Susanna Koski vastaa työttömän haasteeseen

Vierailija kirjoitti:

Susanna Koski. Tanja Karpela. Merikukka Forsius.

Mitä yhteistä näillä henkilöillä?

V:  Kansanedustajuus.

Ja kaksi viimeistä sopeutumiseläkkeellä, kun eivät ole onnistuneet työllistymään eduskuntauran jälkeen. Että sellasiisia oman onnensa seppiä sitten. Mitenköhän Susannan käy, kun ei tule sopeutumiseläkettä saamaan?

Hyi hitto mikä tyyppi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanokaapa rehellisesti, kuinka moni teistä palkkaisi tämän työttömän? Kun tulisi paikalle hengityssuojan ja rollaattorin kanssa, selkeästi ahdistuneen ja masentuneen oloisena? Eläkkeelle hän kuuluisi.

Tai sitten personal trainerin, jonka kanssa aloittaisi terveellisen elämän harjoittelun. Painoa pois, tarvittaessa lääkitys ja asenne kuntoon. Sorry kärkäs kirjoittelu, mutta tuo naisihminen on ikäiseni, itse tulin juuri juoksulenkiltä. Olen vuoden aikana pudottanut pikkuhiljaa painoa ja muuttanut elintapojani terveellisempään suuntaan. Hikeä ja töitä se on vaatinut ja vaatii, mutta kyllä yksilölläkin on vastuu, ei kaikkea voi eikä pidäkään sysätä yhteiskunnan vastuulle.

Onko sinulla tuon naisen sairaudet, ja syyttääkö hän yhteiskuntaa omistaan?

Keuhkoahtautumatauti tupakoinnista? 

Aina on ollut köyhiä ja rikkaita, paremmin elämässä selvinneitä ja huonommin. Aina on sotia ollut ja tulee olemaan.

Koskaan, eikä ikinä tule kaikki olemaan samalla viivalla, vaikka kuinka haluttaisiin näin olevan.

Sitä ei yksi kansanedustaja eikä 200 pysty muuttamaan. On vain erillaisia ihmiskohtaloita ja valintoja.

Joihinkin voi vaikuttaa, joihinkin ei.

Joskus olisi hyvä miettiä mistä kaikesta voi olla kiitollinen tässä elämässä, valittamisen sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkään en yllättynyt. Köyhä äiti pitää lapsensa kalliista selloharrastuksesta kynsin hampain kiinni ja syyttää yhteiskuntaa, kun rahat ei riitä mihinkään. Jos sen sellon soiton vaihtaisi vaikka partioon tai johonkin muuhun halpaan harrastukseen, äiti voisi helposti hankkia tietokoneen ja vaikka mitä muuta. Mutta ei, lapsen on ihan pakko saada soittaa selloa, ja yhteiskunnan on ihan pakko antaa perheelle lisää rahaa koska muu ei tule kyseeseen.

Kyllä poliitikoiden tehtävä on varmistaa, että köyhäkin lapsi voi harrastaa musiikkia, tai jotain muuta mieluista. Kunnilla pitäisi olla vaikka kansanopistoissa ilmasia musiikkitunteja tarjolla jne.

Kaikissa kunnissa ei ole kansanopistoja, pääasiassa ovat keskittyneet nykyään kasvukeskuksiin. Helsingin kansalaisopisto on muuten yksi suomen edullisimpia. Kalleimmat kurssit taisi olla Oulussa ja Jyväskylässä.

Eikös tämä ollut se tapaus, jonka merkittävin sairaus oli fibromyalgia? Ihan henkilön itsensä kertomana, eli moderaattorin ei kannata tästä "paljastuksesta" säikähtää. Suosittelen ottamaan selvää minkälainen "sairaus" fibromyalgia on. Sanotaanko näin, että on hyvä syy sille, miksi esim. KELA ei maksa pääsääntöisesti mitään etuuksia kyseisestä "sairaudesta" johtuen. Fibromyalgiaa sairastava henkilö on todellisuudessa fibromyalgian takia yhtä työkyvytön kuin joku varhaisteini, joka ei jaksa herätä aamulla kouluun. Motivaation puute ja saamattomuus eivät ole sairauksia - ei vaikka niille hieno lääketieteellinen nimi keksittäisinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkään en yllättynyt. Köyhä äiti pitää lapsensa kalliista selloharrastuksesta kynsin hampain kiinni ja syyttää yhteiskuntaa, kun rahat ei riitä mihinkään. Jos sen sellon soiton vaihtaisi vaikka partioon tai johonkin muuhun halpaan harrastukseen, äiti voisi helposti hankkia tietokoneen ja vaikka mitä muuta. Mutta ei, lapsen on ihan pakko saada soittaa selloa, ja yhteiskunnan on ihan pakko antaa perheelle lisää rahaa koska muu ei tule kyseeseen.

Entä jos panostamalla lapsen harrastukseen tästä tuleen isona ammatti sellisti joka tienaa 6000 euroa kuussa soittamalla orkesterissa. Eväämällä lapselta tämän harrastuksen, edistät köyhyyden periytistä sukupolvelta toiselle. Lapsi on se josta viimeisenä pitäisi lähteä säästämään. Tiedoksi, meillä on jo nyt tarpeeksi masentuneita ja surjäytyneitä nuoria eikä rahaa joitaa heitä.

On se kumma lapsi, jos siitä ei muuhun ole kuin soittamaan selloa ammatikseen tai syrjäytymään.

Jospa lapsi unelmoi sellistin uradta. Ei se sitä huvikseen soittele. Sello on haastava soitin ja vaatii varsinkin tarkkaa matikkapäätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Susanna Koski. Tanja Karpela. Merikukka Forsius.

Mitä yhteistä näillä henkilöillä?

V:  Kansanedustajuus.

Ja kaksi viimeistä sopeutumiseläkkeellä, kun eivät ole onnistuneet työllistymään eduskuntauran jälkeen. Että sellasiisia oman onnensa seppiä sitten. Mitenköhän Susannan käy, kun ei tule sopeutumiseläkettä saamaan?

Elinkeinoelämän Keskusliitosta on onneksi tullut kaikkien lahjattomien kokkareiden työpaja. Aina jotain puuhasteltavaa löytyy jos on muistanut olla heidän uskollinen rakkikoira poliittisen uransa aikana. 

Olem eräs onneton ihmiskohtalo. En ole kilpailukykyinen. Tarvitsen oman kikyn, vasta sitten kelpaan työnantajille. Nyt on täysin turhaa hakea, kun tiedä etten pärjää kilpailussa. Osaa markkinoida, muydä ja brändätä itseäni, mutta se ei pelkästään riitä. Edes suhteet ja verkostot eibät ole auttaneet. Ainoa keino on panostaa omaan osaamiseen ja koulutukseen, mutta minnekkään minua ei ole hyväksytty. Olo on kuinheittopussilla. Eikä siinä edes ole kaikki. Työttömyys on tehnyt minusta työkyvyttömän. Työttömyyden takia olen yksinäinen, ilman läheisiä kavereita tai verkostoa. Usein tuntuu että olen vain neljän seinän vanki. Yksinäisyys taas on ajanut minut masennukseen, niin että tämä pirun työttömyys on tehnyt minusta työkyvyttömän. Täyson arvottomam ja mitättömän ihmisen. Ainoa keino parantua on saada töitä, mitta minua ei edes huolita kuntputtavaan työtoimintaa ja työkokeiluihin. Niistä sentään vastataan ja pahoitellaan ettei minua valittu tälläkertaa. Olen myös yrittänyt hakea työkkärin kursseille, mutta ne on aina täynnä. Olen myös hakemut opilaitokseen kouluttautuakseni uudelleen, mutta minua ei ole edes kertaakaan kutsuttu pääsykokeisiin. Kun elämä heottää kuraa niskaan, se tekee se kunnolla. Siinä on lyhyt elämän tarinani, yksinäisyys on saanut alkunsa jo lapsuudessa, silloinkin aina yksin eikä minua huolittu ala-asteen kaveri piireihin. Inhoan yksinäisyyttä koska se syö kaikki voimat, yritän tottua ja tulla sen kanssa toimeen, mutta se ei vain onnistu. Kipunä alkaa kuolla, sisäinen liekki on jos sammunut ja otseluottamus romutettu. Yritän silti pitää toivoa yllä ja pysyä iloisena. Yritän pitää uskon että kun on tarpeeksi sisua ja tahtoa voi vaikuttaa vielä omaan elämäänsä vaikka se olisikin päänhakkaamista seinään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se voi köyhänä olla niin lihava? Eikä kannattaisi laittaa satasia musiikkiharrastukseen.

Köyhällä ei ole varaa syödä terveellisesti.

Jotta tuosta idioottimaisesta myytistä ehkä joskus päästäisiin eroon voisin todeta jälleen kerran, että "terveellinen" syöminen on pääasiassa kokonaisenergiasta kiinni. Ei mikään ole terveellistä, jos syöt enemmän kuin kulutat eikä sillä ole todellisuudessa mitään tekemistä käytettävissä olevan rahan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Eikös tämä ollut se tapaus, jonka merkittävin sairaus oli fibromyalgia? Ihan henkilön itsensä kertomana, eli moderaattorin ei kannata tästä "paljastuksesta" säikähtää. Suosittelen ottamaan selvää minkälainen "sairaus" fibromyalgia on. Sanotaanko näin, että on hyvä syy sille, miksi esim. KELA ei maksa pääsääntöisesti mitään etuuksia kyseisestä "sairaudesta" johtuen. Fibromyalgiaa sairastava henkilö on todellisuudessa fibromyalgian takia yhtä työkyvytön kuin joku varhaisteini, joka ei jaksa herätä aamulla kouluun. Motivaation puute ja saamattomuus eivät ole sairauksia - ei vaikka niille hieno lääketieteellinen nimi keksittäisinkin.

Mikä vihaongelma sulla on? Pehmytkudosreuma on oikea sairaus!!!

Vierailija kirjoitti:

Eikös tämä ollut se tapaus, jonka merkittävin sairaus oli fibromyalgia? Ihan henkilön itsensä kertomana, eli moderaattorin ei kannata tästä "paljastuksesta" säikähtää. Suosittelen ottamaan selvää minkälainen "sairaus" fibromyalgia on. Sanotaanko näin, että on hyvä syy sille, miksi esim. KELA ei maksa pääsääntöisesti mitään etuuksia kyseisestä "sairaudesta" johtuen. Fibromyalgiaa sairastava henkilö on todellisuudessa fibromyalgian takia yhtä työkyvytön kuin joku varhaisteini, joka ei jaksa herätä aamulla kouluun. Motivaation puute ja saamattomuus eivät ole sairauksia - ei vaikka niille hieno lääketieteellinen nimi keksittäisinkin.

Joo juuri näin. Masentuneet on myös vain laiskoja kun aamulla eivät jaksa herätä ja eka ajatus on itsemurha. Täysin oma vika ja siihen auttaa purkista C-vitamiini.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkään en yllättynyt. Köyhä äiti pitää lapsensa kalliista selloharrastuksesta kynsin hampain kiinni ja syyttää yhteiskuntaa, kun rahat ei riitä mihinkään. Jos sen sellon soiton vaihtaisi vaikka partioon tai johonkin muuhun halpaan harrastukseen, äiti voisi helposti hankkia tietokoneen ja vaikka mitä muuta. Mutta ei, lapsen on ihan pakko saada soittaa selloa, ja yhteiskunnan on ihan pakko antaa perheelle lisää rahaa koska muu ei tule kyseeseen.

Kyllä poliitikoiden tehtävä on varmistaa, että köyhäkin lapsi voi harrastaa musiikkia, tai jotain muuta mieluista. Kunnilla pitäisi olla vaikka kansanopistoissa ilmasia musiikkitunteja tarjolla jne.

Kaikissa kunnissa ei ole kansanopistoja, pääasiassa ovat keskittyneet nykyään kasvukeskuksiin. Helsingin kansalaisopisto on muuten yksi suomen edullisimpia. Kalleimmat kurssit taisi olla Oulussa ja Jyväskylässä.

Juu mutta pointti on se, että kyllä köyhillekin lapsille pitää olla mahdollista harrastaa, ja niitä mahdollisuuksia on annettava vaikka sosiaalihuollon tuella, jos ilmaisia ei ole tarjolla.

Jos on selkeästi sairas - monisairas - en ymmärrä, miksi ei tartuta siihen, että annetaan vaikka 2 vuoden kuntoutusraha. Ilman mitään ih me höykyyttämisiä ja velvoitteita sinne ja tänne. Jatkuva stressi rahasta sairastuttaa lisää. Ellei ole tarkoituskin karsia ''heikoksi käynyttä'' ainesta - että ei vaan alkaisi voimaan paremmin - eihän tätäkään tapausta muuten ymmmärrä.

Tietenkin jonkun Pihvin alias SipiläOrvon ideologiasta käsin, senkus kärsii ja ottaa vaan vaarin- itsepä sairastuit. Itsepä syrjäydyit. Itsepä sait lisäkilosi kamalien lääkityksien kivana lisätuotteena.

Sairasloma heti annettava - ja personal trainereita työllistettävä heille, joilla vielä vähän tahtoa päästä takaisin markkinoille. Muille rauha.

Ketään kun ei kinosta kirjoitti:

Olem eräs onneton ihmiskohtalo. En ole kilpailukykyinen. Tarvitsen oman kikyn, vasta sitten kelpaan työnantajille. Nyt on täysin turhaa hakea, kun tiedä etten pärjää kilpailussa. Osaa markkinoida, muydä ja brändätä itseäni, mutta se ei pelkästään riitä. Edes suhteet ja verkostot eibät ole auttaneet. Ainoa keino on panostaa omaan osaamiseen ja koulutukseen, mutta minnekkään minua ei ole hyväksytty. Olo on kuinheittopussilla. Eikä siinä edes ole kaikki. Työttömyys on tehnyt minusta työkyvyttömän. Työttömyyden takia olen yksinäinen, ilman läheisiä kavereita tai verkostoa. Usein tuntuu että olen vain neljän seinän vanki. Yksinäisyys taas on ajanut minut masennukseen, niin että tämä pirun työttömyys on tehnyt minusta työkyvyttömän. Täyson arvottomam ja mitättömän ihmisen. Ainoa keino parantua on saada töitä, mitta minua ei edes huolita kuntputtavaan työtoimintaa ja työkokeiluihin. Niistä sentään vastataan ja pahoitellaan ettei minua valittu tälläkertaa. Olen myös yrittänyt hakea työkkärin kursseille, mutta ne on aina täynnä. Olen myös hakemut opilaitokseen kouluttautuakseni uudelleen, mutta minua ei ole edes kertaakaan kutsuttu pääsykokeisiin. Kun elämä heottää kuraa niskaan, se tekee se kunnolla. Siinä on lyhyt elämän tarinani, yksinäisyys on saanut alkunsa jo lapsuudessa, silloinkin aina yksin eikä minua huolittu ala-asteen kaveri piireihin. Inhoan yksinäisyyttä koska se syö kaikki voimat, yritän tottua ja tulla sen kanssa toimeen, mutta se ei vain onnistu. Kipunä alkaa kuolla, sisäinen liekki on jos sammunut ja otseluottamus romutettu. Yritän silti pitää toivoa yllä ja pysyä iloisena. Yritän pitää uskon että kun on tarpeeksi sisua ja tahtoa voi vaikuttaa vielä omaan elämäänsä vaikka se olisikin päänhakkaamista seinään.

Voimia, ystävä. Jonain päivänä vielä onnistut.

Aivan kammottava ihminen. Ei ole edes sanoja, niin järkyttää tuo ylimielinen jääkylmä suhtautuminen. Ja tällaiset siellä päättää asioista! Toiv karma kostaa viimeistä piirtoa myöten.

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella meistä on haasteemme, mutta ei se tarkoita sitä että minun tulisi astua oman mukavuusalueeni ulkopuolelle, ottaakseni selvää olosuhteista ,missä satojatuhansia työttömiä tällä hetkellä sinnittelee, ihan ammattini puolesta. Ei suinkaan......

Minä ainakin arvioin onko riskinottaminen kannattavaa ja punnitsen todennäköisyyksiä. Jos riskinotosta seuraa todennäköisimmin että tulee tappiota ja tulee kunnolla takkiin, en ota riskiä. En esimerkiksi halua jotua kodittomalsi tai pitkäaikaissairaaksi vain sen takia että poistun omalta epämukavuusalueeltani.

=Vierailija]

Susanna Koski. Tanja Karpela. Merikukka Forsius.

Mitä yhteistä näillä henkilöillä?

V:  Kansanedustajuus.[/quote]

Ja kaksi viimeistä sopeutumiseläkkeellä, kun eivät ole onnistuneet työllistymään eduskuntauran jälkeen. Että sellasiisia oman onnensa seppiä sitten. Mitenköhän Susannan käy, kun ei tule sopeutumiseläkettä saamaan?[/quote]

Miten ihmeessä voi olla mahdollista  etteivät nämä ole aktivoituneet työllistymään eduskuntauran jälkeen?

V:    "Jokaisella on haasteensa".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanokaapa rehellisesti, kuinka moni teistä palkkaisi tämän työttömän? Kun tulisi paikalle hengityssuojan ja rollaattorin kanssa, selkeästi ahdistuneen ja masentuneen oloisena? Eläkkeelle hän kuuluisi.

Tai sitten personal trainerin, jonka kanssa aloittaisi terveellisen elämän harjoittelun. Painoa pois, tarvittaessa lääkitys ja asenne kuntoon. Sorry kärkäs kirjoittelu, mutta tuo naisihminen on ikäiseni, itse tulin juuri juoksulenkiltä. Olen vuoden aikana pudottanut pikkuhiljaa painoa ja muuttanut elintapojani terveellisempään suuntaan. Hikeä ja töitä se on vaatinut ja vaatii, mutta kyllä yksilölläkin on vastuu, ei kaikkea voi eikä pidäkään sysätä yhteiskunnan vastuulle.

Onko sinulla tuon naisen sairaudet, ja syyttääkö hän yhteiskuntaa omistaan?

Ohis....laihduttaminen helpottaisi tuon ohjelman naisen kaikkien sairauksien (COPD, fibromyalgia ja diabetes)  oireita. Ja laihduttamisen ykköskeino on syödä vähemmän kuin kuluttaa eli liikunta ei ole mitenkään välttämätöntä laihduttamisessa. Ja kyllä, köyhäkin voi syödä vähemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanokaapa rehellisesti, kuinka moni teistä palkkaisi tämän työttömän? Kun tulisi paikalle hengityssuojan ja rollaattorin kanssa, selkeästi ahdistuneen ja masentuneen oloisena? Eläkkeelle hän kuuluisi.

Tai sitten personal trainerin, jonka kanssa aloittaisi terveellisen elämän harjoittelun. Painoa pois, tarvittaessa lääkitys ja asenne kuntoon. Sorry kärkäs kirjoittelu, mutta tuo naisihminen on ikäiseni, itse tulin juuri juoksulenkiltä. Olen vuoden aikana pudottanut pikkuhiljaa painoa ja muuttanut elintapojani terveellisempään suuntaan. Hikeä ja töitä se on vaatinut ja vaatii, mutta kyllä yksilölläkin on vastuu, ei kaikkea voi eikä pidäkään sysätä yhteiskunnan vastuulle.

Onko sinulla tuon naisen sairaudet, ja syyttääkö hän yhteiskuntaa omistaan?

Ohis....laihduttaminen helpottaisi tuon ohjelman naisen kaikkien sairauksien (COPD, fibromyalgia ja diabetes)  oireita. Ja laihduttamisen ykköskeino on syödä vähemmän kuin kuluttaa eli liikunta ei ole mitenkään välttämätöntä laihduttamisessa. Ja kyllä, köyhäkin voi syödä vähemmän. 

En liiku päiväsaikaa paljoakaan joten syön vain noin 700-1200 kaloria päivässä. Lääkäri sanoi että syö hyvänen aika enemmän, mutta heitin takaisin etten minä hyvänen aika edes harrasta mitää liikuntaa.