Vertasin sukulaiseni lasta kaverini lapseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ihminen se lapsikin on, ja äitinsä häntä puolustaa. Jos sanoo että kaveri on kyllä sitten ihana, hymyilevä ja positiivinen, ja sä olet tuollainen ujo, niin se on kritiikkiä: teet selväksi kumpi on suosikkisi (se ihana) ja tottakai siitä ihminen loukkaantuu. Ei vaan kuulu tapoihin vertailla ja arvostella ihmisiä päin naamaa.

Miten ihmeessä ujous on kritiikkiä? Kaikki ominaisuudet ja luonteenpiirteet ovat ainutlaatuisia ja arvokkaita, toivottavasti kaikki ymmärtävät arvostaa myös arkoja lapsia. Itsekin olen siis ollut ujo. Olen myös sosiaalisesti kyvykäs, harvoilla ihmisillä lähipiirissäni on lapsia joten nämä asiat ovat minulle vieraita.

Ap

Olet väärässä. Et ole sosiaalisesti kyvykäs vaan taidoton.

Mä en unohda sitä, kun esikoinen oli puolivuotias. Eräs kaveripariskunta vertasi toisen kaveripariskuntansa (ei meidän tuttuja) lapseen, joka oli suunnilleen samanikäinen niin, että ihasteli nimenomaan sitä meidän lasta, kuinka lapsi on nauravainen ja se toinen lapsi istuu vaan ja katselee heitä ja on niin ujo. Sekään ei heitä haitannut, ettei meidän lapsi viihtynyt sylissä, kun oli niin kiinnostunut ympäristöstään. Minulla oli jo tuossa vaiheessa tunne, että kun esikoinen ei juurikaan nimeomaan katsele ihmisiä ja ei viihdy oikein kenenkään muun kuin minun sylissä, että kaikki ei ole kunnossa, mutta en sanonut kenellekään ääneen. No siitä ujosta vauvasta kasvoi reipas nuori nainen. Meidän esikoinen on autistinen.

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä osui keskustelijoihin. On ilmeisesti peruskauraa, että äidit ovat herkkiä lastensa suhteen. Ei kai ap sitä lapselle sanonut. Miksi haukutte ap:tä, hän on ehkä aika nuori ja/tai lapseton. Sanoipahan vain huomionsa äidille. Kyllä vain, lapset ovat omanlaisiaan pienestä pitäen. Ja äidit herkkiä loukkaantumaan. No nyt osaat varoa.

Mistä päättelet keskustelijoiden oöevan äitejä? Tai kehenkään osuneen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat nyt vaan ei tykkää että niiden lapsista sanotaan yhtään mitään paitsi jotain ylistävää.

Tätä itsekin ajattelin, ja kommenttien laadusta päätellen asia on juuri näin. Toivottavasti osaavat arvostaa ujoa lastaan, itseä koetettiin kokoajan tunkea johonkin muottiin..

Ap

Juurihan itse koitat tunkea lapsia muottiin. Ihmiset ovat lapsina vielä kehittymässä ja tarkkailijan roolissa. Sosiaalisesti vilkas lapsi on monella tavalla vaarassa ja ujo lapsi taas osaa varoa ihmisiä paremmin. Ehkä ujo lapsi vaistoaa sinun sisimmän ja pysyy kauempana siksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat nyt vaan ei tykkää että niiden lapsista sanotaan yhtään mitään paitsi jotain ylistävää.

Tuskin sinäkään pidät siitä, että sinua vertaillaan päin näköä johonkin muuhun.

Miten niin? Kaikkihan me ollaan erilaisia, mitä pahaa siinä on? Mulle voi vapaasti sanoa, että olen ujompi kuin joku toinen, miksi siitä suuttuisin?

Vierailija kirjoitti:

Ihan tosissaanko sinua yllättää että lapset eivät ole kaikki samanlaisia? :D

Äitihän tässä siitä yllättyi.

Vierailija kirjoitti:

Mä en unohda sitä, kun esikoinen oli puolivuotias. Eräs kaveripariskunta vertasi toisen kaveripariskuntansa (ei meidän tuttuja) lapseen, joka oli suunnilleen samanikäinen niin, että ihasteli nimenomaan sitä meidän lasta, kuinka lapsi on nauravainen ja se toinen lapsi istuu vaan ja katselee heitä ja on niin ujo. Sekään ei heitä haitannut, ettei meidän lapsi viihtynyt sylissä, kun oli niin kiinnostunut ympäristöstään. Minulla oli jo tuossa vaiheessa tunne, että kun esikoinen ei juurikaan nimeomaan katsele ihmisiä ja ei viihdy oikein kenenkään muun kuin minun sylissä, että kaikki ei ole kunnossa, mutta en sanonut kenellekään ääneen. No siitä ujosta vauvasta kasvoi reipas nuori nainen. Meidän esikoinen on autistinen.

Minulla samoin. Minun lapseni puhui jo 1,5-vuotiaana täydellistä kirjakieltä. Vastasi selvästi ja aika pian oppi kaikki äänteet. Pidettiin lapsinerona. Miehen serkun poika ei osannut vielä mitään samanlaista. Ja siitä sain kyllästymiseen asti kuulla miehen sukulaisilta. No hän on se terve. Minun lapsella asperger, ja toimintakyky hyvin rajoittunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja siinä että on ujo ja arka ei ole mitään pahaa eikä hävettävää, ei ole mitenkään huonompi kuin iloinen ja positiivinen yksilö. Toivottavasti vanhemmat ymmärtävät tämän.

Ap

Ujo ja arka voi olla iloinen ja positiivinen, mutta pelkää sinua eikä näytä sitä. Toisaalta se sinun iloinen ja positiivinen voi olla lähinnä riiviö päästyään eroon vieraskoreudestaan.

Niin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat nyt vaan ei tykkää että niiden lapsista sanotaan yhtään mitään paitsi jotain ylistävää.

Tätä itsekin ajattelin, ja kommenttien laadusta päätellen asia on juuri näin. Toivottavasti osaavat arvostaa ujoa lastaan, itseä koetettiin kokoajan tunkea johonkin muottiin..

Ap

Juurihan itse koitat tunkea lapsia muottiin. Ihmiset ovat lapsina vielä kehittymässä ja tarkkailijan roolissa. Sosiaalisesti vilkas lapsi on monella tavalla vaarassa ja ujo lapsi taas osaa varoa ihmisiä paremmin. Ehkä ujo lapsi vaistoaa sinun sisimmän ja pysyy kauempana siksi.

Ap ei arvottanut ujoutta huonommaksi ominaisuudeksi, mutta äiti otti sen niin, samoin nämä keskustelijat. Ei pitäisi vetää johtopäätöksiä tyhjästä.

Eskoisen kanssa on tosi herkkä tarkkailemaan ja myös kommenteille. Ymmärän äitiä joka hermostui.

Nuorimman kehitystä taas ei kukaan kyttää tai huomaa. Meidän sukulaisten nuorin on ihan älyttömästi jäljessä kaikesta mutta eivät huomaa sitä kun pitävät perheen vauvana ja heillä ei ole edes aikaa pienelle kun muut isommat lapset harrastavat yms. Mummokin hokee miten taitava ko. lapsi on vaikka ei osaa juuri mitään motorisia tai sanallisia taitoja mitä pitäisi. En tiedä miten sanoisin asiasta, pari kertaa olen sanonut että täyttäähän x jo kohta viisi ja eihän x ole enää niiiiin pieni mutta kukaan ei reagoi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ihminen se lapsikin on, ja äitinsä häntä puolustaa. Jos sanoo että kaveri on kyllä sitten ihana, hymyilevä ja positiivinen, ja sä olet tuollainen ujo, niin se on kritiikkiä: teet selväksi kumpi on suosikkisi (se ihana) ja tottakai siitä ihminen loukkaantuu. Ei vaan kuulu tapoihin vertailla ja arvostella ihmisiä päin naamaa.

Miten ihmeessä ujous on kritiikkiä? Kaikki ominaisuudet ja luonteenpiirteet ovat ainutlaatuisia ja arvokkaita, toivottavasti kaikki ymmärtävät arvostaa myös arkoja lapsia. Itsekin olen siis ollut ujo. Olen myös sosiaalisesti kyvykäs, harvoilla ihmisillä lähipiirissäni on lapsia joten nämä asiat ovat minulle vieraita.

Ap

Olet väärässä. Et ole sosiaalisesti kyvykäs vaan taidoton.

Ja tämä kommentti lienee kirjoittajansa sosiaalisen kyvykkyyden osoitus. Ei anna paljon ylpeilyn aihetta.

Vierailija kirjoitti:

Ja siinä että on ujo ja arka ei ole mitään pahaa eikä hävettävää, ei ole mitenkään huonompi kuin iloinen ja positiivinen yksilö. Toivottavasti vanhemmat ymmärtävät tämän.

Ap

Kyllä, vanhemmat ymmärtävät, että heidän lapsessaan ei ole mitään vikaa. Sinun sosiaalisista taidoistasi sen sijaan he saattavat olla huolissaan.

Ap, olisiko sinusta ok sanoa kaverillesi, että sun miehesi on tosi hiljainen ja ujo, mun toisen kaverin mies on niin puhelias ja sosiaalinen? Miksi/miksi ei?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja siinä että on ujo ja arka ei ole mitään pahaa eikä hävettävää, ei ole mitenkään huonompi kuin iloinen ja positiivinen yksilö. Toivottavasti vanhemmat ymmärtävät tämän.

Ap

Peukkujen suunnasta päätellen perus av mamma ei arvosta ujoa lastaan.

Onko näin?

Nykyisessä työmaailmassa paljolti haetaan sosiaalista ja ulospäin suuntautunutta persoonaa. Harmi, että mammat on menneet samaan ansaan. Arvostakaa myös introvertteja lapsia. Ei pidä ottaa henkilökohtaisena loukkauksena sitä, jos lasta sanotaan ujoksi. Antakaa hänen olla oma itsensä!

Jos nyt siis kysyt että tykkäisinkö siitä että vertailet lastani muiden lapsiin, niin en todellakaan tykkäisi. Ihan sama mitä päätelmiä lapsestani teet. Ihan niinkuin en tykkäisi jos vertailisit minun miestäni muihin miehiin, tai minua toisiin ystäviisi.

Sosiaalisen kanssakäymisen perussääntöjä.

Vierailija kirjoitti:

Ap, olisiko sinusta ok sanoa kaverillesi, että sun miehesi on tosi hiljainen ja ujo, mun toisen kaverin mies on niin puhelias ja sosiaalinen? Miksi/miksi ei?

Voi hyvänen aika. Tietenkin on ok sanoa, jos näin on. Miten tätä voi edes perustella sen enempää - mitä pahaa siinä voi olla? Olisko niin, että sinun kysyjän mielestä sosiaalisuus ja puheliaisuus on myönteistä ja hiljaisuus ja ujous kielteistä? Perustele!

- ei ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja siinä että on ujo ja arka ei ole mitään pahaa eikä hävettävää, ei ole mitenkään huonompi kuin iloinen ja positiivinen yksilö. Toivottavasti vanhemmat ymmärtävät tämän.

Ap

Kyllä, vanhemmat ymmärtävät, että heidän lapsessaan ei ole mitään vikaa. Sinun sosiaalisista taidoistasi sen sijaan he saattavat olla huolissaan.

Miksi vanhemmat loukkaantuvat, jos kerran ymmärtävät, että mitään loukkaavaa ei sanottu?

Miksi vertailet pieniä lapsia? Lasten tulisi oppia että ihmiset ovat erilaisia ja se on ihan hyväksyttävää eikä ihmettelemisen arvoista, jopa aikuisilta.

Vierailija kirjoitti:

Ja siis tietenkään tarkoittanut mitään pahaa. Lähinnä ihmettelin kun kaverin lapsi on niin positiivinen

Ap

Et tietenkään tarkoittanut mitään pahaa, mutta rehellisenä ihmisenä voit tietenkin sanoa toiselle mitä kielinystyräsi laulavat ja rehellisyytesi vedoden voit unohtaa tietenkin hienotunteisuuden ja hyvät käytöstavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat nyt vaan ei tykkää että niiden lapsista sanotaan yhtään mitään paitsi jotain ylistävää.

Tätä itsekin ajattelin, ja kommenttien laadusta päätellen asia on juuri näin. Toivottavasti osaavat arvostaa ujoa lastaan, itseä koetettiin kokoajan tunkea johonkin muottiin..

Ap

Juurihan itse koitat tunkea lapsia muottiin. Ihmiset ovat lapsina vielä kehittymässä ja tarkkailijan roolissa. Sosiaalisesti vilkas lapsi on monella tavalla vaarassa ja ujo lapsi taas osaa varoa ihmisiä paremmin. Ehkä ujo lapsi vaistoaa sinun sisimmän ja pysyy kauempana siksi.

Ap ei arvottanut ujoutta huonommaksi ominaisuudeksi, mutta äiti otti sen niin, samoin nämä keskustelijat. Ei pitäisi vetää johtopäätöksiä tyhjästä.

Ei, vaan ap kuvasi toista lasta "positiiviseksi", ja asetti ap:n lapsen ko. lapsen vastakohdaksi. Arvolatautuneempaa ominaisuutta kuin positiivinen on vaikea edes keksiä, joten tuo lausunto käytännössä tarkoittaa, että ap pitää enemmän tuosta edellisestä lapsesta/pitää sitä lasta jotenkin parempana. Vaikka ap ei olisi tarkoittanut asiaa niin, niin siltä se useimmille kuulostaa. Minua olisi äitinä loukannut, että joku haluaa minulle sanoa pitävänsä jostain toisesta lapsesta enemmän, ei se, että kuvittelisin ujon olevan haukkumasana.

Ja minulla on kaksi tuollaista ylen positiivista sosiaalista perhoslasta, ja yksi joka oli pienenä ujompi, mutta ei enää, joten ei osunut henkilökohtaisesti.