Vertasin sukulaiseni lasta kaverini lapseen

Oletpa todella tekopyhä ap. Sosiaaliset taitosi ovat alkeelliset ja olet tahditon. Kuvittelet, että rehellisyyden nimissä on lupa laukoa mitä tahansa sopimatonta.

Jokainen on yksilö, myös pieni lapsi. Tuollainen vertailu on typerää.

Vierailija kirjoitti:

Mainitsin vain että kaverin lapsi on tosi iloinen"höntti" ja heidän lapsensa taas on huomattavasti ujompi. Lapsen äiti siitä otti itseensä ja kertoi kuinka heidän lapsensa on iloinen ja naurava ja ujostelee vain koska näen häntä niin harvoin. En lähtenyt vänkäämään, mutta heidän lapsensa on ollut pienestä pitäen varovainen tarkka ja ujo kun taas kaverin lapsi ensimmäisestä kerrasta lähtien kaikelle hymyilevä.

Onkos tuo sukulais äidin reaktio ihan perus kauraa?

Ihan peruskauraa oli se, että joku lapseton lähtee lasten ominaisuuksia vertailemaan, varsinkaan, kun ei todellisuudessa edes tunne kyseistä lasta/kyseisiä lapsia.

Puhutko muistakin paikalla olevista ihmisistä samalla tavalla; Irma-tätis tuossa ei ole yhtään niin puhelias ja eläväinen kuin mun kaverin täti.

Pieni lapsi, jos oli kuulemassa vertailusi ja arvostelusi, voi luulla, että tarkoitit hänessä olevan jotain vikaa.

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä osui keskustelijoihin. On ilmeisesti peruskauraa, että äidit ovat herkkiä lastensa suhteen. Ei kai ap sitä lapselle sanonut. Miksi haukutte ap:tä, hän on ehkä aika nuori ja/tai lapseton. Sanoipahan vain huomionsa äidille. Kyllä vain, lapset ovat omanlaisiaan pienestä pitäen. Ja äidit herkkiä loukkaantumaan. No nyt osaat varoa.

Ok. No kerropa nyt vielä syy, miksi tuo vertailu piti sanoa ääneen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä osui keskustelijoihin. On ilmeisesti peruskauraa, että äidit ovat herkkiä lastensa suhteen. Ei kai ap sitä lapselle sanonut. Miksi haukutte ap:tä, hän on ehkä aika nuori ja/tai lapseton. Sanoipahan vain huomionsa äidille. Kyllä vain, lapset ovat omanlaisiaan pienestä pitäen. Ja äidit herkkiä loukkaantumaan. No nyt osaat varoa.

Ok. No kerropa nyt vielä syy, miksi tuo vertailu piti sanoa ääneen?

Ei olisi tarvinnutkaan sanoa. Kukaan meistä vaan ei ole niin viisas, että tietäisi aina etukäteen, mistä toinen pahastuu. Onko siis ihan kiellettyä keskustella lasten erilaisuudesta äitien kanssa?

No mä menin pitkin vuosia sanomaan, että mun sisarusten lapset on enempi vähempi pahalla tavalla sekaisin siitä alkaen kun olivat n.3v. Sain sitten omiakin lapsia. Ennen ei uskottu, kun en voi kuulemma mitään tietää, kun ei niitä omia lapsia ole ja omien lasten jälkeenkin vain kohauteltiin olkia, että ei sitä tartte kaikesta nipottaa. Näin jo lumivyöryn tunnusmerkit ennen kuin rytisi. Nyt sitten on rytissyt viimeiset kolme vuotta ja kovaa. Omat lapset nyt 8v ja 4. Sisarusteni lapset ikävälillä 6v-12v.

Osa lapsista päätynyt sijoitukseen psyykkisten hoitamattomien ongelmien vuoksi kodin ulkopuolelle pari vuotta takaperin, on pelkotiloja ja olematonta perusturvallisuutta jne. kiitos rajojen puuttumisen, rajuun väkivaltapeleihin ja viihteeseen turtumisen (jo alle kouluikäisestä asti) jne.

Omat lapset yllätys yllätys normaaleja muksuja. Kuinkakohan???

Nooooh. Ärsyttää sanoa, mutta "mitäs minä sanoin".

Itseensähän vanhemmat ottivat. Ja isovanhemmat myös. Ja minä olin se niuhottaja. Olisi saanut aikanaan jo niuhottaa jotkut muutkin niin olisi jäänyt lumivyöry tässä mittakaavassa varmasti väliin.

Nyt uskon että tässä on vähän väärinkäsitystä. Toisaalta olen ehkä hiukan puolueeton. Jotenkin kuitenkin tuntuu että osa ehkä vähän liioittelee syytöksiä alkuperäistä kohtaan. Koska jos esim. Minulle on sanottu joskus nuorempana ollessa, että miten se (esim.) ”Tiuhtiviuhti” on niin ujo kun tuo veljes on niin puhelias ja on verrattu vähän muihinkin, mutta huomiona vaan iloisesti. Toisaalta en nyt tiedä että onko ihan sopivaakaan sanoa ihan tuosta vaan, koska on ne osat vanhemmat kyllä nykyään hirveän herkkänahkaisiakin, omalla tavallaan, mutta he tahtovat vain suojella lastaan, eikä välttämättä tarkoita niin tosissaan semmoista omaa ”mökötystä” siitä että joku on ”loukannut” heidän lastansa. Tunnen toki joitain vanhempia joidenka mielestä se juuri OMA lapsi on niin kiltti ja niin täydellinen, niinkuin kiusaajani vanhemmat, tämän pojan olen tuntenut vuodenpäivät eikä ainoana lapsena koskaan ole joutunut vastuuseen, ja toki valehtelemalla vanhemmilleen ja hiomalla yksityiskohtia saavuttanut heidän luottamuksensa ja saanut vanhempansa uskomaan. Niinkuin joskus 8-9 veenä äitini otti jo yhteyttä tämän vanhempiin ja vastaus oli: ”Kun se meidän (_nimi_) on kertonut että se teidänkin on ärsyttänyt ja se meidän poika on vähän villi poika mutta ei se pahaa tarkoita ja nipo nipo”, koska eivät halua myöntää. Ihmiset vain ovat erilaisia. Eikä minua haittaa jos joku on erimieltä minun kanssani, en tänne tule takaisin edes katsomaan joten mitä väliä Alanuolista, koska todellisuudessa niillä ei ole merkitystä.