, että sitä ei annetaisi, mutta voiko lisäksi olla joku muu juttu?

Riihikuiva raha ei todellakaan ole ainut joka auttaa, enkä ole missään niin väittänytkään. Seuraankin huolestuneena sitä tosiasiaa, että etenkin pienituloisten ja alempien sosiaaliluokkien asema huononee, eikä pelkästään tukileikkausten vuoksi, vaan myös siksi, että myös sosiaali- ja terveysmenoista leikataan. Tulemme maksamaan kasvavasta pahoinvoinnista vielä kovan hinnan. Ja vielä täsmennyksenä: köyhyyden ennaltaehkäisy vaatii toki rahallisia resursseja riittävien sosiaalitukien muodossa, että myös oikein kohdennettuja ja mitoitettua sosiaalipalveluja.

Tarkoitatko nyt tällä köyhän lapsen sellonsoitolla vanhuksille sitä, että perheen tulisi saada tukensa, ja lapsen harrastuksensa, vastikkeellisena? Että köyhän lapsella ei ole oikeutta harrastaa vapaamuotoisesti kuten muutkin lapset? 

Kyllä katson, että lapsi voi tehdä jotain rahan edestä. En minäkään anna lapselleni kaikki ilmaiseksi, on sääntöjä, pitää viedä roskat, kattaa pöydän tai laittaa pyykit kuivumaan. Eli me neuvotellaan yhdessä, kuinka iso summa on kysymyksessä ja yhdessä päätetään kuinka hän hoitaa oman osuutensa. Miksi ei köyhän lapselta saa vaatia, minä en ole rikas, vaan tulen toimeen. Mutta opetan juuri lapsille, että joskus joutuu odottamaan, ja jos haluaa jotain ylimääräistä niin hän voi osallistua siihen. Mikä siinä on väärin?

Annatko sinä aina kaiken lapsille jota ne pyytää?

Ahaa - lahtarit haluavat jo köyhän lapsetkin povilleen etteensä! Mielenkiintoista!

Jos haluat ymmärtää sen niin, niin ihan vapaasti. Eli kaiken pitää saada ilmaiseksi, vaatteet, harrastukset, ruoka ja katto pään päälle. Ikinä ei tartte tehdä mitään sen eteen? En tarkoita, että lapsi ei saisi harrastaa, mutta pitääkö kaiken saada ilmaiseksi? Eli köyhälle lapselle pitää kaikki antaa ilman velvoiteita, tietenkin alakoulu ikäisen ei voi laittaa töihin, mutta kyllä nyt yläasteella jo tiedetään rahan arvon ja silloin voi jo tehdä jotain, että parantaa omaa mahdollisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhyys perityy ja se on fakta. Mutta heitän kysymyksen, nämäkin vuonna 1987 on saanut sosiaalietuuksia, eli opetetaanko vaan myös lapsille, että aina saa jostain rahaa. Onkohan niin, että juuri tämä tukeminen tekee näistä lapsista samanlaisia. Eli jos raha aina jostain tulee, niin se tulee jatkuvasti. Eli töitä ei loppujen lopuksi tarvitse tehdä, pärjää kuitenkin. Miksi käydä kouluja, koska silloin voi joutua töihin? Se tukeminen ei aina tarkoita rahaa, parhaiten tuet lapsia opetamalle heille, että koulukäynti on tärkeä. Sillä jos sen hoidat, sinulla on suuri mahdollisuus tehdä töitä missä haluat. Tässäkin tapauksessa, halutaan antaa lapselle harrastuksen (joka on hienoa), mutta mitä se lapsi oikeastaan oppi? Vaikka äiti ei käy töissä, niin minulla on hieno sello ja käyn soittotunneilla. Eli missä on motivaattori kouluttautua ja käydä töissä...

Minun mielestä pitää tukea työttömiä ja sairaita, mutta onko se aina riihikuivaa rahaa? Olisiko terapia jotain? Voiko joku työtön tulla sanomaan, mikä olisi se motivaattori joka puuttuu?

Siis sellonsoitossa, tai yleisesti ottaen minkään harrastuksen tukemisessa, nyt ei ole kyse vain siitä, että köyhä ipana saa jotakin tekemättä mitään. Harrastuksen tukeminen auttaa häntä ensinnäkin laajentamaan näkökulmaansa sieltä omasta, köyhästä ja suppeasta todellisuudesta, virkistää, ylläpitää sosiaalisia suhteita (ja on tärkeää, että sosiaalisia suhteita solmitaan laajasti eri sosiaaliluokkien välillä) ja yksinkertaisesti avaa mahdollisuuksia ponnistaa sieltä köyhyydestä. Lisäksi kulttuurin harrastaminen on vallan omialtainen harrastus ruokkimaan parhaimmillaan halua kouluttautua, vahvistaa nuoren itsetuntoa... 

Se, että lapsen harrastukset estyisivät ja rajoittuisivat merkittävästi vanhempansa taloudellisen tilanteen vuoksi, tarkoittaa vain sitä, että hänen elinpiirinsä on niin suppea, että sieltä on sekä konkreettisesti vaikeata ponnistaa ylös, että myös nähdä siihen mahdollisuuksia ja näköaloja. Se, että ajattelet köyhyyden ajavan amerikantyyliseen sisukkuuteen ponnistaa itsensä omin voimin rikkauksiin, on toki mahdollista, mutta epätodennäköistä: paljon todennäköisempää on se, että lapsi ei edes opi näkemään mahdollisuuksia varsinkaan, jos hänen koko elämänsä on yhtä selviytymistä, ja hän jää paitsi kaikesta siitä, mitä on tarjolla ikätovereilleen.

Niin, että riihikuiva rahaa on ainut joka auttaa? En kieltänyt lapsen harrastusta, vaan asetin kysymyksen? Sitä rahaa on annettu nyt vuosia ja tuettu monta perhettä, silti köyhyys periytyy. Miksi? Olisiko joku muu kannustin? Lapsi saa harrastuksensa, ilman muuta, mutta olisiko siihen joku kannustin, esimerkiksi soitot vanhainkodissa jne.... Sitä haen, annetaan, mutta vaaditaan jotain pientä. Ei vaan niin, että nyt lapseni haluaa harrastaa, antakaa rahaa koska sitä on ennenkin saatu.

Kotona opitaan mallit, ja se on todettu, että köyhyys periytyy vaikka annetaan sosiaaliavustusta. Tällä en tarkoita sitä, että sitä ei annetaisi, mutta voiko lisäksi olla joku muu juttu?

Ehkä köyhien perheiden lapsille voisi olla joku tuutori/mentori-järjestelmä, joku tukihenkilö joka voisi auttaa lasta haaveilemaan, tunnistamaan omia vahvuuksia ja tekemään tulevaisuuden suunnitelmia. Ongelma on varmaan juuri siinä, että toimeentulotuella elävät vanhemmat useinkaan eivät kykene tukemaan lapsiaan tekemään hyviä valintoja elämässä, erityisesti jos oma tilanne on katkeroittanut. Köyhyydessä ei ole mitään sellaista geneettistä joka periytyy, ainoastaan asenteet ja arvot voivat periytyä, ja vanhemmat voivat joko tukea tai torpata lapsen itsetunnon kehittymisen.

Kun perustin firman niin mummoni oli kauhuissaan että kuinka uskallan ja että olen hyvin rohkea ja että hän ei uskaltaisi moista tehdä, kun on ollut elintarviketyöläisenä koko ikänsä. 

Kun kaverini jolla on iso omaisuus hoidettavana lopetti duunit ja perusti yrityksen kaikki kannustivat häntä hänen lähipiiristään, koska heilla oli ollut monenlaisia yrityksiä ennekin.

Minun yritykseni perustui omaan osaamiseeni ja vähällä budjetilla aloittamiseen jossa seuraavan työn oli seurattava heti edellista ja luppopäivät tuottivat pahasti stressiä.

Kaverini alkoi tuottamaan kiinassa suunnittelemiaan tuotteitaan myyntiin eikä alun kassavirralla ollut huolta. 

Minun firmani ei koskaan kasvanut, kun jouduin tuottamaan pienellä kapasiteetilla kädestä suuhun, kaverini kasvatti firmaa ja paranteli kiinassa sopimuksiaan sekä markkinoi tuotetaan useihin maihin, aikansa kunnes möi sen eteenpäin.

Niin? Kiitos elämäntarinasta joka ei mitenkään liittynyt aiheeseen.

Ole hyvä ymmäryksesi kasvaa vielä joskus ymmärtämään miten se liittyy, oppi ja ikä kaikki. Kiitos kommentistasi. BTW yleensä ei vastata viestiin, kun sitä ei ymmärretä, kuten teit.

PS ei ole elämäni tarina vaan osa sitä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tikkanen joutuu tekemään tukihakemuksen aina kuukausittain uudestaan. Viranomaisten byrokratia on yksi asia, mikä uuvuttaa. Tikkasen mukaan se käy yksistään jo työstä."

Siis huomaa kyllä ettei henkilö ole juuri elämässään töitä tehnyt kun yhden tt-hakemuksen täyttö per kuukausi käy hänen mukaan työstä.

"Rahaa ei ole ylimääräiseen. Ainut, mistä voi nipistää on ruoka."

Ja silti on roimasti ylipainoinen??

"Ylellisyyttä on se, että raaskin R-kioskilta ostaa kahvin."

Miksi ihmeessä ostaa ärrältä kahvia lähes samalla hinnalla millä saa kahvipaketin kaupasta?

Tuota minäkin ihmettelen. Onko tosiaan luksusta se että joku muu on keittänyt sen saman kahvin, minkä kotonakin voisi tehdä? Samaa juhlamokkaa se on, jatkuvasti on tarjouksessa joten vaikea uskoa että tämä olisi liian kallista ellei ihan litratolkulla juo kahvia päivässä. Melkein samalla hinnalla voi mennä oikeaan kahvilaan ja tilata kunnon kahvin.

Vähän kuulkaapas veikkaan että Tikkanen ei ole köyhä siksi, että hän ostaa joskus Ärrältä aivan huiman kalliin kahvin.

EI tietenkään. Tulot määrittävät köyhyyden, eivätkä menot. Ihmettelin vain että mitä luksusta on tunteja seisoneessa ärrän kahvissa.

No ehkäpä vaikka se, että se on edes orastava luksus, että voi juoda noutokahvia niin kuin muutkin? Jos tämä köyhä ostaisi Starbucksin kahvia, olisitte todennäköisesti aivan kauhuissanne siitä kauheasta törsäilystä. Ärrän kahvi voi edustaa Tikkaselle, tai kenelle tahansa muulle köyhälle, edes hataraa illuusiota kuulumista yhteiskuntaan kulutustottumuksineen. Että voi edes joskus juoda kahvia ulkona, niin kuin muutkin. Ei tällaisia asioita hahmota silloin, kun on itsellä sellainen asema, että voi kuluttaa, tai olla kuluttamatta huoleti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhyys perityy ja se on fakta. Mutta heitän kysymyksen, nämäkin vuonna 1987 on saanut sosiaalietuuksia, eli opetetaanko vaan myös lapsille, että aina saa jostain rahaa. Onkohan niin, että juuri tämä tukeminen tekee näistä lapsista samanlaisia. Eli jos raha aina jostain tulee, niin se tulee jatkuvasti. Eli töitä ei loppujen lopuksi tarvitse tehdä, pärjää kuitenkin. Miksi käydä kouluja, koska silloin voi joutua töihin? Se tukeminen ei aina tarkoita rahaa, parhaiten tuet lapsia opetamalle heille, että koulukäynti on tärkeä. Sillä jos sen hoidat, sinulla on suuri mahdollisuus tehdä töitä missä haluat. Tässäkin tapauksessa, halutaan antaa lapselle harrastuksen (joka on hienoa), mutta mitä se lapsi oikeastaan oppi? Vaikka äiti ei käy töissä, niin minulla on hieno sello ja käyn soittotunneilla. Eli missä on motivaattori kouluttautua ja käydä töissä...

Minun mielestä pitää tukea työttömiä ja sairaita, mutta onko se aina riihikuivaa rahaa? Olisiko terapia jotain? Voiko joku työtön tulla sanomaan, mikä olisi se motivaattori joka puuttuu?

Siis sellonsoitossa, tai yleisesti ottaen minkään harrastuksen tukemisessa, nyt ei ole kyse vain siitä, että köyhä ipana saa jotakin tekemättä mitään. Harrastuksen tukeminen auttaa häntä ensinnäkin laajentamaan näkökulmaansa sieltä omasta, köyhästä ja suppeasta todellisuudesta, virkistää, ylläpitää sosiaalisia suhteita (ja on tärkeää, että sosiaalisia suhteita solmitaan laajasti eri sosiaaliluokkien välillä) ja yksinkertaisesti avaa mahdollisuuksia ponnistaa sieltä köyhyydestä. Lisäksi kulttuurin harrastaminen on vallan omialtainen harrastus ruokkimaan parhaimmillaan halua kouluttautua, vahvistaa nuoren itsetuntoa... 

Se, että lapsen harrastukset estyisivät ja rajoittuisivat merkittävästi vanhempansa taloudellisen tilanteen vuoksi, tarkoittaa vain sitä, että hänen elinpiirinsä on niin suppea, että sieltä on sekä konkreettisesti vaikeata ponnistaa ylös, että myös nähdä siihen mahdollisuuksia ja näköaloja. Se, että ajattelet köyhyyden ajavan amerikantyyliseen sisukkuuteen ponnistaa itsensä omin voimin rikkauksiin, on toki mahdollista, mutta epätodennäköistä: paljon todennäköisempää on se, että lapsi ei edes opi näkemään mahdollisuuksia varsinkaan, jos hänen koko elämänsä on yhtä selviytymistä, ja hän jää paitsi kaikesta siitä, mitä on tarjolla ikätovereilleen.

Niin, että riihikuiva rahaa on ainut joka auttaa? En kieltänyt lapsen harrastusta, vaan asetin kysymyksen? Sitä rahaa on annettu nyt vuosia ja tuettu monta perhettä, silti köyhyys periytyy. Miksi? Olisiko joku muu kannustin? Lapsi saa harrastuksensa, ilman muuta, mutta olisiko siihen joku kannustin, esimerkiksi soitot vanhainkodissa jne.... Sitä haen, annetaan, mutta vaaditaan jotain pientä. Ei vaan niin, että nyt lapseni haluaa harrastaa, antakaa rahaa koska sitä on ennenkin saatu.

Kotona opitaan mallit, ja se on todettu, että köyhyys periytyy vaikka annetaan sosiaaliavustusta. Tällä en tarkoita sitä, että sitä ei annetaisi, mutta voiko lisäksi olla joku muu juttu?

Ehkä köyhien perheiden lapsille voisi olla joku tuutori/mentori-järjestelmä, joku tukihenkilö joka voisi auttaa lasta haaveilemaan, tunnistamaan omia vahvuuksia ja tekemään tulevaisuuden suunnitelmia. Ongelma on varmaan juuri siinä, että toimeentulotuella elävät vanhemmat useinkaan eivät kykene tukemaan lapsiaan tekemään hyviä valintoja elämässä, erityisesti jos oma tilanne on katkeroittanut. Köyhyydessä ei ole mitään sellaista geneettistä joka periytyy, ainoastaan asenteet ja arvot voivat periytyä, ja vanhemmat voivat joko tukea tai torpata lapsen itsetunnon kehittymisen.

Kun perustin firman niin mummoni oli kauhuissaan että kuinka uskallan ja että olen hyvin rohkea ja että hän ei uskaltaisi moista tehdä, kun on ollut elintarviketyöläisenä koko ikänsä. 

Kun kaverini jolla on iso omaisuus hoidettavana lopetti duunit ja perusti yrityksen kaikki kannustivat häntä hänen lähipiiristään, koska heilla oli ollut monenlaisia yrityksiä ennekin.

Minun yritykseni perustui omaan osaamiseeni ja vähällä budjetilla aloittamiseen jossa seuraavan työn oli seurattava heti edellista ja luppopäivät tuottivat pahasti stressiä.

Kaverini alkoi tuottamaan kiinassa suunnittelemiaan tuotteitaan myyntiin eikä alun kassavirralla ollut huolta. 

Minun firmani ei koskaan kasvanut, kun jouduin tuottamaan pienellä kapasiteetilla kädestä suuhun, kaverini kasvatti firmaa ja paranteli kiinassa sopimuksiaan sekä markkinoi tuotetaan useihin maihin, aikansa kunnes möi sen eteenpäin.

Niin? Kiitos elämäntarinasta joka ei mitenkään liittynyt aiheeseen.

Ole hyvä ymmäryksesi kasvaa vielä joskus ymmärtämään miten se liittyy, oppi ja ikä kaikki. Kiitos kommentistasi. BTW yleensä ei vastata viestiin, kun sitä ei ymmärretä, kuten teit.

PS ei ole elämäni tarina vaan osa sitä

Pls älä kerro loppuun.