Lahjakkaat lapset?

Mitä tarkoittaa puljaaminen numeroiden kanssa? Oma lapsi on lahjakas, mutta en sanoisi, että on nero muuta kuin äitinsä ja isovanhempiensa silmissä. ☺

Hän oppi itsekseen lukemaan kolmivuotiaana, laski kertolaskuja 6,7 ja 8:n kertotauluihin saakka 5-vuotiaana. On myös muilla tavoin lahkakas: musikaalisesti, sosiaalisesti, oppii asiat kerta lukemalla, kielellisesti jne.

Koulu menee hyvin. Saa lähes kaikesta 10 tai 10-. Numero 9+ on hänelle jo tosi huono numero. Toki tekee läksynsä, ja lukee kokoisiin, mutta nopeasti hutaisee. Harrastaa monipuolisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko täällä joku, jonka lapsi on ollut erikoisen lahjakas jo leikki-ikäisenä. Miten se on ilmennyt? Ja nyt tarkoitan sellaisia lapsia, jotka ovat poikkeuksellisia. Olen vähän hukassa tämän omani kanssa.

Kaikki ovat lahjakkaita jossain. Poikkeuksellinen lahjakkuus, sekin koskee vain jotain osa-aluetta tai ehkä paria. En tiedä, mitä ap ajaa takaa.

Se missä otse olen hyvin lahjakas, olen muihin verrattuna siinä todella surkea. Minulle onkoäin suraan sanottu että tee jotain muuta äläkä tuhlaa aikaasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lahjakkaat oppin nopsaan. Kertakatsomalla jää paljon päähän. Hahmottamiset ja logiikat kulkevat eri tasolla kuin taviksella. Sen huomaa tosi pienenä. Asiassa ei ole ainoastaan hyviä puolia, kuten luulisi.

Ei ole. Erityisen vaikeaa on päiväkoti-iässä, koska päiväkodeissa tupataan olettavan saman ikäisten olevan samanlaisia, ja että on jokin ongelma, jos esim. ikätoverien seura ei kiinnosta. Hyvin älykkäälle niiden toisten lasten seura voi kuitenkin olla täysin ei-kiinnostavaa, koska heitä kiinnostaa jo siinä iässä abstraktien, vakavien asioiden ajattelu eikä muiden lasten jutut. 

Helposti näitä sitten väkisin "sosiaalistetaan" toisten joukkoon, vaikkei ole oikein mitään yhteistä niiden toisten ja älykkään lapsen välillä, kummatkaan osapuolet eivät haluaisi olla yhdessä. Pahimmissa tapauksissa jopa viedään tutkimuksiin ja jopa lääkitään, kun lapsi ei ole samanlainen kuin muut. Itse sain onneksi kasvaa aikana, jona sai olla omituinen ilman että siitä tehtiin ihmeempää numeroa. Nykyaikana olisin varmaan saanut lapsena jo jonkun asperger-diagnoosin tai lääkitykset "ujouteen" kun ei muiden seura kiinnosta.

Sotket nyt sosiaalisuuden/introverttiyden älykkyyteen. Älykäs lapsi voi olla myös sosiaalinen ja kaikkien seurassa viihtyvä

Totta. En silti mielestäni minäkään ollut puhtaasti introvertti, mutta minusta ne muut lapset vaan oli  - LAPSELLISIA ;) Tykkäsin kyllä ihmisseurasta, mutta pääosin aikuisten tai selvästi minua vanhempien lasten seurasta.

Jos itse olet lukenut viime aikoina Kansojen historiaa ja pohtinut, missä vaiheessa metsästäjä-keräilijöiden ainakin näennäisesti rauhanomainen elämäntyyli, se ettei pyritä haalimaan omistuksia, naisten vapaus on muuttunut sotaisuudeksi ja patriarkalismiksi ja miksi, ja sitten joudut paikkaan jossa joku tulee haastamaan juttua: "MEIDÄN ISI on muuten ainakin TUHAT kertaa vahvempi kuin teidän isi", niin eipä siinä oikein tiedä miten sitä yhteistä pohjaa keskustelulle löytyisi. Sitä toteaa vaan hämmästyneenä, että "aha", tai "erikoinen väite", ja toinen toteaa että tylsä tyyppi.

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti lapsesi on täysin normaali, vaikka haluaisitkin hänen kovasti olevan uniikki lumihiutale.

Näin otsikon ja avasin vain katsoakseni, kuin monentena tulee tämä ennalta-arvattava ja omaperäinen kommentti! :D Ja olihan se vasta neljäs. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lahjakkaat oppin nopsaan. Kertakatsomalla jää paljon päähän. Hahmottamiset ja logiikat kulkevat eri tasolla kuin taviksella. Sen huomaa tosi pienenä. Asiassa ei ole ainoastaan hyviä puolia, kuten luulisi.

Ei ole. Erityisen vaikeaa on päiväkoti-iässä, koska päiväkodeissa tupataan olettavan saman ikäisten olevan samanlaisia, ja että on jokin ongelma, jos esim. ikätoverien seura ei kiinnosta. Hyvin älykkäälle niiden toisten lasten seura voi kuitenkin olla täysin ei-kiinnostavaa, koska heitä kiinnostaa jo siinä iässä abstraktien, vakavien asioiden ajattelu eikä muiden lasten jutut. 

Helposti näitä sitten väkisin "sosiaalistetaan" toisten joukkoon, vaikkei ole oikein mitään yhteistä niiden toisten ja älykkään lapsen välillä, kummatkaan osapuolet eivät haluaisi olla yhdessä. Pahimmissa tapauksissa jopa viedään tutkimuksiin ja jopa lääkitään, kun lapsi ei ole samanlainen kuin muut. Itse sain onneksi kasvaa aikana, jona sai olla omituinen ilman että siitä tehtiin ihmeempää numeroa. Nykyaikana olisin varmaan saanut lapsena jo jonkun asperger-diagnoosin tai lääkitykset "ujouteen" kun ei muiden seura kiinnosta.

Sotket nyt sosiaalisuuden/introverttiyden älykkyyteen. Älykäs lapsi voi olla myös sosiaalinen ja kaikkien seurassa viihtyvä

Totta. En silti mielestäni minäkään ollut puhtaasti introvertti, mutta minusta ne muut lapset vaan oli  - LAPSELLISIA ;) Tykkäsin kyllä ihmisseurasta, mutta pääosin aikuisten tai selvästi minua vanhempien lasten seurasta.

Jos itse olet lukenut viime aikoina Kansojen historiaa ja pohtinut, missä vaiheessa metsästäjä-keräilijöiden ainakin näennäisesti rauhanomainen elämäntyyli, se ettei pyritä haalimaan omistuksia, naisten vapaus on muuttunut sotaisuudeksi ja patriarkalismiksi ja miksi, ja sitten joudut paikkaan jossa joku tulee haastamaan juttua: "MEIDÄN ISI on muuten ainakin TUHAT kertaa vahvempi kuin teidän isi", niin eipä siinä oikein tiedä miten sitä yhteistä pohjaa keskustelulle löytyisi. Sitä toteaa vaan hämmästyneenä, että "aha", tai "erikoinen väite", ja toinen toteaa että tylsä tyyppi.

Et ehkä ihan ymmärrä sosiaalisuutta johon kuuluu tottakai se että viihtyy ylipäänsä ihmisten kanssa niiden kehitystasosta huolimatta esim. vauvan kanssa.

Sanoisin että tuo kyllästyminen ellei toinen ole täysin samanlainen on juurikin sellainen ei-sosiaalinen piirre kuin älykkyyteen liittyvä.

Anna lapsesi menestyä siinä missä hän on hyvä. Tarjoa myös kokemuksia harrastusten parissa. Liian moni joutuu aikuisena harmittelemaan, että ei saanut lapsena harrastaa jotain, missä myöhemmin uskoo, että olisi menestynyt, kuten musiikki, urheilu tai mikä muu tahansa. Kuuntele lasta aidosti ja myös lastentarhanopettajaa ja lastenhoitajia ja koulussa luokanopettajaa. Heillä voi olla eri näkemyksiä, mutta yleensä hyvä taito nähdä, kun ympärillä on vertailukohteita. Tosin sieltä voi tulla myös ihan hassuja ajatuksia, koska heilläkin on subjektiiviset näkemyksensä kuten kaikilla muillakin.

On. Tehtiin pahoja virheitä, osin siksi kun noudatettiin saamiamme neuvoja. Yksi virhe oli se, että yritettiin saada ryhmäytymään ja olemaan sosiaalisempi, leikkimään muiden lasten kanssa. Toinen se, että ei kannustettu menemään parempitasoiseen lukioon toiselle paikkakunnalle, vaan "pakotettiin" jäämään kotipaikkakunnan lukioon.  Lapsesta tuli alisuoriutuja ja lukionkin jätti kesken ja vaihtoi ammattikouluun. Sanoi, että ihan sama mennä amikseen, kun lukiossa ei opi mitään uutta.

Kaverin lapsi on yleisnero. On kaikissa asioissa hyvä. Oppi lukemaan alle nelivuotiaana itsekseen, hallitsi perusplus-, miinus- ja kertolaskut ennen eskaria, piirtää hyvin, askartelee hyvin, on myös liikunnallisesti lahjakas. Tämän lisäksi kiva leikkikaveri.

Meillä on kolme lasta, joista keskimmäisen matemaattinen (poikkeuksellinen) lahjakkuus tuli esiin noin 3-vuotiaana. Olin todella huolissani asiasta, koska hoitopaikassakin sanottiin että matemaattiset kyvyt ovat ”liian” hyvät ikätasolle ja että asiaa olisi syytä tutkia. Lapsi laski jos jonkinlaisia hankalia yhtälöitä. Ehdin jo murehtimaan kaikki mahdolliset autismin kirjon mahdollisuudet, kunnes pitkän uran tehnyt lastenlääkäri totesi, että tämän tyyppinen lahjakkuus voi myös olla täysin normaalia ja kehotti odottamaan tutkimusten kanssa muutaman vuoden. Eskarin alettua ohjaajat nopeasti totesivat, että lapsen oppimiskyky on poikkeuksellisen hyvä,mutta muutoin hän on ihan kuin kuka tahansa 6- vuotias eikä ole mitään syytä huoleen. Nyt poika on 14-vuotias ihan tavallinen teini, pärjää koulussa hyvin ja harrastaa. On sosiaalinen ja tykätty kaveri.

Mun esikoispoika on lahjakas.

Mikään superlahjakkuus hän ei ole, vaan tasaista ysiä saa kaikista kouluaineista hyvin pienellä panostuksella.

Liikunnallisesti myös lahjakas ja aktiivisesti harrastaa, joten koulukirjojen parissa ei ehdi vapaa aikaansa viettää.

Käytökseltään on vauvasta asti ollut vaativa ja olen erityisen iloinen että tuo koulunkäynti sujuu.Nyt kun tullut ikää enemmän, käytös on onneksi rauhoittunut.

Olen miettinyt et kun nopeasti oppii asiat, niin ensimmäisillä luokilla häiritsi opetusta luultavasti tylsyyttäänkin.Kaikki oli lällyä hänestä silloin koska haasteellisuus puuttui.Liikunta on paljon auttanut käytöstä paremmaksi, kuten myös hyvät opettajat.

Meidän oli, lukiossa alkoivat muut saada kiinni ja yliopistosta ei taida valmistua. Tosin hän on käynyt tuplatutkinnon, mutta ei se amiksen ammatti kovin työllistävä ole. Ei viitsi lukea, kun tottui koulussa pärjäämään helpolla. Luki kerran koealueet läpi ja sai kympit. Tehtävät ehti vielä lukiossakin tehdä usein jo koulussa. Oppi lukemaan aika aikaisin, oppi kieliä vain kuuntelemalla ja kaikki helppoa. Nykyään aika tavallinen nuorukainen, ikuisuusopiskelija. Hänellä on kyllä työpaikka ja pärjää siellä hyvin. Hänellä on erinomainen muisti. Ei opiskele tietotekniikkaa, mutta koodauksen tajusi heti. 

Lahjakkuus ilmeni lapsellani varhaisen lukemaan ja laskemaan oppimisen lisäksi syvänä kiinnostuksena monia eri asioita kohtaan. Alle kouluiässä tällaisia olivat esim. tähtitiede, sääilmiöt, mekaniikka, geologia...

Häntä ei tarvinnut opettaa, joskus tuntui melkein, että jäätyään tyhjään huoneeseen hetkeksi, hän oli jo oppinut jotakin uutta.

Ikäistensä lasten Seura ei kiinnostanut, vanhempien ja aikuisten kyllä.

Myöhemmin menestyi koulussa hyvin, myös lukiossa. Pääsi opiskelemaan yliopistoon haluamaansa alaa, josta pian valmistumassa.

Jos jotain neuvoisin, sanoisin älä väkisin väännä lasta toiseksi kuin mitä on. Luo kuitenkin mahdollisuuksia monipuoliseen liikuntaan ja sosiaalisiin kontakteihin.

Rakasta ja vaali aarretta, jonka olet saanut :)

Mä en kunnolla tajunnut oikeastaan lapsemme olevan erityisen lahjakas kuin ehkä 6. luokalla, kun tajusin kuinka paljon parempi on esim. koulussa ja musiikissa kuin pikkusiskonsa, joka hänkin sai hyviä arvosanoja. Tajusin, että taidot ovat huimasti kympin yläpuolella ja että kaikki eivät tosiaan osaa vaikka soittaa ja laulaa niin hyvin. Ajattelin aiemmin, että varmaan kaikki äidit kokevat lapsensa tosi taitavina, enkä siis ajatellut, että meidän poika oikeasti olisi niin ihmeellinen muiden silmissä.

Koska minun ja eskoisemme kiinnostuksenkohteet olivat samanlaisia, niin pienenä tuli keskityttyä paljon niihin. En siis pitänyt pahana sitä, että oli kiinnostunut kirjaimista 2-vuotiaana, 3-vuotiaana oppi jo vähän lukemaan ja 4 v luki täysin. Leikittiin paljon sanoilla ja kirjaimilla. Tein ristikoita ja kaikenlaisia luku- ja kirjoitustehtäviä, kun lapsi niistä piti. Laulettiin ja soitettiin pianoa. Vähemmän oltiiin pihalla ja liikuttiin, kun kumpikaan ei niistä pidä. Pakolla opeteltiin pyöräily, hiihto ja luistelu eskarivuonna.

Ekan kerran erityislahjakkuudesta mainitsi musiikkiopiston rehtori, kun lapsi oli 8 v. Sitten asia taas unohtui pitkäksi aikaa. Kun lapsi haki suosittelutodistukset opettajiltaan musiikkiopistossa ja peruskoulussa hakiessaan erikoislukioon, oli todistusten lukeminen suorastaan tyrmäävää. Niin paljon ylisanoja ja hehkutusta en ole koskaan nähnyt. Eli ei se taito taida olla vain äidin silmissä ja korvissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos, mietin vaan kuinka paljon pitäisi ohjailla normi leikkien pariin, kun puljaisi vaan numeroiden ja muiden kanssa. Mikä on siis toki hieno asia, mutta alkaa kyllä pahasti erottua porukasta.

Ap ei osaa edes yhdyssanoja!

Miten ihmeessä äidin yhdyssanataidot ja lapsen lahjakkuus ovat yhteydessä?

Oma lapseni paljastui kouluaikoina matemaattisesti huippulahjakkaaksi.

Oppi kävelemään keskimääräistä vähän hitaammin , puhumaan keskimääräistä nopeammin. Leikki ihan normaalisti, tosin ei jaksanut kauheasti innostua pallopeleistä, kuten jalkapallosta.

Hyvä huumorintaju. Mielestäni aika tavallinen, tosin melko herkkä lapsi jolla voimakas oikeudentaju. 

En olisi kiinnittänyt matemaattisiin lahjoihin erityisemmin huomiota ellei tämä olisi pärjännyt huippuhyvin valtakunnallisissa kilpailuissa.  Lahjakkuus ei välttämättä näyt päälle.

Äitinä ja mummina olen nähnyt niin paljon lapsia (muskarit, vauvauinnit, tenavajumpat, päiväkodit, koulut, partiot, leirit . . .) että yhden asian tiedän varmasti: Lasten kehitys on niin erilaista, ettei pidä alkaa vertailla, ainakaan ääneen! 

Ne taulukot, joiden mukaan neuvolassa seurataan lapsen kehitystä, riittävät hyvin antamaan terveen lapsen vanhemmille rauhoittavan tiedon siitä, että kaikki on ok. 

Kuten elämässä yleensäkin: Nauttikaa extroista! Olkaa onnellisia jos vuodenvanha puhuu tai kaksivuotias laulaa nuotilleen tai kolmevuotias tekee vaikeita palapelejä, tai jos nelivuotias lukee tai viisivuotias pitää matematiikasta tai oopperasta. 

Oma lapsi 4v jo tianannut 6000€ persettä myymällä