Miksi maalla asuvat ovat tällaisia? Yksityiskohdat viestissä
Poikaystäväni on kotoisin Itä-Suomesta. Olimme siellä äitienpäivän tiimoilta neljä päivää.
Poikaystäväni sukulaiset käyttäytyvät kovin erikoisesti. Ensiksikin he arvostelevat ruokailutottumuksiani. En pidä hapanleivästä enkä juurikaan syö perunaa. En niitä ottanut nyt kylässäkään, kuin yhden viipaleen aamiaisella (muuta leipää kuin kovaa hapanleipää ei ollut tarjolla) ja ruuan kanssa söin yhden perunan. En tehnyt tietenkään asiasta mitään numeroa. Maitoa en myöskään halua juoda. Pyysinkin sitten lasillisen vettä ruuan kanssa.
Ja siitäkös alkoikin kauhea meteli. Pojan isoäiti alkoi selostaa kovaan ääneen miten hienolle kaupunkilaiselle ei maitokaan kelpaa. Että limujako siellä kaupungissa vaan juodaan. Ja pojan äiti alkoi kanssa kommentoimaan mun syömisiäni: ei taida leipäkään maistua kun ei ole rieskaa eikä perunat. No sanoin, että en nyt välitä niistä tämän enempää mutta ihan kiva oli maistaa. Ja kauhea siunaaminen miten vaikeaa se on kaupunkilaisen elämä, kun on niin kranttu.
Tuo loukkasi minua ihan oikeasti. Ja pahinta oli, että poikakaveri ei tuntunut noteeraavan koko episodia mitenkään, naureskeli vain. Todella outoa ja huonoa käytöstä.
Sitten ajattelin vähän auttaa puutarhatöissä, koska oli niin hieno ilma. Leikattiin nurmikko sellaisella työnnettävällä leikkurilla, jossa on kerääjä silppua varten. Ihan vanhasta tottumuksesta levitin ruohosilpun kukkapenkkeihin ja pensaiden alle lannotteeksi (näin meillä aina tehdään). Nurmikko oli aika sammaloitunut, joten tein siihen rautaharavalla reikiä ja levitin kalkkia jota löytyi autotallista (ehkä yhden saavillisen, kalkkipusseja oli viisi). Taas mummo ja äiti alkaa mesota että kuka hullu jättää ruohot kukkapenkkiin ja repii nurmikon irti ja tuhraa kalkilla! Kaupunkilaiset ei osaa tehdä mitään vaikka luulee itsestään liikoja ja kulkee nokka pystyssä.
Koko neljä päivää oli tämmöistä. Ja koko aikana tai sen jälkeenkään poikaystävä ei kommentoinut mitenkään vaikka yritin vähän avata asiaa.
Nyt ahdistaa kunnolla seuraava tapaaminen juhannuksena. En varmaan osaa tehdä mitään "oikein" silloinkaan, vaikka mökkeillyt olen ikäni.
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Kuka menee omin lupinsa kalkitsemaan ja möyhimään toisten puutarhaa? Häpeä!
Ruokajutut on tietysti jokaisen oma asia ja niistä kommentointi on tyhmää. Mutta kyllä minuakin ärsyttää vieras, joka ei syö sitä mitä talo tarjoaa (toki allergiat yms ymmärretään).
Mulla ei ole allergioita vaan muunlaista vatsavaivaa minkä vuoksi jätän monet asiat syömättä. Tästä en tee numeroa, vaan syön mitä voin tai tuon omat eväät. Tuputtaessa en halua alkaa suolen toiminnasta selittämään puolitutuille tai ruokapöydässä.
Että te tuputtajat huolehtisitteko omasta syömisestänne kiitos!
Vierailija kirjoitti:
. Toisaalta miettisin sitäkin, että voisitko muutaman päivän ajaksi poiketa normeistasi ja hieman joustaa syömisissäkin, jos muut tulee siitä iloiseksi.
No ei. Jos ruoka on itselle outoa tai ei vain maistu, niin ei ole mikään pakko syödä. Ei siitä syömättömyydestä numeroa kannata tehdä, mutta itse en todellakaan ala joustamaa syömisissäni siksi, että joku muu tulee siitä iloiseksi. Itsellä on tarkka ruokavalio, ja siitä poikkeaminen kostautuu joka kerta. Jonkun mielestä on epäkohteliasta viedä eväät mukanaan, mutta mä mieluummin vietän aikani ihmisten kanssa ja voin hyvin, kun vaihtoehtona on "joustaa" ja istua sit kipujensa kanssa varaten vessan vain itselleen.
Kuulostaa jokseenkin pullossa eläneiltä koko suku poikaystäväsi mukaan lukien. Mutta äänestää voit jaloillasi.
Vierailija kirjoitti:
Onpas sielä kesä pitkällä kun nurmikkoakin piti leikata.
Meillä kyllä kaikki vedenjuojat nostavat p....sensä penkistä ja hakevat hanasta vettä ihan itse.
Tää puutarha osuus on ihan satua !!! Nurmikkoo ei niillä leveyksillä äitienpäivänä taideta vielä leikellä,täällä etelässäkään vielä vaadi..höpön höpön..
Vierailija kirjoitti:
Ensi kerralla kun teet puutarhajuttuja, niin kysyt ennenkuin teet. "Pistelenkö reikiä nurmikkoon?" "Haittaako jos levitän kalkkia?", "Mihin teillä on tapana tämä ruohosilppu laittaa?".
Eli kunnioitat isäntäperhettä ja arvostat HEIDÄN tapojaan, silloin eivät ärsyynny kaikesta mitä teet ja voit rauhassa ruokapöydässä olla syömättä perunoita. Toisaalta miettisin sitäkin, että voisitko muutaman päivän ajaksi poiketa normeistasi ja hieman joustaa syömisissäkin, jos muut tulee siitä iloiseksi.
Söihän ap perunan. Kyllä mä täällä Helsingissä useinkin keitän perunoita, mutta en minäkään kerralla syö kuin yhden.
Moukkamaista puuttua toisten syömisiin. Ja ihan kohteliasta olisi kysyä mitä kukakin haluaa juoda ruoan kanssa.
Enpä menisi juhannuksena poikaystävän sukulaisiin, enkä tuon poikaystävän kanssa muuallekaan.
Porvoolainen maakuntamatkalla, osa 1. Aika huono, epäuskottava, yläkoululaisen ainekirjoitus.
Tuskin kaupunkilaisetkaan tykkää, jos joku menee heidän puutarhaansa häärään. En mä ainakaan.
Oikeesti aika moni itäsuomalainen on tommonen varsinkin vanhemmassa sukupolvessa.
Mikset voinut joustaa yhtään. Sen takia ne sua vieroksuu kun et yhtään jousta vaan kieltäydyt nirppanokkana syömästä perunaa. Olet niin kuin ylempänä kuin ne maalaiset.
Vieraalle tarjotaan ja hän päättää itse mitä ottaa. Kommentointi on epäkohteliasta.
Maalla asuvat eivät omaa samoja tapoja mitä kaupungissa. Sinulla ei tule olemaan helppoa, jos aiot jatkaa tuossa suvussa, sillä vain itseään voi muuttaa. Ei miniää saa kohdella kuin piikaa nykyaikana. Arvostamattomuuden tuntee ensikäynnistä alkaen. Pihatöissä kannattaa kysyä ennenkuin tekee.
Maalaisten alemmuudentunto se vaan nosti tuossa päätään.
Tuttua puuhaa -junttien kanssa saa varoa jokaista sanaansa. Mielensäpahoittaja kyllä kyttää ja etsii syytä loukkaantua.
Mutta on kuule ne kaupunkilaisetkin outoja! Menin täältä maalta poikakaverin vanhemmille kaupunkiin ja vein tuliaisija palvettua sianpotkaa ja ryynimakkaraa. Katsoivat niitä kammoksuen ja sanoivat, että ovat vegaaneja, ei käy tämmöiset eväät. Kauhistelivat vielä sitä, miten soma sikapotki on inhasti teurastettu verenhimoisen ihmisen mieliksi.
Heillä oli tarjolla avocadopastaa (kesäkurpitsasta) ja selittivät, miten koristelussa oli tuoreita yrttejä. Kasvattivat niitä parvekkeella. Päätin kiitokseksi auttaa ja siivota parvekkeen. Siellä oli aika lailla likaista, piti neljättä ämpärillistä vettä kaataa lattialle ja lastalla vetää kohti viemäriä. Hetken kuluttua sieltä tuli vihainen naapuri huutamaan, että likavesi tuli heidän parvekekalusteille.
Miehen isoäiti istui sohvalla ja moitti sieltä kaikkea minussa, miten on vääränväriset hiukset (oma väri) ja huonosti nypityt kulmakarvat. Takamuskin oli liian lattana ja silikonit väärässä paikassa (luomut B-kupin rinnat). Poikakaverin sisko kauhisteli sitä, että en käytä huumeita ja poikakaverin isä ihmetteli, että eikö maalla kaikki naiset asu aitassa ja odottele siellä kaupunkilaismaistereita viihdyttämään, iski vielä silmääkin ja kehui itseään.
Että osaa ne kaupungissakin olla aika lailla omanlaisiaan. Juhannuksena pitäisi mennä yhdessä Seurasaareen ja sen jälkeen Hietsuun ryyppäämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
. Toisaalta miettisin sitäkin, että voisitko muutaman päivän ajaksi poiketa normeistasi ja hieman joustaa syömisissäkin, jos muut tulee siitä iloiseksi.
No ei. Jos ruoka on itselle outoa tai ei vain maistu, niin ei ole mikään pakko syödä. Ei siitä syömättömyydestä numeroa kannata tehdä, mutta itse en todellakaan ala joustamaa syömisissäni siksi, että joku muu tulee siitä iloiseksi. Itsellä on tarkka ruokavalio, ja siitä poikkeaminen kostautuu joka kerta. Jonkun mielestä on epäkohteliasta viedä eväät mukanaan, mutta mä mieluummin vietän aikani ihmisten kanssa ja voin hyvin, kun vaihtoehtona on "joustaa" ja istua sit kipujensa kanssa varaten vessan vain itselleen.
Ap:lla ei ollut kyse tällaisesta, ei vaan tykännyt tarjotusta leivästä ja perunakaan ei ole lempiruokaa, ei kuitenkaan joudu kärsimään kipuja tai muitakaan oireita jos syö, eli ihan hyvin voisi syödä, kuten jo vähän maistelikin. Oma asia tietenkin, jos mieluummin on miehensä suvun ruotimisten kohteena kuin syö yhden perunan sijasta 4 perunaa.
Vierailija kirjoitti:
Mikset voinut joustaa yhtään. Sen takia ne sua vieroksuu kun et yhtään jousta vaan kieltäydyt nirppanokkana syömästä perunaa. Olet niin kuin ylempänä kuin ne maalaiset.
Kyllä joustin. Söin palan leipää joka aamu ja ruuan kanssa yhden perunan. Join aamulla ja illalla teetä, josta en pidä. Näin neljä päivää.
Muita kasviksia ei ollut paitsi felixin suolakurkkuja. Joka päivä kastiketta ja perunaa. Yksi aamu oli puuroa. Se oli mulle juhla!
Ehkä olisin voinut sitä puutarhajuttua ajatella tarkemmin tai jättää väliin. Kävi sääliksi se hoitamaton puutarha. Siivottiin ensin rojut piiloon ja leikattiin nurmikko. Kastelin ja perkasin kukkapenkit (2kpl) ja pensaiden alustat. Tuli ainakin siistiä. Poikakaveri oli mukana ja näytti mulle kalkkisäkit.
Oli kyllä vika kerta kun autan siellä.
Koko ajan oli jotain ikävää ja arvostelua: esim puhuin nenään ja käytin vääriä sanoja. Mulle siis huomauteltiin mun murteesta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mutta on kuule ne kaupunkilaisetkin outoja! Menin täältä maalta poikakaverin vanhemmille kaupunkiin ja vein tuliaisija palvettua sianpotkaa ja ryynimakkaraa. Katsoivat niitä kammoksuen ja sanoivat, että ovat vegaaneja, ei käy tämmöiset eväät. Kauhistelivat vielä sitä, miten soma sikapotki on inhasti teurastettu verenhimoisen ihmisen mieliksi.
Heillä oli tarjolla avocadopastaa (kesäkurpitsasta) ja selittivät, miten koristelussa oli tuoreita yrttejä. Kasvattivat niitä parvekkeella. Päätin kiitokseksi auttaa ja siivota parvekkeen. Siellä oli aika lailla likaista, piti neljättä ämpärillistä vettä kaataa lattialle ja lastalla vetää kohti viemäriä. Hetken kuluttua sieltä tuli vihainen naapuri huutamaan, että likavesi tuli heidän parvekekalusteille.
Miehen isoäiti istui sohvalla ja moitti sieltä kaikkea minussa, miten on vääränväriset hiukset (oma väri) ja huonosti nypityt kulmakarvat. Takamuskin oli liian lattana ja silikonit väärässä paikassa (luomut B-kupin rinnat). Poikakaverin sisko kauhisteli sitä, että en käytä huumeita ja poikakaverin isä ihmetteli, että eikö maalla kaikki naiset asu aitassa ja odottele siellä kaupunkilaismaistereita viihdyttämään, iski vielä silmääkin ja kehui itseään.
Että osaa ne kaupungissakin olla aika lailla omanlaisiaan. Juhannuksena pitäisi mennä yhdessä Seurasaareen ja sen jälkeen Hietsuun ryyppäämään.
Huono
Vierailija kirjoitti:
Maalaisten alemmuudentunto se vaan nosti tuossa päätään.
Tuttua puuhaa -junttien kanssa saa varoa jokaista sanaansa. Mielensäpahoittaja kyllä kyttää ja etsii syytä loukkaantua.
Minun sukuni on Savosta ja koko porukkka on juuri tällaisia.
Kyse on luultavasti siitä, että mummo ajattelee sinun ylenkatsovan hänen tarjottaviaan ja pitävän niitä huonoina kun syöt heikosti. Suomessa oli edellisinä vuosikymmeninä ainakin osassa maata tapana, että vieraat syövät hyvällä ruokahalulla sitä mitä eteen laitetaan vaikka ruoka ei ollut aina mieluista. Nykyään ihmisillä on mitä erilaisempia ruokavalioita ja ruokailutottumuksia.